Aurinkoinen päivä – ja kotieläin lähti ulos!

Oikeasti haluaisin kyllä viettää elämäni auttamalla eläimiä, mutta kun siitä maksetaan niin harvoin mitään (paitsi eläinlääkäreille, ja se suunta taitaa olla jo tukossa) ja elääkin pitäisi. Täytyy varmaan toistaiseksi tyytyä tähän pienimuotoiseen, jossa palkka tulee ihan toisesta talosta ja kahta rescue-kattia hoidetaan toisessa talossa.

kassipaa

Käytiin Merjan kaa brunssilla Kustaa Vaasassa. Ihan ok, mutta ei välttämättä houkuta menemään toiste. Sen sijaan Ipi, jossa käytiin jokunen viikko sitten, se ehdottomasti houkuttaa uudemman kerran. Keväämmällä. Harmi, kun niin moneen brunssiin pitää ilmoittautua etukäteen. Karsii vähän spontaniteettia (kyllä, se on sana. Nyt.).

Brunssin jälkeen otin massuni ja lähdin aurinkonautiskeluun Kompassilaiturille Eiraan. Oli kiva katsella kaikkia koiria! Ihmisiäkin, paljon oli heitä. Kuten varmaan siellä aina tällaisella kelillä. Liikenne Uunisaareen oli jatkuvaa. Se oli munkin alkuperäinen suunnitelma, mutta tyydyin sitten istuskelemaan penkillä. Ei tarvinnut edes arpoa, muurinpohjalettua vai ei, koska näiden brunssien jälkeen ruokaa ei tarvitse loppupäivänä. Hei, säästöä!

Muurinpohjalettukiska. Kiitos, ei tänään.

Muurinpohjalettukiska. Kiitos, ei tänään.

ihm2

ihm1

Söpöliinit!

Söpöliinit!

sopoliinit1

Luettu: Mielen salat
Nyt luen: Pöytä yhdelle

Kotona se kotieläin taas istuu

Ei tästä nyt vaan tuu mitään. Taas on se päivä, kun tarviis tallustella lähimpään stand-uppiin peräti korttelin verran, mutta kun ei viiti. Oon ihan varma, että kun kevät etenisi niin viittis. Mutta nyt kun palelee kotonakin… Kuuntelen Jamie McDonaldin ja Juuso Kekkosen stand-uppia podcastina (Eng/su). Uusi ihana puhaltava patteri lohduttaa ja lämmittää. Ehkä tään pitikin mennä näin, eikä sohjon ja sateen ja kylmän kautta.

Tästä päivästä lähtien kaikki pääsee naimisiin (paitsi meitsi, hehe). Valitettavasti meil ei taida olla häitä tulossa lähimmissä piireissä, sillä kaikki ketkä on halunneet sinetöidyn parisuhteen, on järkänneet sellaisen jo vuosia tai vuosiKYMMENIÄ sitten. Mutta noin yleensä ottaen, kiva homma. Kaikki mikä ärsyttää kirkkoa ja perssuomalaisia on lähtökohtaisesti hyvää. Ei haittaa sekään, jos samalla ihmisoikeudet ja tasa-arvo edistyy.

Vuodenvaihde

Nyt kokeilen semmosta cocktailia, että yks Norgesic ja yks viisimillinen melatoniini. Pelkkä melatoniini kun ei riitä enää. Ei voi alkaa työaikaan sellaisia öitä, että herään kahdelta ja en sitten nuku enää ennen kuin joskus päikyt. Tai sitten meen suoraan siihen, että Zopinox viis kertaa viikossa.

Aivan, olen ”hiukan” huolissani näistä öistä.

Uudenvuodenaatto. Wanha kaveri tuli ilmoittelematta käymään! Olen tosi iloinen, ihmiset tekee sellaista ihan liian vähän nykyään. Kaikken kanssa pitää sopia kaksi kuukautta etukäteen. Muuta ihmeellistä ei ole luvassa tänään. Yritän vaan nukahtaa.

Olen lukemassa Telkänrannan kirjaa Millaista on olla eläin?. Asiallista, viihdyttävää, hirveän kiinnostavaa. Haluan suositella kaikille, vaikka oon lukenut vasta jotain 50 sivua :-)

Hyvä yövieras, kyllä ottaisin tänne asumaan

Sain taas yövieraan, sen ainoan saman joka täällä asunnossa on ikinä nukkunutkaan. (Hetkinen, siis nukkunut yhtäaikaa mun kaa. Kissanhoitajia tääl on toki yöpynyt.) Niin hienoa. On kiva nukkua samassa huoneessa tutun hyvän ihmisen kaa. Vaikka eka yö meni kyllä nukkumisen suhteen suteen: valvoin 02-06. Tommonen kun sattuu ennen työpäivää, niin jep. Toinen yö olikin sitten täydellinen: nukuin pillerillä viiteen asti ja ilman pilleriä siitä zzz puoleen yhdeksään. Luksusta.

