VR

Mutta ei Valtion Rautatiet vaan se toinen VR – virtuaalitodellisuus…

Pääsin testiryhmään tänään. Olin se idari, joka ei ole koskaan pitänyt datakypärää päässään eikä ole pelannut videopelejä. Tarpeellinen henkilö siis! Aamupäivällä oli yksi puolen tunnin setti, myöhään iltapäivällä toinen. Pyörin samassa ympäristössä koko ajan, mutta iltapäivästä olin jo paljon tottuneempi meininkiin, joten en tiedä miten hyvin mun pörrääminen siellä hyödytti ketään. Meinaan, kun olin selvästi eritasoinen testaaja aamulla ja illalla.

Mutta joo, pystyin kertomaan pari bugia, esim. että joku pitkulainen asia siellä meni mun pään läpi vaikkei ehkä ollut ihan tarkoitus. Ja yhden hahmon jalat upposi osaksi lattiaan. Oli kyllä sinänsä vinkee kokemus, enkä olisi välttämättä halunnut lopettaa siihen puoleen tuntiin toisella kerralla. Kakella pystyi loikkimaan eri pisteisiin ympäristössä. Kerran huomasin istuvani kolmen äijän välissä lattialla, kun he istui tuoleilla. Vinkee oli sekin, että keskusteltiin testaajan kanssa tapahtumista koko ajan, ja hänen äänensä oli jännästi väärässä paikassa, koska ympäristö oli ihan eri.

Josko nuo datakypärät joskus kevenee (tällä kehitysvauhdilla vissiin heti huomenna), olis kiva päästä pörräämään johonkin ”virtuaaliteatteriin” vähän samaan tapaan kuin nyt mennään elokuvateatteriin.

Näkymättömyysviitta

Ostin joskus kolmikymppisenä ekan pitkähelmaisemman valkoisen paitapuseroni. Siis semmoisen, joka voisi olla asiallinen asiallisen ihmisen päällä. Kaulukset, rannekkeet, nappilista, slimmattu, ja kuten sanottu, pitempi helma. Persiin peittävä. Se kesti yli kymmenen vuotta. Osoittautui huippuvaatteeksi! Pakko löytää samanlainen, kun entinen alkoi rispaantua.

No eihän sitä samanlaista löytynyt. Samantapainen kyllä. Osoittautui taas huippuvaatteeksi. Nyt palvellut yli viisitoista vuotta. Ei ole vielä yhtään rispaantunut, mutta kangas tuntuu niin pehmeältä, että se ehkä hajoaa tomuksi, jos siihen puhaltaa.

Tämä vanha paita säilyy siis käytössä, mutta sille piti löytää seuraaja. Kaiken varalta. Tämän päivän olen käyttänyt siihen. Kävin läpi KOKO Itäkeskuksen, josta tavallisesti löytyy kaikki. Eipä. Tuli käveltyä ihan järkyttävän paljon. Sieltä sitten kotiin ja uusi suunta, keskustaan.

Nyt mulla on kolme uutta valkoista kauluspaitaa / paitapuseroa, joista yhdestä tulee mahdollisesti se, jota rakastan. Kaksi saa palvella ihan vain… paitoina, vaikkei niissäkään mitään vikaa ole. Semmosia tylsiä, niinku valkoiset paidat nyt on. Näkymättömyysviittoja :)

Ei ollut kyllä tarkoitus mennä aleen ollenkaan tänä vuonna, mutta kun kyttäsin luottopaitani kuntoa, ymmärsin, että ehkä sittenkin pitää. Parempi mennä ajoissa.

– – –

Mun piti tänään olla menossa siskontyttöni porukoiden luo huitsinvideen, lampaita ja ihmisiä kattomaan. O kuitenkin sairastui, ja mulla itelläkin oli vähän kireyttä massussa. Mitäs me Massuvaivaiset ry. Ei sitten ollut tänään se päivä, mutta toivottavasti kesän mittaan vielä, sillä tuliaisia on hankittuna repullinen.

Löytö

Mähän olen ihan idari. Varmaan viimeinen ihminen planeetalla, joka hokasi, että Kinaporin palvelukeskuksesta saa kuka vaan lounaan 7-8 eurolla. Ei tarvii olla asukas. En tiiä miten juuri tänään tuli mieleen tarkistaa, mutta joo, näin on. Siellä on erikseen myös kahvila pullapulleroisineen.

Samaisen keskuksen kuntosalille tosin vaaditaan sitten jo 63 ikävuotta taakse, mutta eiköhän sekin tästä, kun ootellaan. Toivottavasti tää helevetin lapanen paranee siihen mennessä, on meinaan kaikki kotikonstit jo kokeiltu enkä oo vieläkään päässyt venyttelyjä isompiin jumppiin käsiksi, koska rannekipu.

Otin kätsänsähköisesti yhteyttä Vallilan arvauskeskukseen, heidän sivulla kun sanotaan että viimeistään seuraavana päivänä he ottaa minuun päin yhteyttä. Ei oo mitään kuulunut vielä. Jos nyt loma-ajat ja muut rassaa heidän aikataulua, niin voishan senkin sinne sivulle päivittää, ei se vie kuin sekunteja.

