Kulkemisia

Muistatteko, viime vuonna kävin sukuloimassa siskontyttöni kotona? Tänä vuonna tein saman. Mun tavallinen tahti nähdä harvoja verisukulaisia on ehkä kerran 20 vuodessa, ja nyt sitten jestas joka vuosi. Mitä tästä vielä tulee?

Huomasin myös, että nyt on sukua kai nähty jo alustavasti tarpeeksi, koska enää en mielessäni hämmästellyt koko aikaa O:ta tuijotellen ”miten jollain voi olla ihan samanlainen yläkroppa kuin mulla?!” ”miten jollain voi olla ihan samanlaiset käsivarret kuin mulla?!”.

No kuitenkin, nyt oli koko porukka siellä eli emäntäiseni O, mies J ja tenavat V ja U. Illemmalla lähdettiin moikkaamaan lammashaan asukkeja. MÄÄ! MÄÄ! Pukkasi once in a lifetime -kokemuksen siis. Jolloinka tuumasin, että antaapa kameran laulaa sitten. (Arktinen suojavarustus on punkkien ja pistävien hytyjen varalta.)

Jollain on silkkinen nenu

Sylilammas

Hyvin ystävällisiä elukaisia on he! Ei tarvinnut yhtään edes lammaskuiskailla, kun syliin riensivät ihan muuten vaan huvikseen. Tykkäsin!

– – – –

Eilen sitten toisenlaista. En ollut käynyt Fashion Centerin ysmyssä kai kymmeneen vuoteen. Muistan silloin ostaneeni kissablogissa kuuluisaksi nousseen harmaan viltin, ja yhden häiriintyneen paidan, josta luovuin pari vuotta sitten. Tällä kertaa mukana Naukulan mamma, jonka kanssa jatkoimme myös etsimään toista ysmyä Vehkalan suunnalta. (Se olisi ollut se harmaa kuutio keskellä ei-mitään, mainitsin sen taannoin täällä.) Ei onnistunut aukioloaikaan se, mutta ei harmittanut. Ekasta ysmystä kahdet merinovillasukat, kahdet hanskat ja kolme huivia. Yhtä paitaa – jälleen mallia melko härö – kokeilin, mutta siinä ikävästi sauma kulki just persiin eli leveimmän kohdan kohdalla. Ei ikinä hyvä idea. Mutta siinä olisi sopinut koko S! Mieltämyllertävää normaalisti XL:ää käyttävälle! Nuilla taisi olla ihan omat taulukot…

– – – –

Tänään sitten K:n kanssa silmäämään elokuva, jota ollaan odotettu pari vuotta: Kingsmanin jatko-osa. Eka osa oli huima nautinto meikäläisten makuun, mutta tää kakkonen pelottaa hiukan mm. siinä mielessä, että tässä herätetään henkiin tyyppi, joka täysin varmasti kuoli ykkösessä. Se on aina ärsyttävää. Mutta katsottavahan tää on, ei pääse yli ei ympäri.

Mainokset

Anan superviikonloppu

Ajatelkaa: samaan aikaan Helsinki Comedy Festival, Habitare ja Rakkautta&Anarkiaa. Ja siinä oli vasta sellaiset tapahtumat, jotka mua itseäni kiinnostaa!

Tuo perjantain stand-up -setti oli monella lailla uskomatonta. Ekanakin, mun lemppariukot Ismoa lukuunottamatta kaikki siinä siistissä nipussa! Ekan kerran meikit lähti valumaan silmistä Ilari Johanssonin takia, toisen tuhon teki Jukka Lindström. Se on vaan, kun sen osaa! Hyvä säkä kävi myös paikan kanssa. Melkein kaikki oli myyty kun ehdin osille, joten sain sitten tokarivin reunapaikan. Ajattelin, että eihän sieltä mitään näe, mutta kas, Aleksanterin teatteri ei olekaan mikään Metropolitan, joten istuin polvet melkein lavan reunassa kiinni. Kyllä, toka riviltä! Ja erittäin hyvin näin ja kuulin!

Eilen lauantaina alkoi sitten osaltani R&A. Eiku ensin kävin Habitaressa toiseen kertaan, ja nyt siellä oli uuttakin, esim. Muji-talo ja vain vippikortilla Forma-osasto. Tällä kertaa en enää ottanut kuvia. Mutta sitten tosiaan iltapäivästä elokuviin. Kolmesta yksi oli sellainen, että ymmärrän sen kuuluvan nimenomaan R&A:han; valitettavasti kaksi oli ihan mainstream eikä kovin kummoisia sellaisenakaan. No, tulipa katsottua.

Illalla myöhään oli kaksi leffaa peräkkäin. Oli ottanut vähän eväitä ja käynyt vaihtamassa kotona takin kevyimpään talvitakkiin. Se oli niin oikein tehty, koska yöllä oli jo toiseen tapaan kylmä kuin päivällä! Tänään näyttää taas aurinko paistavan. Nyt on päiväsaikaan kaksi leffaa peräkkäin ja illalla vain yksi. Samat sävelet takin kans, ja eväs päivällä mukaan.