Minttu teki mulle myös reikihoidon ja tarotit. Reikihän on periaatteessa pelkkää koskettelua ja melkein-koskettelua, mutta kun rentoutuu ja antaa toisen vaan tehdä, niin jänniäkin voi tapahtua. Mä unohdin välillä kokonaan, että Minttu oli siinä, leijuin vaan jonnekin lähemmäs unta. Eka kerta tätä. Ihan jepa keikka!

Taroteista en ole varma, oliko eka kerta. Jotenkin tuntuu, että joku nainen (M?) on tehnyt mulle sen ennen. Eniveis, kiintoisaa. Katellaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, voi vertailla näihin muistiinpanoihin sitten. Joka tapauksessa tulevaisuus saattaa olla nyt mielenkiintoisessa käänteessä. En oo kauhean huolissaan, koska tosiasiat on mitä on, en mä niille tällä istumalla voi mitään. Paitsi tuo ei tietenkään pidä paikkaansa, jos kissa vaikka sairastuu, silloinhan mä meen täällä pitkin seiniä ja häiriköin kaikkia mahdollisia tahoja, kunnes misse on terve taas :-D

Arvostan Mintun käyntejä suunnattomasti. Täysin vaivaton vieras ja tuo hyvää mieltä tullessaan. Ikävää, kun sillä on omakin koti – ottaisin mielellään tänne asumaan :)

Käytiin myös Kallion krijastossa. Siellä on yläkerrassa tämmönen jännä luola.

Käytiin myös Kallion kirjastossa. Siellä on yläkerrassa tämmönen jännä luola.

kirjasto1

Arvannetko tuon

Kuka haki mut jouluaaton illalliselle?

joulupuksu

NIINPÄ! Itse! Joulupukin muori oli taas laittanut kystä kyllä, pohjalta kasvis/vegaaninen. Älyttömän hyviä juttuja. Sinne roudasi mut pukki. Iso kiitollisuus! Muutenhan nää meikäläisen joulut olis lähinnä vain lepopäiviä.

25. ja 26. tapahtuneet kuolemat – kolmasosa Puna-armeijan kuorosta, seuraavana päivänä George Michael – toivottavasti päättävät musiikin osalta hirviönpaskaksi osoittautuneen vuoden. Vai ehtiikö tässä vielä joku stara kuolemaan? Miksei. Varsinkin tuo kuoron kohtalo järkytti mua ihan oikeasti, sain kyyneleet silmiin joka kerta kun ehdin edes ajatella ”puna…”.

Huomenna kampaajalle. Saa ottaa värimallin mun hohtohopeista etuhiuksista ja täräytellä siitä koko päähän. Lupa on hankittu ihan Syöpäklinikalta asti – saa värjätä tukkaa.

Ja sit tuleekin Minttu :-)) myös uusin hiuksin hän.

Hamsterit ja pihtarit

Mua niin kiukuttaa pari ihmistyyppiä.

HAMSTERI Kaikki pitää saada, koska sitä voi vielä tarvita. Varsinkin jos joku tarjoaa ilmaiseksi jotain, se on saatava vaikkei sille olisi käyttöä eikä paikkaa. Nää on tietysti silleen käteviä roskiksia, että ne ottaa vaikka rikkinäisen leivänpaahtimen, koska se on esine. Yksi asuntoja omistava hamsteri nähtiin justiinsa Hurstin leipäjonossa, köyhä parka saatana sekin. Hamsterien hyllyt ja kaapit on tietenkin täynnä kaikkea tarpeetonta, koska se niinku vissiin lisää turvallisuudentunnetta tms.

PIHTARI Hamsterin kehittynyt muoto. Ei anna mitään hyväntekeväisyyteen, ei eläimille, ei ihmisille, ei joulupatoihin, koska jokainen oma esine on niin vitun tarpeellinen, että ei vaan voi.

Mua harmittaa, että tunnen tällaisen pariskunnan. Harmittaa mm. sitä kautta, että ei he multa mitään pihtaa. Aina kun tarviin kyytiä tai jotain, järjestyy kyllä. Mutta se loputon kaikessa muussa pihtaaminen – kun sitä kattoo, niin kyllä vaan kuluttaa hermoja. ARGH! Ruokakaupan kuitit säästetään. Herra ja rouva tilaa Hesarin puoliksi. Tavaraa on KOLME talollista, mutta ei mitään Pelastusarmeijan joulupataan, ei vaan pysty.

