Näillä lakeuksilla

Monille tuttu iltapäivän hetki… Eläpä muuta sano! ILTAPÄIVÄ! Just se aika, jota itsekin olen kironnut työpäivien kohdalla! Kaamosväsymys, niin hanurista :-(

(lainaus Hesarista 11.12.) Monille tuttu iltapäivän hetki on ensimmäinen merkki kaamos­väsymyksestä – Joka kolmas aikuinen potee pimeää, ja oireet alkavat usein kolme­kymppisenä

Enää kaksi viikkoa ja sitten päivä taas pitenee. Pimeys laukaisee joka kolmannella aikuisella selittämätöntä väsymystä. Miksi reagoimme syksyyn näin? Milloin on syytä huolestua? Miten selättää pimeä aika?

TEKEEKÖ mieli pullaa, suklaata ja muuta makeaa? Iltapäivän pakollinen herkkuhetki kielii usein ensimmäisenä siitä, että kaamosväsymys on alkanut.

Herkuttelu on väsymyksen ja huonon unenlaadun tapaan yksi selkeimmistä kaamosoireista, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Timo Partonen.

”Makeannälkä voimistuu nimenomaan iltapäivisin ja iltaisin. Myös muun hiilihydraattipitoisen ruuan osalta ruokahalu kasvaa.”

Suomalaisille tyypillisestä kaamosväsymyksestä kärsii yli 30 prosenttia aikuisväestöstä. Lisäksi noin prosentti väestöstä sairastuu tätä huomattavasti voimakkaampaan kaamosmasennukseen, joka on yksi masennuksen muoto. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että joka kymmenes masentunut on kaamosmasentunut.

Vaikka kaamosväsymystä ja -masennusta on tutkittu 1980-luvulta lähtien ja sen oireet tunnetaan, alan asiantuntijoiden mukaan kaamosoireiluun liittyy yhä paljon, mitä ei tiedetä.

Esimerkiksi uni-valverytmiä säätelevän melatoniinin erittymisen yhteyttä kaamosoireisiin on paljon tutkittu, mutta sen vaikutuksesta ei ole saatu lopullista selvyyttä. Aivojen hypotalamuksessa olevan sisäisen kellon tiedetään kuitenkin vaikuttavan siihen, miten ihminen reagoi valon määrään. (lainaus HS 11.12. päättyy)

No, nyt on viimeinen lomapäivä joten huomenna se taas alkaa.

Lomasta olen käyttänyt varsin huomattavan aikalohkon vuokra-asunnon etsintään. Nyt maksan jo melkein mitä vaan, jos saa läheltä. Katsoin Forenomin hintoja tarkemmin – jahas joo, olin katsonut toiveikkaasti väärin. Hirvittävän kallista! Sinne ei pystytä mitenkään menemään. Olisi hyvä jos jotain järjestyisi nyt pian, sillä mitä lähemmäs tammikuun loppu tulee, sitä isommat paniikit.

Mainokset

Niin, ja sitten…

… loma, tosiaan. Yhtään ei väsytä, kun on loma :-D Ylläriiii!

En viiti käyttää melatoniinia enkä nukkupillereitä vaan luen ja kattelen Areenaa kahteen, kolmeen yöllä. Aamulla herätään 8 tai 9, ja päiväunia ei välttämättä ollenkaan, jos on tarpeeksi muuta puuhaa. Työaikana ei tulis kuuloonkaan, että viiden tunnin yöunilla päivän läpi.

Käynpä taas kattoo Midsomerin murhia. Bye!

Niin sateista!

Hou hou hou. Ei me mennä Katajanokalle. Jo menomatkalla pelästyin siitä, miten PITKÄ MATKA joka paikkaan on sieltä – oli ihan kärjen tuntumassa. Asunto oli ihan ok ja siellä oli kissakin tilapäisesti asumassa, ja ihminen oli ok, mutta silti. No, mun jälkeen sinne tulikin toinen katsoja, joka halusi asunnon tammi-huhtikuuksi, joten mun ei sitten tarvinnut muotoilla sitä ei-kiitosta, vaan se tuli toisesta suunnasta.

Nyt kattelen edelleen, jos olis jossain tässä lähempänä mestoja.

Mitäs muuta. Koko päivän on satanut ja ollut pimeetä, mutta Nokalta suuntasin kuitenkin uuteen keskustakirjastoon Oodiin. Siellä oli toki ihmisiä, mutta vallan hyvin pääsi liikkumaan ja katsastelemaan kioskit. (Amos Rexiin oli edelleen hillitön jono, ulkona sateessa, hrrrrr.) Söin riisipuuroa, kaikenlaista muutakin olisi saanut. Toka kerros oli tänään kiinni, vaan riittipä siinä ekassa ja kolmannessakin. Komea talo.

