Ympyrää pyöritty ja suoraa välillä

Ajeltiin taas Rinsessan äipän R:n kanssa. Kompassilaiturille ensin, muurinpohjalettu ja kahvia, ja siitä ilmaisella (13.6. saakka) lautalla Uunisaareen. Ihmettelin, miksi ekana ilmainen ja sitten vain 2 e vaikka menneinä kesinä on ollut jotain 3 tai ylikin. No, rafla tarvitsee vissiin enemmän asiakkaita tms. Harva putiikki hintojaan laskee, ylipäätään. Siksi ihmetytti.

Kaffetta kuskille. Melko siistit hassut pilvet, huom!

Käveltiin Unskassa. Oli siellä rantsussa ja kallioilla auringonottajia, vaikka mereen ei vielä liekään asiaa. Kesyt lokit pesivät ihan reittien varressa, kierrettiin pesät tietenkin. Valkoposkihanhia ei näkynyt vielä, mutta siellä niitä oli Kaivopuiston nurmikolla. Ehkä retkeilevät myöhemmin Unskaan.

Sieltä Lapinlahden Lähteelle, koska en ollut käynyt. Entinen mielisairaala, nykyinen kahvila ja näyttelytila, yms. Taiteilijoiden työtiloja vissiin kans. Vastapäisellä rannalla näkyi Hietsun uimaranta. Vedettiin jätskit.

Sitten alkoi melkoinen taival. Yritettiin kohti alppiruusupuistoa. Olin luullut, että R tietää reitin, joten en ottanut iPadia mukaan. Padi ois vienyt meidät suoraan sinne! Nyt kierreltiin toista tuntia niillä main, mutta ei ikinä päädytty tarpeeksi lähelle. Lopulta R luovutti, päästiin lähtemään kotiin. Muistan seuraavan kerran padin…

Tässä on nyt ollut semmosta tassuttelua ja nössöttelyä sen jälkeen, kun ei osaa oikein mihkään tarttua. Leffaan on liian myöhä lähtee, koska nukahdan sinne. Kävin sitten vaan tuossa pihalla vähän lukemassa ja kävelin siivouspäivän jämissä puistossa – jossa Sedät tuli mua vastaan! Eihän niiden pitäis olla viikonloppuna täällä. Mutta olivat menossa synttäreille, siksi. Ihana nähdä! Mutta entistä tyhjempi olo tietty sen jälkeen.

Olen pessyt pyykkiä. Olen syönyt. En ole käynyt kaupassa, koska hedelmiä ja leipää on hyvin.

Tavallaan tosi kiva, että R ehdotti että alettais enemmän liikkua yhdessä ympäriinsä. Kumpikin ollaan varmaan vähän yksinäisiä vaikka R:lla on lapsia ja lapsenlapsia ja harrastuksia häiriöksi asti. Mulla taas on netti ja kavereita ja ystäviä ja työ, mutta tylstyys ja yksinäisyys tosiaan vaivaa joskus enemmän, joskus onneksi vähemmän.

Mainokset

Kohti valoa

Jotain mitä en uskonut näkeväni: elokuva kuvailutulkista. Itsehän olen moisen koulutuksen käynyt 2005, mutta kun ei se toiminta alkanut vauhdilla, niin en sitten jaksanut odotella. Nyt kolmetoista vuotta myöhemmin toiminta on jo ihan tiedossa monessakin keskeisessä instanssissa kuten SES tai YLE, mutta edelleen siviilit ei juurikaan tiedä. Maailmallahan tää on ollut iso bisnes jo vuosia ennen kuin meillä herättiin kouluttamaan.

ENIHAU.

Leffan nimi on Kohti valoa, joka viittaa vähintäänkin elokuvan lopussa lupaavaan rakkaustarinaan, mutta aurinko ja varsinkin laskeva aurinko on monessa mukana. Misako on treenaava kuvailutulkki. Hänellä on pieni näkövammaisista muodostuva tuomarointiryhmä sekä näkevä ohjaaja, jotka omilla kommenteillaan virittävät Misakon suoritusta paremmaksi. Ryhmässä on erityisen tiukka Nakamori-san, jonka historiaa ja nykyhetkeä päästäänkin lähemmin katsomaan. Misakolla on omat surulliset muistonsa, samoin Nakamorilla, näihin tutustumme samalla kuin Misako ja Nakamori tutustuvat toisiinsa hitaasti mutta väistämättä, koska näyttää siltä että Misako tässä ei anna periksi.

