Säkylän kusipäinen ”luomuteurastamo” ym.

Tämä Säkylän saatanan ”luomuteurastamo” ihmisineen pitäisi hukuttaa paskaan. (HS kotimaa 9.11.) Voisin oksentaa aivoni pihalle kun mietin, miten ne on kehdanneet kiduttaa eläimiä pitkin vuosia. Eläinlääkäriltä – mikä perkeleen nössö tumppu sekin – on vuosien mittaan pätkähtänyt 14 huomautusta eläinrääkkäyksestä. Neljä. Toista. Huomautusta. Kun jo kolmesta pitäisi sulkea koko vitun firma! Mutta kun eihän, kun se on taas se pikkupaikkakuntien laki, että kaikki on kavereita ja eihän meijän Pentti, meijän Pena ihan vähän vaan kiduttaa, ei puututa pikkuasioihin niin rauha säilyy. Kusipäät.

Eikö voitais ihan nyt vaan lopettaa se lihansyönti, kun se on kumminkin aina jonkinasteisen eläinrääkkäyksen loppuviimes?! Kun ei olisi menekkiä, ei olisi järkeä pitää tuotantoa. Lihan syönti nykyisellään on yksiselitteisesti eettisesti väärin. Kaikkein vittumoisinta on broiskuilla, mutta ei ne muutkaan eläimet juhli.

Hyi helvetti. Aina samaa. Ja sitten se eläinsuojelulain uudistus, MTK on kyllä pitänyt huolta, että siitä ei tule lasta ei paskaa. Eläimillä ei edelleenkään tarvitse olla esim. juomavettä. Mikä vitun sadisti tarvitaan, että ei toimita eläimelle vettä? No turkistarhaajapa tietysti. Jääkuutio sinne vaan nuoleskeltavaksi, kyllä pitää riittää. Ai saatana että kun näkis kerran turkistarhaajan sellaisessa häkissä kyyhöttämässä virikekapulansa ja jääkuutionsa kanssa, nauttisin niin paljon.

Mainokset

Nyt on asenne

Kävin eilissäiltana ostamassa housut Forumin KappAhlista. Noita kapealahkeisia makkarankuoria on jo – nyt halusin leveämmät lahkeet, kun kohta joutuu käyttämään villaisia pitkiä kalsareita. Sovituskopissa katoin seinällä olevaa lappua, että miinus 20% housuista. No jopa sattui. Kassan kautta ulos.

Ratikassa aloin miettii, sainko miinus 20. En. Meinasin, että meen ruokakauppaan, mutta hetken istun penkillä ääsmarketissa ja soitan Kappaalliin kun kerta puhelinnumero on kuitissa. Menin ääskauppaan, soitin, he kertoi alennuksen olleen aikaisemmin, mie sanoin nähneeni lapun sovituskopissa, mut ei se mitään, kuulemiin, ja askel kohti juggehyllyä.

TÄNÄÄN soi puhelin ja KappAhl soittaa, että kuule, eilen ei kerennyt myyjä sanoa, että kuuluuhan sulle se alennus, koska oli meidän vika, että se lappu oli vielä siellä kopissa. Daa? Asiakaspalvelua, vai mitä? Täysi kymppi. Asenne kohdillaan!

Kävin sit illalla kuitin kanssa hakemassa yheksän euroani. Pieni raha, mutta raha.

Sanaakaan en muuttaisi

HS 28.9.2017 Kira Gronow

Voiko viisaaksi oppia? Kyllä, sanoo filosofi, mutta ensin on opittava elämään toisin kuin ihmiset nykyään – ”Ihminen voi olla äärimmäisen älykäs ja tyhmä samaan aikaan”

Viisautta ei nykyään juuri arvosteta, sanoo filosofi Markus Neuvonen. Ajattelu kehittyy, kun pysähtyy miettimään, mitä haluaakaan sanoa – siis tekee toisin kuin moni somemaailmassa.

POLVESSA oli kipeä patti.

Filosofian opiskelija Markus Neuvonen meni lääkäriin. Polvesta otettiin koepala ja todettiin, että siinä on kasvain.

Neuvosen ensimmäinen reaktio oli kauhu ja kuolemanpelko.

Sitten hän muisti stoalaiset neuvot: Rauhoitu. Älä panikoidu. Hyväksy tilanne. Suhteuta asiat suurempaan kokonaisuuteen.

Myöhemmin selvisi, että kasvain oli hyvälaatuinen. Se leikattiin pois, ja jalka kuntoutui ennalleen.

