Herää semmoinen epäilys, että

Taannoinen bloggaajakorttini lemmikkimessuille tai mikä se nyt olikaan saattoi avata jonkinlaisen hanan. Koska en millään tajua, miksi muuten olisin saanut kutsun Habitaren avajaisiin, tai nyt myös I love me -messuille.

Olisiko vielä tulossa lippu kirjamessuillekin? Sitä vähän kyselin jo twitterissäkin, notta jos kellä on ylimääräistä lippua, niin voisin tykätä.

I love me oli kyllä hieno ylläri, koska oikeasti saattaa moinen kiinnostaa. Samana viikonloppuna on myös kaksi muuta kiinnostavaa juttua lauantaina: palomieskalenterin julkkarit Apollossa (alkaa 22 eli in real life mie olen nukkumassa jo) ja DJ Bunuelin käytännössä melkein koko päivän kestävät nelikymppiset Kulttuuritalolla. Enhän mä kumpaankaan noista mene, mutta mieluusti näkisin itseni ihmisenä joka menis kumpaankin (Cheers, Sweetie!).

Sen sijaan lauantaina ostan pienen kakun ja kutsun Ässät kahveelle ip.

– – –

PS. tänään Aleksis Kiven päivänä 15 vuotta sitten ostin ekan oman asuntoni, Aleksis Kiven kadulta :-D

Mainokset

Heti väsyttää

Heti aloin pinnata menoista, eli tänään en lähtenyt illalla pileisiin. Olisin ehtinyt, mutta iski päälle toi infoähkyahistus, niin en sitten saanut aikaan kävellä ulos ovesta. Kirjoittaminen helpottaa siihen. Kun itse tuottaa lisää tekstisaastetta, niin siinä on vähän niinku koston maku ja sehän sielua hykerryttää.

Mutta asiaan! Eilinen meni tosi hyvin. Kävelin aamulla Habitaressa kolme tuntia ja katoin kaiken. Kuvia on. Suosittelen, kiinnostavaa oli paljon! Mujissakin on käyty. Vein ostokset kotiin ja suuntasin Meikkuun. Sieltä menin suoraan sitten Kaapelin Valssaamoon, jossa oli kymmenen nuoren muotitaiteilijan tekosia. Kuvia on. Kuvat tulee Flickriin kunhan ehdin.

Illaksi mainittu tylsä osuus eli taloyhtiön hallitus. Ilmoitin siellä, että taidan väistää hallitushommat ensi vuonna (vaikka niistä saa rahaakin, mutta pienii ne rahat on kokousten tylsyyteen nähden). Myös toinen paljon napakampi ja tiedostavampi muija lähtee hallituksesta ensi vuodeksi, mutta sillä on ihan syy, koska muuttaa ulkomaille vuodeksi. Sääli.

– – – –

Nyt illalla oli kummallinen sippaaminen ja siitä toipuminen. Alkoi yhtäkkiä Kriminalistia kattoessa väsyttää niin että oli pakko mennä pitkälleen heti. Silmät kiinni ja toivottavasti unta palloon… mutku ei. Ensin pikku-ukko alkoi vinkua vaikka just oltiin leikitty puoli tuntia. Miu miu miu MIU MIUMIU! En välittänyt, koitin vaan vajota kun oli niin hyvät vajoamisfiilikset. Sit tyhmä kun olin, en ollut laittanut puhelimia äänettömälle ja olin jättänyt viimeisimmän lelun typykissan löydettäväksi, enkä ollut ottanut korvatulppia saati korvaläppiä, koska väsy iski niin yllättäen. Eli kun olin kymmenen minuuttia kuunnellut kaikkea tätä möykkää silmät kiinni ja sielu tutkan alapuolella, yhtäkkiä olin taas valmis aukaisemaan silmät ja olemaan hereillä. En ollut edes vajonnut kunnolla tasoille. Yleensä noin nopee virkistyminen kyllä vaatii sen, että olis käyty manalassa vaikkei unessa asti, mutta nyt en tosiaan ollut edes sukeltanut syvälle.

Eli (vain) itselle kiinnostava uusi kokemus. Noinkin helposti voi toipua isosta pikaväsystä.

Käsittämätön

Menin eilissäiltana piletykseen, jossa oli naulakossa takkeja sanotaan vähintään parisataa. Laitoin oman takin ja sontsan sinne myös, mutta pidin huivin kaulassa, koska se oli uusi ja kaunis enkä halunnut kenenkään pöllivän sitä edes vahingossa. Jossain vaiheeessa iltaa huivi lie kuitenkin soljunut poies, koska löysin sen lähtiessäni oman takkini luota. MITEN???! Koko talossa oli mulle noin kolme tuttua ihmistä, eikä niistä kukaan voinut tietää huivin ja mun tai takin ja huivin yhteyttä. MITEN huivi oli päätynyt oikean takin luo?! Elämän suuria arvoituksia, ei selviä ikinä.

No kuitenkin, tärkeimmän kaverin niistä piireistä tapasin, ja juttelin parin muun kans. Eniten olin odottanut ilmaista punkkua bändiä eli Ismo Alanko ja Kimmo Pohjonen. Niillä oli oma show, joka tosin kehittyi, mutta niin hitaasti, että mulle riitti 40 minuutin jälkeen.

Vasemmalla Pohjonen, oikealla Alanko

Yöstä tuli huono. Olis pitänyt muistaa juoda ne vesilasilliset vinkkulasillisten vieressä. Jalat kramppasi niin ettei mitään rajaa. Oon nukkunut ehkä 4 tuntia illasta aamuun. Sentään olin kotonakin jo ysiltä, mutta koko aamuyö meni kipujen kanssa pelleillessä. Nyt onneksi etäpäivää täällä kotona.

