Mielihyvät jatkuu

Kokeiltiin taas uusi brunssipaikka, nyt Väinö Kallio. Interiööri ja fiilis mitä ihanin, mutta safkat ei vaan oikein maistuneet muistettavasti. Seura hyppäsi suoraan lämpimien ruokien yli, mikä oli ihan hyvä liike. Tiramisu oli hyvää, ja smoothie. Jälkkärikakkuja oli runsaasti ja polleana ilmoitan, että otin vain kolmea :-D

Lemppari-brunssipaikka? Ei tämä. Ehkä IPI, jos on pakko valita. Tykkään kyllä paljon Tintin Tangostakin, mut se ei ole näillä main.

Annantalolla oli Japani-päivä. Multa oli jäänyt monta vuotta välistä, joten seuraavaksi suunnattiin sinne. Toivoin löytäväni jotain Clifton Karhua, koska se ei ole niin kliseisesti japanilaista kuin monet muut jutut. No, ei ollut.

Toisessa kerroksessa tehtiin viuhkoja ihmisen nimellä. Olin niin viuhkaa vailla jo siinä kuumuudessa, joten ostin. Neito tarjosi etunimelleni neljää erilaista kirjoitusasua, joista valitsin sen, jossa yhdistyy ”rauha” ja ”vihreä kasvi”.

Paljon siellä oli ukkeleita, joilla oli päällä tämä pitkä musta asu, jonka nimeä en nyt tietenkään muista.

Ja taidetta ja astioita ja teetä ja ja ja.

Entisen työkaverin kirjoittamat kirjat! Vähän yllätyin. Olen lukenut noista kaksi, mutta en nyt heti muista, oliko niillä mitään tekemistä Japanin kanssa… Varmaankin, koska ne oli tuolla.

Sitten tietenkin: omat ostokset. Kaksi viuhkaa ja Kissojen valtakunta -dvd.

Kaikkeen sitä rahaa saa menemään kun oikein yrittää.

Viikonloppu on siis paljolti kulunut ostelun parissa. Toisaalta hävettää, kun aikuinen ihminen vetää mielihyvät moisesta. Mutta toisaalta joo, tulihan siitä mielihyvää. Varsinkin noista eilisistä, ja nyt etenkin viuhkasta omalla nimellä. Ja mielihyvähän on tärkee mielenterveydelle, vai mitä?

Mainokset

Huima kokemus

Ei KOSKAAN, IKINÄ ole Uunisaaressa ollut niin lämmintä vettä kuin tänään. Epäröin sen sinilevän takia, mut päätin sitten että uin, kastelematta päätä. OMG miten lämmintä. Kuin olisi järvessä uinut! Oijoi. Voivoi!

Aloitin aikaisin, lähdin saareen jo kympiltä. Raikasta ja tyhjää. Kuin oma ranta. Pois lähdin kahdentoista jälkeen. Seuraava etappikin oli valmiina mielessä: Stokka. Pääni alkaa olla nyt taas silleen jengoillaan, että käyn kirjastossa, katon elokuvia JA mieli alkoi tehdä myös tuoksua. Mähän olen melko lailla tuoksuihminen, mutta nyt kun keväällä loppui viimeinen tuoksu ja se ahdistuspaska iski samoihin aikoihin, ei ole tehnyt mieli mitään. Vaan nyt!

Huono uutinen: Kiehl’s on lopettanut kaikki tuoksut paitsi myskin. YHYY SAATANA! Kaikki mielikuvat ja mielihalut uusiksi. No, ostin kumminkin myskiöljypuikon. Se ei riittänyt. Tepsuttelin vielä ostamaan Elizabeth Ardenin vihreän teen. Nämä yhdessä ei oo vars paha. Myskiöljy on ehkä hiukan liian maskuliininen, mutta jospa tuo viheriä tee sotkisi elämystä sopivasti.

Kotona on to-del-la kuuma. Mittari sanoo 30,3. Tuulettimet toki jonkin verran auttaa, mutta onhan tää tosi väsyttävää. Häivyn täältä taas kohta, käpäsen lääkärissä ja käyn sitten kattomassa Rinsessaa ellei R ole jo tullut kotiin.

Kaikki ei opi nopeesti

En tainnut tänne kirjoittaa siitä, kun oltiin ulkona (Kallio), mulla oli päässä huivi koska lyhyt tukka, päänahka, aurinko, ja siitä nousi sitten show. Känninen akka alkoi huutaa perkelettä ja muslimia, ja pyyteli sitten kovasti anteeksi kun huusin vastaan että mul on syöpä. Toivoin, että akka olisi ottanut opikseen, ettei käydä vieraille mitä vaan.

No, eikö mitä. Taannoin istuin ysin pysäkillä, katoksessa oli myös hipsteri puhelimineen ja katoksen ulkopuolelle tepsutteli todella hyvännäköinen maitokahvin värinen emäntä. Niin tää sama deekunarkki kulkee kadun toisella puolella keräämässä purkkeja, löytää pantittoman pullon ja laukaisee sen kiroten ja huoritellen tien yli suoraan kohti maitokahvia. Tajusin sen vasta kohta, sanoin vaan hipsterille pullon sälähtäessä, että toivottavasti tuli edes hyvä mieli.

