VR

Mutta ei Valtion Rautatiet vaan se toinen VR – virtuaalitodellisuus…

Pääsin testiryhmään tänään. Olin se idari, joka ei ole koskaan pitänyt datakypärää päässään eikä ole pelannut videopelejä. Tarpeellinen henkilö siis! Aamupäivällä oli yksi puolen tunnin setti, myöhään iltapäivällä toinen. Pyörin samassa ympäristössä koko ajan, mutta iltapäivästä olin jo paljon tottuneempi meininkiin, joten en tiedä miten hyvin mun pörrääminen siellä hyödytti ketään. Meinaan, kun olin selvästi eritasoinen testaaja aamulla ja illalla.

Mutta joo, pystyin kertomaan pari bugia, esim. että joku pitkulainen asia siellä meni mun pään läpi vaikkei ehkä ollut ihan tarkoitus. Ja yhden hahmon jalat upposi osaksi lattiaan. Oli kyllä sinänsä vinkee kokemus, enkä olisi välttämättä halunnut lopettaa siihen puoleen tuntiin toisella kerralla. Kakella pystyi loikkimaan eri pisteisiin ympäristössä. Kerran huomasin istuvani kolmen äijän välissä lattialla, kun he istui tuoleilla. Vinkee oli sekin, että keskusteltiin testaajan kanssa tapahtumista koko ajan, ja hänen äänensä oli jännästi väärässä paikassa, koska ympäristö oli ihan eri.

Josko nuo datakypärät joskus kevenee (tällä kehitysvauhdilla vissiin heti huomenna), olis kiva päästä pörräämään johonkin ”virtuaaliteatteriin” vähän samaan tapaan kuin nyt mennään elokuvateatteriin.

Mättöä, nyt!

Mä arvasin! Atomic Blonde oli just se mitä tarvitsin tähän kohtaan! Ihan hirveesti ei kannata välittää juonesta, joka tosin kiemurtaa, mutta ei kauhean mielenkiintoisesti. Sillä kun kattoo miten kaunis Charlize Theron on, ja miten kertakaikkisen porno James McAvoy, ja kun kattoo taistelujen koreografiaa ja miten Theron mättää – voi, se on vaan niin ihastuttavaa! Sielu lepää ja silmä nauttii!

Eli siis puhutaan leffasta, joka on käytännössä pelkkää toimintaa (täysin vastakkainen esim. Jäljille). Se on tajuttava etukäteen, koska ei ole kiva pettyä. Eihän tätä varmaan tule toista kertaa katsottua – siihen tarvittaisiin se kiinnostavampi juoni – mutta eka kerta on silkkaa juhlaa.

Tälläst resupekkaa en kotona katsoisi hetkeäkään, mutta valkokankaan taika muuttaa hänetkin kiinnostavaksi. HYVIN kiinnostavaksi.

Sunnuntaina sitten Musta torni. Siltä en odota mitään, mutta kun Idris Elba. Tänään on Kallio Block Partya. Olen myös siellä aika yksinäinen (en niin kosmisen kuin Pride puistojuhlassa olisin), joten mietin taas erikseen, lähteäkö sinne vai muualle. Sää näyttää toistaiseksi niin nasselta, että ei voi kotona roikkuu koko aikaa.

Käy ja kukkuu

Taas on sitä katottu: modernia tanssia. Johtuen siitä, että sain vinkin notta siskontytön mies on soittamassa ja joku toinen hemba tanssii. Menin, kun osui kohdalle. Alla todistekuvia ja tuolla myös pari videopätkää. Toisessa näkyy kumpikin ukko, kunnes J siirtyy huuliharpuista urkuihin, ja toisessa on hiukan sitä urkuhomman loppua.

Ennen esityksen alkua tapahtui myös klassikko. Samalla penkillä kanssani istui nainen, joka iloisesti tervehti mua nimeltä.Taas normipaniikki: kuka tuo on? Mietin jo repliikkejä, jos se alkaa puhua mulle. Sellaisia, että saisin vinkkejä siitä, missä ollaan tavattu. Se istui kuitenkin kolmen metrin päässä musta ja toisella penkillä oli sen kavereita, niin että vaara pieneni heti. Lopulta joku mainitsi naisen etunimen, jolloin tajusin: koreografi, joka asuu meidän talossa. Eli NAAPURI. Ei vaan järki tavoittanut, kun ihan väärä paikka.

