Mitä oikein ajattelin

Ei hajua, mitä oikein ajattelin hakiessani bloggaajapassia messuille. Meinaan, näillä jaloilla, taas messuille? Mutta pitäähän sitä passiakin kokeilla, kun kerta helposti irtosi.

Jalat on tänään palvelleet huomattavasti, vaikka etätyöpäivä. Olen kävellyt Kallion kirjastolta kotiin Pengerkadun kautta, teatterilla paljon (ja melkoisesti portaita), ja lisäksi illalla vielä eläinlääkärille ja takaisin. Olen siis kävellyt pal-jon. Ja se tuntuu. Vedin paria erilaista voidettä pitkin sääriä ja jalkateriä, toivossa että pahat pois ja lisää voimaa huomiseen. Aamulla hölvään varmaan uudestaan. Kuvittelisin, että pressihuoneeseen pääsee välillä lepäämäänkin.

Tänään myös tyhmäilin. Tiputin kotiavaimeni hissikuiluun. Onneksi olen leväyttänyt kahdet vara-avaimet tähän taloon, joten kyllähän mulle avaimia riitti, mutta silti jonkun piti tulla nostamaan ne pois kuilusta. Hissityypit ajoivat Vantaalta saakka, mutta todella nopsaan. Ystävällistä ja ripeää väkeä, eivätkä ottaneet edes hintaa. – On hyvä pitää muutama naapuri siinä määrin hollilla, että ne on lähes kuin kavereita. Taaskin sellaisesta naapurista oli iso ilo sillä aikaa, kun yritin selvittää, kuka kuilua tulee avaamaan ja millä aikataululla.

Ja sitten vaihtamaan avaimenperä isompaan.

Tylsää

Tää on niin kauheeta, kun mieli tekisi kirjoittaa, mutta kun ei ole mitään kunnollista tilitettävää! Tässä nyökitään eteenpäin niin kuin ennenkin, ja joskus ehkä tapahtuu jotain. Mutta tavallisesti mitään ei. Suuriin yhteiskunnallisiin en jaksa puuttua, koska en halua tänne mitään natsi-invaasiota. Pysyttelen (enimmäkseen) omissa jutuissani, sikäli kun niitä on edes olemassa.

Lemmikkimessut ja Outlet tulossa. Ekaa kertaa menen sisään bloggaajapassilla. Toivottavasti ropisee ilmaisia ruokanäytteitä. Kissoille siis. Itse en tarvii enää mitään, jo on 5 kg tullut saikun jälkeen, kun ihminen vaan vetää pullaa ja karkkia kuin ei huomista olis.

Mutta myös: kahvimessut Kaapelilla houkutti, kunnes huomasin, että perjantai on vain ammattilaisille ja että viikonloppuna sisäänpääsy maksaa esikoislapsen ja rotinat päälle. En kyllä pysty. Muutenkin rahat taas vain surahtaa tilin pintaa koskettaen ja samaa vauhtia poistuen.

Työn puolesta kiinnostava vierailu tulossa: mennään katsomaan Ryhmäteatterin entinen tila Pengerkadulla. Siis olen toki siellä käynyt, mutta en bäkkärillä koskaan. Nyt olisi tarkoitus ottaa koko tila firman käyttöön. WUUU!

Night Visions jää nyt pois, kaikkea ei ehdi kun levätäkin pitäisi. Ennen pääsiäistä alkanut räkätauti jatkuu edelleen.

Kosmetiikasta tuli mieleen tuo bleemi

Kävin sitten Luonnonkaunis-messuilla. Juuri sopivan kokoiset – kävelin kaiken läpi vähän yli puolessa tunnissa. Siis siten, että oikeasti pysähdyin kioskeilla katsomaan tuotteita.

Olin ajatellut, että kai sieltä tulee seerumi ostettua, kun entinen alkaa loppua. Mun naama nimittäin hikoilee loppukeväällä ja kesällä niin paljon, että lämpimällä en ehdi nousta meikkipöydän äärestä, kun olen jo hikoillut kaikki voiteet pois. Kesällä en siis myöskään käytä kosteusvoidetta, koska se lähtee pois samantien… mutta seerumi toimii! Se jää naamaan! Mikä on loistavaa, koska seerumithan on tehokkaitakin.

