Tyrmistys ja hurmio

No niin, nysse on oikeasti tapahtunut: olen kadottanut esineen! Kyllä! MINÄ olen kadottanut jotain! Kokoontaitettava sateenvarjo (keväänviheriä arpajaisvoitto Akavasta) oli repun sivutaskussa ratikassa, ja aloin äheltää reppua selkään vähän huonosti, koska käsi pipi. Siinä se varjo sitten varmaan pingersi penkille ja jäi sinne. Huh, no tulipa tääkin hoidettua.

Onhan mulla vielä kolme sontsaa, yksi kokoon menevä ja kaksi suoraa. Valkoinen, musta-harmaa ja musta-harmaa-valkoinen.

– – – –

Jos ei joku tiennyt, olen siis lukemisaddikti. Siksi pidänkin varsin ihmeellisenä, että en ollut tilannut LongPlayta ennen kuin nyt. Ja olen niiiiiin iloinen että tilasin! Jutut on sipakoita ja kipakoita, ja pitkiä. Syystarjous heillä vielä 15.10. asti: vuosi plus koko arkisto ja vielä kuulemma kahvipakettikin 59e. Kahvipaketin saa kyllä duunikaverit, ne juo mitä tahansa skeidaa. Maistoin taas puoli suullista niiden ”presidenttiä” ja meinasi limakalvot räjähtää säleiksi.

Mainokset

Sanaakaan en muuttaisi

HS 28.9.2017 Kira Gronow

Voiko viisaaksi oppia? Kyllä, sanoo filosofi, mutta ensin on opittava elämään toisin kuin ihmiset nykyään – ”Ihminen voi olla äärimmäisen älykäs ja tyhmä samaan aikaan”

Viisautta ei nykyään juuri arvosteta, sanoo filosofi Markus Neuvonen. Ajattelu kehittyy, kun pysähtyy miettimään, mitä haluaakaan sanoa – siis tekee toisin kuin moni somemaailmassa.

POLVESSA oli kipeä patti.

Filosofian opiskelija Markus Neuvonen meni lääkäriin. Polvesta otettiin koepala ja todettiin, että siinä on kasvain.

Neuvosen ensimmäinen reaktio oli kauhu ja kuolemanpelko.

Sitten hän muisti stoalaiset neuvot: Rauhoitu. Älä panikoidu. Hyväksy tilanne. Suhteuta asiat suurempaan kokonaisuuteen.

Myöhemmin selvisi, että kasvain oli hyvälaatuinen. Se leikattiin pois, ja jalka kuntoutui ennalleen.

”Olisi siis ollut turha panikoida etukäteen”, Neuvonen sanoo nyt, kymmenisen vuotta myöhemmin.

Rauhoittuminen vaikeassa tilanteessa oli viisasta.

NEUVONEN, 37, tutkii työkseen, mitä hyvä ajattelu on ja voiko sitä oppia. Tutkimus liikkuu filosofian ja psykologian rajapinnassa.

Miten on, voiko viisautta todellakin oppia?

”Kyllä, ajattelutaitoa voi oppia ja viisautta opettaa, vaikka ei se mitenkään helppoa ole.”

”Sellainen ’just do it, kaikki on itsestä kiinni’ -ajattelu on valheellista, ei se pidä paikkansa.”

Viisaus tarkoittaa kykyä järkiperäiseen ajatteluun ja asioiden punnitsemiseen, Neuvonen sanoo. Viisaus ja älykkyys ovat eri asioita.

”Ihminen voi olla äärimmäisen älykäs ja tyhmä samaan aikaan. Älykkyysosamäärä tai akateeminen koulutus ei takaa viisautta. Silti täytyy opetella vaikeat ajattelutaidot.”

Näihin taitoihin Neuvonen laskee kärsivällisyyden, kyvyn perspektiivin ottoon ja myös riittävän ute­liaisuuden.

Neuvonen on perehtynyt erityisesti stoalaiseen ajatteluun. Antiikin ajan stoalaiset olivat Neuvosen mielestä realisteja. He ymmärsivät, että viisauden ja onnen tavoitteleminen on vaikeaa.

