Fiskars

Aamulla kävin jalkahoitajalla, jolta sain paljon hyviä neuvoja ja halauksen. Olin käynyt siellä varmaan puoli vuotta sitten viimeksi, ja silti hän muisti kaikki mun jutut! Mieletön tyyppi. Utsin erittäin salaisesti ja varovasti, onko hän vapailla markkinoilla, mutta ei oo. Sen sijaan hän neuvoi mullekin, mistä niitä ukkoja saattaisi löytää.

Jatkettiin parin kamun kanssa sieltä suoraan Fiskarsiin. Olen käynyt aikoja sitten siellä, ehkä jopa kaksi kertaa. Viehko paikka. Kahvila toisensa jälkeen. Ei käyty missään näyttelyissä, lähinnä fiilisteltiin, käveltiin, syötiin.

Jotenkin keskiruumis ilmoittaa, että nyt riittää autokyydit vähäksi aikaa. On semmoinen tukkoinen olo, liikaa istumista liikkuvassa härvelissä. Paitsi torstaina taitaa olla ohjelmassa risteily, mutta sehän onkin taas eri juttu.

Mainokset

Ja siellä sitten satoi koko päivän

Eilen istuin autossa yhteensä 8 tuntia. Mun ja mun siskon vanha kaveri ajoi meidät Keski-Suomeen mun siskoa katsomaan. HIENO päivä, vaikka satoikin niin perkl koko matkan. En ollut ottanut sadetakkia, mutta varpaan sentään suojasin kengän sisälle laitettavalla muovipussilla.

Ei ollut silleen erityisiä, käytiin syömässä ja juteltiin siskon kotona. Se on ihan skarppi, vaikka on 79-v. Taas joku äijä, tällä kertaa ysikymppinen, oli ollut sille tyrkyllä suhetukseen. Kolmas jo. Kyllä maalla on mukavaa, nuita tippuu syliin kuin ei mitään. Mulle ei kyllä kukaan käy tyrkyllä vaikka olen näin nuori 57-v. Yhyy.

Siskon seinällä oli taulu, jota hän oli vuosikymmenet luullut mun maalaamaksi. Öljyväreillä? En oo ikinä edes koskenut öljyväreihin. Taulu on mun ex-huonekaverin maalama, sen, joka asuu nyt Hämiksessä. Laitoin sille kuvan taulusta ja hän laittoi kuvan saman asetelman versiosta, joka roikkuu heidän omalla seinällä :-D Mut hei, hän on sentään oikea kuvataiteilija, niin että olihan tämä nyt mulle imarteleva harhakäsitys!

Katsottiin Facebookista, mitä siskon pojalle kuuluu. Tytär ei taida ollakaan koko härvelissä. En näyttänyt omia juttujani sieltä.

Siskolla oli myös iso kirjekuorellinen kirjeitä, jotka olen kirjoittanut meidän äidille opiskeluaikaan. Tai siis sehän kuoli kun olin 25-v joten ei niitä kirjeitä nyt niin paljon ehtinyt olla 4 vuodessa. En meinaa avata koko kuorta. Tuhoan sen kunhan keksin miten.

Mutta joo, tänä aamuna herätessä oli poikkeuksellisen kevyt olo! Hymy jopa! Ja erikoista oli, että hoidettuani kissat ja lääkittyäni myös itseni menin takaisin petiin. Olen lomallakin piiskannut itseni irti petistä silloin kun kissahommia pitää alkaa hoitaa, mutta nyt mieli oli niin hyvä ja jotenkin pehmeä, että menin pitkäkseen pikkukissan kanssa. Ei siinä hirveästi järkeä ollut sinänsä, koska näin vain ohuita unikuvia*) ja tiesin koko ajan olevani oikeastaan hereillä. Lopulta kyllästyin vatvomiseen ja nousin oikeasti. Edelleen olen rohkealla mielellä päivän suhteen: vaikka nyt ei ole sovittuna mitään enkä tiedä, mitä tekisin, niin ulkona on kuitenkin valoisaa ja kyllä tää tästä.

Siskolta tuli kiitollinen tekstari. Oli hyvillään, että oltiin saatu idea lähteä häntä katsomaan, ei ollut uskonut enää elossa näkevänsä mua. Itse asiassa nyt kun muistelen, niin kuski taisi sanoa paluumatkalla, että yritetään käydä vielä toisen kerran tämän vuoden puolella.

*) mun lääkitys taitaa olla sellainen, että se estää kunnolliset lisäunet ja päiväunet. Ne jää just noin ohuiksi. Sääli. Kunnon päikyt olis niin parasta.

Sis

No se

Helatorstain aatto! Dammit! Mun ois pitänyt muistaa. Viime vuonnakin helatorstain aattona oli neljän maissa täysi jumi liikenteessä. Bussilla kotiin kesti TUNNIN. Nyt, tyhmä akka, tilasin taksin neljäksi töistä kotiin. Nää taksit on täsmällisiä, joten vähänks vitutti oma tyhmyys kun taksi tulikin vasta 16.28! Ja kotimatka kesti tavallisen parinkymmenen minuutin sijaan yli puoli tuntia. Äh. Olisin vaan tilannut jo kolmeksi kun ei mulla siinä enää ollut mitään mitä ois voinut tehdä.

