Vähän kuin nousisi lentoon

Nyt on muuten käsillä niin härö kirja, että terveille ei suositella ollenkaan. Paitsi pahoin pelkään että esim. Helistin tai Sandra saattaisivat olla kiinnostuneita.

Laurent Binet: Kuka murhasi Roland Barthesin? Tämä on samalla tapaa umpipimeydessään herkullinen kuin vaikka Steven Hallin Haiteksti. Ekana sitä uskotellaan, että joojoo tavallisessa maailmassa tässä vaan eletään ja kohta käynnistellään vähän jännärijuonta, kunnes *PÄRINÄÄ!* huomaat olevasi jossain fakin karusellissä ellei karussa sellissä tai ehkä karussa sellistä tai ehkä sellisti. Tuon Haitekstin olen ylistellyt varmaan moneen kertaan (kieli, sanat, kommunikaatio ja sitä rataa revitellen kunnes päässä helisee ja pelottaa niin perkeleesti). Mutta varsin vinkeeksi kääntyy tämä Barthesin keissikin. Semantiikka, semiologia, kielitiede, kommunikaatio – kaikki vuosisadan keskeiset ukot ja pari leidiä pörrää sekoittamassa murhaa(?) tutkivan poliisiparan päätä.

”Mitä enemmän tuntee humanistisia tieteitä ja ranskalaista hengenelämää, sitä hauskempaa lukijalla on.”, sanoi tuo Hesarin kriitikko. Ranskalaisesta elämästä en tiedä mitään, mutta kielitieteestä ja siitä vierestä ihan tarpeeksi, jotta kirja on älyttömän nautittava! Pitäisi vaan saada istuttua alas ja luettua pitempiä sessioita kerrallaan. Nyt kirjat päätyy lähinnä iltalukemisiksi, ja pööpöily petissä on aina liian lyhyt aika.

Voi että. Uskomatonta, että näin ”omia” opuksia on ilmestynyt ihan viime vuosina peräti kaksi, ja miten viihdyttäviä ne voikaan olla, kun osuu oikeisiin käsiin! Vink!

Niin tyytyväinen vaihteeksi

Kylläpä aukesi yllättävän hyvä viikonloppu, vaikka en ehtinyt kuin kahteen häppeninkiin. Olisi ollut lisäksi Kallio kukkii heti kotiovella, ja heppoja Kaivarissa ja varmaan paria muutakin. Lauantaina menin Händelin Messias-oratorioon Senaatintorille. Joku muukin oli saanut saman idean. Vaan olihan jo kuorolaisiakin tuhat. Ikävästi missasin sunnuntain kuorohommelit, kun sain niistä tiedon vasta aamulla. Ja kissaakin piti lääkitä, ni ei sitten :-(

Mutta sunnuntaina myöhään iltapäivästä kattomaan The Handmaiden. Olin ajatellutkin, että saattaisi olla melko hyvä lehva tämä, mutta ylitti kyllä odotukset. Aristotelinen draaman kaari hus roskiin! Koskaan ei voinut tietää, mihin tarina kaartaa seuraavaksi ja kuka lopulta huijaa ketä. Visuaalisesti upeaa. Hieno kässäri. Ainakin tähän mennessä vuoden paras filmi!

Hesarin arvostelu täällä.

Ei huonoin naapuri

Nyt on hyvä meininki! Sain naapurilta yhden avatun ja yhden avaamattoman Beefeaterin sekä avaamattoman Churchill-ginin. Tosin kymmenisen vuotta vanhoja. Maistoin avattua Befua ja mielestäni ihan ok. Kirjoitin sitten vielä Alkoon ja tarkistin (vaikka tiesin, mut piti silti), että voihan noita edelleen käyttää. Sain nopsaan vastauksen, että saattaa kymmenessä vuodessa hiukan haihtua makua ja alkoholipitoisuutta, mutta että käyttää voi, ei ne miksikään mee tuollaiset väkevät.

