Oh joy

Vihdoin yks helpotus elämään. Kaunis ihana Kallion kirjasto, lähikirjastoni, pääsi rempasta ja kaikki varausjonot on saanut kääntää sinne eilisestä lähtien. Hain juuri ruman Pasilan pääkirjastosta viimeisen jonokirjani (ihanan stand-upparin Anna Rimpelän esikoinen!) ja nyt ei enää ikinä sinne. On kyllä työmatkan varrella, mutta silleen typerästi, että joutuu sukeltamaan betoniin korviaan myöten. Ei. Mieluummin kohti Karhupuistoa, toisinaan vehreää vaikkakin nyt valkeaa.

Areenassa kans katsomattomia jaksoja kertyy, kun hitsivie lähettävät niin montaa hyvää sarjaa yhtä aikaa! Yks kaveri tietää ammatin puolesta Sillan lopetuksen. En kestä. Oon kattonut joka jakson kahdesti, ja nyt vielä kaksi olisi jäljellä. Törkeen siisti setti.

Nyt taas nukkumaan, heippa.

”Haloo, kuuluuko?”
Mainokset

Mennään bussilla

Musta on oikein kiva tämä metron pidennyksen tuoma vaikutus omaan duunibussiini, eli nyt se kulkee koko päivän – ei vain ruuhka-aikoina – ja vilkkaimmin ajoin viiden minuutin välein. Aatelkaa, ei tarvitse ollenkaan koskaan miettiä, kerkeenkö bussiin, koska niitä vaan tulee ja tulee!

Niin. Joo tulee. Tänään iltapäiväruuhkan aikaan minuutin sisällä sain silmääni seitsemän samannumeroista bussia. Yhtä katsoin sisäpuolelta, loput tuli samaan ja vastakkaiseen suuntaan kuin meitsin bussukka. Eli jonossa mentiin kumpaankin suuntaan :-D Milloinkahan HKL hokaa, että ei tää nyt ehkä kumminkaan näin. Ja sit ne vähentää vuorovälejä? Eiiiii… Toisaalta, tänään näkyi tulevan kolme ysiratikkaakin peräkkäin ja kaikki vitosella alkavat bussit Pasilasta itään päin, niin että sitä on vissiin vähän ilmassa.

buss

Toinen lumipäivä. Piikit kenguihin! Ei ole vielä mitenkään järkyttävät määrät lunta jalkakäytävillä, mutta hidasta möngertämistähän se kulku on, ja raskasta. Ihminen on niin wanha.

Uusi työhuonekaverini on muuten tosi mukava hänkin. Aina ne vaan on mukavia. Edellistä on sillä lailla vähän ikävä, että en oikeastaan taho nähdä häntä, koska tuntuu petetyltä. Mutta en tietenkään näytä sitä. (nyyh!) Saahan ihminen hakea ja päästä töihin muuallekin kuin mua vastapäätä. (nyyh!) Vapaa maa! (nyyh!)

Muji käyty

Onneksi oon oppinut käyttämään taksia melko huolettomasti – päiväsaikaan varsinkin eihän se edes maksa mitään… Kun ei olis nimittäin eilispäivästäkään tullut mitään ilman taksia, sitä kun lähtee jostain Espoosta ja pitää olla kohtuuperäkkäin Kauppatorin laidalla ja Alppilassa, ni ei.

Mutta sinne Kauppatorin laidalle elikkäs Sofiankatu 4. Mujin poppi! Ja on meinaan isompi kuin Habitaressa, ehkä jopa 4x. Juuri eniten haluamaani eli silimiklasinpuhdistusliinoja ei tällä kertaa ollut (niitä ois voinut ostaa lahjaksikin kaikille, koska ne on tosi hyviä) mutta saihan tuonne rahusta menemään silti. Kissakin sai yhdestä pahvipaketista uuden tunnelin :)

Ooooo uusi tunneli!

Pieniä kosmetiikkatäyttöjä pari, hopeankiillotusrättejä koruja varten, ja pari ihan vain esineen vaihtoa eli uusi roskis kissanhiekalle ja uusi pakki työkalujen säilytykseen. Jos on jotain pitänyt joku viistoista vuotta, niin saa sen vaihtaa ihan vain jo vaihtelunhalusta, eix hä eix?

Tiedoksi: henkilökunta oli sitä mieltä, että Muji tulee Suomeen. Ei tiedetä milloin eikä minne, mutta ei ne huvikseen ole näitä poppeja pitäneet. Markkinatutkimusta takana ilman muuta.

– – –

Sitten myöhemmin, kun pöräytin taksilla kotiin Alppilasta, kuski unohti laittaa mittarin päälle. Tuli vielä odotettuakin halvemmaksi, hehe :-D

Vihaan!

Kyllä on vuosisadan LOSKAPASKA! En tajua miten muut pystyy menee tuolla 20 sentin sohjossa hiljaa – mä kiroilin ääneen ihan vapautuneesti. Perkele että vituttaa tuo. Vihaan Suomee, vihaan kaikkia näitä paskaelämän leveysasteita. Vihaan vihaan VIHAAN. Mikään kalusto ei pysty tätä kaikkea saatanaa lanaamaan, joten seuraavaksi vuorossa vakionumero JÄINEN KYNNÖSPELTO. Ai vittu kun vituttaa jo etukäteen.

