Vintage-kaveruus ja istunto Solmussa

Istuttiin ihastuttavat 45 minuuttia Solmussa entisen työkaverin kanssa. Kiva ukko, handyman, reilu. Vein sille ylimääräiseksi osoittautuneen Pronaxen-purkin (en saa ottaa niitä minkään kans) ja pari kirjaa. Mielelläni annan kirjahyllystä kiertoon sellaista johon en ole koskenut vuosiin. Tai joka on huonosti käännetty, yh.

Hän kertoi, että vastaava tuttu handyman asuu mun kotoa katsottuna seuraavassa kerroksessa! Olinkin nähnyt hänen nimen sekä talon ryhmässä että muualla, ja tiesin, että tää on Joku, mutta en tiennyt kuka. No hyvä. Tuttujen verkosto tihenee.

Kaveri tuo mulle huomenna illalla lapsiltaan yli jäänyttä kasvisruokaa, kun ehdin valittamaan, että kaupan einekset kasvissyöjälle alkaa pikkasen tympiä, kun työpaikan lähellä ei ole ollut kunnon raflaa tammikuusta alkaen. Ja nyt on siis huhtikuu…

Mun makuaistissakin tapahtuu jotain jännää. Niin kipakkaa inkiväärilimsaa en oo vielä juonutkaan kuin Solmun äskeinen. Ja kuitenkin, se oli ihan tavallinen. Kipakampaa versiota join Silmussa 12.4. mutta silloin en ollutkaan vielä aloittanut Voxraa. Se sen täytyy olla, joka moisia temppuja tekee.

Mainokset

Onpa keksintö

Kuka on mitenkään voinut keksiä, että verenohennuslääkettä annostellaan piikillä mahaan, vuoronperään navan kummallekin puolelle? En käsitä. Mikä paikka! No, onhan se helppo hoitaa itse, mutta miks just navan kummallekin puolelle? Ja miks moisesta menee koko maha mustelmaiseksi?

Ja aurinkokin paistoi

Ystävät tuli Hämiksestä autolla ja käytiin ruokakaupassa hakemassa painavampia varastoja malliin 6 purkkii soijamaitoo jne etc. No, kerta oli auto alla. Pesupulveri lie ainoa joka unohtui. Lisäksi käytiin syömässä Silvopleessa (saa ottaa sen verran kuin tahtoo = guud veri guud). Kotona olen siivoillut vähän.

Unohdin lemmikkimessut, mutta mitäpä näillä jaloilla. Kunhan vaan muistaisin illalla vetää pientä lenkuraa ympäristössä, ettei kyytitaksit tuhoaisi mun loppujakin kuntoa.

Viime viikko oli töissä niin tiivis että uutisetkin jäi lukematta. Pikkasen vinoa, jos fb on ainoa uutislähde. (Siis miksen lue kyytitaksissa kännykästä – koska en tahdo. Haluan katsella maisemia.) En ole päässyt twitteriinkään kunnolla viime viikkoina, ei ole vaan kiinnostanut tarpeeksi. Tänään sitten vilasin otsikot sekä YLE että HS, ja olihan se vieraan näköistä ja mitä kaikkea jäänytkin. Mut sanotaan vaikka näin: mieli on herkkä. Se ei nyt vaan jaksa just mitään. Se jaksaa lääkityksellä työt ja kissat ja hyvät vieraat.

Kosketin painoja

Edellisen jutun kommenteissa lopputulos eli kyllä tämä tästä.

Mutta! Heti kyytien alettua alkoi pelottamaan, että nyt tippuu viimeisetkin voimat kun ei tarvi raataa itseään mestoihin useasti päivässä. Piti siis aloittaa taas venyttely, jota olen karttanut iloisesti puolisen vuotta ainakin. Enemmän. Ok siis venyttelin ja tein omat helpotetut aurinkotervehdykset, niskaseisonnan, ym. ja käsipainoilla pari juttua. Mulla on voimat kuin päiväkotilapsella! Esim käsipainoilla olen tehnyt jotain 7×3 arnoldia kuudella kilolla joskus, nyt tein 3×3 viidellä kilolla hätinä. KOLME. Eli vähän saapi reenata.

