Taas yhtä mainiota tarinaa rikkaampana. Totuus Harry Quebertin tapauksesta ei hurmaa tyylillään, joka on ihan ok mutta varsin tavanomainen. Sen sijaan juonipirhana kiemurtaa ihan viime metrille saakka! Siksi tätä kirjaa oli niin kovin, kovin vaikea laskea käsistään vaikka silmät meni jo väkisin kiinni. Eikä nimittäin mennyt yhdessä illassa: melkein 800 sivua. Mutta pakko ahmia. Kolme iltaa meni. Ja nyt kun kirja on loppu, ihmettelen, mitä tekis. Kun ei enää tavallaan muista, mitä teki iltaisin ennen tätä vyörytystä :-D
Syvä huokaus. No, jos vaikka pyykkiä, ja jonkun pitäis varmaan tiskatakin…
EDIT: tästä mieluummin tv-sarja kuin leffa. Kiitos!
Penni ajatuksistani? 
Harry Quebert oli tosiaankin oivallinen! Itse annan erityispisteet siitä, että tuollaisen juonen saa pysymään järjestyksessä ja kunnollisena. Monesti alkaa lupaavasti, mutta kun kaikenlaisia aineksia ja mutkia rupeaa olemaan enemmän, koko paistos plörähtää.
Niin ja taannoin mainittu Atkinsonin Elämä elämältä oli myös huikea.
TykkääTykkää
Mulla on mm. pari Atkinsonia odottamassa. Jess!
Quebert pitää lukea joskus uudestaan ihan silmällä, nyt kun tietää loppuratkaisun :-)
TykkääTykkää
Luin Ihmiskrokettia myös, mutta siitä en tykännyt. Huikeaa kehitystä tapahtunut sen ja Elämä elämältä:n välillä. Muita Atkinsoneja ei kirjastossa viimeksi ollutkaan, vaan voisipa noita lainata jos sattuisi olemaan!
TykkääTykkää
Mie koitan lukea täs välissä nyt Fullerin Brainquaken, katotaan jaksanko
http://www.hardcasecrime.com/books_bios.cgi?title=Brainquake
TykkääTykkää
Anteeksi vaan, mutta minusta se Harry Quebert oli huono.
TykkääTykkää
Ei se tyyli mikään helmi ollutkaan, niinkus sanoin, mutta mut saa kyllä vangittua kähärällä juonenkuljetuksella.
Kiva kun kommentoit! En ollut varma, luetaanko puolin ja toisin, vaan nyt tiedän paremmin.
TykkääTykkää