”Olisi siis ollut turha panikoida etukäteen”, Neuvonen sanoo nyt, kymmenisen vuotta myöhemmin.

Rauhoittuminen vaikeassa tilanteessa oli viisasta.

NEUVONEN, 37, tutkii työkseen, mitä hyvä ajattelu on ja voiko sitä oppia. Tutkimus liikkuu filosofian ja psykologian rajapinnassa.

Miten on, voiko viisautta todellakin oppia?

”Kyllä, ajattelutaitoa voi oppia ja viisautta opettaa, vaikka ei se mitenkään helppoa ole.”

”Sellainen ’just do it, kaikki on itsestä kiinni’ -ajattelu on valheellista, ei se pidä paikkansa.”

Viisaus tarkoittaa kykyä järkiperäiseen ajatteluun ja asioiden punnitsemiseen, Neuvonen sanoo. Viisaus ja älykkyys ovat eri asioita.

”Ihminen voi olla äärimmäisen älykäs ja tyhmä samaan aikaan. Älykkyysosamäärä tai akateeminen koulutus ei takaa viisautta. Silti täytyy opetella vaikeat ajattelutaidot.”

Näihin taitoihin Neuvonen laskee kärsivällisyyden, kyvyn perspektiivin ottoon ja myös riittävän ute­liaisuuden.

Neuvonen on perehtynyt erityisesti stoalaiseen ajatteluun. Antiikin ajan stoalaiset olivat Neuvosen mielestä realisteja. He ymmärsivät, että viisauden ja onnen tavoitteleminen on vaikeaa.

”Siinä stoalaisuus eroaa nykyaikaisesta self help -ajattelusta. Sellainen ’just do it, kaikki on itsestä kiinni’ -ajattelu on valheellista, ei se pidä paikkansa.”

Stoalaiset filosofit arvostivat mielenrauhaa ja tyyneyttä. Heistä viisautta oli kyky elää epävarmuuden kanssa.

”Kaikki kun elämässä on epävarmaa. Työ tai perhe voi koska tahansa kadota.”

On usein hankala määritellä toisen puolesta, mikä on viisasta ja mikä ei. Viisaammaksi voi kuitenkin opetella, ja helpoiten se tapahtuu yhdessä muiden kanssa.

Stoalaisilla oli paljon käytännönläheisiä harjoitteita. He elivät kurinalaisesti, ja ruumiinharjoittelu oli heille tärkeää. He korostivat myös sitä, kuinka tärkeää on etäisyyden ottaminen omaan elämään.

”Omaa elämää voi katsoa kuin katsoisi jonkun toisen elämää. Ajattele, että tuossa tuo raukka nyt koheltaa. Itselle voi vähän nauraakin hyväntahtoisesti.”

Asioita kannattaa ajatella laajemman näkökulman kautta.

”Kun näkee oman elämän tilapäisyyden, omat ongelmat eivät enää ole niin erityisiä miljardin ihmisen joukossa.”

Toinen tapa ottaa etäisyyttä on esimerkiksi se, että miettii, miltä oma elämä näyttää, jos kuvittelee itsensä 80-vuotiaaksi.

”Mitä vinkkejä antaisit nuoremmalle itsellesi? Tällainen ajattelu voi auttaa suhteuttamaan asioita.”

NEUVOSEN mielestä stoalaisessa ajattelussa on paljon järkeä. Se on kuitenkin kaukana nykypäivästä.

”Nykyaikana epävarmuuden aiheita on todella paljon. Informaa­tiota on tarjolla enemmän kuin koskaan, mutta on aina vaikeampaa sanoa, mikä on totta ja mikä ei. Ihminen ahdistuu tästä epävarmuudesta – ja sillä on se seuraus, että varmuutta usein haetaan yksinkertaisista tarinoista ja vastakkainasetteluista.”

”Jos ihminen on toistuvasti aggressiivisissa väittelytilanteissa, se syöpyy hänen ajattelutapaansa.”

Ihmiset myös väsyvät informaa­tion määrään, Neuvonen toteaa.

”Hitaalle reflektiolle ja maailmankuvan rakentamiselle ei anneta enää aikaa, eikä sitä arvosteta.”

Aika, jossa elämme, on viisastumista vastaan, Neuvonen sanoo ja huokaa.

”Ihmisten pitäisi pysähtyä ja opetella ajattelemaan huolellisesti – siinä kaksi tärkeää asiaa. Molemmat ovat nykyään aika hukassa.”

Neuvonen on elvyttänyt klassista retoriikkaa eli puhumisen taitoa. Hänestä viestintä kulkee käsi kädessä ajattelun kanssa.

