Liian vähän, aina liian vähän

Ehkä jaksan paremmin, jos vaan alan lähteä töistä aikaisemmin. Kun ei tästä tälleenkään tule mitään. Mulla olisi kalenteri täynnä iltamenoja, mutta kun ei pysty lähtee minnekään, mikä ei ole lähellä ja ala klo 19. (No, klo 20 ehkis kelpaa myös jonain päivänä.) Jos taas vain käy töissä ja nukkuu loput ajat, silleen kuolee ikävystymiseen. Sekä kissat että minä.

Mun duunimatkoihin metro alkaa vaikuttaa vasta ensi syksynä. Lyhentää ja helpottaa huomattavasti. Pitäisi vielä jaksaa yksi talvi tätä rankempaa matkailupaskaa ja ajanhukkaa, bussissa istumista ja pimeyttä, sadetta, liukkautta.

– – – –

Tänään oli ”pakko” mennä yhteen baariin hetkeksi nykyisten ja entisten duunikaverien kans. Luulin, että meitä olisi noin kuusi, meitä oli parikymmentä. Eli mitä juttelusta tulee niin isossa porukassa? Ehtii jutella kahden kanssa, sit pitääkin jo lähteä kotiin. Mä en tykkää nähdä niitä kännissä, enkä ite edes pysty juomaan juuri mitään. Parista lasillisesta punkkua diu-diu. Oli tosi huono idea lähteä tuonne ylipäätään, mutta kun mulla on jo se maine, etten lähde, niin ajattelin yllättää heiät. Ihan turhaa. – Olen vielä lupautunut pikkujoulujen ravintolaosuuteen, koska mahdollisesti hyvä ruoka. Voi ei, milloinkahan sekin sitten ois? Parin viikon päästä? Kaikki muut pikkujoulut kierrän kaukaa, kuten aina.

Mainokset

Tukossa

Okei, Lähi-S lähtee vasta vuoden loppua kohti, koska hänellä on suma juttuja kesken. Varmaan aika paljon sen loputtoman suman takia hankkiutuikin muualle.

Itselläkin kalenteri on aika tukossa ja työmuisti täynnä. Mulla on nykyisin puhelimessa muistilappu, jonka otsikko on näppärästi TÄNÄÄN, ja lappu on siellä aina, sisältö vaan vaihtuu. Puhelin on sängyn vieressä, niin pystyn illalla tai yölläkin sutaisemaan sinne äkkiä jonkun unohtuneen kikkareen. Sitten päivän mittaan pyyhin niitä pois ja lopuksi alan täyttää tulevaa päivää. En laita itsestäänselviä, vain sellaisia jotka täytyy muistaa ja/tai on erityisiä. Nyt just eletään taas aikoja, jolloin ei oo sama huomennako vai tänään, vaan kaikki on tänään tai mieluummin jo eilen.

Mulla ei ole ikinä ollut tällaista marraskuuta. Yleensä olen pystynyt rauhoittamaan koko kuukauden syksyn juoksujen jälkeen. Nyt ei juoksu lopu. Messuja ja iltamenoja on ollut, Night Visions pitää jättää väliin. Jätän väliin leffafestarin? Kyllä. Juhlia, ihmisten synttäreitä. Terveyspaskaa on ollut ja jatkuu. Jumpannut en oo, venytellyt ehkä kerran kahdessa viikossa.

Eilen kävin lähi-stand-upissa illalla. Syntistä kissoja kohtaan tietysti, koska olin tullut kotiinkin vasta kuuden jälkeen. Mutta tein samalla ruokaostokset, koska Smarket on 24 asti auki. Tänään sitten muistin vasta aamulla, että däääämn: Juuson stand-uppi illalla! Ja jälleen kuuden jälkeen töistä kotio. Eli ei vaan pysty. Lisäksi (nyt päästään kuvaavaan esimerkkiin muistin täyttymisestä) olin tyystin unohtanut kissan lääkinnän. Vasta kun naapuri whatsappasi, että mihinkäs aikaan laitetaan kissaa, muistin. Tää on mielestäni huolestuttavaa. En tavallisesti unohda kissa-asioita enkä varsinkaan terveyteen liittyviä!