”Siinä stoalaisuus eroaa nykyaikaisesta self help -ajattelusta. Sellainen ’just do it, kaikki on itsestä kiinni’ -ajattelu on valheellista, ei se pidä paikkansa.”

Stoalaiset filosofit arvostivat mielenrauhaa ja tyyneyttä. Heistä viisautta oli kyky elää epävarmuuden kanssa.

”Kaikki kun elämässä on epävarmaa. Työ tai perhe voi koska tahansa kadota.”

On usein hankala määritellä toisen puolesta, mikä on viisasta ja mikä ei. Viisaammaksi voi kuitenkin opetella, ja helpoiten se tapahtuu yhdessä muiden kanssa.

Stoalaisilla oli paljon käytännönläheisiä harjoitteita. He elivät kurinalaisesti, ja ruumiinharjoittelu oli heille tärkeää. He korostivat myös sitä, kuinka tärkeää on etäisyyden ottaminen omaan elämään.

”Omaa elämää voi katsoa kuin katsoisi jonkun toisen elämää. Ajattele, että tuossa tuo raukka nyt koheltaa. Itselle voi vähän nauraakin hyväntahtoisesti.”

Asioita kannattaa ajatella laajemman näkökulman kautta.

”Kun näkee oman elämän tilapäisyyden, omat ongelmat eivät enää ole niin erityisiä miljardin ihmisen joukossa.”

Toinen tapa ottaa etäisyyttä on esimerkiksi se, että miettii, miltä oma elämä näyttää, jos kuvittelee itsensä 80-vuotiaaksi.

”Mitä vinkkejä antaisit nuoremmalle itsellesi? Tällainen ajattelu voi auttaa suhteuttamaan asioita.”

NEUVOSEN mielestä stoalaisessa ajattelussa on paljon järkeä. Se on kuitenkin kaukana nykypäivästä.

”Nykyaikana epävarmuuden aiheita on todella paljon. Informaa­tiota on tarjolla enemmän kuin koskaan, mutta on aina vaikeampaa sanoa, mikä on totta ja mikä ei. Ihminen ahdistuu tästä epävarmuudesta – ja sillä on se seuraus, että varmuutta usein haetaan yksinkertaisista tarinoista ja vastakkainasetteluista.”

”Jos ihminen on toistuvasti aggressiivisissa väittelytilanteissa, se syöpyy hänen ajattelutapaansa.”

Ihmiset myös väsyvät informaa­tion määrään, Neuvonen toteaa.

”Hitaalle reflektiolle ja maailmankuvan rakentamiselle ei anneta enää aikaa, eikä sitä arvosteta.”

Aika, jossa elämme, on viisastumista vastaan, Neuvonen sanoo ja huokaa.

”Ihmisten pitäisi pysähtyä ja opetella ajattelemaan huolellisesti – siinä kaksi tärkeää asiaa. Molemmat ovat nykyään aika hukassa.”

Neuvonen on elvyttänyt klassista retoriikkaa eli puhumisen taitoa. Hänestä viestintä kulkee käsi kädessä ajattelun kanssa.

”Ajattelun ja viestinnän välillä todellakin on kytkös. Tässä on myös paradoksi: me emme puhu niin kuin ajattelemme vaan toisinpäin, ajattelemme niin kuin puhumme. Psykologit tuntevat hyvin tämän ilmiön. Jos ihminen on toistuvasti aggressiivisissa väittelytilanteissa, se syöpyy hänen ajattelutapaansa.”

Vastaavasti jos opettelee asioiden huolellista sanoittamista ja analyyttista keskustelua, se vaikuttaa siihen, että oppii myös tarkaksi ajattelijaksi ja keskustelemaan paremmin.

Neuvonen on lukenut tutkimuksia siitä, että viha-ajattelu vaikuttaa aivoihin aiheuttamansa stressin kautta.

