No se

Helatorstain aatto! Dammit! Mun ois pitänyt muistaa. Viime vuonnakin helatorstain aattona oli neljän maissa täysi jumi liikenteessä. Bussilla kotiin kesti TUNNIN. Nyt, tyhmä akka, tilasin taksin neljäksi töistä kotiin. Nää taksit on täsmällisiä, joten vähänks vitutti oma tyhmyys kun taksi tulikin vasta 16.28! Ja kotimatka kesti tavallisen parinkymmenen minuutin sijaan yli puoli tuntia. Äh. Olisin vaan tilannut jo kolmeksi kun ei mulla siinä enää ollut mitään mitä ois voinut tehdä.

Naapurin Rinsessa on mulla taas hoidossa. Me vaihdetaan huomenna lennosta, Rinsessan äiskä tulee kotiin ja mie lähden Tampereelle, jos Ilonan massu näyttää parantuneen. Ei ole kuin päivän reissu mutta mahtavaa, jos onnistuu. Rinsessan äiskä R saa sitten käydä täällä meillä kattoo näiden hyvinvoinnit iltapäivällä.

En yhtään tiedä, mitä ottaa mukaan Tampereelle. Puhelimet, ipad ja tuliaiset. Vesipullo! Otanko peruukin vai en? Ehkä en. Huivin tarvii, aurinko paistaa. Aurinkosuojaa! Arskat!

Perjantaina lomapäivä.

Mainokset

Uudenvuodenlupaukset, plää

Jos jokin muutos lähtee rehellisesti sisältä ja omasta tarpeesta, sen muutoksen voi tehdä juuri oikealla hetkellä mikä tahansa ma-ti-ke-to-pe-la-su vuodesta. Uudenvuodenlupaukset ”aloitan 1.1.” ja siihen saakka saa rypeä vanhoissa tavoissa, ne on epäaitoja lupauksia, jonkin ulkoisen määrittämiä, ei itsestä lähteviä. Eivätkä myöskään tule kestämään.

Että sitä mukaa.

Itselleni on kertynyt järkyttävä määrä ylimääräisiä kiloja vuodessa, eikä mulla oikein ole tietoa siitä, mitä tälle tilanteelle tekisin. Mutta se nyt ei ainakaan auta, että huomisesta alkaen menen jollekin vitun kaalikeittodieetille. Mun pitää varmaan ensin kyllästyä lopullisesti ja aidosti siihen, miten nopeasti väsyn ja miten lähellä vaatekauppojen maksimikoot on. Vielä nyt olen voinut selittää väsymystä itselleni muillakin syillä (esim. keuhkot, ikä), ja vaatteitahan mulla on loppuiäksi.

En tiedä, en tiedä. Olen aina ollut eksyksissä näiden painoasioiden kanssa. Pienestä asti on syytetty läskiksi (joka en ollut) ja hierottu naamaan länsimaista anorektista kauneusihannetta. Olen ollut rahattomuus- ja työttömyyskausina alipainoinen ja varakkaampina kausina viis veisannut siitä, mitä syön, koska ruokaa nyt kerta vihdoin taas on. Ja podihan kyllä osaa kerätä kilot ja niitten uudet kaverit nopsaan. ”Hei uudet kilot, tulkaa tänne kaikki, täällä saatte olla rauhassa ja aina mukavampaa kun meitä on enemmän!”

Viime talvena pääsin kilojen suhteen melko hyvään tilanteeseen, koska iso leikkaus toipumisineen vei ruokahalun ja kilot. Olin silti taulukoiden mukaan edelleen kymmenen kiloa ylipainoinen, vaikka naama oli niin kapea että ällötti katsoa kuvista moista. Sitten kun huomasin ruokahalun palanneen, aloin varmaankin nauttia tilanteesta vähän turhan paljon. Ja nyt ollaan tässä: inhoan sitä, miten huono impulssikontrolli mulla on. Ja jospa ne impulssit suuntautusivat useammin vaikka joogamaton suuntaan, vaan ei, jääkaappia kohti käy käsi.

Uskomatonta, ettei aikuinen ihminen opi.

