Nyt on asenne

Kävin eilissäiltana ostamassa housut Forumin KappAhlista. Noita kapealahkeisia makkarankuoria on jo – nyt halusin leveämmät lahkeet, kun kohta joutuu käyttämään villaisia pitkiä kalsareita. Sovituskopissa katoin seinällä olevaa lappua, että miinus 20% housuista. No jopa sattui. Kassan kautta ulos.

Ratikassa aloin miettii, sainko miinus 20. En. Meinasin, että meen ruokakauppaan, mutta hetken istun penkillä ääsmarketissa ja soitan Kappaalliin kun kerta puhelinnumero on kuitissa. Menin ääskauppaan, soitin, he kertoi alennuksen olleen aikaisemmin, mie sanoin nähneeni lapun sovituskopissa, mut ei se mitään, kuulemiin, ja askel kohti juggehyllyä.

TÄNÄÄN soi puhelin ja KappAhl soittaa, että kuule, eilen ei kerennyt myyjä sanoa, että kuuluuhan sulle se alennus, koska oli meidän vika, että se lappu oli vielä siellä kopissa. Daa? Asiakaspalvelua, vai mitä? Täysi kymppi. Asenne kohdillaan!

Kävin sit illalla kuitin kanssa hakemassa yheksän euroani. Pieni raha, mutta raha.

Mainokset

Tupakki

Pitkä ja polveileva suhteeni tupakkaan on saanut päätöksensä. Tai siis olen ollut välillä polttamatta vuoden, välillä kuukausia, välillä viikkoja ja välillä tunteja. Eli tiedän nyt ihan tarkkaan, miten ”hallitsen” tupakkalakon, jos poltan ”ihan vain yhden” koska mieli tekee tai koska bileet tai koska muuten vaan – mä niin ”hallitsen” (NOT)… Nyt olen ollut kokonaan polttamatta yli vuoden ja tiedän, etten voi enää ikinä polttaa. Yhtään. Tupakka ei kysy lupaa jäämiseen, jos sille antaa yhtään valtaa.

Niin että olipa helvetin kiva katsella viime yönä painajaista, jossa polttelin ihan mukavasti muiden seurassa, kun yhtäkkiä muistin, että mun ei enää ikinä pitänyt sytyttää tupakkaa! Pieni paniikki tuli siinä unessakin, rutistin loput askista ja ihmettelin, miten voin unohtaa moisen asian. – Tämä lähti tietysti niistä illan bileistä, joissa monikin poltti ja mie vaan katselin vieressä kateellisena, että noin se käy, kun ei aseta itselleen turhia rajoja. Voi polttaa niinku aikuiset.

Miten upeeta oli aamulla huomata, että huh, se oli vain unta! ♥

Joskus tekee enemmän mieli tupakkaa, yleensä ei toki ollenkaan. Ja jos tekee mieli, niin on vaan parempi heti muistaa omat kokemuksensa siitä, miten lakot päättyy siihen ”vain yhteen”. Viime syksyn sairaalareissulla pääsin eroon myös nikotiinipurkasta, mikä on suuri voitto. Ei enää koskaan myöskään niksapurkkaa!

Eiiiii…

Voi jumalauta, TAAS. http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005287577.html Ihan pikkasen kävi mielessä, että tää mielenosoitusleirihölmöily olisi jo loppunut. Eipä – uusi kierros! Tätäkin ihmettelen, että taas ne perkeleet on keskellä kaupunkia, sekä pakolaisleiri että väkivaltainen juopporemmi. Poliisi on osoittanut miekkareille paikat. Miksei turvapaikanhakijat Rastilaan ja natsit Laruun Espoon rajalle? Kummallekin 3×3 metriä alue ja mielenosoitusaika klo 10-15. Olisivat poissa niin toistensa kuin muiden ihmisten kimpusta. Vaan ei, taas keskelle kaupunkia. Ai perse tätä meininkiä.

Poliisin ammatin arvostus on ollut kova Suomessa varmaan niin pitkään kuin niitä kyselyjä ikinä on tehty. Epäilen vaan, että tää loputon natsien lelliminen tekee aika pitkää miinusta siihen.

Heippa myös toiselle leirille

Toivoin mutta en uskonut, että tämä olisi vain ajan kysymys. Koska natsit on väkisin poistettu torilta, on selvää, että toinen leiri ei ole turvassa heidän katkeruudeltaan. Tilannetta helpottaa, että poliisi on nyt määrännyt myös toisen leirin purkuun.

Saattaisi olla taas iltasella lämpöä torilla, mutta en taida innostua mukaan. Ainakin nyt ulkona tuulee myrskyksi asti, ei kiinnosta lähteä edes kauppaan.

Showtime! Kiitos poliisit, vihdoinkin

Poliisin käsky natsileirin purkamiseen tuli bittiaaltoihin iltapäivästä. Ellei leiri ole purettu klo 18, poliisi purkaa sen.

No MUTTAH! Popparit! Tätähän pitää lähteä katsomaan! Olin paikalla jo viideltä, jolloin muutakin porukkaa alkoi pikkuhiljaa kerääntyä showta katsomaan. Jollain jengillä oli mukana vehjes, joka kailotti eri versiota ”Sono l´italiano”sta repeatilla. Läpi koko tapahtuman. Mikä oli helvetin hauskaa sinänsä :-D Mutta jäi kyllä sellaiseksi korvamadoksi, että pitkään kun kuulen sen, muistan myös miekkarin purkamisen.

