Aurinkoinen päivä – ja kotieläin lähti ulos!

Oikeasti haluaisin kyllä viettää elämäni auttamalla eläimiä, mutta kun siitä maksetaan niin harvoin mitään (paitsi eläinlääkäreille, ja se suunta taitaa olla jo tukossa) ja elääkin pitäisi. Täytyy varmaan toistaiseksi tyytyä tähän pienimuotoiseen, jossa palkka tulee ihan toisesta talosta ja kahta rescue-kattia hoidetaan toisessa talossa.

kassipaa

Käytiin Merjan kaa brunssilla Kustaa Vaasassa. Ihan ok, mutta ei välttämättä houkuta menemään toiste. Sen sijaan Ipi, jossa käytiin jokunen viikko sitten, se ehdottomasti houkuttaa uudemman kerran. Keväämmällä. Harmi, kun niin moneen brunssiin pitää ilmoittautua etukäteen. Karsii vähän spontaniteettia (kyllä, se on sana. Nyt.).

Brunssin jälkeen otin massuni ja lähdin aurinkonautiskeluun Kompassilaiturille Eiraan. Oli kiva katsella kaikkia koiria! Ihmisiäkin, paljon oli heitä. Kuten varmaan siellä aina tällaisella kelillä. Liikenne Uunisaareen oli jatkuvaa. Se oli munkin alkuperäinen suunnitelma, mutta tyydyin sitten istuskelemaan penkillä. Ei tarvinnut edes arpoa, muurinpohjalettua vai ei, koska näiden brunssien jälkeen ruokaa ei tarvitse loppupäivänä. Hei, säästöä!

Muurinpohjalettukiska. Kiitos, ei tänään.

Muurinpohjalettukiska. Kiitos, ei tänään.

ihm2

ihm1

Söpöliinit!

Söpöliinit!

sopoliinit1

Luettu: Mielen salat
Nyt luen: Pöytä yhdelle

Kotona se kotieläin taas istuu

Ei tästä nyt vaan tuu mitään. Taas on se päivä, kun tarviis tallustella lähimpään stand-uppiin peräti korttelin verran, mutta kun ei viiti. Oon ihan varma, että kun kevät etenisi niin viittis. Mutta nyt kun palelee kotonakin… Kuuntelen Jamie McDonaldin ja Juuso Kekkosen stand-uppia podcastina (Eng/su). Uusi ihana puhaltava patteri lohduttaa ja lämmittää. Ehkä tään pitikin mennä näin, eikä sohjon ja sateen ja kylmän kautta.

Tästä päivästä lähtien kaikki pääsee naimisiin (paitsi meitsi, hehe). Valitettavasti meil ei taida olla häitä tulossa lähimmissä piireissä, sillä kaikki ketkä on halunneet sinetöidyn parisuhteen, on järkänneet sellaisen jo vuosia tai vuosiKYMMENIÄ sitten. Mutta noin yleensä ottaen, kiva homma. Kaikki mikä ärsyttää kirkkoa ja perssuomalaisia on lähtökohtaisesti hyvää. Ei haittaa sekään, jos samalla ihmisoikeudet ja tasa-arvo edistyy.

Kotieläin

Oon järkyttävän laiska ihminen. Tuossa kadun toisella puolella on ilmaisnäytös palkitusta elokuvasta. En ”jaksanut” mennä, vaikka olin herännyt päiväuniltakin jo hyvissä ajoin ennen sitä. Tässäpä istun taas persie penkissä, kotieläin. Elokuva tulee kumminkin Areenaan myöhemmin, ja kirjastoon.

Sain eilen siis ostettua tuon uuden lämmittimen. Kriteerinä oli se, jaksanko kantaa vehkeen kotia – muu tuli sitten kakkosena. Mutta ihan hyvältä tää vaikuttaa. Tässä on sekä tavallinen lämmitys että puhallus. Jälkimmäistä pääsinkin käyttämään tänään kun venyttelin ennen jumppaamista. Oli huomattavasti vähemmän vastenmielistä mennä matolle, kun tiesi välttävänsä palelemisen! Kiitos, Opal!

Lisäjumppana vaihdoin taas vähän huonekalujen järjestystä. Täällä on ihan liian vähän mahdollisuuksia tehdä mitään oikeasti erilaista, mutta aina sitä jotain muljauttaa. Nyt on taas pöytä sellaisessa asennossa, että mahtuu tänne ihmisiä istumaan, jos vaikka perheen poikalapsen 2-vuotissynttäreitä tulisi vietettyä myöhemmin keväällä.

