Loma (päivä)

Sain vippikutsun Habitaren avajaisiin. Oikein nimellä. Ei hajua, miksi. Tai onhan mun työpaikan naapurilla jotain tekemistä sisustuksen ja asumisen kanssa, mut se on naapuri se. Vaan toki menen – onhan se lysti nähdä, millaiseen porukkaan mut on nyt arvottu.

Huomenna on muutenkin niin kiirus päivä, että otin ihan vuosilomaa. Työt tuppaa taas häiritsemään vapaa-ajan harrastuksia, pahus! Habitaresta ajattelin mennä Kaapelille kattoo tuon 10 x 10 muotinäyttelyn. (Itelläni on tietysti jo massiiviset paineet pukeutumisesta, mutta eihän tässä niin kauheen paljon ole vaihtoehtoja.)

Iltapäivällä käyn Meikussa kuvauksissa – he kuvaa vain sisintäni – ja vielä myöhemmin iltapäivällä taloyhtiön hallituksen kokous. Ja siinähän se päivä sitten menikin.

Taitaa olla niin, että tää lomapäivän odotus on paljon kihisevämpi fiilis kuin se huomenna aukeava lomapäivä :-D Nyt toistaiseksi oon vielä aika täpinöissäni!

– – – –

Yks toinen pieni juttu. Olen nyt lukenut taas ihan järkyn hyviä kirjoja.

Pari kesää sitten luin kaikki Arne Dahlit, jotka sain käsiini, ja katoin myös telkkarista kaikki hänen jutut. Loistavaa dekkaria pukkaa. Mut nyt siltä on tullut uusi: Rajamaat. Hemmetin hyvä, vaikea laskea käsistään! Tää aloittaa uuden sarjan, eli tässä on taas uudet henkilöt. Kipakoita cliffhangereitä välillä (ja myös lopussa, eli jatkoa seuraa). Jotenkin erilainen… oisko tämä ehkä hiukan julmempi kuin vanhemmat Dahlit? Kuitenkin nopsalukuinen ja täynnä yllärikäänteitä.

Sitten olen lukenut noita ostamiani Pasi Ilmari Jääskeläisen kirjoja. Olen sanonutkin: ne on vähän semmosia, että ensin tukka pyörähtää, ja sit kun kirja loppuu, niin pitää ottaa vähän aikaa lukua, esim. loppuilta. Vaikka olen lukenut ne ennenkin! On se niin huh. Oma tyyli jos kellä!

Nyt olen aloittanut Heikki Valkaman Pallokalan. Meinasin kun kuitenkin Imagen päätoimittaja ja fiksu kundi, tämä on hänen eka dekkari. Kyllä kuuluu lukea! Olen vasta alussa. Ällö pallokalan tappokohtaus takana, paljon Japani-tietoa vyöryy tapahtumien mukana. En osaa vielä sanoa, hitti vai huti. Kun elää, niin näkee. Ei tässäkään varmaan kauan nokka tuhise, dekkarit noin ylipäätään vetää hyvin, kun niissä ei ole mitään autereiden tuijottelua ja ronoelmaa, vaan tapahtumat etenee.

Mainokset

Sadepäivän riehaannus

Kävin Design Marketissa/lla. NIIN PALJON väkeä, että mahdoton liikkua. Näin ehkä pikku siivun kaikesta vasta. Tunnen itseni nyt hirveeksi porhoksi, sillä oikeasti tein kaksi ostosta sieltä: matto ja lamppu. Nää on entisten rumempien nätimmät korvaajat, siis ei mitenkään pakollisia. Siitä on vähän huono omatunto, koska ostaminen ostamisen vuoksi on nyt vaan perseestä, mutta tulipa edes raahattua kamoja sateessa ilman taksia (omatunto maksettu hiljaiseksi orjailulla ja raatamisella, ok).

Noi

Vaan kisu on niin tyytyväinen uuteen mattoon! Sitä kiepunnan määrää!

Kieppuu, kieppuu!

Pahoin pelkään, että huomenna tekisi mieli lähteä katsomaan ne loput kamat. Kolmelta pitää olla Ateneumissa, mutta sitä ennen ehtii hyvin. Koko ajan sataa, hankaloittaa oloa.

Virallinen syksyn aloitus

Laitoin aamulla naamariin seerumia JA värivoiteen. Joka EI valunut pois koko päivänä. Eli naama lakkasi hikoilemasta = kesä on ohi. Ei sillä, että tänä kesänä naama olis hikoillutkaan lämmöstä. Se vaan tietää, milloin on kesä, ja silloin se tykkää hikoilla. Kai se on terveellistä, mutta vähän kiusallista. Ei toki ainoo vika siinä naamassa.

Pesin ikkunan. Hirvee rojekti aina. Kissat oli evakossa eteisessä. Viimeksi pesin juhannuksena 2015 (mulla on tällaisista muistilista). Jännä – luulin, että tuona kesänä yrjösin vaan koko ajan, mutta olinkin hyvin voimissani juhannuksen aikaan vielä. Ikkunan peseminen on ehkä raskain tässä asumiseen liittyvä juttu. Ei kyl viiti joka vuosi :(

Ikkunanpesua tahditti eilisestä pinosta mustalaisgroove ja toinen Prodigy.

