Messueläin liikenteessä

Messuilta iloisin ylläri esittelyyn ensin! (Iloisin sen jälkeen kun sain lipun Arulta, tietty *pusu*) Olin miettinyt pari viikkoa, että pitäisi saada isompi käsveska, tumma ja kevyt, mutta että läppäri kuitenkin mahtuisi, ja muuta. Enpä olis arvannut, että Appenzelleriä ostamalla saa juuri sellaisen: tummanharmaata huopaa eli kevyt, ja läppäri plus muuta mahtuu:

JES AI LAIK IT!

Hieno päivä. Kaikki onnistui. Kotona vedin huumeita niin että olin kivuton koko messuretken ajan. Olin myös laittanut sopivasti päälle, ei ollut ulkona kylmä eikä sisällä kuuma. Olin älynnyt ottaa jarrut kenkiin mukaan, koska arvasin että neljästä lämpöasteesta huolimatta Pasilassa on ne jäiset kohdat. Ja niin oli! Ihmiset luisteli hatarasti ja voivotellen, mä nappasin piikit jalkaan ja kävelin.

Porukkaa oli tietysti älyttömät määrät, ei ylläri. Yksi iso naulakko oli täysi jo alle tunti messujen aukeamisesta. Lippuja etukäteen ostamattomat jonottivat ulos saakka sateessa.

Menin ekana Viiniin&Ruokaan, koska halusin kattoo, onko englantilaisia astioita. Onnistuin rikkomaan pari lautasta viikolla… mut ei ollut nyt sitä kioskia. Löytyi muuta, ei hätiä. Mielestäni oli nyt aika suhteettoman paljon viiniä, ja koko alueelle oli K-18, siis myös ruokaan. Pöyrist! No, lemmikkimessuilla on varmaan taas jotain ruokakiskoja, saattaisi olla ehkä jopa eri kuin nuo. – Kävin myöhemmin uudestaan safkaosastolla. Silloin siellä oli jo niin paksu rasvankäry, että heti huomasi silmälaseissa. Not good.

Kirjamessut siis. Nautin niin paljon kun sain kävellä ja kävellä ja mihinkään ei sattunut! Lääketeollisuus yay! Katselin jos ois P.I. ollut, mulla oli Kissa laukussa odottamassa mahdollista nimmaria. Mut ei. Ainoa tuttu, jonka tunsin, oli Juha Hurme, ja sekin juoksi ohi. Sitten oli tietysti näitä klassikkoja, jotka moikkaa mulle ja mä että ”MOIMOI!” eikä mitään hajua, kuka sekin oli. Mitään kirjoja en ostanut, mulla on jo.

Kirjastosta olin saanut repullisen kirjoja – liioittelematta tällä kertaa, sillä koskaan ei oo varausjonosta tullut yhtä paljon yhtäaikaa – ja mulla oli yksi laukku varakenkiä ja muuta, ja sitten ostoslaukku, joten kuormakamelina poistuin messuilta kahden ja puolen tunnin jälkeen. Satoi edelleen… ja sataa edelleen. Ilma on on kyllä perkeleen kurja, mutta niin kauan kuin sataa, ei ole ainakaan liukasta. Paitsi Pasilassa.

Mainokset

Turha viikko, mutta paranee loppua kohti

Viime torstaina siis köpöttelin Kekkosesta kotiin = virhe. Jalat on olleet kipeät siitä lähtien. Otin tiistaina jo lepopäivän kotona, ja keskiviikko mämmäytyi lääkärin ja röntgenin kans, en ehtinyt töihin ollenkaan. Illalla muistin lähteä Roksiin (lähellä) stand-uppiin, mikä olikin hyvä veto, sillä puolivalmiit, valmiit ja raakileet esiintyjät kirvoittivat muutamat spontaanit mielihyvät. Nimi muistiin: Manu Raivio. Tää oli viimeinen esiintyjä ja vei meikit leegoilla, kissoilla ja mäyräkoiralla. Mut ei ollut ainoa hyvä, todellakaan.