”Sosiaalinen media opettaa ihmisiä järjettömään reagointiin, valheiden uskomiseen ja mielivaltaiseen käyttäytymiseen. Ihmisistä on tullut epäluuloisia tiedettä kohtaan. Tieteen tilalle on otettu tunneajattelua, ja se on huono juttu. Kaikkeen reagoidaan tunteella.”

Ajattelutaidot ovat usein tunnetaitoja, omien reaktioiden hallintaa. Jos viettää paljon aikaa riitaisilla keskustelupalstoilla, ei voi hyvin, Neuvonen sanoo.

Ihminen ei välttämättä viisastu vanhetessaan, Neuvonen sanoo. ”Tämä on monille rankkaa kuultavaa.”

VIISAUTTA voi soveltaa arkielämässä monella tavalla.

Otetaan esimerkiksi tietokone- ja mobiilipelit. Neuvosen 8-vuotias poika on välillä pahoittanut mielensä siitä, että toinen pelaaja on heittänyt hänet pelistä pois. Mitä Neuvonen sanoo silloin pojalle?

”Autan lasta sanoittamaan asian: mitä on tapahtunut ja onko se oi­keasti niin vakavaa. Entä mitä motiiveja toisella voi olla, voiko sittenkin olla kyse enemmän taitamattomuudesta kuin esimerkiksi pahantahtoisuudesta?”

Omassa elämässään Neuvonen noudattaa ongelmatilanteissa usein yksinkertaista kaavaa: Eksplikoi, problematisoi, argumentoi.

Eli selvennä asia ensin itsellesi rautalangasta. Sitten kyseenalaista ja arvioi sitä. Kuuntele toistakin osapuolta. Vasta lopuksi muodosta oma mielipiteesi .

Mitä tahansa suunnittelua itse teenkin, teen sen tältä pohjalta, Neuvonen kertoo.

”Esimerkiksi kun tietokoneeni hajosi, en ollut ehtinyt varmuus­kopioida kaikkea. Menin kieltämättä aika paniikkiin. Mutta lopulta en voinut muuta kuin pysähtyä ja vääntää asian itselleni rautalangasta. Mitä menetin, ja mitä siitä? Sitten mietin pari selkeää vaihtoehtoa, mitä voin tehdä.”

Apua voi olla myös meditatiivisista harjoituksista, kuten mietiskelystä. ”Miten muuten voisit kehittää ajatteluasi, jos et ensin pysähdy kuuntelemaan sitä?”

USEIN sanotaan, että ihminen viisastuu vanhetessaan. Pitääkö se paikkansa?

Ei välttämättä, sanoo Neuvonen. ”Tutkimusten mukaan itsestään selvää korrelaatiota ei ole. Tämä on monille rankkaa kuultavaa.”

Jotkut vanhukset eivät ole valtavan viisaita, kun taas jotkut nuoret ovat, Neuvonen miettii.

”Ikä tuo parhaimmillaan perspektiiviä. Vanhat ihmiset ovat usein tyynempiä ja rauhallisempia, ja heillä on paremmat sosiaaliset taidot.”

”Tyhmyys kumpuaa usein paniikista, tai sitten itsekeskeisyydestä ja yli-itsevarmuudesta.”

Neuvosesta viisautta on ajatella, että kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän samassa veneessä. ”Viisaus on hyvin kosmopoliittista.”

Tyhmyys taas on varomattomuutta ja impulsiivisuutta.

”Se kumpuaa usein paniikista, tai sitten itsekeskeisyydestä ja yli-itsevarmuudesta.”

Se, onnistuuko olemaan jossakin asiassa viisas, selviää yleensä vasta jälkikäteen, hän sanoo.

Neuvosen mielestä Nelson Mandela oli hyvä esimerkki viisaasta ihmisestä. Mandela istui vuosikymmeniä vankilassa Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon aikana.

”Hän ei silti katkeroitunut eikä alkanut syytellä vangitsijoitaan. Olisiko hänestä tullut siltojen rakentaja, jos hän olisi alkanut lietsoa konflikteja? Tuskin. Hän toimi hyvin viisaasti.”

STOALAISESTA filosofiasta innostuttuaan Neuvonen on alkanut elää yhä askeettisemmin.

