Sitä samaa

Ei nämä yöt ihan mahdottomia ole ilman lorttoakaan. Nyt on pari yötä mennyt silleen, että toki herään neljä, viisi kertaa, mutta nukahdan pian uudelleen. Ja Ilona, suloinen pikku Ilona on tullut tyynylleni nukkumaan muutamaksi tunniksi :-) Se tekee aina yöstä kuin yöstä paremman. Silkkisamettiturkki!

Tein tänäänkin kotona töitä. Remppamies Matti tuli myöhään iltapäivästä katsomaan tiskikaapin lengottavaa ovea elikkäs saranaa. Matti roks än rolls! Setä, toinen niistä (joka ei ole vielä Thaikuissa), kävi lounaalla täällä. Siis lounas mukanaan… olin ehtinyt ite syödä riisipuuroa just, en tarvinnut mitään. Myöhemmin tuli vielä yksi kamu, saikkulainen hänkin.

Illalla hetki teatteria. Vanhan kamun Raisan & co tuplamonologi Häiriö Teatteri Jurkassa. Jaksoin, kun olin levännyt pari tuntia ennen sitä! Keskittymiskyky on edelleen akvaariokalan luokkaa (paitsi jostain syystä duunijutut flowaa!). Jopa ainoa kirjaston kirja etenee tosi hitaasti. Häiriö oli vaikuttava ja tarpeeksi lyhyt. Kiitän!

Mainokset

Hrrr

Meil on kotona jotain 22 astetta. Mua palelee joka ilta. Onneksi on tuo viime vuonna ostettu patteri, joka puhaltaa kuumaa ilmaa sekä päältä että sivulta. Muuten ei vaan tulis mitn, ei voisi edes mennä suihkuun. Jumppaamisenhan olenkin jo jättänyt taas. Ei tässä tärinässä pysty.

Joo yks kaveri lähti siis Thaikkuihin viime viikolla. Sitä ei vissiin sitten palele.

Muji käyty

Onneksi oon oppinut käyttämään taksia melko huolettomasti – päiväsaikaan varsinkin eihän se edes maksa mitään… Kun ei olis nimittäin eilispäivästäkään tullut mitään ilman taksia, sitä kun lähtee jostain Espoosta ja pitää olla kohtuuperäkkäin Kauppatorin laidalla ja Alppilassa, ni ei.

Mutta sinne Kauppatorin laidalle elikkäs Sofiankatu 4. Mujin poppi! Ja on meinaan isompi kuin Habitaressa, ehkä jopa 4x. Juuri eniten haluamaani eli silimiklasinpuhdistusliinoja ei tällä kertaa ollut (niitä ois voinut ostaa lahjaksikin kaikille, koska ne on tosi hyviä) mutta saihan tuonne rahusta menemään silti. Kissakin sai yhdestä pahvipaketista uuden tunnelin :)

Ooooo uusi tunneli!

Pieniä kosmetiikkatäyttöjä pari, hopeankiillotusrättejä koruja varten, ja pari ihan vain esineen vaihtoa eli uusi roskis kissanhiekalle ja uusi pakki työkalujen säilytykseen. Jos on jotain pitänyt joku viistoista vuotta, niin saa sen vaihtaa ihan vain jo vaihtelunhalusta, eix hä eix?

Tiedoksi: henkilökunta oli sitä mieltä, että Muji tulee Suomeen. Ei tiedetä milloin eikä minne, mutta ei ne huvikseen ole näitä poppeja pitäneet. Markkinatutkimusta takana ilman muuta.

– – –

Sitten myöhemmin, kun pöräytin taksilla kotiin Alppilasta, kuski unohti laittaa mittarin päälle. Tuli vielä odotettuakin halvemmaksi, hehe :-D

Kusipäiden kulkureitillä

Mulle kyllä sopii että kuolettekin

Näitä mä en vaan kestä. Käyrä nousee vähemmästäkin, mutta tässä on kyseessä yli satavuotias poikkeuksellisen kaunis talo, rempattu huolella. Ja sitten kusipäiset rumat känniääliöt käy vetämässä seiniin ei-mitään, pelkkää sotkua. Mikseivät vedä kotitalonsa seinään? Tai toistensa naamoihin? Kuolisivat kitumalla, perkeleet.

Vaan sievähän se on

Mun ”sisustus”maku on osin melko tyly, esim. eteisessä on roikkunut vuosia hehkulamppu ilman varjostinta, koska on kiva saada paljon valoa. Ja kaapinovetkin aukeaa silleen, ettei siihen edes voi laittaa mitään.

