Näillä lakeuksilla

Monille tuttu iltapäivän hetki… Eläpä muuta sano! ILTAPÄIVÄ! Just se aika, jota itsekin olen kironnut työpäivien kohdalla! Kaamosväsymys, niin hanurista :-(

(lainaus Hesarista 11.12.) Monille tuttu iltapäivän hetki on ensimmäinen merkki kaamos­väsymyksestä – Joka kolmas aikuinen potee pimeää, ja oireet alkavat usein kolme­kymppisenä

Enää kaksi viikkoa ja sitten päivä taas pitenee. Pimeys laukaisee joka kolmannella aikuisella selittämätöntä väsymystä. Miksi reagoimme syksyyn näin? Milloin on syytä huolestua? Miten selättää pimeä aika?

TEKEEKÖ mieli pullaa, suklaata ja muuta makeaa? Iltapäivän pakollinen herkkuhetki kielii usein ensimmäisenä siitä, että kaamosväsymys on alkanut.

Herkuttelu on väsymyksen ja huonon unenlaadun tapaan yksi selkeimmistä kaamosoireista, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Timo Partonen.

”Makeannälkä voimistuu nimenomaan iltapäivisin ja iltaisin. Myös muun hiilihydraattipitoisen ruuan osalta ruokahalu kasvaa.”

Suomalaisille tyypillisestä kaamosväsymyksestä kärsii yli 30 prosenttia aikuisväestöstä. Lisäksi noin prosentti väestöstä sairastuu tätä huomattavasti voimakkaampaan kaamosmasennukseen, joka on yksi masennuksen muoto. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että joka kymmenes masentunut on kaamosmasentunut.

Vaikka kaamosväsymystä ja -masennusta on tutkittu 1980-luvulta lähtien ja sen oireet tunnetaan, alan asiantuntijoiden mukaan kaamosoireiluun liittyy yhä paljon, mitä ei tiedetä.

Esimerkiksi uni-valverytmiä säätelevän melatoniinin erittymisen yhteyttä kaamosoireisiin on paljon tutkittu, mutta sen vaikutuksesta ei ole saatu lopullista selvyyttä. Aivojen hypotalamuksessa olevan sisäisen kellon tiedetään kuitenkin vaikuttavan siihen, miten ihminen reagoi valon määrään. (lainaus HS 11.12. päättyy)

No, nyt on viimeinen lomapäivä joten huomenna se taas alkaa.

Lomasta olen käyttänyt varsin huomattavan aikalohkon vuokra-asunnon etsintään. Nyt maksan jo melkein mitä vaan, jos saa läheltä. Katsoin Forenomin hintoja tarkemmin – jahas joo, olin katsonut toiveikkaasti väärin. Hirvittävän kallista! Sinne ei pystytä mitenkään menemään. Olisi hyvä jos jotain järjestyisi nyt pian, sillä mitä lähemmäs tammikuun loppu tulee, sitä isommat paniikit.

Mainokset

Padat

Kerrankin aloitin ajoissa! Katsoin netistä kadulla olevien joulupatojen aikataulut. 14.-23.12. Guud. Nyt ehtii hyvin pestä, silittää ja ostaa patoihin! Itse asiassa olen aloittanut jo. Liinavaatteita ja vähän vaatetta olikin jo pestynä, ei tarvinnut kuin silittää ja pakata nätisti. Huomenna ja ylihuomenna on Martin markkinat; itse en tarvii mitään vaan päinvastoin vie virta. Mutta jos siellä olisi vaikka kohtuuhintaisia nättei villasukkia ja/tai lapsille jotain.

”Sex is in the heels”

Viisi ystävää olivat ostaneet itselleen ja mulle liput Kinky Bootsiin. Sama musikaali, joka on tehty Kinky Boots -leffan pohjalta, jonka olen nähnyt sekä isolta kankaalta että, oho, tuollahan se on myös omassa hyllyssä! Olen niin kiitollinen näille ihmisille, en vain esitykseen pääsystä vaan tästä eleestä – välittämisen osoituksesta, joka lähti siitä, että olin sanonut lippujen olevan liian kalliit. Pamauttivat tällaisen synttärilahjan sitten. Oh man.

