Myö ja työ

Eka viikko loman jälkeen töissä. Melko autiota vielä. Kymmenistä ihmisistä paikalla alle kymmenen.

Tällä viikolla tympääntymiseltä ei pelasta mikään.

Heti viikon aluksi kuultiin, että meikäläisille Hyvin Tärkeä ihminen otti loparit, sai tarpeekseen. Ymmärrettävästi. Onnea ja aplodit hänelle. Mutta silti suuri harmi, hänellä oli just ne erikoisosaamiset, joita ilman me ollaan guzeniinassa.

Koneet sitten.

Mulla on kaksi konetta, mac (läppäri) ja pc (pöytä). Mac oli mulla kotona loman aikana. PC ilmeisesti tunsi itsensä hylätyksi ja kuoli. Kaksi päivää (ma-ti) sitä yritettiin elvyttää, turhaan. Myös printteri/kopiokone vetäisi pahan jumin ja on lisäksi hiukan rikki. Miten nää koneet nyt voi lomien aikana noin ottaa itteensä? Ei niissä mitään vikaa ollut vielä juhannuksena!

PC:ssä on yksi Hyvin Tärkeä ohjelma. Uusi kone on jo tilattu ja toivon mukaan saan sen käyttövalmiiksi heti ensi maanantaina, koska nyt viikko ilman Hyvin Tärkeää ohjelmaa kasaa pientä ruuhkaa ja painetta siihen suuntaan. Oikeastaan se lie ainoa ohjelma jonka vuoksi tarvitsen pc:n. Kokeiltiin takavuosina virtuaali-pc:tä macciin, mutta se ei ollut hyvä. Hidas ja raskas. Paljon parempi erikseen.

Tuo vahvuudesta poistunut Hyvin Tärkeä ihminen on myös tämän Hyvin Tärkeän ohjelman erikoisosaaja. Että näin.

– – – – –

Ahh, ja muistatteko kun puhuin siitä, että jos joku soittaa virman puhelinkeskukseen ja puhuu englantia, keskus menee paniikkiin ja puhelu yhdistetään, ehkä perimätiedon varjolla, mulle? Huolimatta siitä, että meillä on tuhansia ihmisiä töissä ja mä en todellakaan tiedä kenenkään muun kuin meidän oman pikkuputiikin asioista. Nyt se on alkanut taas. Kiinnostaa ihan kympillä :-(

Mainokset

Vähän kuin nousisi lentoon

Nyt on muuten käsillä niin härö kirja, että terveille ei suositella ollenkaan. Paitsi pahoin pelkään että esim. Helistin tai Sandra saattaisivat olla kiinnostuneita.

Laurent Binet: Kuka murhasi Roland Barthesin? Tämä on samalla tapaa umpipimeydessään herkullinen kuin vaikka Steven Hallin Haiteksti. Ekana sitä uskotellaan, että joojoo tavallisessa maailmassa tässä vaan eletään ja kohta käynnistellään vähän jännärijuonta, kunnes *PÄRINÄÄ!* huomaat olevasi jossain fakin karusellissä ellei karussa sellissä tai ehkä karussa sellistä tai ehkä sellisti. Tuon Haitekstin olen ylistellyt varmaan moneen kertaan (kieli, sanat, kommunikaatio ja sitä rataa revitellen kunnes päässä helisee ja pelottaa niin perkeleesti). Mutta varsin vinkeeksi kääntyy tämä Barthesin keissikin. Semantiikka, semiologia, kielitiede, kommunikaatio – kaikki vuosisadan keskeiset ukot ja pari leidiä pörrää sekoittamassa murhaa(?) tutkivan poliisiparan päätä.

”Mitä enemmän tuntee humanistisia tieteitä ja ranskalaista hengenelämää, sitä hauskempaa lukijalla on.”, sanoi tuo Hesarin kriitikko. Ranskalaisesta elämästä en tiedä mitään, mutta kielitieteestä ja siitä vierestä ihan tarpeeksi, jotta kirja on älyttömän nautittava! Pitäisi vaan saada istuttua alas ja luettua pitempiä sessioita kerrallaan. Nyt kirjat päätyy lähinnä iltalukemisiksi, ja pööpöily petissä on aina liian lyhyt aika.

