Se hetki

Se hetki, kun kaikki maat voi vihdoinkin olla jostain samaa mieltä Pohjois-Korean kanssa.

Mainokset

Heti väsyttää

Heti aloin pinnata menoista, eli tänään en lähtenyt illalla pileisiin. Olisin ehtinyt, mutta iski päälle toi infoähkyahistus, niin en sitten saanut aikaan kävellä ulos ovesta. Kirjoittaminen helpottaa siihen. Kun itse tuottaa lisää tekstisaastetta, niin siinä on vähän niinku koston maku ja sehän sielua hykerryttää.

Mutta asiaan! Eilinen meni tosi hyvin. Kävelin aamulla Habitaressa kolme tuntia ja katoin kaiken. Kuvia on. Suosittelen, kiinnostavaa oli paljon! Mujissakin on käyty. Vein ostokset kotiin ja suuntasin Meikkuun. Sieltä menin suoraan sitten Kaapelin Valssaamoon, jossa oli kymmenen nuoren muotitaiteilijan tekosia. Kuvia on. Kuvat tulee Flickriin kunhan ehdin.

Illaksi mainittu tylsä osuus eli taloyhtiön hallitus. Ilmoitin siellä, että taidan väistää hallitushommat ensi vuonna (vaikka niistä saa rahaakin, mutta pienii ne rahat on kokousten tylsyyteen nähden). Myös toinen paljon napakampi ja tiedostavampi muija lähtee hallituksesta ensi vuodeksi, mutta sillä on ihan syy, koska muuttaa ulkomaille vuodeksi. Sääli.

– – – –

Nyt illalla oli kummallinen sippaaminen ja siitä toipuminen. Alkoi yhtäkkiä Kriminalistia kattoessa väsyttää niin että oli pakko mennä pitkälleen heti. Silmät kiinni ja toivottavasti unta palloon… mutku ei. Ensin pikku-ukko alkoi vinkua vaikka just oltiin leikitty puoli tuntia. Miu miu miu MIU MIUMIU! En välittänyt, koitin vaan vajota kun oli niin hyvät vajoamisfiilikset. Sit tyhmä kun olin, en ollut laittanut puhelimia äänettömälle ja olin jättänyt viimeisimmän lelun typykissan löydettäväksi, enkä ollut ottanut korvatulppia saati korvaläppiä, koska väsy iski niin yllättäen. Eli kun olin kymmenen minuuttia kuunnellut kaikkea tätä möykkää silmät kiinni ja sielu tutkan alapuolella, yhtäkkiä olin taas valmis aukaisemaan silmät ja olemaan hereillä. En ollut edes vajonnut kunnolla tasoille. Yleensä noin nopee virkistyminen kyllä vaatii sen, että olis käyty manalassa vaikkei unessa asti, mutta nyt en tosiaan ollut edes sukeltanut syvälle.

Eli (vain) itselle kiinnostava uusi kokemus. Noinkin helposti voi toipua isosta pikaväsystä.

Käsittämätön

Menin eilissäiltana piletykseen, jossa oli naulakossa takkeja sanotaan vähintään parisataa. Laitoin oman takin ja sontsan sinne myös, mutta pidin huivin kaulassa, koska se oli uusi ja kaunis enkä halunnut kenenkään pöllivän sitä edes vahingossa. Jossain vaiheeessa iltaa huivi lie kuitenkin soljunut poies, koska löysin sen lähtiessäni oman takkini luota. MITEN???! Koko talossa oli mulle noin kolme tuttua ihmistä, eikä niistä kukaan voinut tietää huivin ja mun tai takin ja huivin yhteyttä. MITEN huivi oli päätynyt oikean takin luo?! Elämän suuria arvoituksia, ei selviä ikinä.

No kuitenkin, tärkeimmän kaverin niistä piireistä tapasin, ja juttelin parin muun kans. Eniten olin odottanut ilmaista punkkua bändiä eli Ismo Alanko ja Kimmo Pohjonen. Niillä oli oma show, joka tosin kehittyi, mutta niin hitaasti, että mulle riitti 40 minuutin jälkeen.

Vasemmalla Pohjonen, oikealla Alanko

Yöstä tuli huono. Olis pitänyt muistaa juoda ne vesilasilliset vinkkulasillisten vieressä. Jalat kramppasi niin ettei mitään rajaa. Oon nukkunut ehkä 4 tuntia illasta aamuun. Sentään olin kotonakin jo ysiltä, mutta koko aamuyö meni kipujen kanssa pelleillessä. Nyt onneksi etäpäivää täällä kotona.