P.I.J.

Hitsi tää Pasi Ilmari Jääskeläinen! Sillä on niin oma tyylinsä. Aletaan realismista, mutta sitten alkaa tihkua kamaa suoraan absurdistanista ja kohta whhooosh. Siis olen vasta aloittanut Väärän kissan päivän, mutta samantien aloin muistella muita Jääskeläisiä: Lumikko, Harjukaupunki ja Sielut on luettu vähintään kahteen kertaan, ja vakaumuksella aion lukea ne taas.

Jääskeläisen jutuissa on itse asiassa vähän samaa kuin toisessa lempparissani, Carlos Ruiz Zafónissa. Hänelläkin tarinat nyrjähtää arjesta helposti hassujen tasojen suuntaan. Pari kolme Zafonia on omassa hyllyssä, juurikin uusia lukukertoja varten. Toivottavasti saisin koottua ainakin nää neljä Jääskeläistä kans… Vaikka on päällä ikuinen ostokielto, niin niin, tiedän.

Lopettelin just yhden Anna Janssonin ennen kuin aloitin Väärän kissan. Huomasin heti eron omassa lukutavassanikin. Jännäreitä ja dekkareita huiskin läpi, vain tapahtumat kiinnostaa ja etenen mahdollisimman nopsaan, että pääsen loppuun. Mutta Jääskeläinen antaa syyn lukea hitaammin: teksti on itsessään kiintoisaa, paikoin herkullista. Myös on luullakseni tärkeää, että keskittyy lukemiseen eikä hukkaa paloja jutuista, koska tarinat voi kääntyä mihin suuntaan vain.

Ja Jääskeläinen on äidinkielenopettaja! Ei meillä vaan tällaisia opettajia ollut :-( Niitä kääkkiä kyllä riitti. Sitäpaitsi twitterissä P.I.J on aarre: melkein joka twiitin voisi hillota itselleen, koska ne on pääosin hauskoja, viisaita, sarkastisia tai muuten vaan säilyttämistä huutavia.

Okei, sain purettua suurimman ihastuksenhöyryni, nyt takaisin lukemaan!

PS. AdLibriksessä kaikki Jääskeläiset vähän yli neljäkymppiä yhteensä! Nappasin.

Keittiötaiat jatkuu

Toinen kokeilu. Olin oikeessa:

Pööffect.

Surauttelin kesäkurpasta mahdollisimman mössöä sauvasekoittimella (huono – ois pitänyt olla joku kunnon silppuri) ja survoin fetat litteiksi ja sekoitin noi. Muuten sama resetti kuin eilen. Heti tuli letukkaan tasaisempi rakenne ja kivat värit! Muodotkin lähes pyöreitä.

Vein osan letuista naapurin hoitokissani äiskälle. Puhuttiin vähän ruuanlaitosta, josta kumpikaan ei erityisesti välitä. Sanoin, että ehkä huomenna laitan rommimarjat tulille. No kato, sieltä vilahti litra rommia pöytään. Ja Dubonnet-litra seurasi perässä. Tämä on siis sama ihminen, jolta olen saanut jo kolme litraa giniä… Mun ei tarvii näköjään mennä Alkoon enää ikinä, voin vaan käydä alakerrasta hakemassa täydennyksiä.

(Tuli se rommi hyvään kohtaankin, mulla on nimittäin todella vähän rahaa nyt. Saan ne marjat torilta ja sit varmaan lounaat ma-ti-ke-to, ja onneksi palkka tuleekin sitten perjantaina.)

Se rommi on iästään huolimatta ilman muuta kunnossa. Mutta todella toivon, että Dubonnet ois myös, on meinaan yksi lemppareistani. Vaan onko se tarpeeksi väkevää kestääkseen vuosien jonotuksen kaapissa? Jossain kohtaa tämäkin testataan.

Löytö

Mähän olen ihan idari. Varmaan viimeinen ihminen planeetalla, joka hokasi, että Kinaporin palvelukeskuksesta saa kuka vaan lounaan 7-8 eurolla. Ei tarvii olla asukas. En tiiä miten juuri tänään tuli mieleen tarkistaa, mutta joo, näin on. Siellä on erikseen myös kahvila pullapulleroisineen.

Samaisen keskuksen kuntosalille tosin vaaditaan sitten jo 63 ikävuotta taakse, mutta eiköhän sekin tästä, kun ootellaan. Toivottavasti tää helevetin lapanen paranee siihen mennessä, on meinaan kaikki kotikonstit jo kokeiltu enkä oo vieläkään päässyt venyttelyjä isompiin jumppiin käsiksi, koska rannekipu.

Otin kätsänsähköisesti yhteyttä Vallilan arvauskeskukseen, heidän sivulla kun sanotaan että viimeistään seuraavana päivänä he ottaa minuun päin yhteyttä. Ei oo mitään kuulunut vielä. Jos nyt loma-ajat ja muut rassaa heidän aikataulua, niin voishan senkin sinne sivulle päivittää, ei se vie kuin sekunteja.

Lidlin juustokakku, nam

”Venezuelalainen”

No enpä nyt taas osaa ihan törkeenä kehua. Aika eurooppalaiselta tuo vaikutti, mitä taas ei voi väittää esim. African Potsista ollenkaan. Safkoissa oli yksi kala ja joku maissileipä sellaisia, joita ei Amicalla näy. Muutenhan tuo oli ihan sitä samaa.

Mutta jälkkärikakut! Ehdin maistaa kahta. Kosteita ja paksuja… Saatoin nielaista kieleni. Diisus mitä herkkuja! Että kakkukahveelle sinne kyllä kannattaa mennä, muuten en hirveästi huhuilisi.

LÄÄH NAM!