No pöh

Tyhmä päivä ja tyhmä Ana. Lähdin liikkeelle ihan väärään aikaan! Oli tarkoitus mennä hakemaan kynsilakanpoistoaine (joo, mulla on taas kynnet), ei ollut kaupassa. Siitä ratikkaan ja Silvopleehen lounaalle. Oli tarkoitus jatkaa leffaan siten että pystyn menemään samalla ratikkalipulla edelleen. Lähdin ulos, ja JUURI SILLOIN alkoi se jumalaton kaatosade.

Pitkä nahkatakki ja sontsa ei auttaneet mitään. Kadulla virtasi viisi senttiä paksu patja vettä. Kengät, tukipohjalliset JA se kesken paranemisen oleva varvas… vaatteet, kaikki läpimärkiä. En voinut jättää asiaa siihen, että varpaalle olisi tarjota kuravettä leffan ajan, joten suoraan takaisin kotiin, suihkuun ja vaatteet pyykkin sekä tuore sidos varppiin.

Tietenkään ennen sitä eikä sen jälkeen ole ollut kaatosadetta. Nytkin ilta-aurinko paistaa oikein nätisti. Mietin pitäisikö lähteä vielä ulos, koska em. lukuunottamatta en ole liikkunut ollenkaan.

Mainokset

Tarvitsen irrottautumista duunista!

Olen niin hartioita myöten duunisuossa, että näin illalla tekee vain mieli muuttua taas omaksi itsekseen keinolla millä hyvänsä, esim. hölöttämällä puhelimessa, mikä ei muuten kuulu tapoihini. Hölötinkin, tähän mennessä ainakin kahden ihmisen kaa. Ruotsalaiset tenorit laulaa vehkeessä, pyykit pörrää koneessa ja kissat on leikitetty. Suihku myös auttoi. Konkreettisesti duunia pois iholta :-D

Tänään osui eka daiju vamppikuski, illalla. Heti ajon alettua alkoi se höpötys, se siis puhui itsekseen koko ajan. Lisäksi ei mennyt normaalia kautta, vaan lähti ovelana Meilahden ruuhkat välttääkseen Haagan ja Pasilan kautta. Kysymättä multa mitään. Tulos: 15 minuuttia pitempi matka. Sanoin poistuessani, että suosittelisin kovasti, että jos aikoo tehdä maisemakierrosta, niin kysyisi edes asiakkaan mielipidettä. No, hän on kuulemma ajanut 20 vuotta… Täähän se selvittikin.

Voisin tehdä valituksen, mutta en tee. Tuo oli daiju, mutta ei ilkeä. Jos joku on ilkeä, eri juttu. Hyvin poikkeuksellinen oli tämä keikka. Mutta ärsytti kyllä. Alunperin olin tilannut keikan Vallilan S-marketille, mutta koska hänen uusi reitti toi mut kotikulmalle, pyysin päästä pois ja menin ekana kotiin. Tää palveli tietysti sitä pyrkimystä, että kävelisin ulkona edes vähän joka päivä. Kauppaan ja takas on ihan hyvä vähimmäis.

Helle näyttää jatkuvan. Pitäiskö… nyt kun jo kaivoin niitä kesävaatteita esille? Tämähän saattaa nyt olla se tämänvuotinen kesä, hei. Ei ole yhtään sanottu, että uutta on tulossa!

Vailla

Kyllä, foodien käyttäminen raskaiden lastien toimittamiseen erittäin hyvä idea. Huomauttavat tulostaan vielä etukäteen, ja tulevat kun on ollut puhe. Siis ihan muuta kuin nää oikeasti paskat kuljetuspalvelut.

Nyt pökähti postiluukusta eka Gudrunin luettelo, joka ei helähdyttänyt mitään kieltä sisälläni. Päinvastoin muistin, että yks G-mekko pitäis viedä kierrätykseen.

Mun elämä on kääntynyt niin harmaaksi. Talvi oli eilen (yks päivä) ja olin iloinen kun olin valinnut just oikeat ulkovaatteet. Viime yö vei kaikki lumet, ollaan taas marraskuussa. En lähtenyt duuniin sateen jatkuessa, olin saanut kaktuksen kurkkuun yöllä. Mutta kun kokousaika lähestyi, sadekin loppui ja pääsin lampustamaan apteekin kautta töihin.

Väsymys jatkuu. Mietin, oisko näin vetämätön oli jos olis plus 18 eetterissä ja aurinko paistaisi. Ei tod. Valo. Aurinko. Niin ratkaiseva!