No, ostin seerumin. -kin. Sitten vähän lipsahti kans. Kohta Visa Electron lakkasi vinkumasta ja oli pakko siirtyä luoton puolelle. Mutta kun eihän ne kosmetiikat miksikään mene, ja jotain ostetuista oli mielessä jo ennenkin tänä keväänä, ja sain hyvin näytteitä! (Tää on nyt sitä puolustelua, kun mua ärsyttää ostaa luotolle muualta kuin verkkokaupasta, ja etenkin ärsyttää, jos syy on se, että muuta rahaa ei ole! Koska silloin oon itse mokannut jotain rahankäytössäni.)

No, pari seerumia, edullisia voiteita pari, shampoo, Black&White -hammasvalkaisua (tätä olin ajatellut jo pari viikkoa sitten), konjac-sieni (oli liian hyvä myyjä). Jotain tätä luokkaa. Ihan asiallisia juttuja, mutta muutama päivä liian väärään aikaan. Ennen pääsiäistä saan taas rahaa, jei.

Pöllin Pirkon blogista tään Ystävänikirjan:

Nimeni on
Ana

Jotkut kutsuvat minua…
Anneliksi, Annukaksi, Annaksi

Olen syntynyt
Kyllä. Itäisessä Suomessa 1960.

Pienenä olin ihan varma, että minusta tulee
kaunis rouva (katsoin paljon televisiota, elokuvia).

Mutta minusta tulikin
monen mutkan kautta elämäänsä tyytyväinen kissatäti. Jospa vaan elämä pysyisikin tällaisena, eikä yt:t tai sairaudet rikkoisi hyvää meininkiä!

Kolme parasta piirrettä minussa
Eläinrakkaus, luotettavuus, ja… ja.. äh, kolmas ei ole helppo!

Kaupunki
Helsingissä koti, mutta sydän on jaossa Helsingin, Berliinin, Lontoon ja Oxfordin kesken. Ulkomailla en ole viettänyt koskaan viikkoa pidempää aikaa, enkä ole koskaan tehnyt muita kuin kaupunkilomia, mutta silti nuo paikat on aina vaan mielessä.

Biisi
Vain yksi? No, sanotaan Mozartin Requiem.

Juoma
Kaskein Juhlasima, Hommanäsin Kotisima, tumma kahvi

Sarja
Breaking Bad ja Six Feet Under. PAR-HAI-TA. Noiden jälkeen pätkä tyhjää, ja sitten tulee Sopranos.

Kosmetiikkatuote
Vain yksi? Siinä tapauksessa Meine Base -kylpysuola. En käytä sitä jatkuvasti, mutta sitä on kotona aina. Eli vakiokamaa.

Sovellus
Blogipuolella tietty WordPress. Muuten tykkään sojona Whatsappista. Ja Oldify oli hirveän hauska aluksi!

Instagrammaaja
En. Kuvat ei silleen… paitsi elokuvat.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen
Kyllä varmaankin jumppaisin muulloinkin kuin viikonloppuna, jos olisi enemmän sellaista aikaa, jota ei jaksaisi enää käyttää nettiin tai lukemiseen. Mutta nyt käytän töitten jälkeisen vapaa-ajan ihan helposti muuhun kuin jumppaan. Ja sitten pitääkin mennä jo nukkumaan.

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä
Tää on semmoinen ”pas”. Ei ole paria lasillista eikä Spotifyta. Perjantaitakin liian harvoin.

Pakkaan mukaan matkalle
niin vähän, ettei kukaan usko näkemättä! Voihan kaikkea ostaa siellä toisessa päässäkin. Samalla niistä ostoksista tulee matkamuistoja.

Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe
Kaivan nenää, niin kuin muutkin.

