Huonot naiset

‪https://youtu.be/IQujPf8yhT8

Kovin vähän näyttää ketään kiinnostavan, että ulkkari huutaa toistuvasti ”You are not a man, you are a woman”, tarkoittaen, että nainen on jotain huonompaa ja alempaa kuin mies. En nyt ihan ymmärrä, miksi haluttaisiin tätä asennetta vielä lisää tänne maahan. Meillä on omasta takaa näitä juntteja ja idareita ihan tarpeeksi. Kovin kurantilta alkaa tuntua natsien ”go home!” kun pellet alkaa huutelemaan. Mutta siinäpä se oikea karva paljastui. Puolet suomalaisista on naisia, ja tuo halveksuva asenne kohdistuu kaikkiin meihin. Tukeni tälle porukalle vähenee koko ajan…

Paskaa palvelua, osa 76833234644647264138924

Tälleen aukesi aamu. Joku rapisteli postiluukulla kun nukuin vielä. Sinkosin petistä ovelle, mutta siellä ei ollut enää ketään. Puhelimeen tuli viesti, että Matkahuollosta voi hakea paketin. Eli jos nyt rohkeasti yhdistän nää asiat, Matkahuollon idari ei ollut osannut soittaa ovikelloa, vaikka osasi ovelle asti (hissirempan takia alaovi auki). Vaikka toimitusosoite paketille oli nimenomaan kotiosoitteeni. Ei se saatanan Matkahuolto. Eikö niille yhtään välkähdä, että asiakas saattaa olla vaikka helvetin vanha tai vammainen tai mitä vaan, että hän nimenomaan tarvii sen paketin kotiin asti kuljetettuna?! On jo sovittu tilauksessa!

Ei perkele, että yksikään kuljetuspalvelu ei onnistu MISSÄÄN. Heidän duunit on sentään maailman yksikertaisimpia: vie perille. Vaan ei. Ei saatana vittu perkele ei.

Tilasin sitten foodie.fi:stä vähän raskaampaa ruokakassia. Saavat tuoda kotiin, en jaksa kaikkea kantaa vielä nuita rappusia pitkin. Jotenkin tyhmänä luulin, että tuotteet tulisivat mulle lähi-ässästä tai joistain lukuisista Alepoista tässä ympärillä. Mut eipä, ne tulee mulle Vantaalta. Siis toisesta kaupungista. Tässä on varmaan ihan joku oma logistiikkajippo, mistä viis veisaan, jos ne kamat oikeasti tuodaan mulle kotiin asti huomenna klo 17-21. Jos taas ei, niin haistakoon foodie saman paskan mitä kaikki muutkin kuljetuspalvelut (paitsi Musti&Mirri).

Hissi hajoaa käsiin

Meidän talossa sovittiin hissien uusiminen jo viime talvena, että se alkais lokakuun alussa. Ei edes tajuttu, miten hetken päälle astuttiin. Nyt on syyselokuun loppupuoli ja 7-kerroksisesta hissistä ovat irtisanoutuneet ovet 6 (mun), 3, 2, ja nyt viimeisimpänä 1. Eli 5, 4 ja 7 toimii vielä. Jipii.

Niitä on korjattukin, mutta vanhimmat brakaukset alkaa jo olla avun ulkopuolella.

Pääongelma tässä on, että jos ihminen ei hissistä lähtiessään paina ovea kiinni kunnolla, hissi ei liiku. Kenellekään. Se on vaan pakko lähtee kävelemään, painella mennessään ovia kiinni ja kokeilla samalla kutsunappulaa. On kai tää hyvää kävelyharjoitusta loka-marraskuulle sitten, joo?

Yritän juu

Rasittaa, masentaa, vituttaa

Rasittaa, masentaa, vituttaa

Yritän koko ajan olla onnellinen siitä, että mulla on työpaikka. Ihan tarpeeksi monta vuotta olin aikoinaan ilman!

Mut vois tähän jotain quality managementtii laittaa, vaikka koristeeksi jonsei muuten.

Jassoo Jason, aika jaskoo

Jason Bourne. No, tädit kävi kattoo, koska tämä on niitä, jotka ”pitää” kattoo. Eli ihan hyvänä alkaneen sarjan melko hyvät kritiikit saanut viides osa.