Ei tullut hyvä mieli, akka suuntasi huutaen meitä kohti ja sitten kaartoi kaupalle päin. Tää vei sekunteja. Vasta sitten maitokahvi tuli huutamaan sille, että millä oikeudella toi heittää häntä lasipullolla, se olisi osunut ellei olisi väistänyt pylvään taakse, ja nyt osumaa tuli vain otsaan. Erittäin selvällä alkuperäisen suomalaisen aksentilla. Se vähän häiritsi narkkiämmää, kun kohde ei ollutkaan ulkkari; se alkoi taas tulla kohti ja rääkyi, mutta siinä me kaikki jo huudettiin sille, että mee pois, sua ei haluta tänne suuntaan, jatka kaupalle perkele. Kyllä sitä sai poliisilla uhata useampaan kertaan ennen kuin päästiin eroon.

Sama muija. Samat vaatteet, samat hiukset, sama naama, sama rakenne, sama seutu. Eikä oppinut mitään vieraiden asioihin puuttumisesta, mutta mikäs jos on kaksi toimivaa aivosolua, eihän niillä.

Ryyd

Eilen lojuin enimmäkseen vaan petillä, koska oli niin kuuma ettei jaksanut silmää räpäyttää. Mietin yhdelle kaverille soittamista varmaan kuustoista kertaa (mökki siirtolapuutarhassa), mutta ryyd iski. Illalla tuli kaverilta viesti, että hän on miettinyt mulle soittamista, mutta ryyd iski, eikä he ole edes mökillä vaan kotona. Näin. Taas telepatian poikasta ilmassa. Ei oo meinaan niin läheinen kaveri, että joka vuosikaan soiteltais.

Illalla alkoi tehdä mieli muurinpohjalettua. Tiesin, missä tod.näk. löytyy: Alppimuisto-biletys Alppipuistossa. Jaksamis/viitsimisongelmaa taas taas täänkin päällä. Mutta lähdin! Viiden maissa vasta, mutta pääsinpä liikkeelle. Kävin ensin kaupasta hakee kolme alkoholitonta sidukkaa ja sitten ratikkaan.

Puisto oli ihan täynnä. Toki siihen aikaan, kun myös työläiset oli päässeet pois sorvilta. En tehnyt muuta kuin ostin sen letun, söin ja lähdin. Meininki siellä oli totaalisen hyvä, mutta silti lähdin (ehkä liikaa ihmisiä taas introvertin makuun).

Mulla on kisa itseni kanssa, kuinka paljon pystyn hoitamaan asioita ja silti matkustamaan yhdellä ratikkamaksulla. Sehän on tunnin voimassa. Eilen meni tosi täpärälle: maksu oli voimassa 18.53 asti ja iskin lipun koneelle 18.53. Kas, tämmöisetkin on tapahtumia, jos ei muuten tapahdu tarpeeksi :-D

Buu

Uunisaaressa oli niin paljon levää vedessä, että en lähtenyt uimaan. Buu! Kahlasin kyllä polvia myöten ja totesin että just hyvän lämmintä. Mutta mulla on tätä terveysdraamaa jo sen verran, että en kaipaa lisää. Varsinkaan vuosikymmenen hellekesänä.

Olin mä silti siellä pari tuntia. En tajua miten jotkut voi olla auringossa, koska musta se oli tosi polttava sen hetken kun viltiltä pois viivähdin. Loput ajat tukevasti varjossa, tietty.

Ruokavalio painottuu tuorepastaan, pestoon, juustoon, ruisleipään ja mansikoihin. Pastan on kans parempi maistua, ostin sitä varastoonkin eilen kun aattelin, ettei huvita juosta kaupassa joka päivä. Tänä aamuna ovelasti kävinkin kaupassa jo ennen kahdeksaa, jotta ei olisi niin kuuma. Ihan sama, 26 tai 29 astetta, kuuma se on joka tapauksessa.

No. Mikäs mun projekti ois huomenna?

Kylmä ei ole edelleenkään (eikä ensi viikolla)

Vähän kuin turha päivä. Tai siis lepoa on tullut, kyllä. Olin aamupäivästä uimapukusillaan tuossa puistossa kodin edessä, ensin auringossa (D-vitamiini!) ja sitten varjommassa, yhteensä jopa pari tuntia. Sielu lepäsi hyvinkin, kunnes kaupankäynti alkoi kirpparilla ja puistossa alkoi olla porukkaa. En ole ujo näyttämään läskejäni, olenhan ollut nakumallinakin. Mutta kai sitä nyt kahdessa tunnissa alkaa muutenkin tehdä mieli kotiin ja kahvikupin äärelle.

Siinä oli päivän onnistunut osuus.

Päätin sitten lähteä torille syömään crepsiä. Taksi ei päässyt mihinkään koska törmäili koko ajan miekkariin ja poliiseihin. Lopulta sanoin että jätä mut tähän, kävelen loput (vaikka se hemmetin varvas on edelleen auki).

Torilla ei ollut creps-kioskia. YHYY! Päätin lähteä Kompassilaiturille muurinpohjaletun hakuun. Paitsi että ei. Se sama miekkari jumitti ratikkaliikenteen. Lopulta jouduin kävelemään vielä lisää ja sitten kotia kohti, kun ratikat taas saivat tilaa.

Kotioloissa painuin pihalle taas ja istuin R:n kans kunnes aurinko alkoi paistaa suoraan meihin. Sisätiloihin siis. Kyllähän täällä tuulettimet humisee kivasti ja naapurin pihalta kuuluu iloista juhlintaa, mutta onhan tää sisällä olo vähän kesän tuhlausta.

Perhanan varvas. Jos se saisi ihon kokonaan, olis niin helppo ja huoleton mennä kengät jalassa! Mutta koko ajan se on vaan tuosta keskeltä pikkuisen auki. Pidän sitä ilman sukkaa tai mitään niin paljon kuin mahdollista, silleen se parhaiten paranee. Houp sou. Täällä kotipihoilla ja puistossa voikin liikkuu sandaaleissa, mut ei ne kelpaa pitempään kävelyyn.

Lonna sitten

Nyt on aito huh-hellepäivä!

Lonna on se pieni saari varttitunnin laivamatkan (7e) päässä Helsingin keskustasta. Tänä viikonloppuna siellä oli joogaretriitti (nuo porukat rivissä rantakalliolla), josta tiesin, mutta en uskonut sen esim. valtaavan raflaa tms. No, eipä nuista haittaa ollut.

Käytiin katsomassa ravintolan lista, mutta seurani R halusi mieluummin vohvelimestaan alakertaan. Söin niin paljon kuin napa veti eli sekä suolaisen että makean. On tullut nimittäin pari viimest päivää vedettyä lähinnä marjoja ja hedelmiä, oli kiva saada jotain jauhoista tehtyä. Ja sitten oli muuten masu täysi.

Vain Suomen Jäätelön jätskejä. Kiva kun suositaan pientä tuottajaa! Toinen pieni, jota olen nähnyt viime aikoina parissakin paikassa: Ägräs. Niiden panimo on Fiskarsissa, ja tuotetta näytti olevan Lonnassakin.

Äkkiä on se saari kävelty ympäri. Uimaankin olisi näköjään päässyt. Hirveä määrä porukkaa liikenteessä joka paikassa: laivalla, torilla, sityssä. Kiva päästä kotiin introvertteilemaan taas. Huomenna pitäisi päästä jonnekin käyttämään tuota aurinkosuojavoidetta, kun tuli ostettua aika railakas tuubi. Ehkä oma puisto, ehkä Uunisaari.

Lomaretkeily jatkuu

Jep, ja sitten käytiin sekä risteilyllä että Virka-galleriassa ynnä syötiin hyviä juttuja Kauppatorilla! Royal Line vei puolentoista tunnin ajan ympäri Helsingin vesiä. Olen aina yhtä pihalla siitä, mikä saari on mikäkin. Uunisaaren ja Suokin sentään erotan. Jotenkin tuli mieleen, että ehkä Lonnassa pitäisi käydä vihdoin tänä kesänä. Se on siinä ihan Suokin lähellä.

Juuri kun suunnattiin ratikkapysäkille, jäi hetkeksi ihmetyttämään poliisin ohjaamat Helenin (sähkölaitos) autot, jotka pisti parkkiin keskelle Pohjois-Espaa. Mutta Hesarista sitten luin, että Helen hitsaa viemärinkansia kiinni, koska TrumPutin. Ja kun menin ratikalla kotia kohti, niin vastaan tuli Hakaniemessä poliisisaattue ja varsin jämäköitä mustia autoja. Tuskinpa ukot itse vielä täällä? Oisko olleet turvamiehiä ja muuta henkilökuntaa. *)

Pukuja, jee! Virka-galleriassa Helsinki vanhoissa suomalaisissa elokuvissa

*) ei, kuulemma ihan itse Putain meni siinä jymäkimmässä autossa

Juhlaviikot

Juhlaviikot. Avasin esitteen, näin heti nimen Steve Vai ja tiesin hyvästeleväni kuusikymppiä.

Oikeasti tähtäsin kahteen lippuun, yhden sain. Mahlerin 8. oli loppuunmyyty (toki – järkyn iso show, 350 muusikkoa lavalla, en tiedä edes mihin ne mahtuu), mutta Steve Vaihin sain lipun. Kovahko kitaraukko. Musiikki ei ole mulle mitään jokapäiväistä leipää, mutta kyllä mä sentään joitain nimiä tiedän.

Muistan jonkun kesän, kun tuntui että istun Huvilassa jatkuvasti. Ehkä silloinkaan lippuja ei ollut kuin neljä, mutta selvästi liikaa, kun tuollaiset mielikuvat on jääneet.