Ässät kylässä

Mun murut, lähimmät työkaverit S ja S eli siis Ässät (ei ihan hento viite myös heidän työmoraaliinsa) tulivat pöydän ääreen eilisiltana. Niin iloinen! Kissatkin tykkäsivät, poitsu tietysti aktiivisena mutta typykin omalla laillaan, eli pysyttelemällä kotimoodissa vaikka olikin vieraita.

Kisu edustaa takana

Tykkään niin kovasti näistä kahdesta. Ne on fiksuja ja hauskoja ja jotenkin niinku reiluja. Jos ne puhuu selän takana, ne mieluummin kehuu kuin mäkättää. Ja muutenkin niiden kanssa on hyvä olla, me ollaan ns. samaa porukkaa vaikkei vapaa-ajalla juuri hengaillakaan yhdessä.

Olin laittanut perunasosesalaattia, joka on siis huijaus-perunasalaatti: peruna on siinä valkoisessa kastikkeessa, joka ympäröi kurkun- ja paprikanpaloja. (Treenasin tään viime viikolla K:n käydessä leffaillassa meillä – meni täydestä, joten toistin toiseen pöytään.) Hain kaupasta lohta, jonka testasin sointuvan mainiosti yhteen kaupan kurpitsasalaatin kanssa, ja perunasalaatin kanssa toki myös, mut se ei ollut yllätys – kurpitsa oli. Sit oli vielä oliiveja ja ruisnappeja ja cavaa, jälkkärinä pistaasijäpskiä ja kylmähaudutettua vihreää teetä. Leidit toi lisää cavaa – yhteensä meni kolme pulloa kuudessa tunnissa. Safkat meni kaikki, mikä on todella hienoo.

Ja sit toi vielä tiskasi. Absolutely fab. Tämä toistetaan ensi kesänä!

No, jos hän tahtoo tiskata, ei voi mitään!

Keittiötaiat jatkuu

Toinen kokeilu. Olin oikeessa:

Pööffect.

Surauttelin kesäkurpasta mahdollisimman mössöä sauvasekoittimella (huono – ois pitänyt olla joku kunnon silppuri) ja survoin fetat litteiksi ja sekoitin noi. Muuten sama resetti kuin eilen. Heti tuli letukkaan tasaisempi rakenne ja kivat värit! Muodotkin lähes pyöreitä.

Vein osan letuista naapurin hoitokissani äiskälle. Puhuttiin vähän ruuanlaitosta, josta kumpikaan ei erityisesti välitä. Sanoin, että ehkä huomenna laitan rommimarjat tulille. No kato, sieltä vilahti litra rommia pöytään. Ja Dubonnet-litra seurasi perässä. Tämä on siis sama ihminen, jolta olen saanut jo kolme litraa giniä… Mun ei tarvii näköjään mennä Alkoon enää ikinä, voin vaan käydä alakerrasta hakemassa täydennyksiä.

(Tuli se rommi hyvään kohtaankin, mulla on nimittäin todella vähän rahaa nyt. Saan ne marjat torilta ja sit varmaan lounaat ma-ti-ke-to, ja onneksi palkka tuleekin sitten perjantaina.)

Se rommi on iästään huolimatta ilman muuta kunnossa. Mutta todella toivon, että Dubonnet ois myös, on meinaan yksi lemppareistani. Vaan onko se tarpeeksi väkevää kestääkseen vuosien jonotuksen kaapissa? Jossain kohtaa tämäkin testataan.

Käy ja kukkuu

Taas on sitä katottu: modernia tanssia. Johtuen siitä, että sain vinkin notta siskontytön mies on soittamassa ja joku toinen hemba tanssii. Menin, kun osui kohdalle. Alla todistekuvia ja tuolla myös pari videopätkää. Toisessa näkyy kumpikin ukko, kunnes J siirtyy huuliharpuista urkuihin, ja toisessa on hiukan sitä urkuhomman loppua.

Ennen esityksen alkua tapahtui myös klassikko. Samalla penkillä kanssani istui nainen, joka iloisesti tervehti mua nimeltä.Taas normipaniikki: kuka tuo on? Mietin jo repliikkejä, jos se alkaa puhua mulle. Sellaisia, että saisin vinkkejä siitä, missä ollaan tavattu. Se istui kuitenkin kolmen metrin päässä musta ja toisella penkillä oli sen kavereita, niin että vaara pieneni heti. Lopulta joku mainitsi naisen etunimen, jolloin tajusin: koreografi, joka asuu meidän talossa. Eli NAAPURI. Ei vaan järki tavoittanut, kun ihan väärä paikka.