Tämän jälkeen seuraava leffa iskeekin vasta torstaina. Sitä ennen käyn aamuin illoin hoitamassa naapurin Prinsessaa :-) Hän on vähän samanlainen kisu kuin Ilo – ujo, mutta kehittyy koko ajan. Ja sitä kehitystä onkin just kiva seurata ja rohkaista! Voi kun mistään kissahommista saisi yhtään rahaa, niin vaihtaisin työpaikkaa sekunnissa. Vaan eihän niistä saa.

Rinsessa. Häntä saa vähän silittääkin.

Kirjajuttu: valitettavasti Heikki Valkaman Pallokala ei ole dekkari. Se on kirjoittajan Japani-tietouden esittely. Sellaisena hyvin kiinnostava, tykkään lukea Japanilasta vaikka mitä. Mutta tykkään myös lukea dekkareita silleen, että juoni on selvä jatkumo, siinä on hyvät cliffhangerit ja tukka nousee pystyyn ja suusta tipahtaa ”Iyyyyääkeii!”. Ei Pallokalassa.

Sadepäivän riehaannus

Kävin Design Marketissa/lla. NIIN PALJON väkeä, että mahdoton liikkua. Näin ehkä pikku siivun kaikesta vasta. Tunnen itseni nyt hirveeksi porhoksi, sillä oikeasti tein kaksi ostosta sieltä: matto ja lamppu. Nää on entisten rumempien nätimmät korvaajat, siis ei mitenkään pakollisia. Siitä on vähän huono omatunto, koska ostaminen ostamisen vuoksi on nyt vaan perseestä, mutta tulipa edes raahattua kamoja sateessa ilman taksia (omatunto maksettu hiljaiseksi orjailulla ja raatamisella, ok).

Noi

Vaan kisu on niin tyytyväinen uuteen mattoon! Sitä kiepunnan määrää!

Kieppuu, kieppuu!

Pahoin pelkään, että huomenna tekisi mieli lähteä katsomaan ne loput kamat. Kolmelta pitää olla Ateneumissa, mutta sitä ennen ehtii hyvin. Koko ajan sataa, hankaloittaa oloa.

Koska yolo

Joku on kai sanonut taas jotain feisbuukissa, koska tääl blogissa käy sellainen liikenne ettei rajaa. Joo, ei mitään – jatkakaa toki.

Rommimarjat. Nehän ehti maustua muutamaa päivää vaille kuukauden, kun piti ihan vähän vaan testata, onko maku oikea. Koska, no: yolo! Huomenna voin olla kuollut, ja sinne jäis marjat jos annoin olla kuusi viikkoo! :-D Tänään oli toinenkin emäntä jätskikupin kanssa testaamassa. Ei kumpikaan pystytty moittimaan. Nää oli siitä purkista, johon olin lykännyt pari kanelitankoa. Toisessa purkissa on himpan verran glögimaustetta.

Harmi kun viimeks tein näitä niin kauan sitten, ettei ole kunnollisia makumuistoja. Mutta kyllä mä luulen, että nää maistuu ihan oikelta.

Nyt on se hirveä tilanne, että uudemmat marjat on kivasti kypsiä, ehtisi tehdä vielä toiset purkilliset, jos pääsisi näistä ekana eroon. Meinaan, jääkaappiin ei todellakaan mahdu kuin pari purkkia kerrallaan, muuten sinne ei mee oikeita ruokahommeleita mitään.

Kinopalatsissa nää

Epäröin mennä katsomaan Jäljet, koska eläimille ei siinä käy kauttaaltaan varsin hyvin. Menin kumminkin. Nyt ihmettelen, mitä tästä voi sanoa.

Enimmäkseen olin aika tylsistynyt ja tietysti vihainen mulkuille henkilöhahmoille, säälitti kaikki paljon ja odotin leffan loppua kelloon vilkuillen. Varsinaisesti alkoi tapahtumaan vasta loppupuolella, kun tarhaketut oli päästetty vapaiksi. Metsästäjistä vain kolme mulkuinta tapasi kohtalonsa tavalla tai toisella, vaikka reh-reh-lauma oli monikymmenpäinen. Ah, ja idiootti pappi, onneksi sekin paska kuoli. Eli kai tässä jonkinlainen katharsis loppua kohti kehittyi, mutta kyllä sitä sai odottaa liian pitkään.

Moni lähti näytöksestä kesken. Mä en voinut, koska kostohommat ja eläinrakkaiden palkkio odotti vasta leffan lopulla ja pitihän ne nähdä.

Kehuva arvostelu täällä ja täällä.

Nyt viikonloppuna onneksi tulee Atomic Blonde, Miami ja Musta torni. Jokin niistä on tarpeeksi hyvä, ettei tarvi tuntea aikaansa ihan vain viedyn.