Joten nyt voinkin viedä meidän lettukesteille Churchillin, eikä tarvii lähtee Napueta ostamaan!

TinTin!

Kampesin varmaan ekan kerran kymmeneen vuoteen TinTin tangoon. Olivat vaihtaneet oven paikkaakin sillä välin. Tintti on kahvila, josta saa erilaisia aamiaispaketteja koko päivän. Kun Töölöön asti lähtee, niin pitäähän se paketti ottaa. Aina on ollut namia – basic aamiainen, kuten vaikka hotellissa, mutta namia. En tarvii kultahileillä koristeltua lakkavaahtoa ollakseni tyytyväinen.

Ulkona ihmisillä on kummallisia juttuja päällä, tai siis pikemminkin ei ole. Paljaita nilkkoja oli talvellakin, koska pennut on idiootteja, mutta nyt niitä vasta onkin. Mittari millin verran nollan yläpuolella… Paljaat sääret nähty myös. Luulisi kerrasta tajuavan, että vaikka ikkunasta katsottuna aurinko paistaa, niin ilman lämpenemiseen menee vielä viikkoja. Asfaltin ja kiviseinien lämpenemiseen vähintään yhtä pitkään. Että ei ehkä kannattaisi kulkea tissit ja perse paljaana, vaikka se niin seksikästä vissiin onkin. Vaikka paleleva ihminen tuskin on seksikäs, sori vaan.

Huonot naiset

‪https://youtu.be/IQujPf8yhT8

Kovin vähän näyttää ketään kiinnostavan, että ulkkari huutaa toistuvasti ”You are not a man, you are a woman”, tarkoittaen, että nainen on jotain huonompaa ja alempaa kuin mies. En nyt ihan ymmärrä, miksi haluttaisiin tätä asennetta vielä lisää tänne maahan. Meillä on omasta takaa näitä juntteja ja idareita ihan tarpeeksi. Kovin kurantilta alkaa tuntua natsien ”go home!” kun pellet alkaa huutelemaan. Mutta siinäpä se oikea karva paljastui. Puolet suomalaisista on naisia, ja tuo halveksuva asenne kohdistuu kaikkiin meihin. Tukeni tälle porukalle vähenee koko ajan…

Ooooh kevät!

Terminen kevät. Mikä ihana sanapari! Kuulemma tällä viikolla! Ehkä nyt on varmaa, että tänäkin talvena selvittiin liukastumatta, koska nyt tuskin enää tulee jäätä (paitsi jos takatalvi, perkele). Ja etenkin että ei tarvii koko ajan käyttää piikkejä kengissä. Tuntuu kuin ne hidastaisi matkantekoa koko ajan. Vallan nopeeta kun tää köpöttely ei ole muutenkaan. Kevät. KEVÄT! JEEEEEKEVÄÄÄÄÄTTT!

Mihinkään liittymätön kuva. Paitsi että toki tolleen kuvioitu bussi kiinnostaa. Piraattipuolueen auto!

Tänään jouduttiin työhuonekaverin kanssa outoon tilanteeseen, mutta hoidettiin. Saatiin järkyttynyt vinksu, että pitäisi tehdä ehkä interventio yhden tyypin alkoholinkäytön suhteen. No, ihan selvää on että ei se mikään alkkis ole, mutta käytiin kumminkin juttelemassa. Meillä on nimittäin vanhoja peruja työpaikalla vähän useammallakin ihmisellä pulloja, eikä edes niinkään piilossa (olleet ennen, mutta nykyisen natsikomennon aikaan kaikki on laittaneet pullot kaappiin). Jos joku olisi alkoholisti, ei sillä pitkään moiset varastot happanisi. Eli siitä lisätodistetta, että täällä nyt vaan ei ole alkkiksia. Mutta oli pakko käsitellä asia, mieluiten just näin epävirallisella tasolla kun me höntyrät täällä ollaan. Uudet ihmiset ei ole perillä perinteistä…

Itekin maistoin teksua just viime viikolla, kun oli jako yhdessä toisessa huoneessa. Oli vielä itteni ostama pullo (lahjaksi:).