Katsojat: parikymmentä. Suurin osa naisia. Mieli teki huutaa pieni galluppi leffan jälkeen ”anteeks, mutta ketkäs kaikki täällä on kuvailutulkkeja?” ja taatusti olis kymmenen tassua noussut. No, en huutanut. Lopputekstit japaniksi, turha niitä on katsoa.

Hassua kyllä, taas tässä on elokuva joka varppina kiinnostaisi hierojaani (näkövammainen), mutta japani… Tuollahan pyörii se toinenkin suoraan näkövammaisuuteen liittyvä Mademoiselle Paradis (Licht), jossa taas edetään ranskalla ja saksalla. Olispa italia tai englanti, niin sojona lähtisi hänkin katsomaan. Vaan ei näillä kielillä.

PS. Jos ei kymmenen kilon katoamista muuten huomaisi, niin Kinopalatsin penkissä istuessa kyllä :-D

Tuottoisa päivä tämä vappuaatto

Voin aina paremmin, kun mulla on tekemistä. Napit ok, mutta toimintaterapia paras lisä.

Lomapäivän aamu alkoi lyhyellä tiputuksella syöpäklinikalla (vain 40 min!) ja napit auttoivat kestämään sen. Sitten pääsinkin toimintaterapian kimppuun, eli selasin vähän nettiä. Kelataksi vei mut poikkeuksellisesti – ihme että sain luvan! – Stokkalle eikä kotiin. Rannekellosta oli loppunut patteri yöllä, Stokkan patterinvaihtopiste oli auki.

Ja mikäs siinä vieressä? Power. Olin miettinyt tuota mun jääkaappia (viimeksi viime yönä, kun uni ei tullut yhtä hyvin kuin edellisinä öinä), joka on siis 15 vuotta vanha ja toimii, mutta syö sähköä sutena ja saattaa levitä milloin vaan. Että eikös mun ole nyt hyvä hakea korvaaja sille, kun en käytä rahaa paljon muuhun kuin ruokaan, kissoihin ja kaikkiin sairausjuttuihin? Kyllä on hyvä. Myyjäsedän kanssa kun juttelin tarpeeksi, löytyi yhtä pieni kaappi kuin mulla on nyt! YHTÄ PIENI! Ihanaa. Voin siis turvallisin mielin ostaa sen, ja ostin.

Puuh. Eli siis mattoja ei pesetetäkään nyt vähään aikaan (se olisi toinen iso menoerä) mutta eipä noista ole taudit tarttuneet ennenkään. Sedät tulee käymään keskiviikkona, saavat auttaa mua mattojen vaihtamisessa. (Kellariasiaa.)

Nyt mulla ei sitten loppupäiväksi olekaan juuri tekemistä. Byhyy. Tarvii keksiä jotain.

Ruokahaluton haki lounaan ja päivällisen Bali Brunchista. Kun kerta on pakko syödä, niin yritetään vetää edes hyvänmakuisia.

Aurinko! Kevät! Siitepöly?

Aurinko paistaa edelleen, ei huono asia mielialan kannalta! Tänään kokeilin ekaa vamppikyytiä, kun kelataksi ei vienyt työterveysasemalle (kiinnostavia rajoituksia) eli nyt yksi sossun asiointikyyti käytetty. Mukavaa, tietysti. Kävin lekurissa, koska ikuiseksi muuttuneen nuhan lisäksi kurkussa tuntuu jotain. Ilmeisesti ei ole mitään muuta kuin uutta allergiaa jotain siitepölyjä kohtaan. En oo ikinä ollut allerginen siitoksille, mut ehkä nyt oon. Katotaan. Jos lääkkeet toimii, niin hyvä se. Alkaa kyllästyttää tää veren räkiminen.

Huomenna saan vieraita kisun synttäreille. Ihmiset = hyvä juttu. Edelleen mun syöminenkin sujuu paremmin ihmisseurassa, mutta sinnillä laitan aterian per päivä itelleni yksinäänkin. Ensi viikolla palaan töihin, ja sitten syödäänkin kollegojen kans. Pitäisi onnistua.

Mutta nyt ehkäpä päiväunet.

Pientä veritulppaa

Löytyi sattumoisin pieni keuhkoveritulppa. Syöpäklinikan väki huomasi, TT-kuvat otetiin viikko sitten. Selittää osan väsymyksestä ja hengenahista helposti! Mutta silti syytän myös muita lääkityksiä. Väsyttää nekin.

Mut hei, kyllä tämä jotenkin helpotti. Varsinkin kun lääkkeetkin on moiseen.

