Ooooh kevät!

Terminen kevät. Mikä ihana sanapari! Kuulemma tällä viikolla! Ehkä nyt on varmaa, että tänäkin talvena selvittiin liukastumatta, koska nyt tuskin enää tulee jäätä (paitsi jos takatalvi, perkele). Ja etenkin että ei tarvii koko ajan käyttää piikkejä kengissä. Tuntuu kuin ne hidastaisi matkantekoa koko ajan. Vallan nopeeta kun tää köpöttely ei ole muutenkaan. Kevät. KEVÄT! JEEEEEKEVÄÄÄÄÄTTT!

Mihinkään liittymätön kuva. Paitsi että toki tolleen kuvioitu bussi kiinnostaa. Piraattipuolueen auto!

Tänään jouduttiin työhuonekaverin kanssa outoon tilanteeseen, mutta hoidettiin. Saatiin järkyttynyt vinksu, että pitäisi tehdä ehkä interventio yhden tyypin alkoholinkäytön suhteen. No, ihan selvää on että ei se mikään alkkis ole, mutta käytiin kumminkin juttelemassa. Meillä on nimittäin vanhoja peruja työpaikalla vähän useammallakin ihmisellä pulloja, eikä edes niinkään piilossa (olleet ennen, mutta nykyisen natsikomennon aikaan kaikki on laittaneet pullot kaappiin). Jos joku olisi alkoholisti, ei sillä pitkään moiset varastot happanisi. Eli siitä lisätodistetta, että täällä nyt vaan ei ole alkkiksia. Mutta oli pakko käsitellä asia, mieluiten just näin epävirallisella tasolla kun me höntyrät täällä ollaan. Uudet ihmiset ei ole perillä perinteistä…

Itekin maistoin teksua just viime viikolla, kun oli jako yhdessä toisessa huoneessa. Oli vielä itteni ostama pullo (lahjaksi:).

PS. Kävin muuten todellakin sunnuntai-iltana siellä konsertissa. Tuli pöydällinen uusia sukulaisia – siskontytön miehen vanhemmat ja veli vaimoineen. Kaikki paikalla, koska nää esiintyy niin harvoin Suomessa. Enimmäkseen kiertävät mualimoo. Nytkin jo kaukana Suomesta.

Sväng koti
Sväng Kultakuumeessa 14.3.

Huonon äidin iltarimpsat

Finnkinolla on tämmöinen konsepti ku Event Cinema. Siinä elokuva näytetään vain kerran, ja siihen on kalliimmat liput. Olen käynyt katsomassa Bowie-dokkarin ja Queenin konsertin Eventissä, ja nyt eilen Bowien konserttitaltioinnin vuodelta 1973 Ziggy Stardust. Seuranani työkaveri, joka ei ollut vielä edes syntynyt 1973 :-D Mie sen sijaan muistan kyllä, että yhtäkkiä kaikilla piti olla samanlainen tukka kuin Bowiella. Tai Ziggyllä, kummin vaan. Siihen aikaan edes edes tiennyt enkä välittänyt popmusiikista, aloin vasta myöhemmin tajuta, että siitä kiinnostuminen edes hiukkasen-piukkasen kuuluu ikäänkuin yleissivistykseen. Vähän kuin punaviini, jonka juominen piti opetella naama rutussa. Ja vähän niin kuin olut, jota lipaisin vasta yli kolmekymppisenä.

Nyt tänään on taas se päivä, kun muutaman askelmerkin päässä kotoani olisi stand-uppia. Jännityksellä seuraan, mitä keksin illalla, ettei tarviis lähteä. Onhan tuo keli tietysti aika paska – kevät kävi kurkistamassa mutta sanoi heihei samantien. Keli, aina hyvä tekosyy.

Huomenna, illaksi, olen varannut ihan työterveyden ulkopuolisen lääkärin vastaanoton (ei kamalia), koska työterveys on vaan niin hillittömän paska mesta. Olen saanut sieltä parin vuoden aikana vajaat kymmenen väärää diagnoosia, ja alle vuoden aikana kolme turhaa antibioottikuuria. En tiedä, millaisilla papereilla Diacoriin pääsee töihin, mutta tulosten perusteella pahvit lie muropaketista leikattuja.

