Tupakki

Pitkä ja polveileva suhteeni tupakkaan on saanut päätöksensä. Tai siis olen ollut välillä polttamatta vuoden, välillä kuukausia, välillä viikkoja ja välillä tunteja. Eli tiedän nyt ihan tarkkaan, miten ”hallitsen” tupakkalakon, jos poltan ”ihan vain yhden” koska mieli tekee tai koska bileet tai koska muuten vaan – mä niin ”hallitsen” (NOT)… Nyt olen ollut kokonaan polttamatta yli vuoden ja tiedän, etten voi enää ikinä polttaa. Yhtään. Tupakka ei kysy lupaa jäämiseen, jos sille antaa yhtään valtaa.

Niin että olipa helvetin kiva katsella viime yönä painajaista, jossa polttelin ihan mukavasti muiden seurassa, kun yhtäkkiä muistin, että mun ei enää ikinä pitänyt sytyttää tupakkaa! Pieni paniikki tuli siinä unessakin, rutistin loput askista ja ihmettelin, miten voin unohtaa moisen asian. – Tämä lähti tietysti niistä illan bileistä, joissa monikin poltti ja mie vaan katselin vieressä kateellisena, että noin se käy, kun ei aseta itselleen turhia rajoja. Voi polttaa niinku aikuiset.

Miten upeeta oli aamulla huomata, että huh, se oli vain unta! ♥

Joskus tekee enemmän mieli tupakkaa, yleensä ei toki ollenkaan. Ja jos tekee mieli, niin on vaan parempi heti muistaa omat kokemuksensa siitä, miten lakot päättyy siihen ”vain yhteen”. Viime syksyn sairaalareissulla pääsin eroon myös nikotiinipurkasta, mikä on suuri voitto. Ei enää koskaan myöskään niksapurkkaa!

Myö ja työ

Eka viikko loman jälkeen töissä. Melko autiota vielä. Kymmenistä ihmisistä paikalla alle kymmenen.

Tällä viikolla tympääntymiseltä ei pelasta mikään.

Heti viikon aluksi kuultiin, että meikäläisille Hyvin Tärkeä ihminen otti loparit, sai tarpeekseen. Ymmärrettävästi. Onnea ja aplodit hänelle. Mutta silti suuri harmi, hänellä oli just ne erikoisosaamiset, joita ilman me ollaan guzeniinassa.

Koneet sitten.

Mulla on kaksi konetta, mac (läppäri) ja pc (pöytä). Mac oli mulla kotona loman aikana. PC ilmeisesti tunsi itsensä hylätyksi ja kuoli. Kaksi päivää (ma-ti) sitä yritettiin elvyttää, turhaan. Myös printteri/kopiokone vetäisi pahan jumin ja on lisäksi hiukan rikki. Miten nää koneet nyt voi lomien aikana noin ottaa itteensä? Ei niissä mitään vikaa ollut vielä juhannuksena!

PC:ssä on yksi Hyvin Tärkeä ohjelma. Uusi kone on jo tilattu ja toivon mukaan saan sen käyttövalmiiksi heti ensi maanantaina, koska nyt viikko ilman Hyvin Tärkeää ohjelmaa kasaa pientä ruuhkaa ja painetta siihen suuntaan. Oikeastaan se lie ainoa ohjelma jonka vuoksi tarvitsen pc:n. Kokeiltiin takavuosina virtuaali-pc:tä macciin, mutta se ei ollut hyvä. Hidas ja raskas. Paljon parempi erikseen.

Tuo vahvuudesta poistunut Hyvin Tärkeä ihminen on myös tämän Hyvin Tärkeän ohjelman erikoisosaaja. Että näin.

