Onpa keksintö

Kuka on mitenkään voinut keksiä, että verenohennuslääkettä annostellaan piikillä mahaan, vuoronperään navan kummallekin puolelle? En käsitä. Mikä paikka! No, onhan se helppo hoitaa itse, mutta miks just navan kummallekin puolelle? Ja miks moisesta menee koko maha mustelmaiseksi?

Mainokset

Helpotusta

Luulen elämäni tästä taas tasaantuvan. Tänä aamuna yllärinä kello soi vähän yli seiskan, ja hyvä niin sillä kissojen ja omat lääkkeet, safkat, mitä näitä onkin. Mutta sen jälkeen petiin ja unta kymppiin! Olen ällistynyt. En MUISTA milloin olisin nukkunut kympppiin! :-0 Antoi vähän outoa virettä päivän alkuun, kun olin suunnitellut että elokuviin 11 tai 12. Ei tietenkään.

Saikulla olen siis tämän viikon. Lähdin ajelemaan ratikalla, koska aurinko paistoi ihanasti. Kävin myös ostamassa uudet housut sillä painoa on tippunut. Ja huiveja, Cybershopista puoleen hintaan! Iltapäivällä tuli Turun kissatäti käymään, ja siitä onkin kissablogin puolella siivuja, sillä pikkuinen Zetorini täyttää tänään kolme vuotta.

Posti toi taas pinon sairaalalaskuja, mutta myös viralliset päätökset vamppitaksipalvelusta ja ohjeet palvelun käyttöön. Eli luojankiitos vihdoin pääsen ensi viikolla töihin HELPOSTI. Ensimmäistä kertaa vuosiin.

Tänään kyllä tunsin itseni supernaiseksi liikkuessani ratikalla ja käydessäni kaupoissa ihan kuin ihmiset. Mutta nyt kyllä jo uni alkaakin hipsiä silmiin… puoli kahdeksan… jep.

♥♥♥♥♥ eli 5/5

Näinkin voi sattua, että näkee vuoden parhaan leffan jo heti maaliskuun alkupäivinä! Jos joku ei tykkää Three billboards outside Ebbing, Missourista, niin vika on ihmisessä, ei leffassa. Olen MYKISTYNYT! Pelkästään hyviä näyttelijöitä. Hyvä äänimaisema, musat, järkyttävän hyvä kässäri ja ohjaus ja … kaikki! Ihmeteltiin hetki, miten näin hyvää tulee Hollywoodista, mutta ähä, käsikirjoittaja/ohjaaja onkin britti. Niinpä tietty.

Kässäri vingertää erittäin palkitsevasti – koskaan ei tiedä, mikä on seuraava käänne. Frances McDormand taas voi tehdä mitä vaan, ja meikä tepsuttaa kyllä katsomaan. Upeaa työtä. Woody Harrelson, Sam Rockwell, olen niin valmis polvistumaan. Koko filmi on tuhtipulleana kaikesta hyvästä! Etenkin ASENNETTA löytyy niin maaaaaaaan…! On jyrkkää menoa ja nasakkaa kielenkäyttöä, hyviä heittoja, hauskuutta ja suurta surua. Epäreiluutta, tyhmyyttä ja kostoa. Orastavia odottamattomia ystävyyksiä.

Ei tään jälkeen voi mennä katsomaan mitään, pitkään aikaan. Ei vaan voi.

Arvostelu: Muropaketti
Arvostelu V2
Arvostelu: Episodi

”Three Billboards Outside Ebbing, Missouri jatkaa samalla epäkorrektin huumorin ja napakan dialogin viitoittamalla tiellä kuin ohjaajan aikaisemmatkin elokuvat.”

Tupakkapaikka

Ehkä olen kirjoittanut tästä ennenkin, mutta fak, mun blogi, tee oma.

Tänään puhuttiin naapurin kaa mm. tupakoinnista ja varsinkin työpaikkojen tupakkapaikoista. Nythän ”kukaan” ei enää polta, muunmuassa koska siitä on tehty hankalaa, kallista ja junttia. Mutta tosiasia on, että tupakkapaikat oli duunien hedelmällisimpiä pisteitä. Jopa tupakoimattomat tunkivat sinne, koska siellä kuuli parhaat jutut ja juorut, sekä tehtiin suunnitelmia eli myös duunia. (Tämä oikolukuohjelma ei edes tunne sanaa ”tupakkapaikat”. No, ei se tunne myöskään sanaa ”oikolukuohjelma”.)

