Lomajuttu

Olen paljosta säästynyt. Sikäli kun aikoinaan oltiin parisuhteessa lomalla yhtäaikaa, en muista yhtään lomariitaa tai mitään näkytystä ajanvieton suhteen. Hän kävi kavereitten kanssa pyöräilemässä viikon (tms.), minä kävin oman kaverini kanssa viikon Lontoossa. Lopun aikaa oltiin kotona tai tehtiin yhdessä jotain, jos huvitti. Tosin ero tuli kolmannen kesän jälkeen, mutta ei se olisi sen paremmin mennyt, jos olisin kahlinnut ukon piikkilangalla sängynjalkaan. Päinvastoin, ero olisi tullut heti ekan kesän jälkeen.

Olen sittemmin jatkanut samaan tapaan eli tehnyt lomilla ihan mitä helekettiä on sattunut huvittamaan :-)

Kohta alkavan loman ajattelin paukauttaa auki ompelemalla. Jos käsi kestää. Jännetuppitulehdus edelleen.

Sellainen kahvila

Tässä kaupungissa on yksi kahvila, jonka tarjontaa ajatellessa kuola alkaa helposti valua. Ympäristö on mitä on, asiakaskunta samoin, mutta tarjoomukset – perussämpyt, piirakat jne. – on aina tosi herkullisia, kahvi on hyvää ja palvelu erityisen ystävällistä. Missä? No, Syöpäklinikalla :-D

Joo-o, sinne ei varmaan tule lähdettyä ihan vain maistelumielessä. Mutta mä kävin taas tänään, eikä itseni suhteen mitään huonoja uutisia. Kahvilassa kuitenkin tapasin ex-työkaverin, joka oli talossa äitinsä äkkiä ilmenneen ja heti kuukaudessa älyttömäksi levinneen syövän takia. Tää kaveri on aina ollut hoikka, mutta nyt se oli kuukaudessa mennyt lähes anorektiseksi. Kamala tilanne hänellä. Joutuu syömään pakolla, samaan aikaan hirveä huoli sekä isästä että äidistä. Tuo pakolla syöminen on äärimmäisen vähän palkitsevaa, valitettavasti tiedän kokemuksesta. Siihen ei auta edes herkkukahvilan herkut.

Tolokku

En jaksa vääntää politiikasta täällä, mutta pari asiaa.

Sauli sanoo, että olisi tuon hallituksen voinut kaataakin. Nimenomaan. Näyttää suhmuroinnilta ja selänrapsuttelulta, että hallitukseen yhtäkkiä ponkaiseekin joukko ukkoja ilman puoluetta. Kaikken selvin olisi ollut järjestää vaalit hallituksen hajoittamisen jälkeen. Lähtis puhtaalta pöydältä. Vaan ei. Kun sulle-mulle ja omasta pallista kiinni lujaa. Ketään noista ei kiinnosta muu kuin oma valta ja mahdollisimman paljon rahaa mulle-mulle. Paskat ne tästä maasta tai kansasta välittää.

Toinen asia: ”tolkun ihminen” on turhaan ja ilkeästi alistettu toiselta suunnalta rasistiksi, toiselta suunnalta suvakiksi. Kuitenkin aito tolkun ihminen on olemassa, ja siitä puhuu Pekka Haavisto tässä:

Rikollista toimintaa ei hänen mukaansa Suomessa pidä suvaita.

”Turvapaikanhakijoita sympaattisesti katsovilla tulisi olla mahdollista sanoa, että naisiin kohdistuvaan väkivaltaan Suomessa pitää säilyä nollatoleranssi, ja väkivaltaan tai muihin rikoksiin syyllistyneillä kielteinen turvapaikkapäätös on odotettavissa.”

Haaviston mukaan maahanmuuttokriittistenkin leirissä on ihmisiä, jotka hyväksyvät täysin työperäisen maahanmuuton ja sen kasvattamisen.

”Olisi hyvä, jos myös kentän keskellä voitaisiin käydä keskustelua ja vaihtaa näkemyksiä – ei vain kentän laidoilla.”

Asioista pitää voida puhua. Mikään ei ole maahanmuutossa, pakolaisvirrassa ja paperittomissa niin yksioikoista kuin sen mielellään haluaisi olevan, jotta voisi muodostaa jämäkän mielipiteen puolesta/vastaan. Aina on se ”niin, mutta” joka tolkun ihmisen olisi otettava puheeksi.

EDIT! Jumankekka, tää muija tässä vie sanat suoraan mun suusta; HS 19.8.

EDIT2 Kylläpä viikonlopun Hesari nyt lykkää asiaa hivotellen:

Mutta kuka on oikeasti

Aurinkoinen ja varjoisa iso parveke, muurinpohjalettuja ja kaksi lähintä työkaveria. Simaa (just sitä hyvää, Kaskein), oikeaa siideriä, raparperimehua ja GT:tä. Ei lapsia, ei puolisoita. Jes.

