Kulutusjuhlasta digideiteille

Tuo Koistisen Mari on kirjoittanut kirjan digiajan deittailusta. Respect! Menin julkkareihin toki (jotain hyötyä fb:stakin – se muistutti tapahtumasta), Tenhoon, jossa en ollut ennen käynyt. Ylen juttu tässä.

Oikealla noin 6 cl alkoholia, ensimmäinen annos marraskuun jälkeen. Ei menny päähän. Hyvät pizzat Tenhossa!

Mari on yksi niistä ihmisistä, joihin olen tutustunut netissä sata vuotta sitten, blogissa ja blogitapaamisissa. Sittemmin kävin Torkkelinmäellä hoitamassa joskus Marin hoitokissaa Villiä, joka oli mainettaan kiltimpi joka kerta :) Viimeisen kuuden vuoden aikana ei olla nähty kuin kerran, Mari kun alkoi tehdä perhettä ja ihan oikeita töitä jne. Aijoo, Kulutusjuhlahan meillä oli myös yhteinen juttu aikoinaan. En tarkoita, että vain meillä, vaan meillä. Olihan siellä useampi kirjoittaja. Siitä kehräytyi sitten Kulutusjuhla ry.

Mari on tehnyt hienosti uraa, ja nyt kolmas kirja. Onnittelut!

Pahus, tämä ihminen ei edes vanhene ollenkaan!

Salakuva Ollista (selästä…)

Olli haastattelee Maria

Mainokset

Härregyyd!

Taas on kestohymyä naamassa. Musiikki ei kuulu harrastusteni top fiveen, mutta kyllä silti tiedän sellaisia nimiä kuin Santana, Clapton ja Steve Vai. Jumankekka STEVE VAI! Huvilateltassa eilen! On siinä ero, onko jonkin bändin kitaristi vai Mestari. Härregyyd mikä keikka! Olin varmuuden vuoksi eturivissä, notta näkee. Ja näin. Miehellä on hirveän kaunis luusto kasvoissa, ja kasvot eli koko ajan soiton mukana. Samoin podi. Aivan mahtavaa yhteistyötä Tapiola Sinfoniettan kanssa! Mitä pitemmälle keikka eteni, sitä hurmaantuneemmaksi kävi meno myös yleisössä. Ei ollut kerta tai kaksi, kun koko teltta nousi seisaaltaan aplodeeraamaan. Sydän sulaa ja aivot kans! Huh.

PS. Ollaan Steven kans samanikäisiä! Hän on syntynyt 6.6., mä lokakuussa.

Vintage-kaveruus ja istunto Solmussa

Istuttiin ihastuttavat 45 minuuttia Solmussa entisen työkaverin kanssa. Kiva ukko, handyman, reilu. Vein sille ylimääräiseksi osoittautuneen Pronaxen-purkin (en saa ottaa niitä minkään kans) ja pari kirjaa. Mielelläni annan kirjahyllystä kiertoon sellaista johon en ole koskenut vuosiin. Tai joka on huonosti käännetty, yh.

Hän kertoi, että vastaava tuttu handyman asuu mun kotoa katsottuna seuraavassa kerroksessa! Olinkin nähnyt hänen nimen sekä talon ryhmässä että muualla, ja tiesin, että tää on Joku, mutta en tiennyt kuka. No hyvä. Tuttujen verkosto tihenee.

Kaveri tuo mulle huomenna illalla lapsiltaan yli jäänyttä kasvisruokaa, kun ehdin valittamaan, että kaupan einekset kasvissyöjälle alkaa pikkasen tympiä, kun työpaikan lähellä ei ole ollut kunnon raflaa tammikuusta alkaen. Ja nyt on siis huhtikuu…

Mun makuaistissakin tapahtuu jotain jännää. Niin kipakkaa inkiväärilimsaa en oo vielä juonutkaan kuin Solmun äskeinen. Ja kuitenkin, se oli ihan tavallinen. Kipakampaa versiota join Silmussa 12.4. mutta silloin en ollutkaan vielä aloittanut Voxraa. Se sen täytyy olla, joka moisia temppuja tekee.