Poikalapsi, melkein 2 vuotta

Poikalapsi, melkein 2 vuotta

Voiko ilman vitamiinilisiä elää?

On ne kaksi puoluetta (ei, vielä ei puhuta laskiaispullista): ne, joiden mielestä ihminen tarvitsee vitamiini- ja hivenainetäydennyksen tavallisen ravinnon lisäksi, ja ne, joiden mielestä ei. Olen vetänyt vuosikausia vitskuja ja hiveniä kaiken varalta ja back-uppina, mutta viimeiset puoli vuotta ollut ilman. Vertani tarkkaillaan sopivin väliajoin, ja pienen puutteen takia sain kalsiumia+Deetä, vaikka muut vitskut on edelleen kiellettyjä.

Mitenkä on mennyt? Ei mitään ihmeellistä. Joskus nappaan salaa rautatabun, sillä hempparini on edelleen makoisat plus/miinus 110, mutta ei näytä huolettavan lääkäreitä. Tätä menoa pääsen verenluovuttajaksi ehkä noin vuonna 2030. Eli en järin tykkää siitä että hemppa on noin matala, vaikka sen kanssa voikin elää. Muita puutteita en ole huomannut. Ilman vitamiinilisiä voi siis elää.

Paitsi että heti kun saan luvan, aion vetää ainakin Deetä.

Haastetta podista

Ai hyvänen aika. Olen yrittänyt kerran venyttelyä nyt heinäkuun jälkeen. Silloin nukahdin (!!!) matolle kymmenen minuutin kohdalla. Podi vaan tuumasi, että nyt riitti! Tänään yritin uudelleen. Sain 35 minuuttia täyteen. Tein enimmäkseen kiertoja ja ai saakeli että sattui aluksi. Mutta kun tein ja tein vaan samoja viittä, kuutta juttua, niin lakkasihan se vihdoin sattumasta. Sitten kosketin tankoa: 16 kilon pystypunnerruksia en saanut ihan 3×10, mutta maastavetoja sentään ton.

16 kiloa. Ajatelkaa. Se ei oo mitään. Joudun aloittamaan kaiken taas alusta tuolla matolla ja rautojen kanssa. Olen sentään riehunut painojen kanssa jo useamman vuoden, mutta puolen+ vuoden tauko on vienyt mukanaan kaiken voiman. Toisaalta, olen myös laihtunut 16 kg viime heinäkuusta, joten venyttelyt ainakin pitäis sujua tosi suilakkaan kun ei ole massu tiellä ;-]

Askarespaskares

Olipa ihanaa olla töissä nää neljä ekaa päivää! Työkavereitakin oli, ei liikaa mutta tarpeeksi. Tein vain webbihommia kaiket päivät – se oli se osuus joka virman viestintähommasta oli jäänyt kokonaan hoitamatta lomani aikana. Noloa, mut joo. Nyt kaiken pitäisi olla taas ajantasalla ja olen jopa murhannut jotain turhia päällekkäisyyksiä keneltäkään kysymättä. Koska se on järkevää.

Jonain aikaisempina vuosina lomalle jäädessä tein irtioton askartelemalla. Nyt kokeilin taas, maistuisiko. Maistui, mutta tulos eli tapetilla päällystetty laatikko on aika ruma. Silti aion vielä lakata sen, koska tää on nyt se askartelu, ja niin, ja tiks lukkoon. Ei noiden monitahoisten laatikoiden kans ole mitään toivoakaan, pitäisi olla tavallinen ould fäshön kenkälaatikko, niin tekisin siitä helposti nätin. Tapettia, kangasta, pitsiä, nappii ja nepparii.

Sitäpaitsi, nyt ne pennut V ja U jotenkin ehti mennä ihon alle. Sanoin O:lle, että jos sille tulee hätä jossain iltamenossa eikä lapsenvahtia, niin senkun nakkaa ne tänne. Nyt mä voisin sitten olla myös se askarteleva täti, jos vähän saisi otetta taas :-D (Oikeasti, U taitaa olla kissoille allerginen, mut V voisi pärjätä. Ja pillereillä pärjää kuka tahansa sen pari tuntia.)