Lievästi viheriänä katoin, kun keikan jälkeen esiintyjät ja niiden kaverit jäi läppäilemään. MÄÄKIN HALUUN! Määkin haluun, että voi heittää läppää baarissa kamujen kaa ja kaikilla on hyvä meininki ja sujuva sana ja nopsa aatos ja hauskaa!

Tänään turha päivä töissä, kuten alla tiivistetty. Lopulta vajosin selvittämään leikearkistomme. Kolme vuotta sitten oli jo onneksi eroteltu vuosittain kaikki suoraan työpaikkaa koskevat leikkeet, iso Stokkan paperikassillinen. Kävin nyt sitten läpi leikkeet, jotka koskettivat duunia ehkä poliittisten päätösten kautta, nimitysten ja ihmisten kautta, eri alojen kehityksen ja taantumien kautta, etiikan kautta jne. Eli 85% niistä roskiin ja lopuista toinen kassillinen. Pomo nimittäin haluaa tehdä niille jotain lähimmän 5-10 vuoden aikana ja meillä on muutto uuteen rakennukseen ensi kesänä, niin että halusin paperit pois nurkistani. Kärräsin kassit pomon ovelle, reh reh. Sorted!

Mihin mä jäin? Joo, jalat. Tänään sitten tuli tuo mähnä taivaalta. En vielä laittanut jarruja kenkiin, koska vissiin plussan puolella, mutta ihan kohta tarvii. Ehkä jo heti huomenna. Mukana kulkevat taas kuukausitolkulla, joko laukussa tai kenguissa. (Tästä artikkelista tykkään kovasti ja suuntaisinkin heti noihin kenkiin, mutta mun huono askellus vaatii vähän toisenlaiset viritykset. Silti kato tuo linkki jos turvalliset kengut kiinnostaa sua normaalijalkaista.)

Huomenna etäpäivä mutta jatketaan myös jaloista. Ultra polvista, ehkä joutuu tyhjentää jotain nestettä ja ehkä kortisonia. Mitä vaan, että pääsen kömpimään Ruoka&Viini -messuille. Tai siis kai ne nyt on. Eikös ne aina ole Kirjamessujen kans? Joka tapauksessa lauantaina taas messukeskusta kohti, oli mitä oli.

Jospa jalat jaksaisi paremmin

Käväisin illalla pitkästä aikaa Kekkos-klubilla. Kuin olisi päässyt kivalle retkelle kaverien kanssa: sielu raikastui ja nauraakin sai. Pieni tauko klubissa teki kai siis hyvää! Kävelin sieltä kotiin, mikä lie ollut virhe, sillä jalkojen kuluttaminen kostautui nyt tänään, kun en jaksanut selata loputtomiin I love me -messuilla. Vähän yli tunti, ja jo ihan hiessä ja rampana. (Vapaapäivä, jee!)

Jotain löysin. Käsivoiteita ostin useamman, koska niitä menee koko ajan ja on oltava saatavilla. (Ja niitä voi käyttää jalkavoiteinakin, hihi) Vähän Madaraa naamariin. Tukkaan jotain suihketta kiharoita innostamaan. Raakasukkulaatia. Siinäpä ne taisi olla. Harmitti oikeasti, kun ei jalat. Sentään Habitaressa olin nähnyt, että kyllä ne jalatkin jaksaa jos ei oo taustalla jotain riehumisia.

Sitten päivän ihastuttavat osuudet! Naapuri on hetken aikaa sairaalassa, joten hoidan Rinsessaa. Hän on siis tämmöinen vähän sosiaalisessa kehityksessä kesken oleva kisu, mutta olen saanut häntä hyvin kesytettyä ja tutustuttua edellisillä hoitokerroilla. Ja nyt, tänään: Rinsessa hyppäsi mun viereen sohvalle heti kun tulin! HYPPÄSI VIEREEN. Tajuatteko, miten iso askel tuo on vieraan kissan kesytyksessä? Tästä ei ole järin monta viikkoa, kun hän vasta oli hypännyt ensimmäisen kerran oman ihmisensä viereen sohvalle. Ja nyt mun!