Doc Point alkaa parin päivän päästä. En ole katsonut aikatauluja yhtään. Tuleeko tästä jo toinen leffafestari peräkkäin, jonne en mee edes yhden elokuvan verran? DOKUMENTTEJA, mun lempilaji. Onks kukaan muu huolissaan? Mä vähän oon.

Mennään bussilla

Musta on oikein kiva tämä metron pidennyksen tuoma vaikutus omaan duunibussiini, eli nyt se kulkee koko päivän – ei vain ruuhka-aikoina – ja vilkkaimmin ajoin viiden minuutin välein. Aatelkaa, ei tarvitse ollenkaan koskaan miettiä, kerkeenkö bussiin, koska niitä vaan tulee ja tulee!

Niin. Joo tulee. Tänään iltapäiväruuhkan aikaan minuutin sisällä sain silmääni seitsemän samannumeroista bussia. Yhtä katsoin sisäpuolelta, loput tuli samaan ja vastakkaiseen suuntaan kuin meitsin bussukka. Eli jonossa mentiin kumpaankin suuntaan :-D Milloinkahan HKL hokaa, että ei tää nyt ehkä kumminkaan näin. Ja sit ne vähentää vuorovälejä? Eiiiii… Toisaalta, tänään näkyi tulevan kolme ysiratikkaakin peräkkäin ja kaikki vitosella alkavat bussit Pasilasta itään päin, niin että sitä on vissiin vähän ilmassa.

buss

Toinen lumipäivä. Piikit kenguihin! Ei ole vielä mitenkään järkyttävät määrät lunta jalkakäytävillä, mutta hidasta möngertämistähän se kulku on, ja raskasta. Ihminen on niin wanha.

Uusi työhuonekaverini on muuten tosi mukava hänkin. Aina ne vaan on mukavia. Edellistä on sillä lailla vähän ikävä, että en oikeastaan taho nähdä häntä, koska tuntuu petetyltä. Mutta en tietenkään näytä sitä. (nyyh!) Saahan ihminen hakea ja päästä töihin muuallekin kuin mua vastapäätä. (nyyh!) Vapaa maa! (nyyh!)

Vihaan!

Kyllä on vuosisadan LOSKAPASKA! En tajua miten muut pystyy menee tuolla 20 sentin sohjossa hiljaa – mä kiroilin ääneen ihan vapautuneesti. Perkele että vituttaa tuo. Vihaan Suomee, vihaan kaikkia näitä paskaelämän leveysasteita. Vihaan vihaan VIHAAN. Mikään kalusto ei pysty tätä kaikkea saatanaa lanaamaan, joten seuraavaksi vuorossa vakionumero JÄINEN KYNNÖSPELTO. Ai vittu kun vituttaa jo etukäteen.

Sisäinen kello rikki

Hö. Tää pimeys sekoittaa mun sisäisen kellon ja kalenterin tyyten.

Esimerkki 1: Sisäinen kalenteri. Perjantaina kattelin twitteristä vai mistälie, että yks kiinnostava pikkusarja ilmestyy Areenaan kokonaisuudessaan perjantaina 8.12. Johon meikä että vau, tuohon ei oo enää pitkä aika, aion niiiiin kattoo heti kun se tulee! Ymmärtämättä, että elin jo perjantaita 8. joulukuuta.

Esimerkki 2: Sisäinen kello. Eilen vilkaisin keittiön kelloa, että se on varttia yli seitsemän ja Ilonan iltalääkkeen aika. Annoin siis kisulle lääkkeet. Noin tunnin päästä vilkaisin kelloa uudelleen ja se on vaille neljä. Olin siis antanut kisulle pillerit vaille kolme päivällä. Vain vajaan viiden tunnin heitolla. Kuvittelisi jonkin hälyttävän, että hei, ei ole ilta. Ei hälytä. Liian pimeää.

Mitään päivää ei ole helppo rakastaa ilman auringonpaistetta. Jokaista sadepäivää vihaan suoraan, ne vaan masentaa. Päivä ilman sadetta ja ilman aurinkoa on jotakuinkin siedettävä.

Harjun ja Vallilan seuduilla

Vallilan kirjasto oli ollut tosi fiksu ja järjestänyt kättelykatsomon valkokankaan eteen sekä pientä tarjoilua! Ihan piruuttaan lähdin katsomaan, koska yksinään katsominen nyt on vaan liian tuttua jo. Ja se oli kivaa! Lähdin kättelyjen ekan setin jälkeen kotiin, ja siihen mennessä yleisöä oli tullut jotain ehkä kolmekymmentä. Hyvä idea. Kaiken ikäisiä osallistui: mummoja, tenavia, nuoria, keskiäkäisiä. (Puvuista ei valitettavasti ole kovasti mitään sanottavaa.)

vallial

Ekat liukkaat ulkona. Onneksi oli piikit mukana, laitoin ne paluumatkalle. Paksuin toppatakkini on ihana: alle tarvitsee vain jotain pientä näin lämpimällä. Hihaton teeppari ja villatakki.

