Semmoista päivää ja tuommoista yötä

Jotain liikettä sentään. Eilen kävin katsomassa Vuosisadan naiset. Äh, niin turhaa. Päähän ei jäänyt mitään. Odotan niin kovasti, että Season Film Festival alkaisi! Mulla on jo kuusi lippua ostettuna, ja aion istua niin hemmetisti.

Olen ihmetellyt, käynkö mä jotenkin omituisiin aikoihin elokuvissa nykyään, kun joka paikassa on niin paljon ihmisiä, meneepä milloin vaan. Mutta joo tosiaan – Rex ja Maxim on poissa pelistä, ja Kino Engel samoin. Kyllähän ne ihmiset jonnekin valuu. Toisaalta Arabianrannassa näkee Sherylissä nykyään samat leffat kuin Finnkinolla, ja Kallioon on tullut tämä Riviera. Orion on eri genreä, siellä ei näe uusia leffoja juuri ollenkaan.

Mutta näitä pieniä korttelikinoja, niitä on 11 viimeisten laskujen mukaan. Toivottavasti asiakkaita riittää niihinkin, eikä vaan tukkimaan Finnkinon vessajonoja!

Tänään, jes, pitkästä aikaa Brunolle. Olen kadottanut tajun siitä, milloin siellä on kirppari ja milloin muuta, mutta nyt taas hokasin kirpparin. Kuten diljoona muutakin, lue: ruuhka. Ostin parit isot harmaasävyiset huivit eurolla kappale, koska niillä voi lämmitellä töissä tai kotona tai laittaa vaikka kissankoppaan, kun kulahtavat tarpeeksi.

Pestyinä jo.

Seuraavaksi sityyn. Etsin ihan yhtä tiettyä juttua lahjaksi ystävälle, mutta aika toivotonta. Löysin välttävän. Samoilla penkomisilla hommasin itselleni lisää paksuja ja ohuita sukkahousuja sekä *PIRHANA – TAAS HERÄTE!* yhdet sukat. Mulla on niiiiiin paljon sukkia, että loppuiäksi, mut en taas voinut olla ostamatta, koska kissakuosi ja mv!

– – –

Muuten elämäni on vaan täynnä syntiä: suklaata, pullaa ja capuccinoja. Jo alan kohta kaivata niitä aikoja, kun ei ollut ruokahalua. Meinaan, vaaka kyllä kertoo, mihin suuntaan numerot juoksee nyt. En ole ikinä tajunnut, miten ihmiset pitää painonsa normaalina. Multa se ei onnistu kuin sairaana tai köyhänä. – Yöt on myös melko persiistä, tai oli ennen kuin aloin tottua. Herään nimittäin toistakymmentä kertaa per yö, ihan lääkinnästä riippumatta. Eikä voi ottaa tabujakaan kovin isolla kädellä, koska pitää päästä ylös aamulla. Tässä nää kaksi ongelmakenttää – nukkuma-aika ja valveillaoloaika. Muuten ihan ookoo nääs.

– – –

Töissä on jotenkin ehkä kevyempää kuin muina keväinä. Tehtäviä on tullut lisää, mutta toisaalta vanhoja juttuja osaa tehdä nopsemmin. Lisäksi yksi softa osaa nykyään ennustaa samat, mitä meidän piti ennen kirjoittaa käsin, ja se nopeuttaa ja ilahduttaa ihan hemmetisti. Vielähän tässä on matkaa ennen kuin on viimeiset parit uunista ulos, mutta rohkeella mielellä olen sesongin suhteen nyt jo. Työkaverit on hyviä ja tuetaan toisiamme. Selvitään tästäkin keväästä!

Mikki merelle lähtenyt

Tuumasin tästä miekkarista ensin, että rajakkivajakkeja on vissiin paikalla kolme, kännissä*) ja yks niin tilhet, että kaverit joutuu raahaamaan sitä. No, rajakkeja oli sentään parikymmentä, poliisien ystävällisesti ympäröiminä. Isolla suulla meuhkattu ”puhdistus” ei näkynyt missään millään lailla, mutta niinhän nää näitten jutut aina menee. Kovasti on melua ja pahaa puhetta etukäteen, ja sitten kun katotaan, kuka oikeasti aikoo tehdä jotain, jotenkin homma vaan hajoaa. Ei synny. Aivopieruiset mämmikourat.