Onneksi on etäperjantait. Huomenna on aamusta pätkä Terveystaloa, mutta noin puolestapäivästä taas normihommoo kotona.

Alpakkalanka on täällä… tiiän kyllä. Jospa joku leikittäisi!

Säkylän kusipäinen ”luomuteurastamo” ym.

Tämä Säkylän saatanan ”luomuteurastamo” ihmisineen pitäisi hukuttaa paskaan. (HS kotimaa 9.11.) Voisin oksentaa aivoni pihalle kun mietin, miten ne on kehdanneet kiduttaa eläimiä pitkin vuosia. Eläinlääkäriltä – mikä perkeleen nössö tumppu sekin – on vuosien mittaan pätkähtänyt 14 huomautusta eläinrääkkäyksestä. Neljä. Toista. Huomautusta. Kun jo kolmesta pitäisi sulkea koko vitun firma! Mutta kun eihän, kun se on taas se pikkupaikkakuntien laki, että kaikki on kavereita ja eihän meijän Pentti, meijän Pena ihan vähän vaan kiduttaa, ei puututa pikkuasioihin niin rauha säilyy. Kusipäät.

Eikö voitais ihan nyt vaan lopettaa se lihansyönti, kun se on kumminkin aina jonkinasteisen eläinrääkkäyksen loppuviimes?! Kun ei olisi menekkiä, ei olisi järkeä pitää tuotantoa. Lihan syönti nykyisellään on yksiselitteisesti eettisesti väärin. Kaikkein vittumoisinta on broiskuilla, mutta ei ne muutkaan eläimet juhli.

Hyi helvetti. Aina samaa. Ja sitten se eläinsuojelulain uudistus, MTK on kyllä pitänyt huolta, että siitä ei tule lasta ei paskaa. Eläimillä ei edelleenkään tarvitse olla esim. juomavettä. Mikä vitun sadisti tarvitaan, että ei toimita eläimelle vettä? No turkistarhaajapa tietysti. Jääkuutio sinne vaan nuoleskeltavaksi, kyllä pitää riittää. Ai saatana että kun näkis kerran turkistarhaajan sellaisessa häkissä kyyhöttämässä virikekapulansa ja jääkuutionsa kanssa, nauttisin niin paljon.

Tarvitsetko 2018 paperikalenteria?

Pari viikkokalenteria, basic. Näitä pitkiä ja kapeita pöydällä pidettäviä, kotia vailla. Jos tarviit, laita mailia tai sano kommenteissa. Tiedän kyllä, että useimmat käyttää vain sähköisiä nykyään. Mie tykkään paperisesta, koska siitä pysyy kärryillä kuvamuistilla. E-kalenterit on kaikki samaa virtaa, niitä pitää oikeasti lukea, kuvamuisti ei auta.

Kirjapino tuijottaa syyttävästi

Ihan hyvä, ettei elokuvissa ole nyt mitään hyvää katsomatta, sillä kirjasto vyöryttää taas paksuja ja kiinnostavia kirjoja ihan sojona. Ruiz Zafonin Henkien labyrintti esimerkiksi on melkein tuhat sivua, mutta sitä ei voi loikkia eikä jättää kesken, koska jo pelkästään kieli pitää kiinni lukuhommissa. Samalla levottomuus lisääntyy kun katsoo tuota pinoa, jolle on aikaa vain kuukausi. Hitsi! Suurta osaa niistä ei voi edes uusia, koska ne on tulleet mullekin jonosta.

