Kunnostushommelit jatkuu

Enimmäkseen vain kesäaikana kunnossapitoa

Tää menee nyt ihan mahottomaksi. Olen pessyt kaikki seinät paitsi keittiö ja kylppäri odottaa vielä (koska niitä on pesty muulloinkin). En tietenkään siirtänyt kirjahyllyä, höh! Mutta muuten – kaikki helpot raivasin tieltä pois. Näyttää siltä, että voin venyttää seinien maalausta vielä vuosia. Värimalliliuskoja on kylläkin hankittu, mutta kun nää omat värit miellyttää eniten, niin mitä täs pakkostailaamaan. Varsinkin kun kuulin, että Matti on pitkällä saikulla polvileikkauksen takia. En mä itse näitä seiniä enää maalaa, liian huonot jalat ja liian vanha ihminen. Vaan ei se Matti paljon nuorempi sekään. (Mutta sillä on poitsu kasvamassa!)

Lisäksi olen maalannut täällä kotona kaksi kohdetta, jotka on odottaneet vuo-si-a. Toinen on odottanut vuodesta 2004, melkein ihmisiän siis. Mutta nyt nekin on sudittu. POWER.

Nyt pitäis loppulomaksi vielä keksiä juttu tai pari.

Onko teillä muuten käytössä semmoisia talokirjoja tai kotikirjoja, joihin kirjaatte aina jos on ollut joku remppa tai vaikka isompi siivous? Mulla on ollut siitä lähtein kun ostin tään oman. Sieltä on helppo tarkistaa, joko kannattaisi pestä lattia tai siivota lattiakaivo :-] Nehän on liian vaikeita lähes mahdottomia nähdä silmällä livenä. Reh reh reh!

Seinäasiaa

Koska joka päivä olis hyvä tehdä jotain, jota talvisaikaan ei ehdi… no, aloitin päivän pesemällä yhden seinän. Helpoiten tyhjennettävän. Yritän unohtaa, että sain siitä selkeän viestin, että muutkin seinät kaipaisivat pesua. Ei nyt sentään liioitella, höh.

Mutta ylläri! Mulla on ollut vuosikausia seinällä Ranskan viinialuekartta 1940-luvulta. On ärsyttänyt se, kun kartta on vääntynyt vaikka muuten nätti. Nyt olin pitänyt sitä säilytyksessä pahvilla suoraksi tuettuna jokusen vuoden, ja VUALAA, se on huomattavasti suoristunut! Että eiku seinälle vaan kiiruusti taas!

Puhdasta tulee

Kaltaiseni laiskankin on joskus taivuttava ja puhdistettava pyykkikone (ehkä parhaimmillaan kerran vuodessa). Tänään. Meinaan, koska edellisen, vuosi sitten tehdyn puhdistuksen jälkeen pyykin seasta löytyy edelleen sitä murua, joka tulee koneen sisältä jostain. Vähän ärsyttää se, musta muru valkoisten vaatteiden kaudella. Aikaahan siihen puhdistukseen menee, kun 95°C pörisee kahdesti läpi. Mutta irtoaa rutujakin. Suurimmat rummusta löytyneet irtopisteet on kuvan esittelemän kokoisia.

Mielestäni melko jööti

Seuraavaksi jännätään, mitenkä paljon hitusia lie tulossa vielä.

S-marketissa on ihania isoja koneita. Kävin eilen pesemässä siellä ison päiväpeitteen. Puoli tuntia, ohjelma ku ohjelma. Ei tarvii viedä muuta kuin rahaa ja pyykit, pesuaineet tulee automaag. Ihanaa! Olen melko varma, että lähipäivinä saattaisin mennä pesemään mun tyynyt sinne isolla koneella ja päälle vielä kuivausrumpalia. Meidän talossakin on pyykkitupa, mutta alan miettii sitä vasta kun tuo oma kone laukeaa.

Aurinkopäivä! Kävin vilkuilemassa Senaatintorilla ennen sambakulkueen lähtöä. Olin ajatellut pitkästä aikaa myös katsella kulkueen, mutta en sitten jaksanut jäädä odottelemaan. Kokemus nimittäin kertoo, että jos sanotaan että ne lähtee klo 15, niin ei. Todellakaan. Ne lähtee kunhan kerkeevät. Tepastelin sitten kulkueen reittiä, kattelin, siellä ois ollut vapaita istumapaikkojakin ja tunsin heikon hetken. Vaan ei, kotia kohti. Johan tuota ulkoilua taas riitti. Multa puuttuu se geeni ”aurinko paistaa, pakko olla ulkona!”. Tykkään valosta, mutta se tulee kotiin ikkunastakin.

Keittiö vaivaa

Mua painaa nyt pikkasen tuo mun keittiö. Kun sehän on ollut remonttikunnossa jo pitkään, mutta koska mitään ei ole jäänyt käteen vetäessä, niin olen vielä antanut olla. Jaa, paitsi alalaatikosto oli pakko uusia jo 2010, se todella jäi käteen aina kun sitä kosketti. Muuten keittiö vielä toimii, mutta se on vanhan ja ruman näköinen. Jotkut sanoo, että kärsineet ovet voisi maalata. No ehkä voisi, jos en olisi niin laiska. Ja ehkä voisi, jos en samalla miettisi, että parilla tonnilla Ikeasta saa uuden köökin.

