Huonot naiset

‪https://youtu.be/IQujPf8yhT8

Kovin vähän näyttää ketään kiinnostavan, että ulkkari huutaa toistuvasti ”You are not a man, you are a woman”, tarkoittaen, että nainen on jotain huonompaa ja alempaa kuin mies. En nyt ihan ymmärrä, miksi haluttaisiin tätä asennetta vielä lisää tänne maahan. Meillä on omasta takaa näitä juntteja ja idareita ihan tarpeeksi. Kovin kurantilta alkaa tuntua natsien ”go home!” kun pellet alkaa huutelemaan. Mutta siinäpä se oikea karva paljastui. Puolet suomalaisista on naisia, ja tuo halveksuva asenne kohdistuu kaikkiin meihin. Tukeni tälle porukalle vähenee koko ajan…

Kotona se kotieläin taas istuu

Ei tästä nyt vaan tuu mitään. Taas on se päivä, kun tarviis tallustella lähimpään stand-uppiin peräti korttelin verran, mutta kun ei viiti. Oon ihan varma, että kun kevät etenisi niin viittis. Mutta nyt kun palelee kotonakin… Kuuntelen Jamie McDonaldin ja Juuso Kekkosen stand-uppia podcastina (Eng/su). Uusi ihana puhaltava patteri lohduttaa ja lämmittää. Ehkä tään pitikin mennä näin, eikä sohjon ja sateen ja kylmän kautta.

Tästä päivästä lähtien kaikki pääsee naimisiin (paitsi meitsi, hehe). Valitettavasti meil ei taida olla häitä tulossa lähimmissä piireissä, sillä kaikki ketkä on halunneet sinetöidyn parisuhteen, on järkänneet sellaisen jo vuosia tai vuosiKYMMENIÄ sitten. Mutta noin yleensä ottaen, kiva homma. Kaikki mikä ärsyttää kirkkoa ja perssuomalaisia on lähtökohtaisesti hyvää. Ei haittaa sekään, jos samalla ihmisoikeudet ja tasa-arvo edistyy.

Toisenlainen

Erilainen päivä. Aleksi Bardy kävi kertomassa meille, millaista porukkaa elokuvan kuvauksissa on (toimenkuvat, valtasuhteet) ja toisaalta, miten käsikirjoitukset nykyään syntyy. Paljon elävän elämän esimerkkejä ja tarinoita! Hannan kuvaukset Suomessa jne… Tarkoituksena oli kai sujautella meille vinkkiä, miten erikoistunut organisaatio toimii yhteen, vaikka jokainen tekee omaa juttuaan ja on vastuussa siitä. Nautittiin kovasti sen puolitoista tuntia, ei tylsää hetkeä! Toisin kuin loppupäivnä… bodi sai tarpeekseen istumisesta kahvitunnin maissa, lähdin kotiin. Osaan mä työasioita hoitaa täälläkin, onhan mulla oikein virallinen etäpäivälupakin.

Nyt on ollut ihania aurinkopäiviä, peräti kolme yhtäkyytiä. Mutta yks juttu tuolla ulkona ärsyttää. En halua liikkua yhtään ilman piikkejä, jos on liukasta. Ja nythän tilanne on niin, että meillä kotona päin ja kaupungilla on paljon paljaita kuivia katuja. Mutta kun mennään työpaikan suuntaan, kadut muuttuu jääksi. Eniten ärsyttää näiden yhdistelmä tietenkin: ne sadan metrin mittaiset jäälämpäreet muuten kuivan jalkakäytävän keskellä. Eli yhtä ramppaamista ja miettimistä: piikit tänään vai ei? Missä laitan piikit, missä otan pois? TULIS JO KEVÄT.

Hakala ryömii yllättävän kiven alta

Tästä Antti Hakalasta on ollut pariinkin kertaan jo puhetta täällä blogissa. Nyt se on näköjään puhunut taas uuden ihmisen pyörryksiin ja päässyt kirjaan Älykäs intuitio ja miten käytämme sitä. Niin kauan kun ihmiset ei oikeasti tajua, että Hakala tekee ihan samanlaisia pohjallisia kuin muutkin valmistajat, tämä menee läpi. Ero on lähinnä siinä, että muut valmistajat käyttää esitöihin asiakkaan kanssa aikaa parikymmentä minuuttia, mutta Hakalan penkissä sitä itsekehua ja pälätystä joutuu kuuntelemaan yli kaksi tuntia. Todella vastenmielinen ihminen.