Viimeisin sisustusostokseni
Tämä on vaikee! Kissanlelut ei ole sisustusta? Eikä irtopatteri? Sitten on varmaan pakko sanoa jouluvalot, koska en nyt muista ostaneeni muutakaan sisustusta. Eli tänä vuonna ei vielä mitään?

Paras tapa tuhlata 50 euroa
No niitä sarjalippuja elokuviin.

Ohjenuorani elämässäni
Lopussa kuollaan kaikki kumminkin.

Kaikenlaista sitä kohtaa

Hipelöin hiukan työpostia, kuten pyrin muutenkin tekemään ehkä noin kerran viikossa, vaikka olenkin saikulla. Aina välillä tulee mieleen asioita, joita muut ei muista, koska mä olen aina tehnyt ne. Jne. Äsken kävin taas tyhjentämässä lähetettyjen boxin ja tarkistamassa, pitääkö inboxista forwata jotain uudelle sijaiselleni. Ihmeellistä – heti tuntuu paremmalta. Tarkoitan, lähes kuin olisin jonkin yhteisön jäsen. Työpostin selaaminen helpotti yksinäisyyden tunnetta. Eipä olis tätäkään tullut ajatelleeksi selvitepäin.

Kävin syömässä Silvopleessä. Se on jännä, kun suu niinkus maistaa maut, mutta viesti ei kiiri sinne missä mielihyvän tunteita luodaan. Ruoka oli ”varmaan ihan hyvää” (tottakai se oli, koska Silvoplee!) mutta se fiilis jää puuttuumaan. Samoin on käynyt esim. kahvin kanssa. En saa tolkkua, onko kahvini mennyt jotenkin pilalle, vai enkö vaan enää maista sitä kunnolla. Tämäkin saattaa olla yksinäisyys-juttua, koska mielestäni sain tosi paljon mielihyvää M:n laittamasta spagetista ja aurajuustokastikkeesta. Kun en syönyt yksin.

Syyslomaviikko. Konkretisoitui vasta kun menin eilen Kinopalatsiin nähdäkseni Hymyilevän miehen. Ei jumalautsi sitä populan määrää päivänäytöksissä! Lähdin kotiin. Ensi viikolla uusi yritys. Nyt ei jaksa laumoja. Tiedän, että Messukeskuksessa olisi sekä nyt että kahden viikon päästä mielenkiintoista. Mut kun ei. Liikaa ihmisiä on liikaa ihmisiä.

Vapun alla

Taisin jo viime vuonna mainostella tätä Hommanäsin kotisimaa? Hetki lisää ei pahaa tee, nimittäin tämä ja Amican sima on justiinsa ne Oikean Makuiset. Hommanäs oli jo ilmaantunut ääsmarkettiin, Amicaa alkaa varmaan saada ensi viikolla. (Mukana toki kelluvat rusinat.)

Tuommoinen 0,75 menee alta aikakyksikön

Tuommoinen 0,75 menee alta aikakyksikön

Kävin messuilla. Lapsi- ja modelalueisiin päinkään ei onneksi tarvinnut. Lemmikkimessuilla kattelin kissat ja vähän sitä tarvike- ja ruokamyyntiä. Kissoja oli vähintäänkin tarpeeksi, hyvä että edes jaksoin vaeltaa kaikki ne häkkien välit. En katsellut tuomarointeja (taaskaan), koska mun mielestä kun kissa on kissa, ja se on sellaisena hyvä. Ällöttävää, että jostain kissasta voidaan sanoa, että sulla on liian pieni/iso pää/silmät/jotain, et kelpaa. Kissahan kelpaa aina, koska se on kissa.

Viime outletistä mulla on vieläkin hiukan toista Kenzoa jäljellä. Elin toivossa, että ehkä jotain tuoksua taas. Tänä vuonna sekä outlet että kädentaidot oli aneemisimmat ikinä! Outletissä oli hätinä pari kosmetiikkatiskiä eikä yhtään uskottavaa parfyymia. Ostin kumminkin aurinkosuojavoidetta, vielä yhden kelttisormuksen, ja pari uutta erilaista kissapiparimuottia. Nyt mulla on kissamuotteja niin paljon, että voin jo ripustaa ne tuohon yrttikuivatustelineeseen:

Siinä ne ny killuu, kaikki erilaisia.

