Anan superviikonloppu

Ajatelkaa: samaan aikaan Helsinki Comedy Festival, Habitare ja Rakkautta&Anarkiaa. Ja siinä oli vasta sellaiset tapahtumat, jotka mua itseäni kiinnostaa!

Tuo perjantain stand-up -setti oli monella lailla uskomatonta. Ekanakin, mun lemppariukot Ismoa lukuunottamatta kaikki siinä siistissä nipussa! Ekan kerran meikit lähti valumaan silmistä Ilari Johanssonin takia, toisen tuhon teki Jukka Lindström. Se on vaan, kun sen osaa! Hyvä säkä kävi myös paikan kanssa. Melkein kaikki oli myyty kun ehdin osille, joten sain sitten tokarivin reunapaikan. Ajattelin, että eihän sieltä mitään näe, mutta kas, Aleksanterin teatteri ei olekaan mikään Metropolitan, joten istuin polvet melkein lavan reunassa kiinni. Kyllä, toka riviltä! Ja erittäin hyvin näin ja kuulin!

Eilen lauantaina alkoi sitten osaltani R&A. Eiku ensin kävin Habitaressa toiseen kertaan, ja nyt siellä oli uuttakin, esim. Muji-talo ja vain vippikortilla Forma-osasto. Tällä kertaa en enää ottanut kuvia. Mutta sitten tosiaan iltapäivästä elokuviin. Kolmesta yksi oli sellainen, että ymmärrän sen kuuluvan nimenomaan R&A:han; valitettavasti kaksi oli ihan mainstream eikä kovin kummoisia sellaisenakaan. No, tulipa katsottua.

Illalla myöhään oli kaksi leffaa peräkkäin. Oli ottanut vähän eväitä ja käynyt vaihtamassa kotona takin kevyimpään talvitakkiin. Se oli niin oikein tehty, koska yöllä oli jo toiseen tapaan kylmä kuin päivällä! Tänään näyttää taas aurinko paistavan. Nyt on päiväsaikaan kaksi leffaa peräkkäin ja illalla vain yksi. Samat sävelet takin kans, ja eväs päivällä mukaan.

Tämän jälkeen seuraava leffa iskeekin vasta torstaina. Sitä ennen käyn aamuin illoin hoitamassa naapurin Prinsessaa :-) Hän on vähän samanlainen kisu kuin Ilo – ujo, mutta kehittyy koko ajan. Ja sitä kehitystä onkin just kiva seurata ja rohkaista! Voi kun mistään kissahommista saisi yhtään rahaa, niin vaihtaisin työpaikkaa sekunnissa. Vaan eihän niistä saa.

Rinsessa. Häntä saa vähän silittääkin.

Kirjajuttu: valitettavasti Heikki Valkaman Pallokala ei ole dekkari. Se on kirjoittajan Japani-tietouden esittely. Sellaisena hyvin kiinnostava, tykkään lukea Japanilasta vaikka mitä. Mutta tykkään myös lukea dekkareita silleen, että juoni on selvä jatkumo, siinä on hyvät cliffhangerit ja tukka nousee pystyyn ja suusta tipahtaa ”Iyyyyääkeii!”. Ei Pallokalassa.

Mainokset

Heti väsyttää

Heti aloin pinnata menoista, eli tänään en lähtenyt illalla pileisiin. Olisin ehtinyt, mutta iski päälle toi infoähkyahistus, niin en sitten saanut aikaan kävellä ulos ovesta. Kirjoittaminen helpottaa siihen. Kun itse tuottaa lisää tekstisaastetta, niin siinä on vähän niinku koston maku ja sehän sielua hykerryttää.

Mutta asiaan! Eilinen meni tosi hyvin. Kävelin aamulla Habitaressa kolme tuntia ja katoin kaiken. Kuvia on. Suosittelen, kiinnostavaa oli paljon! Mujissakin on käyty. Vein ostokset kotiin ja suuntasin Meikkuun. Sieltä menin suoraan sitten Kaapelin Valssaamoon, jossa oli kymmenen nuoren muotitaiteilijan tekosia. Kuvia on. Kuvat tulee Flickriin kunhan ehdin.

Illaksi mainittu tylsä osuus eli taloyhtiön hallitus. Ilmoitin siellä, että taidan väistää hallitushommat ensi vuonna (vaikka niistä saa rahaakin, mutta pienii ne rahat on kokousten tylsyyteen nähden). Myös toinen paljon napakampi ja tiedostavampi muija lähtee hallituksesta ensi vuodeksi, mutta sillä on ihan syy, koska muuttaa ulkomaille vuodeksi. Sääli.