♥♥♥♥♥ eli 5/5

Näinkin voi sattua, että näkee vuoden parhaan leffan jo heti maaliskuun alkupäivinä! Jos joku ei tykkää Three billboards outside Ebbing, Missourista, niin vika on ihmisessä, ei leffassa. Olen MYKISTYNYT! Pelkästään hyviä näyttelijöitä. Hyvä äänimaisema, musat, järkyttävän hyvä kässäri ja ohjaus ja … kaikki! Ihmeteltiin hetki, miten näin hyvää tulee Hollywoodista, mutta ähä, käsikirjoittaja/ohjaaja onkin britti. Niinpä tietty.

Kässäri vingertää erittäin palkitsevasti – koskaan ei tiedä, mikä on seuraava käänne. Frances McDormand taas voi tehdä mitä vaan, ja meikä tepsuttaa kyllä katsomaan. Upeaa työtä. Woody Harrelson, Sam Rockwell, olen niin valmis polvistumaan. Koko filmi on tuhtipulleana kaikesta hyvästä! Etenkin ASENNETTA löytyy niin maaaaaaaan…! On jyrkkää menoa ja nasakkaa kielenkäyttöä, hyviä heittoja, hauskuutta ja suurta surua. Epäreiluutta, tyhmyyttä ja kostoa. Orastavia odottamattomia ystävyyksiä.

Ei tään jälkeen voi mennä katsomaan mitään, pitkään aikaan. Ei vaan voi.

Arvostelu: Muropaketti
Arvostelu V2
Arvostelu: Episodi

”Three Billboards Outside Ebbing, Missouri jatkaa samalla epäkorrektin huumorin ja napakan dialogin viitoittamalla tiellä kuin ohjaajan aikaisemmatkin elokuvat.”

Herkut

Lukuhommat on kuitenkin kohdillaan.

Toissapäivän ja eilisen aikana luin Jonas Hassen Khemirin Kaikki se mitä en muista edes tietämättä etukäteen, miten palkittu ja ylistetty. Totesin vain, että helevetin hyvä kirja, vaikka varsinkin alussa joutui kelaamaan, kuka on kertojana kulloinkin. Mutta siihenkin tottui, kertomatapa hahmottui ja palkitsi. Täytyy lukea toiseen kertaan.

Kunhan…

olen selvittänyt pinosta seuraavan eli Juha Hurmeen Niemen. Sillekin on pamahdellut metallia vähintään saman verran kuin naapurimaan nerolle. Alkuun on päästy jo, niin siistii. Olen tästä (”IHIII, herkut peräkkäin!”) asetelmasta lapsellisen innoissani! Siskonikin on kuulemma ostanut kirjan jo ennen joulua ja on lukuhommissa paljon mua edellä.

Ja lisäksi hommasin itselleni lahjaksi LongPlayn viime syksynä. Että meinaan ei lopu lukemisesta laatu tällä lomalla.

Juha rokkaa

Kolmas kauno-Finlandian voittaja omista piireistä! Paitsi tällä kertaa varsin leuhkempaakin, sillä Hurmeen kanssa me (eiliset glögijuhlijat) ollaan kaveerattu ja tehty töitä 1980- ja 90-luvuilla, ja lopun aikaa ihailtu kauempaa ja seurattu hänen uraansa.

Hyväpä oli juhlia ja glögsytellä, kun päästiin aloittamaan kokous katsomalla Hurmeen puhe yle.fi:stä! Aplodeerattiin ja todettiin SÅ DÄR. Sitten ihanien ruokien ja juomien kimppuun.

Ja yöllä kotona sitten huomasin, että ”kulttuuri”persu oli käynyt inisemään, että Juhan kuuluu pyytää anteeksi, että sanoi juntteja junteiksi. Vitun idiootti. Siinä on persesuomalaisen kosketus kulttuuriin ja sävyjen havainnointi! Miten tyhmä ihminen voi olla, oikeesti?! Pelle.