Perjantaina oli ihana aurinkopäivä, ja tänään samoin. Mieli tekee olla kotona ja nauttia valosta kaikessa rauhassa. Olen hoitanut melkein kaikki viikonlopun trad. pakolliset. Kahden vaiheilla vielä, menisinkö jonnekin ulos syömään. Ehkä vain siirryn tästä suorittamaan Zafonia ja syömään banaania, nyt ei oo aikaa mämmättävksi enää nettiin tai muuallekaan :-D

Sanaakaan en muuttaisi

HS 28.9.2017 Kira Gronow

Voiko viisaaksi oppia? Kyllä, sanoo filosofi, mutta ensin on opittava elämään toisin kuin ihmiset nykyään – ”Ihminen voi olla äärimmäisen älykäs ja tyhmä samaan aikaan”

Viisautta ei nykyään juuri arvosteta, sanoo filosofi Markus Neuvonen. Ajattelu kehittyy, kun pysähtyy miettimään, mitä haluaakaan sanoa – siis tekee toisin kuin moni somemaailmassa.

POLVESSA oli kipeä patti.

Filosofian opiskelija Markus Neuvonen meni lääkäriin. Polvesta otettiin koepala ja todettiin, että siinä on kasvain.

Neuvosen ensimmäinen reaktio oli kauhu ja kuolemanpelko.

Sitten hän muisti stoalaiset neuvot: Rauhoitu. Älä panikoidu. Hyväksy tilanne. Suhteuta asiat suurempaan kokonaisuuteen.

Myöhemmin selvisi, että kasvain oli hyvälaatuinen. Se leikattiin pois, ja jalka kuntoutui ennalleen.

”Olisi siis ollut turha panikoida etukäteen”, Neuvonen sanoo nyt, kymmenisen vuotta myöhemmin.

Rauhoittuminen vaikeassa tilanteessa oli viisasta.

NEUVONEN, 37, tutkii työkseen, mitä hyvä ajattelu on ja voiko sitä oppia. Tutkimus liikkuu filosofian ja psykologian rajapinnassa.

Miten on, voiko viisautta todellakin oppia?

”Kyllä, ajattelutaitoa voi oppia ja viisautta opettaa, vaikka ei se mitenkään helppoa ole.”

”Sellainen ’just do it, kaikki on itsestä kiinni’ -ajattelu on valheellista, ei se pidä paikkansa.”

Viisaus tarkoittaa kykyä järkiperäiseen ajatteluun ja asioiden punnitsemiseen, Neuvonen sanoo. Viisaus ja älykkyys ovat eri asioita.

”Ihminen voi olla äärimmäisen älykäs ja tyhmä samaan aikaan. Älykkyysosamäärä tai akateeminen koulutus ei takaa viisautta. Silti täytyy opetella vaikeat ajattelutaidot.”

Näihin taitoihin Neuvonen laskee kärsivällisyyden, kyvyn perspektiivin ottoon ja myös riittävän ute­liaisuuden.

Neuvonen on perehtynyt erityisesti stoalaiseen ajatteluun. Antiikin ajan stoalaiset olivat Neuvosen mielestä realisteja. He ymmärsivät, että viisauden ja onnen tavoitteleminen on vaikeaa.

”Siinä stoalaisuus eroaa nykyaikaisesta self help -ajattelusta. Sellainen ’just do it, kaikki on itsestä kiinni’ -ajattelu on valheellista, ei se pidä paikkansa.”

Stoalaiset filosofit arvostivat mielenrauhaa ja tyyneyttä. Heistä viisautta oli kyky elää epävarmuuden kanssa.

”Kaikki kun elämässä on epävarmaa. Työ tai perhe voi koska tahansa kadota.”

On usein hankala määritellä toisen puolesta, mikä on viisasta ja mikä ei. Viisaammaksi voi kuitenkin opetella, ja helpoiten se tapahtuu yhdessä muiden kanssa.

