Sellast

Hämppylinnassa toissapäivänä. Eilen täällä kävi illalla kaveri (joka sai kesäkurpitsalettuja ihan vahingossa, sillä en tiennyt että hän tulis!) jolle yritin kovasti muistella, että olen käynyt Tampereella kaksi kertaa tänä kesänä, mutta jännä kun siitä toisesta kerrasta on kaikki muistikuvat jo hävinneet. Johtuu varmaan siitä, että EN ole käynyt Tampereella vaan viimeks kävin Hämeenlinnassa. Mutta koska siitä oli jo vuorokausi, olin jo unohtanut koko asian. Tajuutteko, miten ihana vanhus musta tulee?! Ihan pihalla koko ajan.

Linna lähestyy

Perse linnassa

Tää oli kirpparilla niin kauhee, että mieli teki ostaa kotiin. Ihan hirvee.

Mutta sitten ostin kuitenkin vain nää helmet. Tosi kaunis väri.

Eilen meillä kävi myös kiltti kissatäti Pau, jolle Zet väitti ei-olevansa sylikissa. Mutta niinhän se aina väittää.

”Äääääk, tahdon pois! Ei syliin, ei syliin!” Drama king.

Sattui olemaan kesän toinen lämmin päivä. Käytiin Levantissa syömässä, ja siellä oli kuuma. Ihanaa ruokaa. Olen käynyt varmaan jo kymmenen kertaa, eikä vielä kyllästytä yhtään. Masukin tulee täyteen! Ainoo ikävä, että ei siellä aina suomella pärjää. Mun mielestä Suomessa pitäisi pystyä tilaamaan appeensa suomeksi.

Nyt on sopivasti kaikkee

Vihdoinkin tapahtuu koko ajan. Tai ainakin tarpeeksi. Jää turhat tylsyyteen mässyttämiset pois. Oon huomannut, etten tarvii edes purkkaa, jos on toimintaa ja ihmisseuraa. Mutta vailla niitä, pakko saada jotain. Ja näin ne kilot kertyy.

Eilen siis Porvoossa kissamuseolla ja eläinsuojelutalolla. Tänään omaa kissadraamaa, herättyä heti apteekkiin hakemaan troppia jne. jotta kisun masu paranee huomikseksi tai ainakin kohta. Koska lähden huomispäiväksi Hämikseen katsomaan linnaa ja vanhoja kamuja.

Tänään oli pitkä kokous talon ensimmäisistä pihabileistä. Niiden suunnittelua siis. Onneksi hallitukseen kuuluu myös ravintoloitsija :-D Ja ei hemmetti, nyt vasta tajusin että varajäsenenä on sommelier! Näist tulee hyvät pileet. Ja loput hoitaa hallituksen puheenjohtaja = juristi. :-D Pysykää kanavalla!

Lähti taas kotoa

Tall Bitch Raceamassa Turussa. Ne mastometsät on aina yhtä vaikuttavia. Ihania. Isot laivat, kauniita, osin jopa romanttisia. Ja sit kun niitä on paljon, nam.

Aloittelin Linnan kahvilasta pitkän kävelyn joen kahta puolta

Parempia laivakuvia missä vaan. Mut täs on nyt tämmönen.

Pari tuntia kävelyä. Satoi muutaman kerran. Förillä yli. Muistelua, milloin olen ylipäätään käynyt Turussa. Pentuna, koska täti asui Sirkkalankadulla. Opiskelijana, koska silloinen poiksu opiskeli Turussa. Ylioppilasteatteripäivillä. Muuten vaan 1990-luvun lopussa. No, siinä ne taisi olla.

Tällä kertaa nälkä ja kissatätiseura saapuivat suunnilleen yhtä aikaa. Harmillista kun nää jalat ei enää kestä kunnon kävelysessioita! Mutta joo – ruokaa:

Joen vedessä oli jotain kantaaottavia juttuja

Tårget. No, ruokaahan se oli. Ei tarvi mennä toista kertaa.

Asiaan. Kissoja.

Heistä enemmän kissablogin puolella.

Heistä kans enemmän tuolla toisaalla. (Toi tummempi rakastui muhun :)

Tää jälkkäriosasto ihan toisessa osoitteessa kyllä oli ihan muuta kuin Tårgetin tarjoilut. Ainakin satatuhatta kaloria ja makua täältä taivaaseen!

Ehdittiin käydä parissa kaupassa. Löysin tuliaiset inkavaltakunnan Turun huaraosastosta:

Huivi ja tyynyliina. Niin paljon ihania värejä, niin vaikea valita omat!