Poliiseja ei ollut ihan vähän. Ratsupoliisejakin kuusi, autoja en jaksanut edes laskea. Myös mellakkabussi ja muita oudomman näköisiä poliisiautoja. Tepastelin huudeilla kolmesta lähtien, koska samoilla nurkilla oli sporttikauppa (klenkkarit ja uudet salihanskat) ja neljältä tapaaminen elokuvan merkeissä. Ihan rauhallista pöpinää oli, kuten Hesarikin kertoo. Suomi ensin -ryhmän päässä oli kolmisenkymmentä ihmistä, turvapaikanhakijoiden päässä satoja. Välissä luistelijoita. (Jotenkin absurdi asetelma, nicht?)

Päivän leffana oli viittä tähteä joka paikassa tienannut Manchester by the Sea. Tuntui kestoaan lyhyemmältä, koska oli täyteläinen! Hemmetin hyvä rojekti, mutta ei silleen hollywoodilaisittain happy end. Vähän surullinen olo jäi, vaikka pienenpieni happy end oli havaittavissa. Päähenkilön elämä oli vaan niin hemmetin tiukasti ja pääsemättömästi surullisella vaihteella. Ei semmoisesta toivu.

Nyt ei ole vanhojen Hullujen päivien lippuja enää kuin yksi. Taaskaan en selvinnyt seuraaviin Hulluihin asti kymmenellä lipulla. Pitäisi jo uskoa!

Luettu: Simon Critchley: Bowie
Luen nyt: Lena Dunham: Sellainen tyttö

*) Uudempi informaatio kertoo, että niinpä olivatkin. Itse asiassa niin kännissä että muita rajakkejakin jo hävetti :-D

Aurinkoinen päivä – ja kotieläin lähti ulos!

Oikeasti haluaisin kyllä viettää elämäni auttamalla eläimiä, mutta kun siitä maksetaan niin harvoin mitään (paitsi eläinlääkäreille, ja se suunta taitaa olla jo tukossa) ja elääkin pitäisi. Täytyy varmaan toistaiseksi tyytyä tähän pienimuotoiseen, jossa palkka tulee ihan toisesta talosta ja kahta rescue-kattia hoidetaan toisessa talossa.

kassipaa

Käytiin Merjan kaa brunssilla Kustaa Vaasassa. Ihan ok, mutta ei välttämättä houkuta menemään toiste. Sen sijaan Ipi, jossa käytiin jokunen viikko sitten, se ehdottomasti houkuttaa uudemman kerran. Keväämmällä. Harmi, kun niin moneen brunssiin pitää ilmoittautua etukäteen. Karsii vähän spontaniteettia (kyllä, se on sana. Nyt.).

Brunssin jälkeen otin massuni ja lähdin aurinkonautiskeluun Kompassilaiturille Eiraan. Oli kiva katsella kaikkia koiria! Ihmisiäkin, paljon oli heitä. Kuten varmaan siellä aina tällaisella kelillä. Liikenne Uunisaareen oli jatkuvaa. Se oli munkin alkuperäinen suunnitelma, mutta tyydyin sitten istuskelemaan penkillä. Ei tarvinnut edes arpoa, muurinpohjalettua vai ei, koska näiden brunssien jälkeen ruokaa ei tarvitse loppupäivänä. Hei, säästöä!

Muurinpohjalettukiska. Kiitos, ei tänään.

Muurinpohjalettukiska. Kiitos, ei tänään.

ihm2

ihm1

Söpöliinit!

