Hyvä tapaaminen

Multa oli mennyt välit yhteen ihmiseen seitsemän vuotta sitten. Omasta tahdostani, koska musta se ihminen oli kohdellut mua väärin. Aikojen kuluessa mua on tietenkin ruvennut harmittamaan moinen, mutta en ole miettinyt korjausliikettä.

Nyt leffateatterin aulassa näin sen ihmisen. Menin sen luo, ja se halasi mua. Sanoin, että olen helevetin pahoillani siitä että olen ollut sellainen daiju ja ihan mun vika ettei olla nähty moneen vuoteen ja että on ollut ikävä. Ei me ehditty jutella ehkä viittäkään minuuttia, koska oltiin menossa eri leffoja kattomaan, mutta tämä tapaaminen oli hyvä. Paljon parempi kuin se, että olis sovittu johonkin baariin, että puhutaanpa vanhat asiat pois. Tämä eteni spontaanisti ja nopsaan, koska tiedettiin ettei aikaa ole loputtomiin, kun leffat kerta alkaa (ja R&A:ssa ei ole mainoksia).

Huh, tulihan siitä jokin pieni helpotuksen tunne. Kaikki menneet ystävyydet tavallaan hiertää takaraivossa, ei niille vaan tule tehtyä mitään. Enkä kaikkia edes halua korjata enkä saada takaisin, siellä on isompiakin syitä, miksi jokin toinen ystävyys on mennyt rikki. Mutta tästä tämänkertaisesta oli lähtenyt painoa pois vuosien mittaan, ei ollut vaikea mennä luo ja halata.

Mainokset

Anan superviikonloppu

Ajatelkaa: samaan aikaan Helsinki Comedy Festival, Habitare ja Rakkautta&Anarkiaa. Ja siinä oli vasta sellaiset tapahtumat, jotka mua itseäni kiinnostaa!

Tuo perjantain stand-up -setti oli monella lailla uskomatonta. Ekanakin, mun lemppariukot Ismoa lukuunottamatta kaikki siinä siistissä nipussa! Ekan kerran meikit lähti valumaan silmistä Ilari Johanssonin takia, toisen tuhon teki Jukka Lindström. Se on vaan, kun sen osaa! Hyvä säkä kävi myös paikan kanssa. Melkein kaikki oli myyty kun ehdin osille, joten sain sitten tokarivin reunapaikan. Ajattelin, että eihän sieltä mitään näe, mutta kas, Aleksanterin teatteri ei olekaan mikään Metropolitan, joten istuin polvet melkein lavan reunassa kiinni. Kyllä, toka riviltä! Ja erittäin hyvin näin ja kuulin!

Eilen lauantaina alkoi sitten osaltani R&A. Eiku ensin kävin Habitaressa toiseen kertaan, ja nyt siellä oli uuttakin, esim. Muji-talo ja vain vippikortilla Forma-osasto. Tällä kertaa en enää ottanut kuvia. Mutta sitten tosiaan iltapäivästä elokuviin. Kolmesta yksi oli sellainen, että ymmärrän sen kuuluvan nimenomaan R&A:han; valitettavasti kaksi oli ihan mainstream eikä kovin kummoisia sellaisenakaan. No, tulipa katsottua.

Illalla myöhään oli kaksi leffaa peräkkäin. Oli ottanut vähän eväitä ja käynyt vaihtamassa kotona takin kevyimpään talvitakkiin. Se oli niin oikein tehty, koska yöllä oli jo toiseen tapaan kylmä kuin päivällä! Tänään näyttää taas aurinko paistavan. Nyt on päiväsaikaan kaksi leffaa peräkkäin ja illalla vain yksi. Samat sävelet takin kans, ja eväs päivällä mukaan.

Tämän jälkeen seuraava leffa iskeekin vasta torstaina. Sitä ennen käyn aamuin illoin hoitamassa naapurin Prinsessaa :-) Hän on vähän samanlainen kisu kuin Ilo – ujo, mutta kehittyy koko ajan. Ja sitä kehitystä onkin just kiva seurata ja rohkaista! Voi kun mistään kissahommista saisi yhtään rahaa, niin vaihtaisin työpaikkaa sekunnissa. Vaan eihän niistä saa.

Rinsessa. Häntä saa vähän silittääkin.

