Sepä imaisi

En tiedä, mitä mun päässä on liikkunut kun luin Aikamatkustajan vaimoa ensimmäisen kerran – koska silloin jätin sen kesken! Nyt kun luen toista kertaa, kirjahan imee oikein nätisti mukaansa. Pitäisi vaan saada aikaan joskus sellainen sessio kuin lapsena lukiessa, että paahtaa vaan tuntikausia kirjan kimpussa (Vaimossa on jotain kuusisataa sivua, niin että riittää). Nyt tulee luettua vain ennen nukahtamista, liian pieniä pätkiä.

Kirjasta on tehty myös leffa. Pitää laittaa tilaukseen heti kun kirjaston jonoon tulee tilaa. Yritin jo äsken poistaa sieltä jotain tämän leffan hyväksi, mutta kun – ei – pysty. Semmost se on, kun tilaa vain hyviä juttuja! :-D

Semmoista päivää ja tuommoista yötä

Jotain liikettä sentään. Eilen kävin katsomassa Vuosisadan naiset. Äh, niin turhaa. Päähän ei jäänyt mitään. Odotan niin kovasti, että Season Film Festival alkaisi! Mulla on jo kuusi lippua ostettuna, ja aion istua niin hemmetisti.

Olen ihmetellyt, käynkö mä jotenkin omituisiin aikoihin elokuvissa nykyään, kun joka paikassa on niin paljon ihmisiä, meneepä milloin vaan. Mutta joo tosiaan – Rex ja Maxim on poissa pelistä, ja Kino Engel samoin. Kyllähän ne ihmiset jonnekin valuu. Toisaalta Arabianrannassa näkee Sherylissä nykyään samat leffat kuin Finnkinolla, ja Kallioon on tullut tämä Riviera. Orion on eri genreä, siellä ei näe uusia leffoja juuri ollenkaan.

Mutta näitä pieniä korttelikinoja, niitä on 11 viimeisten laskujen mukaan. Toivottavasti asiakkaita riittää niihinkin, eikä vaan tukkimaan Finnkinon vessajonoja!

Tänään, jes, pitkästä aikaa Brunolle. Olen kadottanut tajun siitä, milloin siellä on kirppari ja milloin muuta, mutta nyt taas hokasin kirpparin. Kuten diljoona muutakin, lue: ruuhka. Ostin parit isot harmaasävyiset huivit eurolla kappale, koska niillä voi lämmitellä töissä tai kotona tai laittaa vaikka kissankoppaan, kun kulahtavat tarpeeksi.

Pestyinä jo.

Seuraavaksi sityyn. Etsin ihan yhtä tiettyä juttua lahjaksi ystävälle, mutta aika toivotonta. Löysin välttävän. Samoilla penkomisilla hommasin itselleni lisää paksuja ja ohuita sukkahousuja sekä *PIRHANA – TAAS HERÄTE!* yhdet sukat. Mulla on niiiiiin paljon sukkia, että loppuiäksi, mut en taas voinut olla ostamatta, koska kissakuosi ja mv!

– – –

Muuten elämäni on vaan täynnä syntiä: suklaata, pullaa ja capuccinoja. Jo alan kohta kaivata niitä aikoja, kun ei ollut ruokahalua. Meinaan, vaaka kyllä kertoo, mihin suuntaan numerot juoksee nyt. En ole ikinä tajunnut, miten ihmiset pitää painonsa normaalina. Multa se ei onnistu kuin sairaana tai köyhänä. – Yöt on myös melko persiistä, tai oli ennen kuin aloin tottua. Herään nimittäin toistakymmentä kertaa per yö, ihan lääkinnästä riippumatta. Eikä voi ottaa tabujakaan kovin isolla kädellä, koska pitää päästä ylös aamulla. Tässä nää kaksi ongelmakenttää – nukkuma-aika ja valveillaoloaika. Muuten ihan ookoo nääs.

