Elokuvapiireissä

Puuh, sain Henkien labyrintin luettua 10 päivässä (tai illassa)! On se runsas, voi jesse. Vielä hinta on aika kova, mutta ajan mittaan varmaan tulee hommattua omaan hyllyyn. Miksei, kun ne kolme muutakin on.

Sitten tartuin toiseen limppuun: R&A 30 vuotta. Mutta se menikin yllättävän nopsaan, kahdessa illassa. Sain sieluun naarmuja. Mun olis pitänyt olla täällä Hgissä 1980- ja 90-luvuilla, olisin yrittänyt tunkea noihin piireihin! Huokaus. Mahtavaa yhteistä tekemistä! No, en toki ollut 80-luvulla yhteisen kulttuuritekemisen puutteessa (Jyväskylä todella hyvin elossa!) ja 90-luvulla olikin jo ohjelmassa mm. oman teatterin perustaminen, joka sekin oli sitä palkatonta raatamista älyttömiin kellonaikoihin, mitä ihminen kaipaa. Mutta Rakkautta & Anarkiaa, se olis ollut ehkä päheintä mitä ihmiselle voi tapahtua. Olisin ollut oikean ikäinenkin! Olin vaan väärässä kaupungissa.

No, nyt oikeassa kaupungissa, ja elokuvatarjontaa on enemmän kuin ehdin katsoa.

Elokuvasta puheenollen, nyt HS:ssa oli juttua #metoo-postausten innoittamana Suomen elokuvapiirien ”niistä 5-10 häiriköstä, jotka kaikki alalla tietää”. Okei, no ihan alan ulkopuoleltakin kuka tahansa voi arvata, että Törppönen on yksi, mutta keitäs ne muut ovat?

Mainokset

Tyrmistys ja hurmio

No niin, nysse on oikeasti tapahtunut: olen kadottanut esineen! Kyllä! MINÄ olen kadottanut jotain! Kokoontaitettava sateenvarjo (keväänviheriä arpajaisvoitto Akavasta) oli repun sivutaskussa ratikassa, ja aloin äheltää reppua selkään vähän huonosti, koska käsi pipi. Siinä se varjo sitten varmaan pingersi penkille ja jäi sinne. Huh, no tulipa tääkin hoidettua.

Onhan mulla vielä kolme sontsaa, yksi kokoon menevä ja kaksi suoraa. Valkoinen, musta-harmaa ja musta-harmaa-valkoinen.

– – – –

Jos ei joku tiennyt, olen siis lukemisaddikti. Siksi pidänkin varsin ihmeellisenä, että en ollut tilannut LongPlayta ennen kuin nyt. Ja olen niiiiiin iloinen että tilasin! Jutut on sipakoita ja kipakoita, ja pitkiä. Syystarjous heillä vielä 15.10. asti: vuosi plus koko arkisto ja vielä kuulemma kahvipakettikin 59e. Kahvipaketin saa kyllä duunikaverit, ne juo mitä tahansa skeidaa. Maistoin taas puoli suullista niiden ”presidenttiä” ja meinasi limakalvot räjähtää säleiksi.

Sanaakaan en muuttaisi

HS 28.9.2017 Kira Gronow

Voiko viisaaksi oppia? Kyllä, sanoo filosofi, mutta ensin on opittava elämään toisin kuin ihmiset nykyään – ”Ihminen voi olla äärimmäisen älykäs ja tyhmä samaan aikaan”

Viisautta ei nykyään juuri arvosteta, sanoo filosofi Markus Neuvonen. Ajattelu kehittyy, kun pysähtyy miettimään, mitä haluaakaan sanoa – siis tekee toisin kuin moni somemaailmassa.

POLVESSA oli kipeä patti.

Filosofian opiskelija Markus Neuvonen meni lääkäriin. Polvesta otettiin koepala ja todettiin, että siinä on kasvain.

Neuvosen ensimmäinen reaktio oli kauhu ja kuolemanpelko.

Sitten hän muisti stoalaiset neuvot: Rauhoitu. Älä panikoidu. Hyväksy tilanne. Suhteuta asiat suurempaan kokonaisuuteen.

Myöhemmin selvisi, että kasvain oli hyvälaatuinen. Se leikattiin pois, ja jalka kuntoutui ennalleen.

”Olisi siis ollut turha panikoida etukäteen”, Neuvonen sanoo nyt, kymmenisen vuotta myöhemmin.