YOU ROCK, Juha! (Du rockar, nääs.)

Tyrmistys ja hurmio

No niin, nysse on oikeasti tapahtunut: olen kadottanut esineen! Kyllä! MINÄ olen kadottanut jotain! Kokoontaitettava sateenvarjo (keväänviheriä arpajaisvoitto Akavasta) oli repun sivutaskussa ratikassa, ja aloin äheltää reppua selkään vähän huonosti, koska käsi pipi. Siinä se varjo sitten varmaan pingersi penkille ja jäi sinne. Huh, no tulipa tääkin hoidettua.

Onhan mulla vielä kolme sontsaa, yksi kokoon menevä ja kaksi suoraa. Valkoinen, musta-harmaa ja musta-harmaa-valkoinen.

– – – –

Jos ei joku tiennyt, olen siis lukemisaddikti. Siksi pidänkin varsin ihmeellisenä, että en ollut tilannut LongPlayta ennen kuin nyt. Ja olen niiiiiin iloinen että tilasin! Jutut on sipakoita ja kipakoita, ja pitkiä. Syystarjous heillä vielä 15.10. asti: vuosi plus koko arkisto ja vielä kuulemma kahvipakettikin 59e. Kahvipaketin saa kyllä duunikaverit, ne juo mitä tahansa skeidaa. Maistoin taas puoli suullista niiden ”presidenttiä” ja meinasi limakalvot räjähtää säleiksi.

Sanaakaan en muuttaisi

HS 28.9.2017 Kira Gronow

Voiko viisaaksi oppia? Kyllä, sanoo filosofi, mutta ensin on opittava elämään toisin kuin ihmiset nykyään – ”Ihminen voi olla äärimmäisen älykäs ja tyhmä samaan aikaan”

Viisautta ei nykyään juuri arvosteta, sanoo filosofi Markus Neuvonen. Ajattelu kehittyy, kun pysähtyy miettimään, mitä haluaakaan sanoa – siis tekee toisin kuin moni somemaailmassa.

POLVESSA oli kipeä patti.

Filosofian opiskelija Markus Neuvonen meni lääkäriin. Polvesta otettiin koepala ja todettiin, että siinä on kasvain.

Neuvosen ensimmäinen reaktio oli kauhu ja kuolemanpelko.

Sitten hän muisti stoalaiset neuvot: Rauhoitu. Älä panikoidu. Hyväksy tilanne. Suhteuta asiat suurempaan kokonaisuuteen.

Myöhemmin selvisi, että kasvain oli hyvälaatuinen. Se leikattiin pois, ja jalka kuntoutui ennalleen.

”Olisi siis ollut turha panikoida etukäteen”, Neuvonen sanoo nyt, kymmenisen vuotta myöhemmin.

Rauhoittuminen vaikeassa tilanteessa oli viisasta.

NEUVONEN, 37, tutkii työkseen, mitä hyvä ajattelu on ja voiko sitä oppia. Tutkimus liikkuu filosofian ja psykologian rajapinnassa.

Miten on, voiko viisautta todellakin oppia?

”Kyllä, ajattelutaitoa voi oppia ja viisautta opettaa, vaikka ei se mitenkään helppoa ole.”

”Sellainen ’just do it, kaikki on itsestä kiinni’ -ajattelu on valheellista, ei se pidä paikkansa.”

Viisaus tarkoittaa kykyä järkiperäiseen ajatteluun ja asioiden punnitsemiseen, Neuvonen sanoo. Viisaus ja älykkyys ovat eri asioita.

”Ihminen voi olla äärimmäisen älykäs ja tyhmä samaan aikaan. Älykkyysosamäärä tai akateeminen koulutus ei takaa viisautta. Silti täytyy opetella vaikeat ajattelutaidot.”

