Ei hajua, mitä oikein ajattelin hakiessani bloggaajapassia messuille. Meinaan, näillä jaloilla, taas messuille? Mutta pitäähän sitä passiakin kokeilla, kun kerta helposti irtosi.
Jalat on tänään palvelleet huomattavasti, vaikka etätyöpäivä. Olen kävellyt Kallion kirjastolta kotiin Pengerkadun kautta, teatterilla paljon (ja melkoisesti portaita), ja lisäksi illalla vielä eläinlääkärille ja takaisin. Olen siis kävellyt pal-jon. Ja se tuntuu. Vedin paria erilaista voidettä pitkin sääriä ja jalkateriä, toivossa että pahat pois ja lisää voimaa huomiseen. Aamulla hölvään varmaan uudestaan. Kuvittelisin, että pressihuoneeseen pääsee välillä lepäämäänkin.
Tänään myös tyhmäilin. Tiputin kotiavaimeni hissikuiluun. Onneksi olen leväyttänyt kahdet vara-avaimet tähän taloon, joten kyllähän mulle avaimia riitti, mutta silti jonkun piti tulla nostamaan ne pois kuilusta. Hissityypit ajoivat Vantaalta saakka, mutta todella nopsaan. Ystävällistä ja ripeää väkeä, eivätkä ottaneet edes hintaa. – On hyvä pitää muutama naapuri siinä määrin hollilla, että ne on lähes kuin kavereita. Taaskin sellaisesta naapurista oli iso ilo sillä aikaa, kun yritin selvittää, kuka kuilua tulee avaamaan ja millä aikataululla.
Ja sitten vaihtamaan avaimenperä isompaan.
Penni ajatuksistani? 
Kaivoin kesäfarkut esiin, koska viime kesänä en pitänyt niitä ollenkaan (kilot…) ja nyt oli kiire jo kokeilemaan. Joo, vielä mahtuu! Kävin messuilla valkoiset päällä. Melko aurinkoinen päivä, niin en näyttänyt ihan omituiselta kuitenkaan.
Eli nyt ei saisi enää tulla kiloja, pikemminkin pitäisi mennä. Mites tämä järjestetään kun on tavallinen ruokahalu ja kuukausipalkka? Huoh, vaikeaa.
TykkääTykkää
Kiva kun poikkesit! En yhtään huomannut, että olit siirtynyt kesäaikaan. Eli säästä huolimatta se on nyt sitten vissiin kevät.
TykkääTykkää
Moi.. no, talvihan se tuli taas, ainakin jos näitä mun vaatteita kattoo. Mutta hyvät mittahousut olis ne valkoiset, ehkä niitä voi pitää vaikka kotona.
TykkääTykkää