On katottu taas jotain

Niin hirveästi harmittaa, kun en jaksanut taaskaan juosta tarpeeksi DocPointissa. Dokumentit on IHANIA. Ne kertoo aina ihan toisenlaisista jutuista kuin mitä itse ehtii yhdessä elämässään. Onneksi monia katsomatta jääneistä voi ällistellä joskus YouTubessa tai Areenassa. Edes.

Ekana oli ”pakko” katella tuo Spandex Sapiens, koska ohjaaja on jossain määrin tuttu ihminen. Meikäläinen kattomassa elokuvaa showpainista, melko epätodennäköinen skenaario, mutta oli ihan jepa. Parikin tuttua leffassa ihan oudossa yhteydessä, esim. Kukka Laakso, jonka blogia olen lukenut vuosikaudet – en todellakaan tiennyt, että se on seukannut Star Buckin kanssa. Hieno henkilökuva tästä Majanlahdesta. Kuvattu kuutisen vuotta. Näytöksessä oli myös paikalla keskeiset henkilöt, mm. mr Majanlahti itte.

And then something completely else, Hesarissa oli hyvä juttu tästä Wolfpackista, joten lue linkistä. Savoy oli tupaten ääriään loppuunmyyty!

Tänään oli sitten tää Steve Jobs – Man in the Machine. Yli kaksi tuntia. Alkoi Jobsin kuolemaa surevilla ja kävi läpi Applen vaiheet runsaan arkistomatskun kera. On se vaan jännä, tuo kultti ja mytologia mikä Macin ympärille on asettunut. Käytänhän mäkin ompputuotteita joka päivä, mutta musta jos ne toimii hyvin ja niitä voi käyttää, niin silloinhan ne vaan täyttää tarkoituksensa niin kuin koneen pitääkin. Sama pätee sähkövatkaimeeni ja herätyskelloon: jos se täyttää tehtävänsä, se on hyvä. Siihen mitään satumaailmaa tarvita ympärille. Mutta äärimmäisen kiinnostava ilmiö siis. Sitä ei käy kiistäminen.

DocPointin ulkopuolella eli normiohjelmistossa kävin johonkin aikaan kattomassa tuon Pässit ja Spotlight.

Pässien alkuvaiheista Satu on kirjoittanut täällä, ja olihan se selvästi sellaisen ihmisen työ, joka tietää mitä haluaa, on näkemys ja hankkii keinot toteuttaakseen sen. Islantilaiset loistaa muutenkin nykyään liikkuvassa kuvassa, esim. Areenassa on ollut parikin hienoa krimiä, Pressa ja Hraunid. Pässit oli siis ihan muuta. Mielellään katsoi kerran, mut ei tarvitse katsoa toiste.

Spotlight oli kelpoisa. Joku arvostelija viittaisi siihen, että tosipohjaisuus näkyy ehkä liiankin selvästi siinä, että isot draaman huipennukset puuttuu. No okei, meno etenee ehkä tasaisemmin kuin voisi odottaa hollyw-asetelmassa, mutta sama se. Traileri lupasi paljon, ja leffa toimitti paljon. Kiukuttaa ajatella, miten iso lapsien hyväksikäyttö tässäkin tarinassa on takana, siis oikeassa elämässä. Taas yksi tapa, miten uskonto voi tuhota ihmisen elämän. Ja niitähän riittää.

– – –

En ole vieläkään oppinut, että syön kaikki karkit mitä ostan, ja nyt on massu kipee. AIKUINEN ihminen! Joskus oli aika, että kirjoituspöydän ylälaatikossa makoili avattu pastillirasia viikkoja. En tiedä, kuka oli se ihminen ja kenen loota. Huh-huh.

Advertisements

Sisään vaan, on siitä isompikin tullut!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s