No, ehkä tässä sitä oikeaa hetkeä odotellessa. Ja parempaa uutta vuotta odotellessa. Vaikka eihän tässäkään vuodessa muuta isoa vikaa ollut. Kissat on olleet melko terveinä ja Ilonalle löytyi hyvät lääkkeet. Työpaikka säilyi eikä isoja onnettomuuksia kotona. Siinähän ne tärkeimmät onnistumiset.

zteltta4 copy

Palvontaa

Jos en nyt ihan väärin muista, niin Hurme otti kirjastosta ns. pitkään lainaan Gunnar Aspelinin Ajatuksen tiet (filosofian historian tenttikirja – järkyttävän tylsä paksu limppu, josta tenttiin tuli aina yksi kysymys. YKSI. Yli kuudestasadasta sivusta.)(En päässyt läpi tenteistä, kirjoitin kotiesseen.)

Sanoisin, että viimeistään Niemellä hän on kuitannut ”lainan” moneen kertaan. MONEEN.

Kaikkea sitä muistuu lukiessa mieleen.

Meinaan, en ole vielä edes kahtasataa sivua lukenut, ja jo on pyörähtänyt mielessä, että tämä voisi korvata muutamaisenkin oppikirjan ja puolet tuosta Kansojen historiasta, joka 25-osaisena koristaa omaakin kirjahyllyäni. Parasta on, että Niemeä jaksaa lukea – se ei ole tylsä, niin kuin tiedon vyörytyksen määrästä voisi luulla. Tämähän on siis kaunokirjallinen teos, muistetaan. Kauno-Finlandian voittaja.

Muji käyty

Onneksi oon oppinut käyttämään taksia melko huolettomasti – päiväsaikaan varsinkin eihän se edes maksa mitään… Kun ei olis nimittäin eilispäivästäkään tullut mitään ilman taksia, sitä kun lähtee jostain Espoosta ja pitää olla kohtuuperäkkäin Kauppatorin laidalla ja Alppilassa, ni ei.

Mutta sinne Kauppatorin laidalle elikkäs Sofiankatu 4. Mujin poppi! Ja on meinaan isompi kuin Habitaressa, ehkä jopa 4x. Juuri eniten haluamaani eli silimiklasinpuhdistusliinoja ei tällä kertaa ollut (niitä ois voinut ostaa lahjaksikin kaikille, koska ne on tosi hyviä) mutta saihan tuonne rahusta menemään silti. Kissakin sai yhdestä pahvipaketista uuden tunnelin :)

Ooooo uusi tunneli!

Pieniä kosmetiikkatäyttöjä pari, hopeankiillotusrättejä koruja varten, ja pari ihan vain esineen vaihtoa eli uusi roskis kissanhiekalle ja uusi pakki työkalujen säilytykseen. Jos on jotain pitänyt joku viistoista vuotta, niin saa sen vaihtaa ihan vain jo vaihtelunhalusta, eix hä eix?

Tiedoksi: henkilökunta oli sitä mieltä, että Muji tulee Suomeen. Ei tiedetä milloin eikä minne, mutta ei ne huvikseen ole näitä poppeja pitäneet. Markkinatutkimusta takana ilman muuta.

– – –

Sitten myöhemmin, kun pöräytin taksilla kotiin Alppilasta, kuski unohti laittaa mittarin päälle. Tuli vielä odotettuakin halvemmaksi, hehe :-D

Messueläin liikenteessä

Messuilta iloisin ylläri esittelyyn ensin! (Iloisin sen jälkeen kun sain lipun Arulta, tietty *pusu*) Olin miettinyt pari viikkoa, että pitäisi saada isompi käsveska, tumma ja kevyt, mutta että läppäri kuitenkin mahtuisi, ja muuta. Enpä olis arvannut, että Appenzelleriä ostamalla saa juuri sellaisen: tummanharmaata huopaa eli kevyt, ja läppäri plus muuta mahtuu:

JES AI LAIK IT!

Hieno päivä. Kaikki onnistui. Kotona vedin huumeita niin että olin kivuton koko messuretken ajan. Olin myös laittanut sopivasti päälle, ei ollut ulkona kylmä eikä sisällä kuuma. Olin älynnyt ottaa jarrut kenkiin mukaan, koska arvasin että neljästä lämpöasteesta huolimatta Pasilassa on ne jäiset kohdat. Ja niin oli! Ihmiset luisteli hatarasti ja voivotellen, mä nappasin piikit jalkaan ja kävelin.

