Anan superviikonloppu

Ajatelkaa: samaan aikaan Helsinki Comedy Festival, Habitare ja Rakkautta&Anarkiaa. Ja siinä oli vasta sellaiset tapahtumat, jotka mua itseäni kiinnostaa!

Tuo perjantain stand-up -setti oli monella lailla uskomatonta. Ekanakin, mun lemppariukot Ismoa lukuunottamatta kaikki siinä siistissä nipussa! Ekan kerran meikit lähti valumaan silmistä Ilari Johanssonin takia, toisen tuhon teki Jukka Lindström. Se on vaan, kun sen osaa! Hyvä säkä kävi myös paikan kanssa. Melkein kaikki oli myyty kun ehdin osille, joten sain sitten tokarivin reunapaikan. Ajattelin, että eihän sieltä mitään näe, mutta kas, Aleksanterin teatteri ei olekaan mikään Metropolitan, joten istuin polvet melkein lavan reunassa kiinni. Kyllä, toka riviltä! Ja erittäin hyvin näin ja kuulin!

Eilen lauantaina alkoi sitten osaltani R&A. Eiku ensin kävin Habitaressa toiseen kertaan, ja nyt siellä oli uuttakin, esim. Muji-talo ja vain vippikortilla Forma-osasto. Tällä kertaa en enää ottanut kuvia. Mutta sitten tosiaan iltapäivästä elokuviin. Kolmesta yksi oli sellainen, että ymmärrän sen kuuluvan nimenomaan R&A:han; valitettavasti kaksi oli ihan mainstream eikä kovin kummoisia sellaisenakaan. No, tulipa katsottua.

Illalla myöhään oli kaksi leffaa peräkkäin. Oli ottanut vähän eväitä ja käynyt vaihtamassa kotona takin kevyimpään talvitakkiin. Se oli niin oikein tehty, koska yöllä oli jo toiseen tapaan kylmä kuin päivällä! Tänään näyttää taas aurinko paistavan. Nyt on päiväsaikaan kaksi leffaa peräkkäin ja illalla vain yksi. Samat sävelet takin kans, ja eväs päivällä mukaan.

Tämän jälkeen seuraava leffa iskeekin vasta torstaina. Sitä ennen käyn aamuin illoin hoitamassa naapurin Prinsessaa :-) Hän on vähän samanlainen kisu kuin Ilo – ujo, mutta kehittyy koko ajan. Ja sitä kehitystä onkin just kiva seurata ja rohkaista! Voi kun mistään kissahommista saisi yhtään rahaa, niin vaihtaisin työpaikkaa sekunnissa. Vaan eihän niistä saa.

Rinsessa. Häntä saa vähän silittääkin.

Kirjajuttu: valitettavasti Heikki Valkaman Pallokala ei ole dekkari. Se on kirjoittajan Japani-tietouden esittely. Sellaisena hyvin kiinnostava, tykkään lukea Japanilasta vaikka mitä. Mutta tykkään myös lukea dekkareita silleen, että juoni on selvä jatkumo, siinä on hyvät cliffhangerit ja tukka nousee pystyyn ja suusta tipahtaa ”Iyyyyääkeii!”. Ei Pallokalassa.

Mainokset

Heti väsyttää

Heti aloin pinnata menoista, eli tänään en lähtenyt illalla pileisiin. Olisin ehtinyt, mutta iski päälle toi infoähkyahistus, niin en sitten saanut aikaan kävellä ulos ovesta. Kirjoittaminen helpottaa siihen. Kun itse tuottaa lisää tekstisaastetta, niin siinä on vähän niinku koston maku ja sehän sielua hykerryttää.

Mutta asiaan! Eilinen meni tosi hyvin. Kävelin aamulla Habitaressa kolme tuntia ja katoin kaiken. Kuvia on. Suosittelen, kiinnostavaa oli paljon! Mujissakin on käyty. Vein ostokset kotiin ja suuntasin Meikkuun. Sieltä menin suoraan sitten Kaapelin Valssaamoon, jossa oli kymmenen nuoren muotitaiteilijan tekosia. Kuvia on. Kuvat tulee Flickriin kunhan ehdin.

