Syyslama

Räpsähti sitten tuo syksy suoraan naamalle.

Töissä tahti alkaa kiihtyä, joten otin lomapäivän (tänään). Eilen tuli mieluisa vieras M. Olemme harrastaneet mm. hyviä yöunia, makoisia päiväunia ja syömistä. Niin, ja toki kissojen lellittelyä aina väliin. Valitettavasti M poistui jo tänään. Sama tahti aina: torstaina sisään ja jo perjantaina ulos. Eiku kerran taisi olla kaksi yötä.

Syksy lamaannuttaa meikäläisen tehokkaammin kuin mikään muu. Nytkin voisi illalla mennä siskontytön esiintymistä katsomaan, taikka hienoja autoja Kauppatorille, mutta enpä taida. Elokuviin en mene ennen kuin ensi viikolla käyn hakemassa Hulluilta päiviltä halpoja lippuja. Katsottavien pinoon on kertynyt jo viisi!

Nyt lamaantumaan tuonne petiin. Vois lukea ellei kohta jo tarviis nukahtaa toisille päikyille.

Mainokset

Kaikki ei opi nopeesti

En tainnut tänne kirjoittaa siitä, kun oltiin ulkona (Kallio), mulla oli päässä huivi koska lyhyt tukka, päänahka, aurinko, ja siitä nousi sitten show. Känninen akka alkoi huutaa perkelettä ja muslimia, ja pyyteli sitten kovasti anteeksi kun huusin vastaan että mul on syöpä. Toivoin, että akka olisi ottanut opikseen, ettei käydä vieraille mitä vaan.

No, eikö mitä. Taannoin istuin ysin pysäkillä, katoksessa oli myös hipsteri puhelimineen ja katoksen ulkopuolelle tepsutteli todella hyvännäköinen maitokahvin värinen emäntä. Niin tää sama deekunarkki kulkee kadun toisella puolella keräämässä purkkeja, löytää pantittoman pullon ja laukaisee sen kiroten ja huoritellen tien yli suoraan kohti maitokahvia. Tajusin sen vasta kohta, sanoin vaan hipsterille pullon sälähtäessä, että toivottavasti tuli edes hyvä mieli.

Ei tullut hyvä mieli, akka suuntasi huutaen meitä kohti ja sitten kaartoi kaupalle päin. Tää vei sekunteja. Vasta sitten maitokahvi tuli huutamaan sille, että millä oikeudella toi heittää häntä lasipullolla, se olisi osunut ellei olisi väistänyt pylvään taakse, ja nyt osumaa tuli vain otsaan. Erittäin selvällä alkuperäisen suomalaisen aksentilla. Se vähän häiritsi narkkiämmää, kun kohde ei ollutkaan ulkkari; se alkoi taas tulla kohti ja rääkyi, mutta siinä me kaikki jo huudettiin sille, että mee pois, sua ei haluta tänne suuntaan, jatka kaupalle perkele. Kyllä sitä sai poliisilla uhata useampaan kertaan ennen kuin päästiin eroon.

Sama muija. Samat vaatteet, samat hiukset, sama naama, sama rakenne, sama seutu. Eikä oppinut mitään vieraiden asioihin puuttumisesta, mutta mikäs jos on kaksi toimivaa aivosolua, eihän niillä.

Lomaretkeily jatkuu

Jep, ja sitten käytiin sekä risteilyllä että Virka-galleriassa ynnä syötiin hyviä juttuja Kauppatorilla! Royal Line vei puolentoista tunnin ajan ympäri Helsingin vesiä. Olen aina yhtä pihalla siitä, mikä saari on mikäkin. Uunisaaren ja Suokin sentään erotan. Jotenkin tuli mieleen, että ehkä Lonnassa pitäisi käydä vihdoin tänä kesänä. Se on siinä ihan Suokin lähellä.

Juuri kun suunnattiin ratikkapysäkille, jäi hetkeksi ihmetyttämään poliisin ohjaamat Helenin (sähkölaitos) autot, jotka pisti parkkiin keskelle Pohjois-Espaa. Mutta Hesarista sitten luin, että Helen hitsaa viemärinkansia kiinni, koska TrumPutin. Ja kun menin ratikalla kotia kohti, niin vastaan tuli Hakaniemessä poliisisaattue ja varsin jämäköitä mustia autoja. Tuskinpa ukot itse vielä täällä? Oisko olleet turvamiehiä ja muuta henkilökuntaa. *)

Pukuja, jee! Virka-galleriassa Helsinki vanhoissa suomalaisissa elokuvissa

*) ei, kuulemma ihan itse Putain meni siinä jymäkimmässä autossa

Pelkäämys

Pienenä pelkäsin junia, koska ne oli niin isoja. Kamalaa oli, jos juna tuli vastaan sillalla, koska siinä joutui tosi lähelle liikkuvaa junahirviötä (meillä oli rautatiesilta, jossa oli jalkakäytävä erikseen).