– – – –

Nyt illalla oli kummallinen sippaaminen ja siitä toipuminen. Alkoi yhtäkkiä Kriminalistia kattoessa väsyttää niin että oli pakko mennä pitkälleen heti. Silmät kiinni ja toivottavasti unta palloon… mutku ei. Ensin pikku-ukko alkoi vinkua vaikka just oltiin leikitty puoli tuntia. Miu miu miu MIU MIUMIU! En välittänyt, koitin vaan vajota kun oli niin hyvät vajoamisfiilikset. Sit tyhmä kun olin, en ollut laittanut puhelimia äänettömälle ja olin jättänyt viimeisimmän lelun typykissan löydettäväksi, enkä ollut ottanut korvatulppia saati korvaläppiä, koska väsy iski niin yllättäen. Eli kun olin kymmenen minuuttia kuunnellut kaikkea tätä möykkää silmät kiinni ja sielu tutkan alapuolella, yhtäkkiä olin taas valmis aukaisemaan silmät ja olemaan hereillä. En ollut edes vajonnut kunnolla tasoille. Yleensä noin nopee virkistyminen kyllä vaatii sen, että olis käyty manalassa vaikkei unessa asti, mutta nyt en tosiaan ollut edes sukeltanut syvälle.

Eli (vain) itselle kiinnostava uusi kokemus. Noinkin helposti voi toipua isosta pikaväsystä.

Kesä 2017

Eilen oli siis vuoden 2017 kesä. En lähtenyt Unskaan, koska veden lämpiäminen vaatisi muutaman hellepäivän, ja Unska ilman edes mahdollisuutta uimiseen on pikkasen turha. Mutta lähdin kovasti sinne suuntaan: Merikadulle. Josta Kaivarin kanuuna olikin poistunut. HÖH! En lähtenyt etsimään uutta liikettä, vaan tepsuttelin Korkeavuorenkadun, koska siellä on paljon pikkuliikkeitä, joissa ei tule käytyä koskaan. Löysinkin pari hauskaa juttua, ja vältin muutaman herätteen…

Iltapäivällä Leppävaaraan, josta etenimme Mamman kanssa Mankkaalle katsomaan kissanpentuja. Samoja kuin täällä. Ja samalla lailla tarvii munkin sanoa kuin linkin kissatäti: ekaa kertaa ikinä omat kissat oli perusteellisesti kiinnostuneita mukana tulleista hajuista! Mutta tästä varmaan lisää kissablogin puolella.

Tänään Kaivarin kanuunaan oikeasti?

Eiiiii…

Voi jumalauta, TAAS. http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005287577.html Ihan pikkasen kävi mielessä, että tää mielenosoitusleirihölmöily olisi jo loppunut. Eipä – uusi kierros! Tätäkin ihmettelen, että taas ne perkeleet on keskellä kaupunkia, sekä pakolaisleiri että väkivaltainen juopporemmi. Poliisi on osoittanut miekkareille paikat. Miksei turvapaikanhakijat Rastilaan ja natsit Laruun Espoon rajalle? Kummallekin 3×3 metriä alue ja mielenosoitusaika klo 10-15. Olisivat poissa niin toistensa kuin muiden ihmisten kimpusta. Vaan ei, taas keskelle kaupunkia. Ai perse tätä meininkiä.

Poliisin ammatin arvostus on ollut kova Suomessa varmaan niin pitkään kuin niitä kyselyjä ikinä on tehty. Epäilen vaan, että tää loputon natsien lelliminen tekee aika pitkää miinusta siihen.

Löytö

Mähän olen ihan idari. Varmaan viimeinen ihminen planeetalla, joka hokasi, että Kinaporin palvelukeskuksesta saa kuka vaan lounaan 7-8 eurolla. Ei tarvii olla asukas. En tiiä miten juuri tänään tuli mieleen tarkistaa, mutta joo, näin on. Siellä on erikseen myös kahvila pullapulleroisineen.

Samaisen keskuksen kuntosalille tosin vaaditaan sitten jo 63 ikävuotta taakse, mutta eiköhän sekin tästä, kun ootellaan. Toivottavasti tää helevetin lapanen paranee siihen mennessä, on meinaan kaikki kotikonstit jo kokeiltu enkä oo vieläkään päässyt venyttelyjä isompiin jumppiin käsiksi, koska rannekipu.

Otin kätsänsähköisesti yhteyttä Vallilan arvauskeskukseen, heidän sivulla kun sanotaan että viimeistään seuraavana päivänä he ottaa minuun päin yhteyttä. Ei oo mitään kuulunut vielä. Jos nyt loma-ajat ja muut rassaa heidän aikataulua, niin voishan senkin sinne sivulle päivittää, ei se vie kuin sekunteja.

