”genre-idiootit”

Mua on ainakin vuoden viduttanut suuresti tämä kauhuleffapoitsujen pelleily genre-sanalla. Että kauhuleffat ja trillerit on ”genre-elokuvia” (kato vaikka Episodin kielenkäyttöä). Eniten vituttaa, että poitsut hyvin tietää, mikä on ”genre” ja että jokainen elokuva kuuluu johonkin genreen. Joten miksi he käyttää sanaa niin helevetin väärin??!

Kysyin yhdeltä kriitikolta (poitsu, ”genre-poitsu”). Sain ylimielistä mutinaa vastaukseksi, mutta se oli Twitter, ei siellä pysty.

Sitten alkoi pännii vain enemmän ja enemmän – meikäläistä pännii kielijutut joskus oikeinkin huolella – joten käännyin guruosaston puoleen. Eli nyt kun Peter vB on haudattu, meillä on guruja esim. ABr täällä Hgissä, ja VH Turussa.

ABr selittikin muuten tätä genre-kammotusta alustavasti tyydyttävästi!

”No joo, tällainen merkityksiä sekoittava puhetapa on tosiaan yleistynyt, ja lähtöisin tämä on muualta maailmasta. “Genre movies” tarkoittaa yhteydestä riippuen joko kauhua tai kauhua ja trilleriä. Syytän Yhdysvalloissa heikkoa yleissivistystä ja puuttuvaa ranskan kielen taitoa.

Genret ovat siis nykyään “genre”, draama ja komedia.

Asian käyttännöllisempi merkitys liittyy siihen, että elokuvien markkinat ovat eriytymässä – toimijat, festivaalit, jne ovat erottumassa ja just toi “genre” on kaikkein erillisin saareke. Arthouse- ja indie-elokuvat, draamat ja komediat, pitävät vielä yhtä.”

Okei, eli tyhmät USA:ssa on alkaneet käyttää termiä väärin, ja tyhmät Suomessa on nielleet kökön sellaisenaan ja menneet länkytykseen mukaan. Silti ihmettelen, eikö kellekään poitsuista tee pahaa puhua noin tyhmästi?

VH Turuus ei ollut muuten kuullutkaan koko ilmiöstä. Missähän pullossa se on asunut?

Ei huonoin naapuri

Nyt on hyvä meininki! Sain naapurilta yhden avatun ja yhden avaamattoman Beefeaterin sekä avaamattoman Churchill-ginin. Tosin kymmenisen vuotta vanhoja. Maistoin avattua Befua ja mielestäni ihan ok. Kirjoitin sitten vielä Alkoon ja tarkistin (vaikka tiesin, mut piti silti), että voihan noita edelleen käyttää. Sain nopsaan vastauksen, että saattaa kymmenessä vuodessa hiukan haihtua makua ja alkoholipitoisuutta, mutta että käyttää voi, ei ne miksikään mee tuollaiset väkevät.

Joten nyt voinkin viedä meidän lettukesteille Churchillin, eikä tarvii lähtee Napueta ostamaan!

Santsi

Mullahan on vessassa niin vähän lattiapintaa vapana, että sinne ei ole ikinä mahtunut minkään muun firman kylppärimattoja kuin niitä Ikean valkoisia soikioita. Joita nyt siis enää ei ollut kummassakaan Ikeassa (kyllä, lähdin santsikierrokselle vaikka viikonloppu :) Ei se mitn, olin eilen ottanut umpimähkässä pari 40×60 mattoa, ja nehän olikin just sopivat! Tänään siis hakemaan niille vaihtomatot.

Kelpaa.

On tää. Ensin sopivia mattoja ei oo missään, ja sitten niitä onkin kaikissa väreissä. Eilen otin turkoosit, tänään hain harmaat ja mustavalkoiset. Yhtä vähän tai paljon se kissanhiekka vissiin näkyy kaikissa.

Muut ostokset jäi kovin vaatimattomiksi. Mutta oli just sopivasti aikaa kierrellä, kun en edes yrittänyt syömään tällä kertaa.

Oli tavallaan järkeäkin tehdä näin päin, että nyt Ikeaan, ja menis ma ja ti elokuviin päiväsaikaan. Silloin liput on niin halpoja ennen klo 17, että ei tarvii käyttää edes sarjalippuja, maksaa rahalla vaan. Multa loppuu rahat joka tapauksessa ensi viikolla, joten ELÄMÄ RISASEKS!