PS. Kävin muuten todellakin sunnuntai-iltana siellä konsertissa. Tuli pöydällinen uusia sukulaisia – siskontytön miehen vanhemmat ja veli vaimoineen. Kaikki paikalla, koska nää esiintyy niin harvoin Suomessa. Enimmäkseen kiertävät mualimoo. Nytkin jo kaukana Suomesta.

Sväng koti
Sväng Kultakuumeessa 14.3.

Lunta tupaan

Pääsin testaamaan uutta lämmintä takkia asiallisissa olosuhteissa: viimassa ja lumituiskussa. Kyllä käy! Alla oli vain pari paitaa tavallisen kolmen sijaan, ja silti oli lämmin mennen tullen. Huppu suojaa pään täydellisesti. Ainoa puute on, että oishan tuossa saattanut olla parit kiristyshihnat varmistamassa lämmöt, mutta ilmankin pärjäsin.

Sain varsinaisesti idean tähän uuden takin hankintaan siitä, kun kattelin Mintun talvilämpöisiä. Näyttivät nimittäin tosi paljon vakuuttavammilta kuin meikän. Ja hyvä niin, koska tarviin näköjään vähän motivaattoria ennen kuin mitään tapahtuu.

Josta puheenollen, taas taisi laiskamato hipsiä aivoon. Olin päivällä ihan vakuuttunut, että lähden illalla tuohon yhden korttelin päähän stand-uppiin. Taitaa vaan taas jäädä lähtemättä kun oon päässyt kodin lämpöön…

Luin pikavauhdilla Risto Isomäen Haudattu uhka. Olisi monenlaista sanottavaa, mutta pitäisi muotoilla paremmin kuin mitä nyt ehdin/jaksan. Isomäkihän on luonnontieteilijä, ja sen kaunokirjalliset on kiinnostavia mutta paikoin ”hiukan” kömpelöitä. Kuitenkin Sarasvatin hiekkaa oli ainoa fiktio/romaani jonka otin mukaani muutossa, kun lähdettiin putkiremppaa pakoon. Niin että kyllä Isomäkiä kehtaa lukea, kunhan antaa anteeksi tekstiin huonosti piilotetut saarnat ja väittämät. Jotka on siis ihan järkeviä – nyökkäilin niska notkeana tätä Haudattua uhkaakin. Mutta kun saarnat ei oikeastaan kuuluisi näkyä niin selvästi kaunokirjallisessa… Dialogissa Isomäki on kehittynyt. Sarasvatin aikaan se oli vielä aika kauheaa, mutta tässä uusimmassa ei huono, lukuunottamatta saarnojen vaikutuksia, jotka jäykistää dialogiakin.

Vaan silti. Taidan olla lukenut kaikki Isomäet, ja meinaan lukea tulevatkin. Monasti sieltä poksuu hirveän hyvää asiaa, varsinkin romaanin ulkopuolelta, epilogeista. Järkevän ihmisen tekstiä siitä, mitä ainakaan ei kannattais jatkaa ja mitä olis järkevämpää tehdä. Isomäki selvästi pyrkii vaikuttamaan fiktiolla poliittisesti, mutta lukeeko näitä juttuja oikeat ihmiset?

Finaaliksi vielä siskosta. Sain siltä 4-sanaisen mailin (kehittyy siitä ekasta yksisanaisesta). On jollain tablettikurssilla, ja siellä näköjään opettelevat näitä juttuja. :-) Siskohan on mitä kirjoittavin ihminen oikeasti, ollut ikänsä. Milloinkahan saan siltä vihdoin jotain enemmän oikean pituista viestintää? :-D Näppiksellä kirjoittaminen sinänsä ei pitäisi olla uutta, koska hän kirjoittaa omaa kolumnipalstaa paikallislehteen. Mutta ehkä maili on vielä niin jännä, että mieli keskittyy tekniseen suorittamiseen?