Tangon otin jo pois tieltä monta viikkoa sitten, kun en siihen kerta koskenut. Tuossa se keppi tököttää kirjahyllyyn kiinni juntattuna, pois haitolta. Kai sekin joskus on otettava, vaikka ”keppijumpaksi” vaiks se painaakin kuusi kiloa.

Venyttely sen sijaan meni kuin olisin eilen viimeks tehnyt. Nyt olen kymmenen kiloa kevyempikin kuin joulukuussa, joten sekin kyl vaikuttaa.

Kyytihomma muuttui juuri jännäksi

Sain hirveän kokoisen laskun sossusta kyydeistä 1.3. lähtien, vaikka olen saanut kyytipäätöksenkin vasta 6.4. Virhehän tuon täytyy olla, mutta se lupailee yhtä juttua, jota mulle ei koskaan kerrottu: onkohan niin, että ne laskuttaa luvattujen kyytien eikä käytettyjen kyytien mukaan? Koska jos, niin kuusessa ollaan. Enhän mä ikinä käy koko viikkoa töissä, pe etä yleensä. Ja etäpäivät eiku lisääntyy kun muutetaan. Lomat, lomapäivät, saikut ilmoitettava erikseen ja sitten raha liikkuu eri suuntiin? Voi vittu jos tämä onkin tuollainen järjestelmä. Huh, alan tajuta miksi jotkut sanoo tätä Helvetin Matkapalveluksi.

Koskeeko sama asiointimatkoja? Onko mun ”pakko” käyttää kaikki etten jäisi miinukselle?

Ikävää, että vasta huomenna pääsen soittamaan tästä ja kysymään. Kyydit on tulleet ihan ajallaan – kaikki 3 – joten persiistä jos tässä nyt joutuu muutoksenhakuun vain siksi että MULLE EI OLE KERROTTU KAIKKEA.

Maisemissa ja pölyissä

Jahans, tänä vuonna siis siitepölyallergian voi saada vaikkei ennen olisi ollut! ”Alkamassa on vaikea allergiakevät – myös aiemmin oireettomat saattavat kärsiä” HS.29.3. Marjut huomasi jutun, itse en olisi tajunnut mitään. Mulle on siis kaiketi puhjennut jokin allergia, päätellen siitä, että perjantaina sain aiemminkin mainitut allergialääkkeet.

Uhmakkaasti tänäänkin kävin ulkona, meinaan ajelemassa ratikoilla. Ensin oli tarkoitus vetää maisemakierros ykkösellä välillä Eira-Käpylä, mutta supistin siitä sitten Käpylän pois. Vois joskus lähteä kaverin kanssa, toi P. kun ei ole vielä yhtään hajulla kuulemma, miten nää uudet ratikkareitit. Seurallinen tapahtuma, jutellaan ja katotaan maisemia. Ihan kelpoa se on itekseenkin, mutta kahdestaan tietty myös.

Kyytien kanssa on ollut vähän jännää, olen soitellut neuvontapuhelimeen pariinkin kertaan ja nyt asian pitäis olla silleen että pääsen huomenna töihin siten kuin toivoinkin. Hierojani kanssa on näistä kyydeistä ollut juttua monesti, siks vähän jännittää. Ja jänskättäisi tietysti muutenkin, uudet kyydit ja eka kerta duuniin viikon saikun jälkeen.

Mutta nyt kissat on ilmoittaneet päiväuniajan alkaneen, joten ehkä mäkin liityn seuraan. Ne on kuitenkin elämän parhaita hetkiä.

Että mitähän nyt taas?!

Muistatte ehkä, kun kerroin niistä kahdesta venäläisvierailusta, joissa ovi pamahti kiinni ennen trastuin leijailemista ehjäksi? No viime yö ehkä ei kuulu sarjaan, mutta pienellä mielikuvituksella…

Olin jo nukahtanut 22.30 kun ovikello soi. OVIKELLO. Keskellä yötä. En ensin edes tajunnut, mikä ääni se on! Sitten kun tajusin, en välittänyt. Kohta kello soi uudelleen. Hitsinpers! Koska olin hereillä, hipsin hitaasti ovea kohti ja mietin, kurkistaako ovisilmästä. Juuri kun ehdin kyttäilemään ovisilmään, näin hissinoven painuvan kiinni, valo sammui käytävästä ja hissi lähti alas. Kuulin alaoven käyvän. Eli oli kuka oli, kävi vain mun ovella.