– – –

Töissä on jotenkin ehkä kevyempää kuin muina keväinä. Tehtäviä on tullut lisää, mutta toisaalta vanhoja juttuja osaa tehdä nopsemmin. Lisäksi yksi softa osaa nykyään ennustaa samat, mitä meidän piti ennen kirjoittaa käsin, ja se nopeuttaa ja ilahduttaa ihan hemmetisti. Vielähän tässä on matkaa ennen kuin on viimeiset parit uunista ulos, mutta rohkeella mielellä olen sesongin suhteen nyt jo. Työkaverit on hyviä ja tuetaan toisiamme. Selvitään tästäkin keväästä!

Takkitäydennys

Eipä musta kunnon vegaania tulisikaan. Ostin nyt sitten oikeasti lämpimän talvitakin, koska alkaa nyppiä tää Hellsingin tuulitunneli-ominaisuus, kostea holotna mereltä ja pakkanen. Lisäksi ois tosi kiva olla pumppaamatta alle kaikkea mahdollista, olis vaan sisätiloissa näteissä sisävaatteissa. Ei aina sitä paksua neulosta päällimmäisenä. Toivottavasti tää nyt riittää vähintään kymmeneksi vuodeksi, oli meinaan alessakin melko tyyris. Tilille jäi alle viiskypää.

Itäkeskuksen Halonen se on semmoinen kauppa, että löydän sieltä aina tarvitsemani. Se on kummallista. Käyn siellä harvoin, ehkä pari kertaa tai kerran vuodessa, justiinsa näitä sesonkijuttuja täydentämässä. Viimeksi löysin sieltä kolmet valkoiset housut. Myös edellisen (huonomman ja ohuemman) toppatakin olen löytänyt Halosen alesta yli kymmenen vuotta sitten. Ja sitä edellisen villakangastakin… Heh. En kyllä kunnolla edes uskonut, että enää olisi jotain hyvää alessa, koska on kuitenkin jo helmikuu. Mutta näinpä vaan nappas.

Eli nyt ei sit osteta kameraa, ja seutulippuakin vain kuukausi kerrallaan.

10+

Eilen tapahtui jotain ihan uutta. Lähdin vierailulle huitsinnevikseen sisarentyttäreni O:n, hänen miehensä J:n ja tenavien V-tyttö 12 vuotta ja U-poika 10 vuotta luokse. Heillä on itse suunniteltu ja rakennettu talo keskellä ei-mitään – ensin mennään lähijunalla puoli tuntia, sitten otetaan oma auto parkista ja ajetaan vielä 10 kilometriä kohti pimeyden ydintä. Mut kämppä on ookoo: siivessä täysimittainen studio ja tarkkaamo, koska vanhemmista kumpikin on muusikoita, ja sit se asuntohommeli siinä vieressä.

En ollut tavannut tenavia koskaan ennen, joten mun piti vähän suunnitella omaa osuuttani, millaisin eväin sinne menisin. Vain kerran voi tehdä ensivaikutelman, ja silleen! O oli kertonut lasten harrastuksista ja toiveista (joita on niin vähän että vanhempienkin on vaikea keksiä nuille joululahjoja). Ajattelin siis tarjota mieluummin elämystä kuin konvehtirasiaa – vaikka senkin vein, O:n toiveesta.

Kävin ekana kattelemassa lasten huoneissa, mitä he mahdollisesti halusivat mulle näyttää. Tyttö näytti piirustuksiaan ja mä näytin mukaani ottamaani Rotring-kynää, kokeiltiin. On meinaan hyvä piirustuskynä. Pyysin häntä keskustelemaan joulupukin kanssa asiasta, jos kiinnostaa. Nuin, ja tyttö oli voitettu. Pojan kanssa kierrettiin vähän pitempää kautta, koska ekana piti kattoo Joulukalenteri teeveestä. Olin aatellut alunperin, että oon oma itteni vaan, kyllä se siitä. Kun ei pennut kerta ole tuon ujompia. Näin se eteni.

