P.I.J.

Hitsi tää Pasi Ilmari Jääskeläinen! Sillä on niin oma tyylinsä. Aletaan realismista, mutta sitten alkaa tihkua kamaa suoraan absurdistanista ja kohta whhooosh. Siis olen vasta aloittanut Väärän kissan päivän, mutta samantien aloin muistella muita Jääskeläisiä: Lumikko, Harjukaupunki ja Sielut on luettu vähintään kahteen kertaan, ja vakaumuksella aion lukea ne taas.

Jääskeläisen jutuissa on itse asiassa vähän samaa kuin toisessa lempparissani, Carlos Ruiz Zafónissa. Hänelläkin tarinat nyrjähtää arjesta helposti hassujen tasojen suuntaan. Pari kolme Zafonia on omassa hyllyssä, juurikin uusia lukukertoja varten. Toivottavasti saisin koottua ainakin nää neljä Jääskeläistä kans… Vaikka on päällä ikuinen ostokielto, niin niin, tiedän.

Lopettelin just yhden Anna Janssonin ennen kuin aloitin Väärän kissan. Huomasin heti eron omassa lukutavassanikin. Jännäreitä ja dekkareita huiskin läpi, vain tapahtumat kiinnostaa ja etenen mahdollisimman nopsaan, että pääsen loppuun. Mutta Jääskeläinen antaa syyn lukea hitaammin: teksti on itsessään kiintoisaa, paikoin herkullista. Myös on luullakseni tärkeää, että keskittyy lukemiseen eikä hukkaa paloja jutuista, koska tarinat voi kääntyä mihin suuntaan vain.

Ja Jääskeläinen on äidinkielenopettaja! Ei meillä vaan tällaisia opettajia ollut :-( Niitä kääkkiä kyllä riitti. Sitäpaitsi twitterissä P.I.J on aarre: melkein joka twiitin voisi hillota itselleen, koska ne on pääosin hauskoja, viisaita, sarkastisia tai muuten vaan säilyttämistä huutavia.

Okei, sain purettua suurimman ihastuksenhöyryni, nyt takaisin lukemaan!

PS. AdLibriksessä kaikki Jääskeläiset vähän yli neljäkymppiä yhteensä! Nappasin.

Keittiötaiat jatkuu

Toinen kokeilu. Olin oikeessa:

Pööffect.

Surauttelin kesäkurpasta mahdollisimman mössöä sauvasekoittimella (huono – ois pitänyt olla joku kunnon silppuri) ja survoin fetat litteiksi ja sekoitin noi. Muuten sama resetti kuin eilen. Heti tuli letukkaan tasaisempi rakenne ja kivat värit! Muodotkin lähes pyöreitä.

Vein osan letuista naapurin hoitokissani äiskälle. Puhuttiin vähän ruuanlaitosta, josta kumpikaan ei erityisesti välitä. Sanoin, että ehkä huomenna laitan rommimarjat tulille. No kato, sieltä vilahti litra rommia pöytään. Ja Dubonnet-litra seurasi perässä. Tämä on siis sama ihminen, jolta olen saanut jo kolme litraa giniä… Mun ei tarvii näköjään mennä Alkoon enää ikinä, voin vaan käydä alakerrasta hakemassa täydennyksiä.

(Tuli se rommi hyvään kohtaankin, mulla on nimittäin todella vähän rahaa nyt. Saan ne marjat torilta ja sit varmaan lounaat ma-ti-ke-to, ja onneksi palkka tuleekin sitten perjantaina.)

Se rommi on iästään huolimatta ilman muuta kunnossa. Mutta todella toivon, että Dubonnet ois myös, on meinaan yksi lemppareistani. Vaan onko se tarpeeksi väkevää kestääkseen vuosien jonotuksen kaapissa? Jossain kohtaa tämäkin testataan.

Löytö

Mähän olen ihan idari. Varmaan viimeinen ihminen planeetalla, joka hokasi, että Kinaporin palvelukeskuksesta saa kuka vaan lounaan 7-8 eurolla. Ei tarvii olla asukas. En tiiä miten juuri tänään tuli mieleen tarkistaa, mutta joo, näin on. Siellä on erikseen myös kahvila pullapulleroisineen.

Samaisen keskuksen kuntosalille tosin vaaditaan sitten jo 63 ikävuotta taakse, mutta eiköhän sekin tästä, kun ootellaan. Toivottavasti tää helevetin lapanen paranee siihen mennessä, on meinaan kaikki kotikonstit jo kokeiltu enkä oo vieläkään päässyt venyttelyjä isompiin jumppiin käsiksi, koska rannekipu.

Otin kätsänsähköisesti yhteyttä Vallilan arvauskeskukseen, heidän sivulla kun sanotaan että viimeistään seuraavana päivänä he ottaa minuun päin yhteyttä. Ei oo mitään kuulunut vielä. Jos nyt loma-ajat ja muut rassaa heidän aikataulua, niin voishan senkin sinne sivulle päivittää, ei se vie kuin sekunteja.

