Here we go again

Onko paikalla isojen tanssikohtausten ystäviä? (Nostaa ite molemmat kädet.) Siellä niitä on, kun menee kattomaan Mamma Mian jatko-osan! JA isolta kankaalta, tottakai. Grande finalessa logiikka katoaa kokonaan, mutta hei, tanssi ja musat jatkuu, joten kaikki kunnossa! Ehdottomasti kannattaa katsoa myös lopputekstit loppuun asti, siellä on vielä herkkupala. Myös Björn ja Benny vilahtavat kumpikin.

Vältin kaikki sateet ja ukkoset. Nyt taivas on pelottavan sininen taas, eiköhän sieltä huomenna ponkaise taas tavan hellepäivä.

Mainokset

Juhlaviikot

Juhlaviikot. Avasin esitteen, näin heti nimen Steve Vai ja tiesin hyvästeleväni kuusikymppiä.

Oikeasti tähtäsin kahteen lippuun, yhden sain. Mahlerin 8. oli loppuunmyyty (toki – järkyn iso show, 350 muusikkoa lavalla, en tiedä edes mihin ne mahtuu), mutta Steve Vaihin sain lipun. Kovahko kitaraukko. Musiikki ei ole mulle mitään jokapäiväistä leipää, mutta kyllä mä sentään joitain nimiä tiedän.

Muistan jonkun kesän, kun tuntui että istun Huvilassa jatkuvasti. Ehkä silloinkaan lippuja ei ollut kuin neljä, mutta selvästi liikaa, kun tuollaiset mielikuvat on jääneet.

Multa on salattu asioita (ehkä)

En ollut huomannut ollenkaan Noin viikon Studiota! Vaikka nyt katsottuani kaikki jaksot olen melko varma, että tästä mainittiin siellä Glorian stand-up-keikalla. No, onneksi nyt. Pitää alkaa seurata Areenaa taas paremmin. Prisman Eläinäidit sentään hokasin… ja jopa olen kiinnostunut. (Tämä on nyt vähän vaikeaa, tämä mistään kiinnostuminen.) Vaan olenhan itsekin eläinäiti, hehe.

Jokakeväistä jyrää duunissa. Aurinkoinen viikonloppu tulossa. Huomenna luvassa illalla yhdet vieraat ehkä, sunnuntaina pitäisi mennä puistoon kävelemään P:n kans. Eilen tehtiin hänelle työhakemusta. Tunsin itseni hyödylliseksi! Mutta väsymyshän se sitten aina loikkaa päälle, ei enää pysty sosialisoimaan paljon iltakahdeksan yli.

Kaikkea, vähän pelottaakin

Pahoittelut, että kirjoitan nyt vain lyhyesti. M kävi ja mentiin yhdessä katsomaan Dario Fon pienoisnäytelmiä Teatteri Jurkkaan Erkki Saarelan esittäminä. Tää on mulle vanhaa fanitusta. Fo oli sitäpaitsi sanonut, että hänen ittensä jälkeen Saarela on paras esittämään näitä. Ja M:n vierailut yöpymisineen on parasta mielialan hoitoa.

Muisteltiin myös suuria hetkiä suuriin persooniin liittyen. M:lle se oli Philip Glassin konsertti täällä marraskuussa. Mulle iso hetki oli Dario Fo itse Lillanissa kesäkuussa 1998.

Lauantaina kävin katsomassa Grace Jones -leffan, liittyy Seasons-festivaliin. Ihan ok, mut liian pitkä ja olisin voinut elää ilmankin. Ekan kerran ikinä kävin vessassa elokuvan aikana! (Kakka, jos ketä kiinnostaa.)

Tässä on nyt ollut vähän pelleilyä noitten mielialapillereitten kanssa – muutama päivä vasta – mutta mun on pakko jättää ne pois, koska en vaan kestä hereillä. Triptyl. Joku asiantuntija saa löytää väsyttämättömät, tai sitten vaan joudun olemaan ilman. Mulla on niin paljon kaikkea terveyspaskaa menossa, että en edes kehtaa puhua julkisesti. Tulevaisuus pelottaa.

Saa edelleen laittaa rohkaisevia kommentteja vaikka ei tunnettaiskaan!

Kai se tästä, aurinko paistaa kuitenkin

Parempi. Tärkeää on olla kontakteissa ihmisiin. Illalla 19-21 taitaa olla hankalimmat tunnit.

Eilen oli hyvää istuntoa Sedän kanssa. Lohduttavaa. Jopa Ilona tuli ekaa kertaa 4 vuoteen esille tämän henkilön läsnäollen. Ylläri jos mikä!

Olin aiemmin päivällä käynyt katsomassa Kodoa Savoy-teatterissa. Kuvia on, mutta Flickr ei anna ladata. Nyt antoi.

Tänään taas oli mun työsynttärikakkukestit (20 vuotta mun sama tiski), Flickr ei anna ladata.

Ilona painii Sedän kenkien kanssa
Arvotaan yks Kodo-kuva

c20180326_111413
Työsynttäriä

Olen ulalla ja väsynyt

Voi tätä mun elämää :-( Eilenkin niin väsy päivä että vaikee uskoa todeksi. Onneksi sain nukkua päivällä tarpeeksi enkä mennyt töihin ollenkaan. Illan Kekkoseen oli ostettu liput jo aikoja sitten, joten sitä ei pystynyt missaamaan – eikä halunnut.

Miukulle kiitos viimosesta Donald-kuvasta :)

Tänään sitten menin töihin. Kävelin niitä perkeleen matkoja näillä paskajaloilla. En enää pitkään jaksa tätä. Töissä sain tehtyä kaiken mikä oli pakko, mutta olin ihan ulalla enimmän aikaa. Tammikuussa aloittanut työkaveri sai neuvoa mua koko ajan. Mä en tiedä mikä tää on. Ehkä viikonlopun jälkeen parempi?