Ja vielä yksi iltameno olisi tyrkyllä – siskontyttöni miehen pumppu esiintyy keskellä kaupunkia, levynjulkkarikeikka sunnuntaina. En ole koskaan nähnyt heitä livenä, mutta tää on ehkä niin pakollinen, että… pakollinen. En ole vielä ostanut lippua. Vähän jänskättää, milloin pitäisi.

Yhtään ei harmittaisi, jos mulla olisi lyhyemmät työpäivät. Mutta kun nyt lähden illalla jonnekin, niin en ehdi yhtään olla kissojen kaa. Eilenkin tulin elokuvista ja siitä sitten suoraan petiin. HUONO ÄITI. Silti pitäis mun välillä käydäkin jossain, ettei ihan ala kasvaa sammalta.

Mietin näitä nyt sitten.

Toisenlainen

Erilainen päivä. Aleksi Bardy kävi kertomassa meille, millaista porukkaa elokuvan kuvauksissa on (toimenkuvat, valtasuhteet) ja toisaalta, miten käsikirjoitukset nykyään syntyy. Paljon elävän elämän esimerkkejä ja tarinoita! Hannan kuvaukset Suomessa jne… Tarkoituksena oli kai sujautella meille vinkkiä, miten erikoistunut organisaatio toimii yhteen, vaikka jokainen tekee omaa juttuaan ja on vastuussa siitä. Nautittiin kovasti sen puolitoista tuntia, ei tylsää hetkeä! Toisin kuin loppupäivnä… bodi sai tarpeekseen istumisesta kahvitunnin maissa, lähdin kotiin. Osaan mä työasioita hoitaa täälläkin, onhan mulla oikein virallinen etäpäivälupakin.

Nyt on ollut ihania aurinkopäiviä, peräti kolme yhtäkyytiä. Mutta yks juttu tuolla ulkona ärsyttää. En halua liikkua yhtään ilman piikkejä, jos on liukasta. Ja nythän tilanne on niin, että meillä kotona päin ja kaupungilla on paljon paljaita kuivia katuja. Mutta kun mennään työpaikan suuntaan, kadut muuttuu jääksi. Eniten ärsyttää näiden yhdistelmä tietenkin: ne sadan metrin mittaiset jäälämpäreet muuten kuivan jalkakäytävän keskellä. Eli yhtä ramppaamista ja miettimistä: piikit tänään vai ei? Missä laitan piikit, missä otan pois? TULIS JO KEVÄT.

Hail Tom Ford!

Takavuosina vain muotimogulina tunnettu Tom Ford on laajentanut erittäin uskottavasti elokuvan suuntaan. Jo vuonna 2009 ilmestyi A Single Man, jossa Ford oli sekä käsikirjoittajana että ohjaajana. Ja nyt, Nocturnal Animals (2016), jälleen käsikirjoittajana ja ohjaajana, tässä myös tuottajana. Kumpikin filmi on mahtavan tyylikästä työtä, hillittyä ja hallittua ja varsin katsomiskelpoista. Kumpikin filmi kertoo hirveän yksinäisistä ihmisistä, mikä tietysti tuo katsomiskokemukseen surua ja haikeutta. Mutta elokuvan laatu korvaa mahdollisen pahan mielen. Kyllä sitä nyt noin hyviä leffoja katsoo vaikka vähän nyyh.

Tänään katsomani Nocturnal Animals on siitä vinkeä paketti, että siinä katsellaan kolmea tarinaa rinnan: galleristi Susanin nykyelämää ja entistä elämää edellisen miehensä kanssa, sekä nykyelämän sisälle suilahtaa entisen miehen Edwardin kirjoittama fiktio Nocturnal Animals, joka on väkivaltainen ja hurja tarina perheen lopusta. Myös kirjan tarina siis näytetään, pääosissa Susanin näköinen Laura ja Edwardin näköinen Tony, plus kuvitteellinen tytär India. Pilkin hetken aikaa leffan alussa (SYNTI!), mutta pääsin nopsaan kärryille, kun pahikset ilmestyivät sisätarinaan. Sitten silmä kesti auki ongelmitta.