Kirjasta tykkään kyllä. Yritin lukea saman ihmisen väitöskirjaa samasta aiheesta. Se jäi kesken (olisiko voinut arvata?) mutta tämä popularisoitu versio on kerrassaan tuskaton luettava – Hakalaa lukuunottamatta – ja voin suositella kaikille, jotka joskus miettii, mitä sisäisiä ääniä pitäisi kuunnella ja mitkä potkia hitsille.

Toinen nyt luvun alla on Telkänrannan Millaista on olla eläin? ja Susan Cainin Hiljaiset – introverttien manifesti. Jälkimmäisen olen lukenut ennenkin, mutta se on omassa hyllyssä just siksi, että sen voi lukea uudestaan.

Kirjastosta tulee aika hitaasti nyt tavaraa, vähän pakkokin turvautua omaan hyllyyn välillä. Menetin lukijasta kaikki kirjaston feedit paitsi suomenkielisen jännityskirjallisuuden, enkä osaa enää hakea feedejä takas. Kerran osasin, mutta kirjasto on ehkä muuttanut jotain. Eniveis, nyt joudun ottamaan muut kirjallisuusvinkit ihan vain lehdistä ja blogeista.

Voiko ilman vitamiinilisiä elää?

On ne kaksi puoluetta (ei, vielä ei puhuta laskiaispullista): ne, joiden mielestä ihminen tarvitsee vitamiini- ja hivenainetäydennyksen tavallisen ravinnon lisäksi, ja ne, joiden mielestä ei. Olen vetänyt vuosikausia vitskuja ja hiveniä kaiken varalta ja back-uppina, mutta viimeiset puoli vuotta ollut ilman. Vertani tarkkaillaan sopivin väliajoin, ja pienen puutteen takia sain kalsiumia+Deetä, vaikka muut vitskut on edelleen kiellettyjä.

Mitenkä on mennyt? Ei mitään ihmeellistä. Joskus nappaan salaa rautatabun, sillä hempparini on edelleen makoisat plus/miinus 110, mutta ei näytä huolettavan lääkäreitä. Tätä menoa pääsen verenluovuttajaksi ehkä noin vuonna 2030. Eli en järin tykkää siitä että hemppa on noin matala, vaikka sen kanssa voikin elää. Muita puutteita en ole huomannut. Ilman vitamiinilisiä voi siis elää.

Paitsi että heti kun saan luvan, aion vetää ainakin Deetä.

Haastetta podista

Ai hyvänen aika. Olen yrittänyt kerran venyttelyä nyt heinäkuun jälkeen. Silloin nukahdin (!!!) matolle kymmenen minuutin kohdalla. Podi vaan tuumasi, että nyt riitti! Tänään yritin uudelleen. Sain 35 minuuttia täyteen. Tein enimmäkseen kiertoja ja ai saakeli että sattui aluksi. Mutta kun tein ja tein vaan samoja viittä, kuutta juttua, niin lakkasihan se vihdoin sattumasta. Sitten kosketin tankoa: 16 kilon pystypunnerruksia en saanut ihan 3×10, mutta maastavetoja sentään ton.

16 kiloa. Ajatelkaa. Se ei oo mitään. Joudun aloittamaan kaiken taas alusta tuolla matolla ja rautojen kanssa. Olen sentään riehunut painojen kanssa jo useamman vuoden, mutta puolen+ vuoden tauko on vienyt mukanaan kaiken voiman. Toisaalta, olen myös laihtunut 16 kg viime heinäkuusta, joten venyttelyt ainakin pitäis sujua tosi suilakkaan kun ei ole massu tiellä ;-]

Vuodenvaihde

Nyt kokeilen semmosta cocktailia, että yks Norgesic ja yks viisimillinen melatoniini. Pelkkä melatoniini kun ei riitä enää. Ei voi alkaa työaikaan sellaisia öitä, että herään kahdelta ja en sitten nuku enää ennen kuin joskus päikyt. Tai sitten meen suoraan siihen, että Zopinox viis kertaa viikossa.

Aivan, olen ”hiukan” huolissani näistä öistä.

Uudenvuodenaatto. Wanha kaveri tuli ilmoittelematta käymään! Olen tosi iloinen, ihmiset tekee sellaista ihan liian vähän nykyään. Kaikken kanssa pitää sopia kaksi kuukautta etukäteen. Muuta ihmeellistä ei ole luvassa tänään. Yritän vaan nukahtaa.

Olen lukemassa Telkänrannan kirjaa Millaista on olla eläin?. Asiallista, viihdyttävää, hirveän kiinnostavaa. Haluan suositella kaikille, vaikka oon lukenut vasta jotain 50 sivua :-)