Jäljellejääneet

Kaksi lähintä työpaikkansa säilyttänyttä kollegaa kimppusivat eilen mua etäpäivältä skumpalle. Mua taas ei skumpattanut yhtään, olin vaan pettynyt siihen millä skaalalla työnantaja kehtaa pettää duunarinsa, ja tunsin surua monien kaverien puolesta. Sanoin noille kahdelle, että jos tulevat meille skumpan kanssa, niin sitten, mutta mä en nyt viiti muuten.

Ne tuli! Skumpan JA ruokakassin kanssa. Istuttiin pari tuntia, jotka ei sitten olleetkaan vallan kamalia. Tehtiin yhdessä vähän surutöitä, mutta puhuttiin muistakin asioista. Kissoista. Matkoista. Lapsiperheen draamoista. Kuudelta lähdettiin samalla ratikalla keskustaan, noi kaksi ihmettelemään kirjakauppaan ja meikä teatteriin.

Raisa Omaheimon Läski, hieno monologi siitä kun rupeaa riepomaan se, että ei kelpaa keskivertojen maailmassa. Meidän ongelmakentät voi nähdä osittain päällekkäisinä, tiedän kyllä mistä Raisa puhuu. Kumpikin on liikaa monelle. Hyvän shown teki muidu.

Mainokset

Sisään vaan, on siitä isompikin tullut!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s