Eka oikea lomapäivä

Wanha ystävä M oli pari yötä ja päiväsaikoja siinä ympärillä. Yöt on sikäli merkittäviä, että on kiva nukkua kun kuulee toisen ihmisen hengityksen. M on ainoa, joka on ollut yötä täällä meillä. Joka kerta on hieno. Joka lähtö on haikea. On hienoa, että ystävyys ei jää tyystin hunningolle, vaikka perhettä tulee. On nimittäin nähty sekin, että ystävä (minä) lentää ikkunasta kun muna kävelee sisään ovesta. Onneksi kaikki ei ole sellaisia.

M:n lähdettyä onneksi oli muuta ohjelmaa, eli naapuri R, Rinsessakissan äiskä, oli pyytänyt mua kanssaan ajelulle Sipooseen. JES ilman muuta lähden! Käytiin parissa mukavassa kahvilassa meren rannalla, katsottiin Sipoonrannan porhoasunnot ja kierreltiin vähän muutenkin, koska R ajaa usein ohi siitä mistä piti mennä. Se ei haittaa mua sekuntiakaan, tykkään niin istua auton kyydissä. – Jossain Östersundin metsän keskellä nähtiin periaatteessa hyvin suomalainen talo, mutta paljon kiinalaista kulta/puna-ornamentiikkaa ja koristelua yhdessä siivessä, siis ulkopuolella. Olis pitänyt jäädä ihmettelemään, mutta ei ehditty kun se sukelsi näkyviin metsän keskeltä ja hävisi samantien. Vaan eipä olisi tätäkään nähty, jos aina mentäisiin siitä mistä piti.

Pikkukissa ei syönyt aamulla vaikka muuten oli iloinen ja oma itsensä. Hetken ehti huoli nousta, mutta nyt iltapäivällä kun vaihdoin ruokaa, se kelpasi koko kupillinen. Helpotus! Täs ei nimittäin juuri nyt tarvita sairausepäilyjä kissojen suuntaan, koska keskiviikkona on tärkeä matkustuspäivä.

Pride ja Tuska. Tuskassa en ole käynytkään kuin ehkä kerran, Prideen olen yrittänyt osallistua usein. Se on vaan niin, että yksinäisyydentunteeni oikein korostuu siellä, koska kaikilla muilla on porukat. On mullakin jotain porukkaa, mut ei ne ikinä ole Pridessä. Ne on wanhoja ja vakiintuneita tai sit muuten ei kiinnosta. En siis enää ole mennyt Prideen ja tuskin menenkään jos jokin ei muutu omassa elämässäni.

Mainokset

Roskiksella levotonta

Näin jo kaukaa roskakatokselle mennessä, että on taas levinnyt lattialle vaikka mitä. Oven aukaisu paljasti, että vähintään kaksi roskapussia on jäänyt osumatta roskasäiliöön, eikä sit oltu korjattu omia jälkiä. No, meikä nostelemaan siitä isompia ja puhtaimpia roskia pussiin, koska en viiti kattoo tuollaista. Naapurin isäntä tuli samassa tuomaan omia roskiaan ja avuliaasti haki pyöräkatoksesta harjan ja rikkasihvelin sekä alkoi keräillä pienempiä roskia. Kunnes.

”Kato. Ihmisen sormi.” No hemmetti. Mustunut (siis ei ihan äsken irrotettu) ja siinä oli kynsikin. Tuijotettiin toisiamme. Isännällä oli puhelin mukana, mulla ei. ”Siellä on lisää pari tuolla säiliön alla.” Harjasi ne esiin sieltä. Tuijoteltiin taas mykkinä.

Pyöriteltiin sormia sen verran että näkyviin tuli makkaran väriä yhdestä siivusta. Fak. Mustuneita prinssinakkeja! Ihan miehen sormien näköisiä, ja yhdessä tosiaan olisi voinut vannoa olevan kynsi!

Tämmösii seikkailuja sitten.

– – – –

Päivästä ei tullutkaan ihan tylsä, koska noiden juttujen lisäksi sain taas auttaa kaveria työhakemusten stilisoinnissa. Se on tosi kivaa, siis tekstin käsittely ja myös kaverin auttaminen.

Kisu oli lääkärissä rapiat kolme tuntia. Nyt puoli yhdeksän illalla on jo ihan selvinpäin, vaikka tunti sitten nukahti naama ruokakupissa.