Kusipäiden kulkureitillä

Mulle kyllä sopii että kuolettekin

Näitä mä en vaan kestä. Käyrä nousee vähemmästäkin, mutta tässä on kyseessä yli satavuotias poikkeuksellisen kaunis talo, rempattu huolella. Ja sitten kusipäiset rumat känniääliöt käy vetämässä seiniin ei-mitään, pelkkää sotkua. Mikseivät vedä kotitalonsa seinään? Tai toistensa naamoihin? Kuolisivat kitumalla, perkeleet.

Harjun ja Vallilan seuduilla

Vallilan kirjasto oli ollut tosi fiksu ja järjestänyt kättelykatsomon valkokankaan eteen sekä pientä tarjoilua! Ihan piruuttaan lähdin katsomaan, koska yksinään katsominen nyt on vaan liian tuttua jo. Ja se oli kivaa! Lähdin kättelyjen ekan setin jälkeen kotiin, ja siihen mennessä yleisöä oli tullut jotain ehkä kolmekymmentä. Hyvä idea. Kaiken ikäisiä osallistui: mummoja, tenavia, nuoria, keskiäkäisiä. (Puvuista ei valitettavasti ole kovasti mitään sanottavaa.)

vallial

Ekat liukkaat ulkona. Onneksi oli piikit mukana, laitoin ne paluumatkalle. Paksuin toppatakkini on ihana: alle tarvitsee vain jotain pientä näin lämpimällä. Hihaton teeppari ja villatakki.

Itsenäisyyspäivä on ollut rauhallinen.

Voi kakkeli, vasta klo 23 muistin, että huomenna työpäivä. Saikku ei ollutkaan ikuinen! Yhyy. En oo yhtään valmistautunut. Mutta jospa saisi edes nukuttua tarprrksi, siinä ois hyvä alku.

Elokuvapiireissä

Puuh, sain Henkien labyrintin luettua 10 päivässä (tai illassa)! On se runsas, voi jesse. Vielä hinta on aika kova, mutta ajan mittaan varmaan tulee hommattua omaan hyllyyn. Miksei, kun ne kolme muutakin on.

Sitten tartuin toiseen limppuun: R&A 30 vuotta. Mutta se menikin yllättävän nopsaan, kahdessa illassa. Sain sieluun naarmuja. Mun olis pitänyt olla täällä Hgissä 1980- ja 90-luvuilla, olisin yrittänyt tunkea noihin piireihin! Huokaus. Mahtavaa yhteistä tekemistä! No, en toki ollut 80-luvulla yhteisen kulttuuritekemisen puutteessa (Jyväskylä todella hyvin elossa!) ja 90-luvulla olikin jo ohjelmassa mm. oman teatterin perustaminen, joka sekin oli sitä palkatonta raatamista älyttömiin kellonaikoihin, mitä ihminen kaipaa. Mutta Rakkautta & Anarkiaa, se olis ollut ehkä päheintä mitä ihmiselle voi tapahtua. Olisin ollut oikean ikäinenkin! Olin vaan väärässä kaupungissa.

No, nyt oikeassa kaupungissa, ja elokuvatarjontaa on enemmän kuin ehdin katsoa.

Elokuvasta puheenollen, nyt HS:ssa oli juttua #metoo-postausten innoittamana Suomen elokuvapiirien ”niistä 5-10 häiriköstä, jotka kaikki alalla tietää”. Okei, no ihan alan ulkopuoleltakin kuka tahansa voi arvata, että Törppönen on yksi, mutta keitäs ne muut ovat?

Kuvia nyt vihdoin

Nyt sain vihdoin Habitaren avajaispäivän kuvat tuonne. Jos ny enää ketään kiinnostaa.

Uuu kissoja, mikä yllätys

Sitten on vielä se pukusetti, tenavien eiku nuorten lupausten tekemät vaatteet, jotka kävin Kaapelilla kattomassa samana päivänä. Ne on nyt täällä. Kuvat ei ole hirveän hyviä, mutta jäipä muistoja.

Anan superviikonloppu

Ajatelkaa: samaan aikaan Helsinki Comedy Festival, Habitare ja Rakkautta&Anarkiaa. Ja siinä oli vasta sellaiset tapahtumat, jotka mua itseäni kiinnostaa!

Tuo perjantain stand-up -setti oli monella lailla uskomatonta. Ekanakin, mun lemppariukot Ismoa lukuunottamatta kaikki siinä siistissä nipussa! Ekan kerran meikit lähti valumaan silmistä Ilari Johanssonin takia, toisen tuhon teki Jukka Lindström. Se on vaan, kun sen osaa! Hyvä säkä kävi myös paikan kanssa. Melkein kaikki oli myyty kun ehdin osille, joten sain sitten tokarivin reunapaikan. Ajattelin, että eihän sieltä mitään näe, mutta kas, Aleksanterin teatteri ei olekaan mikään Metropolitan, joten istuin polvet melkein lavan reunassa kiinni. Kyllä, toka riviltä! Ja erittäin hyvin näin ja kuulin!