Kirjajuttu: valitettavasti Heikki Valkaman Pallokala ei ole dekkari. Se on kirjoittajan Japani-tietouden esittely. Sellaisena hyvin kiinnostava, tykkään lukea Japanilasta vaikka mitä. Mutta tykkään myös lukea dekkareita silleen, että juoni on selvä jatkumo, siinä on hyvät cliffhangerit ja tukka nousee pystyyn ja suusta tipahtaa ”Iyyyyääkeii!”. Ei Pallokalassa.

Heti väsyttää

Heti aloin pinnata menoista, eli tänään en lähtenyt illalla pileisiin. Olisin ehtinyt, mutta iski päälle toi infoähkyahistus, niin en sitten saanut aikaan kävellä ulos ovesta. Kirjoittaminen helpottaa siihen. Kun itse tuottaa lisää tekstisaastetta, niin siinä on vähän niinku koston maku ja sehän sielua hykerryttää.

Mutta asiaan! Eilinen meni tosi hyvin. Kävelin aamulla Habitaressa kolme tuntia ja katoin kaiken. Kuvia on. Suosittelen, kiinnostavaa oli paljon! Mujissakin on käyty. Vein ostokset kotiin ja suuntasin Meikkuun. Sieltä menin suoraan sitten Kaapelin Valssaamoon, jossa oli kymmenen nuoren muotitaiteilijan tekosia. Kuvia on. Kuvat tulee Flickriin kunhan ehdin.

Illaksi mainittu tylsä osuus eli taloyhtiön hallitus. Ilmoitin siellä, että taidan väistää hallitushommat ensi vuonna (vaikka niistä saa rahaakin, mutta pienii ne rahat on kokousten tylsyyteen nähden). Myös toinen paljon napakampi ja tiedostavampi muija lähtee hallituksesta ensi vuodeksi, mutta sillä on ihan syy, koska muuttaa ulkomaille vuodeksi. Sääli.

– – – –

Nyt illalla oli kummallinen sippaaminen ja siitä toipuminen. Alkoi yhtäkkiä Kriminalistia kattoessa väsyttää niin että oli pakko mennä pitkälleen heti. Silmät kiinni ja toivottavasti unta palloon… mutku ei. Ensin pikku-ukko alkoi vinkua vaikka just oltiin leikitty puoli tuntia. Miu miu miu MIU MIUMIU! En välittänyt, koitin vaan vajota kun oli niin hyvät vajoamisfiilikset. Sit tyhmä kun olin, en ollut laittanut puhelimia äänettömälle ja olin jättänyt viimeisimmän lelun typykissan löydettäväksi, enkä ollut ottanut korvatulppia saati korvaläppiä, koska väsy iski niin yllättäen. Eli kun olin kymmenen minuuttia kuunnellut kaikkea tätä möykkää silmät kiinni ja sielu tutkan alapuolella, yhtäkkiä olin taas valmis aukaisemaan silmät ja olemaan hereillä. En ollut edes vajonnut kunnolla tasoille. Yleensä noin nopee virkistyminen kyllä vaatii sen, että olis käyty manalassa vaikkei unessa asti, mutta nyt en tosiaan ollut edes sukeltanut syvälle.

Eli (vain) itselle kiinnostava uusi kokemus. Noinkin helposti voi toipua isosta pikaväsystä.

Loma (päivä)

Sain vippikutsun Habitaren avajaisiin. Oikein nimellä. Ei hajua, miksi. Tai onhan mun työpaikan naapurilla jotain tekemistä sisustuksen ja asumisen kanssa, mut se on naapuri se. Vaan toki menen – onhan se lysti nähdä, millaiseen porukkaan mut on nyt arvottu.

Huomenna on muutenkin niin kiirus päivä, että otin ihan vuosilomaa. Työt tuppaa taas häiritsemään vapaa-ajan harrastuksia, pahus! Habitaresta ajattelin mennä Kaapelille kattoo tuon 10 x 10 muotinäyttelyn. (Itelläni on tietysti jo massiiviset paineet pukeutumisesta, mutta eihän tässä niin kauheen paljon ole vaihtoehtoja.)

Iltapäivällä käyn Meikussa kuvauksissa – he kuvaa vain sisintäni – ja vielä myöhemmin iltapäivällä taloyhtiön hallituksen kokous. Ja siinähän se päivä sitten menikin.