Hyppäsi mun viereen! GASP!

Sitten otin taas surkeat jalat alleni ja kipittelin vihdoin naapurissa asuvan Aruzelin luo kahville ja laitelmia katselemaan. (Vihdoin naapurissa = ostaneet asunnon ajat sitten, mutta nyt pääsivät vasta muuttamaan)

Ja sieltä hierojalle. Yllärinä S vetäisikin imukuppihieronnan. Tai siis, se alkoi siitä kun hän haluisi kokeilla imukuppia mun kipeään käteen, mutta levisi sitten koko podille. Ikivanha kiinalainen juttu, mutta S oli käynyt koulutuksessa vasta nyt, jotta uskalsi alkaa tehdä. Kaipa se oli ihan tavallisen hieronnan vertainen: niitä lihaskalvoja sieltä paukkui auki ehkä hiukan vähemmän tuskallisesti kuin käsin tehdessä, ja muutenkin oikein miellyttävä kokemus.

Tästä kohta taas Risnsessaa kohti. Varmaan jutellaan raksuista ainakin. Ja vähän leikitään.

Kulkemisia

Muistatteko, viime vuonna kävin sukuloimassa siskontyttöni kotona? Tänä vuonna tein saman. Mun tavallinen tahti nähdä harvoja verisukulaisia on ehkä kerran 20 vuodessa, ja nyt sitten jestas joka vuosi. Mitä tästä vielä tulee?

Huomasin myös, että nyt on sukua kai nähty jo alustavasti tarpeeksi, koska enää en mielessäni hämmästellyt koko aikaa O:ta tuijotellen ”miten jollain voi olla ihan samanlainen yläkroppa kuin mulla?!” ”miten jollain voi olla ihan samanlaiset käsivarret kuin mulla?!”.

No kuitenkin, nyt oli koko porukka siellä eli emäntäiseni O, mies J ja tenavat V ja U. Illemmalla lähdettiin moikkaamaan lammashaan asukkeja. MÄÄ! MÄÄ! Pukkasi once in a lifetime -kokemuksen siis. Jolloinka tuumasin, että antaapa kameran laulaa sitten. (Arktinen suojavarustus on punkkien ja pistävien hytyjen varalta.)

Jollain on silkkinen nenu

Sylilammas

Hyvin ystävällisiä elukaisia on he! Ei tarvinnut yhtään edes lammaskuiskailla, kun syliin riensivät ihan muuten vaan huvikseen. Tykkäsin!

– – – –

Eilen sitten toisenlaista. En ollut käynyt Fashion Centerin ysmyssä kai kymmeneen vuoteen. Muistan silloin ostaneeni kissablogissa kuuluisaksi nousseen harmaan viltin, ja yhden häiriintyneen paidan, josta luovuin pari vuotta sitten. Tällä kertaa mukana Naukulan mamma, jonka kanssa jatkoimme myös etsimään toista ysmyä Vehkalan suunnalta. (Se olisi ollut se harmaa kuutio keskellä ei-mitään, mainitsin sen taannoin täällä.) Ei onnistunut aukioloaikaan se, mutta ei harmittanut. Ekasta ysmystä kahdet merinovillasukat, kahdet hanskat ja kolme huivia. Yhtä paitaa – jälleen mallia melko härö – kokeilin, mutta siinä ikävästi sauma kulki just persiin eli leveimmän kohdan kohdalla. Ei ikinä hyvä idea. Mutta siinä olisi sopinut koko S! Mieltämyllertävää normaalisti XL:ää käyttävälle! Nuilla taisi olla ihan omat taulukot…

– – – –

Tänään sitten K:n kanssa silmäämään elokuva, jota ollaan odotettu pari vuotta: Kingsmanin jatko-osa. Eka osa oli huima nautinto meikäläisten makuun, mutta tää kakkonen pelottaa hiukan mm. siinä mielessä, että tässä herätetään henkiin tyyppi, joka täysin varmasti kuoli ykkösessä. Se on aina ärsyttävää. Mutta katsottavahan tää on, ei pääse yli ei ympäri.