– – – – –

Ahh, ja muistatteko kun puhuin siitä, että jos joku soittaa virman puhelinkeskukseen ja puhuu englantia, keskus menee paniikkiin ja puhelu yhdistetään, ehkä perimätiedon varjolla, mulle? Huolimatta siitä, että meillä on tuhansia ihmisiä töissä ja mä en todellakaan tiedä kenenkään muun kuin meidän oman pikkuputiikin asioista. Nyt se on alkanut taas. Kiinnostaa ihan kympillä :-(

En vaan osaa

Well! Tämä uusin ihanin paita, se valkoinen, oli päällä muutama päivä sitten ekan kerran. Yhtäkkiä huomasin siinä verta. No tottakai, valkoinen ja uusi paita, vähintään vertahan siitä pitää löytyy… Kävin läpi käsiäni ja naamaa, ei tuu verta mistään. Eiku uusi kierros. Jostain sitä tulee. Ja sit löytyi alle sentin pituinen haava ranteen ”väärältä puolelta” vähän kellonhihnan alta.

Onneksi veret lähti Tabortilla, hankauksella ja siihen normaali pesu päälle. PUUH!

Sama paita, toinen käyttöpäivä. Menin testaamaan uutta ravintolaa duunin vieressä. Niillä ei ollut kasvisvaihtoehtoa valmiina (!!!!) joten kokki teki mulle sellaisen. Sillä aikaa natustelin vihanneksia, takki päällä. Juuri ennen kuin sain valmiiksi ajatuksen takinnappien sulkemisesta paidan suojaamiseksi, punajuuri räiskäytti muiston paidalle.

No, lähtihän sekin tahranpoistoaineella ja pesulla, mutta kyllä nää tämmöset vituttaa. Se iskee kuin kohtalo, tsädäm. Uusimmat tai valkoisimmat, ne pitää sotkea kuin pikkupentu. Ärh!

Niin, uusi ravintola siis duunin vieressä. Ihan hirvee paikka. ”Meillä ei JUURI TÄNÄÄN ole kasvisvaihtoehtoa…” Ystävällistä, että tekivät mulle annoksen, ja henkilökunnan ystävällisyydessä ei muutenkaan mitään vikaa. Mutta sisustus. Siellä on muutama pöytä, ja ne on tehty laittamalla jalat semmoseen puristelevyyn. Jonka reunat on sahan jäljiltä eli rosoiset. Paljon tyhjää tilaa pöytien välissä. Lautaset on jostain mistä lie kirpparilta. Ruokien tarjoilu on ihan paskasti järjestetty edelliseen verrattuna. Ja siis kaksi lihavaihtoehtoo ja yksi kala. Hinta vähän yli kympin.

Back to omat eväät. Onneksi kävinkin jo eilen hakemassa kaupasta keittoja ja muuta mikrossa lämmitettävää.

Heippa Austerille

Jätin sitten kesken. Paul Austerin kirjan, kyllä jep, kesken jätin. En olis itsekään uskonut.

Olin ottanut 4321:n kirjastosta ihan ilman mitään ennakkotutkimuksia, koska hei AUSTER, tottakai kaikki Austerit luetaan! Etenin heittämällä jonnekin yli sadan sivun. Soljuvaa, sujuvaa, ei mitään elämää suurempaa. Sitten alkoi tuntua, että tässä nyt menee jotain väärin. Etenin jonnekin sivulle 180 päähenkilön kuolemaan saakka, jolloin kaikki oli jo definitely väärin ja monessa kohtaa.

Silloin oli pakko ottaa arvostelut avuksi. The Guardian, HS. Ai jaa, tää päähenkilö elää neljä melkein samanlaista elämää. Siis ei että yksi Archie on syvänmerensukeltaja, yksi astronautti jne. vaan saatana neljä melkein samanlaista elämää. Yli tuhat sivua. Mikä siinä on, että kirjat pitää nykyään vielä venyttää ylipitkiksikin? En mä tuollaista viitsi. Eläköön vaikka viisi elämää, mua ei kiinnosta enää.

Onko joku jaksanut tämän?