Taitaa olla niin, että tää lomapäivän odotus on paljon kihisevämpi fiilis kuin se huomenna aukeava lomapäivä :-D Nyt toistaiseksi oon vielä aika täpinöissäni!

– – – –

Yks toinen pieni juttu. Olen nyt lukenut taas ihan järkyn hyviä kirjoja.

Pari kesää sitten luin kaikki Arne Dahlit, jotka sain käsiini, ja katoin myös telkkarista kaikki hänen jutut. Loistavaa dekkaria pukkaa. Mut nyt siltä on tullut uusi: Rajamaat. Hemmetin hyvä, vaikea laskea käsistään! Tää aloittaa uuden sarjan, eli tässä on taas uudet henkilöt. Kipakoita cliffhangereitä välillä (ja myös lopussa, eli jatkoa seuraa). Jotenkin erilainen… oisko tämä ehkä hiukan julmempi kuin vanhemmat Dahlit? Kuitenkin nopsalukuinen ja täynnä yllärikäänteitä.

Sitten olen lukenut noita ostamiani Pasi Ilmari Jääskeläisen kirjoja. Olen sanonutkin: ne on vähän semmosia, että ensin tukka pyörähtää, ja sit kun kirja loppuu, niin pitää ottaa vähän aikaa lukua, esim. loppuilta. Vaikka olen lukenut ne ennenkin! On se niin huh. Oma tyyli jos kellä!

Nyt olen aloittanut Heikki Valkaman Pallokalan. Meinasin kun kuitenkin Imagen päätoimittaja ja fiksu kundi, tämä on hänen eka dekkari. Kyllä kuuluu lukea! Olen vasta alussa. Ällö pallokalan tappokohtaus takana, paljon Japani-tietoa vyöryy tapahtumien mukana. En osaa vielä sanoa, hitti vai huti. Kun elää, niin näkee. Ei tässäkään varmaan kauan nokka tuhise, dekkarit noin ylipäätään vetää hyvin, kun niissä ei ole mitään autereiden tuijottelua ja ronoelmaa, vaan tapahtumat etenee.

Sadepäivän riehaannus

Kävin Design Marketissa/lla. NIIN PALJON väkeä, että mahdoton liikkua. Näin ehkä pikku siivun kaikesta vasta. Tunnen itseni nyt hirveeksi porhoksi, sillä oikeasti tein kaksi ostosta sieltä: matto ja lamppu. Nää on entisten rumempien nätimmät korvaajat, siis ei mitenkään pakollisia. Siitä on vähän huono omatunto, koska ostaminen ostamisen vuoksi on nyt vaan perseestä, mutta tulipa edes raahattua kamoja sateessa ilman taksia (omatunto maksettu hiljaiseksi orjailulla ja raatamisella, ok).

Noi

Vaan kisu on niin tyytyväinen uuteen mattoon! Sitä kiepunnan määrää!

Kieppuu, kieppuu!

Pahoin pelkään, että huomenna tekisi mieli lähteä katsomaan ne loput kamat. Kolmelta pitää olla Ateneumissa, mutta sitä ennen ehtii hyvin. Koko ajan sataa, hankaloittaa oloa.

Ehkä kevyehkö pasta?

Pakko kirjoittaa vielä tääkin. Olen nyt syönyt useaan kertaan tämmöstä, koska melko hyvää ja tulee nopsaan.

Perhospastaa pienehkö pläjäys yhdelle hengelle, koska tähän tulee muutakin. Eli kesäkurpitsaa voisi raastaa melkein saman kokoisen läjän kuin pastaakin on.

Kun pasta on keitetty, valutettu ja taas kuumana kattilassa, siihen sotketaan ruokalusikallinen cashewpähkinätahnaa (ostettu lähes vahingossa Punnarista). Ja sitten toinen ruokalusikallinen tai enemmän Lidlin hummusta. Lidlin, koska se on parasta. Ja sitten sotketaan sekaan ne kesäkurpparaasteet. Nam. Saattaa olla melko kevyttä huolimatta pähkinätahnasta.

Nyt tänään tuli ekan kerran vasta mieleen, että kyllä se voisi kaivata jonkin mausteen vielä. Tai yrtin. Pitää miettii, mikähän maku tuohon kävisi. Oliskohan appelsiini ihan hirvee? Kyllähän sitä on melko weirdojakin ruokia syöty, niinku hapankaali-mandariinisoppaa, ja hengissä edelleen.