”Perheenjäsenten on mahdotonta ostaa minulle lahjoja, koska en koskaan halua mitään.”

Hän nukkuu nykyisin lat­tialla joogamaton päällä. Pari vuotta sitten hän teki ”hullun ihmis­kokeen itsellään” ja peseytyi vuoden ajan vain kylmällä vedellä. Samalla hän alkoi harrastaa avantouintia. Kasvissyöjä hän on ollut lähes 20 vuotta.

Neuvosen aamurutiineihin kuuluu kirjoittaminen.

”Pohdin, mitä päivän aikana on edessä, ja kirjaan ylös kaikki mahdolliset huolenaiheet. Mietin, mikä niissä pelottaa ja mihin voin itse vaikuttaa.”

Samaa hän suosittelee muillekin.

”Kirjoittamisesta on huikeasti apua. Niin voi kyseenalaistaa omaa ajatteluaan ja kasvattaa itseään.”

Neuvonen tarvitsee joka päivä myös tietyn määrän kiireettömyyttä ja hiljaisuutta.

”Tykkään työskennellä kuulosuojaimet päässä, vaikka olisin yksin kotona. Se sulkee kaiken ulkopuolelle. Tai oikeastaan käytän tuplasuojausta, sekä kuulosuojaimia että korvatulppia niiden alla.”

Ajatus kypsyy paremmin hiljaisuudessa.

– – – – – – – –

Markus Neuvonen

KUKA?

Filosofian tutkija, tekee väitöskirjaa Helsingin yliopistossa. Työskentelee muun muassa opettajana, koulutus- ja suunnitteluasiantuntijana sekä yrityskonsulttina. Asuu vaimonsa ja 8-vuo­tiaan poikansa kanssa Espoossa.

MISTÄ TUNNETAAN?

Tutkii viisautta. On kirjoittanut kirjan Päätä viisaasti (Talentum 2014). On opettanut filosofiaa ja ajattelun taitoja yliopistolla, ammattikorkeakoulussa ja Kriittisen korkeakoulun Puhujakoulussa. sekä luennoinut yritysmaailmassa. Oli mukana perustamassa Filosofian Akatemiaa yhdessä muun muassa Frank Martelan kanssa.

MISTÄ EI TUNNETA?

On harrastanut kamppailulajeja 11-vuotiaasta. Suunnitellut pöytälaatikkoon useita kortti- ja lautapelejä, kuten väittelyaiheisen korttipelin sekä New Yorkin rikollisjengejä käsittelevän strate­gia­pelin.

Näistä en luovu:

UTELIAISUUS JA KOKEILU

”Olen uteliaisuuden riivaama ihminen ja haluan oppia koko ajan uusia asioita. Uppoudun niihin aina todella syvälle vähäksi aikaa. Viime kesänä opettelin virkkaamaan. Yhdessä vaiheessa päätin leipoa kaikki perheen leivät itse. Seuraavaksi haluaisin rakentaa yrttitarhalle automaattisen kastelujärjestelmän.”

MUSIIKKI

”Rakastan opetella uusien soittimien soittamista. Pää­instrumenttini on kitara, mutta soitan myös muun muassa puhaltimia. Kiinalainen xiao-huilu on tämänhetkinen suosikkini. Pidän bambun soinnista.”

LUONTO

”Kanssani voi olla raivostuttavaa lähteä metsään, koska jumitun ihmettelemään jokaista vastaantulevaa lintua, mönkiäistä tai ­malmiliusketta. Vielä pahempaa on, jos äidyn luennoimaan niistä.”

SAV

Olen haistellut tuulia. Tänä aamuna sen sitten tunsin: s-alkuisen vuodenajan (SAV) breeze. Erilainen kuin kesän tuuli. Selvä kalsa väri. Onneksi olin laittanut hyvin päälle. Ei ollutkaan enää kesä, kuten vielä eilen.

