Mättöä, nyt!

Mä arvasin! Atomic Blonde oli just se mitä tarvitsin tähän kohtaan! Ihan hirveesti ei kannata välittää juonesta, joka tosin kiemurtaa, mutta ei kauhean mielenkiintoisesti. Sillä kun kattoo miten kaunis Charlize Theron on, ja miten kertakaikkisen porno James McAvoy, ja kun kattoo taistelujen koreografiaa ja miten Theron mättää – voi, se on vaan niin ihastuttavaa! Sielu lepää ja silmä nauttii!

Eli siis puhutaan leffasta, joka on käytännössä pelkkää toimintaa (täysin vastakkainen esim. Jäljille). Se on tajuttava etukäteen, koska ei ole kiva pettyä. Eihän tätä varmaan tule toista kertaa katsottua – siihen tarvittaisiin se kiinnostavampi juoni – mutta eka kerta on silkkaa juhlaa.

Tälläst resupekkaa en kotona katsoisi hetkeäkään, mutta valkokankaan taika muuttaa hänetkin kiinnostavaksi. HYVIN kiinnostavaksi.

Sunnuntaina sitten Musta torni. Siltä en odota mitään, mutta kun Idris Elba. Tänään on Kallio Block Partya. Olen myös siellä aika yksinäinen (en niin kosmisen kuin Pride puistojuhlassa olisin), joten mietin taas erikseen, lähteäkö sinne vai muualle. Sää näyttää toistaiseksi niin nasselta, että ei voi kotona roikkuu koko aikaa.

Koska yolo

Joku on kai sanonut taas jotain feisbuukissa, koska tääl blogissa käy sellainen liikenne ettei rajaa. Joo, ei mitään – jatkakaa toki.

Rommimarjat. Nehän ehti maustua muutamaa päivää vaille kuukauden, kun piti ihan vähän vaan testata, onko maku oikea. Koska, no: yolo! Huomenna voin olla kuollut, ja sinne jäis marjat jos annoin olla kuusi viikkoo! :-D Tänään oli toinenkin emäntä jätskikupin kanssa testaamassa. Ei kumpikaan pystytty moittimaan. Nää oli siitä purkista, johon olin lykännyt pari kanelitankoa. Toisessa purkissa on himpan verran glögimaustetta.

Harmi kun viimeks tein näitä niin kauan sitten, ettei ole kunnollisia makumuistoja. Mutta kyllä mä luulen, että nää maistuu ihan oikelta.

Nyt on se hirveä tilanne, että uudemmat marjat on kivasti kypsiä, ehtisi tehdä vielä toiset purkilliset, jos pääsisi näistä ekana eroon. Meinaan, jääkaappiin ei todellakaan mahdu kuin pari purkkia kerrallaan, muuten sinne ei mee oikeita ruokahommeleita mitään.

Kinopalatsissa nää

Epäröin mennä katsomaan Jäljet, koska eläimille ei siinä käy kauttaaltaan varsin hyvin. Menin kumminkin. Nyt ihmettelen, mitä tästä voi sanoa.

Enimmäkseen olin aika tylsistynyt ja tietysti vihainen mulkuille henkilöhahmoille, säälitti kaikki paljon ja odotin leffan loppua kelloon vilkuillen. Varsinaisesti alkoi tapahtumaan vasta loppupuolella, kun tarhaketut oli päästetty vapaiksi. Metsästäjistä vain kolme mulkuinta tapasi kohtalonsa tavalla tai toisella, vaikka reh-reh-lauma oli monikymmenpäinen. Ah, ja idiootti pappi, onneksi sekin paska kuoli. Eli kai tässä jonkinlainen katharsis loppua kohti kehittyi, mutta kyllä sitä sai odottaa liian pitkään.

Moni lähti näytöksestä kesken. Mä en voinut, koska kostohommat ja eläinrakkaiden palkkio odotti vasta leffan lopulla ja pitihän ne nähdä.

Kehuva arvostelu täällä ja täällä.

Nyt viikonloppuna onneksi tulee Atomic Blonde, Miami ja Musta torni. Jokin niistä on tarpeeksi hyvä, ettei tarvi tuntea aikaansa ihan vain viedyn.

Ei ihan nappiin

En kuvittelekaan, että kumpikaan lukijoista olisi menossa katsomaan Salaisuuksien illallista, mut sanon nyt silti, että ei kannata.

Pariskuntaillalliset. Ensin pöljät avaavat leikin, jossa paljastuu, että kaikki on pettäneet kaikkia, sitten rypistellään nyrkkejä ja huudetaan vähän aikaa, ja lopuksi tilanne palautetaan alkuun, eli kaikki antaa kaikille anteeksi ja pöljät hyppäävät autoihinsa ja ajavat kotiinsa. VMP. Onneksi vain puolitoista tuntia. Ahh, ja tosiaan: itsku. Eli teatraalista on.

Mutta näinkin voi käydä, jos kaikki hyvät tuli jo katsottua ja mieli palaa pimeään istumaan. Kirjasto on syöttänyt viime aikoina hyvin leffaakin, ja katson tosi mielelläni kotona, mutta onhan se eri asia päästä saliin. Tulispa jotain katsottavaakin.

