Käy ja kukkuu

Taas on sitä katottu: modernia tanssia. Johtuen siitä, että sain vinkin notta siskontytön mies on soittamassa ja joku toinen hemba tanssii. Menin, kun osui kohdalle. Alla todistekuvia ja tuolla myös pari videopätkää. Toisessa näkyy kumpikin ukko, kunnes J siirtyy huuliharpuista urkuihin, ja toisessa on hiukan sitä urkuhomman loppua.

Ennen esityksen alkua tapahtui myös klassikko. Samalla penkillä kanssani istui nainen, joka iloisesti tervehti mua nimeltä.Taas normipaniikki: kuka tuo on? Mietin jo repliikkejä, jos se alkaa puhua mulle. Sellaisia, että saisin vinkkejä siitä, missä ollaan tavattu. Se istui kuitenkin kolmen metrin päässä musta ja toisella penkillä oli sen kavereita, niin että vaara pieneni heti. Lopulta joku mainitsi naisen etunimen, jolloin tajusin: koreografi, joka asuu meidän talossa. Eli NAAPURI. Ei vaan järki tavoittanut, kun ihan väärä paikka.

No eniveis. Valitettavasti siskontyttö ite ei ollut (kiertueella keski-Euroopassa) eikä myöskään pennut, jotka oli nähneet shown jo pari päivää sitten. Olis ollut kiva heitä kutitella. Mutta ehkäpä myöhemmin kesällä siellä huitsinvitelikossa taas.

Eilen – – –

kävin kattomassa trad tietenkin ne kauniit autot Kauppatorilla. Kesäkuussa en ollut päässyt, koska oli niin karmea ilma taas kerran. (Ei mikään uutinen tänä kesänä.) Olin vähän haluton lähtemään, mutta tiesin, että kyllä se naama vääntyy taas hymyyn kun perille pääsee, ja niinhän siinä kävi. On ne peltipöntöt vaan niin upeita parhaimmillaan.

Tarkistin just Flickrista… mulla on autokuvasettejä vuodesta 2010 saakka. Näyttelyitä ja cruisauksia. Siltikään en tiedä enkä ymmärrä autoista mitään muuta kuin onko ne nättejä vai ei, ja ikinä en oo ollut kustomin kyydissä. Vieläkään. Väärät piirit ilmeisesti.

Tänään – – –

kokeilin paistaa kesäkurpitsa-feta-lettuja. Mullahan on valurautapannu (on oikeesti pannu), joten meiningin on mahdollista kääntyä professionaaliksi. Ei se ihan huonosti mennyt. Jo toka lettu oli oikean värinen, ja kaikki maistuivat hyviltä. Olivat vaan rumia. Ei edes pyöreitä. Ja toisekseen, resettissä oli sanottu että feta ja viheriä karkeaksi raasteeksi. Paremmin olisi sopinut, jos olisi surauttanut ihan hienoksi ja pehmeäksi. Mutta eihän sitäkään voinut tietää etukäteen. Mulla oli toka letusta kuvakin, mutta olen nyt tainnut jo hukata sen. Nyyhk.

Vieläkin kesä (ja meri)

Eihän sitä koskaan tiedä, milloin on se oikeasti viimeinen kesäpäivä, joten se saattaa olla vaikka tänään. Tarkoitti taas, että risteilylle. Jo kolmannen kerran tänä kesänä! Mutta kun on vaan niin ihanaa, että aurinko paistaa eikä ole kuuma, ja sitten on tuota merta tuossa ja pääsee katsomaan Helsinkiä eri kulmista kuin tavallisesti. Hieno retki!

Kauppatori oli ihan täynnä ihmisiä. Suomenlinna epäilemättä samoin. Purje- ja muita veneitä oli liikenteessä just niin älyttömät määrät kuin voi odottaa tällaisella säällä.

Purjeveneitä menee vasemmalta...

