Eiiiii…

Voi jumalauta, TAAS. http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005287577.html Ihan pikkasen kävi mielessä, että tää mielenosoitusleirihölmöily olisi jo loppunut. Eipä – uusi kierros! Tätäkin ihmettelen, että taas ne perkeleet on keskellä kaupunkia, sekä pakolaisleiri että väkivaltainen juopporemmi. Poliisi on osoittanut miekkareille paikat. Miksei turvapaikanhakijat Rastilaan ja natsit Laruun Espoon rajalle? Kummallekin 3×3 metriä alue ja mielenosoitusaika klo 10-15. Olisivat poissa niin toistensa kuin muiden ihmisten kimpusta. Vaan ei, taas keskelle kaupunkia. Ai perse tätä meininkiä.

Poliisin ammatin arvostus on ollut kova Suomessa varmaan niin pitkään kuin niitä kyselyjä ikinä on tehty. Epäilen vaan, että tää loputon natsien lelliminen tekee aika pitkää miinusta siihen.

Löytö

Mähän olen ihan idari. Varmaan viimeinen ihminen planeetalla, joka hokasi, että Kinaporin palvelukeskuksesta saa kuka vaan lounaan 7-8 eurolla. Ei tarvii olla asukas. En tiiä miten juuri tänään tuli mieleen tarkistaa, mutta joo, näin on. Siellä on erikseen myös kahvila pullapulleroisineen.

Samaisen keskuksen kuntosalille tosin vaaditaan sitten jo 63 ikävuotta taakse, mutta eiköhän sekin tästä, kun ootellaan. Toivottavasti tää helevetin lapanen paranee siihen mennessä, on meinaan kaikki kotikonstit jo kokeiltu enkä oo vieläkään päässyt venyttelyjä isompiin jumppiin käsiksi, koska rannekipu.

Otin kätsänsähköisesti yhteyttä Vallilan arvauskeskukseen, heidän sivulla kun sanotaan että viimeistään seuraavana päivänä he ottaa minuun päin yhteyttä. Ei oo mitään kuulunut vielä. Jos nyt loma-ajat ja muut rassaa heidän aikataulua, niin voishan senkin sinne sivulle päivittää, ei se vie kuin sekunteja.

Lidlin juustokakku, nam

Kaikenlaiset hurlumheit vaan jatkuu

Kävin Priden brunssilla Oivassa. Jösses dösses. Tai niinku kassatyttö sanoi: ”Tämä on aamiainen, on siis kevyempi.” Tarttee varmaan käydä kattomassa sitten se oikea brunssikin, koska mun mielestä tämä näytti varsin täydelliseltä ja runsaalta brunssilta!

Oivan seinällä roikkuu kunniakirja kaupungin parhaasta brunssista 2017. Näin ”kevyen aamiaisen” koettuani en ihmettele. Nam nam nam nam.

Koska noin muuten käyn ja kukun auringonvalolla enkä yhtään jaksa tällaista harmaata, josta ei tiedä minä hetkenä sade alkaa, niin en sitten mennyt edes seuraamaan Pride-kulkuetta. Tai katoin Areenasta kyllä. Vielä vähemmän Puistojuhlaan. Olen käynyt puistojuhlissa ehkä kolmisen kertaa, ja yksinäisyyteni siellä on kosminen. Toki käyn yksin monissa muissakin venuissa, mutta ainoastaan puistojuhlissa on tuntunut että vittu, olen maailman yksinäisin ihminen, en tunne täältä ketään (niistä tuhansista ja tuhansista..) ja kaikilla muilla on kaverit mukana. Joten en siis mene sinne hankkimaan ikävää oloa.

Tuska on tuossa naapurissa. Jos aukaisee ikkunan, hyvin kuuluu. Mitä turhaan lippua ostamaan :-D Tänään on myös Alppipuistossa juttuja, muistaakseni Elephantasy. Siellä ny saattais olla muurinpohjalettua. Aiemmin kun katsoin livefeediä sieltä, niin eipä ollut porukkaa sielläkään juuri ketään.

Onneksi edes tuuli on laantunut eilisestä.

Täysi päivä

Eilinen olikin täysi päivä. Illalla KAKSI standuppia! Ekana Juuson poppoo Silmussa, noin tunti. Sitten taksilla Bottalle Homojen hommaan varaamaan hyvä paikka. Lippu oli toki ostettu jo ajoissa, mutta hyvä paikka on tietenkin yhtä tärkee.

