Tolokku

En jaksa vääntää politiikasta täällä, mutta pari asiaa.

Sauli sanoo, että olisi tuon hallituksen voinut kaataakin. Nimenomaan. Näyttää suhmuroinnilta ja selänrapsuttelulta, että hallitukseen yhtäkkiä ponkaiseekin joukko ukkoja ilman puoluetta. Kaikken selvin olisi ollut järjestää vaalit hallituksen hajoittamisen jälkeen. Lähtis puhtaalta pöydältä. Vaan ei. Kun sulle-mulle ja omasta pallista kiinni lujaa. Ketään noista ei kiinnosta muu kuin oma valta ja mahdollisimman paljon rahaa mulle-mulle. Paskat ne tästä maasta tai kansasta välittää.

Toinen asia: ”tolkun ihminen” on turhaan ja ilkeästi alistettu toiselta suunnalta rasistiksi, toiselta suunnalta suvakiksi. Kuitenkin aito tolkun ihminen on olemassa, ja siitä puhuu Pekka Haavisto tässä:

Rikollista toimintaa ei hänen mukaansa Suomessa pidä suvaita.

”Turvapaikanhakijoita sympaattisesti katsovilla tulisi olla mahdollista sanoa, että naisiin kohdistuvaan väkivaltaan Suomessa pitää säilyä nollatoleranssi, ja väkivaltaan tai muihin rikoksiin syyllistyneillä kielteinen turvapaikkapäätös on odotettavissa.”

Haaviston mukaan maahanmuuttokriittistenkin leirissä on ihmisiä, jotka hyväksyvät täysin työperäisen maahanmuuton ja sen kasvattamisen.

”Olisi hyvä, jos myös kentän keskellä voitaisiin käydä keskustelua ja vaihtaa näkemyksiä – ei vain kentän laidoilla.”

Asioista pitää voida puhua. Mikään ei ole maahanmuutossa, pakolaisvirrassa ja paperittomissa niin yksioikoista kuin sen mielellään haluaisi olevan, jotta voisi muodostaa jämäkän mielipiteen puolesta/vastaan. Aina on se ”niin, mutta” joka tolkun ihmisen olisi otettava puheeksi.

EDIT! Jumankekka, tää muija tässä vie sanat suoraan mun suusta; HS 19.8.

EDIT2 Kylläpä viikonlopun Hesari nyt lykkää asiaa hivotellen:

Vihikset, lihikset ja oikea lihapiirakka

Ookoo, löysin siis vihiksiä ja olen niitä nyt ostellutkin, vissiin viisi kappaletta yhteensä. En siis huitaissut yhdellä istumalla enkä edes peräkkäisinä päivinä :-D mutta testailinpa nyt kumminkin. Ihan hyviä olivat, mutta ei ehkä kaiken sen melun arvoista. Veikkaan, että joku (oisko ollut juuri sipsariryhmässä?) näki ytimen: vihikset on sama kuin lihiksenä tunnettu mättötavara jota ent. sekaanit söivät herkkuna ennen vegaanistumista. Eli tavallaan vihikset on nostanut pinnalle silkka nostalgia.

Mulla taas kun ei ole mitään nostalgiaa noita pullalihiksiä kohtaan. Jos Savonlinnasta nyt mitä hyvää ylipäätään löytyy, niin lörtsyt. Ei nämä nykyiset, vaan ne Laurikaisen lörtsyt, joissa oli ohut, lehtevä kuori ja runsas riisilihahommeli sisällä. Avainsanat kuoresta ohut ja lehtevä, sisällöstä paksu. Se on oikea lihapiirakka. Olin ihan järkyttynyt, kun Helsingissä aloin nähdä näitä vehnäpullia, joiden sisään on heitetty yksi riisinjyvä ja nokare jauhelihaa. En edes tiedä olenko syönyt yhden vai nolla sellaista. En ainakaan yhtä enempää. Puistattaa.

Ja oikeastaan just noiden mielikuvien innostamana päätin nyt sitten lopettaa vihistenkin syömisen (vajaat 400 kcal per jööti). Koska sama pullahan se on, hiukan paremman makuinen vaan, ja eettisempi.

Tärkeää

Muuan exäni meni ja sanoikin kerran: ”Ystävättäresi tai minä.” Valinta oli helppo, sillä miehiä tulee ja menee, mutta ystävättäret pysyvät.” (Rosa Meriläinen, HS 4.1.2016)

Olen tietääkseni aina kannattanut sitä, että ystävyyksistä pidetään huolta. Varsinkaan tilapäisen suhteen takia (hei, kyllä sen tietää, onko tämä ”elämäni mies/nainen/poni”) ystäviä ei aleta kartella ja unohdella, mutta ei nyt helvetissä myöskään vakisuhteen takia. Omasta politiikastani huolimatta mullekin on käynyt huonosti yhden ystävän löydettyä vakipanonsa, eli ns. heippa. Mutta toisaalta taas, on ainakin kolme (tarkistuslaskenta) viisi ystävää, jotka on tavattu sinkkuina mutta jotka osaavat silti pitää yhteyttä, vaikka nyt on mies/vaimo tai jopa perhe. Kiitos heille.