Kyllä tästä vielä elokuva saadaan, kunhan homma etenee.

No mutta Ferrante kuitenkin!

Muutama päivä sitten tyhjensin kirjaston varausjonon. Ei siellä ollutkaan kuin pari kirjaa, loput 20 oli elokuvia. En vaan jotenkin jaksanut ajatella siellä ramppaamista enää, silloin oli henkinen jaksaminen vähissä. Mutta voih aih, tänään muistin täältä että uusin Ferrante, tottamonokkelissa! No, nyt siihen on yli 1300 varausta, että voipi tässä hitu mennä. Mutta siihen asti voin lukea oman kirjahyllyn kirjoja, koska siellä on vain uudelleen luettavaksi kelpaavia. Sama koskee elokuvia.

Ei edes huvittaisi mennä elokuviin. Kävin katsomassa Suojelusenkelin, ihan turhaan. Epäkiinnostava. Jos olisin tutkinut sen verran että huomannut suomalaiset nimet, en olisi edes mennyt. Olisin valinnut Ready Player Onen, koska olen lukenut kirjan eikähän se paska ollut muistaakseni.

Mutta just nyt en tunne kytöä lähteä mihinkään. Luulen, että mua vähän jännittää nuo uudet kyydit, ja tahdon saada ne osaksi elämääni ennen kuin pystyn spontaanisti taas ihan omaksi itsekseni.

Aurinko! Kevät! Siitepöly?

Aurinko paistaa edelleen, ei huono asia mielialan kannalta! Tänään kokeilin ekaa vamppikyytiä, kun kelataksi ei vienyt työterveysasemalle (kiinnostavia rajoituksia) eli nyt yksi sossun asiointikyyti käytetty. Mukavaa, tietysti. Kävin lekurissa, koska ikuiseksi muuttuneen nuhan lisäksi kurkussa tuntuu jotain. Ilmeisesti ei ole mitään muuta kuin uutta allergiaa jotain siitepölyjä kohtaan. En oo ikinä ollut allerginen siitoksille, mut ehkä nyt oon. Katotaan. Jos lääkkeet toimii, niin hyvä se. Alkaa kyllästyttää tää veren räkiminen.

Huomenna saan vieraita kisun synttäreille. Ihmiset = hyvä juttu. Edelleen mun syöminenkin sujuu paremmin ihmisseurassa, mutta sinnillä laitan aterian per päivä itelleni yksinäänkin. Ensi viikolla palaan töihin, ja sitten syödäänkin kollegojen kans. Pitäisi onnistua.

Mutta nyt ehkäpä päiväunet.

Helpotusta

Luulen elämäni tästä taas tasaantuvan. Tänä aamuna yllärinä kello soi vähän yli seiskan, ja hyvä niin sillä kissojen ja omat lääkkeet, safkat, mitä näitä onkin. Mutta sen jälkeen petiin ja unta kymppiin! Olen ällistynyt. En MUISTA milloin olisin nukkunut kympppiin! :-0 Antoi vähän outoa virettä päivän alkuun, kun olin suunnitellut että elokuviin 11 tai 12. Ei tietenkään.

Saikulla olen siis tämän viikon. Lähdin ajelemaan ratikalla, koska aurinko paistoi ihanasti. Kävin myös ostamassa uudet housut sillä painoa on tippunut. Ja huiveja, Cybershopista puoleen hintaan! Iltapäivällä tuli Turun kissatäti käymään, ja siitä onkin kissablogin puolella siivuja, sillä pikkuinen Zetorini täyttää tänään kolme vuotta.

Posti toi taas pinon sairaalalaskuja, mutta myös viralliset päätökset vamppitaksipalvelusta ja ohjeet palvelun käyttöön. Eli luojankiitos vihdoin pääsen ensi viikolla töihin HELPOSTI. Ensimmäistä kertaa vuosiin.

Tänään kyllä tunsin itseni supernaiseksi liikkuessani ratikalla ja käydessäni kaupoissa ihan kuin ihmiset. Mutta nyt kyllä jo uni alkaakin hipsiä silmiin… puoli kahdeksan… jep.