Pihajuhla

Talon ensimmäiset pihabileet järkätty ja juhlittu! Ihmisiä tuli puolet vähemmän kuin oli varattu ruokaa ja drinksua, mutta ei se mitään. Talon ainoa lapsi kävi, ja latvialaisperhe, ja uusiseelantilainen komistus. Muiden muassa. Meni kansainväliseksi siis heti kärkeen. Ruokaa ja juomaan riitti loputtomiin. Juuri sopivasti neljä tuntia istuttuamme alkoi tulla tietoa ukkosmyrskyn saapumisesta Kirkkonummelle, joten kasattiin nopsaan kamat sateelta suojaan ja tasan seiskalta alkoi sade. Ehdittiin!

Ukkosmyrskyn ennakkomainonta oli kova, mutta kovin lievää menoa sitten kuitenkin. Ei edes kunnolla jyrissyt. Puita kaatui, mutta niinhän niitä aina. Muistan kyllä lapsuudesta paljon riehakkaampia myrskyjä ja ukkosia – kunnon pauketta!

Nyt ollaan jo aika paljon korjattu kaikkee pois pihalta, mutta vielä olis hiukan pöytien kantelua jne. Viinit ja loput kaljat varmaan jaetaan hallituksen kesken.

Kaikki oli ihan innoissaan, että ekat pileet jee, ensi vuonna järkätään heti toiset! Musta ei nyt niin kauheesti olisi väliksi. Mehän siinä tehdään kaikki työt, ja silti ihmisiä ei tullut kuin parikymmentä. Sitä ylimääräisen safkan määrää…

Sellast

Hämppylinnassa toissapäivänä. Eilen täällä kävi illalla kaveri (joka sai kesäkurpitsalettuja ihan vahingossa, sillä en tiennyt että hän tulis!) jolle yritin kovasti muistella, että olen käynyt Tampereella kaksi kertaa tänä kesänä, mutta jännä kun siitä toisesta kerrasta on kaikki muistikuvat jo hävinneet. Johtuu varmaan siitä, että EN ole käynyt Tampereella vaan viimeks kävin Hämeenlinnassa. Mutta koska siitä oli jo vuorokausi, olin jo unohtanut koko asian. Tajuutteko, miten ihana vanhus musta tulee?! Ihan pihalla koko ajan.

Linna lähestyy

Perse linnassa

Tää oli kirpparilla niin kauhee, että mieli teki ostaa kotiin. Ihan hirvee.

Mutta sitten ostin kuitenkin vain nää helmet. Tosi kaunis väri.

Eilen meillä kävi myös kiltti kissatäti Pau, jolle Zet väitti ei-olevansa sylikissa. Mutta niinhän se aina väittää.

”Äääääk, tahdon pois! Ei syliin, ei syliin!” Drama king.

Sattui olemaan kesän toinen lämmin päivä. Käytiin Levantissa syömässä, ja siellä oli kuuma. Ihanaa ruokaa. Olen käynyt varmaan jo kymmenen kertaa, eikä vielä kyllästytä yhtään. Masukin tulee täyteen! Ainoo ikävä, että ei siellä aina suomella pärjää. Mun mielestä Suomessa pitäisi pystyä tilaamaan appeensa suomeksi.

Kesä 2017

Eilen oli siis vuoden 2017 kesä. En lähtenyt Unskaan, koska veden lämpiäminen vaatisi muutaman hellepäivän, ja Unska ilman edes mahdollisuutta uimiseen on pikkasen turha. Mutta lähdin kovasti sinne suuntaan: Merikadulle. Josta Kaivarin kanuuna olikin poistunut. HÖH! En lähtenyt etsimään uutta liikettä, vaan tepsuttelin Korkeavuorenkadun, koska siellä on paljon pikkuliikkeitä, joissa ei tule käytyä koskaan. Löysinkin pari hauskaa juttua, ja vältin muutaman herätteen…

Iltapäivällä Leppävaaraan, josta etenimme Mamman kanssa Mankkaalle katsomaan kissanpentuja. Samoja kuin täällä. Ja samalla lailla tarvii munkin sanoa kuin linkin kissatäti: ekaa kertaa ikinä omat kissat oli perusteellisesti kiinnostuneita mukana tulleista hajuista! Mutta tästä varmaan lisää kissablogin puolella.

