Meillä

Gaaaawdddämmit, flunssaa pukkaa, kun päästin C-vitamiinit loppumaan purkista pari viikkoa sitten! Mulla ei ”ikinä” ole flunssia (kop-kop) ja en viitsinyt ostaa lisää ceetä, kun taannoin olin lääkärin määräyksestä ilman purkkikamoja melkein puoli vuotta, ja ihan ok meni se. Niin meinasin, että syön nyt nää vitskut loppuun mitä mulla on täällä, enkä osta uusia. Vaan mitä, jos nyt rupee tolleen että pipiä tulee, niin eihän sekään käy. Ostin lisää ceetä, ja myös yskänlääkettä.

Kuplapannari

Kuva edustaa keittiödramatiikkaa. Laitoin kissan synttäreille pannukakkua ihan perinteisimmän kaavan mukaan, eli älyttömästi rasvaa ja kaikkea muutakin tuhoisaa. Hienosti kupli uunissa! Ja maku… sehän suli suuhun, voi hyvänen aika. Vaik ite sanonkin. Niin järkyttävän hyvää!

Nyt kun vihdoin on palkkapäivä, ostin myös narua kissojen kynsistudion paikkaamiseen. Saa nähdä, tulisiko tuo tehtyä pääsiäisen aikana. Olen paikannut vain tuota puu-puuta aiemmin, ei ole kauheesti tietoa näistä kaupan puista. Mutta kaverin esimerkillä mennään.

Työnkuvani pikalaajennus

Muistan, että olen kirjoitellut tästä aiemminkin, meinaan se juttu, kun saan todella hämäriä työpuheluja. Ensin se tapahtui siksi, että vain meidän osastolla puhuttiin englantia nuin vaan, myöhemmin eli keskuksen vaihduttua siksi, että… en tiedä. En tosiaan tajua. Ehkä vanha keskus antoi perimätiedon uudelle, että pistäkää kaikki sekalaiset sinne Analle vaan, kyllä se selvittää.

Eilen – siis saikulla – tämä sekoilu sai uudenlaisen huipennuksen. Tiesittekö, että nykyisin vastaan myös Otaniemen pikaratikkatien rakentamisesta ja rempan parkkipaikoista ja niiden sakotuksesta? Ette tienneet. En minäkään. Koska lyön suoraan luurin korvaan vain kiljuville hulluille, yritin edes tään kaverin kanssa. Koitin selvittää puhuuko hän jostain, mikä tapahtuu mun-työpaikan-katuosoite lähellä. Ei ollut ihan varma. Lopulta pyysin kuitenkin häntä soittamaan meidän talon vahtimestareille, koska en ole itse käynyt viikkokausiin siellä päinkään, enkä tiedä muuta kuin että varmaan siellä on taas luontoa tuhottu oikein huolella.

Ehkäpä se siitä.

Talossa ja puutarhassa

Istuskelen tuolla taloyhtiön hallituksessa (taas vaihteeksi, kun ei edelliset käräjät vielä riittäneet). Eilen oli pitkä kokous, jossa viihtyäkseni katselin mm. kauppakirjat samankokoisesta asunnosta kuin itselläni on. KÄÄK! Mun asunnon arvo on kaksinkertaistunut vuodesta 2002! Kuulostaa kivalta tietysti, mut sit kun muistaa, että myös kaikki muut hinnat on kaksinkertaistuneet, niin onko tuolla nyt niin väliäkään. Paitsi tietysti jos myisi ja muuttaisi pois Hellsingistä, niin sittenhän myyntihinnalla saisi Ihan Mitä Vaan jostain pienemmästä kaupungista. Vaan kun en muuta.