Ihme on tapahtunut. Olen käynyt Homojen hommassa joka vuosi, ja siellä ei ole koskaan ollut ketään tuttua. Ja NYT neljä, NELJÄ tuttua, joista yksi lavalla! Ja ne tutut jopa ryhmittyivät samaan, mistä olin varannut itselleni ensin paikan. Tosi merkillistä. Kiitollinen tunne myös – olen vaahdonnut stadupista vuosia, ja vaikka nää ei tulleet paikalle mun vaahtoomisen takia, niin kuitenkin hitusen hieno fiilis. Tupa on jälleen myyty täyteen ja ylikin. Kuten aina :-)

Esiintyjät oli tällä kertaa kaikki naisia paitsi Jamie, joka on jo sitä viimeistä siivua vaille mies. Vain osan naisista tiesin etukäteen. Laatukamaksi osoittautuivat kaikki. Standuppia on niin kiehtovaa katsoa, kun se on sellainen taidemuoto, että esittäjällä täytyy olla tosi hyvä ällipää, kekseliäisyys, hyvä rytmitaju ja sitten vielä se itseluottamus, että on lavalla kotonaan. Ja ne jotka päätyy näin isoille kinkereille lavalle, ne jo osaa tuon kaiken. Nautinnollista! Tällä kertaa eniten tykkäsin kuitenkin Raisasta (tuttu jo vuosien takaa toisista piireistä) ja Jamiestä.

Kuvat on huonoja mutta eihän niitä oo pakko katsoa:

Olin kotona vasta puoliyön jälkeen, ihan liikaa kävelleenä. Kolme tuoppiakin olin juonut illan mittaan, eli tuntui kuin oisin tuhlannut kaikki vähätkin rahat. No mut johonkinhan ne kuluu kuitenkin, ja ilta oli sentään toppen!

Tänään karsea tuuli sai pitkälti pysymään sisätiloissa. Pesin lattian! Eka kerta ehkä puoleen vuoteen. Eiku olenhan mä osia lattiasta pyyhkinyt aina välillä, mutta nyt päräytin koko läänin. Hyvä minä! Sitten taas päiväunille kisun viereen. Purrr!

Heippa myös toiselle leirille

Toivoin mutta en uskonut, että tämä olisi vain ajan kysymys. Koska natsit on väkisin poistettu torilta, on selvää, että toinen leiri ei ole turvassa heidän katkeruudeltaan. Tilannetta helpottaa, että poliisi on nyt määrännyt myös toisen leirin purkuun.

Saattaisi olla taas iltasella lämpöä torilla, mutta en taida innostua mukaan. Ainakin nyt ulkona tuulee myrskyksi asti, ei kiinnosta lähteä edes kauppaan.

”Venezuelalainen”

No enpä nyt taas osaa ihan törkeenä kehua. Aika eurooppalaiselta tuo vaikutti, mitä taas ei voi väittää esim. African Potsista ollenkaan. Safkoissa oli yksi kala ja joku maissileipä sellaisia, joita ei Amicalla näy. Muutenhan tuo oli ihan sitä samaa.

Mutta jälkkärikakut! Ehdin maistaa kahta. Kosteita ja paksuja… Saatoin nielaista kieleni. Diisus mitä herkkuja! Että kakkukahveelle sinne kyllä kannattaa mennä, muuten en hirveästi huhuilisi.

LÄÄH NAM!

Indonesiaa, Afrikkaa

Henmetti, kun mulla on taas niin pahulaisen vähän rahaa! Olisi kiva selata nyt lomalla kunnolla nää eksommat ruokamestat, mutta homma saattaa kuivua ennen kuin ehtii vauhtiinkaan. No kuitenkin:

Maanantaina Hakaniemeen pop-uppasi indonesialainen Warung. Kävin testaamassa makuja matkalla natsipoistoon. Ei voi moittii. Jännä, miten yksioikoisia suomalaiset safkat on näihin verrattuna, ja silti nekin on tavallaan ihan hyviä. Tottumus? Oikeasti kyllä luulis, että jos saa vetää tällaisia herkkuja koko ikänsä, niin maksalaatikko ei ehkä sen jälkeen olisi ihan ruokaa.

Sitten, tänään. Kaveri oli niin monesti kehunut African Potsia, että pakko oli lähteä maistamaan, varsinkin kun se on tuossa lähellä Mäkelänkadulla. Kiva sisustus, kommunikointi sujuu suomeksi, hyvät safkat ja jälkkärit. Poitsu varoitti chutneyista: tulisia ovat. Otin silti mango chutneyy. Oli. Tulista. Eniten tykkäsin paistetuista banskuista ja jälkkärimunkeista. Makeaa tietysti kumpikin, mähän olen tämmönen sokerihiiru. Muissakin safkoissa oli makuja, mutta ei tulisuuteen asti. Vegeannos äärettömän helppo kerätä.

Siinä ihan Potsin lähellä on myös jokin libanonilainen. Sen haluan vielä tarkistaa, oli rahaa tai ei. Ja Sturenkadulla taitaa olla jokin egyptiläinen etiopialainen. Ja siinä lähellä venezuelalainen. No, hyppäämiseksihän tää menee, ei voi mitään.