Kun oltiin syöty, kerroin lisää itestäni, esim se missä olen töissä ja mitä siellä tehdään. Koska tämä liittyi suoraan siihen, mitä aion heille näyttää uutta elämästä. ”TÄMÄ VOI MUUTTAA KOKO ELÄMÄNNE! Tai sitten ei.” Aloitin näyttämällä tämän filmin ja sitten näytin, millaisia täysin surkeita 10-15 sek animaatioita olin tehnyt Samsungin kameran videolla rec/pause. Pari sekuntia kuvaa, pause, liikuta näyttelijää hiukan, sama uudelleen. Oli hyvä, että näihin kerääntyi kaikki virheet (epävakaa kamera, epävakaa fokus, liian nopea näyttelijä jne. tahallisesti tietenkin …köhköh krööhöhöhKÖHKÖH oho, yskä) koska seuraavaksi pääsin esittelemään ilmaisen softan, jolla voi tehdä oikeasti hyviä pieniä animaatioita ja joka toimii itse asiassa ihan samalla periaatteella kuin ed. animaatiokone, mutta on paljon uudempi: Lego Movie Maker.

Tenavat leijui aika hyvin jo tässä vaiheessa, mutta sitten kaivoin laukusta vielä muovailuvahapänikän ja spatulan. O oli sanonut, että nää on kasvaneet muovailuvahasta yli jo aikoja sitten, mutta koska mun työpaikallakaan ei olla kasvettu muovailuvahasta yli, niin päättelin että asennekysymys. Jo eilen oli helppo huomata että muovailuvaha on rok, ja tänään tuli heti aamusta puhelimeen lisää kuvia, myös miehen taidetta.

Lisäksi annoin tytölle kultaisen korostustussin, kun hän kerta piirtää.

Sit me pelattiin Dixittiä.

Oon niin helpottunut! Tää vierailu meni asteikolla 0-10 jonnekin viiteentoista! Nyt mulla on O:n ja vanhimman siskoni lisäksi kaksi läpimukavaa, vaikkakin pienikokoista sukulaista! Arvokasta. (Mies ei ollut kotona nyt, koska mussiikkihommoo, mutta olen mä hänetkin tavannut pari kertaa.)

Tiedättekö, ihan kuin ois pikkasen kasvanut juuria jalkoihin tai ehkä siiventynkää kantapäähän. On niin mukava olo tuosta kaikesta!

Kumma juttu

Oon ihmetellyt puoli syksyä, mitenkähän mulla on niin hirveästi rahaa. No tietenkin silleen, että istuu vaan kotona ja ostaa maksimissaan lääkkeitä ja lämpösiä alusvaatteita, mutta silti. Eilen se sitten selvisi. Olin jättänyt maksamatta viime kuussa sekä asuntolainan lyhennyksen että vastikkeet. Wuppii. Kaiken huipuksi tässä ja ensi kuussa palkka on 75% normaalista.

Eikä toi ole edes ainoa syy miksi kaipaan niin töihin. Mutta 19.12. vasta… siihen mennessä pärjättävä kokouksissa juoksemalla ja satunnaisilla lounailla duunissa.

Nappas!

Meinaan kehua täs paria leffaa, mutta ekana tarttee sanoa toisesta kulttuurielämyksestä. Kävin TukkaJukalla lyhennyttämässä pehkoa – nyt kun hiuksia lähtee enemmän, niin on fiksumpaa pitää lyhyempi tukka – ja siinä pöydällä oli Fingerpori-kirja. Tartti kyllä hymyillä ihan hampailla kun tempaisin kulttuurit siinä muun touhun lomassa. Monasti hauskaa ollut parturissa ennenkin, mutta kyllähän tää keikka oli oma itsesä :-D

Eilen mulla oli lippu valmiina klo 18 alkavaan leffaan (Night Visions) mutta päivä näytti tyhjältä, niin vilkaisin Finnkinon tarjontaa. Apua, ainakin neljä leffaa jotka on pakko nähdä! Aloitin ihan vaan jostain ja menin iltapäivästä kattoo The Accountantin. IMDB tarjoilee 7,7/10 joten ei se nyt ihan kakka voi olla. Etenkään kun Ben Affleck. Eikä varsin kakka muutens ollutkaan! Toimintajännärin ja draaman välissä mennään, ja Affleckin hahmokin on jotain supersankarin ja tavallisemman sankarityypin väliltä, lukuunottamatta hahmon autismipiirteitä. Ne on taas ihan oma lukunsa tässä tarinassa.