Eiiiii…

Voi jumalauta, TAAS. http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005287577.html Ihan pikkasen kävi mielessä, että tää mielenosoitusleirihölmöily olisi jo loppunut. Eipä – uusi kierros! Tätäkin ihmettelen, että taas ne perkeleet on keskellä kaupunkia, sekä pakolaisleiri että väkivaltainen juopporemmi. Poliisi on osoittanut miekkareille paikat. Miksei turvapaikanhakijat Rastilaan ja natsit Laruun Espoon rajalle? Kummallekin 3×3 metriä alue ja mielenosoitusaika klo 10-15. Olisivat poissa niin toistensa kuin muiden ihmisten kimpusta. Vaan ei, taas keskelle kaupunkia. Ai perse tätä meininkiä.

Poliisin ammatin arvostus on ollut kova Suomessa varmaan niin pitkään kuin niitä kyselyjä ikinä on tehty. Epäilen vaan, että tää loputon natsien lelliminen tekee aika pitkää miinusta siihen.

Paska juhannus

Vituttaa, ettei joka juhannus voi olla tällainen. Usein on niin kylmää, etten viitsi edes lähteä kotoa. Nyt laitoin päälle pitkät hihat ja nahkatakin ja huivin, ja ajattelin että tarkenen. Vitut. Kavereilla oli s-puutarhassa tupa täysi, en viittinyt jäädä notkumaan kun olin tullut sinne yllättäen ja kutsumatta. Menin kentälle syömään muurinpohjalettua (ainoa hyvä asia koko illassa) ja jäin odottelemaan kokon sytytystä ja kavereitten saapumista. Ainahan kokko on ollut kahdeksalta. Perse. Oli siirretty yhdeksään. Mulle riitti siinä kohtaa, lähdin takaisin kotiin. Olis ollut edes tarpeeksi päällä, mutta kun ei vaan voi ymmärtää, miten pakkanen on kesälläkin!

Tota odotellessa

Tottakai paksut pilvet, onhan juhannus

Lettu- ja hinajamies. Kiva.

En halua enää ikinä mennä siirtolapuutarhaan juhannuksena. Pitää keksiä jotain muuta.

Mulle on viime aikoina sattunut tuhkatiheään näitä juttuja, että jokin ei ala oikeasti ajallaan (tai kuten nyt, silloin kun luulin alkamisajan olevan) ja sitten vaan lähden pois. En ehdi varmaan kokea mitään tänä kesänä, kun aina vaan lähden pois. Mutta kun mä en jaksa sellaista vekuttamista ja säätämistä ja odottamista! Asioiden pitää edetä! Haudassa ehtii sitten odotella. Tai mihin sitä itsekukin ny ripotellaankin.

Sellainen kahvila

Tässä kaupungissa on yksi kahvila, jonka tarjontaa ajatellessa kuola alkaa helposti valua. Ympäristö on mitä on, asiakaskunta samoin, mutta tarjoomukset – perussämpyt, piirakat jne. – on aina tosi herkullisia, kahvi on hyvää ja palvelu erityisen ystävällistä. Missä? No, Syöpäklinikalla :-D

Joo-o, sinne ei varmaan tule lähdettyä ihan vain maistelumielessä. Mutta mä kävin taas tänään, eikä itseni suhteen mitään huonoja uutisia. Kahvilassa kuitenkin tapasin ex-työkaverin, joka oli talossa äitinsä äkkiä ilmenneen ja heti kuukaudessa älyttömäksi levinneen syövän takia. Tää kaveri on aina ollut hoikka, mutta nyt se oli kuukaudessa mennyt lähes anorektiseksi. Kamala tilanne hänellä. Joutuu syömään pakolla, samaan aikaan hirveä huoli sekä isästä että äidistä. Tuo pakolla syöminen on äärimmäisen vähän palkitsevaa, valitettavasti tiedän kokemuksesta. Siihen ei auta edes herkkukahvilan herkut.