Palvontaa

Jos en nyt ihan väärin muista, niin Hurme otti kirjastosta ns. pitkään lainaan Gunnar Aspelinin Ajatuksen tiet (filosofian historian tenttikirja – järkyttävän tylsä paksu limppu, josta tenttiin tuli aina yksi kysymys. YKSI. Yli kuudestasadasta sivusta.)(En päässyt läpi tenteistä, kirjoitin kotiesseen.)

Sanoisin, että viimeistään Niemellä hän on kuitannut ”lainan” moneen kertaan. MONEEN.

Kaikkea sitä muistuu lukiessa mieleen.

Meinaan, en ole vielä edes kahtasataa sivua lukenut, ja jo on pyörähtänyt mielessä, että tämä voisi korvata muutamaisenkin oppikirjan ja puolet tuosta Kansojen historiasta, joka 25-osaisena koristaa omaakin kirjahyllyäni. Parasta on, että Niemeä jaksaa lukea – se ei ole tylsä, niin kuin tiedon vyörytyksen määrästä voisi luulla. Tämähän on siis kaunokirjallinen teos, muistetaan. Kauno-Finlandian voittaja.

Mainokset

Sisään vaan, on siitä isompikin tullut!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.