Vasta 17.40 nasset liikahtivat aloittaakseen purkamisen. Poliisit tulivat 17.57 lähes kymmenellä autolla. Siitä pitäen oli meillä ikävillä tolkun ihmisillä ja suvakeilla hymyt herkässä, sillä poliiseja oli vaikuttavan paljon ja ne oli tiukkana nassukoitten suuntaan.

Hesari kertookin melkolailla loput. Lähdin pois 18.30 koska tilanne alkoi hyytyä, eikä siinä sen jälkeen varmaan kummoisia ollutkaan. Laitoin kuvat ja videot käsittelemättöminä tuonne.

Ilta-Sanomat

Ja sitten se, miksei toista leiriä purettu. Tämä nasseleiri oli aiheuttanut väkivaltaisuuksia ja haittaa sivullisille. Se toinen ei. Tosin myös turvapaikanhakijaleirin purkamista puoltaisi se, että katkeroituneet nasset saattaa hyökätä sen kimppuun tavalla tai toisella. Eli sitä katkeroitumisen aiheuttamista pitäisi välttää nyt. Mutta asiat on nyt näin, tulevaisuus näyttää miten toiselle lerille käy.

Tolokku

En jaksa vääntää politiikasta täällä, mutta pari asiaa.

Sauli sanoo, että olisi tuon hallituksen voinut kaataakin. Nimenomaan. Näyttää suhmuroinnilta ja selänrapsuttelulta, että hallitukseen yhtäkkiä ponkaiseekin joukko ukkoja ilman puoluetta. Kaikken selvin olisi ollut järjestää vaalit hallituksen hajoittamisen jälkeen. Lähtis puhtaalta pöydältä. Vaan ei. Kun sulle-mulle ja omasta pallista kiinni lujaa. Ketään noista ei kiinnosta muu kuin oma valta ja mahdollisimman paljon rahaa mulle-mulle. Paskat ne tästä maasta tai kansasta välittää.

Toinen asia: ”tolkun ihminen” on turhaan ja ilkeästi alistettu toiselta suunnalta rasistiksi, toiselta suunnalta suvakiksi. Kuitenkin aito tolkun ihminen on olemassa, ja siitä puhuu Pekka Haavisto tässä:

Rikollista toimintaa ei hänen mukaansa Suomessa pidä suvaita.

”Turvapaikanhakijoita sympaattisesti katsovilla tulisi olla mahdollista sanoa, että naisiin kohdistuvaan väkivaltaan Suomessa pitää säilyä nollatoleranssi, ja väkivaltaan tai muihin rikoksiin syyllistyneillä kielteinen turvapaikkapäätös on odotettavissa.”

Haaviston mukaan maahanmuuttokriittistenkin leirissä on ihmisiä, jotka hyväksyvät täysin työperäisen maahanmuuton ja sen kasvattamisen.

”Olisi hyvä, jos myös kentän keskellä voitaisiin käydä keskustelua ja vaihtaa näkemyksiä – ei vain kentän laidoilla.”

Asioista pitää voida puhua. Mikään ei ole maahanmuutossa, pakolaisvirrassa ja paperittomissa niin yksioikoista kuin sen mielellään haluaisi olevan, jotta voisi muodostaa jämäkän mielipiteen puolesta/vastaan. Aina on se ”niin, mutta” joka tolkun ihmisen olisi otettava puheeksi.

EDIT! Jumankekka, tää muija tässä vie sanat suoraan mun suusta; HS 19.8.

EDIT2 Kylläpä viikonlopun Hesari nyt lykkää asiaa hivotellen:

Vähän kuin nousisi lentoon

Nyt on muuten käsillä niin härö kirja, että terveille ei suositella ollenkaan. Paitsi pahoin pelkään että esim. Helistin tai Sandra saattaisivat olla kiinnostuneita.

Laurent Binet: Kuka murhasi Roland Barthesin? Tämä on samalla tapaa umpipimeydessään herkullinen kuin vaikka Steven Hallin Haiteksti. Ekana sitä uskotellaan, että joojoo tavallisessa maailmassa tässä vaan eletään ja kohta käynnistellään vähän jännärijuonta, kunnes *PÄRINÄÄ!* huomaat olevasi jossain fakin karusellissä ellei karussa sellissä tai ehkä karussa sellistä tai ehkä sellisti. Tuon Haitekstin olen ylistellyt varmaan moneen kertaan (kieli, sanat, kommunikaatio ja sitä rataa revitellen kunnes päässä helisee ja pelottaa niin perkeleesti). Mutta varsin vinkeeksi kääntyy tämä Barthesin keissikin. Semantiikka, semiologia, kielitiede, kommunikaatio – kaikki vuosisadan keskeiset ukot ja pari leidiä pörrää sekoittamassa murhaa(?) tutkivan poliisiparan päätä.

”Mitä enemmän tuntee humanistisia tieteitä ja ranskalaista hengenelämää, sitä hauskempaa lukijalla on.”, sanoi tuo Hesarin kriitikko. Ranskalaisesta elämästä en tiedä mitään, mutta kielitieteestä ja siitä vierestä ihan tarpeeksi, jotta kirja on älyttömän nautittava! Pitäisi vaan saada istuttua alas ja luettua pitempiä sessioita kerrallaan. Nyt kirjat päätyy lähinnä iltalukemisiksi, ja pööpöily petissä on aina liian lyhyt aika.

Voi että. Uskomatonta, että näin ”omia” opuksia on ilmestynyt ihan viime vuosina peräti kaksi, ja miten viihdyttäviä ne voikaan olla, kun osuu oikeisiin käsiin! Vink!