Matava maanantai

Lauantaina koko päivä Somerolla kaverien luona. Ylellistä. Siis kyyti, tarjoomukset, kaikki mitä sai katsella. He on noin viidessätoista vuodessa korjanneet vanhaa omakotitaloa tosi paljon ja niin kauniiksi. Samoin pihapiiriä ja kasvillisuutta. Tuoneet isoja kaappeja Japanista, valinneet upeita rohkeita värejä seiniin ja lattioihin.

Tämä päivä kääntyy suorastaan seikkailulliseksi (ironiaa elämäni loputonta tylsyyttä kohtaan) koska aamulla kävin Sörnäisissä ja toinen retki aukeaa ip. Sörnäisiin kävely otti kunnon päälle tosissaan, varpaan takia en ollut kävellyt ulkona juuri yhtään keskiviikosta lähtien. Nyt ihan hien pukkasi ja kovaa. Kävin siis Mustissa & Mirrissä tilaamassa hiekkakuljetuksen, K-kaupasta vähän ruokaa ja apteekissa kisulle masupillereitä. Sörkka on aina omanlaisensa elämys, siellä on ne tyypit joihin ei törmää muualla. Nytkin yksi tuli kauppaan pää edellä ovenpieleen ja katottiin, tarviiko ambulanssia, muuta apua jne. Tää ei edes ollut niitä ”tyyppejä” vaan enemmänkin tavallisen oloinen ihminen. Että osaa sitä muutkin.

Toinen retki aukeaa, kun lähden viemään kisua hammaskiven poistoon nyt iltapäivällä. Olen tilannut sossukyydin nyt menomatkalle mutta takaisin tullaan tavallisella taksilla. Kisu on nyt ihmeissään kun ei saa ruokaa aamiaisen jälkeen, mutta sellaista se joskus on.

PS. Aloin lukea kirjaa, jossa yksin asuva tyyppi toteaa elämänsä vitun tylsäksi. Hänen syöpänsä on toistaiseksi kurissa, mutta ei tiedä, kuoleeko kahden kuukauden vai kahdenkymmenen vuoden päästä. MIKSI edes luen kun tuo on suoraan kuin mun omasta elämästä?! :-D

Maisemissa ja pölyissä

Jahans, tänä vuonna siis siitepölyallergian voi saada vaikkei ennen olisi ollut! ”Alkamassa on vaikea allergiakevät – myös aiemmin oireettomat saattavat kärsiä” HS.29.3. Marjut huomasi jutun, itse en olisi tajunnut mitään. Mulle on siis kaiketi puhjennut jokin allergia, päätellen siitä, että perjantaina sain aiemminkin mainitut allergialääkkeet.

Uhmakkaasti tänäänkin kävin ulkona, meinaan ajelemassa ratikoilla. Ensin oli tarkoitus vetää maisemakierros ykkösellä välillä Eira-Käpylä, mutta supistin siitä sitten Käpylän pois. Vois joskus lähteä kaverin kanssa, toi P. kun ei ole vielä yhtään hajulla kuulemma, miten nää uudet ratikkareitit. Seurallinen tapahtuma, jutellaan ja katotaan maisemia. Ihan kelpoa se on itekseenkin, mutta kahdestaan tietty myös.

Kyytien kanssa on ollut vähän jännää, olen soitellut neuvontapuhelimeen pariinkin kertaan ja nyt asian pitäis olla silleen että pääsen huomenna töihin siten kuin toivoinkin. Hierojani kanssa on näistä kyydeistä ollut juttua monesti, siks vähän jännittää. Ja jänskättäisi tietysti muutenkin, uudet kyydit ja eka kerta duuniin viikon saikun jälkeen.

Mutta nyt kissat on ilmoittaneet päiväuniajan alkaneen, joten ehkä mäkin liityn seuraan. Ne on kuitenkin elämän parhaita hetkiä.

Sitä samaa

Ei nämä yöt ihan mahdottomia ole ilman lorttoakaan. Nyt on pari yötä mennyt silleen, että toki herään neljä, viisi kertaa, mutta nukahdan pian uudelleen. Ja Ilona, suloinen pikku Ilona on tullut tyynylleni nukkumaan muutamaksi tunniksi :-) Se tekee aina yöstä kuin yöstä paremman. Silkkisamettiturkki!

