Käy ja kukkuu

Taas on sitä katottu: modernia tanssia. Johtuen siitä, että sain vinkin notta siskontytön mies on soittamassa ja joku toinen hemba tanssii. Menin, kun osui kohdalle. Alla todistekuvia ja tuolla myös pari videopätkää. Toisessa näkyy kumpikin ukko, kunnes J siirtyy huuliharpuista urkuihin, ja toisessa on hiukan sitä urkuhomman loppua.

Ennen esityksen alkua tapahtui myös klassikko. Samalla penkillä kanssani istui nainen, joka iloisesti tervehti mua nimeltä.Taas normipaniikki: kuka tuo on? Mietin jo repliikkejä, jos se alkaa puhua mulle. Sellaisia, että saisin vinkkejä siitä, missä ollaan tavattu. Se istui kuitenkin kolmen metrin päässä musta ja toisella penkillä oli sen kavereita, niin että vaara pieneni heti. Lopulta joku mainitsi naisen etunimen, jolloin tajusin: koreografi, joka asuu meidän talossa. Eli NAAPURI. Ei vaan järki tavoittanut, kun ihan väärä paikka.

No eniveis. Valitettavasti siskontyttö ite ei ollut (kiertueella keski-Euroopassa) eikä myöskään pennut, jotka oli nähneet shown jo pari päivää sitten. Olis ollut kiva heitä kutitella. Mutta ehkäpä myöhemmin kesällä siellä huitsinvitelikossa taas.

Eilen – – –

kävin kattomassa trad tietenkin ne kauniit autot Kauppatorilla. Kesäkuussa en ollut päässyt, koska oli niin karmea ilma taas kerran. (Ei mikään uutinen tänä kesänä.) Olin vähän haluton lähtemään, mutta tiesin, että kyllä se naama vääntyy taas hymyyn kun perille pääsee, ja niinhän siinä kävi. On ne peltipöntöt vaan niin upeita parhaimmillaan.

Tarkistin just Flickrista… mulla on autokuvasettejä vuodesta 2010 saakka. Näyttelyitä ja cruisauksia. Siltikään en tiedä enkä ymmärrä autoista mitään muuta kuin onko ne nättejä vai ei, ja ikinä en oo ollut kustomin kyydissä. Vieläkään. Väärät piirit ilmeisesti.

Tänään – – –

kokeilin paistaa kesäkurpitsa-feta-lettuja. Mullahan on valurautapannu (on oikeesti pannu), joten meiningin on mahdollista kääntyä professionaaliksi. Ei se ihan huonosti mennyt. Jo toka lettu oli oikean värinen, ja kaikki maistuivat hyviltä. Olivat vaan rumia. Ei edes pyöreitä. Ja toisekseen, resettissä oli sanottu että feta ja viheriä karkeaksi raasteeksi. Paremmin olisi sopinut, jos olisi surauttanut ihan hienoksi ja pehmeäksi. Mutta eihän sitäkään voinut tietää etukäteen. Mulla oli toka letusta kuvakin, mutta olen nyt tainnut jo hukata sen. Nyyhk.

Kaikenlaiset hurlumheit vaan jatkuu

Kävin Priden brunssilla Oivassa. Jösses dösses. Tai niinku kassatyttö sanoi: ”Tämä on aamiainen, on siis kevyempi.” Tarttee varmaan käydä kattomassa sitten se oikea brunssikin, koska mun mielestä tämä näytti varsin täydelliseltä ja runsaalta brunssilta!

Oivan seinällä roikkuu kunniakirja kaupungin parhaasta brunssista 2017. Näin ”kevyen aamiaisen” koettuani en ihmettele. Nam nam nam nam.