Piharemppa alkaa tänään. Ei vapaaehtoinen vaan lain vaatima: meidän pihalta menee vesiä naapurin puolelle, joten se pitää estää. Samalla tehdään jotain muuta pientä, kuten poistetaan käyttämätön tamppausteline ja pyykkinarut(elineet). Hissiremppa on toinen iso, se alkaa lokakuussa ja kestää kaksi kuukautta. Olen jo alkanut tömistellä portaita ylös, ihan treenimielessä ettei sitten tuu yllärinä. On se raskasta ja ennenkaikkea tylsää. Kun luulee olevansa jo ainakin viidennessä kerroksessa, onkin vasta toisessa. Plääh :-(

Autoja kyttäämässä

Enpä ole koskaan ollut Messukeskuksessa niin, että siellä voisi liikkua kunnolla, ilman yhtään tungosta. Kamera oli mukana. Siksikin mahtavaa, ettei liikaa porukkaa. Tänään jopa näin ensimmäistä kertaa hallien välisen kahvilakäytävän lattian: se on kartta!

itameri2

itameri

American Car Show, joka pääsiäinen messukeskuksessa. Aina missaan. Tästä on varmaan kymmenen vuotta kun ehdin sinne edellisen kerran – tai oliko se edes sama tapahtuma, mutta eniveis. Nyt pitkäsperjantaina onneksi tosi paljon ihmisiä päätti löhöillä kotona tai tepastella jossain muualla, eli oli just oikea hetki suunnata kentille. Muutenhan tämä lomanen menee kokonaan Sykkeen (kolmoskautta Areenassa!) tai Breaking Badin (iik, uusintakierros ei vielä puolessavälissäkään!) tuijottamiseksi.

missit

tractor

helmi

inkkari

Oululaisen rinssin kultainen kärry

Oululaisen rinssin kultainen kärry

Kuvittelin, että halli olisi täynnä niitä ihania vanhoja kustomeja, joita käyn kattomassa kesäperjantaisin kauppatorilla. No, ehkä kolmasosa tilasta olikin niitä (kuvia Flickrissa) mutta olihan siellä muutakin tavaraa lujasti. Moottoripyöriä, roadstereita, muita erikoisia autoja, kauppoja kauppoja kauppoja, pin-up -kilpailu, lisää pin-up -aiheisia vaatekauppoja. Koruja, kirjoja, buutseja…

Iiks, pikkuruisia kissoja!

Iiks, pikkuruisia kissoja!

Kissa-aiheet talteen!

Kissa-aiheet talteen!

Laitan tähän nyt yhden herkkuauton kuvankin:

auto

Noin.

Aika napakasti siinä meni pari tuntia. Sitten alkoi tulla jo lisää ihmisiä, joten oli hyvä aika poistua. Järjettömän ihanaa, että pääsiäinen ei ole enää sellainen umpinainen möllöttely kuin ennen. Kaupat on auki! Messut! Elämää, jei!

EDIT: Suora lähetys täällä

Löytyi!

Se löytyi! Mun pieni kadonnut ruuvimeisseli! En siis ole vieläkään kadottanut mitään! (no, ”mitään”… varmaan oon joskus kadottanut jotain, mutta) Ja tällä pienellä oli muassaan kaveri, toinen pieni ruuvimeisseli :-D Eli nyt mulla on ainakin kolme minimeisseliä. NYT ne on kaikki samassa laatikossa, ettei mun tarvii enää parkua ”kadonneita”.

Huh. Toi löytyi, kun etsin, missä mun naulat mahtaa olla. Mulla on remppakamoja typerästi ainakin neljässä eri paikassa. Mutta kun mihinkään niistä paikoista ei mahdu kaikki. Ja voi hitsi sitä ruuvien ja naulojen määrää :-((( Olen sentään tässä joku vuosi minigripittänyt niitä, ettei kaikki leiju ihan miten vaan. Mutta silti. On niitä liikaa tai liian vähän. Olisin äsken tarvinnut baarituolin korjaukseen paria ruuvia, mutta mikään ei ollut sopiva. Tein sitten hätäratkaisun naulaamalla puisen leipäalustan pitämään tuolia kasassa. Uuden osto edessä kuitenkin ihan päivissä tai viikoissa, ei tuosta enää tuu vehjettä. Se leipäalustakin alkoi kärsiä heti kun joutui uusiin hommiin.