Kerroin mielestäni loistavan vitsin, jonka olin lukenut twitteristä ja hihitellyt sille niin kuin vain vinoon kasvanut voi. Jouduin kertomaan sen kahteen kertaan ja sitten vielä purkamaan osiin. Mut eihän tämä ole niin vaikee?

”Keittiövälineitten yläasteella on aina pientä kisaa siitä, kuka on oikeasti pannu.”

No, ehkä se on luettuna helpompi.

Mut loistava se on.

Viikonlopun kivat

Totta joo, nyt viikonloppunahan oli vaikka mitä, kun oli tämä 2-päiväinen Helsinki-päivä. Ite en hirveästi vaellellut, mutta sunnuntaina kävin Brunolla, kun siellä piti olla avajaiset klo 12. Nehän vasta järjestelivät pöytiä… en tajua tätä Suomeenkin pesiytynyttä manjaanaa, että mikään ei voi olla valmista silloin kun pitää, tai max viimetipassa jos nyt kerkeis.

Mutta Brunon pihalla oli eläimiä, ja sehän mulle kelpasi:

Komea tumma hepsukka

Her little pony

Lähdin tuolta sitten Kamppiin asti Lidliin, sillä viime aikoina olen ollut lähes rahaton muutama herkku sieltä on avautunut. Esim. Lidlin hummus on paras hummus ikinä. Ja niiden hedelmät on yleensä varsin hyviä. Kasviseineksiä töihin vietäviksi eväiksi tarjolla mallikkaasti (kasviskaalikääryleet!!). Sääli vaan, kun Lidliin pitää aina erikseen lähteä, muut kaupat kun on lähempänä ja suorastaan reittien varrella.

Jännätuppi

Jännetuppitulehdus. Eka kerta, mutta arvasin kyllä nettiin katsomatta. Vahvistuksen sitten otin kylläkin netistä: jep, kipu on pahimmillaan aamuisin, heikkenee päivän mittaan. Ainoa hoito kipugeeli ja yritä olla rasittamatta. No juu! Yritänpä! 23.6. lähtien.

Eiku oikeasti, tämän päivän jälkeen myös tämä viikko kääntyy leppoisaksi. Huomenna oon kotona eikä mun oo pakko koskea koneeseen jos en tahdo. Tosin sitä päivää, etten tahtoisi, ei oo vähään aikaan näkynyt*). Torstaina aamulla kokous ja iltapäivällä lettuja, ja perjantaina jälleen etä. Just hyvä.

*) mietin tuota pilkutusta pitkään! Onkohan se nyt…?

Puhdasta tulee

Kaltaiseni laiskankin on joskus taivuttava ja puhdistettava pyykkikone (ehkä parhaimmillaan kerran vuodessa). Tänään. Meinaan, koska edellisen, vuosi sitten tehdyn puhdistuksen jälkeen pyykin seasta löytyy edelleen sitä murua, joka tulee koneen sisältä jostain. Vähän ärsyttää se, musta muru valkoisten vaatteiden kaudella. Aikaahan siihen puhdistukseen menee, kun 95°C pörisee kahdesti läpi. Mutta irtoaa rutujakin. Suurimmat rummusta löytyneet irtopisteet on kuvan esittelemän kokoisia.

Mielestäni melko jööti

Seuraavaksi jännätään, mitenkä paljon hitusia lie tulossa vielä.

S-marketissa on ihania isoja koneita. Kävin eilen pesemässä siellä ison päiväpeitteen. Puoli tuntia, ohjelma ku ohjelma. Ei tarvii viedä muuta kuin rahaa ja pyykit, pesuaineet tulee automaag. Ihanaa! Olen melko varma, että lähipäivinä saattaisin mennä pesemään mun tyynyt sinne isolla koneella ja päälle vielä kuivausrumpalia. Meidän talossakin on pyykkitupa, mutta alan miettii sitä vasta kun tuo oma kone laukeaa.

Aurinkopäivä! Kävin vilkuilemassa Senaatintorilla ennen sambakulkueen lähtöä. Olin ajatellut pitkästä aikaa myös katsella kulkueen, mutta en sitten jaksanut jäädä odottelemaan. Kokemus nimittäin kertoo, että jos sanotaan että ne lähtee klo 15, niin ei. Todellakaan. Ne lähtee kunhan kerkeevät. Tepastelin sitten kulkueen reittiä, kattelin, siellä ois ollut vapaita istumapaikkojakin ja tunsin heikon hetken. Vaan ei, kotia kohti. Johan tuota ulkoilua taas riitti. Multa puuttuu se geeni ”aurinko paistaa, pakko olla ulkona!”. Tykkään valosta, mutta se tulee kotiin ikkunastakin.