Tänään Kaivarin kanuunaan oikeasti?

Ässät kylässä

Mun murut, lähimmät työkaverit S ja S eli siis Ässät (ei ihan hento viite myös heidän työmoraaliinsa) tulivat pöydän ääreen eilisiltana. Niin iloinen! Kissatkin tykkäsivät, poitsu tietysti aktiivisena mutta typykin omalla laillaan, eli pysyttelemällä kotimoodissa vaikka olikin vieraita.

Kisu edustaa takana

Tykkään niin kovasti näistä kahdesta. Ne on fiksuja ja hauskoja ja jotenkin niinku reiluja. Jos ne puhuu selän takana, ne mieluummin kehuu kuin mäkättää. Ja muutenkin niiden kanssa on hyvä olla, me ollaan ns. samaa porukkaa vaikkei vapaa-ajalla juuri hengaillakaan yhdessä.

Olin laittanut perunasosesalaattia, joka on siis huijaus-perunasalaatti: peruna on siinä valkoisessa kastikkeessa, joka ympäröi kurkun- ja paprikanpaloja. (Treenasin tään viime viikolla K:n käydessä leffaillassa meillä – meni täydestä, joten toistin toiseen pöytään.) Hain kaupasta lohta, jonka testasin sointuvan mainiosti yhteen kaupan kurpitsasalaatin kanssa, ja perunasalaatin kanssa toki myös, mut se ei ollut yllätys – kurpitsa oli. Sit oli vielä oliiveja ja ruisnappeja ja cavaa, jälkkärinä pistaasijäpskiä ja kylmähaudutettua vihreää teetä. Leidit toi lisää cavaa – yhteensä meni kolme pulloa kuudessa tunnissa. Safkat meni kaikki, mikä on todella hienoo.

Ja sit toi vielä tiskasi. Absolutely fab. Tämä toistetaan ensi kesänä!

No, jos hän tahtoo tiskata, ei voi mitään!

Lähti taas kotoa

Tall Bitch Raceamassa Turussa. Ne mastometsät on aina yhtä vaikuttavia. Ihania. Isot laivat, kauniita, osin jopa romanttisia. Ja sit kun niitä on paljon, nam.

Aloittelin Linnan kahvilasta pitkän kävelyn joen kahta puolta

Parempia laivakuvia missä vaan. Mut täs on nyt tämmönen.

Pari tuntia kävelyä. Satoi muutaman kerran. Förillä yli. Muistelua, milloin olen ylipäätään käynyt Turussa. Pentuna, koska täti asui Sirkkalankadulla. Opiskelijana, koska silloinen poiksu opiskeli Turussa. Ylioppilasteatteripäivillä. Muuten vaan 1990-luvun lopussa. No, siinä ne taisi olla.

Tällä kertaa nälkä ja kissatätiseura saapuivat suunnilleen yhtä aikaa. Harmillista kun nää jalat ei enää kestä kunnon kävelysessioita! Mutta joo – ruokaa:

Joen vedessä oli jotain kantaaottavia juttuja

Tårget. No, ruokaahan se oli. Ei tarvi mennä toista kertaa.

Asiaan. Kissoja.

Heistä enemmän kissablogin puolella.

Heistä kans enemmän tuolla toisaalla. (Toi tummempi rakastui muhun :)

Tää jälkkäriosasto ihan toisessa osoitteessa kyllä oli ihan muuta kuin Tårgetin tarjoilut. Ainakin satatuhatta kaloria ja makua täältä taivaaseen!

Ehdittiin käydä parissa kaupassa. Löysin tuliaiset inkavaltakunnan Turun huaraosastosta:

Huivi ja tyynyliina. Niin paljon ihania värejä, niin vaikea valita omat!

Paluujuna oli lyhyt ja näköjään melkoisen täyteen myyty. Mulla ei ollut kirjaa mukana koska travelling light, mutta ipad riitti*) melkein kotitonteille asti. Meinaan, eihän se ole kuin parin tuntia, mutta kahdesti saman päivän aikana ei ihan jaksais.