Lidlin juustokakku, nam

Indonesiaa, Afrikkaa

Henmetti, kun mulla on taas niin pahulaisen vähän rahaa! Olisi kiva selata nyt lomalla kunnolla nää eksommat ruokamestat, mutta homma saattaa kuivua ennen kuin ehtii vauhtiinkaan. No kuitenkin:

Maanantaina Hakaniemeen pop-uppasi indonesialainen Warung. Kävin testaamassa makuja matkalla natsipoistoon. Ei voi moittii. Jännä, miten yksioikoisia suomalaiset safkat on näihin verrattuna, ja silti nekin on tavallaan ihan hyviä. Tottumus? Oikeasti kyllä luulis, että jos saa vetää tällaisia herkkuja koko ikänsä, niin maksalaatikko ei ehkä sen jälkeen olisi ihan ruokaa.

Sitten, tänään. Kaveri oli niin monesti kehunut African Potsia, että pakko oli lähteä maistamaan, varsinkin kun se on tuossa lähellä Mäkelänkadulla. Kiva sisustus, kommunikointi sujuu suomeksi, hyvät safkat ja jälkkärit. Poitsu varoitti chutneyista: tulisia ovat. Otin silti mango chutneyy. Oli. Tulista. Eniten tykkäsin paistetuista banskuista ja jälkkärimunkeista. Makeaa tietysti kumpikin, mähän olen tämmönen sokerihiiru. Muissakin safkoissa oli makuja, mutta ei tulisuuteen asti. Vegeannos äärettömän helppo kerätä.

Siinä ihan Potsin lähellä on myös jokin libanonilainen. Sen haluan vielä tarkistaa, oli rahaa tai ei. Ja Sturenkadulla taitaa olla jokin egyptiläinen etiopialainen. Ja siinä lähellä venezuelalainen. No, hyppäämiseksihän tää menee, ei voi mitään.

Vähän kuin nousisi lentoon

Nyt on muuten käsillä niin härö kirja, että terveille ei suositella ollenkaan. Paitsi pahoin pelkään että esim. Helistin tai Sandra saattaisivat olla kiinnostuneita.

Laurent Binet: Kuka murhasi Roland Barthesin? Tämä on samalla tapaa umpipimeydessään herkullinen kuin vaikka Steven Hallin Haiteksti. Ekana sitä uskotellaan, että joojoo tavallisessa maailmassa tässä vaan eletään ja kohta käynnistellään vähän jännärijuonta, kunnes *PÄRINÄÄ!* huomaat olevasi jossain fakin karusellissä ellei karussa sellissä tai ehkä karussa sellistä tai ehkä sellisti. Tuon Haitekstin olen ylistellyt varmaan moneen kertaan (kieli, sanat, kommunikaatio ja sitä rataa revitellen kunnes päässä helisee ja pelottaa niin perkeleesti). Mutta varsin vinkeeksi kääntyy tämä Barthesin keissikin. Semantiikka, semiologia, kielitiede, kommunikaatio – kaikki vuosisadan keskeiset ukot ja pari leidiä pörrää sekoittamassa murhaa(?) tutkivan poliisiparan päätä.

”Mitä enemmän tuntee humanistisia tieteitä ja ranskalaista hengenelämää, sitä hauskempaa lukijalla on.”, sanoi tuo Hesarin kriitikko. Ranskalaisesta elämästä en tiedä mitään, mutta kielitieteestä ja siitä vierestä ihan tarpeeksi, jotta kirja on älyttömän nautittava! Pitäisi vaan saada istuttua alas ja luettua pitempiä sessioita kerrallaan. Nyt kirjat päätyy lähinnä iltalukemisiksi, ja pööpöily petissä on aina liian lyhyt aika.

Voi että. Uskomatonta, että näin ”omia” opuksia on ilmestynyt ihan viime vuosina peräti kaksi, ja miten viihdyttäviä ne voikaan olla, kun osuu oikeisiin käsiin! Vink!

Santsi

Mullahan on vessassa niin vähän lattiapintaa vapana, että sinne ei ole ikinä mahtunut minkään muun firman kylppärimattoja kuin niitä Ikean valkoisia soikioita. Joita nyt siis enää ei ollut kummassakaan Ikeassa (kyllä, lähdin santsikierrokselle vaikka viikonloppu :) Ei se mitn, olin eilen ottanut umpimähkässä pari 40×60 mattoa, ja nehän olikin just sopivat! Tänään siis hakemaan niille vaihtomatot.

Kelpaa.

On tää. Ensin sopivia mattoja ei oo missään, ja sitten niitä onkin kaikissa väreissä. Eilen otin turkoosit, tänään hain harmaat ja mustavalkoiset. Yhtä vähän tai paljon se kissanhiekka vissiin näkyy kaikissa.

Muut ostokset jäi kovin vaatimattomiksi. Mutta oli just sopivasti aikaa kierrellä, kun en edes yrittänyt syömään tällä kertaa.

Oli tavallaan järkeäkin tehdä näin päin, että nyt Ikeaan, ja menis ma ja ti elokuviin päiväsaikaan. Silloin liput on niin halpoja ennen klo 17, että ei tarvii käyttää edes sarjalippuja, maksaa rahalla vaan. Multa loppuu rahat joka tapauksessa ensi viikolla, joten ELÄMÄ RISASEKS!