Voi että. Uskomatonta, että näin ”omia” opuksia on ilmestynyt ihan viime vuosina peräti kaksi, ja miten viihdyttäviä ne voikaan olla, kun osuu oikeisiin käsiin! Vink!

”genre-idiootit”

Mua on ainakin vuoden viduttanut suuresti tämä kauhuleffapoitsujen pelleily genre-sanalla. Että kauhuleffat ja trillerit on ”genre-elokuvia” (kato vaikka Episodin kielenkäyttöä). Eniten vituttaa, että poitsut hyvin tietää, mikä on ”genre” ja että jokainen elokuva kuuluu johonkin genreen. Joten miksi he käyttää sanaa niin helevetin väärin??!

Kysyin yhdeltä kriitikolta (poitsu, ”genre-poitsu”). Sain ylimielistä mutinaa vastaukseksi, mutta se oli Twitter, ei siellä pysty.

Sitten alkoi pännii vain enemmän ja enemmän – meikäläistä pännii kielijutut joskus oikeinkin huolella – joten käännyin guruosaston puoleen. Eli nyt kun Peter vB on haudattu, meillä on guruja esim. ABr täällä Hgissä, ja VH Turussa.

ABr selittikin muuten tätä genre-kammotusta alustavasti tyydyttävästi!

”No joo, tällainen merkityksiä sekoittava puhetapa on tosiaan yleistynyt, ja lähtöisin tämä on muualta maailmasta. “Genre movies” tarkoittaa yhteydestä riippuen joko kauhua tai kauhua ja trilleriä. Syytän Yhdysvalloissa heikkoa yleissivistystä ja puuttuvaa ranskan kielen taitoa.

Genret ovat siis nykyään “genre”, draama ja komedia.

Asian käyttännöllisempi merkitys liittyy siihen, että elokuvien markkinat ovat eriytymässä – toimijat, festivaalit, jne ovat erottumassa ja just toi “genre” on kaikkein erillisin saareke. Arthouse- ja indie-elokuvat, draamat ja komediat, pitävät vielä yhtä.”

Okei, eli tyhmät USA:ssa on alkaneet käyttää termiä väärin, ja tyhmät Suomessa on nielleet kökön sellaisenaan ja menneet länkytykseen mukaan. Silti ihmettelen, eikö kellekään poitsuista tee pahaa puhua noin tyhmästi?

VH Turuus ei ollut muuten kuullutkaan koko ilmiöstä. Missähän pullossa se on asunut?

Liirum laarum laalaa

Luulin pitkään, että Arrival on enimmäkseen joku avaruusleffa, joten en jaksanut lähteä kiinnostumaan. Vasta viime viikolla hokasin, että sehän on myös kieli- ja kommunikointileffa, ja sitten kiinnostikin jo paremmin. Käväisin katsomassa. On ehdolla parhaan elokuvan Oscareissakin.

No joo. Yritin ymmärtää siitä kielihommasta edes jotain. (Saa täydentää kommenteissa.) Kun maan ihmiset tajusivat, että alienien kanssa sanat ei niinkään, mutta visuaalinen viestintä, alienit olivatkin valmiita ruuttaamaan tarjolle musteläiskiään. MITEN se muija muka selvitti, mitä (sanaa, ajatusta) mikäkin ympyräkuvion osa tarkoittaa?! Ja sitten kirsikkana kakun päällä: aikaparadoksi. Ba-dum-tss! Jos jotain vihaan… Mutta nythän on niin, että kielemme määrittää sen miten maailman näemme, ja koska alienien kieli jada-jada-jada niin heidän aikakäsityksensä on syklinen, he voivat nähdä tulevaisuuteen ja kas, kun sen kielen osaa, voi myös nähdä tulevaisuuteen ja kas, kielitieteilijämuija onkin kirjoittanut kirjan tästä seiskaräpyläkielestä, ja ohhoo, mahtaakohan muuten muijan tytär olla menneisyydessä vai tulevaisuudessa, vai eri tytär sekä että? Voi helevetti ja hyvää päivää. Kertokaa mulle nyt, JOKU PLIIS! (Kiitos) (ja kiitos)

Tulin vaan niin vihaiseksi kun en tajunnut. Vissiin joku on sitten tajunnut, kun tämä on niin älyttömän ylistetty.

