Vanhenemisesta

Yritän tässä raivata koneelta pärstäkuviani, koska vähän noloo jos kuolen, ja sitten joku näkee että akalla on miljoona kuvaa itestään. No mutta, kun on pitänyt ottaa kuva aina kun tulee uusi tukka! Ja aina, kun tarvii uudet selfiet eri palveluihin – koska en oo niitä, jotka tarjoo ylppärikuvaa joka paikkaan, kun kerta oon 54 enkä 19 vee. Ajanmukaiset kuvat, rehellinen visio (visiiri). NIIN.

Mutta hirveetä on kattoo, kuinka nätti sitä oli vielä 7 tai 8 vuotta sitten. Saati 25 vuotta sitten. Ja tietenkin katon yli kuuskymppisenä, että joo-o, olinpa queen vielä viisnelosena. Ei oo reiluu, ettei ite tajua ikinä ajoissa, miten hyvin menee! Sitä on aina vaan että ”oon ihan rotta” ja sitten menee tuolla pitkin nurkkia ettei kukaan huomaisi, että rotta. TYHMÄ.

Ja sit, mikä vituttaa ihan erityisesti, on tää nimien unohtaminen. Kun tulee tilanne, jossa pitäisi muistaa että Richard Gere tai Angelina Jolie, niin eipä vaan synny. Onneksi sentään ”kaikki” ennen kymmenettä ikävuotta opitut nimet säilyy (a fact. Uuh, tulen aina muistamaan että Kekkosen etunimi oli Urho, paitsi Juuso Kekkosen), mutta ongelma on siinä, että niitä myöhemmin opittuja nimiä on tuhatkertaisesti. Ja sitten kun niitä ei muista, niin siinähän noloilee, rotta. PERSETTI.

(Tulee isoja kirjaimia joka kappaleen loppuun. Huomasin kyllä, aivot ei oo vielä niin homeessa.)

Vanhenen ihan mielelläni siinä mielessä, että muutun koko ajan enemmän näkymättömäksi. Musta se on ihan ok. Pienillä paikkakunnilla ei voisi olla näkymätön, Helsingissä voi. Mutta näitä muistiongelmia en vältts haluaisi, ja mieluusti näköjään pitäisi vältellä noita vuosia vanhoja kuviakin.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Vanhenemisesta

  1. Noi neljännesvuosisata sitten otetut valokuvat itsestä. Meidän Sukupolvellahan ™ on vielä sitä ongelmaa, että lärviä ja duckfacea ei tyrkytetty joka kuvaan, koska kuvia muutenkin otettiin säästeliäästi. Tai siis siitähän ei annettu ottaa kuvaa lainkaan, jos suinkin vain mahdollista. Aikuisten oikeastihan kannattaa tällätä se lätty nyt vaan joka kuvaan, jotta voi sitten seiskaysikymppisenä kaihoisasti katsella, kuinka nuori oli vielä keski-ikäisenä.

    Ja muutenkin kannattaa ottaa nyt ilo irti siitä, että kävellen pääsee, eteensä näkee ja enimmäkseen kuuleekin vielä. Ja siitä, että on todennäköisesti unohtanut enemmän asioita elämästään kuin puolta nuorempi on vielä edes elämässään kokenut…

    Ja kaikki ennen kymmentä ikävuotta opitut nimet Niki Laudasta kuningatar Julianaan ja Warren Beattyyn. Kyllähän se naurattaa, että ovatpa ne tärkeitä henkilöitä elämässä olleetkin…

    Tykkää

    • Oot niin oikeassa :-D

      Niin, eihän sitä ennen kuvattu kuin hätinä joskus, koska oli filmi ja sit se piti vielä kehityttää jossain muualla. Musta ei ole yhtään kuvaa noin vuosilta 1990-96 jolloin olin nälkäkuurin takia varmaan hehkeimmilläni: ei ruokaa, ei alkoholia, ei tupakkaa… Byyh, sääli ;-)

      Joo, eikun ilo irti vaan kaikesta mikä vielä toimii. Ja helevetisti kuvia.

      Mutta nimimuisti kyllä harmittaa välillä ihan oikeesti. Joskus katoaa pieninkin langanpää ettei voi edes googlelta kysyä. Huoh.

      Tykkää

Sisään vaan, on siitä isompikin tullut!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s