Koska noin muuten käyn ja kukun auringonvalolla enkä yhtään jaksa tällaista harmaata, josta ei tiedä minä hetkenä sade alkaa, niin en sitten mennyt edes seuraamaan Pride-kulkuetta. Tai katoin Areenasta kyllä. Vielä vähemmän Puistojuhlaan. Olen käynyt puistojuhlissa ehkä kolmisen kertaa, ja yksinäisyyteni siellä on kosminen. Toki käyn yksin monissa muissakin venuissa, mutta ainoastaan puistojuhlissa on tuntunut että vittu, olen maailman yksinäisin ihminen, en tunne täältä ketään (niistä tuhansista ja tuhansista..) ja kaikilla muilla on kaverit mukana. Joten en siis mene sinne hankkimaan ikävää oloa.

Tuska on tuossa naapurissa. Jos aukaisee ikkunan, hyvin kuuluu. Mitä turhaan lippua ostamaan :-D Tänään on myös Alppipuistossa juttuja, muistaakseni Elephantasy. Siellä ny saattais olla muurinpohjalettua. Aiemmin kun katsoin livefeediä sieltä, niin eipä ollut porukkaa sielläkään juuri ketään.

Onneksi edes tuuli on laantunut eilisestä.

Käsi käyp ja vähän jalkakin

Miten voin olla näin ääliö? Olin jostain poiminut ja muillekin jakanut tietoa, että pomon 60-vuotispäivät biletetään tänään puoli neljältä. Eiiii Ana ei! Maanantaina! Hänen oikea syntymäpäivä on tosin tänään, mutta… Onneksi pomon kans osuttiin puhelimeen eilen, niin sain oikean tiedon. Muuten olisin tässä jo punkkupullon kanssa turhaan suuntaamassa taas väärään kaupunkiin. Huoh. Ja sit muistelemaan keille kaikille olenkaan sanonut että perjantaina. Yass.

Nyt alkaa muutenkin taas tapahtua. Lopputalvesta mun elämä on ollut tosi tylsää (lukuunottamatta aurinkopäiviä, jolloin tylsäkin on aurinkoista!), mutta eilen oli yks konsertti – Kimmo Pohjonen on aina terästä ja timanttia! – ja tänään aukeaa Season Film Festival hyvässä seurassa, niin et eitäs mitn. Vieraita luvassa lähiviikoille muutenkin, ja toukokuussa teatteriin kattomaan Hurmeen Hullua. Rahat valuu taas mukavasti käsistä. Mulla ois parit lomapäivätkin ensi viikolla, mutta laskin että tilillä saattaa olla max muutamainen lomaeuro, tai sitten ei. Ei se mitään, ruokatilillä on vielä rahaa ja luottokortti on jo tottunut vinkaisemaan tänä keväänä. HETI kun alkaa liikkua ihmisten ilmoilla, kaikki rahat menee!

Ja sitten tuo Gudrun, pahuksen akka. Aina kun se lähettää tuoteluettelon, se on varmaa että multa lähtee satanen tai vähän yli. Viime läpyskästä, ihme, pääsin ostamatta yhtään mitään, vaikka kissapaita houkutteli! Mutta nyt tää uusin taas vei, en vikissyt… ostin neuletakin. (Samalla totesin, että kissapaidat oliskin olleet liian kylmän tuntuista matskua – voitto!) Kaunis se on, mut siis puuvillaa ja paksu. Onneksi ympäri vuoden kelpaava, niin ei tuu paha mieli myöhemminkään. Gudrunin vaatteista ylipäätään ei tuu.

Ooooh kevät!

Terminen kevät. Mikä ihana sanapari! Kuulemma tällä viikolla! Ehkä nyt on varmaa, että tänäkin talvena selvittiin liukastumatta, koska nyt tuskin enää tulee jäätä (paitsi jos takatalvi, perkele). Ja etenkin että ei tarvii koko ajan käyttää piikkejä kengissä. Tuntuu kuin ne hidastaisi matkantekoa koko ajan. Vallan nopeeta kun tää köpöttely ei ole muutenkaan. Kevät. KEVÄT! JEEEEEKEVÄÄÄÄÄTTT!

