Vanhuudenhöperö

Alan olla niin horisko, että ei mua voi kohta päästää kotoa ulos. Töihin. Liikenteeseen. Pelkkää kaaosta seuraa.

Tuorein esimerkki: aloin etsiä matkalaukkuni avaimia. Mulla on yksi tietty laatikko, johon kaikki tämmöinen semitärkeä kuten vaeltavat avaimet laitetaan. Katsoin siis ensin sen laatikon. Ei ollut. Katsoin noin diljoona muuta laatikkoa, joissa pientä sälää, vaikka en ihan ymmärtänytkään, miksi avaimet olisi ruuvien tai ompelulankojen seassa. Kuten ei olleetkaan. Sitten piti jo pysähtyä miettimään. Avainnaulakko? On jo kotiavainten kanssa samassa renksussa? Ei.

Ai niin, kerran viskasin pienen avaimen menemään, koska en tiennyt, mihin se sopisi.

Mutta viskasin sen sellaisen pöydän laatikosta, joka lähti täältä jo vuosia ennen kuin matkalaukku tuli sisään. Huoh.

Menin katsomaan uudestaan sen ensimmäisen laatikon, sen, jossa avaimien piti olla. Ja siellähän ne oli – nimikoidussa muovipussissaan, jossa luki, että ne on matkalaukun avaimia.

Horisko, niin kuin sanoin. Pätkii liikaa. Varikolle.

Advertisements

0 kommenttia artikkeliin ”Vanhuudenhöperö

  1. Niin mäkin etsin, ja se just oli tyhmää, koska on ihan normaalia mulle laittaa nimettömät pikku avaimet pussiin, joka _kertoo_ mihin ne kuuluu. Eli en enää muista edes omia rutiinejani. Hienoo. Ei.

    Tykkää

Sisään vaan, on siitä isompikin tullut!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s