Rauhoittuminen vaikeassa tilanteessa oli viisasta.

NEUVONEN, 37, tutkii työkseen, mitä hyvä ajattelu on ja voiko sitä oppia. Tutkimus liikkuu filosofian ja psykologian rajapinnassa.

Miten on, voiko viisautta todellakin oppia?

”Kyllä, ajattelutaitoa voi oppia ja viisautta opettaa, vaikka ei se mitenkään helppoa ole.”

”Sellainen ’just do it, kaikki on itsestä kiinni’ -ajattelu on valheellista, ei se pidä paikkansa.”

Viisaus tarkoittaa kykyä järkiperäiseen ajatteluun ja asioiden punnitsemiseen, Neuvonen sanoo. Viisaus ja älykkyys ovat eri asioita.

”Ihminen voi olla äärimmäisen älykäs ja tyhmä samaan aikaan. Älykkyysosamäärä tai akateeminen koulutus ei takaa viisautta. Silti täytyy opetella vaikeat ajattelutaidot.”

Näihin taitoihin Neuvonen laskee kärsivällisyyden, kyvyn perspektiivin ottoon ja myös riittävän ute­liaisuuden.

Neuvonen on perehtynyt erityisesti stoalaiseen ajatteluun. Antiikin ajan stoalaiset olivat Neuvosen mielestä realisteja. He ymmärsivät, että viisauden ja onnen tavoitteleminen on vaikeaa.

”Siinä stoalaisuus eroaa nykyaikaisesta self help -ajattelusta. Sellainen ’just do it, kaikki on itsestä kiinni’ -ajattelu on valheellista, ei se pidä paikkansa.”

Stoalaiset filosofit arvostivat mielenrauhaa ja tyyneyttä. Heistä viisautta oli kyky elää epävarmuuden kanssa.

”Kaikki kun elämässä on epävarmaa. Työ tai perhe voi koska tahansa kadota.”

On usein hankala määritellä toisen puolesta, mikä on viisasta ja mikä ei. Viisaammaksi voi kuitenkin opetella, ja helpoiten se tapahtuu yhdessä muiden kanssa.

Stoalaisilla oli paljon käytännönläheisiä harjoitteita. He elivät kurinalaisesti, ja ruumiinharjoittelu oli heille tärkeää. He korostivat myös sitä, kuinka tärkeää on etäisyyden ottaminen omaan elämään.

”Omaa elämää voi katsoa kuin katsoisi jonkun toisen elämää. Ajattele, että tuossa tuo raukka nyt koheltaa. Itselle voi vähän nauraakin hyväntahtoisesti.”

Asioita kannattaa ajatella laajemman näkökulman kautta.

”Kun näkee oman elämän tilapäisyyden, omat ongelmat eivät enää ole niin erityisiä miljardin ihmisen joukossa.”

Toinen tapa ottaa etäisyyttä on esimerkiksi se, että miettii, miltä oma elämä näyttää, jos kuvittelee itsensä 80-vuotiaaksi.

”Mitä vinkkejä antaisit nuoremmalle itsellesi? Tällainen ajattelu voi auttaa suhteuttamaan asioita.”

NEUVOSEN mielestä stoalaisessa ajattelussa on paljon järkeä. Se on kuitenkin kaukana nykypäivästä.

”Nykyaikana epävarmuuden aiheita on todella paljon. Informaa­tiota on tarjolla enemmän kuin koskaan, mutta on aina vaikeampaa sanoa, mikä on totta ja mikä ei. Ihminen ahdistuu tästä epävarmuudesta – ja sillä on se seuraus, että varmuutta usein haetaan yksinkertaisista tarinoista ja vastakkainasetteluista.”

”Jos ihminen on toistuvasti aggressiivisissa väittelytilanteissa, se syöpyy hänen ajattelutapaansa.”

Ihmiset myös väsyvät informaa­tion määrään, Neuvonen toteaa.

”Hitaalle reflektiolle ja maailmankuvan rakentamiselle ei anneta enää aikaa, eikä sitä arvosteta.”

Aika, jossa elämme, on viisastumista vastaan, Neuvonen sanoo ja huokaa.

”Ihmisten pitäisi pysähtyä ja opetella ajattelemaan huolellisesti – siinä kaksi tärkeää asiaa. Molemmat ovat nykyään aika hukassa.”