Nyt pelkään rakennustyömaita ja ahdistun niistä. Kalasataman alue on hirvein. Jos haluaa mennä sinne terveyskeskukseen, matkalla ja ympärillä on pelkästään uusien talojen rakennusta, loputtomiin. Tänään erityisen paska retki, koska Kalasataman bussin pysäkki oli siirretty enkä tiennyt minne, toiselta pysäkiltä bussi ei ottanut kyytiin vaikka huidoin. Oli sitten päätettävä, kävelenkö vielä Sörkkaan ratikoille tai samaiselle bussille. Bussi tulikin kohta ja sama kuski, joka oli ajanut musta ohi. Moitin, ja sain anteeksipyynnön. Silti jäi ahdistunut olo – ei pamiin asti ahdistava, mutta silleen, että tuntui hyvältä idealta pitää kättä sydämen päällä. Koska Kalasatama.

No, tierempat ei ole juuri sen vähäisempiä pelon aiheita. Sielläkin on repimistä ja tylyä pintaa ja isoja koneita.

Okei, meidän talossakin on ollut remppoja, hissirema nyt viimeisin. Ei mua ne pelota, koska nehän on aika pieniä kuitenkin. Syyskuussa alkaa ulkoseinien uusiminen, meidän puolella tammikuussa. Kissojen mielenterveyden kannalta pelottaa tosi paljon, mutta en tiedä, voiko siitä ahdistua muuten.

Eilen ja tänään on niin aurinkoista ja ihanaa, että vaikea kuvitella huomisen kaatosade. Mutta semmoinen sieltä on kuulemma tulossa.

Maisemissa ja pölyissä

Jahans, tänä vuonna siis siitepölyallergian voi saada vaikkei ennen olisi ollut! ”Alkamassa on vaikea allergiakevät – myös aiemmin oireettomat saattavat kärsiä” HS.29.3. Marjut huomasi jutun, itse en olisi tajunnut mitään. Mulle on siis kaiketi puhjennut jokin allergia, päätellen siitä, että perjantaina sain aiemminkin mainitut allergialääkkeet.

Uhmakkaasti tänäänkin kävin ulkona, meinaan ajelemassa ratikoilla. Ensin oli tarkoitus vetää maisemakierros ykkösellä välillä Eira-Käpylä, mutta supistin siitä sitten Käpylän pois. Vois joskus lähteä kaverin kanssa, toi P. kun ei ole vielä yhtään hajulla kuulemma, miten nää uudet ratikkareitit. Seurallinen tapahtuma, jutellaan ja katotaan maisemia. Ihan kelpoa se on itekseenkin, mutta kahdestaan tietty myös.

Kyytien kanssa on ollut vähän jännää, olen soitellut neuvontapuhelimeen pariinkin kertaan ja nyt asian pitäis olla silleen että pääsen huomenna töihin siten kuin toivoinkin. Hierojani kanssa on näistä kyydeistä ollut juttua monesti, siks vähän jännittää. Ja jänskättäisi tietysti muutenkin, uudet kyydit ja eka kerta duuniin viikon saikun jälkeen.

Mutta nyt kissat on ilmoittaneet päiväuniajan alkaneen, joten ehkä mäkin liityn seuraan. Ne on kuitenkin elämän parhaita hetkiä.

Yritys kumminkin

Tänään mun kaa samalta pysäkiltä (eli samasta talosta) tuli nuori itämainen tyttö metroon ja istui mua vastapäätä. Ei aikaakaan, kun hältä alkoi kyyneleet valua. No mitä siinä teet? Taputin häntä ensin kädelle. Idän tapaan hän oli että ei mitään, kaikki hyvin joojoo. Jännä kun kuitenkin itkua vaan pukkasi, vaikka kaikki oli niin hyvin. Kysyin sitten että mikä on. No ei ollu mikään. Mietin omalle kohdalle, jos olisin huitsinneviksessä vieraassa kulttuurissa ja itkettäis vaikka siksi, että on yksinäinen tai mitä vaan. Onneksi oli mukana yksi oma käyntikortti! Lykkäsin sen sille. Nimi, ammatti, yhteystiedot = luotettava täti tutusta talosta. Ei siinä oikein muutakaan voinut. Hän jäikin kohta sitten pois. Mutta laittoi kortin reppuunsa.

Nyt pitää muistaa ottaa duunista pari korttia mukaan. Näitähän saattaa jopa tarvita joskus!

Vihaan!