*) ei ole kyse akun kestosta vaan ihan vaan pinnasta. As in hermo, jaksaminen.

Keittiötaiat jatkuu

Toinen kokeilu. Olin oikeessa:

Pööffect.

Surauttelin kesäkurpasta mahdollisimman mössöä sauvasekoittimella (huono – ois pitänyt olla joku kunnon silppuri) ja survoin fetat litteiksi ja sekoitin noi. Muuten sama resetti kuin eilen. Heti tuli letukkaan tasaisempi rakenne ja kivat värit! Muodotkin lähes pyöreitä.

Vein osan letuista naapurin hoitokissani äiskälle. Puhuttiin vähän ruuanlaitosta, josta kumpikaan ei erityisesti välitä. Sanoin, että ehkä huomenna laitan rommimarjat tulille. No kato, sieltä vilahti litra rommia pöytään. Ja Dubonnet-litra seurasi perässä. Tämä on siis sama ihminen, jolta olen saanut jo kolme litraa giniä… Mun ei tarvii näköjään mennä Alkoon enää ikinä, voin vaan käydä alakerrasta hakemassa täydennyksiä.

(Tuli se rommi hyvään kohtaankin, mulla on nimittäin todella vähän rahaa nyt. Saan ne marjat torilta ja sit varmaan lounaat ma-ti-ke-to, ja onneksi palkka tuleekin sitten perjantaina.)

Se rommi on iästään huolimatta ilman muuta kunnossa. Mutta todella toivon, että Dubonnet ois myös, on meinaan yksi lemppareistani. Vaan onko se tarpeeksi väkevää kestääkseen vuosien jonotuksen kaapissa? Jossain kohtaa tämäkin testataan.

Täysi päivä

Eilinen olikin täysi päivä. Illalla KAKSI standuppia! Ekana Juuson poppoo Silmussa, noin tunti. Sitten taksilla Bottalle Homojen hommaan varaamaan hyvä paikka. Lippu oli toki ostettu jo ajoissa, mutta hyvä paikka on tietenkin yhtä tärkee.

Ihme on tapahtunut. Olen käynyt Homojen hommassa joka vuosi, ja siellä ei ole koskaan ollut ketään tuttua. Ja NYT neljä, NELJÄ tuttua, joista yksi lavalla! Ja ne tutut jopa ryhmittyivät samaan, mistä olin varannut itselleni ensin paikan. Tosi merkillistä. Kiitollinen tunne myös – olen vaahdonnut stadupista vuosia, ja vaikka nää ei tulleet paikalle mun vaahtoomisen takia, niin kuitenkin hitusen hieno fiilis. Tupa on jälleen myyty täyteen ja ylikin. Kuten aina :-)

Esiintyjät oli tällä kertaa kaikki naisia paitsi Jamie, joka on jo sitä viimeistä siivua vaille mies. Vain osan naisista tiesin etukäteen. Laatukamaksi osoittautuivat kaikki. Standuppia on niin kiehtovaa katsoa, kun se on sellainen taidemuoto, että esittäjällä täytyy olla tosi hyvä ällipää, kekseliäisyys, hyvä rytmitaju ja sitten vielä se itseluottamus, että on lavalla kotonaan. Ja ne jotka päätyy näin isoille kinkereille lavalle, ne jo osaa tuon kaiken. Nautinnollista! Tällä kertaa eniten tykkäsin kuitenkin Raisasta (tuttu jo vuosien takaa toisista piireistä) ja Jamiestä.

Kuvat on huonoja mutta eihän niitä oo pakko katsoa:

Olin kotona vasta puoliyön jälkeen, ihan liikaa kävelleenä. Kolme tuoppiakin olin juonut illan mittaan, eli tuntui kuin oisin tuhlannut kaikki vähätkin rahat. No mut johonkinhan ne kuluu kuitenkin, ja ilta oli sentään toppen!

Tänään karsea tuuli sai pitkälti pysymään sisätiloissa. Pesin lattian! Eka kerta ehkä puoleen vuoteen. Eiku olenhan mä osia lattiasta pyyhkinyt aina välillä, mutta nyt päräytin koko läänin. Hyvä minä! Sitten taas päiväunille kisun viereen. Purrr!