Katon läpi!

Jännä. Napsin tämmösiä Maxilin Salmiak Flyers -patukoita, lakupatukan näköisiä mutta täytetty samiakkijauholla, nam. Yllärinä huomasin kääreestä, että näitä tehdään Boltonissa, Englannissa. Hä? Eiks salmiakin pitänyt olla vähän niinku suomalaisten juttu?

– – – – –

No mutta asiaan! Tänään mulla siis ON asiaakin! –> Menkää kaikki kattoo Jarmuschin vampyyrileffa Only Lovers Left Alive! Pakko!

Jarmuschin leffoihin ei oo varsinaisesti tarvinnut pettyä koskaan. Jotkut niistä muistan hiukan ikävystyttäviksi, mutta toisaalta, vika voi olla mussa, koska ei viiteryhmät niin näytä kokevan. Olin nähnyt tästä trailerin ja ihmettelin – Jim Jarmusch tekee vampyyrileffaa, what? Menin ostamaan lippua silleen vähän odotuksissa, en hirveesti, joten lopputuloksena kokemus lensi käytännössä katon läpi. Fiuuuu!

Ensimmäisenä iskee visuaalinen rikkaus. Even Tangerin kämppä ja kaupungin kujat ja talot; Adamin kämppä Detroitissa. Kaikki kamat siellä. Musiikki. Tilda Swinton! Haluun ne vaatteet joita Swintonilla oli tässä, ja haluun myös sen peruukin, ja tietenkin Swintonin vartalon. Haluun myös sellaisen rakkaussuhteen kuin näillä kahdella vampyyrillä on. Paitsi vähän hankalaa sen verihommelin kannalta, kyllä musta pastan ja punkun pitäisi toimia silti vaik ois kuin kiva suhde.

Even pikkusisko Ava on rasittava lapsellinen egomaanikko, jota onneksi tarvitsee katsella vain murto-osan leffan parituntisesta kestosta. Tää ehtii tuhota Detroitissa niin paljon, että Eve ja Adam pakenee yhdessä Tangeriin. Ja siellä sitten iskeekin pula puhtaasta verestä.

Tärkeä sivuhahmo on Christopher Marlowe (tätä näyttelee sama setä kuin Harry Potterissa Ollivanderia) joka murisee edelleen Shakespeare-jutuista ja toimittaa myös Evelle hyvää verta. Niin kauan kuin pystyy toimittamaan.

Vampyyrit on keskimäärin pettyneitä ihmiskuntaan, jota he kutsuu zombeiksi. Joitain ihmisiä he kuitenkin tarvitsee, koska asuvat tässä maailmassa. Ian toimittaa Adamille musiikkikamoja ja mitä Adam nyt milloinkin tarvitsee; yhtä labrahemmoa tarvitaan veren ostamiseen, ja Marlowea suojelee tangerilainen baarimikko.

Leffassa on myös hauskoja hetkiä, lähinnä kulttuuriviittausten kautta. Jotain nousee myös siitä yleisestä absurdiudesta, joka pakosti leijuu tämän elämäntavan yllä. Eli siis suomeksi sanottuna, tää filmi ei ole yhtään ikävystyttävä, köyhä tai toistaitoinen, vaan kaunis rakkaustarina vähän erikoisemmissa puitteissa. Kannatan!

Mainokset

Sisään vaan, on siitä isompikin tullut!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s