Lidlin juustokakku, nam

”Venezuelalainen”

No enpä nyt taas osaa ihan törkeenä kehua. Aika eurooppalaiselta tuo vaikutti, mitä taas ei voi väittää esim. African Potsista ollenkaan. Safkoissa oli yksi kala ja joku maissileipä sellaisia, joita ei Amicalla näy. Muutenhan tuo oli ihan sitä samaa.

Mutta jälkkärikakut! Ehdin maistaa kahta. Kosteita ja paksuja… Saatoin nielaista kieleni. Diisus mitä herkkuja! Että kakkukahveelle sinne kyllä kannattaa mennä, muuten en hirveästi huhuilisi.

LÄÄH NAM!

Viikonlopun kivat

Totta joo, nyt viikonloppunahan oli vaikka mitä, kun oli tämä 2-päiväinen Helsinki-päivä. Ite en hirveästi vaellellut, mutta sunnuntaina kävin Brunolla, kun siellä piti olla avajaiset klo 12. Nehän vasta järjestelivät pöytiä… en tajua tätä Suomeenkin pesiytynyttä manjaanaa, että mikään ei voi olla valmista silloin kun pitää, tai max viimetipassa jos nyt kerkeis.

Mutta Brunon pihalla oli eläimiä, ja sehän mulle kelpasi:

Komea tumma hepsukka

Her little pony

Lähdin tuolta sitten Kamppiin asti Lidliin, sillä viime aikoina olen ollut lähes rahaton muutama herkku sieltä on avautunut. Esim. Lidlin hummus on paras hummus ikinä. Ja niiden hedelmät on yleensä varsin hyviä. Kasviseineksiä töihin vietäviksi eväiksi tarjolla mallikkaasti (kasviskaalikääryleet!!). Sääli vaan, kun Lidliin pitää aina erikseen lähteä, muut kaupat kun on lähempänä ja suorastaan reittien varrella.

Puhdasta tulee

Kaltaiseni laiskankin on joskus taivuttava ja puhdistettava pyykkikone (ehkä parhaimmillaan kerran vuodessa). Tänään. Meinaan, koska edellisen, vuosi sitten tehdyn puhdistuksen jälkeen pyykin seasta löytyy edelleen sitä murua, joka tulee koneen sisältä jostain. Vähän ärsyttää se, musta muru valkoisten vaatteiden kaudella. Aikaahan siihen puhdistukseen menee, kun 95°C pörisee kahdesti läpi. Mutta irtoaa rutujakin. Suurimmat rummusta löytyneet irtopisteet on kuvan esittelemän kokoisia.

Mielestäni melko jööti

Seuraavaksi jännätään, mitenkä paljon hitusia lie tulossa vielä.

S-marketissa on ihania isoja koneita. Kävin eilen pesemässä siellä ison päiväpeitteen. Puoli tuntia, ohjelma ku ohjelma. Ei tarvii viedä muuta kuin rahaa ja pyykit, pesuaineet tulee automaag. Ihanaa! Olen melko varma, että lähipäivinä saattaisin mennä pesemään mun tyynyt sinne isolla koneella ja päälle vielä kuivausrumpalia. Meidän talossakin on pyykkitupa, mutta alan miettii sitä vasta kun tuo oma kone laukeaa.

Aurinkopäivä! Kävin vilkuilemassa Senaatintorilla ennen sambakulkueen lähtöä. Olin ajatellut pitkästä aikaa myös katsella kulkueen, mutta en sitten jaksanut jäädä odottelemaan. Kokemus nimittäin kertoo, että jos sanotaan että ne lähtee klo 15, niin ei. Todellakaan. Ne lähtee kunhan kerkeevät. Tepastelin sitten kulkueen reittiä, kattelin, siellä ois ollut vapaita istumapaikkojakin ja tunsin heikon hetken. Vaan ei, kotia kohti. Johan tuota ulkoilua taas riitti. Multa puuttuu se geeni ”aurinko paistaa, pakko olla ulkona!”. Tykkään valosta, mutta se tulee kotiin ikkunastakin.

Liideli

Ennen vappua ostin Lidlistä munkkirinksuja. Maku ei ollut ihan trad, maistuivat nimittäin metallille. Twitter-tuttu sanoi samasta tuotteesta, että liuottimelle maistuu. Eli kumpikaan ei hallusinoinut, vaan ihan oli vikaavikaa tuotteessa. Kumpikin valitti.

Lidl tutki asiaa ja arvatkaa mitä: rinkilöitä oli jäähdytetty samassa tilassa, missä tehtiin parhaillaan lattianpinnoitusurakkaa! Nerot työssä! No kai nyt tuollainen huokoinen herkku vetäisee rankat hajut sisäänsä, ja meille se tulostui makuna.

Saatiin kumpikin 10e lahjakortti, mikä on kiva juttu se.