Illaksi mainittu tylsä osuus eli taloyhtiön hallitus. Ilmoitin siellä, että taidan väistää hallitushommat ensi vuonna (vaikka niistä saa rahaakin, mutta pienii ne rahat on kokousten tylsyyteen nähden). Myös toinen paljon napakampi ja tiedostavampi muija lähtee hallituksesta ensi vuodeksi, mutta sillä on ihan syy, koska muuttaa ulkomaille vuodeksi. Sääli.

– – – –

Nyt illalla oli kummallinen sippaaminen ja siitä toipuminen. Alkoi yhtäkkiä Kriminalistia kattoessa väsyttää niin että oli pakko mennä pitkälleen heti. Silmät kiinni ja toivottavasti unta palloon… mutku ei. Ensin pikku-ukko alkoi vinkua vaikka just oltiin leikitty puoli tuntia. Miu miu miu MIU MIUMIU! En välittänyt, koitin vaan vajota kun oli niin hyvät vajoamisfiilikset. Sit tyhmä kun olin, en ollut laittanut puhelimia äänettömälle ja olin jättänyt viimeisimmän lelun typykissan löydettäväksi, enkä ollut ottanut korvatulppia saati korvaläppiä, koska väsy iski niin yllättäen. Eli kun olin kymmenen minuuttia kuunnellut kaikkea tätä möykkää silmät kiinni ja sielu tutkan alapuolella, yhtäkkiä olin taas valmis aukaisemaan silmät ja olemaan hereillä. En ollut edes vajonnut kunnolla tasoille. Yleensä noin nopee virkistyminen kyllä vaatii sen, että olis käyty manalassa vaikkei unessa asti, mutta nyt en tosiaan ollut edes sukeltanut syvälle.

Eli (vain) itselle kiinnostava uusi kokemus. Noinkin helposti voi toipua isosta pikaväsystä.

Loma (päivä)

Sain vippikutsun Habitaren avajaisiin. Oikein nimellä. Ei hajua, miksi. Tai onhan mun työpaikan naapurilla jotain tekemistä sisustuksen ja asumisen kanssa, mut se on naapuri se. Vaan toki menen – onhan se lysti nähdä, millaiseen porukkaan mut on nyt arvottu.

Huomenna on muutenkin niin kiirus päivä, että otin ihan vuosilomaa. Työt tuppaa taas häiritsemään vapaa-ajan harrastuksia, pahus! Habitaresta ajattelin mennä Kaapelille kattoo tuon 10 x 10 muotinäyttelyn. (Itelläni on tietysti jo massiiviset paineet pukeutumisesta, mutta eihän tässä niin kauheen paljon ole vaihtoehtoja.)

Iltapäivällä käyn Meikussa kuvauksissa – he kuvaa vain sisintäni – ja vielä myöhemmin iltapäivällä taloyhtiön hallituksen kokous. Ja siinähän se päivä sitten menikin.

Taitaa olla niin, että tää lomapäivän odotus on paljon kihisevämpi fiilis kuin se huomenna aukeava lomapäivä :-D Nyt toistaiseksi oon vielä aika täpinöissäni!

– – – –

Yks toinen pieni juttu. Olen nyt lukenut taas ihan järkyn hyviä kirjoja.

Pari kesää sitten luin kaikki Arne Dahlit, jotka sain käsiini, ja katoin myös telkkarista kaikki hänen jutut. Loistavaa dekkaria pukkaa. Mut nyt siltä on tullut uusi: Rajamaat. Hemmetin hyvä, vaikea laskea käsistään! Tää aloittaa uuden sarjan, eli tässä on taas uudet henkilöt. Kipakoita cliffhangereitä välillä (ja myös lopussa, eli jatkoa seuraa). Jotenkin erilainen… oisko tämä ehkä hiukan julmempi kuin vanhemmat Dahlit? Kuitenkin nopsalukuinen ja täynnä yllärikäänteitä.

