Vihaan!

Kyllä on vuosisadan LOSKAPASKA! En tajua miten muut pystyy menee tuolla 20 sentin sohjossa hiljaa – mä kiroilin ääneen ihan vapautuneesti. Perkele että vituttaa tuo. Vihaan Suomee, vihaan kaikkia näitä paskaelämän leveysasteita. Vihaan vihaan VIHAAN. Mikään kalusto ei pysty tätä kaikkea saatanaa lanaamaan, joten seuraavaksi vuorossa vakionumero JÄINEN KYNNÖSPELTO. Ai vittu kun vituttaa jo etukäteen.

Mainokset

Deppaa, deppaa

Maa on niin on niin kaunis. Kukapa ei arvostaisi vaakasuoraa tuulta, saatanan kylmää jatkuvaa sadetta ja ikuista harmautta. Ai niin – kohta tiet ja jalkakäytävät on taas liukkaat.

Tänä aamuna puoliksi heräsin kahdesti, ennen oikeaa heräämistä. Muistan siinä puolitietoisessa tilassa miettineeni, että olen niin masentunut, etten pysty enää ikinä nousemaan petistä. Ja samantien tein korjausliikkeen vanhalla tutulla ”älä välitä siitä”. En välitäkään. Enkä anna sille yliotetta. Mutta tämä maa ja ilmasto ei todellakaan paranna asiaa. Täältä pitäisi päästä pois vähän vitun livakkaan, mutta minkäs teet kun on työ, koti ja kissat. En mä nyt sentään meinaa lähteä espanjalaisten torien laitaan laulamaan suomalaisia kansanlauluja siinä toivossa, että joku heittää pesoo.

Pari päivää saikkua vielä, sitten itsenäisyyspäivä. Tiistaina mulla on lääkäri illalla eli pakko liikkua ulos. Yritän jos saisin kirjastokäynnin samaan, koska siihen on viimeinen tilaisuus 7.12. Siinä taas on päivä täynnä kaikkea muuta, en tiedä pystyykö.

Säkylän kusipäinen ”luomuteurastamo” ym.

Tämä Säkylän saatanan ”luomuteurastamo” ihmisineen pitäisi hukuttaa paskaan. (HS kotimaa 9.11.) Voisin oksentaa aivoni pihalle kun mietin, miten ne on kehdanneet kiduttaa eläimiä pitkin vuosia. Eläinlääkäriltä – mikä perkeleen nössö tumppu sekin – on vuosien mittaan pätkähtänyt 14 huomautusta eläinrääkkäyksestä. Neljä. Toista. Huomautusta. Kun jo kolmesta pitäisi sulkea koko vitun firma! Mutta kun eihän, kun se on taas se pikkupaikkakuntien laki, että kaikki on kavereita ja eihän meijän Pentti, meijän Pena ihan vähän vaan kiduttaa, ei puututa pikkuasioihin niin rauha säilyy. Kusipäät.

Eikö voitais ihan nyt vaan lopettaa se lihansyönti, kun se on kumminkin aina jonkinasteisen eläinrääkkäyksen loppuviimes?! Kun ei olisi menekkiä, ei olisi järkeä pitää tuotantoa. Lihan syönti nykyisellään on yksiselitteisesti eettisesti väärin. Kaikkein vittumoisinta on broiskuilla, mutta ei ne muutkaan eläimet juhli.

Hyi helvetti. Aina samaa. Ja sitten se eläinsuojelulain uudistus, MTK on kyllä pitänyt huolta, että siitä ei tule lasta ei paskaa. Eläimillä ei edelleenkään tarvitse olla esim. juomavettä. Mikä vitun sadisti tarvitaan, että ei toimita eläimelle vettä? No turkistarhaajapa tietysti. Jääkuutio sinne vaan nuoleskeltavaksi, kyllä pitää riittää. Ai saatana että kun näkis kerran turkistarhaajan sellaisessa häkissä kyyhöttämässä virikekapulansa ja jääkuutionsa kanssa, nauttisin niin paljon.

