Liideli

Ennen vappua ostin Lidlistä munkkirinksuja. Maku ei ollut ihan trad, maistuivat nimittäin metallille. Twitter-tuttu sanoi samasta tuotteesta, että liuottimelle maistuu. Eli kumpikaan ei hallusinoinut, vaan ihan oli vikaavikaa tuotteessa. Kumpikin valitti.

Lidl tutki asiaa ja arvatkaa mitä: rinkilöitä oli jäähdytetty samassa tilassa, missä tehtiin parhaillaan lattianpinnoitusurakkaa! Nerot työssä! No kai nyt tuollainen huokoinen herkku vetäisee rankat hajut sisäänsä, ja meille se tulostui makuna.

Saatiin kumpikin 10e lahjakortti, mikä on kiva juttu se.

Ei huonoin naapuri

Nyt on hyvä meininki! Sain naapurilta yhden avatun ja yhden avaamattoman Beefeaterin sekä avaamattoman Churchill-ginin. Tosin kymmenisen vuotta vanhoja. Maistoin avattua Befua ja mielestäni ihan ok. Kirjoitin sitten vielä Alkoon ja tarkistin (vaikka tiesin, mut piti silti), että voihan noita edelleen käyttää. Sain nopsaan vastauksen, että saattaa kymmenessä vuodessa hiukan haihtua makua ja alkoholipitoisuutta, mutta että käyttää voi, ei ne miksikään mee tuollaiset väkevät.

Joten nyt voinkin viedä meidän lettukesteille Churchillin, eikä tarvii lähtee Napueta ostamaan!

Käyty taas ihmettelemässä

Pekka Lanerva ja Kati Juurus

Olen sanonut ja sanon uudestaan: dokkarit, mikä maailma! Aina kun menee katsomaan dokumenttia, sieltä aukeaa ihan jotain uutta. Harvasta fiktioleffasta muistaa mitään enää parin vuoden päästä, mutta dokkareita viitsii kaivella vielä uudelleenkin näytille juutuubista tai mistä nyt vaan.

Niin kävi eilenkin. Kati Juuruksen dokkari bikinifitnessistä sai paikoin taas alaleuan vaeltamaan kohti polvia. Taisin sanoa seuralle jo kymmenen minuuttia leffan alettua ”Oon ihan pöyristynyt jo nyt!”. Tässä on laji, jossa jatkopaikka tai voiton kriteerit muodostuu aina kunkin tuomariston päässä. Ei kilpailija eika valkku voi tietää, miten menee, jos teet näin tai noin. Aika persiistä, kun ihmiset kuitenkin riehuu salilla ja näännyttää itseään anoreksian rajalle vuosikausia. Ym. ym. Leffa täynnä tyrmistyttäviä juttuja. Vau.

Tämä Muodonmuutoksia on tulossa tuotapikaa telkkariin ja Areenaan, koska teatteriesityksiä ei ole muita.

Tänään ei ole kuin yksi leffa illalla, mutta huomenna istun iltapäivästä iltaan saakka. Pitää varmaan ottaa vähän eväitä mukaan, ei ehdi minnekään syömään välillä.

Sitten meillä kävi myös kissatäti kylässä

Kotieläin

Oon järkyttävän laiska ihminen. Tuossa kadun toisella puolella on ilmaisnäytös palkitusta elokuvasta. En ”jaksanut” mennä, vaikka olin herännyt päiväuniltakin jo hyvissä ajoin ennen sitä. Tässäpä istun taas persie penkissä, kotieläin. Elokuva tulee kumminkin Areenaan myöhemmin, ja kirjastoon.

Sain eilen siis ostettua tuon uuden lämmittimen. Kriteerinä oli se, jaksanko kantaa vehkeen kotia – muu tuli sitten kakkosena. Mutta ihan hyvältä tää vaikuttaa. Tässä on sekä tavallinen lämmitys että puhallus. Jälkimmäistä pääsinkin käyttämään tänään kun venyttelin ennen jumppaamista. Oli huomattavasti vähemmän vastenmielistä mennä matolle, kun tiesi välttävänsä palelemisen! Kiitos, Opal!