Eilen lauantaina alkoi sitten osaltani R&A. Eiku ensin kävin Habitaressa toiseen kertaan, ja nyt siellä oli uuttakin, esim. Muji-talo ja vain vippikortilla Forma-osasto. Tällä kertaa en enää ottanut kuvia. Mutta sitten tosiaan iltapäivästä elokuviin. Kolmesta yksi oli sellainen, että ymmärrän sen kuuluvan nimenomaan R&A:han; valitettavasti kaksi oli ihan mainstream eikä kovin kummoisia sellaisenakaan. No, tulipa katsottua.

Illalla myöhään oli kaksi leffaa peräkkäin. Oli ottanut vähän eväitä ja käynyt vaihtamassa kotona takin kevyimpään talvitakkiin. Se oli niin oikein tehty, koska yöllä oli jo toiseen tapaan kylmä kuin päivällä! Tänään näyttää taas aurinko paistavan. Nyt on päiväsaikaan kaksi leffaa peräkkäin ja illalla vain yksi. Samat sävelet takin kans, ja eväs päivällä mukaan.

Tämän jälkeen seuraava leffa iskeekin vasta torstaina. Sitä ennen käyn aamuin illoin hoitamassa naapurin Prinsessaa :-) Hän on vähän samanlainen kisu kuin Ilo – ujo, mutta kehittyy koko ajan. Ja sitä kehitystä onkin just kiva seurata ja rohkaista! Voi kun mistään kissahommista saisi yhtään rahaa, niin vaihtaisin työpaikkaa sekunnissa. Vaan eihän niistä saa.

Rinsessa. Häntä saa vähän silittääkin.

Kirjajuttu: valitettavasti Heikki Valkaman Pallokala ei ole dekkari. Se on kirjoittajan Japani-tietouden esittely. Sellaisena hyvin kiinnostava, tykkään lukea Japanilasta vaikka mitä. Mutta tykkään myös lukea dekkareita silleen, että juoni on selvä jatkumo, siinä on hyvät cliffhangerit ja tukka nousee pystyyn ja suusta tipahtaa ”Iyyyyääkeii!”. Ei Pallokalassa.

Heti väsyttää

Heti aloin pinnata menoista, eli tänään en lähtenyt illalla pileisiin. Olisin ehtinyt, mutta iski päälle toi infoähkyahistus, niin en sitten saanut aikaan kävellä ulos ovesta. Kirjoittaminen helpottaa siihen. Kun itse tuottaa lisää tekstisaastetta, niin siinä on vähän niinku koston maku ja sehän sielua hykerryttää.

Mutta asiaan! Eilinen meni tosi hyvin. Kävelin aamulla Habitaressa kolme tuntia ja katoin kaiken. Kuvia on. Suosittelen, kiinnostavaa oli paljon! Mujissakin on käyty. Vein ostokset kotiin ja suuntasin Meikkuun. Sieltä menin suoraan sitten Kaapelin Valssaamoon, jossa oli kymmenen nuoren muotitaiteilijan tekosia. Kuvia on. Kuvat tulee Flickriin kunhan ehdin.

Illaksi mainittu tylsä osuus eli taloyhtiön hallitus. Ilmoitin siellä, että taidan väistää hallitushommat ensi vuonna (vaikka niistä saa rahaakin, mutta pienii ne rahat on kokousten tylsyyteen nähden). Myös toinen paljon napakampi ja tiedostavampi muija lähtee hallituksesta ensi vuodeksi, mutta sillä on ihan syy, koska muuttaa ulkomaille vuodeksi. Sääli.

– – – –

Nyt illalla oli kummallinen sippaaminen ja siitä toipuminen. Alkoi yhtäkkiä Kriminalistia kattoessa väsyttää niin että oli pakko mennä pitkälleen heti. Silmät kiinni ja toivottavasti unta palloon… mutku ei. Ensin pikku-ukko alkoi vinkua vaikka just oltiin leikitty puoli tuntia. Miu miu miu MIU MIUMIU! En välittänyt, koitin vaan vajota kun oli niin hyvät vajoamisfiilikset. Sit tyhmä kun olin, en ollut laittanut puhelimia äänettömälle ja olin jättänyt viimeisimmän lelun typykissan löydettäväksi, enkä ollut ottanut korvatulppia saati korvaläppiä, koska väsy iski niin yllättäen. Eli kun olin kymmenen minuuttia kuunnellut kaikkea tätä möykkää silmät kiinni ja sielu tutkan alapuolella, yhtäkkiä olin taas valmis aukaisemaan silmät ja olemaan hereillä. En ollut edes vajonnut kunnolla tasoille. Yleensä noin nopee virkistyminen kyllä vaatii sen, että olis käyty manalassa vaikkei unessa asti, mutta nyt en tosiaan ollut edes sukeltanut syvälle.

Eli (vain) itselle kiinnostava uusi kokemus. Noinkin helposti voi toipua isosta pikaväsystä.