No, eniveis, en tiedä mikä iski, mutta ostin eteiseen nyt tällaisen designlampun. Olis pitänyt arvata, että kun siinä on sana design niin käyttövoima kuolee samantien. Tuo lamppu valaisee vähemmän kuin jos eteisessä ei ois mitään valoa! Jos et usko, tuu kattoo.

Mutta sievähän se on, kyllä. Tosin eteinen on ainoa paikka mihin tällaista pimeyden lähettilästä voi edes ajatella. Keittiö, kylppäri, olkkari… joka paikassa muualla ihminen ihan oikeasti tarvitsee valoa.

Venäläinen perseensuristin – ei valaise eikä surise

Toinen hävinnyt

Missä harmaa kisu?

Ylläoleva herättää nyt hiukan huolta. Purkkapalaa pienemmät muovikissat, istuva musta (kuvassa) ja häntä pystyssä terhakkaasti poseeraava harmaa (valitettavasti ei kuvassa) on olleet eri tasoilla koristamassa maisemaa. Nytkin kissojen taso oli sellainen, että ei ilman eri kurkistelua ja takatassuille nousua niitä ole voinut härkkiä. Ja kuitenkin, harmaa on kadonnut. Ihan parin päivän sisällä. Just tietenkin silloin, kun olen ollut pitkiä päiviä pois ja tuntenut siitä huonoa omaatuntoa…

PÄÄASIA, ettei olisi kadonnut kummankaan livekissan suusta sisälle ja vatsaan!

Vaan mieluumminhan nää pelaa ja täppäilee tassuilla kuin ottaa suuhun mitään, totta.

Mä en vaan nyt löydä harmaata mistään mihin se olisi saattanut tippua lähimaille. No, eihän se ole välttämättä lähimailla, jos sillä on pelattu. Se on niin pieni, että se menee varmaan maton allakin huomaamatta.

Mutta huoli ei ehkä häivy, ennen kuin harmaa kisu on löytynyt :-(

Polyamoriaa

Poliisisetä ei tykkää

Mulla on täällä menossa tämä polyamorinen suhde paitsi noitten kahden kissan, myös kuumaa ilmaa puskevan patterin ja Starbucksin Sumatran kanssa. Nyt on iskenyt se myöhäissyksyn kalsa, jota pelkkä talon patteristo ei tainnuta, vaan tarvitaan vähän ylimääräistä kivaa. En ole pitänyt patteria päällä mitenkään holtittomasti, mutta silti viime vuoden sähkönkulutukseni oli kasvanut 10%. Vanhat kodinkoneet? (kyllä) Jouluvalot? (viime vuonna päällä yötä päivää, tänä vuonna tuskin) En mä nyt oikein keksi, mikä täällä varsinaisesti veisi virtaa kymmenyksen enemmän kuin ennen. Kai se on noitten kaikkien yhteisvaikutus.

Kahvimyllyä mietin. Viikonloppuna S näytti kotonaan, tai pikemminkin laittoi meidät kuuntelemaan papumyllytystä. Verrattuna siihen, mitä möykkää eksän kahvimylly piti, ei tämä ollut enää melua ollenkaan! Jopa kissat saattaisivat kestää sen! Olin pitänyt sitä saakelin betonimyllyä standardina, ja että en voi ostaa papumyllyä kun siinä on niin hirveä se melu. Mut eihän noissa kaikissa olekaan. Nyt kun katselin tarjontaa netissä, minkään tuotteen kohdalla ei mainita desibelejä. Mutta onpa noita käsikäyttöisinäkin. – Pitää funtsii. Kotona pystyn säilyttämään ’bucksissa jauhetun muovissa ja jääkaapissa, mutta duunissa pitämälläni paketilla on yleensä huononpi kohtalo. Muovi kyllä, jääkaappia ei, koska sieltä pöllitään kaikki kiva. Tai ainakin pöllittiin ennen.

Herää semmoinen epäilys, että

Taannoinen bloggaajakorttini lemmikkimessuille tai mikä se nyt olikaan saattoi avata jonkinlaisen hanan. Koska en millään tajua, miksi muuten olisin saanut kutsun Habitaren avajaisiin, tai nyt myös I love me -messuille.

Olisiko vielä tulossa lippu kirjamessuillekin? Sitä vähän kyselin jo twitterissäkin, notta jos kellä on ylimääräistä lippua, niin voisin tykätä.

