Viikonloppu alkaa

Sisko soitti eilen. Ei sillä tunnu olevan puhekumppaneista puutetta, mutta silti jaksoi puhua varmaan tunnin yhtäsoittoo. Kiva, että kaheksankymppinen sanoo suomeksi, että vituttaa silloin kun kerta vituttaa. Lienemme sukua. Kiva myös, että kuulemma edelleen lukee kirjoja neljällä kielellä. En oo voinut ehkä ikinä kehua samalla. Siis olen lukenut varmaan yhden kirjan per ranska, italia ja saksa, mutta oikeesti en kyllä jaksa lukea kuin suomea, ruotsia ja englantia. Kova muija tuo vanhus.

Siinä puhelun aikana katsoin myös suuren osan elokuvasta Hymyilevä mies, nyt kun tämän läpeensä kehutun kultakimpaleen sain kirjastosta. W0000t mitääh?! Mikä tässä nyt oli niin järisyttävän hyvää muka? Ihan tavallinen nössöleffa. Kundista leivotaan maailmanmestaria, mutta se failaa; sen sijaan saa kivan muijan. No jopa on, taputapu. Ja mustavalkoisena. Ei hemmetti kun ei näitä suomalaisia vaan taho jaksaa.

Kallio kukkii ja kaikki bileet alkamassa. Mie lääkitsen kissan sidekalvontulehdusta nyt ensin vuorokauden verran neljän tunnin välein ja sitten neljä kertaa vuorokaudessa. Kai se on ihan hyvä vaan niin kauan kuin sairaudet on semmosia, että lääkkeillä paranee.

Hullunhommoo

Kyllä ihminen on masokisti. Kävin ostamassa 30 metriä narua kissojen kynsistudioiden paikkaamiseen. Valmiita studioita saa halvemmalla, senkun menee kauppaan ja ostaa! Ei voi, koska maso. Piti tehdä ite, koska kollegakin osaa.

No, yllättävän nopsaan se sitten meni. Alle tunti, 2 erikokoista pölkkyä. Tarvikkeet esillä: nauloja, vasara, muttereita; nippusiteitä, kahta erilaista rautalankaa ja sivuleikkurit. Sakset, nahkahanskat. Kaikkea tuli käytettyä, koska studioissa pohja oli pahvia, ei puuta (niin kuin meidän puu-puussa, jonka narujen uusiminen ei ole koskaan edes jännittänyt). Mutta pahvi vähän jännitti. Turhaan. Kyllä noi kestää.

Typykkä jo testasi pienempää studiota. Ei näyttänyt edes huomaavan mitään eroa. Hyvä näin!

Mutta en siis kauheesti voi suositella. Se tarvittavan narun määrä on holtiton (tein 30 metrillä yhden tolpan ja yhden hyppyrin) eikä se ihan ilmaistakaan ole. Sitten kun sitä pyörittelet siinä, koita olla sotkematta vyyhteä. Ei terveen hommaa.

Monia kissoja

En sitten päässytkään eroon villaisista alusvaatteista, kun paukahti tämä pääsiäistalvi. On siinä ihan järjettömän suuri ero, onko jalassa 60 denin sukkahousut vai villaiset kalsarit. Ja sama yläpäässä: puuvillaa vai villaa, ihan eri juttu.

Nyt pyhien ajan käyn huvittamassa ja ruokkimassa naapurin kissaa pari kerrosta alempana. Todistetusti tulen paremmin Prinsessan kanssa toimeen kuin emäntänsä. Kun olen käynyt heillä kylässä, juttelen kissalle arvostavasti ja ystävällisesti, kiinnitän paljon huomiota häneen ja mielellään tuo leikkiikin mun kanssa. Tädillä on itsellään ollut vuosikausia kissoja, mutta en koskaan kuule hänen puhuvan suoraan kissalle, vaikka mä teen niin koko ajan kun olen heillä. Eilisiltana kissa leikki mun ja huiskan kanssa lattialla tosi innokkaasti ja kehräten. Täti ei ole saanut sitä ikinä leikkimään lattialla. Sanon vaan, että liian vähän yritystä. Ei tarviis paljon lisää, että olisi läheisempi kissansa kanssa.

Omat kissat tietysti kärsii liian vähäisestä leikittämisestä … :-D No, siksihän niitä on kaksi, että huolehtisivat vähän toistensa leikittämisestä.

Meillä

Gaaaawdddämmit, flunssaa pukkaa, kun päästin C-vitamiinit loppumaan purkista pari viikkoa sitten! Mulla ei ”ikinä” ole flunssia (kop-kop) ja en viitsinyt ostaa lisää ceetä, kun taannoin olin lääkärin määräyksestä ilman purkkikamoja melkein puoli vuotta, ja ihan ok meni se. Niin meinasin, että syön nyt nää vitskut loppuun mitä mulla on täällä, enkä osta uusia. Vaan mitä, jos nyt rupee tolleen että pipiä tulee, niin eihän sekään käy. Ostin lisää ceetä, ja myös yskänlääkettä.