Mihinkään liittymätön kuva. Paitsi että toki tolleen kuvioitu bussi kiinnostaa. Piraattipuolueen auto!

Tänään jouduttiin työhuonekaverin kanssa outoon tilanteeseen, mutta hoidettiin. Saatiin järkyttynyt vinksu, että pitäisi tehdä ehkä interventio yhden tyypin alkoholinkäytön suhteen. No, ihan selvää on että ei se mikään alkkis ole, mutta käytiin kumminkin juttelemassa. Meillä on nimittäin vanhoja peruja työpaikalla vähän useammallakin ihmisellä pulloja, eikä edes niinkään piilossa (olleet ennen, mutta nykyisen natsikomennon aikaan kaikki on laittaneet pullot kaappiin). Jos joku olisi alkoholisti, ei sillä pitkään moiset varastot happanisi. Eli siitä lisätodistetta, että täällä nyt vaan ei ole alkkiksia. Mutta oli pakko käsitellä asia, mieluiten just näin epävirallisella tasolla kun me höntyrät täällä ollaan. Uudet ihmiset ei ole perillä perinteistä…

Itekin maistoin teksua just viime viikolla, kun oli jako yhdessä toisessa huoneessa. Oli vielä itteni ostama pullo (lahjaksi:).

PS. Kävin muuten todellakin sunnuntai-iltana siellä konsertissa. Tuli pöydällinen uusia sukulaisia – siskontytön miehen vanhemmat ja veli vaimoineen. Kaikki paikalla, koska nää esiintyy niin harvoin Suomessa. Enimmäkseen kiertävät mualimoo. Nytkin jo kaukana Suomesta.

Sväng koti
Sväng Kultakuumeessa 14.3.

Huonon äidin iltarimpsat

Finnkinolla on tämmöinen konsepti ku Event Cinema. Siinä elokuva näytetään vain kerran, ja siihen on kalliimmat liput. Olen käynyt katsomassa Bowie-dokkarin ja Queenin konsertin Eventissä, ja nyt eilen Bowien konserttitaltioinnin vuodelta 1973 Ziggy Stardust. Seuranani työkaveri, joka ei ollut vielä edes syntynyt 1973 :-D Mie sen sijaan muistan kyllä, että yhtäkkiä kaikilla piti olla samanlainen tukka kuin Bowiella. Tai Ziggyllä, kummin vaan. Siihen aikaan edes edes tiennyt enkä välittänyt popmusiikista, aloin vasta myöhemmin tajuta, että siitä kiinnostuminen edes hiukkasen-piukkasen kuuluu ikäänkuin yleissivistykseen. Vähän kuin punaviini, jonka juominen piti opetella naama rutussa. Ja vähän niin kuin olut, jota lipaisin vasta yli kolmekymppisenä.

Nyt tänään on taas se päivä, kun muutaman askelmerkin päässä kotoani olisi stand-uppia. Jännityksellä seuraan, mitä keksin illalla, ettei tarviis lähteä. Onhan tuo keli tietysti aika paska – kevät kävi kurkistamassa mutta sanoi heihei samantien. Keli, aina hyvä tekosyy.

Huomenna, illaksi, olen varannut ihan työterveyden ulkopuolisen lääkärin vastaanoton (ei kamalia), koska työterveys on vaan niin hillittömän paska mesta. Olen saanut sieltä parin vuoden aikana vajaat kymmenen väärää diagnoosia, ja alle vuoden aikana kolme turhaa antibioottikuuria. En tiedä, millaisilla papereilla Diacoriin pääsee töihin, mutta tulosten perusteella pahvit lie muropaketista leikattuja.

Ja vielä yksi iltameno olisi tyrkyllä – siskontyttöni miehen pumppu esiintyy keskellä kaupunkia, levynjulkkarikeikka sunnuntaina. En ole koskaan nähnyt heitä livenä, mutta tää on ehkä niin pakollinen, että… pakollinen. En ole vielä ostanut lippua. Vähän jänskättää, milloin pitäisi.