Kyllä on vuosisadan LOSKAPASKA! En tajua miten muut pystyy menee tuolla 20 sentin sohjossa hiljaa – mä kiroilin ääneen ihan vapautuneesti. Perkele että vituttaa tuo. Vihaan Suomee, vihaan kaikkia näitä paskaelämän leveysasteita. Vihaan vihaan VIHAAN. Mikään kalusto ei pysty tätä kaikkea saatanaa lanaamaan, joten seuraavaksi vuorossa vakionumero JÄINEN KYNNÖSPELTO. Ai vittu kun vituttaa jo etukäteen.

Deppaa, deppaa

Maa on niin on niin kaunis. Kukapa ei arvostaisi vaakasuoraa tuulta, saatanan kylmää jatkuvaa sadetta ja ikuista harmautta. Ai niin – kohta tiet ja jalkakäytävät on taas liukkaat.

Tänä aamuna puoliksi heräsin kahdesti, ennen oikeaa heräämistä. Muistan siinä puolitietoisessa tilassa miettineeni, että olen niin masentunut, etten pysty enää ikinä nousemaan petistä. Ja samantien tein korjausliikkeen vanhalla tutulla ”älä välitä siitä”. En välitäkään. Enkä anna sille yliotetta. Mutta tämä maa ja ilmasto ei todellakaan paranna asiaa. Täältä pitäisi päästä pois vähän vitun livakkaan, mutta minkäs teet kun on työ, koti ja kissat. En mä nyt sentään meinaa lähteä espanjalaisten torien laitaan laulamaan suomalaisia kansanlauluja siinä toivossa, että joku heittää pesoo.

Pari päivää saikkua vielä, sitten itsenäisyyspäivä. Tiistaina mulla on lääkäri illalla eli pakko liikkua ulos. Yritän jos saisin kirjastokäynnin samaan, koska siihen on viimeinen tilaisuus 7.12. Siinä taas on päivä täynnä kaikkea muuta, en tiedä pystyykö.

Säkylän kusipäinen ”luomuteurastamo” ym.

Tämä Säkylän saatanan ”luomuteurastamo” ihmisineen pitäisi hukuttaa paskaan. (HS kotimaa 9.11.) Voisin oksentaa aivoni pihalle kun mietin, miten ne on kehdanneet kiduttaa eläimiä pitkin vuosia. Eläinlääkäriltä – mikä perkeleen nössö tumppu sekin – on vuosien mittaan pätkähtänyt 14 huomautusta eläinrääkkäyksestä. Neljä. Toista. Huomautusta. Kun jo kolmesta pitäisi sulkea koko vitun firma! Mutta kun eihän, kun se on taas se pikkupaikkakuntien laki, että kaikki on kavereita ja eihän meijän Pentti, meijän Pena ihan vähän vaan kiduttaa, ei puututa pikkuasioihin niin rauha säilyy. Kusipäät.

Eikö voitais ihan nyt vaan lopettaa se lihansyönti, kun se on kumminkin aina jonkinasteisen eläinrääkkäyksen loppuviimes?! Kun ei olisi menekkiä, ei olisi järkeä pitää tuotantoa. Lihan syönti nykyisellään on yksiselitteisesti eettisesti väärin. Kaikkein vittumoisinta on broiskuilla, mutta ei ne muutkaan eläimet juhli.

Hyi helvetti. Aina samaa. Ja sitten se eläinsuojelulain uudistus, MTK on kyllä pitänyt huolta, että siitä ei tule lasta ei paskaa. Eläimillä ei edelleenkään tarvitse olla esim. juomavettä. Mikä vitun sadisti tarvitaan, että ei toimita eläimelle vettä? No turkistarhaajapa tietysti. Jääkuutio sinne vaan nuoleskeltavaksi, kyllä pitää riittää. Ai saatana että kun näkis kerran turkistarhaajan sellaisessa häkissä kyyhöttämässä virikekapulansa ja jääkuutionsa kanssa, nauttisin niin paljon.

Touristina

Tänään suorittelin sen, minkä ”kaikki muut” on tehneet kai jo pari vuotta sitten: ajelin lentokenttäjunalla koko kierroksen. Nyt vasta I, ehkä joskus myöhemmin P. Joskus ehkä piipahdus lentoasemalla? Kuinkahan laajalti liputon saa siellä edes liikkua?

Mutta joo, koomisin näkymä koko reitin varrella oli tämä:

Joku Fashion Center. Keskellä ei mitään. Uskomaton näky. Pienen kylän kokoinen parkkipaikka, hiekkakenttää ja metsää. Vähän kuin jokin… omena Saharassa :-D En edes keksi vertausta. Suomi jee.

Mutta suomalaisen luonnon päivää (liputuspäivä!) tuli vahingossa juhlittua samalla, koska hyvin, hyvin vihreitä on maisemat junasta. Niitä tuli tuijoteltua. Kotiseuturetki.