Kettunenkin vihaa

Aijai, miten teki hyvää lukea tämä teksti! Liikunnan ammattilainen, joka vihaa liikuntaa!

”Minulla ei ole minkäänlaista kilpailuviettiä ja kestävyysliikunta on yksinkertaisesti todella tylsää. En vain jaksa sitä.”

ja

”Olisi tärkeää miettiä voiko liikkumattomuuden taustalla ollakin esimerkiksi jokin aivokemiallinen häiriö jota ei voi perinteisin motivaatiokeinoin korjata.”

Juuri eilisiltana mietin samoja. Menin matolle ensimmäistä kertaa yli viikkoon, pistin Sarasvuon räpättämään, venyttelin 20 min ja nostelin rautoja 30 min. Inhosin joka hetkeä. Sarasvuo oli ainoa positiivinen asia noissa minuuteissa.

Kun vapaaehtoinen motivaatio on nolla, otetaan sitten järjen (pakon) kautta. On ihan faktaa, että kun ikää karttuu, lihakset alkaa surkastua jos ei niitä pommita. Huonoista lihaksista taas seuraa kaatumisia ja muuta törmäilyä, eikä ole papua vetää rosmoja päihin. Eli siis on pakko liikkua, että voi elää suht normaalia elämää, vaikka kello käy ja kalenterin lehdet lepattaa vauhdissa.

Kettusen kirjoitus antoi tukea. Motivaation puute voi olla ihan vain aivokemian puute. Liikkuu ne muutkin vaikkei yhtään huvittaisi. Me vaan kuullaan enemmän niistä, joiden mielestä liikkuminen, jumpat ja raudat on ihanaa ja ”pakko päästä salille”. Olisi vaan niin paljon helpompaa, kieltämättä, jos olisi se pilleri ja mikä vaan, jolla korjata aivokemiasta tuo kohta. Ottaisin heti! Kourallisen!

PS. Sain juuri ”synttärionnittelut” WordPressiltä – olen mälkättänyt täällä 9 vuotta. Bloggeriin tosin menin jo 2004.

Mainokset

6 kommenttia artikkeliin ”Kettunenkin vihaa

  1. Syntymäpäiväonnittelut siis! Minä olen kuule päättänyt ostaa itselleni polkupyörän syntymäpäivälahjakseni. Josko sillä sitten. Kesällä. Töihin. Hikeä otsalta pitää pyyhkiä jo nyt.

    Tykkää

    • Kiitos!

      Siitä pyörästä. Kaverini Kati lukitsee omansa kolmella lukolla, aina. Jopa meidän lukitulla takapihalla. Ja niinpä hänen pyörää ei ole varastettu. Sen sijaan kaikilta hänen kamuilta on varastettu pyörä vähintään kerran. Että vinkkinä vaan: pyörävarkauksien suhteen ei voi olla näillä seuduin liian paranoidi. Vainoharhaisuus on just sopiva asenne.

      Tykkää

  2. Hyvin mälkätetty! Jee! :)

    Mä aina tahtoisin ajatella, että jokaiselle olisi joku laji, mikä ei ole sellaista pakkopullaa, mutta tuo Kettunenkin kerta on alan ammattilainen, niin eiköhän hän ole kokeillut jos jonkinlaista.

    Oon saattanut kertoa tän miljoona kertaa, mutta kun mä itse aloitin jumppailun, niin musta tuntui just tolta: inhosin sitä ja turhautti ja vitutti. Jumppa tuntui raskaalta, mutta silti rupesin kelailemaan, että jospa tämä ei kuitenkaan haasta mua tarpeeksi. Vaihdoin pykälää haastavampaan jumppaan ja kas, vaikka se oli raskaampaa, niin myöskin sain siitä enemmän onnistumisen tunteita ja aloin pikkuhiljaa tykätä liikunnasta. Salillakin kävin lähinnä siksi, että pitää liikkua, siihen saakka kunnes kohtalo yhdisti minut ja pt:ni. <3

    Mut joo. Voi se silti olla joku aivokemiajuttu joillain. Tavallaan tekis mieli sanoa kaikille aina, että ei sitä tarvi tehdä jos sitä inhoaa, mutta tajuan tuonkin, että kyllä tarvii.

    Tykkää

    • (vinkki oli twitterissä) Epäilemattä miljoona liikuntaa vihaavaa suomalaista on rynninyt katsomaan ihmettä: liikuntaa vihaava ammattilainen. No mut onhan toi lohduttava teksti. Mustakin tuntui ihan kuin joku Ymmärtäisi Vihdoin mua :-DD

      Tykkää

Sisään vaan, on siitä isompikin tullut!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s