Ehkä ois toiminut, ellen olis juuri viime viikolla katsonut kertauksen vuoksi kakkosen ja kolmosen (nelosesta ei kukaan välitä). Joten nyt oli helppo huomata, että helevetti, tämähän on ihan sama leffa kuin 2. ja 3. Oho hups. Voin oikein nähdä sen excelin tuottajan seinällä: siel on listattu ainakin passien selaaminen, eka ja toka iso takaa-ajo moottoripyörä/auto, tosipaha hitman, Bournen tapa napata kontakti kii tapaamispaikalta ja kuljettaa muualle, takautumajaksot, jatkuva kaupunkien vaihto jne. jne. samaa tavaraa pitkin matkaa. Ai niin joo, ja toki CIA:n pomo aina kuolee koska se on pääpahis.

Tällaisessa on oikeastaan ihan sama, mitä narratiivi tuo katsojan eteen. Tää rakennelman samankaltaisuus on tarpeeks ärsyttävää, että tarinasta ei jaksa enää välittää. Leffaseurani oli sitä mieltä, että eipä tässä mitään tarinaa edes ollut ja sitäpaitsi naispääosa oli nuoruutensa takia täysin epäuskottava. Vaikka joku hituja päälle kaksikymppinen olisikin niin IT-nero, että voisi johtaa teknistä osastoa, niin kyllä ei käytä sinistä jakkupukua se eikä laita tukkaa näitisti nutturalle (ollakseen vanhemman näköinen ja uskottavampi roolissa?). Ukot saa olla vaikka sataviiskytvuotiaita, kuten Tommy Lee Jones tässä, mut auta armias jos leading lady on yli kolkyt. Kun se vaan ei käy, ei käy, ei käy!

Hyviä hetkiä: loppupuolen iso takaa-ajo. On se kieltämättä komeaa, miten monen auton läpi voi ajaa SWATin panssaroidulla kärryllä. Ja… okei, en nyt muista mikä ois ollut toinen hyvä hetki. Ehkä sitä ei ollutkaan.

Nou cocco

Klo 20 juhannusaatto. Tiedän, että jos haluis kokottaa siellä missä tavallisesti, paikalla pitäis olla jo. Sen sijaan istun kotona, koska ei vaan ole sellainen fiilis, että olis juhannusaatto. Tämä tuli niin äkkiä! Olis pitänyt ottaa edes yksi päivä lomaa ennen tätä, niin olisi ehtinyt laskeutua pitkään viikonloppuun. Tajuaisi jotain, olisi lähtenyt liikkeelle. Mut eiku.

Töissä on viitsiminen jo tosi vähissä. Viime maanantaiaamuna laiskotti niin ettei ikinä. Kuitenkin olen tehnyt rasteja eri päiville, juttuja mitä pitää vielä ehtiä tehdä ennen lomaa, joten käynnistyyhän se moottori aikanaan ja eiku rastilta toiselle taas. Vtun turhauttavaa, kun olen suunnilleen ainoa jäljellä siellä. Kollega työhuonekaveri on vain pari päivää viikossa kanssani, loput toisen kaupungin toimistolla, koska se on lähempänä hänen kotiaan. Olen mäkin ollut viime aikoina tiistait kotikaupungissa, mutta näinä kitutuntien täyttäminä päivinä ois tietysti kiva, että olis joku seurana aina. Yksinolon hyvä puoli toki, että saa kuunnella Yle Puhetta niin paljon kuin huvittaa.

Drinksua ostin juhannukseksi yhden Ecussonin. Ei oo vielä avattu. Ostin myös Anna-nimistä kuohuviiniä ja jääkaapissa on pari pulloa alkoholitonta skumpan vastiketta, koska saatan avata ensi viikolle pienen juhlapäivän. Tai sit en. En ole päättänyt vielä.

Ruokapuolta juhannukseksi, no, ostin vähän toisenlaisia. Viime viikolla nimittäin tuli täällä kotona semmoinen mielipuolisuuskohtaus, että tein taas kastiketta. Tapahtuu noin joka viides vuosi. Muistelin, että ennenkin on moinen onnistunut ilman mitään suurusteluja, kunhan heittelee vaan pannulle kaikkea. Niinpä silppusin kevätsipuleita ja sieniä, annoin niiden hautua kookosmaidossa kymmenisen minuuttia, maustoin ja heittelin sekaan paljon korianterinlehtiä. Olen niiiiin pahoillani teidän kaikken puolesta, jotka ette saaneet maistaa, sillä se oli jumalaisen hyvää! – Ja niinpä ostin vähän samanmoisen emmeet kaupasta tänäänkin, vois ehkä huomenissa tehdä oikein ruokaruokaa ja yllättää taas itsensä täysin. Jes.