Kaupunginteatterin Kinky Boots on saanut arvostelijoilta viistoista asteikolla yhdestä kymmeneen. Eli esiintyjät, lavastus, puvustus, musat, tanssit, meikit, ohjaus on kehuttu jo moneen kertaan, eikä turhaan. Loisteliasta oli kaikki – iso produktio ja suuret kohtaukset! Lopussa eniten mua ihmetytti se, että kaikkien kymmenien näyttelijöiden – ei siis vain dragien ja tanssijoiden – oli pitänyt opetella liikkumaan korkokengillä. Tää menee multa lujaa yli: olen kokeillut korkokenkiä jalkaan kerran (tästä on kuvatodiste) enkä ikinä sen jälkeen. En vaan osaisi kävellä niillä metriäkään. Ja sitten se saappaiden määrä – kymmeniä pareja niitäkin, eri kokoisia ja tosiaan pitää kestää painoakin. Mulla oli lopussa silmät varmaan pullahtamassa päästä kun katselin sitä meininkiä. VAU. Jumankekka mut VAU!!

Tästä voisi väkertää perinteen, jos hengissä kestää. Viime marraskuussa taivuttelin saman porukan katsomaan Svängiä Kapsäkkiin, ja myöhemmin samassa kuussa kokoonnuimme glögeille. Ja tänä vuonna tämä. Marraskuun tappamista hyvässä porukassa. Arvostan.

Heimut löysin ne kuvat! Meitsi korkokengissä. Säärien upeus selittyy nälkävuosilla – ei ole selluliittia eikä läskejä, kun ei ole kuukausiin ollut rahaa ruokaan.

Yes, I know

Ooh, joskus niin tekisi mieli pukeutua naiseksi!

Viha

Harvoin vihaan mitään niin suurella hartaudella kuin Timo Soinia tällä viikolla. Kuinka se perkele kehtaa?! Kaikkien opportunistien isä ja äiti! Sillä ei ole mitään muuta mielessä kuin pitää itsensä julkisuudessa vaaleihin asti. Tässä meillä on ”mies” (miesvauva siis), joka törkeällä tavalla nolaa maansa ulkoministerinä, puhuu pitkin mantereita oman maansa kantoja ja arvoja vastaan. Kun se ei riitä, otetaan naurettavaksi ne, joiden mielestä ilmastonmuutoksen suhteen pitäisi tehdä jotain. Nuo on niin isoja töräyksiä, että voiko se enää seuraavaksi ylittää itsensä? Odotan. Ei siihen pitäisi montaa viikkoa mennä, kun sieltä tulee taas jotain naamakämmenen ansaitsevaa.

Syyslama

Räpsähti sitten tuo syksy suoraan naamalle.

Töissä tahti alkaa kiihtyä, joten otin lomapäivän (tänään). Eilen tuli mieluisa vieras M. Olemme harrastaneet mm. hyviä yöunia, makoisia päiväunia ja syömistä. Niin, ja toki kissojen lellittelyä aina väliin. Valitettavasti M poistui jo tänään. Sama tahti aina: torstaina sisään ja jo perjantaina ulos. Eiku kerran taisi olla kaksi yötä.

Syksy lamaannuttaa meikäläisen tehokkaammin kuin mikään muu. Nytkin voisi illalla mennä siskontytön esiintymistä katsomaan, taikka hienoja autoja Kauppatorille, mutta enpä taida. Elokuviin en mene ennen kuin ensi viikolla käyn hakemassa Hulluilta päiviltä halpoja lippuja. Katsottavien pinoon on kertynyt jo viisi!

Nyt lamaantumaan tuonne petiin. Vois lukea ellei kohta jo tarviis nukahtaa toisille päikyille.