– – – –

Aloitin tosiaan loman ompelemalla, kuten suunnitelma oli. (Jännetuppitulehdus edelleen…) Oli hienoa saada ote omasta ompelukoneestaan – en ollut käyttänyt sitä kuin kerran ennen tätä ja olin tietysti ihan ulalla. Mutta nyt me tullaan toimeen! Haluaisin niin kovasti ommella lisää, mutta nyt ei ole mitään ideoita, kun ei ole tarpeita. Mulla on vaan niin paljon kaikkea jo…

Mutta yritän saada tähän lomaan nyt ajettua paljon kaikkea tekemistä ja kokemista. Talvi oli pitkä ja pimeä ja saatanasta. Kaksi edellistä kesää on mennyt osin ihan pyllyyn syövän takia, mutta nyt justiinsa ei ole sitä huolta. Tarviis saada tuo sää vaan siihen ruotuun, että voi ihminen olla ja nauttia!

Vai vielä laatua

Kyllä mää kauhiast ihmettelen. Pohjoismaissa tehdään hiton hyvää draamaa (sarjoja), jota myydään maailmallekin kuin leipää. Yksi tekijä menestyksen takana: käsikirjoitus. Kässäriä jauhetaan ja jauhetaan, kirjoittamiselle hommataan aikaa ja (kansainvälistäkin) rahaa, jotta laadussa päästäisiin korkealle ja saataisiin myyntiä. Ei tarvitse olla halpaa, kuten Suomessa – tarvitsee olla hyvää. Ylpeys omasta työstä, nääs.

Tänäänpä sitten luin, että uuteen suomalaiseen sarjaan ei ole vaivauduttu tekemään ollenkaan käsikirjoitusta. Kuulostaa justiinsakin suomimeiningiltä: nyt on muuten halapoo! Ja nopeesti syntyy! Laatuahan ei tarvi ollenkaan, se on homojen kotkotuksia.

Insert ”silmien pyörittelyä”. Mitä tähän muka voi enää sanoa?

(kuva lisätty juhannuksena)

Niin tyytyväinen vaihteeksi

Kylläpä aukesi yllättävän hyvä viikonloppu, vaikka en ehtinyt kuin kahteen häppeninkiin. Olisi ollut lisäksi Kallio kukkii heti kotiovella, ja heppoja Kaivarissa ja varmaan paria muutakin. Lauantaina menin Händelin Messias-oratorioon Senaatintorille. Joku muukin oli saanut saman idean. Vaan olihan jo kuorolaisiakin tuhat. Ikävästi missasin sunnuntain kuorohommelit, kun sain niistä tiedon vasta aamulla. Ja kissaakin piti lääkitä, ni ei sitten :-(

Mutta sunnuntaina myöhään iltapäivästä kattomaan The Handmaiden. Olin ajatellutkin, että saattaisi olla melko hyvä lehva tämä, mutta ylitti kyllä odotukset. Aristotelinen draaman kaari hus roskiin! Koskaan ei voinut tietää, mihin tarina kaartaa seuraavaksi ja kuka lopulta huijaa ketä. Visuaalisesti upeaa. Hieno kässäri. Ainakin tähän mennessä vuoden paras filmi!

Hesarin arvostelu täällä.

Siskokset

Sain kirjastosta Kore-edan Siskokset, jota en käynyt katsomassa isolla kankaalla. Huono valinta, ois pitänyt käydä! Harvinaisen suloinen leffa. Etenkin yllättävän nykyaikainen dvd:n kanteen verrattuna! Tenavilla on sekajalkapallojoukkue. On avioeroa ja pikkasen liikaa viinaakin jossain kohtaa. Yukata onkin päällä vain erikoishetkenä ”omat ilpparit”, joka nyt sitten on myös levyn kannessa. Harhauttivat vähän.

Hesarin arvostelu on täällä, jos ketä kiinnostaa. Olisin antanut neljä tähteä HS:n kolmen sijaan.

Itellänihän siskoselämää lähin versio on ollut opiskeluaikana kaikenlaiset kommuuni/soluasumiset. Se oli kivaa. En osaa edes kuvitella samanikäistä samoista vanhemmista olevaa siskoa, kun noi biologiset on aina olleet sen parikymmentä vuotta vanhempia. Perseestä semmoinen perhemuoto ja ”iltatähtien” tehtailu, varsinkin tahallisesti. Vaan koitapa kieltää ihmistä olemasta itsekäs, niin heti alkaa parku oikeuksista.

Viikonloppu alkaa

Sisko soitti eilen. Ei sillä tunnu olevan puhekumppaneista puutetta, mutta silti jaksoi puhua varmaan tunnin yhtäsoittoo. Kiva, että kaheksankymppinen sanoo suomeksi, että vituttaa silloin kun kerta vituttaa. Lienemme sukua. Kiva myös, että kuulemma edelleen lukee kirjoja neljällä kielellä. En oo voinut ehkä ikinä kehua samalla. Siis olen lukenut varmaan yhden kirjan per ranska, italia ja saksa, mutta oikeesti en kyllä jaksa lukea kuin suomea, ruotsia ja englantia. Kova muija tuo vanhus.

Siinä puhelun aikana katsoin myös suuren osan elokuvasta Hymyilevä mies, nyt kun tämän läpeensä kehutun kultakimpaleen sain kirjastosta. W0000t mitääh?! Mikä tässä nyt oli niin järisyttävän hyvää muka? Ihan tavallinen nössöleffa. Kundista leivotaan maailmanmestaria, mutta se failaa; sen sijaan saa kivan muijan. No jopa on, taputapu. Ja mustavalkoisena. Ei hemmetti kun ei näitä suomalaisia vaan taho jaksaa.

Kallio kukkii ja kaikki bileet alkamassa. Mie lääkitsen kissan sidekalvontulehdusta nyt ensin vuorokauden verran neljän tunnin välein ja sitten neljä kertaa vuorokaudessa. Kai se on ihan hyvä vaan niin kauan kuin sairaudet on semmosia, että lääkkeillä paranee.