Kolmen pisaran päivä

Mainio päivä eilen. Senhän piti olla läpeensä aurinkoinen ”viimeinen kesäpäivä vähään aikaan” mutta kyllä silloinkin satoi sen kolme pisaraa. Pilvet antoivat ymmärtää enemmänkin.

Otettiin P:n auto ja ajettiin ekana Ondaan lounaalle. Eiks tää ole sama kuin Siltanen? No, joka tapauksessa vähän yli kympin ja hyvää oli, just punaviheriän kuplan mieleen kaikkia jänniä salaatteja ja muuta.

Varsinainen tarkoitus oli mennä kaupoille Arabiaan, mutta koska auto oli alla, käytiin ekana katsomassa Kalasataman perällä oleva Ihana-kahvila. Olihan se ihana omalla tavallaan, konttikahvila ja pöytiä pihalla, meri ihan vieressä ja Kalasataman loputon rakennustyömaa toisella puolella (tarpeeksi kaukana). Tuuli kipakasti vaikka aurinko paistoikin. Ja sitten tuli ne kolme pisaraa, joten mentiin autoon juomaan loput kahvet.

Sitten kierreltiin vähän Kulosaaren puolessa ja sieltä Arabiaan. Kätevin kauppakeskus ikinä. Maksuton parkki, ruokakauppa, Alko, apteekki ja muutama muu liike samassa, kuten vaik vaatekauppoja ja Tokmanni. Eli käytännössä sieltä saa ”kaiken”. Mulla lie nyt einekset juhannuksen yli, jotain tuorehommaa ehkä pitää käydä vielä ostamassa. Varvas kyllä tykkäisi parantua ihan ilman kävelyjä, mutta nyt sille ei voi sellaista tarjota.

Se oli viides päivä peräkkäin ilman ahdistuskohtauksia. Jokin alkaa toimia.

(nää kaikki on P:n ottamia kuvia)

Meidän talossa kuuluu toisinaan sellainen ääni kuin joku nojaisi ovisummeriin, tauko, ja taas pitkä soitto. Joskus tauko voi olla pitempikin esim. illalla. Aloin ihmetellä tätä talon ryhmässä eilen, kukaan muu ei myöntänyt kuulleensa ääntä. Sit eilen istuin pihalla puoli tuntia ja kuulin äänen pitkillä tauoilla myös siellä. Eli päättelin, ettei sen välttämättä ole meidän talosta.

No, kuitenkin. Illalla yli yhdeksän taas kuulin sen kahdesti, hyvin pitkä tauko välissä. Taloyhtiön hallituksen pj keksi lopulta, mikä se saattaisi olla: ehkä alakerran ravintolan ilmastointikone. Sehän kuuluisi myös ulkona, koska niitä vehkeitä on tuolla porttikongissa. Pyysi isännöitsijää tutkimaan asiaa.

Mainokset

Matava maanantai

Lauantaina koko päivä Somerolla kaverien luona. Ylellistä. Siis kyyti, tarjoomukset, kaikki mitä sai katsella. He on noin viidessätoista vuodessa korjanneet vanhaa omakotitaloa tosi paljon ja niin kauniiksi. Samoin pihapiiriä ja kasvillisuutta. Tuoneet isoja kaappeja Japanista, valinneet upeita rohkeita värejä seiniin ja lattioihin.

Tämä päivä kääntyy suorastaan seikkailulliseksi (ironiaa elämäni loputonta tylsyyttä kohtaan) koska aamulla kävin Sörnäisissä ja toinen retki aukeaa ip. Sörnäisiin kävely otti kunnon päälle tosissaan, varpaan takia en ollut kävellyt ulkona juuri yhtään keskiviikosta lähtien. Nyt ihan hien pukkasi ja kovaa. Kävin siis Mustissa & Mirrissä tilaamassa hiekkakuljetuksen, K-kaupasta vähän ruokaa ja apteekissa kisulle masupillereitä. Sörkka on aina omanlaisensa elämys, siellä on ne tyypit joihin ei törmää muualla. Nytkin yksi tuli kauppaan pää edellä ovenpieleen ja katottiin, tarviiko ambulanssia, muuta apua jne. Tää ei edes ollut niitä ”tyyppejä” vaan enemmänkin tavallisen oloinen ihminen. Että osaa sitä muutkin.

Toinen retki aukeaa, kun lähden viemään kisua hammaskiven poistoon nyt iltapäivällä. Olen tilannut sossukyydin nyt menomatkalle mutta takaisin tullaan tavallisella taksilla. Kisu on nyt ihmeissään kun ei saa ruokaa aamiaisen jälkeen, mutta sellaista se joskus on.