Kaikki ei opi nopeesti

En tainnut tänne kirjoittaa siitä, kun oltiin ulkona (Kallio), mulla oli päässä huivi koska lyhyt tukka, päänahka, aurinko, ja siitä nousi sitten show. Känninen akka alkoi huutaa perkelettä ja muslimia, ja pyyteli sitten kovasti anteeksi kun huusin vastaan että mul on syöpä. Toivoin, että akka olisi ottanut opikseen, ettei käydä vieraille mitä vaan.

No, eikö mitä. Taannoin istuin ysin pysäkillä, katoksessa oli myös hipsteri puhelimineen ja katoksen ulkopuolelle tepsutteli todella hyvännäköinen maitokahvin värinen emäntä. Niin tää sama deekunarkki kulkee kadun toisella puolella keräämässä purkkeja, löytää pantittoman pullon ja laukaisee sen kiroten ja huoritellen tien yli suoraan kohti maitokahvia. Tajusin sen vasta kohta, sanoin vaan hipsterille pullon sälähtäessä, että toivottavasti tuli edes hyvä mieli.

Ei tullut hyvä mieli, akka suuntasi huutaen meitä kohti ja sitten kaartoi kaupalle päin. Tää vei sekunteja. Vasta sitten maitokahvi tuli huutamaan sille, että millä oikeudella toi heittää häntä lasipullolla, se olisi osunut ellei olisi väistänyt pylvään taakse, ja nyt osumaa tuli vain otsaan. Erittäin selvällä alkuperäisen suomalaisen aksentilla. Se vähän häiritsi narkkiämmää, kun kohde ei ollutkaan ulkkari; se alkoi taas tulla kohti ja rääkyi, mutta siinä me kaikki jo huudettiin sille, että mee pois, sua ei haluta tänne suuntaan, jatka kaupalle perkele. Kyllä sitä sai poliisilla uhata useampaan kertaan ennen kuin päästiin eroon.

Sama muija. Samat vaatteet, samat hiukset, sama naama, sama rakenne, sama seutu. Eikä oppinut mitään vieraiden asioihin puuttumisesta, mutta mikäs jos on kaksi toimivaa aivosolua, eihän niillä.

Lomaretkeily jatkuu

Jep, ja sitten käytiin sekä risteilyllä että Virka-galleriassa ynnä syötiin hyviä juttuja Kauppatorilla! Royal Line vei puolentoista tunnin ajan ympäri Helsingin vesiä. Olen aina yhtä pihalla siitä, mikä saari on mikäkin. Uunisaaren ja Suokin sentään erotan. Jotenkin tuli mieleen, että ehkä Lonnassa pitäisi käydä vihdoin tänä kesänä. Se on siinä ihan Suokin lähellä.

Juuri kun suunnattiin ratikkapysäkille, jäi hetkeksi ihmetyttämään poliisin ohjaamat Helenin (sähkölaitos) autot, jotka pisti parkkiin keskelle Pohjois-Espaa. Mutta Hesarista sitten luin, että Helen hitsaa viemärinkansia kiinni, koska TrumPutin. Ja kun menin ratikalla kotia kohti, niin vastaan tuli Hakaniemessä poliisisaattue ja varsin jämäköitä mustia autoja. Tuskinpa ukot itse vielä täällä? Oisko olleet turvamiehiä ja muuta henkilökuntaa. *)

Pukuja, jee! Virka-galleriassa Helsinki vanhoissa suomalaisissa elokuvissa

*) ei, kuulemma ihan itse Putain meni siinä jymäkimmässä autossa

Pelkäämys

Pienenä pelkäsin junia, koska ne oli niin isoja. Kamalaa oli, jos juna tuli vastaan sillalla, koska siinä joutui tosi lähelle liikkuvaa junahirviötä (meillä oli rautatiesilta, jossa oli jalkakäytävä erikseen).