Lisäjumppana vaihdoin taas vähän huonekalujen järjestystä. Täällä on ihan liian vähän mahdollisuuksia tehdä mitään oikeasti erilaista, mutta aina sitä jotain muljauttaa. Nyt on taas pöytä sellaisessa asennossa, että mahtuu tänne ihmisiä istumaan, jos vaikka perheen poikalapsen 2-vuotissynttäreitä tulisi vietettyä myöhemmin keväällä.

Poikalapsi, melkein 2 vuotta

Poikalapsi, melkein 2 vuotta

Hakala ryömii yllättävän kiven alta

Tästä Antti Hakalasta on ollut pariinkin kertaan jo puhetta täällä blogissa. Nyt se on näköjään puhunut taas uuden ihmisen pyörryksiin ja päässyt kirjaan Älykäs intuitio ja miten käytämme sitä. Niin kauan kun ihmiset ei oikeasti tajua, että Hakala tekee ihan samanlaisia pohjallisia kuin muutkin valmistajat, tämä menee läpi. Ero on lähinnä siinä, että muut valmistajat käyttää esitöihin asiakkaan kanssa aikaa parikymmentä minuuttia, mutta Hakalan penkissä sitä itsekehua ja pälätystä joutuu kuuntelemaan yli kaksi tuntia. Todella vastenmielinen ihminen.

Kirjasta tykkään kyllä. Yritin lukea saman ihmisen väitöskirjaa samasta aiheesta. Se jäi kesken (olisiko voinut arvata?) mutta tämä popularisoitu versio on kerrassaan tuskaton luettava – Hakalaa lukuunottamatta – ja voin suositella kaikille, jotka joskus miettii, mitä sisäisiä ääniä pitäisi kuunnella ja mitkä potkia hitsille.

Toinen nyt luvun alla on Telkänrannan Millaista on olla eläin? ja Susan Cainin Hiljaiset – introverttien manifesti. Jälkimmäisen olen lukenut ennenkin, mutta se on omassa hyllyssä just siksi, että sen voi lukea uudestaan.

Kirjastosta tulee aika hitaasti nyt tavaraa, vähän pakkokin turvautua omaan hyllyyn välillä. Menetin lukijasta kaikki kirjaston feedit paitsi suomenkielisen jännityskirjallisuuden, enkä osaa enää hakea feedejä takas. Kerran osasin, mutta kirjasto on ehkä muuttanut jotain. Eniveis, nyt joudun ottamaan muut kirjallisuusvinkit ihan vain lehdistä ja blogeista.

Askarespaskares

Olipa ihanaa olla töissä nää neljä ekaa päivää! Työkavereitakin oli, ei liikaa mutta tarpeeksi. Tein vain webbihommia kaiket päivät – se oli se osuus joka virman viestintähommasta oli jäänyt kokonaan hoitamatta lomani aikana. Noloa, mut joo. Nyt kaiken pitäisi olla taas ajantasalla ja olen jopa murhannut jotain turhia päällekkäisyyksiä keneltäkään kysymättä. Koska se on järkevää.

Jonain aikaisempina vuosina lomalle jäädessä tein irtioton askartelemalla. Nyt kokeilin taas, maistuisiko. Maistui, mutta tulos eli tapetilla päällystetty laatikko on aika ruma. Silti aion vielä lakata sen, koska tää on nyt se askartelu, ja niin, ja tiks lukkoon. Ei noiden monitahoisten laatikoiden kans ole mitään toivoakaan, pitäisi olla tavallinen ould fäshön kenkälaatikko, niin tekisin siitä helposti nätin. Tapettia, kangasta, pitsiä, nappii ja nepparii.

Sitäpaitsi, nyt ne pennut V ja U jotenkin ehti mennä ihon alle. Sanoin O:lle, että jos sille tulee hätä jossain iltamenossa eikä lapsenvahtia, niin senkun nakkaa ne tänne. Nyt mä voisin sitten olla myös se askarteleva täti, jos vähän saisi otetta taas :-D (Oikeasti, U taitaa olla kissoille allerginen, mut V voisi pärjätä. Ja pillereillä pärjää kuka tahansa sen pari tuntia.)