Mitä näistä – ja muista vastaavista – nyt pitäis muka ajatella? Sekaisinhan nuo on.

10+

Eilen tapahtui jotain ihan uutta. Lähdin vierailulle huitsinnevikseen sisarentyttäreni O:n, hänen miehensä J:n ja tenavien V-tyttö 12 vuotta ja U-poika 10 vuotta luokse. Heillä on itse suunniteltu ja rakennettu talo keskellä ei-mitään – ensin mennään lähijunalla puoli tuntia, sitten otetaan oma auto parkista ja ajetaan vielä 10 kilometriä kohti pimeyden ydintä. Mut kämppä on ookoo: siivessä täysimittainen studio ja tarkkaamo, koska vanhemmista kumpikin on muusikoita, ja sit se asuntohommeli siinä vieressä.

En ollut tavannut tenavia koskaan ennen, joten mun piti vähän suunnitella omaa osuuttani, millaisin eväin sinne menisin. Vain kerran voi tehdä ensivaikutelman, ja silleen! O oli kertonut lasten harrastuksista ja toiveista (joita on niin vähän että vanhempienkin on vaikea keksiä nuille joululahjoja). Ajattelin siis tarjota mieluummin elämystä kuin konvehtirasiaa – vaikka senkin vein, O:n toiveesta.

Kävin ekana kattelemassa lasten huoneissa, mitä he mahdollisesti halusivat mulle näyttää. Tyttö näytti piirustuksiaan ja mä näytin mukaani ottamaani Rotring-kynää, kokeiltiin. On meinaan hyvä piirustuskynä. Pyysin häntä keskustelemaan joulupukin kanssa asiasta, jos kiinnostaa. Nuin, ja tyttö oli voitettu. Pojan kanssa kierrettiin vähän pitempää kautta, koska ekana piti kattoo Joulukalenteri teeveestä. Olin aatellut alunperin, että oon oma itteni vaan, kyllä se siitä. Kun ei pennut kerta ole tuon ujompia. Näin se eteni.

Kun oltiin syöty, kerroin lisää itestäni, esim se missä olen töissä ja mitä siellä tehdään. Koska tämä liittyi suoraan siihen, mitä aion heille näyttää uutta elämästä. ”TÄMÄ VOI MUUTTAA KOKO ELÄMÄNNE! Tai sitten ei.” Aloitin näyttämällä tämän filmin ja sitten näytin, millaisia täysin surkeita 10-15 sek animaatioita olin tehnyt Samsungin kameran videolla rec/pause. Pari sekuntia kuvaa, pause, liikuta näyttelijää hiukan, sama uudelleen. Oli hyvä, että näihin kerääntyi kaikki virheet (epävakaa kamera, epävakaa fokus, liian nopea näyttelijä jne. tahallisesti tietenkin …köhköh krööhöhöhKÖHKÖH oho, yskä) koska seuraavaksi pääsin esittelemään ilmaisen softan, jolla voi tehdä oikeasti hyviä pieniä animaatioita ja joka toimii itse asiassa ihan samalla periaatteella kuin ed. animaatiokone, mutta on paljon uudempi: Lego Movie Maker.

Tenavat leijui aika hyvin jo tässä vaiheessa, mutta sitten kaivoin laukusta vielä muovailuvahapänikän ja spatulan. O oli sanonut, että nää on kasvaneet muovailuvahasta yli jo aikoja sitten, mutta koska mun työpaikallakaan ei olla kasvettu muovailuvahasta yli, niin päättelin että asennekysymys. Jo eilen oli helppo huomata että muovailuvaha on rok, ja tänään tuli heti aamusta puhelimeen lisää kuvia, myös miehen taidetta.

Lisäksi annoin tytölle kultaisen korostustussin, kun hän kerta piirtää.

Sit me pelattiin Dixittiä.

Oon niin helpottunut! Tää vierailu meni asteikolla 0-10 jonnekin viiteentoista! Nyt mulla on O:n ja vanhimman siskoni lisäksi kaksi läpimukavaa, vaikkakin pienikokoista sukulaista! Arvokasta. (Mies ei ollut kotona nyt, koska mussiikkihommoo, mutta olen mä hänetkin tavannut pari kertaa.)

Tiedättekö, ihan kuin ois pikkasen kasvanut juuria jalkoihin tai ehkä siiventynkää kantapäähän. On niin mukava olo tuosta kaikesta!