Purjeveneitä menee vasemmalta…

...ja oikealta, ja joka suunnasta

…ja oikealta, ja joka suunnasta

Himppasin pärskeitäkin, koska avoimella löi vaahtopäitä

Himppasin pärskeitäkin, koska avoimella löi vaahtopäitä

Tiukkaa pakkausta

Pakkasin päivän vähän liian täyteen (The Man who Knew Infinity, Satkar, Kiasma, Suomenlinna – loman loppumisen paniikkia ilmassa!) niin en sit illalla jaksanutkaan tarpeeksi Kauppatoria.

Nykyään tori meneekin vasta seiskalta kiinni, luulin että autot tulisivat jo kuudelta. No, ei tulleet. Olin sitten torilla vähän yli seiska ja ehdin nähdä aika paljon autoja, mutta en siis mitään siihen verrattuna, mitä niitä siellä pörräisi vaikka ysin tai kympin maissa. Mutta kun en jaksanut enää vaeltaa! Otin kuitenkin muutaman kuvan sellaisista autoista, joita todennäköisesti en ollut ennen nähnyt. Vaikka torilla usein tuleekin fiilis, ”nää on aina nää samat” niin eihän ole.

WP_20160805_19_19_41_Pro

WP_20160805_19_20_15_Pro

WP_20160805_19_18_49_Pro

WP_20160805_19_16_12_Pro

WP_20160805_19_16_01_Pro

sWP_20160805_19_25_58_Pro

22WP_20160805_19_25_58_Pro

WP_20160805_19_25_47_Pro

WP_20160805_19_25_37_Pro

WP_20160805_19_23_36_Pro

WP_20160805_19_21_40_Pro

WP_20160805_19_21_10_Pro

Sain vasta pari päivää sitten tietää, että autot on torilla JOKA kuun eka perjantai. Ei siis vain kesäkuukausina! Riippuu tietysti säästä, onko siellä ketään tai onko kivaa. Mutta mä olin koko ajan luullut, että nää kustomoidut menee pakolliseen talvilepoon, kun ei niitä ikinä näe talvella missään. Wrongoooou.

No, huomenna olis sitten Kallio Block Party, mutta säätonttu lupailee rankkaa sadetta. Saa nähdä, tuleeko lähdettyä ollenkaan.

Meri, aurinko, loma

Kyllä se pitää nyt uskoo, että meri ja aurinko sitä lomafiilistä kehittää. Ensi vuonna lähen risteilyille taatusti useemmin, ja aikaisemmin. Pitää muistaa!

Kävin tänään kattomassa sen Hernesaaren kiessin. Laivaa ootellessa Kauppatorilla oli tod vakuuttavat pilvet. Olin varma, että en pääse kotiin muuten kuin ukkosen ja sateen kautta.

Pilvee pilvee pilvee

Pilvee pilvee pilvee

Vaan eipä! Jonnekin ne uhkailijat hävisivät ajastaan, ja koko laivamatka oli aurinkoista ja ihanaa. Ei voi valittaa tungostakaan: mennessä oli kannella kolme ihmistä ja sisällä tietääkseni kaksi; tullessa olin kannella yksin. (EDIT: täällä kirjoittaa samalla matkalla ollut heppu!)

Hernesaari oli pikkasen yllättävä. Siis tiesin että siellä on se Löyly, mutta siellähän oli paljon muutakin pientä parakkiraflaa/kioskia. Ruokaa ja kahvia siis saa. Bussi 14 vie ja tuo myös, jos ei vältts haluu laivailla. Näin nyt myös Eiran hiekkarannan, josta oon kuullut. Laiva pysähtyi myös siellä. Ja Uunisaaret näkyi puolelta ja toiselta.

Otin kymmeniä kuvia kännykällä, koska eihän siitä auringossa saanut mitään tolkkua, onnistuiko kuvat. Mun läppärin ja kännykän välinen bluutöötti on ihan kamala, se tukehtuu heti jos sille laittaa työstettäväksi enemmän kuin kolme kuvaa. Joten laitoin kuvat sitten itelleni työpostista kotipostiin kymmenen kerrallaan. Tietenkin ne hävisi kuin jamppa Saharaan, eihän nyt oo mahollista, että kymmenen kuvan verran bitti kulkis. ttu. Eli nyt on teille esittää tuo pilvikuva. Ei kuvia kauniista taloista matkan varrella, ei kuvia rantarafloista, eikä siitä millaisesta kapeikosta mentiin Unskan perspuolelta.

