Kuunteles huuliharppubändiä (eka linkki)

Täällä me istuttiin ekassa rivissä (no, pöytähän se oli) ja juhlittiin jälkikäteisesti mun synttäreitä ja etukäteisesti kahden muun osallistujan. Oli huima ilta! Seurauksena oli tämä glögsykkätapaaminen ja vuosi myöhemmin tämä teatteri-ilta.

Olisi niin ihanaa, jos tästä kehittyisi marraskuun perinne. Koska eihän marraskuu muuten mitään juhlaa ole, ihan hirveetähän se on. Olisi edes yksi hehkuva ilta :-)

(Btw eka linkki: siskontyttöni on siis naimisissa tuon vaaleapukuisen soittajan kanssa. Ja joo, meillä on nyt Joukon kans sama tukkamuoti!)

Mainokset

Ailo, ihanuus

Ailo on ihastuttava eläinleffa! Ääliökin huomaa, miten valtava vaikutus musiikilla on siihen, mitä ihminen kokee leffassa näkevänsä. Ilman musiikkia tämäkin olisi enimmäkseen eläinten juoksentelua edestakaisin.

Valtavan kaunista ja liikuttavaa ja hienoa. En ole koskaan käynyt Lapissa enkä mene, enkä ole koskaan nähnyt revontulia, mutta tämä filkka täydensi kyllä nämäkin puutteet ihan tyydyttävästi. EIKÄ YHTÄÄN IHMISTÄ, kiitos siitä.

Jännittäväkin oli, vaikka tiesikin Ailon selviävän aikuisuuteen. HS neljä tähteä.

Crazy little things

Vein iltapäivän vieraat katsomaan arkkitehtonista ihmettä eli työpaikkaani. Se on niin uljas! Ja kuten sanoin täällä ennenkin: meillä on putiikin kaunein huone. Sopivasti huumaantuivat, hyvä keikka oli se. Pienet retket piristää!

Mujin pop-up Kampissa

Muistin sitten tuon Mujin poppiksen auenneen jo monta päivää sitten, enkä ollut käynyt. Lähdin duunipaikalta suoraan metrolla Kamppiin. Ei tarvinnut siellä olla yksinään, porukkaa riitti. Lo & behold, Mujissa oli vihdoin niitä silmiklasien puhdistusliinoja, joihin ihastuin kun he oli Habitaressa poppimassa! Ei o näkynyt niitä sen jälkeen, mutta nyt oli! Tyytyväisyys suuri. Otin heti niitä kolme pakettia, yhden pesusienen ja yhden laatikon. Nyt on helppo pitää ostot pieninä, kun liike on tuossa kuitenkin yli kaksi kuukautta. Aika ei lopu heti.

Eilen kävin katsomassa Bohemian Rhapsodyn. Oliko se eilen? Aika menee niin nopsaan. Oli se. Maximissa, eli aikuisten ihmisten seurassa hyvässä nojatuolissa. Posh. Hesarissa annettiin leffalle peräti pari tähteä, ja vikojen ja anakronismien keräily on jo alkanut. Mulle fiilis kelpasi ja jätti muistijälkiäkin. Suosittelen ehdottomasti! – Rami Malek on hennompi (nörtti) kuin Freddie, vaikka onkin hankkinut ylävartaloon hyvin lihaksia since Mr.Robot. Jossain syytettiin, että Malekin kukkoilu ei toimi niin hyvin kuin Freddien. No, esim… Freddiellä on persettä enemmän kuin Malekilla. Kukkoilussa perse on tärkeä. Mutta mitä hittoa, jaksa näitä pohtia. Hyvä leffa ja tykkäsin homona.

Queen Wembleyllä Live Aidissa

Jasso, tämäkö on se Freddie Merkuuri? Kovin pieni.

Teknologiaa ja intuitiota (tai jotain, säkää)

Ymmärrän tavallaan (tai siis en ymmärrä, mutta tässä kohtaa kuuluu sanoa ”ymmärrän”) sen telepatia-asteen, että kun ajattelen jotain ihmistä, se soittaa mulle alle minuutin sisällä. Mutta SITÄ en ymmärrä, että kun mulla on puhelin äänettömällä laukussa ja kaivan sen esiin laittaakseni äänet päälle, JUURI SILLOIN joku soittaa. Siis kun puhelin on vielä äänettömällä mutta mun kädessä. Tänä syksynä tapahtunut jo jotain neljä kertaa, ja syksy ei oo loppu. Wooohoo!

Toinen teknologiahämmennys. ”Kaikki” on tienneet Shazamin ainakin 10 vuotta. Mä sain tietää siitä tänään. JUMA MIKÄ SOFTA! Kotikaraoket ja takapenkkikaraoket aukesi ihan just!

Syksy saa, minä en

Soiko laulu sillan alla?

Tänä aamuna aamutoimien taustalla alkoi päässä soida Carolan Nuori tumma ja huomasin, että sitä ei ehkä kovin herkästi soitettaisi radiossa enää. Koska itse asiassa siinähän lauletaan romantisoiden asunnottomien ihmisten elämästä!

”Laulu ja nauru nyt mustalaisleirissä soi.”

Sanoitapa mielessäsi laulu koskemaan tavallisia suomalaisia asunnottomia. Ei tule monelle mieleen romantisointi. Ei soi viulu eikä hurmaa nuori asunnoton.