Niin monta viikkoa olen kytännyt tätäkin, milloin pääsisin katsomaan. Nyt vihdoin onnistui. Hail Tom Ford, mies paikallaan myös leffamaailmassa!

Joulukalenteri, ehkis maailman parhaat ideat

Tuli tossa mieleen, että kamuille voisi tehdä joulukalenterin, jossa joka luukusta pomppaisi esiin meikäläisen naama. Wheehee! Jäi vielä miettimättä, olisko aina sama naama (yltiökidutusta) vai satunnaisesti jokin muu versio (jännitys kohoaa) vai kaikki naamat eri. 24.12. olisi tietysti kokoliha seimessä hatarasti peiteltynä.

Kun istuin Miukun kaa mäystämässä tätä, tulikin mieleen vielä parempi idea. Toisin kuin edellisessä, tässä voisi olla edes hento myyntipotentiaali. Joka luukusta tulisi maailmankaikkeuden pahikset alkaen Hitler, Stalin, kaikki Pohjois-Korean ukot, Khomeini, Khamenei … tajusitte. Vitsi, hauskaa! Vaatii toki mustan huumorin tajua. 24.12. olisi kuvassa ehkä pääpahis, joka luonnollisesti olisi kristinuskon jumala koska täällä krist. leveleillä nyt ollaan. Pääpahis ei ole siis Lucifer, koska jumalanhan väitetään olevan kaikkivaltias eli menee yli Luskan. (EDIT! Henna huomasi: jätkät matkii http://yle.fi/uutiset/3-9326882)

Siitä päästiin etenemään ihan oikeasti kohti myyntikelpoista tavaraa. Meikähän hyppää useinkin tuolla stand-upeissa, joten on käsitystä siitä, miten paljon ukkoja ja rouvia on nykyisin niissä hommissa. Miksei ne tee joulukalenteria itsestään? Miks MEIDÄN pitää ajatella nää asiat?

Tätä joulukalenteri-ideaa vois käyttää ihan tapahtumamainonnassa. M sanoi, että kansikuva siitä tapahtumasta ja noin 24 tai jotain luukkuja, päättyy tapahtumapäivän ison luukun avaukseen. Vois toimia Helsinki Comedy Festivalissa, tai jossain muussa isommassa stand-up -tapahtumassa. Luukuista vois tulla orgastisia stand-upppareiden naamoja. Viimeisestä luukusta ei ole vielä havaintoa, mutta eiköhän siihen laittais jotain pääjehujen naamoi tai perseidejä.

Näin se vaan rupee virtaamaan kun istuu oikeassa seurassa :-D Tätä pitäis vaan saada lisää, niin pää tuntisi olevansa paremmin elossa!

– – – – – –

(Tää kaikki lähti siitä, että suunnittelin hetken antavani työhuonekaverille ihan normaalin näköisen joulukalenterin, mutta sujauttaisin 19.12. kohdalle oman naamani, koska silloin meen töihin hänen kans.)

Luomus

Kävin wanhan, ikiwanhan (voiko olla tuntenut ihmisen 46 vuotta? Voi.) kamun kanssa Luonnontieteellisessä museossa. Mun edellisestä käynnistä lie jotain kolkööt vuotta, eikä kamulla mee paljon paremmin. Vähän huitomiseksihan se meni, kun pääasia oli kuitenkin tavata toisiaan. Mutta kyllä luonto myös pysäytti moneen kertaan. Ne mammutit esimerkiksi, niitähän on tosiaan metsästetty. On vaan sen kokoisia, että porukalla on pitänyt mennä, yksinään ei moisille mahda kukaan. Kertakaikkiaan vaikuttavaa elukkaesiintymää.

Museokaupasta ei tiettykään päässyt ihan tyhjin käsin. Samalla muistuteltiin toisiamme, että jos on ylipäätään joululahjoja hankkiva ihminen, niin museokaupat. Niissä on roinaa, mutta myös laatukamaa, ja kaikki on hyvännäköistä. Ei huonoimpii mestoja.

Nämä ei sitten ole joulukuusenpalloja vaan akritarkkeja. Niinq jokainen varmaan tiesikin.