Suunnitteluhan tässä on se eka vaikea steppi. En haluaisi suunnitella enkä mittailla. Ikealla on kyllä palvelu siihenkin. Mutta sitten kun en oikein haluaisi sitäkään, että joku muu suunnittelee. Voi perskakka tätä vatulointia. Kai se on uskottava, että jossain vaiheessa vaan alkaa tapahtua jotain. Niinhän se meni tuon eteisen vaatekaapinkin kanssa – ensin sitä toivoo, että kun aamulla herää, uusi kaappi OOOOH! olisi vaan ilmaantunut siihen. Mut kun koskaan ei, niin pakko oli ottaa mitat ja mennä Iksuun suunnittelemaan ja ostamaan.

Sanokaa ny jotain rohkaisevaa. Tai ideoita, miten selviin nyt tästä eteenpäin. Byhyy.

Santsi

Mullahan on vessassa niin vähän lattiapintaa vapana, että sinne ei ole ikinä mahtunut minkään muun firman kylppärimattoja kuin niitä Ikean valkoisia soikioita. Joita nyt siis enää ei ollut kummassakaan Ikeassa (kyllä, lähdin santsikierrokselle vaikka viikonloppu :) Ei se mitn, olin eilen ottanut umpimähkässä pari 40×60 mattoa, ja nehän olikin just sopivat! Tänään siis hakemaan niille vaihtomatot.

Kelpaa.

On tää. Ensin sopivia mattoja ei oo missään, ja sitten niitä onkin kaikissa väreissä. Eilen otin turkoosit, tänään hain harmaat ja mustavalkoiset. Yhtä vähän tai paljon se kissanhiekka vissiin näkyy kaikissa.

Muut ostokset jäi kovin vaatimattomiksi. Mutta oli just sopivasti aikaa kierrellä, kun en edes yrittänyt syömään tällä kertaa.

Oli tavallaan järkeäkin tehdä näin päin, että nyt Ikeaan, ja menis ma ja ti elokuviin päiväsaikaan. Silloin liput on niin halpoja ennen klo 17, että ei tarvii käyttää edes sarjalippuja, maksaa rahalla vaan. Multa loppuu rahat joka tapauksessa ensi viikolla, joten ELÄMÄ RISASEKS!

Hän lomamatkaili toiseen kaupunkiin

Jos nyt en ihan hirveästi valehtele, niin en ole käynyt Ikeassa pariin vuoteen. Loman kunniaksi tänään sitten menin, mutta ontuvaa oli koko spektaakkeli. Ensin ratikka ei tullut. Oltiin pysäkillä semmoset puoli tuntia, eli siinä jo ehti vaihtua se bussikin joka veisi mut tuonne tai tonne Ikeaan. Jouduin siis Espoon Ikeaan, joka on surullisempi tapaus. Tosin, koska en halunnut juuri muuta kuin pikkujuttuja, ihan sama.

Ensin syömään. Järkyttävät jonot! Koko Espooko sitä syö nykyään Iksussa?! Sitten jäikin enää puoli tuntia metsästää kamat ja napata kissanhoitajalle joku suklaa tms. herkuista.

Osa kamoista oli yksinkertaisia: lautasliinoja vuosikausiksi. Tsek. Uudet kynnysmatot, tsek. Valkoisia soikeita kylppärimattoja… missä? MISSÄ? Ei missään, loppu. Perzeeeeet! No, jokin kylppärimatto kertaa kaks. Tsek. Pari tarjotinta, tsek. Kassan jälkeen ei jäänytkään aikaa herkkutiskillä käymiseen, vain bussiin juoksemiseen :-( Ja KUKA on vaihtanut Ikean kassit tommosiin pieniin?! Oli ihan vähällä etten olisi saanut ostoksia mahtumaan moiseen, vaikka tarkoitus oli ostaa trad. iso kassi.

Toki sain kissanhoitajalle herkun ääsmarketistakin, mutta ois ollut kivempaa hankkia se muualta.

Toisaalta, voi olla että huomenna meen Vantaan Ikeaan. Kuka kieltää. Saa ny nähdä, kun on kuitenkin viikonloppu. Mahtuneeko bussiinkaan. Jos menis vain elokuviin.

Mitä oikein ajattelin

Ei hajua, mitä oikein ajattelin hakiessani bloggaajapassia messuille. Meinaan, näillä jaloilla, taas messuille? Mutta pitäähän sitä passiakin kokeilla, kun kerta helposti irtosi.

Jalat on tänään palvelleet huomattavasti, vaikka etätyöpäivä. Olen kävellyt Kallion kirjastolta kotiin Pengerkadun kautta, teatterilla paljon (ja melkoisesti portaita), ja lisäksi illalla vielä eläinlääkärille ja takaisin. Olen siis kävellyt pal-jon. Ja se tuntuu. Vedin paria erilaista voidettä pitkin sääriä ja jalkateriä, toivossa että pahat pois ja lisää voimaa huomiseen. Aamulla hölvään varmaan uudestaan. Kuvittelisin, että pressihuoneeseen pääsee välillä lepäämäänkin.

Tänään myös tyhmäilin. Tiputin kotiavaimeni hissikuiluun. Onneksi olen leväyttänyt kahdet vara-avaimet tähän taloon, joten kyllähän mulle avaimia riitti, mutta silti jonkun piti tulla nostamaan ne pois kuilusta. Hissityypit ajoivat Vantaalta saakka, mutta todella nopsaan. Ystävällistä ja ripeää väkeä, eivätkä ottaneet edes hintaa. – On hyvä pitää muutama naapuri siinä määrin hollilla, että ne on lähes kuin kavereita. Taaskin sellaisesta naapurista oli iso ilo sillä aikaa, kun yritin selvittää, kuka kuilua tulee avaamaan ja millä aikataululla.

Ja sitten vaihtamaan avaimenperä isompaan.