Duunionnellisuutta, vaihteeksi

Olen kai sitten semmoinen suorittajaihminen. Olen tänään ollut lähes onnellinen, kun tein töitä ihan työpaikalla klo 10-16.15. Koko ajan riitti hommaa. Työhuonekaveri oli taas toisessa kaupungissa, eikä paikalla ollut juuri muitakaan, koska kakrujen hiihtoloma. Mutta yksinäisyys ei yhtään puraissut vaikka alunperin niin luulin! Olen saanut aikaan pal-jon tänään. Nää kevään kolme isoa projektia – yhden dedis oli perjantaina, joten nyt vain tarkistin ja pistin eteenpäin, sekä aloitin projekti kakkosen samantien.

Onks teille tuttu kelleen Mikkisoftan Teams? Se on mun uusin ihastus. Voi kun saisin kaikki työkamut käyttämään sitä! Nyt mulla on kahden lähikollegan kanssa duunijutteluryhmä, joka on parhaiten elossa. Nuo muut nuivailee ”ei nyt taaaaas jotain uutta alustaa yhyy yhyy”. Pitäis vaan aina muistaa täräyttää Teams heti aamusta auki niin kestää menossa mukana vaik kotonakin. Tai no, kai sen aukeamisen voi säätää. Nyt pitäis vaan muistaa, mistä.

Valoistuu

Eile kleine ylläri! Olin ostanut lipun Raisan Häiriöön, joten Teatteri Jurkka napsi osoitteeni kai sit postituslistalle ja luukusta kolahti äsken Jurkan ohjelmisto. Onneksi katsoin enkä vaan linkaissut. Mysteerio Buffo! Nyt keväällä! Saarela ite! En pääse siitä ikinä irti! Olen ollut saman shown lumoissa vissiin yli 20 vuotta!

Sen verran ehdin huudella tästä tuolla muualla, että M tarttui toimeen ja osti meille huhtikuuhun liput. ROK. Itse varmaan mämmeröisin tässä vieläkin, mutta nyt on ainakin taattu lähtö :-D Kyl sen vielä kestää, en ole nähnyt Buffoa livenä kuin kerran.

Kelpoisa päivä muutenkin, sillä elokuviin alkaa taas tulla jotain katsottavaakin. Tänä viikonloppuna, jos suinkin jaksan, meinaan tsekata sekä All the moneyn että Wonderin. JA oheisohjelmistossa myös TukkaJukka! Olen kasvatellut taas tukun tummanharmaata näkyviin, niistä saapi hän tehdä vaaleat harmaat. Leikata ei. Nyt kasvaa taas.

Ooh. Huuh. Heti helpottaa kun on valoisaa ja kultturia pukkaa.

Arrival herätti aivon, heti parempi fiilis

Arrival! Siis leffa, josta kirjoitin aiemmin. Kielihommia. Paljon jäi käsittämättä silloin, mutta myöhemmin joku vinkaisi, että kantsii lukea Ted Chiangin novelli, johon elokuva perustuu. Kuukausi sitten sain kirjan kirjastosta, mutta panttasin aloittamista, koska… ööö, no, oli dekkareitakin kesken suomeksi, siinä englannin houkuttelevuus kummasti vähenee. Lopulta hankin tiedon, mikä novelleista on Arrivalin takana, luin äkkiä yhden toisen ja KÄÄK, kirjastosta tuli eräpäiväilmoitus! Kaksi päivää aikaa! Ei uusintamahdollisuutta.

Oli siis aloitettava heti Story of your life. Kirja kulki mukana nämä pari päivää. Sain luettua loppuun. Tekstissä ei ollut montakaan hetkeä, jolloin olisi voinut antaa ajatuksen vaeltaa muualla kun silmät syö tekstiä eteenpäin. Kyllä oli oikeasti pidettävä fokus siinä mitä luki! Ja niin siinä kävi, että suurin osa elokuvasta myös selvisi. Nyt leffa ei enää tunnu turhalta.

Joudun palauttamaan kirjan huomenna, mutta jonotan sen uudestaan, jotta voin lukea ekanakin tietty tämän tarinan uudelleen, jotta pääsen enemmän sisään siihen kaiken simultaanisesti kokemiseen, ja sitten myös loput jutut. Hieno päivä tämä. Hienoin pitkään aikaan. Aivokin ikäänkuin hereillä.

Muji käyty

Onneksi oon oppinut käyttämään taksia melko huolettomasti – päiväsaikaan varsinkin eihän se edes maksa mitään… Kun ei olis nimittäin eilispäivästäkään tullut mitään ilman taksia, sitä kun lähtee jostain Espoosta ja pitää olla kohtuuperäkkäin Kauppatorin laidalla ja Alppilassa, ni ei.

