Luomus

Kävin wanhan, ikiwanhan (voiko olla tuntenut ihmisen 46 vuotta? Voi.) kamun kanssa Luonnontieteellisessä museossa. Mun edellisestä käynnistä lie jotain kolkööt vuotta, eikä kamulla mee paljon paremmin. Vähän huitomiseksihan se meni, kun pääasia oli kuitenkin tavata toisiaan. Mutta kyllä luonto myös pysäytti moneen kertaan. Ne mammutit esimerkiksi, niitähän on tosiaan metsästetty. On vaan sen kokoisia, että porukalla on pitänyt mennä, yksinään ei moisille mahda kukaan. Kertakaikkiaan vaikuttavaa elukkaesiintymää.

Museokaupasta ei tiettykään päässyt ihan tyhjin käsin. Samalla muistuteltiin toisiamme, että jos on ylipäätään joululahjoja hankkiva ihminen, niin museokaupat. Niissä on roinaa, mutta myös laatukamaa, ja kaikki on hyvännäköistä. Ei huonoimpii mestoja.

Nämä ei sitten ole joulukuusenpalloja vaan akritarkkeja. Niinq jokainen varmaan tiesikin.

Nämä ei sitten ole joulukuusenpalloja vaan akritarkkeja. Niinq jokainen varmaan tiesikin.

kikkaret1

PS: Setä lippuluukulla päästi meidät sisään opiskelijahinnalla. Kaveri on 57, meikä 56. Karisma – kato sille ei vaan voi mitään!

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Luomus

Sisään vaan, on siitä isompikin tullut!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s