Mieli tekisi kytkeä tämä somen nousuun. Tai no, kai monella työpaikalla edelleen on ne kahvihuoneet, joissa voi hoitaa hupi- ja plänipuolta, mutta daa, meillä ainakaan ei. Meillä henkilökunnan pöytä sijaitsee aulassa, jossa kulkee kaikki.*) Ei ole mitään tilaa, jonka voisi pyhittää. Mutta on Twitter ja FB. Sinne on hiljalleen hiissaantunut porukkaa, joiden kanssa pääsee toisinaan sopiville leveleille nopsaan, ei hitaasti niin kuin blogimaailmassa.

Ei mul nyt muuta.

Ai niin, luin Gösta Sundqvistin (1957-2003) elämäkerran.

Ja aloin kattoo Areenasta Design 3000:a.

*) toisaalta, meillä suomi on toimiva salakieli :-D

Elämän kevennys

Meinasin, että minä jaksa noita kasseja raahata. Tilasin äässin foodie-palvelusta litrakaupalla soijamaitoa ja mehuja ja kissanruokaa ja muita mahdollisesti painavia. Huomisiltana tuodaan ovelle. Very kätsä. Ekan kerran kokeilin tätä kun meillä oli hissiremppa, enkä muutenkaan jaksanut kulkea tuolla portaissa ihan himona, toipilaana.

Jahas, päivä on kääntynyt iltapäivän puolelle täällä töissä. Ohjelmassa seuraa kakkukahvit, ja sitten vois taas mennä vaikka nukkumaan. Kuulemiin.

PS. muistakaa vilkuilla Areenaa, siellä on killerihyvii sarjoja nyt!

Herkut

Lukuhommat on kuitenkin kohdillaan.

Toissapäivän ja eilisen aikana luin Jonas Hassen Khemirin Kaikki se mitä en muista edes tietämättä etukäteen, miten palkittu ja ylistetty. Totesin vain, että helevetin hyvä kirja, vaikka varsinkin alussa joutui kelaamaan, kuka on kertojana kulloinkin. Mutta siihenkin tottui, kertomatapa hahmottui ja palkitsi. Täytyy lukea toiseen kertaan.

Kunhan…

olen selvittänyt pinosta seuraavan eli Juha Hurmeen Niemen. Sillekin on pamahdellut metallia vähintään saman verran kuin naapurimaan nerolle. Alkuun on päästy jo, niin siistii. Olen tästä (”IHIII, herkut peräkkäin!”) asetelmasta lapsellisen innoissani! Siskonikin on kuulemma ostanut kirjan jo ennen joulua ja on lukuhommissa paljon mua edellä.

Ja lisäksi hommasin itselleni lahjaksi LongPlayn viime syksynä. Että meinaan ei lopu lukemisesta laatu tällä lomalla.

Kusipäiden kulkureitillä

Mulle kyllä sopii että kuolettekin

Näitä mä en vaan kestä. Käyrä nousee vähemmästäkin, mutta tässä on kyseessä yli satavuotias poikkeuksellisen kaunis talo, rempattu huolella. Ja sitten kusipäiset rumat känniääliöt käy vetämässä seiniin ei-mitään, pelkkää sotkua. Mikseivät vedä kotitalonsa seinään? Tai toistensa naamoihin? Kuolisivat kitumalla, perkeleet.

Säkylän kusipäinen ”luomuteurastamo” ym.

Tämä Säkylän saatanan ”luomuteurastamo” ihmisineen pitäisi hukuttaa paskaan. (HS kotimaa 9.11.) Voisin oksentaa aivoni pihalle kun mietin, miten ne on kehdanneet kiduttaa eläimiä pitkin vuosia. Eläinlääkäriltä – mikä perkeleen nössö tumppu sekin – on vuosien mittaan pätkähtänyt 14 huomautusta eläinrääkkäyksestä. Neljä. Toista. Huomautusta. Kun jo kolmesta pitäisi sulkea koko vitun firma! Mutta kun eihän, kun se on taas se pikkupaikkakuntien laki, että kaikki on kavereita ja eihän meijän Pentti, meijän Pena ihan vähän vaan kiduttaa, ei puututa pikkuasioihin niin rauha säilyy. Kusipäät.