No eniveis. Valitettavasti siskontyttö ite ei ollut (kiertueella keski-Euroopassa) eikä myöskään pennut, jotka oli nähneet shown jo pari päivää sitten. Olis ollut kiva heitä kutitella. Mutta ehkäpä myöhemmin kesällä siellä huitsinvitelikossa taas.

Eilen – – –

kävin kattomassa trad tietenkin ne kauniit autot Kauppatorilla. Kesäkuussa en ollut päässyt, koska oli niin karmea ilma taas kerran. (Ei mikään uutinen tänä kesänä.) Olin vähän haluton lähtemään, mutta tiesin, että kyllä se naama vääntyy taas hymyyn kun perille pääsee, ja niinhän siinä kävi. On ne peltipöntöt vaan niin upeita parhaimmillaan.

Tarkistin just Flickrista… mulla on autokuvasettejä vuodesta 2010 saakka. Näyttelyitä ja cruisauksia. Siltikään en tiedä enkä ymmärrä autoista mitään muuta kuin onko ne nättejä vai ei, ja ikinä en oo ollut kustomin kyydissä. Vieläkään. Väärät piirit ilmeisesti.

Tänään – – –

kokeilin paistaa kesäkurpitsa-feta-lettuja. Mullahan on valurautapannu (on oikeesti pannu), joten meiningin on mahdollista kääntyä professionaaliksi. Ei se ihan huonosti mennyt. Jo toka lettu oli oikean värinen, ja kaikki maistuivat hyviltä. Olivat vaan rumia. Ei edes pyöreitä. Ja toisekseen, resettissä oli sanottu että feta ja viheriä karkeaksi raasteeksi. Paremmin olisi sopinut, jos olisi surauttanut ihan hienoksi ja pehmeäksi. Mutta eihän sitäkään voinut tietää etukäteen. Mulla oli toka letusta kuvakin, mutta olen nyt tainnut jo hukata sen. Nyyhk.

Uutisia

Keittiöuutisia: kaupan porkkanaletut maistuu tavallisille letuille sans porkkana, kun niiden kanssa mättää puolukkahilloa. Ateria ja jälkkäri samassa, miten kätevää!

Verkkokauppauutisia: eka tilaus yli vuoteen tehty Beauty Center Europeen. Siis saksalaista (ym.) luonnonkosmetiikkaa. Repesi himppasen, kun shampoo alkaa loppua eikä ole tietoa seuraavasta Madaran alennuspäivästä. Tilasin sitten viittä eri shampoota ja hoitoaineet päälle plus vielä joku vesi päänahkaan. Kyllä niillä nyt yli vuoden pärjää, eikö? Hintaa tuli noin puolet tai max kaksi kolmasosaa Suomen hinnoista. Siis siltä osin, kuin mitä tuotteita Suomesta ny ylipäätään saa. (Saahan niitä aika hyvin jo, mutta ei toki voi verrata BCE:n valikoimiin.)

TV-uutisia: (tai siis Areena) OOOOHHHH Sykkeen loput kolmoskauden jaksot on saatavilla! Imaisin kaikki eilisiltana ja olin sitten ihan järkyttynyt nukkumaan mennessä. Mutta muistaakseni ei tullut uniin kuitenkaan. Olenhan kehunut Sykettä täällä? No, kerta kiellon päälle: harvinaisen hyvää soppaa kotomaassa tehdyksi. Jopa alkutekstit – yleensä kelaan ne yli sarjasta kuin sarjasta, koska mitä väliä. Sykkeestä ei koskaan. Katon ne joka kerta.

Vappu jyrää päälle. Huomenna tulee 18 vuotta siitä, kun muutin Hellsinkiin. En tajua, miten voi olla, että koko elämä on kohta eletty. Huiskis vaan. Mutta sitä ennen toivoisin, että saisin nukkua oikein hyvin nyt pari yötä. Vuoraan kissatkin appeella myöhään illalla, ettei ne ala tömistellä turhan aikaisin aamulla. Mennyt raskaaksi uumoiltu viikko sujuikin sitten odotettua paremmin. Magia varmaan piilee siinä, ettei ikinä venytä iltaa, vaan yrittäis olla ysiin mennessä kotona.

Sellainen lauantai

Emännyys kukoistaa tänään. Ekaa kertaa elämässä otin hernekeiton purkista – enkä syönyt suoraan sieltä tai levittänyt veitsellä leivän päälle – luin valmistusohjeen purkin kyljestä ”lisää puoli purkillista vettä” ja laitoin kattilaan kuumenemaan. Tulos? No ei se ny niin erilaista ollut. Sinappi sai ehkä edustavamman roolin lämpimän ja väljän keiton päällä.

