Suoraan sydämestä

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Ylellisesti vietin taas synttäreitä sunnuntaina. Syndet pari kertaa viikossa kiva, ookoo? Ei vaan, oikeasti olen niin onnellinen siitä, että sain tehdä just nuo asiat just noiden ihmisten kanssa. Ensin konsertti, jossa soitti siskontyttöni miehen J:n bändi, alle puolen kilometrin päässä kotoa. Helppo etäisyys siis! Mukana viisi ikivanhaa ystävää plus hetken aikaa myös siskontyttö O. Istuimme heti lavan edessä, joten näkymissä ja kuulumisissa ei valittamista. Pöydälle ilmaantui skumppapönttö ja karkkia. Eväissä ei valittamista!

Baari oli samassa rakennuksessa, oltiin jotakuinkin ainoat asiakkaat konsertin jälkeen. Pientä drinksua ja paljon puhetta ja naurua. Yhteistä! Juuri sitä, mitä ihmisellä pitäis olla jokatoinen ilta eikä jokatoinen vuosi! Olin ja olen niin onnellinen.

Ilta on jo poikimassa uutta, glögitapaaminen marraskuussa. Sama porukka plus pari uutta.

Joskus asiat vaan menee niin hyvin ettei jaksa tajutakaan.

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Mainokset

Kaikenlaiset hurlumheit vaan jatkuu

Kävin Priden brunssilla Oivassa. Jösses dösses. Tai niinku kassatyttö sanoi: ”Tämä on aamiainen, on siis kevyempi.” Tarttee varmaan käydä kattomassa sitten se oikea brunssikin, koska mun mielestä tämä näytti varsin täydelliseltä ja runsaalta brunssilta!

Oivan seinällä roikkuu kunniakirja kaupungin parhaasta brunssista 2017. Näin ”kevyen aamiaisen” koettuani en ihmettele. Nam nam nam nam.

Koska noin muuten käyn ja kukun auringonvalolla enkä yhtään jaksa tällaista harmaata, josta ei tiedä minä hetkenä sade alkaa, niin en sitten mennyt edes seuraamaan Pride-kulkuetta. Tai katoin Areenasta kyllä. Vielä vähemmän Puistojuhlaan. Olen käynyt puistojuhlissa ehkä kolmisen kertaa, ja yksinäisyyteni siellä on kosminen. Toki käyn yksin monissa muissakin venuissa, mutta ainoastaan puistojuhlissa on tuntunut että vittu, olen maailman yksinäisin ihminen, en tunne täältä ketään (niistä tuhansista ja tuhansista..) ja kaikilla muilla on kaverit mukana. Joten en siis mene sinne hankkimaan ikävää oloa.

Tuska on tuossa naapurissa. Jos aukaisee ikkunan, hyvin kuuluu. Mitä turhaan lippua ostamaan :-D Tänään on myös Alppipuistossa juttuja, muistaakseni Elephantasy. Siellä ny saattais olla muurinpohjalettua. Aiemmin kun katsoin livefeediä sieltä, niin eipä ollut porukkaa sielläkään juuri ketään.

Onneksi edes tuuli on laantunut eilisestä.

Vähän kuin nousisi lentoon

Nyt on muuten käsillä niin härö kirja, että terveille ei suositella ollenkaan. Paitsi pahoin pelkään että esim. Helistin tai Sandra saattaisivat olla kiinnostuneita.

Laurent Binet: Kuka murhasi Roland Barthesin? Tämä on samalla tapaa umpipimeydessään herkullinen kuin vaikka Steven Hallin Haiteksti. Ekana sitä uskotellaan, että joojoo tavallisessa maailmassa tässä vaan eletään ja kohta käynnistellään vähän jännärijuonta, kunnes *PÄRINÄÄ!* huomaat olevasi jossain fakin karusellissä ellei karussa sellissä tai ehkä karussa sellistä tai ehkä sellisti. Tuon Haitekstin olen ylistellyt varmaan moneen kertaan (kieli, sanat, kommunikaatio ja sitä rataa revitellen kunnes päässä helisee ja pelottaa niin perkeleesti). Mutta varsin vinkeeksi kääntyy tämä Barthesin keissikin. Semantiikka, semiologia, kielitiede, kommunikaatio – kaikki vuosisadan keskeiset ukot ja pari leidiä pörrää sekoittamassa murhaa(?) tutkivan poliisiparan päätä.