Nyt pelkään rakennustyömaita ja ahdistun niistä. Kalasataman alue on hirvein. Jos haluaa mennä sinne terveyskeskukseen, matkalla ja ympärillä on pelkästään uusien talojen rakennusta, loputtomiin. Tänään erityisen paska retki, koska Kalasataman bussin pysäkki oli siirretty enkä tiennyt minne, toiselta pysäkiltä bussi ei ottanut kyytiin vaikka huidoin. Oli sitten päätettävä, kävelenkö vielä Sörkkaan ratikoille tai samaiselle bussille. Bussi tulikin kohta ja sama kuski, joka oli ajanut musta ohi. Moitin, ja sain anteeksipyynnön. Silti jäi ahdistunut olo – ei pamiin asti ahdistava, mutta silleen, että tuntui hyvältä idealta pitää kättä sydämen päällä. Koska Kalasatama.

No, tierempat ei ole juuri sen vähäisempiä pelon aiheita. Sielläkin on repimistä ja tylyä pintaa ja isoja koneita.

Okei, meidän talossakin on ollut remppoja, hissirema nyt viimeisin. Ei mua ne pelota, koska nehän on aika pieniä kuitenkin. Syyskuussa alkaa ulkoseinien uusiminen, meidän puolella tammikuussa. Kissojen mielenterveyden kannalta pelottaa tosi paljon, mutta en tiedä, voiko siitä ahdistua muuten.

Eilen ja tänään on niin aurinkoista ja ihanaa, että vaikea kuvitella huomisen kaatosade. Mutta semmoinen sieltä on kuulemma tulossa.

Maisemissa ja pölyissä

Jahans, tänä vuonna siis siitepölyallergian voi saada vaikkei ennen olisi ollut! ”Alkamassa on vaikea allergiakevät – myös aiemmin oireettomat saattavat kärsiä” HS.29.3. Marjut huomasi jutun, itse en olisi tajunnut mitään. Mulle on siis kaiketi puhjennut jokin allergia, päätellen siitä, että perjantaina sain aiemminkin mainitut allergialääkkeet.

Uhmakkaasti tänäänkin kävin ulkona, meinaan ajelemassa ratikoilla. Ensin oli tarkoitus vetää maisemakierros ykkösellä välillä Eira-Käpylä, mutta supistin siitä sitten Käpylän pois. Vois joskus lähteä kaverin kanssa, toi P. kun ei ole vielä yhtään hajulla kuulemma, miten nää uudet ratikkareitit. Seurallinen tapahtuma, jutellaan ja katotaan maisemia. Ihan kelpoa se on itekseenkin, mutta kahdestaan tietty myös.

Kyytien kanssa on ollut vähän jännää, olen soitellut neuvontapuhelimeen pariinkin kertaan ja nyt asian pitäis olla silleen että pääsen huomenna töihin siten kuin toivoinkin. Hierojani kanssa on näistä kyydeistä ollut juttua monesti, siks vähän jännittää. Ja jänskättäisi tietysti muutenkin, uudet kyydit ja eka kerta duuniin viikon saikun jälkeen.

Mutta nyt kissat on ilmoittaneet päiväuniajan alkaneen, joten ehkä mäkin liityn seuraan. Ne on kuitenkin elämän parhaita hetkiä.

Yritys kumminkin

Tänään mun kaa samalta pysäkiltä (eli samasta talosta) tuli nuori itämainen tyttö metroon ja istui mua vastapäätä. Ei aikaakaan, kun hältä alkoi kyyneleet valua. No mitä siinä teet? Taputin häntä ensin kädelle. Idän tapaan hän oli että ei mitään, kaikki hyvin joojoo. Jännä kun kuitenkin itkua vaan pukkasi, vaikka kaikki oli niin hyvin. Kysyin sitten että mikä on. No ei ollu mikään. Mietin omalle kohdalle, jos olisin huitsinneviksessä vieraassa kulttuurissa ja itkettäis vaikka siksi, että on yksinäinen tai mitä vaan. Onneksi oli mukana yksi oma käyntikortti! Lykkäsin sen sille. Nimi, ammatti, yhteystiedot = luotettava täti tutusta talosta. Ei siinä oikein muutakaan voinut. Hän jäikin kohta sitten pois. Mutta laittoi kortin reppuunsa.

Nyt pitää muistaa ottaa duunista pari korttia mukaan. Näitähän saattaa jopa tarvita joskus!