PS. Aloin lukea kirjaa, jossa yksin asuva tyyppi toteaa elämänsä vitun tylsäksi. Hänen syöpänsä on toistaiseksi kurissa, mutta ei tiedä, kuoleeko kahden kuukauden vai kahdenkymmenen vuoden päästä. MIKSI edes luen kun tuo on suoraan kuin mun omasta elämästä?! :-D

Ympyrää pyöritty ja suoraa välillä

Ajeltiin taas Rinsessan äipän R:n kanssa. Kompassilaiturille ensin, muurinpohjalettu ja kahvia, ja siitä ilmaisella (13.6. saakka) lautalla Uunisaareen. Ihmettelin, miksi ekana ilmainen ja sitten vain 2 e vaikka menneinä kesinä on ollut jotain 3 tai ylikin. No, rafla tarvitsee vissiin enemmän asiakkaita tms. Harva putiikki hintojaan laskee, ylipäätään. Siksi ihmetytti.

Kaffetta kuskille. Melko siistit hassut pilvet, huom!

Käveltiin Unskassa. Oli siellä rantsussa ja kallioilla auringonottajia, vaikka mereen ei vielä liekään asiaa. Kesyt lokit pesivät ihan reittien varressa, kierrettiin pesät tietenkin. Valkoposkihanhia ei näkynyt vielä, mutta siellä niitä oli Kaivopuiston nurmikolla. Ehkä retkeilevät myöhemmin Unskaan.

Sieltä Lapinlahden Lähteelle, koska en ollut käynyt. Entinen mielisairaala, nykyinen kahvila ja näyttelytila, yms. Taiteilijoiden työtiloja vissiin kans. Vastapäisellä rannalla näkyi Hietsun uimaranta. Vedettiin jätskit.

Sitten alkoi melkoinen taival. Yritettiin kohti alppiruusupuistoa. Olin luullut, että R tietää reitin, joten en ottanut iPadia mukaan. Padi ois vienyt meidät suoraan sinne! Nyt kierreltiin toista tuntia niillä main, mutta ei ikinä päädytty tarpeeksi lähelle. Lopulta R luovutti, päästiin lähtemään kotiin. Muistan seuraavan kerran padin…

Tässä on nyt ollut semmosta tassuttelua ja nössöttelyä sen jälkeen, kun ei osaa oikein mihkään tarttua. Leffaan on liian myöhä lähtee, koska nukahdan sinne. Kävin sitten vaan tuossa pihalla vähän lukemassa ja kävelin siivouspäivän jämissä puistossa – jossa Sedät tuli mua vastaan! Eihän niiden pitäis olla viikonloppuna täällä. Mutta olivat menossa synttäreille, siksi. Ihana nähdä! Mutta entistä tyhjempi olo tietty sen jälkeen.

Olen pessyt pyykkiä. Olen syönyt. En ole käynyt kaupassa, koska hedelmiä ja leipää on hyvin.

Tavallaan tosi kiva, että R ehdotti että alettais enemmän liikkua yhdessä ympäriinsä. Kumpikin ollaan varmaan vähän yksinäisiä vaikka R:lla on lapsia ja lapsenlapsia ja harrastuksia häiriöksi asti. Mulla taas on netti ja kavereita ja ystäviä ja työ, mutta tylstyys ja yksinäisyys tosiaan vaivaa joskus enemmän, joskus onneksi vähemmän.

Tämä puoli ylöspäin

Kaikenlaista. Eilen tietysti Harryn häät Naukulan sohvalla, hyvässä seurassa ml. kissat, hyvää ruokaa. Jotenkin en pystynyt itse häihin suhtautumaan kovin kiinnostuneesti entiseen verrattuna – no, mikäpä mua nykyisin kiinnostaisi oikeasti – mutta tää musta gospel-pappi veti kyllä hyvän shown.

Tänään on kotipuistossa päällekkäin normaali sunnuntaikirppari ja Kallio kukkii. Voin vakuuttaa, että porukkaa on ai-van sairaasti. Käytiin alakerran Rinsessan äiskän kanssa ensin ajelemassa ympäri Helsinkiä: Kulosaari, Hertsikka, Katajanokka, Kaivopuisto… vähän joka puolella. Sitten hain meille kasvispizzan puoliksi jonka jälkeen käytiin vilasemassa tuo puisto. Tavaran paljous siellä on todella ällistyttävä, ei vain ihmisten paljous.

Nyt on hyvä olo, ollut koko päivän. Alkaa varmaan duunikevään rasitukset purkautua, kun ensin oli pari päivää tosi paha olo. Tai mistä mä tiiän, en ole psykiatri. Mutta päiväunet on nukuttu ja taidan tästä lähteä uudelleen tuonne puistoon tai jonnekin ulos. Niin kovin kaunis sää!

Väsy, ja Hki hajoilee

Olen NIIIIIN väsynyt (klo 13.35 duunissa).