Stoalaisilla oli paljon käytännönläheisiä harjoitteita. He elivät kurinalaisesti, ja ruumiinharjoittelu oli heille tärkeää. He korostivat myös sitä, kuinka tärkeää on etäisyyden ottaminen omaan elämään.

”Omaa elämää voi katsoa kuin katsoisi jonkun toisen elämää. Ajattele, että tuossa tuo raukka nyt koheltaa. Itselle voi vähän nauraakin hyväntahtoisesti.”

Asioita kannattaa ajatella laajemman näkökulman kautta.

”Kun näkee oman elämän tilapäisyyden, omat ongelmat eivät enää ole niin erityisiä miljardin ihmisen joukossa.”

Toinen tapa ottaa etäisyyttä on esimerkiksi se, että miettii, miltä oma elämä näyttää, jos kuvittelee itsensä 80-vuotiaaksi.

”Mitä vinkkejä antaisit nuoremmalle itsellesi? Tällainen ajattelu voi auttaa suhteuttamaan asioita.”

NEUVOSEN mielestä stoalaisessa ajattelussa on paljon järkeä. Se on kuitenkin kaukana nykypäivästä.

”Nykyaikana epävarmuuden aiheita on todella paljon. Informaa­tiota on tarjolla enemmän kuin koskaan, mutta on aina vaikeampaa sanoa, mikä on totta ja mikä ei. Ihminen ahdistuu tästä epävarmuudesta – ja sillä on se seuraus, että varmuutta usein haetaan yksinkertaisista tarinoista ja vastakkainasetteluista.”

”Jos ihminen on toistuvasti aggressiivisissa väittelytilanteissa, se syöpyy hänen ajattelutapaansa.”

Ihmiset myös väsyvät informaa­tion määrään, Neuvonen toteaa.

”Hitaalle reflektiolle ja maailmankuvan rakentamiselle ei anneta enää aikaa, eikä sitä arvosteta.”

Aika, jossa elämme, on viisastumista vastaan, Neuvonen sanoo ja huokaa.

”Ihmisten pitäisi pysähtyä ja opetella ajattelemaan huolellisesti – siinä kaksi tärkeää asiaa. Molemmat ovat nykyään aika hukassa.”

Neuvonen on elvyttänyt klassista retoriikkaa eli puhumisen taitoa. Hänestä viestintä kulkee käsi kädessä ajattelun kanssa.

”Ajattelun ja viestinnän välillä todellakin on kytkös. Tässä on myös paradoksi: me emme puhu niin kuin ajattelemme vaan toisinpäin, ajattelemme niin kuin puhumme. Psykologit tuntevat hyvin tämän ilmiön. Jos ihminen on toistuvasti aggressiivisissa väittelytilanteissa, se syöpyy hänen ajattelutapaansa.”

Vastaavasti jos opettelee asioiden huolellista sanoittamista ja analyyttista keskustelua, se vaikuttaa siihen, että oppii myös tarkaksi ajattelijaksi ja keskustelemaan paremmin.

Neuvonen on lukenut tutkimuksia siitä, että viha-ajattelu vaikuttaa aivoihin aiheuttamansa stressin kautta.

”Sosiaalinen media opettaa ihmisiä järjettömään reagointiin, valheiden uskomiseen ja mielivaltaiseen käyttäytymiseen. Ihmisistä on tullut epäluuloisia tiedettä kohtaan. Tieteen tilalle on otettu tunneajattelua, ja se on huono juttu. Kaikkeen reagoidaan tunteella.”

Ajattelutaidot ovat usein tunnetaitoja, omien reaktioiden hallintaa. Jos viettää paljon aikaa riitaisilla keskustelupalstoilla, ei voi hyvin, Neuvonen sanoo.

Ihminen ei välttämättä viisastu vanhetessaan, Neuvonen sanoo. ”Tämä on monille rankkaa kuultavaa.”

VIISAUTTA voi soveltaa arkielämässä monella tavalla.