Eikö voitais ihan nyt vaan lopettaa se lihansyönti, kun se on kumminkin aina jonkinasteisen eläinrääkkäyksen loppuviimes?! Kun ei olisi menekkiä, ei olisi järkeä pitää tuotantoa. Lihan syönti nykyisellään on yksiselitteisesti eettisesti väärin. Kaikkein vittumoisinta on broiskuilla, mutta ei ne muutkaan eläimet juhli.

Hyi helvetti. Aina samaa. Ja sitten se eläinsuojelulain uudistus, MTK on kyllä pitänyt huolta, että siitä ei tule lasta ei paskaa. Eläimillä ei edelleenkään tarvitse olla esim. juomavettä. Mikä vitun sadisti tarvitaan, että ei toimita eläimelle vettä? No turkistarhaajapa tietysti. Jääkuutio sinne vaan nuoleskeltavaksi, kyllä pitää riittää. Ai saatana että kun näkis kerran turkistarhaajan sellaisessa häkissä kyyhöttämässä virikekapulansa ja jääkuutionsa kanssa, nauttisin niin paljon.

Nyt on asenne

Kävin eilissäiltana ostamassa housut Forumin KappAhlista. Noita kapealahkeisia makkarankuoria on jo – nyt halusin leveämmät lahkeet, kun kohta joutuu käyttämään villaisia pitkiä kalsareita. Sovituskopissa katoin seinällä olevaa lappua, että miinus 20% housuista. No jopa sattui. Kassan kautta ulos.

Ratikassa aloin miettii, sainko miinus 20. En. Meinasin, että meen ruokakauppaan, mutta hetken istun penkillä ääsmarketissa ja soitan Kappaalliin kun kerta puhelinnumero on kuitissa. Menin ääskauppaan, soitin, he kertoi alennuksen olleen aikaisemmin, mie sanoin nähneeni lapun sovituskopissa, mut ei se mitään, kuulemiin, ja askel kohti juggehyllyä.

TÄNÄÄN soi puhelin ja KappAhl soittaa, että kuule, eilen ei kerennyt myyjä sanoa, että kuuluuhan sulle se alennus, koska oli meidän vika, että se lappu oli vielä siellä kopissa. Daa? Asiakaspalvelua, vai mitä? Täysi kymppi. Asenne kohdillaan!

Kävin sit illalla kuitin kanssa hakemassa yheksän euroani. Pieni raha, mutta raha.

Tupakki

Pitkä ja polveileva suhteeni tupakkaan on saanut päätöksensä. Tai siis olen ollut välillä polttamatta vuoden, välillä kuukausia, välillä viikkoja ja välillä tunteja. Eli tiedän nyt ihan tarkkaan, miten ”hallitsen” tupakkalakon, jos poltan ”ihan vain yhden” koska mieli tekee tai koska bileet tai koska muuten vaan – mä niin ”hallitsen” (NOT)… Nyt olen ollut kokonaan polttamatta yli vuoden ja tiedän, etten voi enää ikinä polttaa. Yhtään. Tupakka ei kysy lupaa jäämiseen, jos sille antaa yhtään valtaa.

Niin että olipa helvetin kiva katsella viime yönä painajaista, jossa polttelin ihan mukavasti muiden seurassa, kun yhtäkkiä muistin, että mun ei enää ikinä pitänyt sytyttää tupakkaa! Pieni paniikki tuli siinä unessakin, rutistin loput askista ja ihmettelin, miten voin unohtaa moisen asian. – Tämä lähti tietysti niistä illan bileistä, joissa monikin poltti ja mie vaan katselin vieressä kateellisena, että noin se käy, kun ei aseta itselleen turhia rajoja. Voi polttaa niinku aikuiset.

Miten upeeta oli aamulla huomata, että huh, se oli vain unta! ♥

Joskus tekee enemmän mieli tupakkaa, yleensä ei toki ollenkaan. Ja jos tekee mieli, niin on vaan parempi heti muistaa omat kokemuksensa siitä, miten lakot päättyy siihen ”vain yhteen”. Viime syksyn sairaalareissulla pääsin eroon myös nikotiinipurkasta, mikä on suuri voitto. Ei enää koskaan myöskään niksapurkkaa!