No eniveis. Valitettavasti siskontyttö ite ei ollut (kiertueella keski-Euroopassa) eikä myöskään pennut, jotka oli nähneet shown jo pari päivää sitten. Olis ollut kiva heitä kutitella. Mutta ehkäpä myöhemmin kesällä siellä huitsinvitelikossa taas.

Eilen – – –

kävin kattomassa trad tietenkin ne kauniit autot Kauppatorilla. Kesäkuussa en ollut päässyt, koska oli niin karmea ilma taas kerran. (Ei mikään uutinen tänä kesänä.) Olin vähän haluton lähtemään, mutta tiesin, että kyllä se naama vääntyy taas hymyyn kun perille pääsee, ja niinhän siinä kävi. On ne peltipöntöt vaan niin upeita parhaimmillaan.

Tarkistin just Flickrista… mulla on autokuvasettejä vuodesta 2010 saakka. Näyttelyitä ja cruisauksia. Siltikään en tiedä enkä ymmärrä autoista mitään muuta kuin onko ne nättejä vai ei, ja ikinä en oo ollut kustomin kyydissä. Vieläkään. Väärät piirit ilmeisesti.

Tänään – – –

kokeilin paistaa kesäkurpitsa-feta-lettuja. Mullahan on valurautapannu (on oikeesti pannu), joten meiningin on mahdollista kääntyä professionaaliksi. Ei se ihan huonosti mennyt. Jo toka lettu oli oikean värinen, ja kaikki maistuivat hyviltä. Olivat vaan rumia. Ei edes pyöreitä. Ja toisekseen, resettissä oli sanottu että feta ja viheriä karkeaksi raasteeksi. Paremmin olisi sopinut, jos olisi surauttanut ihan hienoksi ja pehmeäksi. Mutta eihän sitäkään voinut tietää etukäteen. Mulla oli toka letusta kuvakin, mutta olen nyt tainnut jo hukata sen. Nyyhk.

Täysi päivä

Eilinen olikin täysi päivä. Illalla KAKSI standuppia! Ekana Juuson poppoo Silmussa, noin tunti. Sitten taksilla Bottalle Homojen hommaan varaamaan hyvä paikka. Lippu oli toki ostettu jo ajoissa, mutta hyvä paikka on tietenkin yhtä tärkee.

Ihme on tapahtunut. Olen käynyt Homojen hommassa joka vuosi, ja siellä ei ole koskaan ollut ketään tuttua. Ja NYT neljä, NELJÄ tuttua, joista yksi lavalla! Ja ne tutut jopa ryhmittyivät samaan, mistä olin varannut itselleni ensin paikan. Tosi merkillistä. Kiitollinen tunne myös – olen vaahdonnut stadupista vuosia, ja vaikka nää ei tulleet paikalle mun vaahtoomisen takia, niin kuitenkin hitusen hieno fiilis. Tupa on jälleen myyty täyteen ja ylikin. Kuten aina :-)

Esiintyjät oli tällä kertaa kaikki naisia paitsi Jamie, joka on jo sitä viimeistä siivua vaille mies. Vain osan naisista tiesin etukäteen. Laatukamaksi osoittautuivat kaikki. Standuppia on niin kiehtovaa katsoa, kun se on sellainen taidemuoto, että esittäjällä täytyy olla tosi hyvä ällipää, kekseliäisyys, hyvä rytmitaju ja sitten vielä se itseluottamus, että on lavalla kotonaan. Ja ne jotka päätyy näin isoille kinkereille lavalle, ne jo osaa tuon kaiken. Nautinnollista! Tällä kertaa eniten tykkäsin kuitenkin Raisasta (tuttu jo vuosien takaa toisista piireistä) ja Jamiestä.

Kuvat on huonoja mutta eihän niitä oo pakko katsoa:

Olin kotona vasta puoliyön jälkeen, ihan liikaa kävelleenä. Kolme tuoppiakin olin juonut illan mittaan, eli tuntui kuin oisin tuhlannut kaikki vähätkin rahat. No mut johonkinhan ne kuluu kuitenkin, ja ilta oli sentään toppen!

Tänään karsea tuuli sai pitkälti pysymään sisätiloissa. Pesin lattian! Eka kerta ehkä puoleen vuoteen. Eiku olenhan mä osia lattiasta pyyhkinyt aina välillä, mutta nyt päräytin koko läänin. Hyvä minä! Sitten taas päiväunille kisun viereen. Purrr!

Showtime! Kiitos poliisit, vihdoinkin

Poliisin käsky natsileirin purkamiseen tuli bittiaaltoihin iltapäivästä. Ellei leiri ole purettu klo 18, poliisi purkaa sen.

