Tupakki

Pitkä ja polveileva suhteeni tupakkaan on saanut päätöksensä. Tai siis olen ollut välillä polttamatta vuoden, välillä kuukausia, välillä viikkoja ja välillä tunteja. Eli tiedän nyt ihan tarkkaan, miten ”hallitsen” tupakkalakon, jos poltan ”ihan vain yhden” koska mieli tekee tai koska bileet tai koska muuten vaan – mä niin ”hallitsen” (NOT)… Nyt olen ollut kokonaan polttamatta yli vuoden ja tiedän, etten voi enää ikinä polttaa. Yhtään. Tupakka ei kysy lupaa jäämiseen, jos sille antaa yhtään valtaa.

Niin että olipa helvetin kiva katsella viime yönä painajaista, jossa polttelin ihan mukavasti muiden seurassa, kun yhtäkkiä muistin, että mun ei enää ikinä pitänyt sytyttää tupakkaa! Pieni paniikki tuli siinä unessakin, rutistin loput askista ja ihmettelin, miten voin unohtaa moisen asian. – Tämä lähti tietysti niistä illan bileistä, joissa monikin poltti ja mie vaan katselin vieressä kateellisena, että noin se käy, kun ei aseta itselleen turhia rajoja. Voi polttaa niinku aikuiset.

Miten upeeta oli aamulla huomata, että huh, se oli vain unta! ♥

Joskus tekee enemmän mieli tupakkaa, yleensä ei toki ollenkaan. Ja jos tekee mieli, niin on vaan parempi heti muistaa omat kokemuksensa siitä, miten lakot päättyy siihen ”vain yhteen”. Viime syksyn sairaalareissulla pääsin eroon myös nikotiinipurkasta, mikä on suuri voitto. Ei enää koskaan myöskään niksapurkkaa!

Nyt on sopivasti kaikkee

Vihdoinkin tapahtuu koko ajan. Tai ainakin tarpeeksi. Jää turhat tylsyyteen mässyttämiset pois. Oon huomannut, etten tarvii edes purkkaa, jos on toimintaa ja ihmisseuraa. Mutta vailla niitä, pakko saada jotain. Ja näin ne kilot kertyy.

Eilen siis Porvoossa kissamuseolla ja eläinsuojelutalolla. Tänään omaa kissadraamaa, herättyä heti apteekkiin hakemaan troppia jne. jotta kisun masu paranee huomikseksi tai ainakin kohta. Koska lähden huomispäiväksi Hämikseen katsomaan linnaa ja vanhoja kamuja.

Tänään oli pitkä kokous talon ensimmäisistä pihabileistä. Niiden suunnittelua siis. Onneksi hallitukseen kuuluu myös ravintoloitsija :-D Ja ei hemmetti, nyt vasta tajusin että varajäsenenä on sommelier! Näist tulee hyvät pileet. Ja loput hoitaa hallituksen puheenjohtaja = juristi. :-D Pysykää kanavalla!

Täysi päivä

Eilinen olikin täysi päivä. Illalla KAKSI standuppia! Ekana Juuson poppoo Silmussa, noin tunti. Sitten taksilla Bottalle Homojen hommaan varaamaan hyvä paikka. Lippu oli toki ostettu jo ajoissa, mutta hyvä paikka on tietenkin yhtä tärkee.

Ihme on tapahtunut. Olen käynyt Homojen hommassa joka vuosi, ja siellä ei ole koskaan ollut ketään tuttua. Ja NYT neljä, NELJÄ tuttua, joista yksi lavalla! Ja ne tutut jopa ryhmittyivät samaan, mistä olin varannut itselleni ensin paikan. Tosi merkillistä. Kiitollinen tunne myös – olen vaahdonnut stadupista vuosia, ja vaikka nää ei tulleet paikalle mun vaahtoomisen takia, niin kuitenkin hitusen hieno fiilis. Tupa on jälleen myyty täyteen ja ylikin. Kuten aina :-)

Esiintyjät oli tällä kertaa kaikki naisia paitsi Jamie, joka on jo sitä viimeistä siivua vaille mies. Vain osan naisista tiesin etukäteen. Laatukamaksi osoittautuivat kaikki. Standuppia on niin kiehtovaa katsoa, kun se on sellainen taidemuoto, että esittäjällä täytyy olla tosi hyvä ällipää, kekseliäisyys, hyvä rytmitaju ja sitten vielä se itseluottamus, että on lavalla kotonaan. Ja ne jotka päätyy näin isoille kinkereille lavalle, ne jo osaa tuon kaiken. Nautinnollista! Tällä kertaa eniten tykkäsin kuitenkin Raisasta (tuttu jo vuosien takaa toisista piireistä) ja Jamiestä.

Kuvat on huonoja mutta eihän niitä oo pakko katsoa:

Olin kotona vasta puoliyön jälkeen, ihan liikaa kävelleenä. Kolme tuoppiakin olin juonut illan mittaan, eli tuntui kuin oisin tuhlannut kaikki vähätkin rahat. No mut johonkinhan ne kuluu kuitenkin, ja ilta oli sentään toppen!

Tänään karsea tuuli sai pitkälti pysymään sisätiloissa. Pesin lattian! Eka kerta ehkä puoleen vuoteen. Eiku olenhan mä osia lattiasta pyyhkinyt aina välillä, mutta nyt päräytin koko läänin. Hyvä minä! Sitten taas päiväunille kisun viereen. Purrr!