”Mitä enemmän tuntee humanistisia tieteitä ja ranskalaista hengenelämää, sitä hauskempaa lukijalla on.”, sanoi tuo Hesarin kriitikko. Ranskalaisesta elämästä en tiedä mitään, mutta kielitieteestä ja siitä vierestä ihan tarpeeksi, jotta kirja on älyttömän nautittava! Pitäisi vaan saada istuttua alas ja luettua pitempiä sessioita kerrallaan. Nyt kirjat päätyy lähinnä iltalukemisiksi, ja pööpöily petissä on aina liian lyhyt aika.

Voi että. Uskomatonta, että näin ”omia” opuksia on ilmestynyt ihan viime vuosina peräti kaksi, ja miten viihdyttäviä ne voikaan olla, kun osuu oikeisiin käsiin! Vink!

Siitä se lähtee

Tittidii, vappendaal

Sima maistuu aina, munkki harvemmin. Ja tuo Lidlin paistopisteen munkki vieläpä maistuu metallille, mikä on aika yllättävä käänne munkkirinksussa.

Viime vuosina parhaat simat mummielest on olleet Amican sima, ja kaupasta Hommanäsin kotisima ja tänä vuonna uusi Kaskein juhlasima. Hommanäsiä en ole nähnyt missään tänä vuonna! Kaskein sima taas myydään sekunnissa loppuun, eli siihen on iskettävä kiinni heti kun mahdollista. Niinpä mä nappasin kesäkuun lettukestien simat talteen jo eilenaamulla töihin mennessä. Olin toki testilastin juonut jo pari viikkoa sitten. Ja pikkukissan synttäreillä oli myös juomana. Ihanaa on.

Työkaveri saa viedä simat kotiinsa pikkuhiljaa ja piiloon, lettuja napostellaan heillä kesäkuun puolenvälin tienoin. Saatan ostaa siihen vielä jatkoksi Napueta, koska muistaakseni siihenhän se meni viimekskin, että alettiin juoda talon viinoja. Oho hups, katoin Napuen hintaa. No, ehkä silti. Rahatilanteen näkee vasta myöhemmin.

Hyvää vappua ny, jos joku viettää. Mun pitää muistaa ostaa töihin pallo. Mieluiten Änkkäri (Red!), meidän Myyn seuraksi.

Kristallipalatsi

Anna-Kaari Hakkaraisen Kristallipalatsi. Huh-huu. Ihan ok meininki, kuulkaas! Kirjasto ei saa kappalettaan heti takaisin, sillä tämä on pakko lukea uudelleen. Ihan vain tarkistuksen vuoksi.

Kristallipalatsi on herkku vanhalle kirjallisuudenopiskelijalle, koska tarinan monimutkaisuus ja viittaussuhteet (esim. Oscar Wilde henkilönä ja dandynä, Dorian Gray erikseen, blogimaailma ja minäminä-esiintymiskulttuuri jne.) läpsyvät esiin ihan selvinä, mutta silti kirja säilyttää kiinnostavuutensa ylläriloppuun saakka, koska matkan varrella lukija joutuu kysymään esim tällaisia kysymyksiä:
– onkos tämä henkilö nyt oikeasti olemassa vai jonkun mielikuvituksen tuote?
– kuka puhuu nyt?
– onko nämä kaksi henkilöä siis yksi ja sama? jne.

En ole ihan tyytyväinen lopetukseen päähenkilön muka kirjoittaman kirjan osalta. Olisihan siinä saanut olla enemmän draamaa ja vähemmän pelastusta. Mutta kaikkiaan, hitsin hyvä show. Luen uudelleen heti kun ehdin.

PS. Ai niin, olen lukemassa myös toista aivan upeaa kirjaa
Ilkka Hanski: Tutkimusmatkoja saarille

TinTin!