Naapurin Rinsessa on mulla taas hoidossa. Me vaihdetaan huomenna lennosta, Rinsessan äiskä tulee kotiin ja mie lähden Tampereelle, jos Ilonan massu näyttää parantuneen. Ei ole kuin päivän reissu mutta mahtavaa, jos onnistuu. Rinsessan äiskä R saa sitten käydä täällä meillä kattoo näiden hyvinvoinnit iltapäivällä.

En yhtään tiedä, mitä ottaa mukaan Tampereelle. Puhelimet, ipad ja tuliaiset. Vesipullo! Otanko peruukin vai en? Ehkä en. Huivin tarvii, aurinko paistaa. Aurinkosuojaa! Arskat!

Perjantaina lomapäivä.

Ei nyt tehä tästä liian helppoa

Jopas onkin jännä vemputin tämä HSL:n matkakortti. Olin ladannut korttiin itselleni seutua (eli aikaa) ja lisäksi kaiken varalta parikymppiä rahaa. Nyt yritin saada ystävän ja itteni bussiin tällä kortilla, luonnollisestikin niin että ensin oma matka ”aikaa” ja sitten kaveri maksetaan ”rahalla”. Juu, ei. Jälkimmäinen ei sitten mennyt läpi. Uusi yritys. No ei. Kun ei voi samalla kortilla maksaa kahta erilaista samalla matkalla.

Päästiin ilmatteeks, hehe.

Toiseen suuntaan ymmärsin sitten jo, että ”rahalla” ja kaksi henkeä.

Mutta en voi lakata ihmettelemästä, miks ei vaan voisi maksaa kahdella eri tavalla, kun korttiin voi kerta ladata kahta eri tapaa maksaa?

Touristina

Tänään suorittelin sen, minkä ”kaikki muut” on tehneet kai jo pari vuotta sitten: ajelin lentokenttäjunalla koko kierroksen. Nyt vasta I, ehkä joskus myöhemmin P. Joskus ehkä piipahdus lentoasemalla? Kuinkahan laajalti liputon saa siellä edes liikkua?

Mutta joo, koomisin näkymä koko reitin varrella oli tämä:

Joku Fashion Center. Keskellä ei mitään. Uskomaton näky. Pienen kylän kokoinen parkkipaikka, hiekkakenttää ja metsää. Vähän kuin jokin… omena Saharassa :-D En edes keksi vertausta. Suomi jee.

Mutta suomalaisen luonnon päivää (liputuspäivä!) tuli vahingossa juhlittua samalla, koska hyvin, hyvin vihreitä on maisemat junasta. Niitä tuli tuijoteltua. Kotiseuturetki.

Sellast

Hämppylinnassa toissapäivänä. Eilen täällä kävi illalla kaveri (joka sai kesäkurpitsalettuja ihan vahingossa, sillä en tiennyt että hän tulis!) jolle yritin kovasti muistella, että olen käynyt Tampereella kaksi kertaa tänä kesänä, mutta jännä kun siitä toisesta kerrasta on kaikki muistikuvat jo hävinneet. Johtuu varmaan siitä, että EN ole käynyt Tampereella vaan viimeks kävin Hämeenlinnassa. Mutta koska siitä oli jo vuorokausi, olin jo unohtanut koko asian. Tajuutteko, miten ihana vanhus musta tulee?! Ihan pihalla koko ajan.

Linna lähestyy
Perse linnassa

Tää oli kirpparilla niin kauhee, että mieli teki ostaa kotiin. Ihan hirvee.
Mutta sitten ostin kuitenkin vain nää helmet. Tosi kaunis väri.

Eilen meillä kävi myös kiltti kissatäti Pau, jolle Zet väitti ei-olevansa sylikissa. Mutta niinhän se aina väittää.

”Äääääk, tahdon pois! Ei syliin, ei syliin!” Drama king.

Sattui olemaan kesän toinen lämmin päivä. Käytiin Levantissa syömässä, ja siellä oli kuuma. Ihanaa ruokaa. Olen käynyt varmaan jo kymmenen kertaa, eikä vielä kyllästytä yhtään. Masukin tulee täyteen! Ainoo ikävä, että ei siellä aina suomella pärjää. Mun mielestä Suomessa pitäisi pystyä tilaamaan appeensa suomeksi.

Nyt on sopivasti kaikkee

Vihdoinkin tapahtuu koko ajan. Tai ainakin tarpeeksi. Jää turhat tylsyyteen mässyttämiset pois. Oon huomannut, etten tarvii edes purkkaa, jos on toimintaa ja ihmisseuraa. Mutta vailla niitä, pakko saada jotain. Ja näin ne kilot kertyy.

Eilen siis Porvoossa kissamuseolla ja eläinsuojelutalolla. Tänään omaa kissadraamaa, herättyä heti apteekkiin hakemaan troppia jne. jotta kisun masu paranee huomikseksi tai ainakin kohta. Koska lähden huomispäiväksi Hämikseen katsomaan linnaa ja vanhoja kamuja.