Sieltä luonnollisesti elokuviin. Harmi, kun ei ollut omaa ”leirintäporukkaa” mukana, sillä An evening with Beverly Luff Linn oli jotakuinkin hauska nimenomaan camp-luomuksena, mutta ei se silleen naurata yksin kuin kavereitten kanssa. Vähän semmoinen Trey Parker & Matt Stone -henki päällänsä, sano. Erityismaininnat vaatetukselle, koska koko leffassa ei ollut yhtään järkeenkäypää rättiä. Kaikki oli 1980-luvun perimmäisestä roskiksesta, ja olihan se tavallaan hyvin… joo. Muistoja, muistoja. Itseasiassa luulin, että tää olisi parempi leffa, koska oli R&A:ssa. Vaan eihän se aina.

Asumishommeleista

Loma loma loma jee loma jee loma jee!

Vajaa viikko to-ti mutta onpa kuitenkin. Mä niiiiin nukun. Monet päikyt päivässä ja yöt kymmentuntisia.

Olen ollut huolissani tulevasta julkisivurempasta. Asiat on kuitenkin lutviutumassa, toivoakseni, tai siltä nyt ainakin tuntuu. Taloyhtiön hallituksen puheenjohtajan mukaan mun asuntoon – parvekkeeton yksiö – ei tulekaan sitä ylimääräistä seinää asunnon puolelle, vain parvekkeellisiin asuntoihin (koska parvekkeet piikataan hemmettiin). Tämä helpotti jonkin verran! Ikkunasta tulee siis ainakin himerää valoa koko ajan, vaikka näkymät on yhtä kuin telineet ja peite.

On mahdollista, että mennään Katajanokalle jakamaan huoneistoa kissoista tykkäävän ihmisen kans. Meille oma pieni huone, mutta kissat saisi vaeltaa asunnossa vapaasti. Ajattelin, että ehkä helmi-maaliskuuksi tällainen ja sitten tultaisiin katsomaan, millainen melu omassa kotona on. Voi olla, että jatketaan Forenomiin tai jonnekin, koska kissat oikeasti tarvii ikkunaa. Mutta saattaisin olla menossa katsomaan asuntoa ihan livenä nyt viikonloppuna, kun se ihminen on siellä … huolehtimassa nykyisen vuokralaisen kissasta viikonlopun ajan :)

Ja onhan se päheetä ku mikä sanoa ”asun Katajanokalla”. :-D

Mutta ilman pankkilainaa ei tästä mihinkään lähetä. Ja toisaalta, yks mistä voi ”säästää”: voi lykätä oman asunnon lainanlyhennyksiä kuukausitolkulla.

Koska sotaahan se enimmäkseen on ollut sata vuotta, nicht?

Kävin ostamassa melkoisen nipun postimerkkejä, kun pitää vissiin pari korttia lähettää. Enpä katsonut mitä mulle möivät. Toki niillä on kiire päästä eroon Suomi 100 -merkeistä, eli nyt ihmiset saa joulukorteissaan hävittäjiä, hävittäjälaivoja, kiväärejä eri vuosikymmeniltä, ja taitaa se natsilippukin siellä heilahtaa. Hyvää joulua ja kiitos ja anteeks. Voi helevetti.

Ei sitten voitu disainata mitään vähemmän tappavaa aihelmaa?

Päläpäläpälä minäminäminä

Ehkä mä kohta opin.

Takavuosina mentiin ruotsinlaivalla yhen kaverin kanssa. Päivällispöytä, pariskunta ja meikät samassa pöydässä. Ukko oli selvästi tossun alla. Kaverini istui miehen viereen, mä naisen viereen. KOKO RUOKAILUN AJAN kaverini pälätti minäminäminää gluteenittomista tuotteista. Keskusteluun ei ollut mitään mahdollisuuksia, koska pöydässä oli yksi omasta äänestään nauttiva minäminäminä. Ettäkö olisi hetki puhuttu muustakin? Otettu nassesetä ja mut mukaan keskusteluun? Ei suinkaan mitenkään mahdollista.

No, sattumoisin eiliset illalliset meni silleen, että sama minäminäminä oli jälleen äänessä koko ajan. Lisäksi mä olin kuullut puolet jutuista ainakin kahdesti ennen. Vitutti huolella. Miten voi olla, ettei aikuinen ihminen tajua, että hän EI ole kaiken keskipiste tuntikausia yhtäkyytiä?

En enää ikinä lähde sen kanssa mihinkään. Todellakaan.

Joulunseutuun on saavuttu

Talviväsymys. En tiedä, mikä tässä on talvea ja mikä tautia, mutta jo parin viikon ajan olen pyrkinyt sippaamaan töissä iltapäivästä jo. Eilen ja toissapäivänä tulin kotiin vähän aikaisemmin, nakkelin kissoille välipalaa ja painuin suoraan petiin harmaan huovan alle. Kissat seurasi perässä. Tunti, puolitoista nukuttiin siinä, sitten iltapuuhiin ja – ylläri! – nukkumaan. Joka kerta kun herään petissäni, huomaan hymyileväni. Se on vaan niin ihana paikka, kissoilla tai ilman. Sitten lisää unta palloon.