Näihin taitoihin Neuvonen laskee kärsivällisyyden, kyvyn perspektiivin ottoon ja myös riittävän ute­liaisuuden.

Neuvonen on perehtynyt erityisesti stoalaiseen ajatteluun. Antiikin ajan stoalaiset olivat Neuvosen mielestä realisteja. He ymmärsivät, että viisauden ja onnen tavoitteleminen on vaikeaa.

”Siinä stoalaisuus eroaa nykyaikaisesta self help -ajattelusta. Sellainen ’just do it, kaikki on itsestä kiinni’ -ajattelu on valheellista, ei se pidä paikkansa.”

Stoalaiset filosofit arvostivat mielenrauhaa ja tyyneyttä. Heistä viisautta oli kyky elää epävarmuuden kanssa.

”Kaikki kun elämässä on epävarmaa. Työ tai perhe voi koska tahansa kadota.”

On usein hankala määritellä toisen puolesta, mikä on viisasta ja mikä ei. Viisaammaksi voi kuitenkin opetella, ja helpoiten se tapahtuu yhdessä muiden kanssa.

Stoalaisilla oli paljon käytännönläheisiä harjoitteita. He elivät kurinalaisesti, ja ruumiinharjoittelu oli heille tärkeää. He korostivat myös sitä, kuinka tärkeää on etäisyyden ottaminen omaan elämään.

”Omaa elämää voi katsoa kuin katsoisi jonkun toisen elämää. Ajattele, että tuossa tuo raukka nyt koheltaa. Itselle voi vähän nauraakin hyväntahtoisesti.”

Asioita kannattaa ajatella laajemman näkökulman kautta.

”Kun näkee oman elämän tilapäisyyden, omat ongelmat eivät enää ole niin erityisiä miljardin ihmisen joukossa.”

Toinen tapa ottaa etäisyyttä on esimerkiksi se, että miettii, miltä oma elämä näyttää, jos kuvittelee itsensä 80-vuotiaaksi.

”Mitä vinkkejä antaisit nuoremmalle itsellesi? Tällainen ajattelu voi auttaa suhteuttamaan asioita.”

NEUVOSEN mielestä stoalaisessa ajattelussa on paljon järkeä. Se on kuitenkin kaukana nykypäivästä.

”Nykyaikana epävarmuuden aiheita on todella paljon. Informaa­tiota on tarjolla enemmän kuin koskaan, mutta on aina vaikeampaa sanoa, mikä on totta ja mikä ei. Ihminen ahdistuu tästä epävarmuudesta – ja sillä on se seuraus, että varmuutta usein haetaan yksinkertaisista tarinoista ja vastakkainasetteluista.”

”Jos ihminen on toistuvasti aggressiivisissa väittelytilanteissa, se syöpyy hänen ajattelutapaansa.”

Ihmiset myös väsyvät informaa­tion määrään, Neuvonen toteaa.

”Hitaalle reflektiolle ja maailmankuvan rakentamiselle ei anneta enää aikaa, eikä sitä arvosteta.”

Aika, jossa elämme, on viisastumista vastaan, Neuvonen sanoo ja huokaa.

”Ihmisten pitäisi pysähtyä ja opetella ajattelemaan huolellisesti – siinä kaksi tärkeää asiaa. Molemmat ovat nykyään aika hukassa.”

Neuvonen on elvyttänyt klassista retoriikkaa eli puhumisen taitoa. Hänestä viestintä kulkee käsi kädessä ajattelun kanssa.

”Ajattelun ja viestinnän välillä todellakin on kytkös. Tässä on myös paradoksi: me emme puhu niin kuin ajattelemme vaan toisinpäin, ajattelemme niin kuin puhumme. Psykologit tuntevat hyvin tämän ilmiön. Jos ihminen on toistuvasti aggressiivisissa väittelytilanteissa, se syöpyy hänen ajattelutapaansa.”

Vastaavasti jos opettelee asioiden huolellista sanoittamista ja analyyttista keskustelua, se vaikuttaa siihen, että oppii myös tarkaksi ajattelijaksi ja keskustelemaan paremmin.