Pihajuhla

Talon ensimmäiset pihabileet järkätty ja juhlittu! Ihmisiä tuli puolet vähemmän kuin oli varattu ruokaa ja drinksua, mutta ei se mitään. Talon ainoa lapsi kävi, ja latvialaisperhe, ja uusiseelantilainen komistus. Muiden muassa. Meni kansainväliseksi siis heti kärkeen. Ruokaa ja juomaan riitti loputtomiin. Juuri sopivasti neljä tuntia istuttuamme alkoi tulla tietoa ukkosmyrskyn saapumisesta Kirkkonummelle, joten kasattiin nopsaan kamat sateelta suojaan ja tasan seiskalta alkoi sade. Ehdittiin!

Ukkosmyrskyn ennakkomainonta oli kova, mutta kovin lievää menoa sitten kuitenkin. Ei edes kunnolla jyrissyt. Puita kaatui, mutta niinhän niitä aina. Muistan kyllä lapsuudesta paljon riehakkaampia myrskyjä ja ukkosia – kunnon pauketta!

Nyt ollaan jo aika paljon korjattu kaikkee pois pihalta, mutta vielä olis hiukan pöytien kantelua jne. Viinit ja loput kaljat varmaan jaetaan hallituksen kesken.

Kaikki oli ihan innoissaan, että ekat pileet jee, ensi vuonna järkätään heti toiset! Musta ei nyt niin kauheesti olisi väliksi. Mehän siinä tehdään kaikki työt, ja silti ihmisiä ei tullut kuin parikymmentä. Sitä ylimääräisen safkan määrää…

Nyt on sopivasti kaikkee

Vihdoinkin tapahtuu koko ajan. Tai ainakin tarpeeksi. Jää turhat tylsyyteen mässyttämiset pois. Oon huomannut, etten tarvii edes purkkaa, jos on toimintaa ja ihmisseuraa. Mutta vailla niitä, pakko saada jotain. Ja näin ne kilot kertyy.

Eilen siis Porvoossa kissamuseolla ja eläinsuojelutalolla. Tänään omaa kissadraamaa, herättyä heti apteekkiin hakemaan troppia jne. jotta kisun masu paranee huomikseksi tai ainakin kohta. Koska lähden huomispäiväksi Hämikseen katsomaan linnaa ja vanhoja kamuja.

Tänään oli pitkä kokous talon ensimmäisistä pihabileistä. Niiden suunnittelua siis. Onneksi hallitukseen kuuluu myös ravintoloitsija :-D Ja ei hemmetti, nyt vasta tajusin että varajäsenenä on sommelier! Näist tulee hyvät pileet. Ja loput hoitaa hallituksen puheenjohtaja = juristi. :-D Pysykää kanavalla!

Kunnostushommelit jatkuu

Enimmäkseen vain kesäaikana kunnossapitoa

Tää menee nyt ihan mahottomaksi. Olen pessyt kaikki seinät paitsi keittiö ja kylppäri odottaa vielä (koska niitä on pesty muulloinkin). En tietenkään siirtänyt kirjahyllyä, höh! Mutta muuten – kaikki helpot raivasin tieltä pois. Näyttää siltä, että voin venyttää seinien maalausta vielä vuosia. Värimalliliuskoja on kylläkin hankittu, mutta kun nää omat värit miellyttää eniten, niin mitä täs pakkostailaamaan. Varsinkin kun kuulin, että Matti on pitkällä saikulla polvileikkauksen takia. En mä itse näitä seiniä enää maalaa, liian huonot jalat ja liian vanha ihminen. Vaan ei se Matti paljon nuorempi sekään. (Mutta sillä on poitsu kasvamassa!)

Lisäksi olen maalannut täällä kotona kaksi kohdetta, jotka on odottaneet vuo-si-a. Toinen on odottanut vuodesta 2004, melkein ihmisiän siis. Mutta nyt nekin on sudittu. POWER.

Nyt pitäis loppulomaksi vielä keksiä juttu tai pari.

Onko teillä muuten käytössä semmoisia talokirjoja tai kotikirjoja, joihin kirjaatte aina jos on ollut joku remppa tai vaikka isompi siivous? Mulla on ollut siitä lähtein kun ostin tään oman. Sieltä on helppo tarkistaa, joko kannattaisi pestä lattia tai siivota lattiakaivo :-] Nehän on liian vaikeita lähes mahdottomia nähdä silmällä livenä. Reh reh reh!

Seinäasiaa

Koska joka päivä olis hyvä tehdä jotain, jota talvisaikaan ei ehdi… no, aloitin päivän pesemällä yhden seinän. Helpoiten tyhjennettävän. Yritän unohtaa, että sain siitä selkeän viestin, että muutkin seinät kaipaisivat pesua. Ei nyt sentään liioitella, höh.

Mutta ylläri! Mulla on ollut vuosikausia seinällä Ranskan viinialuekartta 1940-luvulta. On ärsyttänyt se, kun kartta on vääntynyt vaikka muuten nätti. Nyt olin pitänyt sitä säilytyksessä pahvilla suoraksi tuettuna jokusen vuoden, ja VUALAA, se on huomattavasti suoristunut! Että eiku seinälle vaan kiiruusti taas!