Nämä ei sitten ole joulukuusenpalloja vaan akritarkkeja. Niinq jokainen varmaan tiesikin.

kikkaret1

PS: Setä lippuluukulla päästi meidät sisään opiskelijahinnalla. Kaveri on 57, meikä 56. Karisma – kato sille ei vaan voi mitään!

Nappas!

Meinaan kehua täs paria leffaa, mutta ekana tarttee sanoa toisesta kulttuurielämyksestä. Kävin TukkaJukalla lyhennyttämässä pehkoa – nyt kun hiuksia lähtee enemmän, niin on fiksumpaa pitää lyhyempi tukka – ja siinä pöydällä oli Fingerpori-kirja. Tartti kyllä hymyillä ihan hampailla kun tempaisin kulttuurit siinä muun touhun lomassa. Monasti hauskaa ollut parturissa ennenkin, mutta kyllähän tää keikka oli oma itsesä :-D

Eilen mulla oli lippu valmiina klo 18 alkavaan leffaan (Night Visions) mutta päivä näytti tyhjältä, niin vilkaisin Finnkinon tarjontaa. Apua, ainakin neljä leffaa jotka on pakko nähdä! Aloitin ihan vaan jostain ja menin iltapäivästä kattoo The Accountantin. IMDB tarjoilee 7,7/10 joten ei se nyt ihan kakka voi olla. Etenkään kun Ben Affleck. Eikä varsin kakka muutens ollutkaan! Toimintajännärin ja draaman välissä mennään, ja Affleckin hahmokin on jotain supersankarin ja tavallisemman sankarityypin väliltä, lukuunottamatta hahmon autismipiirteitä. Ne on taas ihan oma lukunsa tässä tarinassa.

On nykyaikaa, on takautumia ja mennään paria kolmea tarinaa rinnakkain. Ei tarvinnyt tuijotella kelloon. Kiinnostavaa sutinaa riitti joka minuutiksi. Affleckin lisäksi mieli tekisi mainita J.K.Simmons, mutta muuten castaus oli mulle aika yhdentekevä. Anna Kendrick, en edes tajua. Aina yhtä hömelö eikä osaisi näytellä oikealle eikä vasemmalle.

Lueskelin joitain arvosteluja jälkeenpäin. Kumman monet olivat sitä mieltä, että loppupuolen pahisten tappaminen vei hyvää leffaa alaspäin ja oli jotenkin muka liian suoraa. HAH, ETTE VAAN TAJUU! Tottakai pahikset pitää tappaa heti kun ne näkee, pam nappi otsaan! Ehkä mennäänkö kymmenissä- vai sadoissatuhansissa sellaisia leffakohtauksia, joissa osapuoli jää selittämään toiselle nyssää kuolet, koska siks, ja sit tietysti se toinen kerkee keksiä jonkin pelastuksen. Ei tässä. Suoraa toimintaa. Tykkäsin. Pam!

Ehdin syödä välissä, sitten toiseen teatteriin nostalgisissa toiveissa: Jyväskylän meininki: A Punk Documentary. Toimi! Voi Night Visions, mitä aarteita välillä tarjootkaan!

Tässä mentiin siis Jyväskylän punkkia ihan sieltä alusta saakka – kun olin itsekin vielä Jkl:ssä opiskelemassa ja myöhemmin Lutakossa vapaaehtoistyövoimana. Tuttuja nimiä ei juurikaan ollut, koska enhän mä punkkareita silleen tuntenut. No, SE:n Yari. Mutta joka kerta kun mainittiin Ilokivi tai Lutakko, sydämessä helähti :-)) Paljon haastatteluja! Hyvän dokkarin oli tenavat tehneet. Eikä tarvinnut isoa koneistoa tai isoja rahoja, kyllä sitä voi tehdä, kun lähtee vaan tekemään hyvän porukan kanssa. Onnittelut!

Se oli mun ainoa Night Visions tänä vuonna. Paria muuta elokuvaa kyttäilin, mutta se oli se kova lumisadepäivä, raskas liikkua, en sitten viittinyt. Saahan nuo dvd:nä jos jäi vaivaamaan.