– – —

Toisaalta! Pitikin heti tulla päivittämään. Tää yks mun lempparileffa Contact, siinähän alienit ottaa yhteyttä alkulukusarjoilla. Kuka tahansa, paitsi ne teekkarit joiden kanssa tästä puhuin (”alkuluvuthan on universaaleja!” joo, maan ihmisille niin) tajuaa, että MIKSI MUKA alkuluvut? Yhtä hyvin / paremminkin alienit voisivat ottaa yhteyttä tuoksuilla tai väreillä tai jollain mitä me ei ollenkaan edes käsitettäisi yhteydenotoksi, koska ei vaan mahdu kaaliin eikä kokemuspiiriin. Niin että siinä mielessä Arrivalin musteläiskät on tietysti edistyksellistä kommunikaatiota. Noin niinku fiktiivisessä mielessä.

Varistytöstä vielä

Tein ilmeisen oikein, kun en lopettanut Varistyttö-trilogian lukemista ruotsiksi, vaikka aloitin sen jo toista vuotta sitten ja keskenpä jäi jurnuttamaan. Nyt vasta huomaan, miten paljon olen ohittanut ja unohtanut kirjojen suomenkielisestä lukemisesta. Ongelma on vissiin siinä, että ahmin nopsaan, kun teksti on hyvää ja tarina kantaa muihin maisemiin. Asioita myös tippuu päästä pian lukemisen jälkeen. Ruotsia ihminen lukee kumminskin sen verran hitaammin, että on aikaa huomata asioita, jotka oli unohtanut tai joita ei muuten vain ollut huomannut.

Viime kesänä sairaalassa kakkososa jäi puoliväliin, ja olen nyt jatkanut kakkosen loppuun ja kolmosen puoliväliin. Saan kolmosen loppuun aukeavalla viikolla vaikka lukisin kuinka hitaasti. Hemmetin hienoa juonenkiemurrusta ja psykoilua. Yritän seuraavaksi varmaan löytää nää kirjahyllyyn suomenkielisinä, niin voisin lahjoittaa nää ruotsalaiset sitten pois (Ottajia? Saa ilmoittautua.). Mulla on Stieg Larssonitkin su+ru, meinaan lukea kummankin version vielä tässä lähivuosina uudelleen. Ja leffat tietenkin, on on :-)

Yökukkuu

…vemmelkäärö, misumaneetti, vartiopotilas, kermaniekka, keppanahyppely, kikkelivaari, voikakka, oopperanieriä, vauvanainti, vajaakoski, hevosbooli…

Siinä selektiota sanoista, eiku ”sanoista”, joita alkoi männäiltana pyöriä päässä, kun odottelin unta jo kolmatta tuntia. Virhe, vaikkakin tahaton. Eihän se uni tule, jos aivot jauhaa vaan koko ajan uutta (tai vanhaa). Joskus nukkuminen ei vaan ota onnistuakseen, vaikka kaikki (pilleriini)palikatkin olis kohillaan.

Myös mietin sitä, että mikä onni että en lähtenyt poliisiksi. Hiukkasen oli paloa siihen suuntaan, meinaan ensimmäisen ikinä treenikauteni pökeltelin menemään siksi, että kuvittelin hakevani poliisikouluun. No, se oli vain juoksua. Enhän silloin edes tajunnut, että pitäisi kehittää voimaa myös. Mut eniveis, tarkoitan sitä, että kun nyt toimistorottanakin työasioita pulpahtelee mieleen unta odotellessa, entä sitten jos olis töinä Oikeita Ongelmia. Joku murhailija keekoilisi tuolla vapaana ja meikä ei vaan yhtään tajuaisi, mitä pitää tehdä seuraavaksi, jotta se ei ehtisi murhailla enää ketään. En nukkuisi varmaan ikinä.

Kyllä, dekkareita on luettu taas omiksi tarpeiksi.

Noista sanoista vielä. Kokeilin päiväsaikaan töissä, tulisiko mitään uutta vastaavaa mieleen. Eipä tullut. Näköjään tajunnavirta tosiaan vaatii sen, että on pimeessä ja omassa petissä unta vailla.

Naamioitunut kommunisti päiväkodissa?

Naamioitunut kommunisti päiväkodissa?