”Ja nuori tumma, ja nuori tumma, hän viritti viulunsa kielet.”

Heh. Niin ne ajat muuttuu.

Härregyyd!

Taas on kestohymyä naamassa. Musiikki ei kuulu harrastusteni top fiveen, mutta kyllä silti tiedän sellaisia nimiä kuin Santana, Clapton ja Steve Vai. Jumankekka STEVE VAI! Huvilateltassa eilen! On siinä ero, onko jonkin bändin kitaristi vai Mestari. Härregyyd mikä keikka! Olin varmuuden vuoksi eturivissä, notta näkee. Ja näin. Miehellä on hirveän kaunis luusto kasvoissa, ja kasvot eli koko ajan soiton mukana. Samoin podi. Aivan mahtavaa yhteistyötä Tapiola Sinfoniettan kanssa! Mitä pitemmälle keikka eteni, sitä hurmaantuneemmaksi kävi meno myös yleisössä. Ei ollut kerta tai kaksi, kun koko teltta nousi seisaaltaan aplodeeraamaan. Sydän sulaa ja aivot kans! Huh.

PS. Ollaan Steven kans samanikäisiä! Hän on syntynyt 6.6., mä lokakuussa.

Ryyd

Eilen lojuin enimmäkseen vaan petillä, koska oli niin kuuma ettei jaksanut silmää räpäyttää. Mietin yhdelle kaverille soittamista varmaan kuustoista kertaa (mökki siirtolapuutarhassa), mutta ryyd iski. Illalla tuli kaverilta viesti, että hän on miettinyt mulle soittamista, mutta ryyd iski, eikä he ole edes mökillä vaan kotona. Näin. Taas telepatian poikasta ilmassa. Ei oo meinaan niin läheinen kaveri, että joka vuosikaan soiteltais.

Illalla alkoi tehdä mieli muurinpohjalettua. Tiesin, missä tod.näk. löytyy: Alppimuisto-biletys Alppipuistossa. Jaksamis/viitsimisongelmaa taas taas täänkin päällä. Mutta lähdin! Viiden maissa vasta, mutta pääsinpä liikkeelle. Kävin ensin kaupasta hakee kolme alkoholitonta sidukkaa ja sitten ratikkaan.

Puisto oli ihan täynnä. Toki siihen aikaan, kun myös työläiset oli päässeet pois sorvilta. En tehnyt muuta kuin ostin sen letun, söin ja lähdin. Meininki siellä oli totaalisen hyvä, mutta silti lähdin (ehkä liikaa ihmisiä taas introvertin makuun).

Mulla on kisa itseni kanssa, kuinka paljon pystyn hoitamaan asioita ja silti matkustamaan yhdellä ratikkamaksulla. Sehän on tunnin voimassa. Eilen meni tosi täpärälle: maksu oli voimassa 18.53 asti ja iskin lipun koneelle 18.53. Kas, tämmöisetkin on tapahtumia, jos ei muuten tapahdu tarpeeksi :-D

Here we go again

Onko paikalla isojen tanssikohtausten ystäviä? (Nostaa ite molemmat kädet.) Siellä niitä on, kun menee kattomaan Mamma Mian jatko-osan! JA isolta kankaalta, tottakai. Grande finalessa logiikka katoaa kokonaan, mutta hei, tanssi ja musat jatkuu, joten kaikki kunnossa! Ehdottomasti kannattaa katsoa myös lopputekstit loppuun asti, siellä on vielä herkkupala. Myös Björn ja Benny vilahtavat kumpikin.

Vältin kaikki sateet ja ukkoset. Nyt taivas on pelottavan sininen taas, eiköhän sieltä huomenna ponkaise taas tavan hellepäivä.

Juhlaviikot

Juhlaviikot. Avasin esitteen, näin heti nimen Steve Vai ja tiesin hyvästeleväni kuusikymppiä.

Oikeasti tähtäsin kahteen lippuun, yhden sain. Mahlerin 8. oli loppuunmyyty (toki – järkyn iso show, 350 muusikkoa lavalla, en tiedä edes mihin ne mahtuu), mutta Steve Vaihin sain lipun. Kovahko kitaraukko. Musiikki ei ole mulle mitään jokapäiväistä leipää, mutta kyllä mä sentään joitain nimiä tiedän.

Muistan jonkun kesän, kun tuntui että istun Huvilassa jatkuvasti. Ehkä silloinkaan lippuja ei ollut kuin neljä, mutta selvästi liikaa, kun tuollaiset mielikuvat on jääneet.

Kai se tästä, aurinko paistaa kuitenkin

Parempi. Tärkeää on olla kontakteissa ihmisiin. Illalla 19-21 taitaa olla hankalimmat tunnit.

Eilen oli hyvää istuntoa Sedän kanssa. Lohduttavaa. Jopa Ilona tuli ekaa kertaa 4 vuoteen esille tämän henkilön läsnäollen. Ylläri jos mikä!

Olin aiemmin päivällä käynyt katsomassa Kodoa Savoy-teatterissa. Kuvia on, mutta Flickr ei anna ladata. Nyt antoi.

Tänään taas oli mun työsynttärikakkukestit (20 vuotta mun sama tiski), Flickr ei anna ladata.

Ilona painii Sedän kenkien kanssa
Arvotaan yks Kodo-kuva

c20180326_111413
Työsynttäriä