Sitten olen lukenut noita ostamiani Pasi Ilmari Jääskeläisen kirjoja. Olen sanonutkin: ne on vähän semmosia, että ensin tukka pyörähtää, ja sit kun kirja loppuu, niin pitää ottaa vähän aikaa lukua, esim. loppuilta. Vaikka olen lukenut ne ennenkin! On se niin huh. Oma tyyli jos kellä!

Nyt olen aloittanut Heikki Valkaman Pallokalan. Meinasin kun kuitenkin Imagen päätoimittaja ja fiksu kundi, tämä on hänen eka dekkari. Kyllä kuuluu lukea! Olen vasta alussa. Ällö pallokalan tappokohtaus takana, paljon Japani-tietoa vyöryy tapahtumien mukana. En osaa vielä sanoa, hitti vai huti. Kun elää, niin näkee. Ei tässäkään varmaan kauan nokka tuhise, dekkarit noin ylipäätään vetää hyvin, kun niissä ei ole mitään autereiden tuijottelua ja ronoelmaa, vaan tapahtumat etenee.

Mitä oikein ajattelin

Ei hajua, mitä oikein ajattelin hakiessani bloggaajapassia messuille. Meinaan, näillä jaloilla, taas messuille? Mutta pitäähän sitä passiakin kokeilla, kun kerta helposti irtosi.

Jalat on tänään palvelleet huomattavasti, vaikka etätyöpäivä. Olen kävellyt Kallion kirjastolta kotiin Pengerkadun kautta, teatterilla paljon (ja melkoisesti portaita), ja lisäksi illalla vielä eläinlääkärille ja takaisin. Olen siis kävellyt pal-jon. Ja se tuntuu. Vedin paria erilaista voidettä pitkin sääriä ja jalkateriä, toivossa että pahat pois ja lisää voimaa huomiseen. Aamulla hölvään varmaan uudestaan. Kuvittelisin, että pressihuoneeseen pääsee välillä lepäämäänkin.

Tänään myös tyhmäilin. Tiputin kotiavaimeni hissikuiluun. Onneksi olen leväyttänyt kahdet vara-avaimet tähän taloon, joten kyllähän mulle avaimia riitti, mutta silti jonkun piti tulla nostamaan ne pois kuilusta. Hissityypit ajoivat Vantaalta saakka, mutta todella nopsaan. Ystävällistä ja ripeää väkeä, eivätkä ottaneet edes hintaa. – On hyvä pitää muutama naapuri siinä määrin hollilla, että ne on lähes kuin kavereita. Taaskin sellaisesta naapurista oli iso ilo sillä aikaa, kun yritin selvittää, kuka kuilua tulee avaamaan ja millä aikataululla.

Ja sitten vaihtamaan avaimenperä isompaan.

Tylsää

Tää on niin kauheeta, kun mieli tekisi kirjoittaa, mutta kun ei ole mitään kunnollista tilitettävää! Tässä nyökitään eteenpäin niin kuin ennenkin, ja joskus ehkä tapahtuu jotain. Mutta tavallisesti mitään ei. Suuriin yhteiskunnallisiin en jaksa puuttua, koska en halua tänne mitään natsi-invaasiota. Pysyttelen (enimmäkseen) omissa jutuissani, sikäli kun niitä on edes olemassa.

Lemmikkimessut ja Outlet tulossa. Ekaa kertaa menen sisään bloggaajapassilla. Toivottavasti ropisee ilmaisia ruokanäytteitä. Kissoille siis. Itse en tarvii enää mitään, jo on 5 kg tullut saikun jälkeen, kun ihminen vaan vetää pullaa ja karkkia kuin ei huomista olis.