On nykyaikaa, on takautumia ja mennään paria kolmea tarinaa rinnakkain. Ei tarvinnyt tuijotella kelloon. Kiinnostavaa sutinaa riitti joka minuutiksi. Affleckin lisäksi mieli tekisi mainita J.K.Simmons, mutta muuten castaus oli mulle aika yhdentekevä. Anna Kendrick, en edes tajua. Aina yhtä hömelö eikä osaisi näytellä oikealle eikä vasemmalle.

Lueskelin joitain arvosteluja jälkeenpäin. Kumman monet olivat sitä mieltä, että loppupuolen pahisten tappaminen vei hyvää leffaa alaspäin ja oli jotenkin muka liian suoraa. HAH, ETTE VAAN TAJUU! Tottakai pahikset pitää tappaa heti kun ne näkee, pam nappi otsaan! Ehkä mennäänkö kymmenissä- vai sadoissatuhansissa sellaisia leffakohtauksia, joissa osapuoli jää selittämään toiselle nyssää kuolet, koska siks, ja sit tietysti se toinen kerkee keksiä jonkin pelastuksen. Ei tässä. Suoraa toimintaa. Tykkäsin. Pam!

Ehdin syödä välissä, sitten toiseen teatteriin nostalgisissa toiveissa: Jyväskylän meininki: A Punk Documentary. Toimi! Voi Night Visions, mitä aarteita välillä tarjootkaan!

Tässä mentiin siis Jyväskylän punkkia ihan sieltä alusta saakka – kun olin itsekin vielä Jkl:ssä opiskelemassa ja myöhemmin Lutakossa vapaaehtoistyövoimana. Tuttuja nimiä ei juurikaan ollut, koska enhän mä punkkareita silleen tuntenut. No, SE:n Yari. Mutta joka kerta kun mainittiin Ilokivi tai Lutakko, sydämessä helähti :-)) Paljon haastatteluja! Hyvän dokkarin oli tenavat tehneet. Eikä tarvinnut isoa koneistoa tai isoja rahoja, kyllä sitä voi tehdä, kun lähtee vaan tekemään hyvän porukan kanssa. Onnittelut!

Se oli mun ainoa Night Visions tänä vuonna. Paria muuta elokuvaa kyttäilin, mutta se oli se kova lumisadepäivä, raskas liikkua, en sitten viittinyt. Saahan nuo dvd:nä jos jäi vaivaamaan.

En ois halunnutkaan

Aloin eilissäillalla katsella netistä lämpimiä alusvaatteita. Pitkälahkeisia, pitkähihaisia… Olin jo aiemmin käynyt hintahaarukoimassa esim. Camussa, joten tiesin, että merino kustantaa satasen kummankin puolen, paita tai housut. Yhtäkkiä löysin merino-aluskerraston, jossa paita oli 35 egee ja housut samoin. WooT? KappAhlissa. YHDESSÄ liikkeessä keskustassa.

Se oli sitten pyhiinvaelluksen paikka heti aamusilmän auettua.

Eka myyjä opasti mut alakertaan alusvaatteisiin. Ylettömän ystävällinen myyjä siellä totesi, että ei ole merinoa ollenkaan. Edelleen väitin katsoneeni netistä, että on, ja tässä nimenomaisessa myymälässä. Kävelimme yhdessä takas yläkertaan ekan myyjän luo. Hänen mielestä kyseisiä rätei tuli kyllä. Etsittiin kolmestaan koko myymälä läpi, ylä- ja alakerta. Ei löydy. Sitten materialisoitui kolmas myyjä, joka sanoi laittaneensa vähät saapuneet kaksi paitaa ja housua myyntiin, ja että ne on varmaan menneet jo, kun ei kerta löydy.

Vielä takaisin alakertaan, koska ylettömän ystävällinen halusi soittaa toiseen keskustan myymälään, olisiko heillä näitä. Puhelun aikana selvisi, että paitsi ettei tuotteita ole, niitä ei olisi ikinä pitänyt tullakaan Suomeen, vaan ne oli matkalla Norjaan.

Norjan köyhille halapoo merinoo, jepjep. No, EI SE MITÄÄN. On meinaan varaa ostaa ne Partioaitan tms. satasen housut, jos nyt tähän mennään ja siitä on kii :-( Vaan ehkä ois maistunut vähemmälläkin rahalla.