Neuvonen on lukenut tutkimuksia siitä, että viha-ajattelu vaikuttaa aivoihin aiheuttamansa stressin kautta.

”Sosiaalinen media opettaa ihmisiä järjettömään reagointiin, valheiden uskomiseen ja mielivaltaiseen käyttäytymiseen. Ihmisistä on tullut epäluuloisia tiedettä kohtaan. Tieteen tilalle on otettu tunneajattelua, ja se on huono juttu. Kaikkeen reagoidaan tunteella.”

Ajattelutaidot ovat usein tunnetaitoja, omien reaktioiden hallintaa. Jos viettää paljon aikaa riitaisilla keskustelupalstoilla, ei voi hyvin, Neuvonen sanoo.

Ihminen ei välttämättä viisastu vanhetessaan, Neuvonen sanoo. ”Tämä on monille rankkaa kuultavaa.”

VIISAUTTA voi soveltaa arkielämässä monella tavalla.

Otetaan esimerkiksi tietokone- ja mobiilipelit. Neuvosen 8-vuotias poika on välillä pahoittanut mielensä siitä, että toinen pelaaja on heittänyt hänet pelistä pois. Mitä Neuvonen sanoo silloin pojalle?

”Autan lasta sanoittamaan asian: mitä on tapahtunut ja onko se oi­keasti niin vakavaa. Entä mitä motiiveja toisella voi olla, voiko sittenkin olla kyse enemmän taitamattomuudesta kuin esimerkiksi pahantahtoisuudesta?”

Omassa elämässään Neuvonen noudattaa ongelmatilanteissa usein yksinkertaista kaavaa: Eksplikoi, problematisoi, argumentoi.

Eli selvennä asia ensin itsellesi rautalangasta. Sitten kyseenalaista ja arvioi sitä. Kuuntele toistakin osapuolta. Vasta lopuksi muodosta oma mielipiteesi .

Mitä tahansa suunnittelua itse teenkin, teen sen tältä pohjalta, Neuvonen kertoo.

”Esimerkiksi kun tietokoneeni hajosi, en ollut ehtinyt varmuus­kopioida kaikkea. Menin kieltämättä aika paniikkiin. Mutta lopulta en voinut muuta kuin pysähtyä ja vääntää asian itselleni rautalangasta. Mitä menetin, ja mitä siitä? Sitten mietin pari selkeää vaihtoehtoa, mitä voin tehdä.”

Apua voi olla myös meditatiivisista harjoituksista, kuten mietiskelystä. ”Miten muuten voisit kehittää ajatteluasi, jos et ensin pysähdy kuuntelemaan sitä?”

USEIN sanotaan, että ihminen viisastuu vanhetessaan. Pitääkö se paikkansa?

Ei välttämättä, sanoo Neuvonen. ”Tutkimusten mukaan itsestään selvää korrelaatiota ei ole. Tämä on monille rankkaa kuultavaa.”

Jotkut vanhukset eivät ole valtavan viisaita, kun taas jotkut nuoret ovat, Neuvonen miettii.

”Ikä tuo parhaimmillaan perspektiiviä. Vanhat ihmiset ovat usein tyynempiä ja rauhallisempia, ja heillä on paremmat sosiaaliset taidot.”

”Tyhmyys kumpuaa usein paniikista, tai sitten itsekeskeisyydestä ja yli-itsevarmuudesta.”

Neuvosesta viisautta on ajatella, että kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän samassa veneessä. ”Viisaus on hyvin kosmopoliittista.”

Tyhmyys taas on varomattomuutta ja impulsiivisuutta.

”Se kumpuaa usein paniikista, tai sitten itsekeskeisyydestä ja yli-itsevarmuudesta.”

Se, onnistuuko olemaan jossakin asiassa viisas, selviää yleensä vasta jälkikäteen, hän sanoo.