Tämä mies on nero

Siitä on vähintään kaksi, ehkä jopa kolme vuotta, kun ekaa kertaa mainitsin TukkaJukalle että pitäisi tehdä värihommia, jotta pääsisin eroon harmaiden juurikasvujen kotivärjäyksestä. No, ei edennyt hätäisesti. Eilisiltana sitten kävin, lopulta. 2h 40 min, ja maksoi noin puolet siitä mitä arvelin muistellen seinällä olevan hinnaston perusteella.

Tämä mies on nero

Tämä mies on nero

kirja

Mun tukka on silleen hankala, että siinä on iso alue selkeää vaaleanharmaata ja iso alue sekavaa muuta. Selitin Jukalle vain lopputulostoiveeni, sen päämäärän. Olin valmis ottamaan vastaan sen, että tukkaan tulee paljon harmaata. Ei tullutkaan (vielä)! Jukka, koska on fiksu ja ammattilainen, teki homman toisinpäin! Lopputulos on tehty raidoilla, mutta värissä on lähdetty siitä sekavasta puolikkaasta käsin, eikä siitä harmaasta. Nyt kun harmaat tai mitä vaan kasvaa, lisätään vaan raitoja niin juurikasvun/yleisvärin saa pysymään kurissa ja nuhteessa sillä.

Niin, ajatelkaa. Värin poisto, raidat, kevytväri, leikkaus – vähän päälle satanen. Olin pökrätä. Olin ihan valmis maksamaan kaksi ja puoli! Laitoin hiukan tippiä päälle kuitenkin. Harmitti kun ei ollut kässiä vitosta enempää.

(PS. Varmistui juuri äsken, että ei tullut kenkää tällä yt-kierroksella. Ympäriltä on tosin hävinnyt väkeä ihan liikaa. On vähän hankala ajatella, miten tästä nyt.)

Tummaa

Hah, no olipa kokemus! Kävin kattomassa leffan, josta tajusin ehkä noin kolme repliikkiä, mutta tarinan ymmärtämisessä ei ollut silti mitään hankaluutta. Hyena.

En ole kauhean hyvä lontoolaisten kanssa. Tai niitten puhunnan kanssa. Saati sit, kun on jotain poliisi&rosmo-slangia plus puolet porukasta on jostain ihan muualta eli mukaan tulee vielä aksentit. En ollut ainoa, joka ei tajunnut puhutusta mitään, kuulin sen kyllä supinasta ympärilläni :-D Silti kaikki motiivit ja tapahtumat löysivät paikkansa vastaanottopäässäni. Pikkasen erikoista. Ehkä leffa oli sitten tarpeeksi yksinkertainen. Avoin loppu oli tavallaan ylläri. Siinäpä saa sitten itse kuvitella, jatkuiko noin vai näin, huonosti siinä käy kummin päin vaan.

Tähän loppui mun R&A. Tänä vuonna jäi käyttämättä kaksi ostettua lippua. Opin myös, että ei kannata työpäivän jälkeen ottaa yhtään mitään – vituttaa vaan lähteä illalla kun mieli tekisi jumittaa kotona.

– – – –

Freesasin taas päivällä yhdet housut mustiksi. Olen niin iloinen tekstiiliväreistä! Niillä on pelastettu ties kuinka monta rättiä tai annettu lisäaikaa, kunnes kangas kuluu niin risaksi ettei kehtaa enää käyttää. Nyt on vielä tää yks väri, jolle ei tarvitse tehdä mitään suolatemppuja, leikkaa vaan pussin auki ja laittaa sellaisenaan koneeseen. Ei voi mennä enää helpommaksi :)