Nyt oikeesti

Opettelen edelleen aikuiseksi. Tässä on viimeisen viikon aikana saanut taas teipata sormia, ettei a) hanki itselleen potkuja seuraavissa yt:issä b) irtisanoudu itse c) käy väittämään tyhmien kanssa fb:ssa d) vittuile takaisin työkaverille. JA ONNISTUIN! Tai siis potkuistahan ei tiedä vielä, mutta ainakaan en naputellut pomolle mitään spontaania, vaikka hän moitti mua syyttä. Mutta nuo muut, ne taisin välttää sillä kun kerrankin pidin käsiä taskussa tarpeeksi pitkään. Mun äkkinäisyys/jyrkkyys on aiheuttanut ihan tarpeeksi tuhoja elämäni aikana, nyt pitäis vihdoin ruveta olemaan aikuisempi ja jotain… tyynempi?

(Toisaalta, onhan se niinkin, että kun on tarpeeksi jyrkkä, niin päältä ei kävellä kuin kerran. Eli siis itsepuolustusasenne. Mut jos välttelee jyrkkyyttä, voi aina punoa salaisen kylmän koston, tai mennä nauramaan viereen, kun maailma murjoo sitä paskapäätä. Tsihii!)

Lei muutti uuteen kotiin

Lähdin pomon synttärijuhlan päivänä kotoa asianmukainen lahja repussa kohti duunipaikkaa. Mutta ulko-oven sulkeuduttua pyörsin vielä takaisin ja otin naulasta vaaleanpunaisen lein, jonka olin ostanut joskus pari vuotta sitten. Olihan se palvellut duunin jokaisena juhlapäivänä ja lisäksi olin ottanut sen syksyllä sairaalaan mukaan. Koska sairaalaympäristö vaan tar-vit-see pinkkiä leitä!

Niin siinä kävi, että lei kruunasi juhlan :-D Ripustin sen pomon kaulaan samalla kun ojensin lahjan, ja siinä lei roikkui sitten koko loppuajan! Hieno jatkokäyttö, mie sanon. En välttämättä itse olisi enää tehnyt sillä mitään, mutta nyt se löysi uuden elämän kaikkien aplodeeratessa!

Muutenkin juhla oli mitä mainioin. Hyviä mukavia ihmisiä paljon. Nyt löytyi sitten sekin skumppa, jota en pystynyt juomaan: Vuoden viiniksi 2014 valittu Lindauer. Oli meinaan niin megapahaa, että piti tarkistaa pullosta, oliko mennyt vanhaksi. Ei ollut. Ihan oli palkittu skumppa. Mutta eihän mikään käy kaikkien makuun. Turvallisesti sai bosse jättää loput Lindauerit säilöön meidän huoneeseen: ei taatusti aukee pullo.

Käyty taas ihmettelemässä

Pekka Lanerva ja Kati Juurus

Olen sanonut ja sanon uudestaan: dokkarit, mikä maailma! Aina kun menee katsomaan dokumenttia, sieltä aukeaa ihan jotain uutta. Harvasta fiktioleffasta muistaa mitään enää parin vuoden päästä, mutta dokkareita viitsii kaivella vielä uudelleenkin näytille juutuubista tai mistä nyt vaan.

Niin kävi eilenkin. Kati Juuruksen dokkari bikinifitnessistä sai paikoin taas alaleuan vaeltamaan kohti polvia. Taisin sanoa seuralle jo kymmenen minuuttia leffan alettua ”Oon ihan pöyristynyt jo nyt!”. Tässä on laji, jossa jatkopaikka tai voiton kriteerit muodostuu aina kunkin tuomariston päässä. Ei kilpailija eika valkku voi tietää, miten menee, jos teet näin tai noin. Aika persiistä, kun ihmiset kuitenkin riehuu salilla ja näännyttää itseään anoreksian rajalle vuosikausia. Ym. ym. Leffa täynnä tyrmistyttäviä juttuja. Vau.

Tämä Muodonmuutoksia on tulossa tuotapikaa telkkariin ja Areenaan, koska teatteriesityksiä ei ole muita.

Tänään ei ole kuin yksi leffa illalla, mutta huomenna istun iltapäivästä iltaan saakka. Pitää varmaan ottaa vähän eväitä mukaan, ei ehdi minnekään syömään välillä.

Sitten meillä kävi myös kissatäti kylässä