Otetaan esimerkiksi tietokone- ja mobiilipelit. Neuvosen 8-vuotias poika on välillä pahoittanut mielensä siitä, että toinen pelaaja on heittänyt hänet pelistä pois. Mitä Neuvonen sanoo silloin pojalle?

”Autan lasta sanoittamaan asian: mitä on tapahtunut ja onko se oi­keasti niin vakavaa. Entä mitä motiiveja toisella voi olla, voiko sittenkin olla kyse enemmän taitamattomuudesta kuin esimerkiksi pahantahtoisuudesta?”

Omassa elämässään Neuvonen noudattaa ongelmatilanteissa usein yksinkertaista kaavaa: Eksplikoi, problematisoi, argumentoi.

Eli selvennä asia ensin itsellesi rautalangasta. Sitten kyseenalaista ja arvioi sitä. Kuuntele toistakin osapuolta. Vasta lopuksi muodosta oma mielipiteesi .

Mitä tahansa suunnittelua itse teenkin, teen sen tältä pohjalta, Neuvonen kertoo.

”Esimerkiksi kun tietokoneeni hajosi, en ollut ehtinyt varmuus­kopioida kaikkea. Menin kieltämättä aika paniikkiin. Mutta lopulta en voinut muuta kuin pysähtyä ja vääntää asian itselleni rautalangasta. Mitä menetin, ja mitä siitä? Sitten mietin pari selkeää vaihtoehtoa, mitä voin tehdä.”

Apua voi olla myös meditatiivisista harjoituksista, kuten mietiskelystä. ”Miten muuten voisit kehittää ajatteluasi, jos et ensin pysähdy kuuntelemaan sitä?”

USEIN sanotaan, että ihminen viisastuu vanhetessaan. Pitääkö se paikkansa?

Ei välttämättä, sanoo Neuvonen. ”Tutkimusten mukaan itsestään selvää korrelaatiota ei ole. Tämä on monille rankkaa kuultavaa.”

Jotkut vanhukset eivät ole valtavan viisaita, kun taas jotkut nuoret ovat, Neuvonen miettii.

”Ikä tuo parhaimmillaan perspektiiviä. Vanhat ihmiset ovat usein tyynempiä ja rauhallisempia, ja heillä on paremmat sosiaaliset taidot.”

”Tyhmyys kumpuaa usein paniikista, tai sitten itsekeskeisyydestä ja yli-itsevarmuudesta.”

Neuvosesta viisautta on ajatella, että kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän samassa veneessä. ”Viisaus on hyvin kosmopoliittista.”

Tyhmyys taas on varomattomuutta ja impulsiivisuutta.

”Se kumpuaa usein paniikista, tai sitten itsekeskeisyydestä ja yli-itsevarmuudesta.”

Se, onnistuuko olemaan jossakin asiassa viisas, selviää yleensä vasta jälkikäteen, hän sanoo.

Neuvosen mielestä Nelson Mandela oli hyvä esimerkki viisaasta ihmisestä. Mandela istui vuosikymmeniä vankilassa Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon aikana.

”Hän ei silti katkeroitunut eikä alkanut syytellä vangitsijoitaan. Olisiko hänestä tullut siltojen rakentaja, jos hän olisi alkanut lietsoa konflikteja? Tuskin. Hän toimi hyvin viisaasti.”

STOALAISESTA filosofiasta innostuttuaan Neuvonen on alkanut elää yhä askeettisemmin.

”Perheenjäsenten on mahdotonta ostaa minulle lahjoja, koska en koskaan halua mitään.”

Hän nukkuu nykyisin lat­tialla joogamaton päällä. Pari vuotta sitten hän teki ”hullun ihmis­kokeen itsellään” ja peseytyi vuoden ajan vain kylmällä vedellä. Samalla hän alkoi harrastaa avantouintia. Kasvissyöjä hän on ollut lähes 20 vuotta.

