Keittiö vaivaa

Mua painaa nyt pikkasen tuo mun keittiö. Kun sehän on ollut remonttikunnossa jo pitkään, mutta koska mitään ei ole jäänyt käteen vetäessä, niin olen vielä antanut olla. Jaa, paitsi alalaatikosto oli pakko uusia jo 2010, se todella jäi käteen aina kun sitä kosketti. Muuten keittiö vielä toimii, mutta se on vanhan ja ruman näköinen. Jotkut sanoo, että kärsineet ovet voisi maalata. No ehkä voisi, jos en olisi niin laiska. Ja ehkä voisi, jos en samalla miettisi, että parilla tonnilla Ikeasta saa uuden köökin.

Suunnitteluhan tässä on se eka vaikea steppi. En haluaisi suunnitella enkä mittailla. Ikealla on kyllä palvelu siihenkin. Mutta sitten kun en oikein haluaisi sitäkään, että joku muu suunnittelee. Voi perskakka tätä vatulointia. Kai se on uskottava, että jossain vaiheessa vaan alkaa tapahtua jotain. Niinhän se meni tuon eteisen vaatekaapinkin kanssa – ensin sitä toivoo, että kun aamulla herää, uusi kaappi OOOOH! olisi vaan ilmaantunut siihen. Mut kun koskaan ei, niin pakko oli ottaa mitat ja mennä Iksuun suunnittelemaan ja ostamaan.

Sanokaa ny jotain rohkaisevaa. Tai ideoita, miten selviin nyt tästä eteenpäin. Byhyy.

Santsi

Mullahan on vessassa niin vähän lattiapintaa vapana, että sinne ei ole ikinä mahtunut minkään muun firman kylppärimattoja kuin niitä Ikean valkoisia soikioita. Joita nyt siis enää ei ollut kummassakaan Ikeassa (kyllä, lähdin santsikierrokselle vaikka viikonloppu :) Ei se mitn, olin eilen ottanut umpimähkässä pari 40×60 mattoa, ja nehän olikin just sopivat! Tänään siis hakemaan niille vaihtomatot.

Kelpaa.

On tää. Ensin sopivia mattoja ei oo missään, ja sitten niitä onkin kaikissa väreissä. Eilen otin turkoosit, tänään hain harmaat ja mustavalkoiset. Yhtä vähän tai paljon se kissanhiekka vissiin näkyy kaikissa.

Muut ostokset jäi kovin vaatimattomiksi. Mutta oli just sopivasti aikaa kierrellä, kun en edes yrittänyt syömään tällä kertaa.

Oli tavallaan järkeäkin tehdä näin päin, että nyt Ikeaan, ja menis ma ja ti elokuviin päiväsaikaan. Silloin liput on niin halpoja ennen klo 17, että ei tarvii käyttää edes sarjalippuja, maksaa rahalla vaan. Multa loppuu rahat joka tapauksessa ensi viikolla, joten ELÄMÄ RISASEKS!

Hän lomamatkaili toiseen kaupunkiin

Jos nyt en ihan hirveästi valehtele, niin en ole käynyt Ikeassa pariin vuoteen. Loman kunniaksi tänään sitten menin, mutta ontuvaa oli koko spektaakkeli. Ensin ratikka ei tullut. Oltiin pysäkillä semmoset puoli tuntia, eli siinä jo ehti vaihtua se bussikin joka veisi mut tuonne tai tonne Ikeaan. Jouduin siis Espoon Ikeaan, joka on surullisempi tapaus. Tosin, koska en halunnut juuri muuta kuin pikkujuttuja, ihan sama.

Ensin syömään. Järkyttävät jonot! Koko Espooko sitä syö nykyään Iksussa?! Sitten jäikin enää puoli tuntia metsästää kamat ja napata kissanhoitajalle joku suklaa tms. herkuista.

Osa kamoista oli yksinkertaisia: lautasliinoja vuosikausiksi. Tsek. Uudet kynnysmatot, tsek. Valkoisia soikeita kylppärimattoja… missä? MISSÄ? Ei missään, loppu. Perzeeeeet! No, jokin kylppärimatto kertaa kaks. Tsek. Pari tarjotinta, tsek. Kassan jälkeen ei jäänytkään aikaa herkkutiskillä käymiseen, vain bussiin juoksemiseen :-( Ja KUKA on vaihtanut Ikean kassit tommosiin pieniin?! Oli ihan vähällä etten olisi saanut ostoksia mahtumaan moiseen, vaikka tarkoitus oli ostaa trad. iso kassi.

Toki sain kissanhoitajalle herkun ääsmarketistakin, mutta ois ollut kivempaa hankkia se muualta.

Toisaalta, voi olla että huomenna meen Vantaan Ikeaan. Kuka kieltää. Saa ny nähdä, kun on kuitenkin viikonloppu. Mahtuneeko bussiinkaan. Jos menis vain elokuviin.

Mitä oikein ajattelin

Ei hajua, mitä oikein ajattelin hakiessani bloggaajapassia messuille. Meinaan, näillä jaloilla, taas messuille? Mutta pitäähän sitä passiakin kokeilla, kun kerta helposti irtosi.