– – –

Asiaan liittyen, mediassa on ollut viime päivinä puhetta siitä, kannattaako se kakskymppisen paneminen mitään vai pitäiskö siirtyä suoraan viiskymppiseen. Ite oon pannut viiskymppistä jo ties kuinka monta vuotta, ja se suojasi palamiselta oikein hyvin tänäänkin, vaikken ollut hetkeäkään varjossa.

Vesillä

Ekat kolme viikkoa lomasta meni harjoitellessa. Nukuin pitkään, luin ns. koko ajan ja kattelin leffoja ja sarjoja. Mutta vasta Uunisaaresta lähtien on ollut sellainen oikea lomafiilis. (Eilen vesi 19; kastauduin, ei pystynyt uimaan vielä.)

Tänään metsästin letun – omena-raparperihilloa, nam! – Kauppatorilta ja lähdin myös risteilylle. Oli yllättävän inspaava kokemus! Aivot ihan heräsi eloon, ja tuumasin, että tännehän Tassulinnan emäntä ja monta muutakin vierasta pitää tuoda. Esim. tämä mun risteilyn reitti kulki huolellisesti ympäri Suomenlinnaa, joten näin kaikki nekin kulmat, joita en ollut nähnyt ikinä tai ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen.

risteily

Sade alkoi kunnon pisaroin vasta kun olin jo melkein kotona. Tänään tein ruokaa taas ihan ite, viimeiset nyhtökaurat meni siinä. Kyllä taas ihmettelin, että aika fantsun lihahämäyksen on keksineet.

Eikä edes säässä valittamista

Sou ded. Kyllä on kuollut lauantai. Mutta nukuinkin viime yönä niin vähän, että voiko muuta odottaa. Koska viikonloppu, niin *VAPAAAAUUUSS!! FREEDOOOMMM!* perjantai-iltana ensteks pitää tietysti lukea petissä sata tuntia ja sit kattoo tv-sarjoja, kunnes tajunta on valmis piippaamaan. Biologiset herätyskellot huolehtii lopusta.

Eilen oli varsinainen juhlapäivä: sekä hieroja että kampaaja. Perätyksin. Happy joy! Naiset tajuu. Mammografia ja hammaslääkäri peräkkäin ei herätä samoja fiiliksiä.

Illalla pääsin sekalaisista syistä (laiskuus, Nero Wolfe Areenassa) liikkeelle kohti Kauppatoria vasta yhdeksän jälkeen. En pelännyt edes myöhästyväni autoista, vaikka hilpasin torille vasta kymmenen maissa. Siellähän ne edelleen oli, ja jokainen niistä taas valmiina särkemään mun sydämen. NE VAAN ON NIIN… Vanhat laitetut autot vaan niin tasan vastaa mun ymmärrykseen siitä, mitä on estetiikka. NE ON. Koskaan en oo päässyt yhdenkään kyytiin, enkä pääse. Muutenkin torilla oli hyvä meininki: bändi soitti, ruokakojuja, paljon ihmisiä selvinpäin. Ja upeat autot ajaa ympyrää. Huoh!

Kotimatkalla poikkesin Kaisaniemeen, koska siellä oli Queen. Pusikon puolella olin tietenkin, mutta kuuluihan sinne jotain. Taaskaan ei tarvinnut olla yksinään, oli lujasti pikniksuu puistossa. En tajua, miten olin kuullut konsertista vasta torstaina (HS). Jossainhan näistä puhutaan, mutta mä en varmaan sitten oo niillä kanavilla, joissa kerkeis miettii lipun ostamista. No, en ois muutenkaan ostanut, oli meinaan sen verran hintaa, että ei toimistotäti.

Kyllä oli suu korvasta korvaan kotia päästyä. Hienoja elämyksiä koko päivä pitkälle iltaa myöten! Hellsinki! <3