Mutta sinne Kauppatorin laidalle elikkäs Sofiankatu 4. Mujin poppi! Ja on meinaan isompi kuin Habitaressa, ehkä jopa 4x. Juuri eniten haluamaani eli silimiklasinpuhdistusliinoja ei tällä kertaa ollut (niitä ois voinut ostaa lahjaksikin kaikille, koska ne on tosi hyviä) mutta saihan tuonne rahusta menemään silti. Kissakin sai yhdestä pahvipaketista uuden tunnelin :)

Ooooo uusi tunneli!

Pieniä kosmetiikkatäyttöjä pari, hopeankiillotusrättejä koruja varten, ja pari ihan vain esineen vaihtoa eli uusi roskis kissanhiekalle ja uusi pakki työkalujen säilytykseen. Jos on jotain pitänyt joku viistoista vuotta, niin saa sen vaihtaa ihan vain jo vaihtelunhalusta, eix hä eix?

Tiedoksi: henkilökunta oli sitä mieltä, että Muji tulee Suomeen. Ei tiedetä milloin eikä minne, mutta ei ne huvikseen ole näitä poppeja pitäneet. Markkinatutkimusta takana ilman muuta.

– – –

Sitten myöhemmin, kun pöräytin taksilla kotiin Alppilasta, kuski unohti laittaa mittarin päälle. Tuli vielä odotettuakin halvemmaksi, hehe :-D

Messueläin liikenteessä

Messuilta iloisin ylläri esittelyyn ensin! (Iloisin sen jälkeen kun sain lipun Arulta, tietty *pusu*) Olin miettinyt pari viikkoa, että pitäisi saada isompi käsveska, tumma ja kevyt, mutta että läppäri kuitenkin mahtuisi, ja muuta. Enpä olis arvannut, että Appenzelleriä ostamalla saa juuri sellaisen: tummanharmaata huopaa eli kevyt, ja läppäri plus muuta mahtuu:

JES AI LAIK IT!

Hieno päivä. Kaikki onnistui. Kotona vedin huumeita niin että olin kivuton koko messuretken ajan. Olin myös laittanut sopivasti päälle, ei ollut ulkona kylmä eikä sisällä kuuma. Olin älynnyt ottaa jarrut kenkiin mukaan, koska arvasin että neljästä lämpöasteesta huolimatta Pasilassa on ne jäiset kohdat. Ja niin oli! Ihmiset luisteli hatarasti ja voivotellen, mä nappasin piikit jalkaan ja kävelin.

Porukkaa oli tietysti älyttömät määrät, ei ylläri. Yksi iso naulakko oli täysi jo alle tunti messujen aukeamisesta. Lippuja etukäteen ostamattomat jonottivat ulos saakka sateessa.

Menin ekana Viiniin&Ruokaan, koska halusin kattoo, onko englantilaisia astioita. Onnistuin rikkomaan pari lautasta viikolla… mut ei ollut nyt sitä kioskia. Löytyi muuta, ei hätiä. Mielestäni oli nyt aika suhteettoman paljon viiniä, ja koko alueelle oli K-18, siis myös ruokaan. Pöyrist! No, lemmikkimessuilla on varmaan taas jotain ruokakiskoja, saattaisi olla ehkä jopa eri kuin nuo. – Kävin myöhemmin uudestaan safkaosastolla. Silloin siellä oli jo niin paksu rasvankäry, että heti huomasi silmälaseissa. Not good.

Kirjamessut siis. Nautin niin paljon kun sain kävellä ja kävellä ja mihinkään ei sattunut! Lääketeollisuus yay! Katselin jos ois P.I. ollut, mulla oli Kissa laukussa odottamassa mahdollista nimmaria. Mut ei. Ainoa tuttu, jonka tunsin, oli Juha Hurme, ja sekin juoksi ohi. Sitten oli tietysti näitä klassikkoja, jotka moikkaa mulle ja mä että ”MOIMOI!” eikä mitään hajua, kuka sekin oli. Mitään kirjoja en ostanut, mulla on jo.

Kirjastosta olin saanut repullisen kirjoja – liioittelematta tällä kertaa, sillä koskaan ei oo varausjonosta tullut yhtä paljon yhtäaikaa – ja mulla oli yksi laukku varakenkiä ja muuta, ja sitten ostoslaukku, joten kuormakamelina poistuin messuilta kahden ja puolen tunnin jälkeen. Satoi edelleen… ja sataa edelleen. Ilma on on kyllä perkeleen kurja, mutta niin kauan kuin sataa, ei ole ainakaan liukasta. Paitsi Pasilassa.