Touristina

Tänään suorittelin sen, minkä ”kaikki muut” on tehneet kai jo pari vuotta sitten: ajelin lentokenttäjunalla koko kierroksen. Nyt vasta I, ehkä joskus myöhemmin P. Joskus ehkä piipahdus lentoasemalla? Kuinkahan laajalti liputon saa siellä edes liikkua?

Mutta joo, koomisin näkymä koko reitin varrella oli tämä:

Joku Fashion Center. Keskellä ei mitään. Uskomaton näky. Pienen kylän kokoinen parkkipaikka, hiekkakenttää ja metsää. Vähän kuin jokin… omena Saharassa :-D En edes keksi vertausta. Suomi jee.

Mutta suomalaisen luonnon päivää (liputuspäivä!) tuli vahingossa juhlittua samalla, koska hyvin, hyvin vihreitä on maisemat junasta. Niitä tuli tuijoteltua. Kotiseuturetki.

Showtime! Kiitos poliisit, vihdoinkin

Poliisin käsky natsileirin purkamiseen tuli bittiaaltoihin iltapäivästä. Ellei leiri ole purettu klo 18, poliisi purkaa sen.

No MUTTAH! Popparit! Tätähän pitää lähteä katsomaan! Olin paikalla jo viideltä, jolloin muutakin porukkaa alkoi pikkuhiljaa kerääntyä showta katsomaan. Jollain jengillä oli mukana vehjes, joka kailotti eri versiota ”Sono l´italiano”sta repeatilla. Läpi koko tapahtuman. Mikä oli helvetin hauskaa sinänsä :-D Mutta jäi kyllä sellaiseksi korvamadoksi, että pitkään kun kuulen sen, muistan myös miekkarin purkamisen.

Vasta 17.40 nasset liikahtivat aloittaakseen purkamisen. Poliisit tulivat 17.57 lähes kymmenellä autolla. Siitä pitäen oli meillä ikävillä tolkun ihmisillä ja suvakeilla hymyt herkässä, sillä poliiseja oli vaikuttavan paljon ja ne oli tiukkana nassukoitten suuntaan.

Hesari kertookin melkolailla loput. Lähdin pois 18.30 koska tilanne alkoi hyytyä, eikä siinä sen jälkeen varmaan kummoisia ollutkaan. Laitoin kuvat ja videot käsittelemättöminä tuonne.

Ilta-Sanomat

Ja sitten se, miksei toista leiriä purettu. Tämä nasseleiri oli aiheuttanut väkivaltaisuuksia ja haittaa sivullisille. Se toinen ei. Tosin myös turvapaikanhakijaleirin purkamista puoltaisi se, että katkeroituneet nasset saattaa hyökätä sen kimppuun tavalla tai toisella. Eli sitä katkeroitumisen aiheuttamista pitäisi välttää nyt. Mutta asiat on nyt näin, tulevaisuus näyttää miten toiselle lerille käy.

Vai vielä laatua

Kyllä mää kauhiast ihmettelen. Pohjoismaissa tehdään hiton hyvää draamaa (sarjoja), jota myydään maailmallekin kuin leipää. Yksi tekijä menestyksen takana: käsikirjoitus. Kässäriä jauhetaan ja jauhetaan, kirjoittamiselle hommataan aikaa ja (kansainvälistäkin) rahaa, jotta laadussa päästäisiin korkealle ja saataisiin myyntiä. Ei tarvitse olla halpaa, kuten Suomessa – tarvitsee olla hyvää. Ylpeys omasta työstä, nääs.

Tänäänpä sitten luin, että uuteen suomalaiseen sarjaan ei ole vaivauduttu tekemään ollenkaan käsikirjoitusta. Kuulostaa justiinsakin suomimeiningiltä: nyt on muuten halapoo! Ja nopeesti syntyy! Laatuahan ei tarvi ollenkaan, se on homojen kotkotuksia.