Neuvonen on elvyttänyt klassista retoriikkaa eli puhumisen taitoa. Hänestä viestintä kulkee käsi kädessä ajattelun kanssa.

”Ajattelun ja viestinnän välillä todellakin on kytkös. Tässä on myös paradoksi: me emme puhu niin kuin ajattelemme vaan toisinpäin, ajattelemme niin kuin puhumme. Psykologit tuntevat hyvin tämän ilmiön. Jos ihminen on toistuvasti aggressiivisissa väittelytilanteissa, se syöpyy hänen ajattelutapaansa.”

Vastaavasti jos opettelee asioiden huolellista sanoittamista ja analyyttista keskustelua, se vaikuttaa siihen, että oppii myös tarkaksi ajattelijaksi ja keskustelemaan paremmin.

Neuvonen on lukenut tutkimuksia siitä, että viha-ajattelu vaikuttaa aivoihin aiheuttamansa stressin kautta.

”Sosiaalinen media opettaa ihmisiä järjettömään reagointiin, valheiden uskomiseen ja mielivaltaiseen käyttäytymiseen. Ihmisistä on tullut epäluuloisia tiedettä kohtaan. Tieteen tilalle on otettu tunneajattelua, ja se on huono juttu. Kaikkeen reagoidaan tunteella.”

Ajattelutaidot ovat usein tunnetaitoja, omien reaktioiden hallintaa. Jos viettää paljon aikaa riitaisilla keskustelupalstoilla, ei voi hyvin, Neuvonen sanoo.

Ihminen ei välttämättä viisastu vanhetessaan, Neuvonen sanoo. ”Tämä on monille rankkaa kuultavaa.”

VIISAUTTA voi soveltaa arkielämässä monella tavalla.

Otetaan esimerkiksi tietokone- ja mobiilipelit. Neuvosen 8-vuotias poika on välillä pahoittanut mielensä siitä, että toinen pelaaja on heittänyt hänet pelistä pois. Mitä Neuvonen sanoo silloin pojalle?

”Autan lasta sanoittamaan asian: mitä on tapahtunut ja onko se oi­keasti niin vakavaa. Entä mitä motiiveja toisella voi olla, voiko sittenkin olla kyse enemmän taitamattomuudesta kuin esimerkiksi pahantahtoisuudesta?”

Omassa elämässään Neuvonen noudattaa ongelmatilanteissa usein yksinkertaista kaavaa: Eksplikoi, problematisoi, argumentoi.

Eli selvennä asia ensin itsellesi rautalangasta. Sitten kyseenalaista ja arvioi sitä. Kuuntele toistakin osapuolta. Vasta lopuksi muodosta oma mielipiteesi .

Mitä tahansa suunnittelua itse teenkin, teen sen tältä pohjalta, Neuvonen kertoo.

”Esimerkiksi kun tietokoneeni hajosi, en ollut ehtinyt varmuus­kopioida kaikkea. Menin kieltämättä aika paniikkiin. Mutta lopulta en voinut muuta kuin pysähtyä ja vääntää asian itselleni rautalangasta. Mitä menetin, ja mitä siitä? Sitten mietin pari selkeää vaihtoehtoa, mitä voin tehdä.”

Apua voi olla myös meditatiivisista harjoituksista, kuten mietiskelystä. ”Miten muuten voisit kehittää ajatteluasi, jos et ensin pysähdy kuuntelemaan sitä?”

USEIN sanotaan, että ihminen viisastuu vanhetessaan. Pitääkö se paikkansa?

Ei välttämättä, sanoo Neuvonen. ”Tutkimusten mukaan itsestään selvää korrelaatiota ei ole. Tämä on monille rankkaa kuultavaa.”

Jotkut vanhukset eivät ole valtavan viisaita, kun taas jotkut nuoret ovat, Neuvonen miettii.

”Ikä tuo parhaimmillaan perspektiiviä. Vanhat ihmiset ovat usein tyynempiä ja rauhallisempia, ja heillä on paremmat sosiaaliset taidot.”

”Tyhmyys kumpuaa usein paniikista, tai sitten itsekeskeisyydestä ja yli-itsevarmuudesta.”

Neuvosesta viisautta on ajatella, että kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän samassa veneessä. ”Viisaus on hyvin kosmopoliittista.”

Tyhmyys taas on varomattomuutta ja impulsiivisuutta.