Tänään oli pitkä kokous talon ensimmäisistä pihabileistä. Niiden suunnittelua siis. Onneksi hallitukseen kuuluu myös ravintoloitsija :-D Ja ei hemmetti, nyt vasta tajusin että varajäsenenä on sommelier! Näist tulee hyvät pileet. Ja loput hoitaa hallituksen puheenjohtaja = juristi. :-D Pysykää kanavalla!

Lähti taas kotoa

Tall Bitch Raceamassa Turussa. Ne mastometsät on aina yhtä vaikuttavia. Ihania. Isot laivat, kauniita, osin jopa romanttisia. Ja sit kun niitä on paljon, nam.

Aloittelin Linnan kahvilasta pitkän kävelyn joen kahta puolta
Parempia laivakuvia missä vaan. Mut täs on nyt tämmönen.

Pari tuntia kävelyä. Satoi muutaman kerran. Förillä yli. Muistelua, milloin olen ylipäätään käynyt Turussa. Pentuna, koska täti asui Sirkkalankadulla. Opiskelijana, koska silloinen poiksu opiskeli Turussa. Ylioppilasteatteripäivillä. Muuten vaan 1990-luvun lopussa. No, siinä ne taisi olla.

Tällä kertaa nälkä ja kissatätiseura saapuivat suunnilleen yhtä aikaa. Harmillista kun nää jalat ei enää kestä kunnon kävelysessioita! Mutta joo – ruokaa:

Joen vedessä oli jotain kantaaottavia juttuja
Tårget. No, ruokaahan se oli. Ei tarvi mennä toista kertaa.

Asiaan. Kissoja.

Heistä enemmän kissablogin puolella.
Heistä kans enemmän tuolla toisaalla. (Toi tummempi rakastui muhun :)

Tää jälkkäriosasto ihan toisessa osoitteessa kyllä oli ihan muuta kuin Tårgetin tarjoilut. Ainakin satatuhatta kaloria ja makua täältä taivaaseen!

Ehdittiin käydä parissa kaupassa. Löysin tuliaiset inkavaltakunnan Turun huaraosastosta:

Huivi ja tyynyliina. Niin paljon ihania värejä, niin vaikea valita omat!

Paluujuna oli lyhyt ja näköjään melkoisen täyteen myyty. Mulla ei ollut kirjaa mukana koska travelling light, mutta ipad riitti*) melkein kotitonteille asti. Meinaan, eihän se ole kuin parin tuntia, mutta kahdesti saman päivän aikana ei ihan jaksais.

*) ei ole kyse akun kestosta vaan ihan vaan pinnasta. As in hermo, jaksaminen.

Tomppaa

Kermakupin Jonnan ja Naukulan Mamman myötävaikutuksella kävin Tom of Finlandin kutsuvierasnäytöksessä. Kiinnostava kokemus, kerran koettuna riittää. Massiivinen mittakaava: koko Tennari oli varattu tälle. 2600 ihmistä ja kaikki salit näytti samaa leffaa. Alkuja oli porrastettu niin ettei kaikki menneet yhtäaikaa, samoin talo tyhjeni porrastetusti. Jouduttiin siis odottelemaan, ei tiedetty etukäteen oikeaa aikataulua (kun ei älytty katsoa lipusta, katottiin vain emailista, jossa oli eri aika). Päästiin viimeisessä setissä omaan saliin, tunti sen jälkeen kun oltiin luultu leffan jo alkavan. Nomut. Leffa oli hyvä, loppukohtaus oli erittäin upbeat ja lopputekstit oli kilometrin mittaiset.

Kerrankin samoissa bileissä Jean Paul Gaultierin kanssa. Hän on kuitenkin toinen niistä ainoista miehistä, joiden takia olen nostanut pertsani penkistä ja matkustanut ulkomaille. (Toinen case oli 1996 Oxford, heterompi.)

img-20170213-wa0002

Vesillä

Ekat kolme viikkoa lomasta meni harjoitellessa. Nukuin pitkään, luin ns. koko ajan ja kattelin leffoja ja sarjoja. Mutta vasta Uunisaaresta lähtien on ollut sellainen oikea lomafiilis. (Eilen vesi 19; kastauduin, ei pystynyt uimaan vielä.)

Tänään metsästin letun – omena-raparperihilloa, nam! – Kauppatorilta ja lähdin myös risteilylle. Oli yllättävän inspaava kokemus! Aivot ihan heräsi eloon, ja tuumasin, että tännehän Tassulinnan emäntä ja monta muutakin vierasta pitää tuoda. Esim. tämä mun risteilyn reitti kulki huolellisesti ympäri Suomenlinnaa, joten näin kaikki nekin kulmat, joita en ollut nähnyt ikinä tai ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen.

risteily

Sade alkoi kunnon pisaroin vasta kun olin jo melkein kotona. Tänään tein ruokaa taas ihan ite, viimeiset nyhtökaurat meni siinä. Kyllä taas ihmettelin, että aika fantsun lihahämäyksen on keksineet.