Paluujuna oli lyhyt ja näköjään melkoisen täyteen myyty. Mulla ei ollut kirjaa mukana koska travelling light, mutta ipad riitti*) melkein kotitonteille asti. Meinaan, eihän se ole kuin parin tuntia, mutta kahdesti saman päivän aikana ei ihan jaksais.

*) ei ole kyse akun kestosta vaan ihan vaan pinnasta. As in hermo, jaksaminen.

Tomppaa

Kermakupin Jonnan ja Naukulan Mamman myötävaikutuksella kävin Tom of Finlandin kutsuvierasnäytöksessä. Kiinnostava kokemus, kerran koettuna riittää. Massiivinen mittakaava: koko Tennari oli varattu tälle. 2600 ihmistä ja kaikki salit näytti samaa leffaa. Alkuja oli porrastettu niin ettei kaikki menneet yhtäaikaa, samoin talo tyhjeni porrastetusti. Jouduttiin siis odottelemaan, ei tiedetty etukäteen oikeaa aikataulua (kun ei älytty katsoa lipusta, katottiin vain emailista, jossa oli eri aika). Päästiin viimeisessä setissä omaan saliin, tunti sen jälkeen kun oltiin luultu leffan jo alkavan. Nomut. Leffa oli hyvä, loppukohtaus oli erittäin upbeat ja lopputekstit oli kilometrin mittaiset.

Kerrankin samoissa bileissä Jean Paul Gaultierin kanssa. Hän on kuitenkin toinen niistä ainoista miehistä, joiden takia olen nostanut pertsani penkistä ja matkustanut ulkomaille. (Toinen case oli 1996 Oxford, heterompi.)

img-20170213-wa0002

Vesillä

Ekat kolme viikkoa lomasta meni harjoitellessa. Nukuin pitkään, luin ns. koko ajan ja kattelin leffoja ja sarjoja. Mutta vasta Uunisaaresta lähtien on ollut sellainen oikea lomafiilis. (Eilen vesi 19; kastauduin, ei pystynyt uimaan vielä.)

Tänään metsästin letun – omena-raparperihilloa, nam! – Kauppatorilta ja lähdin myös risteilylle. Oli yllättävän inspaava kokemus! Aivot ihan heräsi eloon, ja tuumasin, että tännehän Tassulinnan emäntä ja monta muutakin vierasta pitää tuoda. Esim. tämä mun risteilyn reitti kulki huolellisesti ympäri Suomenlinnaa, joten näin kaikki nekin kulmat, joita en ollut nähnyt ikinä tai ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen.

risteily

Sade alkoi kunnon pisaroin vasta kun olin jo melkein kotona. Tänään tein ruokaa taas ihan ite, viimeiset nyhtökaurat meni siinä. Kyllä taas ihmettelin, että aika fantsun lihahämäyksen on keksineet.

Marraskuuuuuuu….

Juuri ennen unijukkaa selvisi yksi sisustusprobleemi, ja oli tietenkin pakko toteuttaa uudet kuviot ihan heti juu yöllä. Rymstera lite. Onneksi sain nukkua aamulla kaheksaan asti, ei tullut traumoja.

Talven ensimmäiset mustat jäät jalkakäytävillä. Trad. kymmenen metriä kävelyä alaovelta ja eikun takas hakemaan piikit kenkiin. Töistä tullessa sentään jo normaalikeli, ihan vain märkää ja pimeää.

Seuraan kaverin matkablogia. On ollut nyt kolme viikkoa Japanissa ja siirtyy justiinsa Taiwaniin. Kivat hälle! Missaa niin paljon tästä ihastuttavasta Suomen loppusyksystä. Varmaan ihan vahingossa (as if).

Biker-trilogia, näpsäkkä pala

Harri V. Hietikon*) biker-trilogiasta piti sanomani: viihdyttävää. Hietikko käyttää kielikuvia, rinnastuksia, viittauksia ja sanontoja ihan miten lystää, ja se toimii. Monet kirjojen kappaleista on vain virkkeen pituisia. Antaa lukemiselle tavallaan puheen rytmin. Pääbaikkeri on tarpeeksi kiinnostava, että koko trilogia on helppo vetäistä kerralla.

Hietikosta tuli mieleen joku muukin kirjoittaja. Olisiko ehkä ollut Juha Vuorinen? Hänelläkin kielikuvat ja konnotaatiot pursuu välillä aika ripeästi, ja teksti kulkee vaivatta.

*) wikiartikkelista puuttuu kirja, mutta en nyt jaksa lisätä. Ehkä myöhemmin. Biker-trilogia on siis Lausukaa Paranoid, Näkemiin Shosanna ja Insomnian ensioireet.