I love me oli kyllä hieno ylläri, koska oikeasti saattaa moinen kiinnostaa. Samana viikonloppuna on myös kaksi muuta kiinnostavaa juttua lauantaina: palomieskalenterin julkkarit Apollossa (alkaa 22 eli in real life mie olen nukkumassa jo) ja DJ Bunuelin käytännössä melkein koko päivän kestävät nelikymppiset Kulttuuritalolla. Enhän mä kumpaankaan noista mene, mutta mieluusti näkisin itseni ihmisenä joka menis kumpaankin (Cheers, Sweetie!).

Sen sijaan lauantaina ostan pienen kakun ja kutsun Ässät kahveelle ip.

– – –

PS. tänään Aleksis Kiven päivänä 15 vuotta sitten ostin ekan oman asuntoni, Aleksis Kiven kadulta :-D

Kuvia nyt vihdoin

Nyt sain vihdoin Habitaren avajaispäivän kuvat tuonne. Jos ny enää ketään kiinnostaa.

Uuu kissoja, mikä yllätys

Sitten on vielä se pukusetti, tenavien eiku nuorten lupausten tekemät vaatteet, jotka kävin Kaapelilla kattomassa samana päivänä. Ne on nyt täällä. Kuvat ei ole hirveän hyviä, mutta jäipä muistoja.

Loma (päivä)

Sain vippikutsun Habitaren avajaisiin. Oikein nimellä. Ei hajua, miksi. Tai onhan mun työpaikan naapurilla jotain tekemistä sisustuksen ja asumisen kanssa, mut se on naapuri se. Vaan toki menen – onhan se lysti nähdä, millaiseen porukkaan mut on nyt arvottu.

Huomenna on muutenkin niin kiirus päivä, että otin ihan vuosilomaa. Työt tuppaa taas häiritsemään vapaa-ajan harrastuksia, pahus! Habitaresta ajattelin mennä Kaapelille kattoo tuon 10 x 10 muotinäyttelyn. (Itelläni on tietysti jo massiiviset paineet pukeutumisesta, mutta eihän tässä niin kauheen paljon ole vaihtoehtoja.)

Iltapäivällä käyn Meikussa kuvauksissa – he kuvaa vain sisintäni – ja vielä myöhemmin iltapäivällä taloyhtiön hallituksen kokous. Ja siinähän se päivä sitten menikin.

Taitaa olla niin, että tää lomapäivän odotus on paljon kihisevämpi fiilis kuin se huomenna aukeava lomapäivä :-D Nyt toistaiseksi oon vielä aika täpinöissäni!

– – – –

Yks toinen pieni juttu. Olen nyt lukenut taas ihan järkyn hyviä kirjoja.

Pari kesää sitten luin kaikki Arne Dahlit, jotka sain käsiini, ja katoin myös telkkarista kaikki hänen jutut. Loistavaa dekkaria pukkaa. Mut nyt siltä on tullut uusi: Rajamaat. Hemmetin hyvä, vaikea laskea käsistään! Tää aloittaa uuden sarjan, eli tässä on taas uudet henkilöt. Kipakoita cliffhangereitä välillä (ja myös lopussa, eli jatkoa seuraa). Jotenkin erilainen… oisko tämä ehkä hiukan julmempi kuin vanhemmat Dahlit? Kuitenkin nopsalukuinen ja täynnä yllärikäänteitä.

Sitten olen lukenut noita ostamiani Pasi Ilmari Jääskeläisen kirjoja. Olen sanonutkin: ne on vähän semmosia, että ensin tukka pyörähtää, ja sit kun kirja loppuu, niin pitää ottaa vähän aikaa lukua, esim. loppuilta. Vaikka olen lukenut ne ennenkin! On se niin huh. Oma tyyli jos kellä!

Nyt olen aloittanut Heikki Valkaman Pallokalan. Meinasin kun kuitenkin Imagen päätoimittaja ja fiksu kundi, tämä on hänen eka dekkari. Kyllä kuuluu lukea! Olen vasta alussa. Ällö pallokalan tappokohtaus takana, paljon Japani-tietoa vyöryy tapahtumien mukana. En osaa vielä sanoa, hitti vai huti. Kun elää, niin näkee. Ei tässäkään varmaan kauan nokka tuhise, dekkarit noin ylipäätään vetää hyvin, kun niissä ei ole mitään autereiden tuijottelua ja ronoelmaa, vaan tapahtumat etenee.