”Ajattelun ja viestinnän välillä todellakin on kytkös. Tässä on myös paradoksi: me emme puhu niin kuin ajattelemme vaan toisinpäin, ajattelemme niin kuin puhumme. Psykologit tuntevat hyvin tämän ilmiön. Jos ihminen on toistuvasti aggressiivisissa väittelytilanteissa, se syöpyy hänen ajattelutapaansa.”

Vastaavasti jos opettelee asioiden huolellista sanoittamista ja analyyttista keskustelua, se vaikuttaa siihen, että oppii myös tarkaksi ajattelijaksi ja keskustelemaan paremmin.

Neuvonen on lukenut tutkimuksia siitä, että viha-ajattelu vaikuttaa aivoihin aiheuttamansa stressin kautta.

”Sosiaalinen media opettaa ihmisiä järjettömään reagointiin, valheiden uskomiseen ja mielivaltaiseen käyttäytymiseen. Ihmisistä on tullut epäluuloisia tiedettä kohtaan. Tieteen tilalle on otettu tunneajattelua, ja se on huono juttu. Kaikkeen reagoidaan tunteella.”

Ajattelutaidot ovat usein tunnetaitoja, omien reaktioiden hallintaa. Jos viettää paljon aikaa riitaisilla keskustelupalstoilla, ei voi hyvin, Neuvonen sanoo.

Ihminen ei välttämättä viisastu vanhetessaan, Neuvonen sanoo. ”Tämä on monille rankkaa kuultavaa.”

VIISAUTTA voi soveltaa arkielämässä monella tavalla.

Otetaan esimerkiksi tietokone- ja mobiilipelit. Neuvosen 8-vuotias poika on välillä pahoittanut mielensä siitä, että toinen pelaaja on heittänyt hänet pelistä pois. Mitä Neuvonen sanoo silloin pojalle?

”Autan lasta sanoittamaan asian: mitä on tapahtunut ja onko se oi­keasti niin vakavaa. Entä mitä motiiveja toisella voi olla, voiko sittenkin olla kyse enemmän taitamattomuudesta kuin esimerkiksi pahantahtoisuudesta?”

Omassa elämässään Neuvonen noudattaa ongelmatilanteissa usein yksinkertaista kaavaa: Eksplikoi, problematisoi, argumentoi.

Eli selvennä asia ensin itsellesi rautalangasta. Sitten kyseenalaista ja arvioi sitä. Kuuntele toistakin osapuolta. Vasta lopuksi muodosta oma mielipiteesi .

Mitä tahansa suunnittelua itse teenkin, teen sen tältä pohjalta, Neuvonen kertoo.

”Esimerkiksi kun tietokoneeni hajosi, en ollut ehtinyt varmuus­kopioida kaikkea. Menin kieltämättä aika paniikkiin. Mutta lopulta en voinut muuta kuin pysähtyä ja vääntää asian itselleni rautalangasta. Mitä menetin, ja mitä siitä? Sitten mietin pari selkeää vaihtoehtoa, mitä voin tehdä.”

Apua voi olla myös meditatiivisista harjoituksista, kuten mietiskelystä. ”Miten muuten voisit kehittää ajatteluasi, jos et ensin pysähdy kuuntelemaan sitä?”

USEIN sanotaan, että ihminen viisastuu vanhetessaan. Pitääkö se paikkansa?

Ei välttämättä, sanoo Neuvonen. ”Tutkimusten mukaan itsestään selvää korrelaatiota ei ole. Tämä on monille rankkaa kuultavaa.”

Jotkut vanhukset eivät ole valtavan viisaita, kun taas jotkut nuoret ovat, Neuvonen miettii.

”Ikä tuo parhaimmillaan perspektiiviä. Vanhat ihmiset ovat usein tyynempiä ja rauhallisempia, ja heillä on paremmat sosiaaliset taidot.”

”Tyhmyys kumpuaa usein paniikista, tai sitten itsekeskeisyydestä ja yli-itsevarmuudesta.”

Neuvosesta viisautta on ajatella, että kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän samassa veneessä. ”Viisaus on hyvin kosmopoliittista.”

Tyhmyys taas on varomattomuutta ja impulsiivisuutta.

”Se kumpuaa usein paniikista, tai sitten itsekeskeisyydestä ja yli-itsevarmuudesta.”

Se, onnistuuko olemaan jossakin asiassa viisas, selviää yleensä vasta jälkikäteen, hän sanoo.