Lidlin juustokakku, nam

Kaikenlaiset hurlumheit vaan jatkuu

Kävin Priden brunssilla Oivassa. Jösses dösses. Tai niinku kassatyttö sanoi: ”Tämä on aamiainen, on siis kevyempi.” Tarttee varmaan käydä kattomassa sitten se oikea brunssikin, koska mun mielestä tämä näytti varsin täydelliseltä ja runsaalta brunssilta!

Oivan seinällä roikkuu kunniakirja kaupungin parhaasta brunssista 2017. Näin ”kevyen aamiaisen” koettuani en ihmettele. Nam nam nam nam.

Koska noin muuten käyn ja kukun auringonvalolla enkä yhtään jaksa tällaista harmaata, josta ei tiedä minä hetkenä sade alkaa, niin en sitten mennyt edes seuraamaan Pride-kulkuetta. Tai katoin Areenasta kyllä. Vielä vähemmän Puistojuhlaan. Olen käynyt puistojuhlissa ehkä kolmisen kertaa, ja yksinäisyyteni siellä on kosminen. Toki käyn yksin monissa muissakin venuissa, mutta ainoastaan puistojuhlissa on tuntunut että vittu, olen maailman yksinäisin ihminen, en tunne täältä ketään (niistä tuhansista ja tuhansista..) ja kaikilla muilla on kaverit mukana. Joten en siis mene sinne hankkimaan ikävää oloa.

Tuska on tuossa naapurissa. Jos aukaisee ikkunan, hyvin kuuluu. Mitä turhaan lippua ostamaan :-D Tänään on myös Alppipuistossa juttuja, muistaakseni Elephantasy. Siellä ny saattais olla muurinpohjalettua. Aiemmin kun katsoin livefeediä sieltä, niin eipä ollut porukkaa sielläkään juuri ketään.

Onneksi edes tuuli on laantunut eilisestä.

Täysi päivä

Eilinen olikin täysi päivä. Illalla KAKSI standuppia! Ekana Juuson poppoo Silmussa, noin tunti. Sitten taksilla Bottalle Homojen hommaan varaamaan hyvä paikka. Lippu oli toki ostettu jo ajoissa, mutta hyvä paikka on tietenkin yhtä tärkee.

Ihme on tapahtunut. Olen käynyt Homojen hommassa joka vuosi, ja siellä ei ole koskaan ollut ketään tuttua. Ja NYT neljä, NELJÄ tuttua, joista yksi lavalla! Ja ne tutut jopa ryhmittyivät samaan, mistä olin varannut itselleni ensin paikan. Tosi merkillistä. Kiitollinen tunne myös – olen vaahdonnut stadupista vuosia, ja vaikka nää ei tulleet paikalle mun vaahtoomisen takia, niin kuitenkin hitusen hieno fiilis. Tupa on jälleen myyty täyteen ja ylikin. Kuten aina :-)

Esiintyjät oli tällä kertaa kaikki naisia paitsi Jamie, joka on jo sitä viimeistä siivua vaille mies. Vain osan naisista tiesin etukäteen. Laatukamaksi osoittautuivat kaikki. Standuppia on niin kiehtovaa katsoa, kun se on sellainen taidemuoto, että esittäjällä täytyy olla tosi hyvä ällipää, kekseliäisyys, hyvä rytmitaju ja sitten vielä se itseluottamus, että on lavalla kotonaan. Ja ne jotka päätyy näin isoille kinkereille lavalle, ne jo osaa tuon kaiken. Nautinnollista! Tällä kertaa eniten tykkäsin kuitenkin Raisasta (tuttu jo vuosien takaa toisista piireistä) ja Jamiestä.

Kuvat on huonoja mutta eihän niitä oo pakko katsoa:

Olin kotona vasta puoliyön jälkeen, ihan liikaa kävelleenä. Kolme tuoppiakin olin juonut illan mittaan, eli tuntui kuin oisin tuhlannut kaikki vähätkin rahat. No mut johonkinhan ne kuluu kuitenkin, ja ilta oli sentään toppen!

Tänään karsea tuuli sai pitkälti pysymään sisätiloissa. Pesin lattian! Eka kerta ehkä puoleen vuoteen. Eiku olenhan mä osia lattiasta pyyhkinyt aina välillä, mutta nyt päräytin koko läänin. Hyvä minä! Sitten taas päiväunille kisun viereen. Purrr!