Isäni tähtien takaa

isani

Suomalainen dokumentti, ehkä viimeisiä päiviä mutta varmasti viimeisiä viikkoja leffateatterilevityksessä. Olen yrittänyt ainakin kaksi viikkoa päästä katsomaan tätä, mutta aina on ollut ja tullut jotain muuta. Nytkin mulla oli kello soimassa aamun lisäunien takia – tänään en missaisi. Enkä missannut.

Dokkarit isolla kankaalla on vähän vahingossa muodostuneet mulle rakkaiksi. Festivaaleilla enimmäkseen. Maailmassa on niin paljon kummallista väkeä ja yritystä.

Isäni tähtien takaa esittäytyi mulle suuren perherakkauden näyttämönä. Aikuinen Einari lähtee Jämpsään selvittelemään, mitä hänelle tapahtui lapsuudessa samalla kun isä hurahti ufouskoon. Perheenjäsenten suhtautuminen toisiinsa on koko ajan arkisen rakastavaa, tykkäävää, kunnioittavaa, ongelmatonta. Sitä on ilo katsoa. Ihan tavallinen perhe ja suku, paitsi että herttainen ja hymyilevä iskä on päästään sekaisin.

Lopulta 35-vuotiaan Einarin on myönnettävä isälleen, että ei hän (enää) jaa isän uskoa valo-olentoihin, tähtien takaisiin maailmoihin, automaattikirjoitukseen tai vastaaviin. Tämäkin kohtaus on hissunkissunhiljainen, vailla mitään dramatiikkaa. Einarille yllätyksenä tulee myös se, että häntä kymmenen vuotta vanhempi sisko on koko ajan jakanut isän uskon. Äiti taas selvästikään ei, mutta hänen mielestään ”kukin tulkoon uskollaan autuaaksi” ja mitäpä tuo haittaa.

Kyllä mä pari kertaa vilkaisin kelloa puolentoista tunnin aikana, mutta en silti saa itseäni sanomaan tästä mitään torjuvaa. Se perheen keskeinen kemia jotenkin vaan hurmasi mut täysin, koska itse olen joutunut asumaan ihan toisenlaisten sekohullujen kanssa. Näillä meni ihan mukavasti, tykkäsivät elämästään kaikki ja se keskinäinen kunnioitus, se oli vaan niin hie-no-a kattoo.

En ny jaksa suositella – tää tulee ihan varmasti myös telkkarista – mutta en ole suosittelemattakaan.

Mainokset

Jylhää

Tää nyt tulee vähän tunteella, mutta nyt ois hyvä aika uskoa, että taivas on olemassa. Koska siellä olis just nyt vuosituhannen messevimmät jälleennäkemiset.

Kristiina Elstelän poika kuoli pian suoritettuaan meillä sivarin. Muutama vuosi sitten. Meidän Mika oli hänelle läheinen, koska myös Mika ja Kristiina olivat läheisiä ystäviä ja työtovereita. Kesäkuun alussa kuolleen Mikan muistokirjoitus oli tänään Hesarissa, ja juuri tuli tieto, että Kristiina Elstelä on kuollut.

Tiedän, että se porukka, joka ei ole vielä toipunut Mikankaan kuolemasta… Nyt tuli ns. iso jatkopala suruun.

Otan osaa, edelleen, jos teistä joku tätä lukee.

Hyvin draamallisia käänteitä, myönnettävä.

Niin kaunis dokkari!

Järven tarina. Huikea dokkari Suomen luonnosta, pakko nähdä elokuvateatterissa, isolta kankaalta! Jos yhtään tykkää eläimistä, sydän sulaa tästä. Kelloonvilkuiluindeksi nolla. Hesarin arvostelu tosin mollaa tapaa, jolla kertojan ääni/teksti toimii leffassa. Tiesin sen etukäteen, ja tarkkailin. Ymmärrän, mistä HS:n arvostelija puhuu, mutta mytologian ja biologian sekoittaminen häiritsi mua ainostaan silloin, kun ne tulivat tekstissä liian lähelle toisiaan. Mikä ei tapahtunut mielestäni liian usein. Kaikki tässä toimi tarpeeksi hyvin.