Kuplapannari

Kuva edustaa keittiödramatiikkaa. Laitoin kissan synttäreille pannukakkua ihan perinteisimmän kaavan mukaan, eli älyttömästi rasvaa ja kaikkea muutakin tuhoisaa. Hienosti kupli uunissa! Ja maku… sehän suli suuhun, voi hyvänen aika. Vaik ite sanonkin. Niin järkyttävän hyvää!

Nyt kun vihdoin on palkkapäivä, ostin myös narua kissojen kynsistudion paikkaamiseen. Saa nähdä, tulisiko tuo tehtyä pääsiäisen aikana. Olen paikannut vain tuota puu-puuta aiemmin, ei ole kauheesti tietoa näistä kaupan puista. Mutta kaverin esimerkillä mennään.

Huonon äidin iltarimpsat

Finnkinolla on tämmöinen konsepti ku Event Cinema. Siinä elokuva näytetään vain kerran, ja siihen on kalliimmat liput. Olen käynyt katsomassa Bowie-dokkarin ja Queenin konsertin Eventissä, ja nyt eilen Bowien konserttitaltioinnin vuodelta 1973 Ziggy Stardust. Seuranani työkaveri, joka ei ollut vielä edes syntynyt 1973 :-D Mie sen sijaan muistan kyllä, että yhtäkkiä kaikilla piti olla samanlainen tukka kuin Bowiella. Tai Ziggyllä, kummin vaan. Siihen aikaan edes edes tiennyt enkä välittänyt popmusiikista, aloin vasta myöhemmin tajuta, että siitä kiinnostuminen edes hiukkasen-piukkasen kuuluu ikäänkuin yleissivistykseen. Vähän kuin punaviini, jonka juominen piti opetella naama rutussa. Ja vähän niin kuin olut, jota lipaisin vasta yli kolmekymppisenä.

Nyt tänään on taas se päivä, kun muutaman askelmerkin päässä kotoani olisi stand-uppia. Jännityksellä seuraan, mitä keksin illalla, ettei tarviis lähteä. Onhan tuo keli tietysti aika paska – kevät kävi kurkistamassa mutta sanoi heihei samantien. Keli, aina hyvä tekosyy.

Huomenna, illaksi, olen varannut ihan työterveyden ulkopuolisen lääkärin vastaanoton (ei kamalia), koska työterveys on vaan niin hillittömän paska mesta. Olen saanut sieltä parin vuoden aikana vajaat kymmenen väärää diagnoosia, ja alle vuoden aikana kolme turhaa antibioottikuuria. En tiedä, millaisilla papereilla Diacoriin pääsee töihin, mutta tulosten perusteella pahvit lie muropaketista leikattuja.

Ja vielä yksi iltameno olisi tyrkyllä – siskontyttöni miehen pumppu esiintyy keskellä kaupunkia, levynjulkkarikeikka sunnuntaina. En ole koskaan nähnyt heitä livenä, mutta tää on ehkä niin pakollinen, että… pakollinen. En ole vielä ostanut lippua. Vähän jänskättää, milloin pitäisi.

Yhtään ei harmittaisi, jos mulla olisi lyhyemmät työpäivät. Mutta kun nyt lähden illalla jonnekin, niin en ehdi yhtään olla kissojen kaa. Eilenkin tulin elokuvista ja siitä sitten suoraan petiin. HUONO ÄITI. Silti pitäis mun välillä käydäkin jossain, ettei ihan ala kasvaa sammalta.

Mietin näitä nyt sitten.

Aurinkoinen päivä – ja kotieläin lähti ulos!

Oikeasti haluaisin kyllä viettää elämäni auttamalla eläimiä, mutta kun siitä maksetaan niin harvoin mitään (paitsi eläinlääkäreille, ja se suunta taitaa olla jo tukossa) ja elääkin pitäisi. Täytyy varmaan toistaiseksi tyytyä tähän pienimuotoiseen, jossa palkka tulee ihan toisesta talosta ja kahta rescue-kattia hoidetaan toisessa talossa.

kassipaa

Käytiin Merjan kaa brunssilla Kustaa Vaasassa. Ihan ok, mutta ei välttämättä houkuta menemään toiste. Sen sijaan Ipi, jossa käytiin jokunen viikko sitten, se ehdottomasti houkuttaa uudemman kerran. Keväämmällä. Harmi, kun niin moneen brunssiin pitää ilmoittautua etukäteen. Karsii vähän spontaniteettia (kyllä, se on sana. Nyt.).

Brunssin jälkeen otin massuni ja lähdin aurinkonautiskeluun Kompassilaiturille Eiraan. Oli kiva katsella kaikkia koiria! Ihmisiäkin, paljon oli heitä. Kuten varmaan siellä aina tällaisella kelillä. Liikenne Uunisaareen oli jatkuvaa. Se oli munkin alkuperäinen suunnitelma, mutta tyydyin sitten istuskelemaan penkillä. Ei tarvinnut edes arpoa, muurinpohjalettua vai ei, koska näiden brunssien jälkeen ruokaa ei tarvitse loppupäivänä. Hei, säästöä!

Muurinpohjalettukiska. Kiitos, ei tänään.

Muurinpohjalettukiska. Kiitos, ei tänään.

ihm2

ihm1

Söpöliinit!

Söpöliinit!

sopoliinit1

Luettu: Mielen salat
Nyt luen: Pöytä yhdelle