”Se kumpuaa usein paniikista, tai sitten itsekeskeisyydestä ja yli-itsevarmuudesta.”

Se, onnistuuko olemaan jossakin asiassa viisas, selviää yleensä vasta jälkikäteen, hän sanoo.

Neuvosen mielestä Nelson Mandela oli hyvä esimerkki viisaasta ihmisestä. Mandela istui vuosikymmeniä vankilassa Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon aikana.

”Hän ei silti katkeroitunut eikä alkanut syytellä vangitsijoitaan. Olisiko hänestä tullut siltojen rakentaja, jos hän olisi alkanut lietsoa konflikteja? Tuskin. Hän toimi hyvin viisaasti.”

STOALAISESTA filosofiasta innostuttuaan Neuvonen on alkanut elää yhä askeettisemmin.

”Perheenjäsenten on mahdotonta ostaa minulle lahjoja, koska en koskaan halua mitään.”

Hän nukkuu nykyisin lat­tialla joogamaton päällä. Pari vuotta sitten hän teki ”hullun ihmis­kokeen itsellään” ja peseytyi vuoden ajan vain kylmällä vedellä. Samalla hän alkoi harrastaa avantouintia. Kasvissyöjä hän on ollut lähes 20 vuotta.

Neuvosen aamurutiineihin kuuluu kirjoittaminen.

”Pohdin, mitä päivän aikana on edessä, ja kirjaan ylös kaikki mahdolliset huolenaiheet. Mietin, mikä niissä pelottaa ja mihin voin itse vaikuttaa.”

Samaa hän suosittelee muillekin.

”Kirjoittamisesta on huikeasti apua. Niin voi kyseenalaistaa omaa ajatteluaan ja kasvattaa itseään.”

Neuvonen tarvitsee joka päivä myös tietyn määrän kiireettömyyttä ja hiljaisuutta.

”Tykkään työskennellä kuulosuojaimet päässä, vaikka olisin yksin kotona. Se sulkee kaiken ulkopuolelle. Tai oikeastaan käytän tuplasuojausta, sekä kuulosuojaimia että korvatulppia niiden alla.”

Ajatus kypsyy paremmin hiljaisuudessa.

– – – – – – – –

Markus Neuvonen

KUKA?

Filosofian tutkija, tekee väitöskirjaa Helsingin yliopistossa. Työskentelee muun muassa opettajana, koulutus- ja suunnitteluasiantuntijana sekä yrityskonsulttina. Asuu vaimonsa ja 8-vuo­tiaan poikansa kanssa Espoossa.

MISTÄ TUNNETAAN?

Tutkii viisautta. On kirjoittanut kirjan Päätä viisaasti (Talentum 2014). On opettanut filosofiaa ja ajattelun taitoja yliopistolla, ammattikorkeakoulussa ja Kriittisen korkeakoulun Puhujakoulussa. sekä luennoinut yritysmaailmassa. Oli mukana perustamassa Filosofian Akatemiaa yhdessä muun muassa Frank Martelan kanssa.

MISTÄ EI TUNNETA?

On harrastanut kamppailulajeja 11-vuotiaasta. Suunnitellut pöytälaatikkoon useita kortti- ja lautapelejä, kuten väittelyaiheisen korttipelin sekä New Yorkin rikollisjengejä käsittelevän strate­gia­pelin.

Näistä en luovu:

UTELIAISUUS JA KOKEILU

”Olen uteliaisuuden riivaama ihminen ja haluan oppia koko ajan uusia asioita. Uppoudun niihin aina todella syvälle vähäksi aikaa. Viime kesänä opettelin virkkaamaan. Yhdessä vaiheessa päätin leipoa kaikki perheen leivät itse. Seuraavaksi haluaisin rakentaa yrttitarhalle automaattisen kastelujärjestelmän.”

MUSIIKKI

”Rakastan opetella uusien soittimien soittamista. Pää­instrumenttini on kitara, mutta soitan myös muun muassa puhaltimia. Kiinalainen xiao-huilu on tämänhetkinen suosikkini. Pidän bambun soinnista.”

LUONTO

”Kanssani voi olla raivostuttavaa lähteä metsään, koska jumitun ihmettelemään jokaista vastaantulevaa lintua, mönkiäistä tai ­malmiliusketta. Vielä pahempaa on, jos äidyn luennoimaan niistä.”