Pesin myös lattian ja tiskasin. Ei hyvänen aika.

Päivemmällä käytiin kattomassa Zoolander2. Se on haukuttu jokaikisessä arvostelussa. Juonihan on silkkaa höttöä, mutta meitä nauratti kovasti noi kulttuuriviittaukset. Joskus oltiin salissa ainoat, jotka nauroi, koska muut oli liian nuoria tunnistamaan Police-laineja tai muuta yli kymmenvuotiasta tavaraa. Voi nuoriso. ”I am your father” sentään meni perille kaikille.

– – – –

Periaatteessa oon miettynyt hiukan, mitä näille viikonlopuille pitäis tehdä, etten olisi viikon alussa väsyneempi kuin viikon lopulla. Huoh. Alkoholin käyttöä ei ainakaan voi vähentää eikä baareissa hillumista, se kun on kovin lähellä nollaa (tai miinusta) jo muutenkin. Ehkä pitäisi vaan luopua mun hienoista omista juhlista eli aamuöille lukemisesta ja ihan uhalla, vaikka pillereillä, nukkua enemmän. Vasta muutaman viikon olen ehtinyt harrastaa myöhään valvomista viikonloppuisin, ja nyt jo verottaa. Eli… nukkumaan nyt… kai.

Parit vinksut

Eikö niin, että eihän mitään tuubinpuristimia tarvita, jos tuubi on helppo? Jos taas aine on jämäkkää eikä sormivoimat riitä, sitten tuubinpuristin on vehjes paikallaan?

Pikku vinkki: jos näette jossain messuilla tms kaupattavan kuvan mukaisia puristimia, ei kannata ostaa. Höttöä ovat kun joutuvat haasteen eteen. Mun sormivoimat ei riitä Tartexiin, ja jo toisen tuubin kohdalla puristin hajosi. Joku metallinen vastaava pitäisi varmaan löytää.

Tuubissa kiinni rikkoutunut, vieressä toistaiseksi ehjä

Tuubissa kiinni rikkoutunut, vieressä toistaiseksi ehjä

2IMG_0250

Noup

Noup

Sitten muuta. Käytiin kattoo Kekkosta Solmussa. Voi mennä toistekin, iloista oli! Juuso näyttää keikkaavan kovasti Tampereella joulukuussa, vink vink, linkki edellä. Kiva paikka tuo Solmu muutenkin. Vois ajatella, että jos baariin, niin just sopiva matka ja tarjoomuksissa löytyy vaihtelua.

Lisää tällaisia päiviä…

Aamulla töissä Mac ei käynnistynyt. Buuttasin jotain neljä kertaa samalla kun yritin tehdä PC:llä jotain. Mitään järkee: kaikki mun Oikeat Työt on Macissä! Laitoin Pojille tekstarii ja mailii, monen huutomerkin kanssa. Näin jo valvepainajaista ensi viikosta, kun Mac ei ole käytettävissä tai sitä ei ole saatu kopioitua uuteen koneeseen tai mitään.

Kotona luulin, että mun henkkoht paperikalenteri on jäänyt töihin. Eipä. Ei löydy töistä. Ei löydy kotoa, ei laukuista, ei taskuista! Siellä on kaikki muut paitsi työjutut, ja osa työjutuistakin. Swell.

Seuraavaksi kadotin TTM:n. Todella Tärkeän Muistilapun. Aamulla se oli työpöydällä – tarkistin, koska TT – ja lounaan jälkeen ei enää ollut. Merhaba!

Tulin kotiin kaupan kautta, ostin kissalle sekä sydäntä että nautasuikaleita. Koska pakastelokero alkoi olla tyhjä, laitoin jääkaapin pois päältä ja sulatin lokeron vähät jäät nopsaan föönillä. Sen jälkeen jääkaappi ei käynnistynyt. Naapuriapu sen sijaan käynnistyi: kissatyttö otti mun vähäiset pakasteet ja lupasi ottaa ne loputkin, kunhan saan lihat pilkottua minigrippeihin.

– – – –

Pojat herättivät henkiin Macin kun olin lounaalla.
Kalenteri löytyi kotoa Helmerin alle luiskahtaneena.
TTM löytyi työpöydällä siirtämäni postipinon alta.
Jääkaappi käynnistyi itsestään myöhemmin.

PUUH!