Tein tänäänkin kotona töitä. Remppamies Matti tuli myöhään iltapäivästä katsomaan tiskikaapin lengottavaa ovea elikkäs saranaa. Matti roks än rolls! Setä, toinen niistä (joka ei ole vielä Thaikuissa), kävi lounaalla täällä. Siis lounas mukanaan… olin ehtinyt ite syödä riisipuuroa just, en tarvinnut mitään. Myöhemmin tuli vielä yksi kamu, saikkulainen hänkin.

Illalla hetki teatteria. Vanhan kamun Raisan & co tuplamonologi Häiriö Teatteri Jurkassa. Jaksoin, kun olin levännyt pari tuntia ennen sitä! Keskittymiskyky on edelleen akvaariokalan luokkaa (paitsi jostain syystä duunijutut flowaa!). Jopa ainoa kirjaston kirja etenee tosi hitaasti. Häiriö oli vaikuttava ja tarpeeksi lyhyt. Kiitän!

Yhdeksän tunnin yöunet toimisi

Viikon valopilkku: vanha leffa Tyttö ja helmikorvakoru (2003) – upea ja seksikäs Scarlett Johansson on ihan samanlainen töpselikärsä kuin mekin ilman upeaksi ja seksikkääksi meikkaamista. Tasa-arvon tuulahdus, puuh!

Muuta hirveän hyvää ei ole tässä viikossa auennut. Heti jos ei nuku yössä 9 tuntia, on olo raskas, hengästyn, jalat sanoo viuviu. Tänään oli onneksi vain yksi pakkokokous aamulla ja lopuksi aikaa pääsin tekemään duunit kotona. Kylmähän täällä on, mutta ainakin rauha meditoida esiin kaikki aivopoimuihin hautautuneet ”ois pitänyt jo monta päivää sitten”. Hitaasti käynnistyy vuoden 2018 kone, mutta kyllä se siitä ku potkitaan.

Suloinen musta kissani tuli taas viime yöksi viereeni. Osa huonosta nukkumisesta menee hänen piikkiin, sillä ei siinä uskalla kunnolla vaihdella asentoja tai mitään, kun typy on niin herkkä sinkoamaan. Mutta olisin kyllä voinut lääkitäkin paremmin. Kun huomasin, että melatoniini ei auta, olis vaan pitänyt napata pami perään. Muistanpa ensi yönä.

Toinen hävinnyt

Missä harmaa kisu?

Ylläoleva herättää nyt hiukan huolta. Purkkapalaa pienemmät muovikissat, istuva musta (kuvassa) ja häntä pystyssä terhakkaasti poseeraava harmaa (valitettavasti ei kuvassa) on olleet eri tasoilla koristamassa maisemaa. Nytkin kissojen taso oli sellainen, että ei ilman eri kurkistelua ja takatassuille nousua niitä ole voinut härkkiä. Ja kuitenkin, harmaa on kadonnut. Ihan parin päivän sisällä. Just tietenkin silloin, kun olen ollut pitkiä päiviä pois ja tuntenut siitä huonoa omaatuntoa…

PÄÄASIA, ettei olisi kadonnut kummankaan livekissan suusta sisälle ja vatsaan!

Vaan mieluumminhan nää pelaa ja täppäilee tassuilla kuin ottaa suuhun mitään, totta.

Mä en vaan nyt löydä harmaata mistään mihin se olisi saattanut tippua lähimaille. No, eihän se ole välttämättä lähimailla, jos sillä on pelattu. Se on niin pieni, että se menee varmaan maton allakin huomaamatta.

Mutta huoli ei ehkä häivy, ennen kuin harmaa kisu on löytynyt :-(

Tukossa

Okei, Lähi-S lähtee vasta vuoden loppua kohti, koska hänellä on suma juttuja kesken. Varmaan aika paljon sen loputtoman suman takia hankkiutuikin muualle.