Neuvosen mielestä Nelson Mandela oli hyvä esimerkki viisaasta ihmisestä. Mandela istui vuosikymmeniä vankilassa Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon aikana.

”Hän ei silti katkeroitunut eikä alkanut syytellä vangitsijoitaan. Olisiko hänestä tullut siltojen rakentaja, jos hän olisi alkanut lietsoa konflikteja? Tuskin. Hän toimi hyvin viisaasti.”

STOALAISESTA filosofiasta innostuttuaan Neuvonen on alkanut elää yhä askeettisemmin.

”Perheenjäsenten on mahdotonta ostaa minulle lahjoja, koska en koskaan halua mitään.”

Hän nukkuu nykyisin lat­tialla joogamaton päällä. Pari vuotta sitten hän teki ”hullun ihmis­kokeen itsellään” ja peseytyi vuoden ajan vain kylmällä vedellä. Samalla hän alkoi harrastaa avantouintia. Kasvissyöjä hän on ollut lähes 20 vuotta.

Neuvosen aamurutiineihin kuuluu kirjoittaminen.

”Pohdin, mitä päivän aikana on edessä, ja kirjaan ylös kaikki mahdolliset huolenaiheet. Mietin, mikä niissä pelottaa ja mihin voin itse vaikuttaa.”

Samaa hän suosittelee muillekin.

”Kirjoittamisesta on huikeasti apua. Niin voi kyseenalaistaa omaa ajatteluaan ja kasvattaa itseään.”

Neuvonen tarvitsee joka päivä myös tietyn määrän kiireettömyyttä ja hiljaisuutta.

”Tykkään työskennellä kuulosuojaimet päässä, vaikka olisin yksin kotona. Se sulkee kaiken ulkopuolelle. Tai oikeastaan käytän tuplasuojausta, sekä kuulosuojaimia että korvatulppia niiden alla.”

Ajatus kypsyy paremmin hiljaisuudessa.

– – – – – – – –

Markus Neuvonen

KUKA?

Filosofian tutkija, tekee väitöskirjaa Helsingin yliopistossa. Työskentelee muun muassa opettajana, koulutus- ja suunnitteluasiantuntijana sekä yrityskonsulttina. Asuu vaimonsa ja 8-vuo­tiaan poikansa kanssa Espoossa.

MISTÄ TUNNETAAN?

Tutkii viisautta. On kirjoittanut kirjan Päätä viisaasti (Talentum 2014). On opettanut filosofiaa ja ajattelun taitoja yliopistolla, ammattikorkeakoulussa ja Kriittisen korkeakoulun Puhujakoulussa. sekä luennoinut yritysmaailmassa. Oli mukana perustamassa Filosofian Akatemiaa yhdessä muun muassa Frank Martelan kanssa.

MISTÄ EI TUNNETA?

On harrastanut kamppailulajeja 11-vuotiaasta. Suunnitellut pöytälaatikkoon useita kortti- ja lautapelejä, kuten väittelyaiheisen korttipelin sekä New Yorkin rikollisjengejä käsittelevän strate­gia­pelin.

Näistä en luovu:

UTELIAISUUS JA KOKEILU

”Olen uteliaisuuden riivaama ihminen ja haluan oppia koko ajan uusia asioita. Uppoudun niihin aina todella syvälle vähäksi aikaa. Viime kesänä opettelin virkkaamaan. Yhdessä vaiheessa päätin leipoa kaikki perheen leivät itse. Seuraavaksi haluaisin rakentaa yrttitarhalle automaattisen kastelujärjestelmän.”

MUSIIKKI

”Rakastan opetella uusien soittimien soittamista. Pää­instrumenttini on kitara, mutta soitan myös muun muassa puhaltimia. Kiinalainen xiao-huilu on tämänhetkinen suosikkini. Pidän bambun soinnista.”

LUONTO

”Kanssani voi olla raivostuttavaa lähteä metsään, koska jumitun ihmettelemään jokaista vastaantulevaa lintua, mönkiäistä tai ­malmiliusketta. Vielä pahempaa on, jos äidyn luennoimaan niistä.”