Mutta myös: kahvimessut Kaapelilla houkutti, kunnes huomasin, että perjantai on vain ammattilaisille ja että viikonloppuna sisäänpääsy maksaa esikoislapsen ja rotinat päälle. En kyllä pysty. Muutenkin rahat taas vain surahtaa tilin pintaa koskettaen ja samaa vauhtia poistuen.

Työn puolesta kiinnostava vierailu tulossa: mennään katsomaan Ryhmäteatterin entinen tila Pengerkadulla. Siis olen toki siellä käynyt, mutta en bäkkärillä koskaan. Nyt olisi tarkoitus ottaa koko tila firman käyttöön. WUUU!

Night Visions jää nyt pois, kaikkea ei ehdi kun levätäkin pitäisi. Ennen pääsiäistä alkanut räkätauti jatkuu edelleen.

Kosmetiikasta tuli mieleen tuo bleemi

Kävin sitten Luonnonkaunis-messuilla. Juuri sopivan kokoiset – kävelin kaiken läpi vähän yli puolessa tunnissa. Siis siten, että oikeasti pysähdyin kioskeilla katsomaan tuotteita.

Olin ajatellut, että kai sieltä tulee seerumi ostettua, kun entinen alkaa loppua. Mun naama nimittäin hikoilee loppukeväällä ja kesällä niin paljon, että lämpimällä en ehdi nousta meikkipöydän äärestä, kun olen jo hikoillut kaikki voiteet pois. Kesällä en siis myöskään käytä kosteusvoidetta, koska se lähtee pois samantien… mutta seerumi toimii! Se jää naamaan! Mikä on loistavaa, koska seerumithan on tehokkaitakin.

No, ostin seerumin. -kin. Sitten vähän lipsahti kans. Kohta Visa Electron lakkasi vinkumasta ja oli pakko siirtyä luoton puolelle. Mutta kun eihän ne kosmetiikat miksikään mene, ja jotain ostetuista oli mielessä jo ennenkin tänä keväänä, ja sain hyvin näytteitä! (Tää on nyt sitä puolustelua, kun mua ärsyttää ostaa luotolle muualta kuin verkkokaupasta, ja etenkin ärsyttää, jos syy on se, että muuta rahaa ei ole! Koska silloin oon itse mokannut jotain rahankäytössäni.)

No, pari seerumia, edullisia voiteita pari, shampoo, Black&White -hammasvalkaisua (tätä olin ajatellut jo pari viikkoa sitten), konjac-sieni (oli liian hyvä myyjä). Jotain tätä luokkaa. Ihan asiallisia juttuja, mutta muutama päivä liian väärään aikaan. Ennen pääsiäistä saan taas rahaa, jei.

Pöllin Pirkon blogista tään Ystävänikirjan:

Nimeni on
Ana

Jotkut kutsuvat minua…
Anneliksi, Annukaksi, Annaksi

Olen syntynyt
Kyllä. Itäisessä Suomessa 1960.

Pienenä olin ihan varma, että minusta tulee
kaunis rouva (katsoin paljon televisiota, elokuvia).

Mutta minusta tulikin
monen mutkan kautta elämäänsä tyytyväinen kissatäti. Jospa vaan elämä pysyisikin tällaisena, eikä yt:t tai sairaudet rikkoisi hyvää meininkiä!

Kolme parasta piirrettä minussa
Eläinrakkaus, luotettavuus, ja… ja.. äh, kolmas ei ole helppo!

Kaupunki
Helsingissä koti, mutta sydän on jaossa Helsingin, Berliinin, Lontoon ja Oxfordin kesken. Ulkomailla en ole viettänyt koskaan viikkoa pidempää aikaa, enkä ole koskaan tehnyt muita kuin kaupunkilomia, mutta silti nuo paikat on aina vaan mielessä.

Biisi
Vain yksi? No, sanotaan Mozartin Requiem.