Leffaa oli kuvattu kolme vuotta. Kannatti. Visuaalisesti Järven tarina on täydellisen kaunis. Upea!

Valitettavasti tuli mieleen myös, että tällaista luontoa on enää harvoissa paikoissa. Koska ihminen tuhoaa toiminnallaan kaiken.

Ei vieläkään palele

Tämmöisellä haettu (ja päädytty) tähän blogiin: ”zopinox seuraava päivä palelee”. Enpä tiiä. Zopinox on ihan tuttu kaveri. Nappaan useimmiten sunnuntai-iltana yhden, että saan varmasti nukuttua tarpeeksi maanantain alle. Eikä ole palellut… Toisaalta, kun mulla on nyt myös 5mg melatoniinia, puolikas Zopukka sen kanssa varmistaa unen yhtä hyvin kuin Z-nappi. Onhan sitä kaikenlaisia yhdistelmiä: kaksi Norgesicia, tai melatoniini ja Norgesic. Tai melatoniini ja Medipam. Puolitoista Zopinoxia tuntuu olevan liikaa.

Blogissa seuraa strippausta! Mulla ei vieläkään ole pitkiä kalsareita. Mutta näin ei ole palellut, ja sisälläkin olen ottanut vain päällimmäisen yläosan eli neuleen pois:
– alushousut, sukkahousut, pienet säärystimet, ohuet puuvillaiset mummokalsarit puolilahkeilla, farkut
– rintsikat, laamapaita, eka pitkähihainen teeppari, toka pitkähihainen paita, ohut neulepaita
– talvilenkkarit, pitkä toppatakki, kaulahuivi, pipo, nahkarukkaset joiden alla neulekäsineet.
Vasta tänään muistin, että mullahan on pitkiä neulemekkoja. Just tämän pakkasen asu! Mutta näin sitä jumittuu vaatteisiin, jotka roikkuu näkösällä. Ei vaan muista, mitä kaikkea kaapissa on. Heti huomenna neulemekko!

Duunissa meillä on edelleen viime talven saavutetuista eduista ei luovuta -patteri. Silti joudun pitämään puolihanskoja iltapäivään saakka. Koska patterihan otetaan tietty aina seinästä pois kun lähdetään töistä. Vilakaksi menee yön aikana.

Marraskuuuuuuu….

Juuri ennen unijukkaa selvisi yksi sisustusprobleemi, ja oli tietenkin pakko toteuttaa uudet kuviot ihan heti juu yöllä. Rymstera lite. Onneksi sain nukkua aamulla kaheksaan asti, ei tullut traumoja.

Talven ensimmäiset mustat jäät jalkakäytävillä. Trad. kymmenen metriä kävelyä alaovelta ja eikun takas hakemaan piikit kenkiin. Töistä tullessa sentään jo normaalikeli, ihan vain märkää ja pimeää.

Seuraan kaverin matkablogia. On ollut nyt kolme viikkoa Japanissa ja siirtyy justiinsa Taiwaniin. Kivat hälle! Missaa niin paljon tästä ihastuttavasta Suomen loppusyksystä. Varmaan ihan vahingossa (as if).

Silti

Kuulin tänään jutun, jolle ollaan häkeltyineinä naureskeltu.

Meillähän on nyt duunin lähellä tosi hyvä lounasrafla. Yhtäkkiä sen yläkertaan pamahti pakolaiskeskus (vastaanottokeskus, mitä näitä nimityksiä nyt on). Seuraavana aamuna ravintolan pitäjä kiitteli asiakkaita lähes kyynelsilmin: ”Ihanaa kun te tulitte silti!”