Neuvosen aamurutiineihin kuuluu kirjoittaminen.

”Pohdin, mitä päivän aikana on edessä, ja kirjaan ylös kaikki mahdolliset huolenaiheet. Mietin, mikä niissä pelottaa ja mihin voin itse vaikuttaa.”

Samaa hän suosittelee muillekin.

”Kirjoittamisesta on huikeasti apua. Niin voi kyseenalaistaa omaa ajatteluaan ja kasvattaa itseään.”

Neuvonen tarvitsee joka päivä myös tietyn määrän kiireettömyyttä ja hiljaisuutta.

”Tykkään työskennellä kuulosuojaimet päässä, vaikka olisin yksin kotona. Se sulkee kaiken ulkopuolelle. Tai oikeastaan käytän tuplasuojausta, sekä kuulosuojaimia että korvatulppia niiden alla.”

Ajatus kypsyy paremmin hiljaisuudessa.

– – – – – – – –

Markus Neuvonen

KUKA?

Filosofian tutkija, tekee väitöskirjaa Helsingin yliopistossa. Työskentelee muun muassa opettajana, koulutus- ja suunnitteluasiantuntijana sekä yrityskonsulttina. Asuu vaimonsa ja 8-vuo­tiaan poikansa kanssa Espoossa.

MISTÄ TUNNETAAN?

Tutkii viisautta. On kirjoittanut kirjan Päätä viisaasti (Talentum 2014). On opettanut filosofiaa ja ajattelun taitoja yliopistolla, ammattikorkeakoulussa ja Kriittisen korkeakoulun Puhujakoulussa. sekä luennoinut yritysmaailmassa. Oli mukana perustamassa Filosofian Akatemiaa yhdessä muun muassa Frank Martelan kanssa.

MISTÄ EI TUNNETA?

On harrastanut kamppailulajeja 11-vuotiaasta. Suunnitellut pöytälaatikkoon useita kortti- ja lautapelejä, kuten väittelyaiheisen korttipelin sekä New Yorkin rikollisjengejä käsittelevän strate­gia­pelin.

Näistä en luovu:

UTELIAISUUS JA KOKEILU

”Olen uteliaisuuden riivaama ihminen ja haluan oppia koko ajan uusia asioita. Uppoudun niihin aina todella syvälle vähäksi aikaa. Viime kesänä opettelin virkkaamaan. Yhdessä vaiheessa päätin leipoa kaikki perheen leivät itse. Seuraavaksi haluaisin rakentaa yrttitarhalle automaattisen kastelujärjestelmän.”

MUSIIKKI

”Rakastan opetella uusien soittimien soittamista. Pää­instrumenttini on kitara, mutta soitan myös muun muassa puhaltimia. Kiinalainen xiao-huilu on tämänhetkinen suosikkini. Pidän bambun soinnista.”

LUONTO

”Kanssani voi olla raivostuttavaa lähteä metsään, koska jumitun ihmettelemään jokaista vastaantulevaa lintua, mönkiäistä tai ­malmiliusketta. Vielä pahempaa on, jos äidyn luennoimaan niistä.”

Lippuja, lippuja!

Niin kauan kuin lomarahoja on jäljellä… Olen yrittänyt nyt ostaa lippuja joka showhun, joka edes auttavasti kiinnostaa. Lopputuloksena, että syyskuu sutisee ihan himona! Otin Rakkautta&Anarkiaa -sarjakortin täyteen, ja lisäksi on pari stand-uppia ja yks miimikko. Hiukan huolestuttaa, miten jaksan hypätä, mutta kun on liput ostettuna niin pakko. Sitäpaitsi, mitä tulee R&A:han, olen jo oppinut ottamaan eväät mukaan. Aina siinä ehtii jotain haukata päivän mittaan.

Ei kai tätä vuodenaikaa muutenkaan kestäis.