Vain juristi pystyy tähän

Leffassa sunnuntaina. Pitkä kaunis Nicorette-mainos, jossa sukeltaja kertoo hapenottokykynsä parantuneen ja miten paljon enemmän voi nauttia sukeltelusta kun on lakannut röökaamasta. Alussa ja lopussa Nicoretten brändiä esillä. Ja teksti, joka kertoo että a) kyseinen heppu on saanut Nicorettelta rahaa siitä että on suostunut tekemään tämän filminpätkän ja b) kyseinen heppu ei mainosta Nicorettea. Nämä toisensa pois sulkevat siis ihan tyynesti peräkkäin. Tähän ei normaali ihminen pysty. Kyllä tarvitaan vähintään juristi.

Näkyykö yhtään paremmin?

Heippa Austerille

Jätin sitten kesken. Paul Austerin kirjan, kyllä jep, kesken jätin. En olis itsekään uskonut.

Olin ottanut 4321:n kirjastosta ihan ilman mitään ennakkotutkimuksia, koska hei AUSTER, tottakai kaikki Austerit luetaan! Etenin heittämällä jonnekin yli sadan sivun. Soljuvaa, sujuvaa, ei mitään elämää suurempaa. Sitten alkoi tuntua, että tässä nyt menee jotain väärin. Etenin jonnekin sivulle 180 päähenkilön kuolemaan saakka, jolloin kaikki oli jo definitely väärin ja monessa kohtaa.

Silloin oli pakko ottaa arvostelut avuksi. The Guardian, HS. Ai jaa, tää päähenkilö elää neljä melkein samanlaista elämää. Siis ei että yksi Archie on syvänmerensukeltaja, yksi astronautti jne. vaan saatana neljä melkein samanlaista elämää. Yli tuhat sivua. Mikä siinä on, että kirjat pitää nykyään vielä venyttää ylipitkiksikin? En mä tuollaista viitsi. Eläköön vaikka viisi elämää, mua ei kiinnosta enää.

Onko joku jaksanut tämän?

Mikki merelle lähtenyt

Tuumasin tästä miekkarista ensin, että rajakkivajakkeja on vissiin paikalla kolme, kännissä*) ja yks niin tilhet, että kaverit joutuu raahaamaan sitä. No, rajakkeja oli sentään parikymmentä, poliisien ystävällisesti ympäröiminä. Isolla suulla meuhkattu ”puhdistus” ei näkynyt missään millään lailla, mutta niinhän nää näitten jutut aina menee. Kovasti on melua ja pahaa puhetta etukäteen, ja sitten kun katotaan, kuka oikeasti aikoo tehdä jotain, jotenkin homma vaan hajoaa. Ei synny. Aivopieruiset mämmikourat.

Poliiseja ei ollut ihan vähän. Ratsupoliisejakin kuusi, autoja en jaksanut edes laskea. Myös mellakkabussi ja muita oudomman näköisiä poliisiautoja. Tepastelin huudeilla kolmesta lähtien, koska samoilla nurkilla oli sporttikauppa (klenkkarit ja uudet salihanskat) ja neljältä tapaaminen elokuvan merkeissä. Ihan rauhallista pöpinää oli, kuten Hesarikin kertoo. Suomi ensin -ryhmän päässä oli kolmisenkymmentä ihmistä, turvapaikanhakijoiden päässä satoja. Välissä luistelijoita. (Jotenkin absurdi asetelma, nicht?)

Päivän leffana oli viittä tähteä joka paikassa tienannut Manchester by the Sea. Tuntui kestoaan lyhyemmältä, koska oli täyteläinen! Hemmetin hyvä rojekti, mutta ei silleen hollywoodilaisittain happy end. Vähän surullinen olo jäi, vaikka pienenpieni happy end oli havaittavissa. Päähenkilön elämä oli vaan niin hemmetin tiukasti ja pääsemättömästi surullisella vaihteella. Ei semmoisesta toivu.

Nyt ei ole vanhojen Hullujen päivien lippuja enää kuin yksi. Taaskaan en selvinnyt seuraaviin Hulluihin asti kymmenellä lipulla. Pitäisi jo uskoa!

Luettu: Simon Critchley: Bowie
Luen nyt: Lena Dunham: Sellainen tyttö

*) Uudempi informaatio kertoo, että niinpä olivatkin. Itse asiassa niin kännissä että muita rajakkejakin jo hävetti :-D