SAV

Olen haistellut tuulia. Tänä aamuna sen sitten tunsin: s-alkuisen vuodenajan (SAV) breeze. Erilainen kuin kesän tuuli. Selvä kalsa väri. Onneksi olin laittanut hyvin päälle. Ei ollutkaan enää kesä, kuten vielä eilen.

Kävin katsomassa levynjulkkarikeikan Töölön kirkossa. Tiina Sinkkosen tribuutti Mahalia Jacksonille. Alkuperäinen esittäjä iso musta nainen, jolla riitti ääntä kuin alppitorvessa. Miten siis suomalainen laulaja pärjäsi? Noh, sanotaan vaikka niin, että kun olin kuunnellut hänen avaustaan noin sekunnin, tiesin, että voin turvallisesti sulkea silmät ja ihan vain nauttia tunnin. Hieno muija, hieno ääni. Hieno bändi toki myös.

Pukeutumisongelma iski heti kirkosta ulkoistuttua. Pitkä nahkatakki ei riittänyt – paleli! En siis jatkanut matkaa Juuson keikalle, kuten olisin muuten voinut, vaan mahdollisimman äkkiä ratikkaan ja kotio. SAV iski jo toisen kerran samana päivänä (ja Taiteiden yönä). Äh! Onneksi mukana oli edustuslaukku, se lämmitti sisäisesti sentään:

Tuo isompi jäi itselle

Huomenna muistan paitsi takin myös huivin. Huominen on yhtä juoksemista sen lisäksi että etätyöpäivä: Arabia ja kirjasto, yhet Jääskeläiset postista ja yksi Ärrältä, lääkäri, suutari, hieroja. Pitää tehdä marssijärjestys, jotta selviä mahdollisimman vähillä risteilyillä.

Vähän kuin nousisi lentoon

Nyt on muuten käsillä niin härö kirja, että terveille ei suositella ollenkaan. Paitsi pahoin pelkään että esim. Helistin tai Sandra saattaisivat olla kiinnostuneita.

Laurent Binet: Kuka murhasi Roland Barthesin? Tämä on samalla tapaa umpipimeydessään herkullinen kuin vaikka Steven Hallin Haiteksti. Ekana sitä uskotellaan, että joojoo tavallisessa maailmassa tässä vaan eletään ja kohta käynnistellään vähän jännärijuonta, kunnes *PÄRINÄÄ!* huomaat olevasi jossain fakin karusellissä ellei karussa sellissä tai ehkä karussa sellistä tai ehkä sellisti. Tuon Haitekstin olen ylistellyt varmaan moneen kertaan (kieli, sanat, kommunikaatio ja sitä rataa revitellen kunnes päässä helisee ja pelottaa niin perkeleesti). Mutta varsin vinkeeksi kääntyy tämä Barthesin keissikin. Semantiikka, semiologia, kielitiede, kommunikaatio – kaikki vuosisadan keskeiset ukot ja pari leidiä pörrää sekoittamassa murhaa(?) tutkivan poliisiparan päätä.

”Mitä enemmän tuntee humanistisia tieteitä ja ranskalaista hengenelämää, sitä hauskempaa lukijalla on.”, sanoi tuo Hesarin kriitikko. Ranskalaisesta elämästä en tiedä mitään, mutta kielitieteestä ja siitä vierestä ihan tarpeeksi, jotta kirja on älyttömän nautittava! Pitäisi vaan saada istuttua alas ja luettua pitempiä sessioita kerrallaan. Nyt kirjat päätyy lähinnä iltalukemisiksi, ja pööpöily petissä on aina liian lyhyt aika.

Voi että. Uskomatonta, että näin ”omia” opuksia on ilmestynyt ihan viime vuosina peräti kaksi, ja miten viihdyttäviä ne voikaan olla, kun osuu oikeisiin käsiin! Vink!