Kävin katsomassa levynjulkkarikeikan Töölön kirkossa. Tiina Sinkkosen tribuutti Mahalia Jacksonille. Alkuperäinen esittäjä iso musta nainen, jolla riitti ääntä kuin alppitorvessa. Miten siis suomalainen laulaja pärjäsi? Noh, sanotaan vaikka niin, että kun olin kuunnellut hänen avaustaan noin sekunnin, tiesin, että voin turvallisesti sulkea silmät ja ihan vain nauttia tunnin. Hieno muija, hieno ääni. Hieno bändi toki myös.

Pukeutumisongelma iski heti kirkosta ulkoistuttua. Pitkä nahkatakki ei riittänyt – paleli! En siis jatkanut matkaa Juuson keikalle, kuten olisin muuten voinut, vaan mahdollisimman äkkiä ratikkaan ja kotio. SAV iski jo toisen kerran samana päivänä (ja Taiteiden yönä). Äh! Onneksi mukana oli edustuslaukku, se lämmitti sisäisesti sentään:

Tuo isompi jäi itselle

Huomenna muistan paitsi takin myös huivin. Huominen on yhtä juoksemista sen lisäksi että etätyöpäivä: Arabia ja kirjasto, yhet Jääskeläiset postista ja yksi Ärrältä, lääkäri, suutari, hieroja. Pitää tehdä marssijärjestys, jotta selviä mahdollisimman vähillä risteilyillä.

Vähän kuin nousisi lentoon

Nyt on muuten käsillä niin härö kirja, että terveille ei suositella ollenkaan. Paitsi pahoin pelkään että esim. Helistin tai Sandra saattaisivat olla kiinnostuneita.

Laurent Binet: Kuka murhasi Roland Barthesin? Tämä on samalla tapaa umpipimeydessään herkullinen kuin vaikka Steven Hallin Haiteksti. Ekana sitä uskotellaan, että joojoo tavallisessa maailmassa tässä vaan eletään ja kohta käynnistellään vähän jännärijuonta, kunnes *PÄRINÄÄ!* huomaat olevasi jossain fakin karusellissä ellei karussa sellissä tai ehkä karussa sellistä tai ehkä sellisti. Tuon Haitekstin olen ylistellyt varmaan moneen kertaan (kieli, sanat, kommunikaatio ja sitä rataa revitellen kunnes päässä helisee ja pelottaa niin perkeleesti). Mutta varsin vinkeeksi kääntyy tämä Barthesin keissikin. Semantiikka, semiologia, kielitiede, kommunikaatio – kaikki vuosisadan keskeiset ukot ja pari leidiä pörrää sekoittamassa murhaa(?) tutkivan poliisiparan päätä.

”Mitä enemmän tuntee humanistisia tieteitä ja ranskalaista hengenelämää, sitä hauskempaa lukijalla on.”, sanoi tuo Hesarin kriitikko. Ranskalaisesta elämästä en tiedä mitään, mutta kielitieteestä ja siitä vierestä ihan tarpeeksi, jotta kirja on älyttömän nautittava! Pitäisi vaan saada istuttua alas ja luettua pitempiä sessioita kerrallaan. Nyt kirjat päätyy lähinnä iltalukemisiksi, ja pööpöily petissä on aina liian lyhyt aika.

Voi että. Uskomatonta, että näin ”omia” opuksia on ilmestynyt ihan viime vuosina peräti kaksi, ja miten viihdyttäviä ne voikaan olla, kun osuu oikeisiin käsiin! Vink!

Sukat saapuivat kolisten

Postiluukku kolisi vallan erikoisella tavalla. Sieltähän yritetään tunkea jotain… paksua? En oo tilannut kirjoja. Wot is dis? Ja eiku toinen perään! Avasin jo ovea postinkantajalle, että jos niitä kovasti on sieltä tulossa, niin anna käteen vaan. Ei ollut kuin kaksi. Kirjekuorissa luki ”Anan vasen jalka” ja ”Anan oikea jalka”.

Tää ihanainen tamperelainen wanha waimoseni*) H oli pykännyt mulle sukat. SUKAT! Ite! Mulle! Niillä oli nimetkin: Pirre ja Hansu (epäilemättä viitaten riipukseen jonka olin tyrkännyt hälle vuosia sitten). Hyvät on. Laitoin heti yösukiksi.