Kampesin varmaan ekan kerran kymmeneen vuoteen TinTin tangoon. Olivat vaihtaneet oven paikkaakin sillä välin. Tintti on kahvila, josta saa erilaisia aamiaispaketteja koko päivän. Kun Töölöön asti lähtee, niin pitäähän se paketti ottaa. Aina on ollut namia – basic aamiainen, kuten vaikka hotellissa, mutta namia. En tarvii kultahileillä koristeltua lakkavaahtoa ollakseni tyytyväinen.

Ulkona ihmisillä on kummallisia juttuja päällä, tai siis pikemminkin ei ole. Paljaita nilkkoja oli talvellakin, koska pennut on idiootteja, mutta nyt niitä vasta onkin. Mittari millin verran nollan yläpuolella… Paljaat sääret nähty myös. Luulisi kerrasta tajuavan, että vaikka ikkunasta katsottuna aurinko paistaa, niin ilman lämpenemiseen menee vielä viikkoja. Asfaltin ja kiviseinien lämpenemiseen vähintään yhtä pitkään. Että ei ehkä kannattaisi kulkea tissit ja perse paljaana, vaikka se niin seksikästä vissiin onkin. Vaikka paleleva ihminen tuskin on seksikäs, sori vaan.

Joulukalenteri, ehkis maailman parhaat ideat

Tuli tossa mieleen, että kamuille voisi tehdä joulukalenterin, jossa joka luukusta pomppaisi esiin meikäläisen naama. Wheehee! Jäi vielä miettimättä, olisko aina sama naama (yltiökidutusta) vai satunnaisesti jokin muu versio (jännitys kohoaa) vai kaikki naamat eri. 24.12. olisi tietysti kokoliha seimessä hatarasti peiteltynä.

Kun istuin Miukun kaa mäystämässä tätä, tulikin mieleen vielä parempi idea. Toisin kuin edellisessä, tässä voisi olla edes hento myyntipotentiaali. Joka luukusta tulisi maailmankaikkeuden pahikset alkaen Hitler, Stalin, kaikki Pohjois-Korean ukot, Khomeini, Khamenei … tajusitte. Vitsi, hauskaa! Vaatii toki mustan huumorin tajua. 24.12. olisi kuvassa ehkä pääpahis, joka luonnollisesti olisi kristinuskon jumala koska täällä krist. leveleillä nyt ollaan. Pääpahis ei ole siis Lucifer, koska jumalanhan väitetään olevan kaikkivaltias eli menee yli Luskan. (EDIT! Henna huomasi: jätkät matkii http://yle.fi/uutiset/3-9326882)

Siitä päästiin etenemään ihan oikeasti kohti myyntikelpoista tavaraa. Meikähän hyppää useinkin tuolla stand-upeissa, joten on käsitystä siitä, miten paljon ukkoja ja rouvia on nykyisin niissä hommissa. Miksei ne tee joulukalenteria itsestään? Miks MEIDÄN pitää ajatella nää asiat?

Tätä joulukalenteri-ideaa vois käyttää ihan tapahtumamainonnassa. M sanoi, että kansikuva siitä tapahtumasta ja noin 24 tai jotain luukkuja, päättyy tapahtumapäivän ison luukun avaukseen. Vois toimia Helsinki Comedy Festivalissa, tai jossain muussa isommassa stand-up -tapahtumassa. Luukuista vois tulla orgastisia stand-upppareiden naamoja. Viimeisestä luukusta ei ole vielä havaintoa, mutta eiköhän siihen laittais jotain pääjehujen naamoi tai perseidejä.

Näin se vaan rupee virtaamaan kun istuu oikeassa seurassa :-D Tätä pitäis vaan saada lisää, niin pää tuntisi olevansa paremmin elossa!

– – – – – –

(Tää kaikki lähti siitä, että suunnittelin hetken antavani työhuonekaverille ihan normaalin näköisen joulukalenterin, mutta sujauttaisin 19.12. kohdalle oman naamani, koska silloin meen töihin hänen kans.)