Hgin kaikki tietoliikenne romahti eilen illalla. Pomo laittoi tekstarin, muuten en olis tiennyt. Olin tilannut kyydin eilen illalla JA saanut kuittauksen, joten arvelin ettei mulla ole mitään hätää. Eipä tullut autoa. Laitoin pari tekstarii lisää koska puhelinlinjat ihan tukossa. Sain onneksi tolppataksiluvan eli tilasin tavallisen taksin.

Seuraan kaupungin sivulta miten homma etenee. Toivottavasti paremmin jo iltaa kohti. Mietin just, että jos ei, lähenkö kävelee pysäkille ja pitkästä aikaa bussilla. Muuten jes, mutta jos olen edelleen näin väsynyt, niin ei.

Tarvitsen irrottautumista duunista!

Olen niin hartioita myöten duunisuossa, että näin illalla tekee vain mieli muuttua taas omaksi itsekseen keinolla millä hyvänsä, esim. hölöttämällä puhelimessa, mikä ei muuten kuulu tapoihini. Hölötinkin, tähän mennessä ainakin kahden ihmisen kaa. Ruotsalaiset tenorit laulaa vehkeessä, pyykit pörrää koneessa ja kissat on leikitetty. Suihku myös auttoi. Konkreettisesti duunia pois iholta :-D

Tänään osui eka daiju vamppikuski, illalla. Heti ajon alettua alkoi se höpötys, se siis puhui itsekseen koko ajan. Lisäksi ei mennyt normaalia kautta, vaan lähti ovelana Meilahden ruuhkat välttääkseen Haagan ja Pasilan kautta. Kysymättä multa mitään. Tulos: 15 minuuttia pitempi matka. Sanoin poistuessani, että suosittelisin kovasti, että jos aikoo tehdä maisemakierrosta, niin kysyisi edes asiakkaan mielipidettä. No, hän on kuulemma ajanut 20 vuotta… Täähän se selvittikin.

Voisin tehdä valituksen, mutta en tee. Tuo oli daiju, mutta ei ilkeä. Jos joku on ilkeä, eri juttu. Hyvin poikkeuksellinen oli tämä keikka. Mutta ärsytti kyllä. Alunperin olin tilannut keikan Vallilan S-marketille, mutta koska hänen uusi reitti toi mut kotikulmalle, pyysin päästä pois ja menin ekana kotiin. Tää palveli tietysti sitä pyrkimystä, että kävelisin ulkona edes vähän joka päivä. Kauppaan ja takas on ihan hyvä vähimmäis.

Helle näyttää jatkuvan. Pitäiskö… nyt kun jo kaivoin niitä kesävaatteita esille? Tämähän saattaa nyt olla se tämänvuotinen kesä, hei. Ei ole yhtään sanottu, että uutta on tulossa!

Jääkaappi ja muista tavaroista

Mulla on uusi jääkaappi! Sain juuri äsken laittaa töpselin seinään. Mun entinen kaappi oli 32 db mutta luulen, että ajan mittaan siinä lie desibelit lisääntyneet, koska tää uusi on 40 db ja musta kuulostaa max samalta kuin edellinen. Ei tää ainakaan kovempaa kilju.

Ja puuh, sain siivottua kunnolla jääkaapin alustan. Järkyttävät pölyt, mutta onhan siitä jo vuosia kun tein sen pienen korokkeen kaapille. En ole sen jälkeen yltänyt koskaan siivoamaan ihan seinän vierestä perältä. Mutta nyt.

Safkat on naapurilla. Haen ne kun kaappi on ollut vaikka tunnin päällä.

Yksi huoli vähemmän! Liedestä ei oo huolta, se on yhtä vanha mutta käytän sitä niin vähän, että ei se kuole. Pesukone saattaa laueta seuraavaksi, mutta se ei olis yhtä dramaattista kuin jääkaapin laukeaminen, koska onhan meillä pesutupa.

– – – –

Tavaroista. Käytiin P:n kaa sunnuntaina kävelemässä Dallepe-puistossa kun oli eka kirppari. JÄRKYTTÄVÄ määrä myyjiä ja tavaraa. Olis tarkoitus itsekin mennä myymään kesällä, ehkä kerran. Pitäis hommata pöytä, koska kamat menee siitä paremmin. Pitäis olla varjossa, ja pitäis laittaa puiden väliin pyykkinaru johon vaatteet. Mulla on taittotuolit. Onneksi P:llä on kesäisin auto! Sit me voidaan huudella sieltä taittotuoleilta: ”TÄÄÄLLÄ ON NE KAIKKI XL:T JA XXL:T VAATTEET, ISOT NAISET TULUKAA TÄNNE!” Koska markkinameininkiä siinä pitää olla. Kaikki istuu nyt vaan hiljaa ja odottaa, jos jotakuta sattuisi jokin kiinnostamaan.