Söpöliinit!

sopoliinit1

Luettu: Mielen salat
Nyt luen: Pöytä yhdelle

Takkitäydennys

Eipä musta kunnon vegaania tulisikaan. Ostin nyt sitten oikeasti lämpimän talvitakin, koska alkaa nyppiä tää Hellsingin tuulitunneli-ominaisuus, kostea holotna mereltä ja pakkanen. Lisäksi ois tosi kiva olla pumppaamatta alle kaikkea mahdollista, olis vaan sisätiloissa näteissä sisävaatteissa. Ei aina sitä paksua neulosta päällimmäisenä. Toivottavasti tää nyt riittää vähintään kymmeneksi vuodeksi, oli meinaan alessakin melko tyyris. Tilille jäi alle viiskypää.

Itäkeskuksen Halonen se on semmoinen kauppa, että löydän sieltä aina tarvitsemani. Se on kummallista. Käyn siellä harvoin, ehkä pari kertaa tai kerran vuodessa, justiinsa näitä sesonkijuttuja täydentämässä. Viimeksi löysin sieltä kolmet valkoiset housut. Myös edellisen (huonomman ja ohuemman) toppatakin olen löytänyt Halosen alesta yli kymmenen vuotta sitten. Ja sitä edellisen villakangastakin… Heh. En kyllä kunnolla edes uskonut, että enää olisi jotain hyvää alessa, koska on kuitenkin jo helmikuu. Mutta näinpä vaan nappas.

Eli nyt ei sit osteta kameraa, ja seutulippuakin vain kuukausi kerrallaan.

…tiedoksi siitä toisesta puhelimesta, btw

Olin niin vähällä käydä Kansallismuseossa! Tai kävinkin, lounaalla kauniin siskontyttöni kanssa. Siellä alakerrassa on kahvila, varsin hyvän tuntuiset safkat. Kuulemma osaavat yrttinsä. Käytiin tietysti myös tarkistamassa museokauppa. Ei mitään erityisen kiihottavaa, paitsi näistä kruunuista tuli tietysti mieleen perheen rinsessa, josta niin mielelläni ottaisin kuvan kruunu päässä! Mutta turhapa lie se toivo.

kruunut

Seurani palattua töihin Musiikkitalolle yritin saada itseni lähtemään kierrokselle museoon, kun nyt kerta olin jo valmiiksi siellä. Ei hitsi, ei lähteny. Tai olin jo lippukassalla, mutta lipunmyyjä puhui niin pitkään puhelimessa että sain peruttua hatarat aikeeni.

Sitten vielä se puhelinjuttu. Vein työnantajan ihanan Mikkisofta-puhelimen huoltoon, joten nyt menis muutama päivä, että mulla on vain tuo uusi Whatsapp-puhelin olemassa. Pitääkin muistaa sanoo tästä muuten… muutamille.

Luomus

Kävin wanhan, ikiwanhan (voiko olla tuntenut ihmisen 46 vuotta? Voi.) kamun kanssa Luonnontieteellisessä museossa. Mun edellisestä käynnistä lie jotain kolkööt vuotta, eikä kamulla mee paljon paremmin. Vähän huitomiseksihan se meni, kun pääasia oli kuitenkin tavata toisiaan. Mutta kyllä luonto myös pysäytti moneen kertaan. Ne mammutit esimerkiksi, niitähän on tosiaan metsästetty. On vaan sen kokoisia, että porukalla on pitänyt mennä, yksinään ei moisille mahda kukaan. Kertakaikkiaan vaikuttavaa elukkaesiintymää.

Museokaupasta ei tiettykään päässyt ihan tyhjin käsin. Samalla muistuteltiin toisiamme, että jos on ylipäätään joululahjoja hankkiva ihminen, niin museokaupat. Niissä on roinaa, mutta myös laatukamaa, ja kaikki on hyvännäköistä. Ei huonoimpii mestoja.

Nämä ei sitten ole joulukuusenpalloja vaan akritarkkeja. Niinq jokainen varmaan tiesikin.

Nämä ei sitten ole joulukuusenpalloja vaan akritarkkeja. Niinq jokainen varmaan tiesikin.

kikkaret1

PS: Setä lippuluukulla päästi meidät sisään opiskelijahinnalla. Kaveri on 57, meikä 56. Karisma – kato sille ei vaan voi mitään!