Neuvosen mielestä Nelson Mandela oli hyvä esimerkki viisaasta ihmisestä. Mandela istui vuosikymmeniä vankilassa Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon aikana.

”Hän ei silti katkeroitunut eikä alkanut syytellä vangitsijoitaan. Olisiko hänestä tullut siltojen rakentaja, jos hän olisi alkanut lietsoa konflikteja? Tuskin. Hän toimi hyvin viisaasti.”

STOALAISESTA filosofiasta innostuttuaan Neuvonen on alkanut elää yhä askeettisemmin.

”Perheenjäsenten on mahdotonta ostaa minulle lahjoja, koska en koskaan halua mitään.”

Hän nukkuu nykyisin lat­tialla joogamaton päällä. Pari vuotta sitten hän teki ”hullun ihmis­kokeen itsellään” ja peseytyi vuoden ajan vain kylmällä vedellä. Samalla hän alkoi harrastaa avantouintia. Kasvissyöjä hän on ollut lähes 20 vuotta.

Neuvosen aamurutiineihin kuuluu kirjoittaminen.

”Pohdin, mitä päivän aikana on edessä, ja kirjaan ylös kaikki mahdolliset huolenaiheet. Mietin, mikä niissä pelottaa ja mihin voin itse vaikuttaa.”

Samaa hän suosittelee muillekin.

”Kirjoittamisesta on huikeasti apua. Niin voi kyseenalaistaa omaa ajatteluaan ja kasvattaa itseään.”

Neuvonen tarvitsee joka päivä myös tietyn määrän kiireettömyyttä ja hiljaisuutta.

”Tykkään työskennellä kuulosuojaimet päässä, vaikka olisin yksin kotona. Se sulkee kaiken ulkopuolelle. Tai oikeastaan käytän tuplasuojausta, sekä kuulosuojaimia että korvatulppia niiden alla.”

Ajatus kypsyy paremmin hiljaisuudessa.

– – – – – – – –

Markus Neuvonen

KUKA?

Filosofian tutkija, tekee väitöskirjaa Helsingin yliopistossa. Työskentelee muun muassa opettajana, koulutus- ja suunnitteluasiantuntijana sekä yrityskonsulttina. Asuu vaimonsa ja 8-vuo­tiaan poikansa kanssa Espoossa.

MISTÄ TUNNETAAN?

Tutkii viisautta. On kirjoittanut kirjan Päätä viisaasti (Talentum 2014). On opettanut filosofiaa ja ajattelun taitoja yliopistolla, ammattikorkeakoulussa ja Kriittisen korkeakoulun Puhujakoulussa. sekä luennoinut yritysmaailmassa. Oli mukana perustamassa Filosofian Akatemiaa yhdessä muun muassa Frank Martelan kanssa.

MISTÄ EI TUNNETA?

On harrastanut kamppailulajeja 11-vuotiaasta. Suunnitellut pöytälaatikkoon useita kortti- ja lautapelejä, kuten väittelyaiheisen korttipelin sekä New Yorkin rikollisjengejä käsittelevän strate­gia­pelin.

Näistä en luovu:

UTELIAISUUS JA KOKEILU

”Olen uteliaisuuden riivaama ihminen ja haluan oppia koko ajan uusia asioita. Uppoudun niihin aina todella syvälle vähäksi aikaa. Viime kesänä opettelin virkkaamaan. Yhdessä vaiheessa päätin leipoa kaikki perheen leivät itse. Seuraavaksi haluaisin rakentaa yrttitarhalle automaattisen kastelujärjestelmän.”

MUSIIKKI

”Rakastan opetella uusien soittimien soittamista. Pää­instrumenttini on kitara, mutta soitan myös muun muassa puhaltimia. Kiinalainen xiao-huilu on tämänhetkinen suosikkini. Pidän bambun soinnista.”

LUONTO

”Kanssani voi olla raivostuttavaa lähteä metsään, koska jumitun ihmettelemään jokaista vastaantulevaa lintua, mönkiäistä tai ­malmiliusketta. Vielä pahempaa on, jos äidyn luennoimaan niistä.”

Koska yolo

Joku on kai sanonut taas jotain feisbuukissa, koska tääl blogissa käy sellainen liikenne ettei rajaa. Joo, ei mitään – jatkakaa toki.

Rommimarjat. Nehän ehti maustua muutamaa päivää vaille kuukauden, kun piti ihan vähän vaan testata, onko maku oikea. Koska, no: yolo! Huomenna voin olla kuollut, ja sinne jäis marjat jos annoin olla kuusi viikkoo! :-D Tänään oli toinenkin emäntä jätskikupin kanssa testaamassa. Ei kumpikaan pystytty moittimaan. Nää oli siitä purkista, johon olin lykännyt pari kanelitankoa. Toisessa purkissa on himpan verran glögimaustetta.