Yhtään ei harmittaisi, jos mulla olisi lyhyemmät työpäivät. Mutta kun nyt lähden illalla jonnekin, niin en ehdi yhtään olla kissojen kaa. Eilenkin tulin elokuvista ja siitä sitten suoraan petiin. HUONO ÄITI. Silti pitäis mun välillä käydäkin jossain, ettei ihan ala kasvaa sammalta.

Mietin näitä nyt sitten.

Arvannetko tuon

Kuka haki mut jouluaaton illalliselle?

joulupuksu

NIINPÄ! Itse! Joulupukin muori oli taas laittanut kystä kyllä, pohjalta kasvis/vegaaninen. Älyttömän hyviä juttuja. Sinne roudasi mut pukki. Iso kiitollisuus! Muutenhan nää meikäläisen joulut olis lähinnä vain lepopäiviä.

25. ja 26. tapahtuneet kuolemat – kolmasosa Puna-armeijan kuorosta, seuraavana päivänä George Michael – toivottavasti päättävät musiikin osalta hirviönpaskaksi osoittautuneen vuoden. Vai ehtiikö tässä vielä joku stara kuolemaan? Miksei. Varsinkin tuo kuoron kohtalo järkytti mua ihan oikeasti, sain kyyneleet silmiin joka kerta kun ehdin edes ajatella ”puna…”.

Huomenna kampaajalle. Saa ottaa värimallin mun hohtohopeista etuhiuksista ja täräytellä siitä koko päähän. Lupa on hankittu ihan Syöpäklinikalta asti – saa värjätä tukkaa.

Ja sit tuleekin Minttu :-)) myös uusin hiuksin hän.

Eikä edes säässä valittamista

Sou ded. Kyllä on kuollut lauantai. Mutta nukuinkin viime yönä niin vähän, että voiko muuta odottaa. Koska viikonloppu, niin *VAPAAAAUUUSS!! FREEDOOOMMM!* perjantai-iltana ensteks pitää tietysti lukea petissä sata tuntia ja sit kattoo tv-sarjoja, kunnes tajunta on valmis piippaamaan. Biologiset herätyskellot huolehtii lopusta.

Eilen oli varsinainen juhlapäivä: sekä hieroja että kampaaja. Perätyksin. Happy joy! Naiset tajuu. Mammografia ja hammaslääkäri peräkkäin ei herätä samoja fiiliksiä.

Illalla pääsin sekalaisista syistä (laiskuus, Nero Wolfe Areenassa) liikkeelle kohti Kauppatoria vasta yhdeksän jälkeen. En pelännyt edes myöhästyväni autoista, vaikka hilpasin torille vasta kymmenen maissa. Siellähän ne edelleen oli, ja jokainen niistä taas valmiina särkemään mun sydämen. NE VAAN ON NIIN… Vanhat laitetut autot vaan niin tasan vastaa mun ymmärrykseen siitä, mitä on estetiikka. NE ON. Koskaan en oo päässyt yhdenkään kyytiin, enkä pääse. Muutenkin torilla oli hyvä meininki: bändi soitti, ruokakojuja, paljon ihmisiä selvinpäin. Ja upeat autot ajaa ympyrää. Huoh!

Kotimatkalla poikkesin Kaisaniemeen, koska siellä oli Queen. Pusikon puolella olin tietenkin, mutta kuuluihan sinne jotain. Taaskaan ei tarvinnut olla yksinään, oli lujasti pikniksuu puistossa. En tajua, miten olin kuullut konsertista vasta torstaina (HS). Jossainhan näistä puhutaan, mutta mä en varmaan sitten oo niillä kanavilla, joissa kerkeis miettii lipun ostamista. No, en ois muutenkaan ostanut, oli meinaan sen verran hintaa, että ei toimistotäti.

Kyllä oli suu korvasta korvaan kotia päästyä. Hienoja elämyksiä koko päivä pitkälle iltaa myöten! Hellsinki! <3