Indonesiaa, Afrikkaa

Henmetti, kun mulla on taas niin pahulaisen vähän rahaa! Olisi kiva selata nyt lomalla kunnolla nää eksommat ruokamestat, mutta homma saattaa kuivua ennen kuin ehtii vauhtiinkaan. No kuitenkin:

Maanantaina Hakaniemeen pop-uppasi indonesialainen Warung. Kävin testaamassa makuja matkalla natsipoistoon. Ei voi moittii. Jännä, miten yksioikoisia suomalaiset safkat on näihin verrattuna, ja silti nekin on tavallaan ihan hyviä. Tottumus? Oikeasti kyllä luulis, että jos saa vetää tällaisia herkkuja koko ikänsä, niin maksalaatikko ei ehkä sen jälkeen olisi ihan ruokaa.

Sitten, tänään. Kaveri oli niin monesti kehunut African Potsia, että pakko oli lähteä maistamaan, varsinkin kun se on tuossa lähellä Mäkelänkadulla. Kiva sisustus, kommunikointi sujuu suomeksi, hyvät safkat ja jälkkärit. Poitsu varoitti chutneyista: tulisia ovat. Otin silti mango chutneyy. Oli. Tulista. Eniten tykkäsin paistetuista banskuista ja jälkkärimunkeista. Makeaa tietysti kumpikin, mähän olen tämmönen sokerihiiru. Muissakin safkoissa oli makuja, mutta ei tulisuuteen asti. Vegeannos äärettömän helppo kerätä.

Siinä ihan Potsin lähellä on myös jokin libanonilainen. Sen haluan vielä tarkistaa, oli rahaa tai ei. Ja Sturenkadulla taitaa olla jokin egyptiläinen etiopialainen. Ja siinä lähellä venezuelalainen. No, hyppäämiseksihän tää menee, ei voi mitään.

Puhdasta tulee

Kaltaiseni laiskankin on joskus taivuttava ja puhdistettava pyykkikone (ehkä parhaimmillaan kerran vuodessa). Tänään. Meinaan, koska edellisen, vuosi sitten tehdyn puhdistuksen jälkeen pyykin seasta löytyy edelleen sitä murua, joka tulee koneen sisältä jostain. Vähän ärsyttää se, musta muru valkoisten vaatteiden kaudella. Aikaahan siihen puhdistukseen menee, kun 95°C pörisee kahdesti läpi. Mutta irtoaa rutujakin. Suurimmat rummusta löytyneet irtopisteet on kuvan esittelemän kokoisia.

Mielestäni melko jööti

Seuraavaksi jännätään, mitenkä paljon hitusia lie tulossa vielä.

S-marketissa on ihania isoja koneita. Kävin eilen pesemässä siellä ison päiväpeitteen. Puoli tuntia, ohjelma ku ohjelma. Ei tarvii viedä muuta kuin rahaa ja pyykit, pesuaineet tulee automaag. Ihanaa! Olen melko varma, että lähipäivinä saattaisin mennä pesemään mun tyynyt sinne isolla koneella ja päälle vielä kuivausrumpalia. Meidän talossakin on pyykkitupa, mutta alan miettii sitä vasta kun tuo oma kone laukeaa.

Aurinkopäivä! Kävin vilkuilemassa Senaatintorilla ennen sambakulkueen lähtöä. Olin ajatellut pitkästä aikaa myös katsella kulkueen, mutta en sitten jaksanut jäädä odottelemaan. Kokemus nimittäin kertoo, että jos sanotaan että ne lähtee klo 15, niin ei. Todellakaan. Ne lähtee kunhan kerkeevät. Tepastelin sitten kulkueen reittiä, kattelin, siellä ois ollut vapaita istumapaikkojakin ja tunsin heikon hetken. Vaan ei, kotia kohti. Johan tuota ulkoilua taas riitti. Multa puuttuu se geeni ”aurinko paistaa, pakko olla ulkona!”. Tykkään valosta, mutta se tulee kotiin ikkunastakin.

Aikaa

Ajan kulumisen huomaa vaikuttavimmin siitä, kun se suloinen rimpula, alle kaksikymppinen angelface piti äsken ensimmäisen taidenäyttelynsä Helsingissä, ja nyt se on tukeva keski-ikäinen mies, joka väittelee tohtoriksi ensi viikolla.

Kyllä ei nyt aivo jaksa käsittää.

Ei oo fiktiokaan niinku ennen

Viikon elokuvasaldo:

pe Muodonmuutoksia (dokumentti)
la A United Kingdom (perustuu tositapahtumiin)
su The Eagle Huntress (dokumentti)
su Christine (perustuu tositapahtumiin)
to Lion (perustuu tositapahtumiin)
pe Jacques – elämä merellä (perustuu tositapahtumiin)
pe Hidden figures (perustuu tositapahtumiin)

Just ehdin sanoa noista dokkareista, mutta näköjään jo fiktiosaldokin perustuu tositapahtumiin. Ja tässä on ihan sattumoisin kerääntynyt viikon setti :-D

To-pe on muuten varsin hyvää tavaraa, noista voi mennä katsomaan minkä vaan, eikä pety.