Harmi kun viimeks tein näitä niin kauan sitten, ettei ole kunnollisia makumuistoja. Mutta kyllä mä luulen, että nää maistuu ihan oikelta.

Nyt on se hirveä tilanne, että uudemmat marjat on kivasti kypsiä, ehtisi tehdä vielä toiset purkilliset, jos pääsisi näistä ekana eroon. Meinaan, jääkaappiin ei todellakaan mahdu kuin pari purkkia kerrallaan, muuten sinne ei mee oikeita ruokahommeleita mitään.

Kinopalatsissa nää

Epäröin mennä katsomaan Jäljet, koska eläimille ei siinä käy kauttaaltaan varsin hyvin. Menin kumminkin. Nyt ihmettelen, mitä tästä voi sanoa.

Enimmäkseen olin aika tylsistynyt ja tietysti vihainen mulkuille henkilöhahmoille, säälitti kaikki paljon ja odotin leffan loppua kelloon vilkuillen. Varsinaisesti alkoi tapahtumaan vasta loppupuolella, kun tarhaketut oli päästetty vapaiksi. Metsästäjistä vain kolme mulkuinta tapasi kohtalonsa tavalla tai toisella, vaikka reh-reh-lauma oli monikymmenpäinen. Ah, ja idiootti pappi, onneksi sekin paska kuoli. Eli kai tässä jonkinlainen katharsis loppua kohti kehittyi, mutta kyllä sitä sai odottaa liian pitkään.

Moni lähti näytöksestä kesken. Mä en voinut, koska kostohommat ja eläinrakkaiden palkkio odotti vasta leffan lopulla ja pitihän ne nähdä.

Kehuva arvostelu täällä ja täällä.

Nyt viikonloppuna onneksi tulee Atomic Blonde, Miami ja Musta torni. Jokin niistä on tarpeeksi hyvä, ettei tarvi tuntea aikaansa ihan vain viedyn.

Tolokku

En jaksa vääntää politiikasta täällä, mutta pari asiaa.

Sauli sanoo, että olisi tuon hallituksen voinut kaataakin. Nimenomaan. Näyttää suhmuroinnilta ja selänrapsuttelulta, että hallitukseen yhtäkkiä ponkaiseekin joukko ukkoja ilman puoluetta. Kaikken selvin olisi ollut järjestää vaalit hallituksen hajoittamisen jälkeen. Lähtis puhtaalta pöydältä. Vaan ei. Kun sulle-mulle ja omasta pallista kiinni lujaa. Ketään noista ei kiinnosta muu kuin oma valta ja mahdollisimman paljon rahaa mulle-mulle. Paskat ne tästä maasta tai kansasta välittää.

Toinen asia: ”tolkun ihminen” on turhaan ja ilkeästi alistettu toiselta suunnalta rasistiksi, toiselta suunnalta suvakiksi. Kuitenkin aito tolkun ihminen on olemassa, ja siitä puhuu Pekka Haavisto tässä:

Rikollista toimintaa ei hänen mukaansa Suomessa pidä suvaita.

”Turvapaikanhakijoita sympaattisesti katsovilla tulisi olla mahdollista sanoa, että naisiin kohdistuvaan väkivaltaan Suomessa pitää säilyä nollatoleranssi, ja väkivaltaan tai muihin rikoksiin syyllistyneillä kielteinen turvapaikkapäätös on odotettavissa.”

Haaviston mukaan maahanmuuttokriittistenkin leirissä on ihmisiä, jotka hyväksyvät täysin työperäisen maahanmuuton ja sen kasvattamisen.

”Olisi hyvä, jos myös kentän keskellä voitaisiin käydä keskustelua ja vaihtaa näkemyksiä – ei vain kentän laidoilla.”

Asioista pitää voida puhua. Mikään ei ole maahanmuutossa, pakolaisvirrassa ja paperittomissa niin yksioikoista kuin sen mielellään haluaisi olevan, jotta voisi muodostaa jämäkän mielipiteen puolesta/vastaan. Aina on se ”niin, mutta” joka tolkun ihmisen olisi otettava puheeksi.

EDIT! Jumankekka, tää muija tässä vie sanat suoraan mun suusta; HS 19.8.

EDIT2 Kylläpä viikonlopun Hesari nyt lykkää asiaa hivotellen: