Niin sateista!

Hou hou hou. Ei me mennä Katajanokalle. Jo menomatkalla pelästyin siitä, miten PITKÄ MATKA joka paikkaan on sieltä – oli ihan kärjen tuntumassa. Asunto oli ihan ok ja siellä oli kissakin tilapäisesti asumassa, ja ihminen oli ok, mutta silti. No, mun jälkeen sinne tulikin toinen katsoja, joka halusi asunnon tammi-huhtikuuksi, joten mun ei sitten tarvinnut muotoilla sitä ei-kiitosta, vaan se tuli toisesta suunnasta.

Nyt kattelen edelleen, jos olis jossain tässä lähempänä mestoja.

Mitäs muuta. Koko päivän on satanut ja ollut pimeetä, mutta Nokalta suuntasin kuitenkin uuteen keskustakirjastoon Oodiin. Siellä oli toki ihmisiä, mutta vallan hyvin pääsi liikkumaan ja katsastelemaan kioskit. (Amos Rexiin oli edelleen hillitön jono, ulkona sateessa, hrrrrr.) Söin riisipuuroa, kaikenlaista muutakin olisi saanut. Toka kerros oli tänään kiinni, vaan riittipä siinä ekassa ja kolmannessakin. Komea talo.

Sieltä luonnollisesti elokuviin. Harmi, kun ei ollut omaa ”leirintäporukkaa” mukana, sillä An evening with Beverly Luff Linn oli jotakuinkin hauska nimenomaan camp-luomuksena, mutta ei se silleen naurata yksin kuin kavereitten kanssa. Vähän semmoinen Trey Parker & Matt Stone -henki päällänsä, sano. Erityismaininnat vaatetukselle, koska koko leffassa ei ollut yhtään järkeenkäypää rättiä. Kaikki oli 1980-luvun perimmäisestä roskiksesta, ja olihan se tavallaan hyvin… joo. Muistoja, muistoja. Itseasiassa luulin, että tää olisi parempi leffa, koska oli R&A:ssa. Vaan eihän se aina.

Mainokset

Asumishommeleista

Loma loma loma jee loma jee loma jee!

Vajaa viikko to-ti mutta onpa kuitenkin. Mä niiiiin nukun. Monet päikyt päivässä ja yöt kymmentuntisia.

Olen ollut huolissani tulevasta julkisivurempasta. Asiat on kuitenkin lutviutumassa, toivoakseni, tai siltä nyt ainakin tuntuu. Taloyhtiön hallituksen puheenjohtajan mukaan mun asuntoon – parvekkeeton yksiö – ei tulekaan sitä ylimääräistä seinää asunnon puolelle, vain parvekkeellisiin asuntoihin (koska parvekkeet piikataan hemmettiin). Tämä helpotti jonkin verran! Ikkunasta tulee siis ainakin himerää valoa koko ajan, vaikka näkymät on yhtä kuin telineet ja peite.

On mahdollista, että mennään Katajanokalle jakamaan huoneistoa kissoista tykkäävän ihmisen kans. Meille oma pieni huone, mutta kissat saisi vaeltaa asunnossa vapaasti. Ajattelin, että ehkä helmi-maaliskuuksi tällainen ja sitten tultaisiin katsomaan, millainen melu omassa kotona on. Voi olla, että jatketaan Forenomiin tai jonnekin, koska kissat oikeasti tarvii ikkunaa. Mutta saattaisin olla menossa katsomaan asuntoa ihan livenä nyt viikonloppuna, kun se ihminen on siellä … huolehtimassa nykyisen vuokralaisen kissasta viikonlopun ajan :)

Ja onhan se päheetä ku mikä sanoa ”asun Katajanokalla”. :-D

Mutta ilman pankkilainaa ei tästä mihinkään lähetä. Ja toisaalta, yks mistä voi ”säästää”: voi lykätä oman asunnon lainanlyhennyksiä kuukausitolkulla.

”Sex is in the heels”

Viisi ystävää olivat ostaneet itselleen ja mulle liput Kinky Bootsiin. Sama musikaali, joka on tehty Kinky Boots -leffan pohjalta, jonka olen nähnyt sekä isolta kankaalta että, oho, tuollahan se on myös omassa hyllyssä! Olen niin kiitollinen näille ihmisille, en vain esitykseen pääsystä vaan tästä eleestä – välittämisen osoituksesta, joka lähti siitä, että olin sanonut lippujen olevan liian kalliit. Pamauttivat tällaisen synttärilahjan sitten. Oh man.

Kaupunginteatterin Kinky Boots on saanut arvostelijoilta viistoista asteikolla yhdestä kymmeneen. Eli esiintyjät, lavastus, puvustus, musat, tanssit, meikit, ohjaus on kehuttu jo moneen kertaan, eikä turhaan. Loisteliasta oli kaikki – iso produktio ja suuret kohtaukset! Lopussa eniten mua ihmetytti se, että kaikkien kymmenien näyttelijöiden – ei siis vain dragien ja tanssijoiden – oli pitänyt opetella liikkumaan korkokengillä. Tää menee multa lujaa yli: olen kokeillut korkokenkiä jalkaan kerran (tästä on kuvatodiste) enkä ikinä sen jälkeen. En vaan osaisi kävellä niillä metriäkään. Ja sitten se saappaiden määrä – kymmeniä pareja niitäkin, eri kokoisia ja tosiaan pitää kestää painoakin. Mulla oli lopussa silmät varmaan pullahtamassa päästä kun katselin sitä meininkiä. VAU. Jumankekka mut VAU!!

Tästä voisi väkertää perinteen, jos hengissä kestää. Viime marraskuussa taivuttelin saman porukan katsomaan Svängiä Kapsäkkiin, ja myöhemmin samassa kuussa kokoonnuimme glögeille. Ja tänä vuonna tämä. Marraskuun tappamista hyvässä porukassa. Arvostan.

Heimut löysin ne kuvat! Meitsi korkokengissä. Säärien upeus selittyy nälkävuosilla – ei ole selluliittia eikä läskejä, kun ei ole kuukausiin ollut rahaa ruokaan.

Yes, I know

Ooh, joskus niin tekisi mieli pukeutua naiseksi!

Kirja… eiku ruokamessut

Pasilassa tällaistakin uutta!

Nyt kannataa hellssinkiläisen kaivaa se paksuin pomppa päälleen – kuten melkein kaikki on hoksanneetkin – sillä vaikka mittarissa on aste plussan puolella, niin tuo tuuli jäädyttäisi munat, jos semmoiset omaisi. Kylmä on! Onneksi ostin sen kunnollisen talvitakin viime vuonna. Ajattelin, että se on niin lämmin, että isoimmilla pakkasilla varmaan tulee käytettyä. Ja kakat, kyllä nyt on niin kylmä että vähemmällä ei pärjää!

Kirjamessuviikonloppu. Mua kiinnosti eniten tietysti Viini&Ruoka, ja marssinkin sinne heti ekana, mielessä, että jos en jaksa enää kirjamessuja, niin onhan mulla toinen lippu – meen kirjamessuille huomenna! Ja niin siinä kävi, että vaikka en välittänyt viineistä enkä lihatarjoomuksista, niin aikaa meni ja tuli ostettua pari kassillista ruokatavaraa ja syötyä myös päivän kalorit siellä. Etenkin hei Porvoon jäätelötehdas – suosittelen. JUMA. Ruusu-basilika -jäätelöä! Banaani-toffee -jäätelöä! Jesu että olivat hyviä!

Jep, en jaksanut enää alakertaa. Meen sitten huomenna. On ihanaa olla kissojen kanssa kotona, täällä on lämmin ja kohta meen lukemaan dekkaria petiin.

Mielihyvät jatkuu

Kokeiltiin taas uusi brunssipaikka, nyt Väinö Kallio. Interiööri ja fiilis mitä ihanin, mutta safkat ei vaan oikein maistuneet muistettavasti. Seura hyppäsi suoraan lämpimien ruokien yli, mikä oli ihan hyvä liike. Tiramisu oli hyvää, ja smoothie. Jälkkärikakkuja oli runsaasti ja polleana ilmoitan, että otin vain kolmea :-D

Lemppari-brunssipaikka? Ei tämä. Ehkä IPI, jos on pakko valita. Tykkään kyllä paljon Tintin Tangostakin, mut se ei ole näillä main.

Annantalolla oli Japani-päivä. Multa oli jäänyt monta vuotta välistä, joten seuraavaksi suunnattiin sinne. Toivoin löytäväni jotain Clifton Karhua, koska se ei ole niin kliseisesti japanilaista kuin monet muut jutut. No, ei ollut.

Toisessa kerroksessa tehtiin viuhkoja ihmisen nimellä. Olin niin viuhkaa vailla jo siinä kuumuudessa, joten ostin. Neito tarjosi etunimelleni neljää erilaista kirjoitusasua, joista valitsin sen, jossa yhdistyy ”rauha” ja ”vihreä kasvi”.

Paljon siellä oli ukkeleita, joilla oli päällä tämä pitkä musta asu, jonka nimeä en nyt tietenkään muista.

Ja taidetta ja astioita ja teetä ja ja ja.

Entisen työkaverin kirjoittamat kirjat! Vähän yllätyin. Olen lukenut noista kaksi, mutta en nyt heti muista, oliko niillä mitään tekemistä Japanin kanssa… Varmaankin, koska ne oli tuolla.

Sitten tietenkin: omat ostokset. Kaksi viuhkaa ja Kissojen valtakunta -dvd.

Kaikkeen sitä rahaa saa menemään kun oikein yrittää.

Viikonloppu on siis paljolti kulunut ostelun parissa. Toisaalta hävettää, kun aikuinen ihminen vetää mielihyvät moisesta. Mutta toisaalta joo, tulihan siitä mielihyvää. Varsinkin noista eilisistä, ja nyt etenkin viuhkasta omalla nimellä. Ja mielihyvähän on tärkee mielenterveydelle, vai mitä?

Huima kokemus

Ei KOSKAAN, IKINÄ ole Uunisaaressa ollut niin lämmintä vettä kuin tänään. Epäröin sen sinilevän takia, mut päätin sitten että uin, kastelematta päätä. OMG miten lämmintä. Kuin olisi järvessä uinut! Oijoi. Voivoi!

Aloitin aikaisin, lähdin saareen jo kympiltä. Raikasta ja tyhjää. Kuin oma ranta. Pois lähdin kahdentoista jälkeen. Seuraava etappikin oli valmiina mielessä: Stokka. Pääni alkaa olla nyt taas silleen jengoillaan, että käyn kirjastossa, katon elokuvia JA mieli alkoi tehdä myös tuoksua. Mähän olen melko lailla tuoksuihminen, mutta nyt kun keväällä loppui viimeinen tuoksu ja se ahdistuspaska iski samoihin aikoihin, ei ole tehnyt mieli mitään. Vaan nyt!

Huono uutinen: Kiehl’s on lopettanut kaikki tuoksut paitsi myskin. YHYY SAATANA! Kaikki mielikuvat ja mielihalut uusiksi. No, ostin kumminkin myskiöljypuikon. Se ei riittänyt. Tepsuttelin vielä ostamaan Elizabeth Ardenin vihreän teen. Nämä yhdessä ei oo vars paha. Myskiöljy on ehkä hiukan liian maskuliininen, mutta jospa tuo viheriä tee sotkisi elämystä sopivasti.

Kotona on to-del-la kuuma. Mittari sanoo 30,3. Tuulettimet toki jonkin verran auttaa, mutta onhan tää tosi väsyttävää. Häivyn täältä taas kohta, käpäsen lääkärissä ja käyn sitten kattomassa Rinsessaa ellei R ole jo tullut kotiin.

Kaikki ei opi nopeesti

En tainnut tänne kirjoittaa siitä, kun oltiin ulkona (Kallio), mulla oli päässä huivi koska lyhyt tukka, päänahka, aurinko, ja siitä nousi sitten show. Känninen akka alkoi huutaa perkelettä ja muslimia, ja pyyteli sitten kovasti anteeksi kun huusin vastaan että mul on syöpä. Toivoin, että akka olisi ottanut opikseen, ettei käydä vieraille mitä vaan.

No, eikö mitä. Taannoin istuin ysin pysäkillä, katoksessa oli myös hipsteri puhelimineen ja katoksen ulkopuolelle tepsutteli todella hyvännäköinen maitokahvin värinen emäntä. Niin tää sama deekunarkki kulkee kadun toisella puolella keräämässä purkkeja, löytää pantittoman pullon ja laukaisee sen kiroten ja huoritellen tien yli suoraan kohti maitokahvia. Tajusin sen vasta kohta, sanoin vaan hipsterille pullon sälähtäessä, että toivottavasti tuli edes hyvä mieli.

Ei tullut hyvä mieli, akka suuntasi huutaen meitä kohti ja sitten kaartoi kaupalle päin. Tää vei sekunteja. Vasta sitten maitokahvi tuli huutamaan sille, että millä oikeudella toi heittää häntä lasipullolla, se olisi osunut ellei olisi väistänyt pylvään taakse, ja nyt osumaa tuli vain otsaan. Erittäin selvällä alkuperäisen suomalaisen aksentilla. Se vähän häiritsi narkkiämmää, kun kohde ei ollutkaan ulkkari; se alkoi taas tulla kohti ja rääkyi, mutta siinä me kaikki jo huudettiin sille, että mee pois, sua ei haluta tänne suuntaan, jatka kaupalle perkele. Kyllä sitä sai poliisilla uhata useampaan kertaan ennen kuin päästiin eroon.

Sama muija. Samat vaatteet, samat hiukset, sama naama, sama rakenne, sama seutu. Eikä oppinut mitään vieraiden asioihin puuttumisesta, mutta mikäs jos on kaksi toimivaa aivosolua, eihän niillä.

Ryyd

Eilen lojuin enimmäkseen vaan petillä, koska oli niin kuuma ettei jaksanut silmää räpäyttää. Mietin yhdelle kaverille soittamista varmaan kuustoista kertaa (mökki siirtolapuutarhassa), mutta ryyd iski. Illalla tuli kaverilta viesti, että hän on miettinyt mulle soittamista, mutta ryyd iski, eikä he ole edes mökillä vaan kotona. Näin. Taas telepatian poikasta ilmassa. Ei oo meinaan niin läheinen kaveri, että joka vuosikaan soiteltais.

Illalla alkoi tehdä mieli muurinpohjalettua. Tiesin, missä tod.näk. löytyy: Alppimuisto-biletys Alppipuistossa. Jaksamis/viitsimisongelmaa taas taas täänkin päällä. Mutta lähdin! Viiden maissa vasta, mutta pääsinpä liikkeelle. Kävin ensin kaupasta hakee kolme alkoholitonta sidukkaa ja sitten ratikkaan.

Puisto oli ihan täynnä. Toki siihen aikaan, kun myös työläiset oli päässeet pois sorvilta. En tehnyt muuta kuin ostin sen letun, söin ja lähdin. Meininki siellä oli totaalisen hyvä, mutta silti lähdin (ehkä liikaa ihmisiä taas introvertin makuun).

Mulla on kisa itseni kanssa, kuinka paljon pystyn hoitamaan asioita ja silti matkustamaan yhdellä ratikkamaksulla. Sehän on tunnin voimassa. Eilen meni tosi täpärälle: maksu oli voimassa 18.53 asti ja iskin lipun koneelle 18.53. Kas, tämmöisetkin on tapahtumia, jos ei muuten tapahdu tarpeeksi :-D

Buu

Uunisaaressa oli niin paljon levää vedessä, että en lähtenyt uimaan. Buu! Kahlasin kyllä polvia myöten ja totesin että just hyvän lämmintä. Mutta mulla on tätä terveysdraamaa jo sen verran, että en kaipaa lisää. Varsinkaan vuosikymmenen hellekesänä.

Olin mä silti siellä pari tuntia. En tajua miten jotkut voi olla auringossa, koska musta se oli tosi polttava sen hetken kun viltiltä pois viivähdin. Loput ajat tukevasti varjossa, tietty.

Ruokavalio painottuu tuorepastaan, pestoon, juustoon, ruisleipään ja mansikoihin. Pastan on kans parempi maistua, ostin sitä varastoonkin eilen kun aattelin, ettei huvita juosta kaupassa joka päivä. Tänä aamuna ovelasti kävinkin kaupassa jo ennen kahdeksaa, jotta ei olisi niin kuuma. Ihan sama, 26 tai 29 astetta, kuuma se on joka tapauksessa.

No. Mikäs mun projekti ois huomenna?