No MUTTAH! Popparit! Tätähän pitää lähteä katsomaan! Olin paikalla jo viideltä, jolloin muutakin porukkaa alkoi pikkuhiljaa kerääntyä showta katsomaan. Jollain jengillä oli mukana vehjes, joka kailotti eri versiota ”Sono l´italiano”sta repeatilla. Läpi koko tapahtuman. Mikä oli helvetin hauskaa sinänsä :-D Mutta jäi kyllä sellaiseksi korvamadoksi, että pitkään kun kuulen sen, muistan myös miekkarin purkamisen.

Vasta 17.40 nasset liikahtivat aloittaakseen purkamisen. Poliisit tulivat 17.57 lähes kymmenellä autolla. Siitä pitäen oli meillä ikävillä tolkun ihmisillä ja suvakeilla hymyt herkässä, sillä poliiseja oli vaikuttavan paljon ja ne oli tiukkana nassukoitten suuntaan.

Hesari kertookin melkolailla loput. Lähdin pois 18.30 koska tilanne alkoi hyytyä, eikä siinä sen jälkeen varmaan kummoisia ollutkaan. Laitoin kuvat ja videot käsittelemättöminä tuonne.

Ilta-Sanomat

Ja sitten se, miksei toista leiriä purettu. Tämä nasseleiri oli aiheuttanut väkivaltaisuuksia ja haittaa sivullisille. Se toinen ei. Tosin myös turvapaikanhakijaleirin purkamista puoltaisi se, että katkeroituneet nasset saattaa hyökätä sen kimppuun tavalla tai toisella. Eli sitä katkeroitumisen aiheuttamista pitäisi välttää nyt. Mutta asiat on nyt näin, tulevaisuus näyttää miten toiselle lerille käy.

Niin tyytyväinen vaihteeksi

Kylläpä aukesi yllättävän hyvä viikonloppu, vaikka en ehtinyt kuin kahteen häppeninkiin. Olisi ollut lisäksi Kallio kukkii heti kotiovella, ja heppoja Kaivarissa ja varmaan paria muutakin. Lauantaina menin Händelin Messias-oratorioon Senaatintorille. Joku muukin oli saanut saman idean. Vaan olihan jo kuorolaisiakin tuhat. Ikävästi missasin sunnuntain kuorohommelit, kun sain niistä tiedon vasta aamulla. Ja kissaakin piti lääkitä, ni ei sitten :-(

Mutta sunnuntaina myöhään iltapäivästä kattomaan The Handmaiden. Olin ajatellutkin, että saattaisi olla melko hyvä lehva tämä, mutta ylitti kyllä odotukset. Aristotelinen draaman kaari hus roskiin! Koskaan ei voinut tietää, mihin tarina kaartaa seuraavaksi ja kuka lopulta huijaa ketä. Visuaalisesti upeaa. Hieno kässäri. Ainakin tähän mennessä vuoden paras filmi!

Hesarin arvostelu täällä.

Käyty taas ihmettelemässä

Pekka Lanerva ja Kati Juurus

Olen sanonut ja sanon uudestaan: dokkarit, mikä maailma! Aina kun menee katsomaan dokumenttia, sieltä aukeaa ihan jotain uutta. Harvasta fiktioleffasta muistaa mitään enää parin vuoden päästä, mutta dokkareita viitsii kaivella vielä uudelleenkin näytille juutuubista tai mistä nyt vaan.

Niin kävi eilenkin. Kati Juuruksen dokkari bikinifitnessistä sai paikoin taas alaleuan vaeltamaan kohti polvia. Taisin sanoa seuralle jo kymmenen minuuttia leffan alettua ”Oon ihan pöyristynyt jo nyt!”. Tässä on laji, jossa jatkopaikka tai voiton kriteerit muodostuu aina kunkin tuomariston päässä. Ei kilpailija eika valkku voi tietää, miten menee, jos teet näin tai noin. Aika persiistä, kun ihmiset kuitenkin riehuu salilla ja näännyttää itseään anoreksian rajalle vuosikausia. Ym. ym. Leffa täynnä tyrmistyttäviä juttuja. Vau.

Tämä Muodonmuutoksia on tulossa tuotapikaa telkkariin ja Areenaan, koska teatteriesityksiä ei ole muita.

Tänään ei ole kuin yksi leffa illalla, mutta huomenna istun iltapäivästä iltaan saakka. Pitää varmaan ottaa vähän eväitä mukaan, ei ehdi minnekään syömään välillä.

Sitten meillä kävi myös kissatäti kylässä