Meillä on ollut ja tulossa duunin pikkujouluja, kiitospäivällisiä ja mitä lie. Olen osallistunut vain yhden skumppalasin nostoon, siinäkin joululimsaa lasissa. Mutta kattokaapa mitä meidän huoneeseen on ilmestynyt:

Joo-o! Ensin tonttu kävi ripottelemassa hileitä jokaisen pöydälle, ja muutaman päivän päästä ilmestyi karkit ja lahjavuori. Lahjat jakautuu tietyn systeemin mukaan. Musta tämä on loistava idea, ja pomojen vaivannäkökin on huomattava, sillä samanlainen askarreltupaskarreltu lahjavuori on kärrätty kolmeen huoneeseen.

Huomenna olisi kaveripäivälliset, alkaa klo 18. Aijai. Tarttee nukkua huolella päiväsaikaan, jotta jaksaa valvoa illalla. Löysin Klasulta ihan hirveitä enkelifiguureja, jotka valaistuu sisäpuolelta väriä vaihtavalla ledillä. TOTTAKAI ostin useampia, vien niitä myös huomenna jakoon. Tarvitsi ostaa silläkin uhalla, että ne on tietenkin turhaa romua ja hirvityksiä. Mutta kyllä niitä yhden joulunseudun katselee sillä huumorintajulla, joka porukoissa vallitsee.

Menokenkä

Olen viettänyt siis vapaata viikkoa, ihan vain väsymyksen takia. Vaan tiedä tuota, olenko saanut siihen mitään apuja, koska menokenkä. Viime yönä vetelin taas 9 tuntia ja aamulla olisi lisäunet maistuneet, mutta jäi leijumiseksi, koska kissoilla oli asiaa sekä mulle että toisilleen.

Nyt se on vihdoin katsottu: Amos Rex. Oletin, että kun meen torstaina (arkipäivä) vaille 12 niin ei tarvii jonottaa. No, jono ei ulottunutkaan kadulle, mutta tasan ulko-ovelle kylläkin. Ryhmiä, lapsia, eläkeläisiä ja sitten meitä irtolaisia. Sitten jonotettiin joka saliin ja salista pois. Jono jono jono. Kuulemma 500 japanilaista oli väsännyt niitä teoksia. Ja olihan ne varmaan upeita, mutta ihmisten määrä tosiaan ärsytti.

https://youtu.be/ajaqJFTR4Ec

https://youtu.be/e18JOzwz3Wo

https://youtu.be/tLVHrpQ1MC8

Night Visions se on myös ollut päällänsä. Neljä lippua, tänään lauantaina viimeinen katsottava. Nukuttaa jo nyt, mutta meen kun on maksettu. Lisäksi kävin katsomassa Suspirian uuden version eilen. ROAAAAR! Se on peto! Kaksi ja puoli tuntia eli aika pitkä, mutta ei voi valittaa. Alkuperäisen Suspirian näkemisestä on niin pitkä aika, ettei hahtuvaisinta mielikuvaa. Kai siinä on sama juoni ollut, ei kai tämä muuten olisi uudelleenfilmatisointi.

Martin markkinat on myös menossa. Design market myös. Jaksaisiko huomenna? Peti kyllä on ollut niin ihana paikka viime viikkoina. Suorastaan raxtan sitä hetkeä, kun lakkaan lukemasta, sammutan valon ja kiepahdan oikealle kyljelleni. Hymy nousee väkisin naamaan just silleen, että kehräisin jos olisin kissempi!

Padat

Kerrankin aloitin ajoissa! Katsoin netistä kadulla olevien joulupatojen aikataulut. 14.-23.12. Guud. Nyt ehtii hyvin pestä, silittää ja ostaa patoihin! Itse asiassa olen aloittanut jo. Liinavaatteita ja vähän vaatetta olikin jo pestynä, ei tarvinnut kuin silittää ja pakata nätisti. Huomenna ja ylihuomenna on Martin markkinat; itse en tarvii mitään vaan päinvastoin vie virta. Mutta jos siellä olisi vaikka kohtuuhintaisia nättei villasukkia ja/tai lapsille jotain.

Paineet

Klinikka alkoi kiinnostua systerisistä ja diabolisista paineistani.

No, ite nyt sanoisin, että mun systeriset paineet rajoittuu siihen, että systeri suunnittelee 80-vuotisjuhliaan ja mua jänskättää lähinnä, elänkö oikeasti sinne asti. Eli tulevan helmikuun alkuun. No siis sit jos elän, niin sitten hollille astuu tietysti paine systerin kuolemisesta yleiseen rapistumiseen.

Diabolista painetta tunnen nyt lähinnä Night Visions -leffafestarin suunnasta, johon olen ostanut vain neljä lippua, vaikka olisihan tuolla ollut enemmänkin katsottavaa. Mutta kumma: Suspiria tulee enskaan kolmessa firmassa yhtäaikaa – Finnkinolla, Kino Sherylissä ja Night Visionsissa. Kiinnostava kisa. Pyrin antautumaan diabooliolle perjantaina joskus päiväsaikaan. Finskillä halvempi kuin noissa muissa. (Loma ja hullujen päivien liput!)

Näitä nyt sitten pitää kytätä viikko illasta ja aamusta. Eihän Night Visons edes kestä niin pitkään. Systeri kyl kestää, just textailtiin.