Jalat on tänään palvelleet huomattavasti, vaikka etätyöpäivä. Olen kävellyt Kallion kirjastolta kotiin Pengerkadun kautta, teatterilla paljon (ja melkoisesti portaita), ja lisäksi illalla vielä eläinlääkärille ja takaisin. Olen siis kävellyt pal-jon. Ja se tuntuu. Vedin paria erilaista voidettä pitkin sääriä ja jalkateriä, toivossa että pahat pois ja lisää voimaa huomiseen. Aamulla hölvään varmaan uudestaan. Kuvittelisin, että pressihuoneeseen pääsee välillä lepäämäänkin.

Tänään myös tyhmäilin. Tiputin kotiavaimeni hissikuiluun. Onneksi olen leväyttänyt kahdet vara-avaimet tähän taloon, joten kyllähän mulle avaimia riitti, mutta silti jonkun piti tulla nostamaan ne pois kuilusta. Hissityypit ajoivat Vantaalta saakka, mutta todella nopsaan. Ystävällistä ja ripeää väkeä, eivätkä ottaneet edes hintaa. – On hyvä pitää muutama naapuri siinä määrin hollilla, että ne on lähes kuin kavereita. Taaskin sellaisesta naapurista oli iso ilo sillä aikaa, kun yritin selvittää, kuka kuilua tulee avaamaan ja millä aikataululla.

Ja sitten vaihtamaan avaimenperä isompaan.

Valoisat aamut

Heräilen siinä puoli kuuden, kuuden maissa. Ei vaan enää nukuta. Mutta se ei oo oikein! Siihen aikaan pitää vielä nukkua! Vaan kun ei. No, kissoja tietysti ilahduttaa ja hyvällä säkällä saattaa ehtiä töihinkin tavallista aikaisemmin. Toinen puoli on sitten hyytyminen sekä iltapäivällä että illalla. Olis kiva kuin ois elämä, mutta eipä sitä isommin, jos sippaa siinä kaheksan jälkeen.

Tänään aurinkopäivän kunniaksi sekä työhuonekaverilla että mulla kukkakuosia päällä. Joka paikassa palelee, vaikka edelleen villaiset alusvaatteet. Sisällä, ulkona, aina vois ottaa lisää päälle. Kotona mun uusi puhaltava irtopatteri on ihana! Annan sen pöristä puolisen tuntia iltaisin, jotta saan lämpöpilven ennen petiin painumista.

PS. kysyin tuolla syöpäryhmässä, paleleeko ketään muuta (syövän jälkeen). Heti pamahti yli kakskyt vastausta: kyllä palelee, aina ja paljon. OK. Selvisihän tääkin sitten.

Kotieläin

Oon järkyttävän laiska ihminen. Tuossa kadun toisella puolella on ilmaisnäytös palkitusta elokuvasta. En ”jaksanut” mennä, vaikka olin herännyt päiväuniltakin jo hyvissä ajoin ennen sitä. Tässäpä istun taas persie penkissä, kotieläin. Elokuva tulee kumminkin Areenaan myöhemmin, ja kirjastoon.

Sain eilen siis ostettua tuon uuden lämmittimen. Kriteerinä oli se, jaksanko kantaa vehkeen kotia – muu tuli sitten kakkosena. Mutta ihan hyvältä tää vaikuttaa. Tässä on sekä tavallinen lämmitys että puhallus. Jälkimmäistä pääsinkin käyttämään tänään kun venyttelin ennen jumppaamista. Oli huomattavasti vähemmän vastenmielistä mennä matolle, kun tiesi välttävänsä palelemisen! Kiitos, Opal!

Lisäjumppana vaihdoin taas vähän huonekalujen järjestystä. Täällä on ihan liian vähän mahdollisuuksia tehdä mitään oikeasti erilaista, mutta aina sitä jotain muljauttaa. Nyt on taas pöytä sellaisessa asennossa, että mahtuu tänne ihmisiä istumaan, jos vaikka perheen poikalapsen 2-vuotissynttäreitä tulisi vietettyä myöhemmin keväällä.

Poikalapsi, melkein 2 vuotta

Poikalapsi, melkein 2 vuotta

Junien kyttääjät

Kävin nyt katsomassa T2 Trainspottingin. Ehdin juuri ennen alkavan hiihtoloman supervyöryjä – ensi viikollahan ei kannata lähteä elokuviin ollenkaan, kun ei sinne mahdu. Leffa oli melko tarkkaan loppuunmyyty, vaikka virallisesti loma ei ollut vielä alkanut. Pienessä salissa tosin.

Olin odottanut lippu tassussa kai kolmisen kuukautta. No, milloin tästä nyt tuli ekat vihjeet. Alkuperäisen Trainspottingin näin ensin Lontoossa (juu, ilman tekstejä), kirjoitin arvostelun, ja sitten vasta filmi tuli Suomeen. Oli vähän karkinmakua suussa edelleen tuosta ekasta, mutta olihan tää kakkonen vähän pettymys. Tavallaan niin turha leffa. Idea kuulosti hauskalta – samat hemmot oikeasti 20 vuotta vanhempina. Mutta ei se mulle lähtenytkään sitten lentoon. Moni muu on eri mieltä, tiedän.

– – –

Edelleen palelee melkein koko ajan. Sisällä. Jos huomenna ei ole liukasta, voisin yrittää hakea lähirautakaupasta tuollaisen irtopatterin, joka mulla on ollut Pojilta lainassa koko talven. Ostaisin oman, niin saisin palauttaa nuille niiden. Eivät ole tosin perään huudelleet, mutta silti.