Lippuja, lippuja!

Niin kauan kuin lomarahoja on jäljellä… Olen yrittänyt nyt ostaa lippuja joka showhun, joka edes auttavasti kiinnostaa. Lopputuloksena, että syyskuu sutisee ihan himona! Otin Rakkautta&Anarkiaa -sarjakortin täyteen, ja lisäksi on pari stand-uppia ja yks miimikko. Hiukan huolestuttaa, miten jaksan hypätä, mutta kun on liput ostettuna niin pakko. Sitäpaitsi, mitä tulee R&A:han, olen jo oppinut ottamaan eväät mukaan. Aina siinä ehtii jotain haukata päivän mittaan.

Ei kai tätä vuodenaikaa muutenkaan kestäis.

O-ou, taas tulee tavaraa

Edelleen sanon, että fantastista että Brunon kirpparimyyjät pitää järjelliset hinnat eli sellaiset, joilla tavaroista pääsee eroon! Mähän en edes kuuntele musiikkia, mutta on mulla sen verran yleistietoo, että bongaan, jos jollain on siellä levällään pari laatikollista vain hyvää musaa. Voi hertsikuusama. Kyllä piti kattoo joka levy, kun ei meinannut uskoo. Lopulta sitten otin nämä:

Ilona tunkee naamaansa Bob Marleyn 3CD:n päälle

Bob Marleylta ja Billie Holidayltä 3CD:t. Rinneradio. Temptations. Kaksi Prodigyä. Kolme levyä 70-luvun diskoklassikoita. Mustalaisgroovea. KYMPILLÄ. Ihan älytöntä, mut kyl mulle sopii. Joltain toiselta ostin Trainspottingin DVD:n, ois maksanut 20 senttiä, mutta annoin 50 kun ei ollut pienempää. Mitäs me pösörikkaat.

Olen vältellyt kirppareita kuukausitolkulla, kun ei ole tarpeita. Ei nämäkään tarpeeseen tulleet, mutta onpa taas tuntikausia kuunneltavaa, jos sattuis siitä kohtaa ottamaan. Rinneradio soi jo!

VR

Mutta ei Valtion Rautatiet vaan se toinen VR – virtuaalitodellisuus…

Pääsin testiryhmään tänään. Olin se idari, joka ei ole koskaan pitänyt datakypärää päässään eikä ole pelannut videopelejä. Tarpeellinen henkilö siis! Aamupäivällä oli yksi puolen tunnin setti, myöhään iltapäivällä toinen. Pyörin samassa ympäristössä koko ajan, mutta iltapäivästä olin jo paljon tottuneempi meininkiin, joten en tiedä miten hyvin mun pörrääminen siellä hyödytti ketään. Meinaan, kun olin selvästi eritasoinen testaaja aamulla ja illalla.

Mutta joo, pystyin kertomaan pari bugia, esim. että joku pitkulainen asia siellä meni mun pään läpi vaikkei ehkä ollut ihan tarkoitus. Ja yhden hahmon jalat upposi osaksi lattiaan. Oli kyllä sinänsä vinkee kokemus, enkä olisi välttämättä halunnut lopettaa siihen puoleen tuntiin toisella kerralla. Kakella pystyi loikkimaan eri pisteisiin ympäristössä. Kerran huomasin istuvani kolmen äijän välissä lattialla, kun he istui tuoleilla. Vinkee oli sekin, että keskusteltiin testaajan kanssa tapahtumista koko ajan, ja hänen äänensä oli jännästi väärässä paikassa, koska ympäristö oli ihan eri.

Josko nuo datakypärät joskus kevenee (tällä kehitysvauhdilla vissiin heti huomenna), olis kiva päästä pörräämään johonkin ”virtuaaliteatteriin” vähän samaan tapaan kuin nyt mennään elokuvateatteriin.