Nyt oikeesti

Opettelen edelleen aikuiseksi. Tässä on viimeisen viikon aikana saanut taas teipata sormia, ettei a) hanki itselleen potkuja seuraavissa yt:issä b) irtisanoudu itse c) käy väittämään tyhmien kanssa fb:ssa d) vittuile takaisin työkaverille. JA ONNISTUIN! Tai siis potkuistahan ei tiedä vielä, mutta ainakaan en naputellut pomolle mitään spontaania, vaikka hän moitti mua syyttä. Mutta nuo muut, ne taisin välttää sillä kun kerrankin pidin käsiä taskussa tarpeeksi pitkään. Mun äkkinäisyys/jyrkkyys on aiheuttanut ihan tarpeeksi tuhoja elämäni aikana, nyt pitäis vihdoin ruveta olemaan aikuisempi ja jotain… tyynempi?

(Toisaalta, onhan se niinkin, että kun on tarpeeksi jyrkkä, niin päältä ei kävellä kuin kerran. Eli siis itsepuolustusasenne. Mut jos välttelee jyrkkyyttä, voi aina punoa salaisen kylmän koston, tai mennä nauramaan viereen, kun maailma murjoo sitä paskapäätä. Tsihii!)

Käyty taas ihmettelemässä

Pekka Lanerva ja Kati Juurus

Olen sanonut ja sanon uudestaan: dokkarit, mikä maailma! Aina kun menee katsomaan dokumenttia, sieltä aukeaa ihan jotain uutta. Harvasta fiktioleffasta muistaa mitään enää parin vuoden päästä, mutta dokkareita viitsii kaivella vielä uudelleenkin näytille juutuubista tai mistä nyt vaan.

Niin kävi eilenkin. Kati Juuruksen dokkari bikinifitnessistä sai paikoin taas alaleuan vaeltamaan kohti polvia. Taisin sanoa seuralle jo kymmenen minuuttia leffan alettua ”Oon ihan pöyristynyt jo nyt!”. Tässä on laji, jossa jatkopaikka tai voiton kriteerit muodostuu aina kunkin tuomariston päässä. Ei kilpailija eika valkku voi tietää, miten menee, jos teet näin tai noin. Aika persiistä, kun ihmiset kuitenkin riehuu salilla ja näännyttää itseään anoreksian rajalle vuosikausia. Ym. ym. Leffa täynnä tyrmistyttäviä juttuja. Vau.

Tämä Muodonmuutoksia on tulossa tuotapikaa telkkariin ja Areenaan, koska teatteriesityksiä ei ole muita.

Tänään ei ole kuin yksi leffa illalla, mutta huomenna istun iltapäivästä iltaan saakka. Pitää varmaan ottaa vähän eväitä mukaan, ei ehdi minnekään syömään välillä.

Sitten meillä kävi myös kissatäti kylässä

Aurinkoinen päivä – ja kotieläin lähti ulos!

Oikeasti haluaisin kyllä viettää elämäni auttamalla eläimiä, mutta kun siitä maksetaan niin harvoin mitään (paitsi eläinlääkäreille, ja se suunta taitaa olla jo tukossa) ja elääkin pitäisi. Täytyy varmaan toistaiseksi tyytyä tähän pienimuotoiseen, jossa palkka tulee ihan toisesta talosta ja kahta rescue-kattia hoidetaan toisessa talossa.

kassipaa

Käytiin Merjan kaa brunssilla Kustaa Vaasassa. Ihan ok, mutta ei välttämättä houkuta menemään toiste. Sen sijaan Ipi, jossa käytiin jokunen viikko sitten, se ehdottomasti houkuttaa uudemman kerran. Keväämmällä. Harmi, kun niin moneen brunssiin pitää ilmoittautua etukäteen. Karsii vähän spontaniteettia (kyllä, se on sana. Nyt.).

Brunssin jälkeen otin massuni ja lähdin aurinkonautiskeluun Kompassilaiturille Eiraan. Oli kiva katsella kaikkia koiria! Ihmisiäkin, paljon oli heitä. Kuten varmaan siellä aina tällaisella kelillä. Liikenne Uunisaareen oli jatkuvaa. Se oli munkin alkuperäinen suunnitelma, mutta tyydyin sitten istuskelemaan penkillä. Ei tarvinnut edes arpoa, muurinpohjalettua vai ei, koska näiden brunssien jälkeen ruokaa ei tarvitse loppupäivänä. Hei, säästöä!

Muurinpohjalettukiska. Kiitos, ei tänään.

Muurinpohjalettukiska. Kiitos, ei tänään.

ihm2

ihm1

Söpöliinit!

Söpöliinit!

sopoliinit1

Luettu: Mielen salat
Nyt luen: Pöytä yhdelle

Kotona se kotieläin taas istuu

Ei tästä nyt vaan tuu mitään. Taas on se päivä, kun tarviis tallustella lähimpään stand-uppiin peräti korttelin verran, mutta kun ei viiti. Oon ihan varma, että kun kevät etenisi niin viittis. Mutta nyt kun palelee kotonakin… Kuuntelen Jamie McDonaldin ja Juuso Kekkosen stand-uppia podcastina (Eng/su). Uusi ihana puhaltava patteri lohduttaa ja lämmittää. Ehkä tään pitikin mennä näin, eikä sohjon ja sateen ja kylmän kautta.

Tästä päivästä lähtien kaikki pääsee naimisiin (paitsi meitsi, hehe). Valitettavasti meil ei taida olla häitä tulossa lähimmissä piireissä, sillä kaikki ketkä on halunneet sinetöidyn parisuhteen, on järkänneet sellaisen jo vuosia tai vuosiKYMMENIÄ sitten. Mutta noin yleensä ottaen, kiva homma. Kaikki mikä ärsyttää kirkkoa ja perssuomalaisia on lähtökohtaisesti hyvää. Ei haittaa sekään, jos samalla ihmisoikeudet ja tasa-arvo edistyy.