Pirre ja Hansu (en oo enää varma, kumpi on kumpi)

Pirre ja Hansu (en oo enää varma, kumpi on kumpi)

Kuvaa ehkis kannattaa selventää. Nuo tuossa päällä on varret. Pupukorvista toinen tulee säären eteen, toinen taakse. Muuten ihan normaali sukkahommeli. Eikö oo söpöt? Kiitos, Helistin!

*) nimitys on ajalta, jolloin neljän naisen kesken totesimme, että jos menestyvän miehen takana on hyvä vaimo, niin pitää se olla menestyvän naisenkin takana. Eli rupesimme toinen toistemme waimoiksi, koska ketkäs muut sitten :-)

Jylhää

Tää nyt tulee vähän tunteella, mutta nyt ois hyvä aika uskoa, että taivas on olemassa. Koska siellä olis just nyt vuosituhannen messevimmät jälleennäkemiset.

Kristiina Elstelän poika kuoli pian suoritettuaan meillä sivarin. Muutama vuosi sitten. Meidän Mika oli hänelle läheinen, koska myös Mika ja Kristiina olivat läheisiä ystäviä ja työtovereita. Kesäkuun alussa kuolleen Mikan muistokirjoitus oli tänään Hesarissa, ja juuri tuli tieto, että Kristiina Elstelä on kuollut.

Tiedän, että se porukka, joka ei ole vielä toipunut Mikankaan kuolemasta… Nyt tuli ns. iso jatkopala suruun.

Otan osaa, edelleen, jos teistä joku tätä lukee.

Hyvin draamallisia käänteitä, myönnettävä.

Tylsä akka teatterissa

Stand-upista en ole lähtenyt kertaakaan väliajalla pois. Monesta muusta teatterillisesta jutusta kyllä. Kuten eilenkin. No se Nummisuutarit. Onneksi olin saanut halvan lipun, niin ei varsinaisesti harmittanut.

Esityksellä oli aika vähän tekemistä lähtöni kanssa. Haukottelin, olin väsynyt, olen huono lähtemään illalla (eeee paitsi stand-uppiin :-D), kyllästyn nopeasti, en tykkää edes istua ison lauman keskellä. Ensimmäinen puoliaika, jonka siis näin, oli kerrassaan reipasta menoa, kunhan alun junnaamisesta päästiin eroon. Itse en puukko kurkullakaan pystyisi kuvittelemaan näin toisenlaista toteutusta Kiven kirjasta. Ylipäätään tarvittaisiin se puukko, että viitsisin edes ajatella Kiveä tai muita koulun pakkoluettavia. (OK, myönnytys: olen melko rakastunut Turun Kaupunginteatterin vanhaan Seitsemään veljekseen.) Näin, mitä lavalla tehdään. Näin perusteluja tapahtumisen läpi. Näin subtekstien virtaa ja näin pinnan remakoita ratkaisuja. Ei siinä mitään vikaa ollut sinänsä. Ei vaan ollut sellainen päivä, että olisi tarvinnut toisenkin puoliajan. Eka riitti.

Toisaalta masennuin itekseni jo ratikkapysäkillä. Miksi oon tällainen jurpo? Kun nyt lähtee liikenteeseen, niin eikö vois vetää koko rahalla sitten? Kyllä sitä ehtii kotona istumaan. Mutta aamulla ei masentanut enää yhtään, etten ollut jäänyt iltaan roikkumaan. Nippanappa jaksoin herätä silleen, että olisin puoli kymmeneltä toisessa kaupungissa töissä. Tämä siis normaalilla nukkumaanmenoajalla. Silmät on vähän unessa kai vieläkin.

Toisaalta, pari viikkoa on mennyt jo sellaisella väsymyksellä ettei oo tosikaan. Nukahdan huonosti, pysyn unessa huonosti, herään huonosti. Koita tässä sitten vielä tehdä duunit. Fak.