Ystävän läsnäolo

Ystävä tuli, jutteli, laittoi ruuat ja tiskasi, mentiin nukkumaan ja herättiin, alkoi toinen päivä yhdessä. Jo kohdassa ”ystävä tuli” (ja jäi) masennukseni ja itsestäni vieraantuneisuus oli sipaistu pois. Hetki eteenpäin, enkä enää pelännyt edes sytostaattihoitoja. Masennus, ruokahaluttomuus ja pelko, syksyn seuralaiseni, noin vain tulivat tyrkätyiksi pois tieltä, kun Ystävän Teot ja Ystävän Läsnäolo jyräsivät. Suurkiitos sellaisesta. Osui kohdalleen.

Mainokset

10 kommenttia artikkeliin ”Ystävän läsnäolo

  1. Mä oon itse ihminen, etten mä osaa vartin tai tunninkaan kahvihetkessä kertoa olennaisia. Sellainen ”noni, nyt on tunti aikaa, kerropa kaikki tärkeä!” vetää mut aika lukkoonkin. Tarvitsen viipyilyä, aikaa, rauhaa, jotta kaikki tärkeät ja olennaiset ajatukset pompsahtelisivat esiin ja pinnalle. Sama sitten näissä elämän ikävissä mutkissa – kiireetön läsnäolo on kauhean lääkitsevää. Kaikille/molemmille osapuolille. Vähän kuin se kissan silitys: molemmilla verenpaine laskee.

    Liked by 1 henkilö

Sisään vaan, on siitä isompikin tullut!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s