Itselläkin kalenteri on aika tukossa ja työmuisti täynnä. Mulla on nykyisin puhelimessa muistilappu, jonka otsikko on näppärästi TÄNÄÄN, ja lappu on siellä aina, sisältö vaan vaihtuu. Puhelin on sängyn vieressä, niin pystyn illalla tai yölläkin sutaisemaan sinne äkkiä jonkun unohtuneen kikkareen. Sitten päivän mittaan pyyhin niitä pois ja lopuksi alan täyttää tulevaa päivää. En laita itsestäänselviä, vain sellaisia jotka täytyy muistaa ja/tai on erityisiä. Nyt just eletään taas aikoja, jolloin ei oo sama huomennako vai tänään, vaan kaikki on tänään tai mieluummin jo eilen.

Mulla ei ole ikinä ollut tällaista marraskuuta. Yleensä olen pystynyt rauhoittamaan koko kuukauden syksyn juoksujen jälkeen. Nyt ei juoksu lopu. Messuja ja iltamenoja on ollut, Night Visions pitää jättää väliin. Jätän väliin leffafestarin? Kyllä. Juhlia, ihmisten synttäreitä. Terveyspaskaa on ollut ja jatkuu. Jumpannut en oo, venytellyt ehkä kerran kahdessa viikossa.

Eilen kävin lähi-stand-upissa illalla. Syntistä kissoja kohtaan tietysti, koska olin tullut kotiinkin vasta kuuden jälkeen. Mutta tein samalla ruokaostokset, koska Smarket on 24 asti auki. Tänään sitten muistin vasta aamulla, että däääämn: Juuson stand-uppi illalla! Ja jälleen kuuden jälkeen töistä kotio. Eli ei vaan pysty. Lisäksi (nyt päästään kuvaavaan esimerkkiin muistin täyttymisestä) olin tyystin unohtanut kissan lääkinnän. Vasta kun naapuri whatsappasi, että mihinkäs aikaan laitetaan kissaa, muistin. Tää on mielestäni huolestuttavaa. En tavallisesti unohda kissa-asioita enkä varsinkaan terveyteen liittyviä!

Onneksi on etäperjantait. Huomenna on aamusta pätkä Terveystaloa, mutta noin puolestapäivästä taas normihommoo kotona.

Alpakkalanka on täällä… tiiän kyllä. Jospa joku leikittäisi!

Siivuja messuilta

Muutama huomio Lemmikki- ym. messuilta.

Jos jäi käymättä ruokamessut pari viikkoa sitten, nou hätä. Täällä ne on (viiniä ei)! Ruokakojut täyttää läänin Kädentaitojen vieressä. Niistä ei vaan puhuta mitään messujen mainostuksessa. Miksi ei?

Outlet oli mieluinen. Parfyymit oli oikeita, ei kopioita. Ostin Tresorin. Lumenen kojua ihmettelin, kunnes tytöt tunnustivat että yksi lava oli jäänyt varastoon. Juuri se, jossa oli ne kaksi tuotetta, joita etsin. No, ostin puuterin. Mulla ei ole ollut puuteria ainakaan vuoteen.

Kävin ensimmäistä kertaa Elmassa myös eläinpuolella. Kuva sieltä.

No kun en jaksanut ottaa kuvia, sillä siitä olisi tullut loputonta! Alpakat oli niiiin söpöjä, laamat kans. Kanat, kalkkunat… kaikki! Eläinsuojelujärjestöt olivat myös Elmassa. Hyvänmielenlisä Rekkujen pöydältä onkin kuvattu toisessa blogissa.

Muita ostoksia. No, olen hankkinut niin paljon vaatepuolta halvalla kirpparilta, että ajattelin nyt voivani ostaa huivin 15 eurolla. Tosi kallis mielestäni, mutta riittävän iso ja kuvoitu… kissantassun jäljillä… kai pakko ostaa?! Sit ostin kavereille pari juttua, koska on tulossa yhteistä istuntaa ja synttäreitä jne. Kissoille säkillinen Primacatin raksuja.

Aikuisena on ihanaa, kun voi viettää joulua joka päivä, jos on tuloja. Koska sitähän nuo ostokset vähän on, lahjoja itselle. Toisaalta, jouluhan ei tunnu enää missään, juuri siksi että kaiken mieluisan saa hankittua pitkin vuotta. Nyt ei tule sentään lähdettyä Martin Markkinoille (ensi viikonloppuna) koska leikattu varvas pitää pitää nätisti kotona. Koko syksy onkin ollut messuilta toisille syöksyilyä, tuntuu että enemmän kuin koskaan ennen. Mutta on kyllä ollut kivaakin!