Insert ”silmien pyörittelyä”. Mitä tähän muka voi enää sanoa?

(kuva lisätty juhannuksena)

Semmoista päivää ja tuommoista yötä

Jotain liikettä sentään. Eilen kävin katsomassa Vuosisadan naiset. Äh, niin turhaa. Päähän ei jäänyt mitään. Odotan niin kovasti, että Season Film Festival alkaisi! Mulla on jo kuusi lippua ostettuna, ja aion istua niin hemmetisti.

Olen ihmetellyt, käynkö mä jotenkin omituisiin aikoihin elokuvissa nykyään, kun joka paikassa on niin paljon ihmisiä, meneepä milloin vaan. Mutta joo tosiaan – Rex ja Maxim on poissa pelistä, ja Kino Engel samoin. Kyllähän ne ihmiset jonnekin valuu. Toisaalta Arabianrannassa näkee Sherylissä nykyään samat leffat kuin Finnkinolla, ja Kallioon on tullut tämä Riviera. Orion on eri genreä, siellä ei näe uusia leffoja juuri ollenkaan.

Mutta näitä pieniä korttelikinoja, niitä on 11 viimeisten laskujen mukaan. Toivottavasti asiakkaita riittää niihinkin, eikä vaan tukkimaan Finnkinon vessajonoja!

Tänään, jes, pitkästä aikaa Brunolle. Olen kadottanut tajun siitä, milloin siellä on kirppari ja milloin muuta, mutta nyt taas hokasin kirpparin. Kuten diljoona muutakin, lue: ruuhka. Ostin parit isot harmaasävyiset huivit eurolla kappale, koska niillä voi lämmitellä töissä tai kotona tai laittaa vaikka kissankoppaan, kun kulahtavat tarpeeksi.

Pestyinä jo.

Seuraavaksi sityyn. Etsin ihan yhtä tiettyä juttua lahjaksi ystävälle, mutta aika toivotonta. Löysin välttävän. Samoilla penkomisilla hommasin itselleni lisää paksuja ja ohuita sukkahousuja sekä *PIRHANA – TAAS HERÄTE!* yhdet sukat. Mulla on niiiiiin paljon sukkia, että loppuiäksi, mut en taas voinut olla ostamatta, koska kissakuosi ja mv!

– – –

Muuten elämäni on vaan täynnä syntiä: suklaata, pullaa ja capuccinoja. Jo alan kohta kaivata niitä aikoja, kun ei ollut ruokahalua. Meinaan, vaaka kyllä kertoo, mihin suuntaan numerot juoksee nyt. En ole ikinä tajunnut, miten ihmiset pitää painonsa normaalina. Multa se ei onnistu kuin sairaana tai köyhänä. – Yöt on myös melko persiistä, tai oli ennen kuin aloin tottua. Herään nimittäin toistakymmentä kertaa per yö, ihan lääkinnästä riippumatta. Eikä voi ottaa tabujakaan kovin isolla kädellä, koska pitää päästä ylös aamulla. Tässä nää kaksi ongelmakenttää – nukkuma-aika ja valveillaoloaika. Muuten ihan ookoo nääs.

– – –

Töissä on jotenkin ehkä kevyempää kuin muina keväinä. Tehtäviä on tullut lisää, mutta toisaalta vanhoja juttuja osaa tehdä nopsemmin. Lisäksi yksi softa osaa nykyään ennustaa samat, mitä meidän piti ennen kirjoittaa käsin, ja se nopeuttaa ja ilahduttaa ihan hemmetisti. Vielähän tässä on matkaa ennen kuin on viimeiset parit uunista ulos, mutta rohkeella mielellä olen sesongin suhteen nyt jo. Työkaverit on hyviä ja tuetaan toisiamme. Selvitään tästäkin keväästä!