Meikäläiset oli olleet moodissa ”HÄH?”. Mutta joo, hän oli sitten vissiin edellisen yön siellä jännittänyt, miten käy nyt pisneksen kun tommosen laittoivat :-D

Nähdäkseni raflassa on tupa täynnä edelleen klo 11 lähtien, kuten aina ennenkin.

Nyt räpätän

Keuruun taannoinen päätös pitää 500 hengen kasarmi tyhjillään ettei vaan tarviis ottaa pakolaisia sinne… nolointa ikinä. Just tällaista puolikuolleiden pikkupaikkakuntien kapeakatseista linnoittautumista mitä tahansa uutta vastaan. Mun sisko asuu Keuruulla. Testasin vähän tekstiviestillä, mitä mieltä hän on päätöksestä. Tuli aika isoilla kirjaimilla takas, että oksettavaa. (HYVÄ. Saa olla edelleen mun sisko.) Meidänkin vanhemmat – ja sisko pentuna itse – on kuitenkin lähteneet kahdesti sotaa pakoon, joten ei paljon auttaisikaan huudella muita pakolaisia vastaan. Tulisipa aika idari olo semmoisesta.

Tosin Olli Immonen pystyy huutelemaan maahanmuuttajia vastaan maahanmuuttajavaimon kainalosta, mutta kuka helvetti täällä Immosta on ihan täysipäisenä pitänytkään.

Monen median päätös sulkea kommentointi uutisistaan on ihan just oikein. Meno on yltynyt ihan perkeleeksi näiden Persesuomalaisten johdatuksella. Petteri Järvisen juttu kuvailee sitä, millainen keskustelukulttuuri meillä oli netissä ennen kuin kaikki puuhapetet ja muut avohoidokit ja persesuomalaiset pällit pääsi apajille. Nyt ei tässä huutelussa ole enää mitään järkeä. Taas yksi hyvä syy pysytellä poissa facebookista, joka on juurikin se keskeinen tunkio.

Pelottavaa, miten kaikki on muuttunut typerämmäksi ja synkemmäksi ja uhkaavammaksi ihan parissa vuodessa. Tai ehkä se alkoi jo kymmenisen vuotta sitten, kun Persesuomalaiset juopot, rasistit ja mölisijät alkoivat saada enemmän näkyvyyttä ja valtaa. Mutta sellaista se on, demokratia. Kansa saa mitä kansa tilaa. Nyt on vissiin tilattu tyhmyyttä ja sydämettömyyttä, ja saatu kans.

PS. http://www.salamatkustaja.com/2015/09/yksi-voi-tehda-paljon.html

Iso homma

2

Meillä osallistutaan tänään Meillä on unelma -hommiin etänä. Mutta erittäin uteliaina ja osallistuvina, kuten kuvasta näkyy!

Oikeansuuntaiset kinkerit nämä. En osallistunut, koska mm. huonot jalat ja vastenmielisyys isoja joukkoja kohtaan. Asialle löytyi hoitajia tarpeeksi ilman muakin. Sitäpaitsi, nyt kun hiukan muistelen palkkatyötäni, mähän olen elänyt arkeani monikulttuurisessa ympäristössä pitkälti toistakymmentä vuotta. Käytännön toimintaa siis.

Vaan lomalla just tuon verran palkkatyön ajattelemista riittää.

EDIT Immosesta. En edes usko, että on itse laatinut tekstin. On liian hyvää englantia tavan junttiääliölle. Kunhan on leikannutliimannut porukkansa suosimia makeita lauseita peräjälkeen ja kännipäissään postannut aamuyöstä. Onhan noita lähteitä ympäri nettiä. Lisäksi on itse naimisissa maahanmuuttajataustaisen naisen kanssa. Kuinka hölmöksi yksi ihminen voikaan itsensä tehdä, kun oikein yrittää? Mutta saipa aikaan ison miekkarin.