Ostoslistalla: narua ja pyykkipojat. (Jos joku haluaa lahjoittaa omansa tarpeettomana, otan vastaan.)

Tänään: pääsen eroon hiustensuoristusraudasta. Laitoin kaupunginosan kierrätysryhmään että vaihdan raudan kolmeen Frezza Mochaan. Heti meni. Menisköhän siellä noita sanakirjoja ja muuta turhaa myös? Vaihtamalla tai halvalla? Ehkä.

Pari mestaa jos liikut meillä päin

Levant. Bali Brunch. Kumpikin Vaasankadulla, vähän eri päissä.

Mutta mä oon vaan sellainen jurpo, että kyllästyn niin nopsaan. Noissa on kummassakin varsin hyvät safkat. Levantissa olen käynyt ehkä kymmenen kertaa, alkaa jo aika paljon hyydyttää ja menen tosiaan mieluummin jo jonnekin muualle. Balin safkoja en ole syönyt kuin neljästi (tänään hain noudon, josta riitti lounaaseen ja päivälliseen) mutta nyt voisi niistäkin ottaa jo tauon.

Noissa ei ole mitään vikaa! Päin vastoin, hitsin hyviä. Suosittelen. Itsekin joskus taas. Mutta varokaa niitä noutoannoksia, ne saattaa olla tosi isoja.

Maisemissa ja pölyissä

Jahans, tänä vuonna siis siitepölyallergian voi saada vaikkei ennen olisi ollut! ”Alkamassa on vaikea allergiakevät – myös aiemmin oireettomat saattavat kärsiä” HS.29.3. Marjut huomasi jutun, itse en olisi tajunnut mitään. Mulle on siis kaiketi puhjennut jokin allergia, päätellen siitä, että perjantaina sain aiemminkin mainitut allergialääkkeet.

Uhmakkaasti tänäänkin kävin ulkona, meinaan ajelemassa ratikoilla. Ensin oli tarkoitus vetää maisemakierros ykkösellä välillä Eira-Käpylä, mutta supistin siitä sitten Käpylän pois. Vois joskus lähteä kaverin kanssa, toi P. kun ei ole vielä yhtään hajulla kuulemma, miten nää uudet ratikkareitit. Seurallinen tapahtuma, jutellaan ja katotaan maisemia. Ihan kelpoa se on itekseenkin, mutta kahdestaan tietty myös.

Kyytien kanssa on ollut vähän jännää, olen soitellut neuvontapuhelimeen pariinkin kertaan ja nyt asian pitäis olla silleen että pääsen huomenna töihin siten kuin toivoinkin. Hierojani kanssa on näistä kyydeistä ollut juttua monesti, siks vähän jännittää. Ja jänskättäisi tietysti muutenkin, uudet kyydit ja eka kerta duuniin viikon saikun jälkeen.

Mutta nyt kissat on ilmoittaneet päiväuniajan alkaneen, joten ehkä mäkin liityn seuraan. Ne on kuitenkin elämän parhaita hetkiä.

Ihme-Antell ja liikaa venakkoja

Eilen hierojalle mennessä ehdin pistäytä vartiksi viereiseen Antelliin. Vooo-uuu. Kerrankin lounasruokala, joka näyttää ravintolalta! Oli nätti! Sohvia, tapettia, taidetta, pinnatuoleja, erikoisempiakin valaisimia ja luonnonvaloa. Tykkäsin ja kehuin henkilökunnalle. Piti oikein kuviakin ottaa.

Yksi suunta – ovelle – jäi kuvaamatta. Jotenkin ei jaksa väsätä liikaa talvivaatteet päällä ja kengät jalassa. Tai sit on muuten vain laiska.

Ai niin, sitähän mun piti vielä ihmetellä. Millekähän ryssälistalle (uuuu epäkorrekti ilmaisu!) lien päätynyt? Itsenäisyyspäivänä soi ovikello, ja siellä oli pari naista. Ei ehtineet sanoa trastuita loppuun kun ovi lensi kiinni. Venäläisiä ovella itsenäisyyspäivänä – vähän helevetin huonosti laskettu lähestyminen. Nyt eilen toistui sama. Eri ihmiset, mutta sinne jäi kiinni pamahtaneen oven taakse leijumaan trastui tälläkin kertaa. Kummallakaan kerralla en kuullut niiden soittavan kenenkään muun ovikelloa. Vain mun. Okei, nimeni saattaa viitata itään, mutta vain niiden korvissa, jotka ei osaa venäjää. Ei se mikään venäläinen nimi ole. Ja jos olisi, ketkä perkeleet osaa tulla just mun oven taakse. Tulevatpa kolmannen kerran, niin vihdoin vois kiinnostaa sen verran että pääsis kiristämään tiedon sitä, miks ne mun ovella roikkuu.

Edit 21.3. Ehkä olen värväyslistalla? :-D