Porukkaa oli tietysti älyttömät määrät, ei ylläri. Yksi iso naulakko oli täysi jo alle tunti messujen aukeamisesta. Lippuja etukäteen ostamattomat jonottivat ulos saakka sateessa.

Menin ekana Viiniin&Ruokaan, koska halusin kattoo, onko englantilaisia astioita. Onnistuin rikkomaan pari lautasta viikolla… mut ei ollut nyt sitä kioskia. Löytyi muuta, ei hätiä. Mielestäni oli nyt aika suhteettoman paljon viiniä, ja koko alueelle oli K-18, siis myös ruokaan. Pöyrist! No, lemmikkimessuilla on varmaan taas jotain ruokakiskoja, saattaisi olla ehkä jopa eri kuin nuo. – Kävin myöhemmin uudestaan safkaosastolla. Silloin siellä oli jo niin paksu rasvankäry, että heti huomasi silmälaseissa. Not good.

Kirjamessut siis. Nautin niin paljon kun sain kävellä ja kävellä ja mihinkään ei sattunut! Lääketeollisuus yay! Katselin jos ois P.I. ollut, mulla oli Kissa laukussa odottamassa mahdollista nimmaria. Mut ei. Ainoa tuttu, jonka tunsin, oli Juha Hurme, ja sekin juoksi ohi. Sitten oli tietysti näitä klassikkoja, jotka moikkaa mulle ja mä että ”MOIMOI!” eikä mitään hajua, kuka sekin oli. Mitään kirjoja en ostanut, mulla on jo.

Kirjastosta olin saanut repullisen kirjoja – liioittelematta tällä kertaa, sillä koskaan ei oo varausjonosta tullut yhtä paljon yhtäaikaa – ja mulla oli yksi laukku varakenkiä ja muuta, ja sitten ostoslaukku, joten kuormakamelina poistuin messuilta kahden ja puolen tunnin jälkeen. Satoi edelleen… ja sataa edelleen. Ilma on on kyllä perkeleen kurja, mutta niin kauan kuin sataa, ei ole ainakaan liukasta. Paitsi Pasilassa.

O-ou, taas tulee tavaraa

Edelleen sanon, että fantastista että Brunon kirpparimyyjät pitää järjelliset hinnat eli sellaiset, joilla tavaroista pääsee eroon! Mähän en edes kuuntele musiikkia, mutta on mulla sen verran yleistietoo, että bongaan, jos jollain on siellä levällään pari laatikollista vain hyvää musaa. Voi hertsikuusama. Kyllä piti kattoo joka levy, kun ei meinannut uskoo. Lopulta sitten otin nämä:

Ilona tunkee naamaansa Bob Marleyn 3CD:n päälle

Bob Marleylta ja Billie Holidayltä 3CD:t. Rinneradio. Temptations. Kaksi Prodigyä. Kolme levyä 70-luvun diskoklassikoita. Mustalaisgroovea. KYMPILLÄ. Ihan älytöntä, mut kyl mulle sopii. Joltain toiselta ostin Trainspottingin DVD:n, ois maksanut 20 senttiä, mutta annoin 50 kun ei ollut pienempää. Mitäs me pösörikkaat.

Olen vältellyt kirppareita kuukausitolkulla, kun ei ole tarpeita. Ei nämäkään tarpeeseen tulleet, mutta onpa taas tuntikausia kuunneltavaa, jos sattuis siitä kohtaa ottamaan. Rinneradio soi jo!

SAV

Olen haistellut tuulia. Tänä aamuna sen sitten tunsin: s-alkuisen vuodenajan (SAV) breeze. Erilainen kuin kesän tuuli. Selvä kalsa väri. Onneksi olin laittanut hyvin päälle. Ei ollutkaan enää kesä, kuten vielä eilen.

Kävin katsomassa levynjulkkarikeikan Töölön kirkossa. Tiina Sinkkosen tribuutti Mahalia Jacksonille. Alkuperäinen esittäjä iso musta nainen, jolla riitti ääntä kuin alppitorvessa. Miten siis suomalainen laulaja pärjäsi? Noh, sanotaan vaikka niin, että kun olin kuunnellut hänen avaustaan noin sekunnin, tiesin, että voin turvallisesti sulkea silmät ja ihan vain nauttia tunnin. Hieno muija, hieno ääni. Hieno bändi toki myös.