Siinä ne ny killuu, kaikki erilaisia.

Ihana hierojani saattaa tulla tänään kissaterapiaan. Korvapuustia ja simaa varattu! Nam.

Retroilemassa

Kävin Kaapelilla Retro & Vintage Design Expossa. Ihmeen väljää! Aurinko oli varmaan vetänyt porukat enemmänkin ulos kuin halleihin. Vanhat, uudelleenverhoillut huonekalut oli kiinnostavimpia. Hinnat liiteli pilvissä, selvä se. Katselin toisella silmällä, oisko baarituolini siellä. Ei tietenkään ollut.

Sain heti fanin!

Sain heti fanin!

Fanini lähtee kotiin

Fanini lähtee kotiin

Pöytäryhmä nukkekotiin

Pöytäryhmä nukkekotiin

Baarituoli 190e. Sairasta. Oisin voinut maksaa 30e.

Baarituoli 190e. Sairasta. Oisin voinut maksaa 30e.

Täytetty ilffes. Kuka haluaa?

Täytetty ilffes. Kuka haluaa?

Lenin-ryijy!

Lenin-ryijy!

Viereisessä salissa oli porukka, joka meikkasi ihmisiä ja otti kuvia ilmaiseksi. En tajunnut. Menin selvittämään, mitä toi tommonen on. Jotainhan niiden täytyy siitä hyötyä?! No joo, ne kuvat voi lunastaa sitten itselleen, siinä on se rahanliike. Aika ”humanitääristä” silti mun mielestä.

Autoja kyttäämässä

Enpä ole koskaan ollut Messukeskuksessa niin, että siellä voisi liikkua kunnolla, ilman yhtään tungosta. Kamera oli mukana. Siksikin mahtavaa, ettei liikaa porukkaa. Tänään jopa näin ensimmäistä kertaa hallien välisen kahvilakäytävän lattian: se on kartta!

itameri2

itameri

American Car Show, joka pääsiäinen messukeskuksessa. Aina missaan. Tästä on varmaan kymmenen vuotta kun ehdin sinne edellisen kerran – tai oliko se edes sama tapahtuma, mutta eniveis. Nyt pitkäsperjantaina onneksi tosi paljon ihmisiä päätti löhöillä kotona tai tepastella jossain muualla, eli oli just oikea hetki suunnata kentille. Muutenhan tämä lomanen menee kokonaan Sykkeen (kolmoskautta Areenassa!) tai Breaking Badin (iik, uusintakierros ei vielä puolessavälissäkään!) tuijottamiseksi.

missit

tractor

helmi

inkkari

Oululaisen rinssin kultainen kärry

Oululaisen rinssin kultainen kärry

Kuvittelin, että halli olisi täynnä niitä ihania vanhoja kustomeja, joita käyn kattomassa kesäperjantaisin kauppatorilla. No, ehkä kolmasosa tilasta olikin niitä (kuvia Flickrissa) mutta olihan siellä muutakin tavaraa lujasti. Moottoripyöriä, roadstereita, muita erikoisia autoja, kauppoja kauppoja kauppoja, pin-up -kilpailu, lisää pin-up -aiheisia vaatekauppoja. Koruja, kirjoja, buutseja…

Iiks, pikkuruisia kissoja!

Iiks, pikkuruisia kissoja!

Kissa-aiheet talteen!

Kissa-aiheet talteen!

Laitan tähän nyt yhden herkkuauton kuvankin:

auto

Noin.

Aika napakasti siinä meni pari tuntia. Sitten alkoi tulla jo lisää ihmisiä, joten oli hyvä aika poistua. Järjettömän ihanaa, että pääsiäinen ei ole enää sellainen umpinainen möllöttely kuin ennen. Kaupat on auki! Messut! Elämää, jei!

EDIT: Suora lähetys täällä