Sellast

Hämppylinnassa toissapäivänä. Eilen täällä kävi illalla kaveri (joka sai kesäkurpitsalettuja ihan vahingossa, sillä en tiennyt että hän tulis!) jolle yritin kovasti muistella, että olen käynyt Tampereella kaksi kertaa tänä kesänä, mutta jännä kun siitä toisesta kerrasta on kaikki muistikuvat jo hävinneet. Johtuu varmaan siitä, että EN ole käynyt Tampereella vaan viimeks kävin Hämeenlinnassa. Mutta koska siitä oli jo vuorokausi, olin jo unohtanut koko asian. Tajuutteko, miten ihana vanhus musta tulee?! Ihan pihalla koko ajan.

Linna lähestyy

Perse linnassa

Tää oli kirpparilla niin kauhee, että mieli teki ostaa kotiin. Ihan hirvee.

Mutta sitten ostin kuitenkin vain nää helmet. Tosi kaunis väri.

Eilen meillä kävi myös kiltti kissatäti Pau, jolle Zet väitti ei-olevansa sylikissa. Mutta niinhän se aina väittää.

”Äääääk, tahdon pois! Ei syliin, ei syliin!” Drama king.

Sattui olemaan kesän toinen lämmin päivä. Käytiin Levantissa syömässä, ja siellä oli kuuma. Ihanaa ruokaa. Olen käynyt varmaan jo kymmenen kertaa, eikä vielä kyllästytä yhtään. Masukin tulee täyteen! Ainoo ikävä, että ei siellä aina suomella pärjää. Mun mielestä Suomessa pitäisi pystyä tilaamaan appeensa suomeksi.

Nyt on sopivasti kaikkee

Vihdoinkin tapahtuu koko ajan. Tai ainakin tarpeeksi. Jää turhat tylsyyteen mässyttämiset pois. Oon huomannut, etten tarvii edes purkkaa, jos on toimintaa ja ihmisseuraa. Mutta vailla niitä, pakko saada jotain. Ja näin ne kilot kertyy.

Eilen siis Porvoossa kissamuseolla ja eläinsuojelutalolla. Tänään omaa kissadraamaa, herättyä heti apteekkiin hakemaan troppia jne. jotta kisun masu paranee huomikseksi tai ainakin kohta. Koska lähden huomispäiväksi Hämikseen katsomaan linnaa ja vanhoja kamuja.

Tänään oli pitkä kokous talon ensimmäisistä pihabileistä. Niiden suunnittelua siis. Onneksi hallitukseen kuuluu myös ravintoloitsija :-D Ja ei hemmetti, nyt vasta tajusin että varajäsenenä on sommelier! Näist tulee hyvät pileet. Ja loput hoitaa hallituksen puheenjohtaja = juristi. :-D Pysykää kanavalla!

Turha kesä

Tää kesä on vaan niin turha… eilen oli puoli päivää kesää, sitten tuli taas syksy. Ei merivesi tällä lailla lämpiä ikinä uimakelpoiseksi! Tietenkin helleaalto ponkaisee heti kun loma loppuu. Ehkä tänä vuonna en olisi sairaalassa siihen aikaan. Ehkä pääsisi Unskaan edes kerran! (You wish…)

Kävin Sikalassa syömässä letut ja kävin tosiaan Kaivarin kanuunan uudessa paikassa. Valoisa ja katutasossa, paljon parempi kuin entinen luolasto! Mutta edelleenkään ei mitään mulle. Hinnat on enimmäkseen järkyttäviä, eikä se ole edes ainoa syy välttää koko paikkaa tulevaisuudessakin.

Vasta kotiin tultua havaitsin oman hajuni, eli vaatteet kantoivat edelleen torstaisen kollipojan hajua. Pikkasen ehti hävettää :-( Olisi tietysti pitänyt mennä suihkuun jo edellisenä iltana, mutta en älynnyt. Tyhmä.

Illalla olisi voinut mennä kuuntelemaan urkuja Kallion kirkkoon (en ole ikinä käynyt, btw) mutta päiväunihetki otti vallan siinä kohtaa. Päikyille on niin helppo nukahtaa! Kun se fiilis tulee, vetää vaan viltin päälleen ja taju lähtee samantien! Yöunia taas ei tavoita kuin usein parin tunnin pyörimisen jälkeen, vaikka on laittanut kirjan pois siksi että nukuttaa niin pirusti. Pari kertaa nyt loman aikana olen onnistunut huijaamaan itseni yöunille käyttäytymällä samoin kuin päikyille käydessä: peitto leukaan saakka ja liikkumatta selällään. Vaan ei se aina toimi.

Nyt eli aamulla kone pesee tuolla mainittuja pyykkejä ja mie odottelen lähtöä Porvoon kissamuseon ja eläinsuojeluyhdistyksen suuntaan. Kissabloggaajia mukana kovasti!

Epämiellyttävät viitteet syksyyn poistettu kalenterista