Pukeutumisongelma iski heti kirkosta ulkoistuttua. Pitkä nahkatakki ei riittänyt – paleli! En siis jatkanut matkaa Juuson keikalle, kuten olisin muuten voinut, vaan mahdollisimman äkkiä ratikkaan ja kotio. SAV iski jo toisen kerran samana päivänä (ja Taiteiden yönä). Äh! Onneksi mukana oli edustuslaukku, se lämmitti sisäisesti sentään:

Tuo isompi jäi itselle

Huomenna muistan paitsi takin myös huivin. Huominen on yhtä juoksemista sen lisäksi että etätyöpäivä: Arabia ja kirjasto, yhet Jääskeläiset postista ja yksi Ärrältä, lääkäri, suutari, hieroja. Pitää tehdä marssijärjestys, jotta selviä mahdollisimman vähillä risteilyillä.

Lähti taas kotoa

Tall Bitch Raceamassa Turussa. Ne mastometsät on aina yhtä vaikuttavia. Ihania. Isot laivat, kauniita, osin jopa romanttisia. Ja sit kun niitä on paljon, nam.

Aloittelin Linnan kahvilasta pitkän kävelyn joen kahta puolta
Parempia laivakuvia missä vaan. Mut täs on nyt tämmönen.

Pari tuntia kävelyä. Satoi muutaman kerran. Förillä yli. Muistelua, milloin olen ylipäätään käynyt Turussa. Pentuna, koska täti asui Sirkkalankadulla. Opiskelijana, koska silloinen poiksu opiskeli Turussa. Ylioppilasteatteripäivillä. Muuten vaan 1990-luvun lopussa. No, siinä ne taisi olla.

Tällä kertaa nälkä ja kissatätiseura saapuivat suunnilleen yhtä aikaa. Harmillista kun nää jalat ei enää kestä kunnon kävelysessioita! Mutta joo – ruokaa:

Joen vedessä oli jotain kantaaottavia juttuja
Tårget. No, ruokaahan se oli. Ei tarvi mennä toista kertaa.

Asiaan. Kissoja.

Heistä enemmän kissablogin puolella.
Heistä kans enemmän tuolla toisaalla. (Toi tummempi rakastui muhun :)

Tää jälkkäriosasto ihan toisessa osoitteessa kyllä oli ihan muuta kuin Tårgetin tarjoilut. Ainakin satatuhatta kaloria ja makua täältä taivaaseen!

Ehdittiin käydä parissa kaupassa. Löysin tuliaiset inkavaltakunnan Turun huaraosastosta:

Huivi ja tyynyliina. Niin paljon ihania värejä, niin vaikea valita omat!

Paluujuna oli lyhyt ja näköjään melkoisen täyteen myyty. Mulla ei ollut kirjaa mukana koska travelling light, mutta ipad riitti*) melkein kotitonteille asti. Meinaan, eihän se ole kuin parin tuntia, mutta kahdesti saman päivän aikana ei ihan jaksais.

*) ei ole kyse akun kestosta vaan ihan vaan pinnasta. As in hermo, jaksaminen.

Ruukut

Noni, siinä ne nyt on. Captain Marja Morgan the Crew. Kahden isomman takaa kurkistelee se pieni, joka on menossa rommipullon antajalle.

Nyt rupes jännittämään, koska tein nää ihan vain samalla metodilla kuin monenmonta vuotta sitten edelliset: siivosin marjat, desinfioin ruukut, poistin kirsikoista kivet ja mansikoista kannat, heittelin purkkeihin, sokruu päälle ja rommia ja sokruu ja marjaa ja rommia ja sokruu. Vasta myöhemmin rupesin kattoo, että ai saatana, onhan tähän reseptejäkin – ois voinut laittaa sinne jotain maustetankoa, tai ois voinut imeyttää sokeria pitempäänkin kuin sekunnin jne. Ois voinut katsoa matskujen suhteet. No, nyt ne on laitettu, aamen. Kyllä sieltä parin kuukauden päästä JOTAIN tulee. Tuli ennenkin.