Juoma
Kaskein Juhlasima, Hommanäsin Kotisima, tumma kahvi

Sarja
Breaking Bad ja Six Feet Under. PAR-HAI-TA. Noiden jälkeen pätkä tyhjää, ja sitten tulee Sopranos.

Kosmetiikkatuote
Vain yksi? Siinä tapauksessa Meine Base -kylpysuola. En käytä sitä jatkuvasti, mutta sitä on kotona aina. Eli vakiokamaa.

Sovellus
Blogipuolella tietty WordPress. Muuten tykkään sojona Whatsappista. Ja Oldify oli hirveän hauska aluksi!

Instagrammaaja
En. Kuvat ei silleen… paitsi elokuvat.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen
Kyllä varmaankin jumppaisin muulloinkin kuin viikonloppuna, jos olisi enemmän sellaista aikaa, jota ei jaksaisi enää käyttää nettiin tai lukemiseen. Mutta nyt käytän töitten jälkeisen vapaa-ajan ihan helposti muuhun kuin jumppaan. Ja sitten pitääkin mennä jo nukkumaan.

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä
Tää on semmoinen ”pas”. Ei ole paria lasillista eikä Spotifyta. Perjantaitakin liian harvoin.

Pakkaan mukaan matkalle
niin vähän, ettei kukaan usko näkemättä! Voihan kaikkea ostaa siellä toisessa päässäkin. Samalla niistä ostoksista tulee matkamuistoja.

Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe
Kaivan nenää, niin kuin muutkin.

Viimeisin sisustusostokseni
Tämä on vaikee! Kissanlelut ei ole sisustusta? Eikä irtopatteri? Sitten on varmaan pakko sanoa jouluvalot, koska en nyt muista ostaneeni muutakaan sisustusta. Eli tänä vuonna ei vielä mitään?

Paras tapa tuhlata 50 euroa
No niitä sarjalippuja elokuviin.

Ohjenuorani elämässäni
Lopussa kuollaan kaikki kumminkin.

Kaikenlaista sitä kohtaa

Hipelöin hiukan työpostia, kuten pyrin muutenkin tekemään ehkä noin kerran viikossa, vaikka olenkin saikulla. Aina välillä tulee mieleen asioita, joita muut ei muista, koska mä olen aina tehnyt ne. Jne. Äsken kävin taas tyhjentämässä lähetettyjen boxin ja tarkistamassa, pitääkö inboxista forwata jotain uudelle sijaiselleni. Ihmeellistä – heti tuntuu paremmalta. Tarkoitan, lähes kuin olisin jonkin yhteisön jäsen. Työpostin selaaminen helpotti yksinäisyyden tunnetta. Eipä olis tätäkään tullut ajatelleeksi selvitepäin.

Kävin syömässä Silvopleessä. Se on jännä, kun suu niinkus maistaa maut, mutta viesti ei kiiri sinne missä mielihyvän tunteita luodaan. Ruoka oli ”varmaan ihan hyvää” (tottakai se oli, koska Silvoplee!) mutta se fiilis jää puuttuumaan. Samoin on käynyt esim. kahvin kanssa. En saa tolkkua, onko kahvini mennyt jotenkin pilalle, vai enkö vaan enää maista sitä kunnolla. Tämäkin saattaa olla yksinäisyys-juttua, koska mielestäni sain tosi paljon mielihyvää M:n laittamasta spagetista ja aurajuustokastikkeesta. Kun en syönyt yksin.

Syyslomaviikko. Konkretisoitui vasta kun menin eilen Kinopalatsiin nähdäkseni Hymyilevän miehen. Ei jumalautsi sitä populan määrää päivänäytöksissä! Lähdin kotiin. Ensi viikolla uusi yritys. Nyt ei jaksa laumoja. Tiedän, että Messukeskuksessa olisi sekä nyt että kahden viikon päästä mielenkiintoista. Mut kun ei. Liikaa ihmisiä on liikaa ihmisiä.