♥♥♥♥♥ eli 5/5

Näinkin voi sattua, että näkee vuoden parhaan leffan jo heti maaliskuun alkupäivinä! Jos joku ei tykkää Three billboards outside Ebbing, Missourista, niin vika on ihmisessä, ei leffassa. Olen MYKISTYNYT! Pelkästään hyviä näyttelijöitä. Hyvä äänimaisema, musat, järkyttävän hyvä kässäri ja ohjaus ja … kaikki! Ihmeteltiin hetki, miten näin hyvää tulee Hollywoodista, mutta ähä, käsikirjoittaja/ohjaaja onkin britti. Niinpä tietty.

Kässäri vingertää erittäin palkitsevasti – koskaan ei tiedä, mikä on seuraava käänne. Frances McDormand taas voi tehdä mitä vaan, ja meikä tepsuttaa kyllä katsomaan. Upeaa työtä. Woody Harrelson, Sam Rockwell, olen niin valmis polvistumaan. Koko filmi on tuhtipulleana kaikesta hyvästä! Etenkin ASENNETTA löytyy niin maaaaaaaan…! On jyrkkää menoa ja nasakkaa kielenkäyttöä, hyviä heittoja, hauskuutta ja suurta surua. Epäreiluutta, tyhmyyttä ja kostoa. Orastavia odottamattomia ystävyyksiä.

Ei tään jälkeen voi mennä katsomaan mitään, pitkään aikaan. Ei vaan voi.

Arvostelu: Muropaketti
Arvostelu V2
Arvostelu: Episodi

”Three Billboards Outside Ebbing, Missouri jatkaa samalla epäkorrektin huumorin ja napakan dialogin viitoittamalla tiellä kuin ohjaajan aikaisemmatkin elokuvat.”

Valoistuu

Eile kleine ylläri! Olin ostanut lipun Raisan Häiriöön, joten Teatteri Jurkka napsi osoitteeni kai sit postituslistalle ja luukusta kolahti äsken Jurkan ohjelmisto. Onneksi katsoin enkä vaan linkaissut. Mysteerio Buffo! Nyt keväällä! Saarela ite! En pääse siitä ikinä irti! Olen ollut saman shown lumoissa vissiin yli 20 vuotta!

Sen verran ehdin huudella tästä tuolla muualla, että M tarttui toimeen ja osti meille huhtikuuhun liput. ROK. Itse varmaan mämmeröisin tässä vieläkin, mutta nyt on ainakin taattu lähtö :-D Kyl sen vielä kestää, en ole nähnyt Buffoa livenä kuin kerran.

Kelpoisa päivä muutenkin, sillä elokuviin alkaa taas tulla jotain katsottavaakin. Tänä viikonloppuna, jos suinkin jaksan, meinaan tsekata sekä All the moneyn että Wonderin. JA oheisohjelmistossa myös TukkaJukka! Olen kasvatellut taas tukun tummanharmaata näkyviin, niistä saapi hän tehdä vaaleat harmaat. Leikata ei. Nyt kasvaa taas.

Ooh. Huuh. Heti helpottaa kun on valoisaa ja kultturia pukkaa.

Juha rokkaa

Kolmas kauno-Finlandian voittaja omista piireistä! Paitsi tällä kertaa varsin leuhkempaakin, sillä Hurmeen kanssa me (eiliset glögijuhlijat) ollaan kaveerattu ja tehty töitä 1980- ja 90-luvuilla, ja lopun aikaa ihailtu kauempaa ja seurattu hänen uraansa.

Hyväpä oli juhlia ja glögsytellä, kun päästiin aloittamaan kokous katsomalla Hurmeen puhe yle.fi:stä! Aplodeerattiin ja todettiin SÅ DÄR. Sitten ihanien ruokien ja juomien kimppuun.

Ja yöllä kotona sitten huomasin, että ”kulttuuri”persu oli käynyt inisemään, että Juhan kuuluu pyytää anteeksi, että sanoi juntteja junteiksi. Vitun idiootti. Siinä on persesuomalaisen kosketus kulttuuriin ja sävyjen havainnointi! Miten tyhmä ihminen voi olla, oikeesti?! Pelle.

YOU ROCK, Juha! (Du rockar, nääs.)

Suoraan sydämestä

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Ylellisesti vietin taas synttäreitä sunnuntaina. Syndet pari kertaa viikossa kiva, ookoo? Ei vaan, oikeasti olen niin onnellinen siitä, että sain tehdä just nuo asiat just noiden ihmisten kanssa. Ensin konsertti, jossa soitti siskontyttöni miehen J:n bändi, alle puolen kilometrin päässä kotoa. Helppo etäisyys siis! Mukana viisi ikivanhaa ystävää plus hetken aikaa myös siskontyttö O. Istuimme heti lavan edessä, joten näkymissä ja kuulumisissa ei valittamista. Pöydälle ilmaantui skumppapönttö ja karkkia. Eväissä ei valittamista!

Baari oli samassa rakennuksessa, oltiin jotakuinkin ainoat asiakkaat konsertin jälkeen. Pientä drinksua ja paljon puhetta ja naurua. Yhteistä! Juuri sitä, mitä ihmisellä pitäis olla jokatoinen ilta eikä jokatoinen vuosi! Olin ja olen niin onnellinen.

Ilta on jo poikimassa uutta, glögitapaaminen marraskuussa. Sama porukka plus pari uutta.

Joskus asiat vaan menee niin hyvin ettei jaksa tajutakaan.

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