Itsenäisyyspäivä on ollut rauhallinen.

Voi kakkeli, vasta klo 23 muistin, että huomenna työpäivä. Saikku ei ollutkaan ikuinen! Yhyy. En oo yhtään valmistautunut. Mutta jospa saisi edes nukuttua tarprrksi, siinä ois hyvä alku.

Deppaa, deppaa

Maa on niin on niin kaunis. Kukapa ei arvostaisi vaakasuoraa tuulta, saatanan kylmää jatkuvaa sadetta ja ikuista harmautta. Ai niin – kohta tiet ja jalkakäytävät on taas liukkaat.

Tänä aamuna puoliksi heräsin kahdesti, ennen oikeaa heräämistä. Muistan siinä puolitietoisessa tilassa miettineeni, että olen niin masentunut, etten pysty enää ikinä nousemaan petistä. Ja samantien tein korjausliikkeen vanhalla tutulla ”älä välitä siitä”. En välitäkään. Enkä anna sille yliotetta. Mutta tämä maa ja ilmasto ei todellakaan paranna asiaa. Täältä pitäisi päästä pois vähän vitun livakkaan, mutta minkäs teet kun on työ, koti ja kissat. En mä nyt sentään meinaa lähteä espanjalaisten torien laitaan laulamaan suomalaisia kansanlauluja siinä toivossa, että joku heittää pesoo.

Pari päivää saikkua vielä, sitten itsenäisyyspäivä. Tiistaina mulla on lääkäri illalla eli pakko liikkua ulos. Yritän jos saisin kirjastokäynnin samaan, koska siihen on viimeinen tilaisuus 7.12. Siinä taas on päivä täynnä kaikkea muuta, en tiedä pystyykö.

Messueläin liikenteessä

Messuilta iloisin ylläri esittelyyn ensin! (Iloisin sen jälkeen kun sain lipun Arulta, tietty *pusu*) Olin miettinyt pari viikkoa, että pitäisi saada isompi käsveska, tumma ja kevyt, mutta että läppäri kuitenkin mahtuisi, ja muuta. Enpä olis arvannut, että Appenzelleriä ostamalla saa juuri sellaisen: tummanharmaata huopaa eli kevyt, ja läppäri plus muuta mahtuu:

JES AI LAIK IT!

Hieno päivä. Kaikki onnistui. Kotona vedin huumeita niin että olin kivuton koko messuretken ajan. Olin myös laittanut sopivasti päälle, ei ollut ulkona kylmä eikä sisällä kuuma. Olin älynnyt ottaa jarrut kenkiin mukaan, koska arvasin että neljästä lämpöasteesta huolimatta Pasilassa on ne jäiset kohdat. Ja niin oli! Ihmiset luisteli hatarasti ja voivotellen, mä nappasin piikit jalkaan ja kävelin.

Porukkaa oli tietysti älyttömät määrät, ei ylläri. Yksi iso naulakko oli täysi jo alle tunti messujen aukeamisesta. Lippuja etukäteen ostamattomat jonottivat ulos saakka sateessa.

Menin ekana Viiniin&Ruokaan, koska halusin kattoo, onko englantilaisia astioita. Onnistuin rikkomaan pari lautasta viikolla… mut ei ollut nyt sitä kioskia. Löytyi muuta, ei hätiä. Mielestäni oli nyt aika suhteettoman paljon viiniä, ja koko alueelle oli K-18, siis myös ruokaan. Pöyrist! No, lemmikkimessuilla on varmaan taas jotain ruokakiskoja, saattaisi olla ehkä jopa eri kuin nuo. – Kävin myöhemmin uudestaan safkaosastolla. Silloin siellä oli jo niin paksu rasvankäry, että heti huomasi silmälaseissa. Not good.

Kirjamessut siis. Nautin niin paljon kun sain kävellä ja kävellä ja mihinkään ei sattunut! Lääketeollisuus yay! Katselin jos ois P.I. ollut, mulla oli Kissa laukussa odottamassa mahdollista nimmaria. Mut ei. Ainoa tuttu, jonka tunsin, oli Juha Hurme, ja sekin juoksi ohi. Sitten oli tietysti näitä klassikkoja, jotka moikkaa mulle ja mä että ”MOIMOI!” eikä mitään hajua, kuka sekin oli. Mitään kirjoja en ostanut, mulla on jo.

Kirjastosta olin saanut repullisen kirjoja – liioittelematta tällä kertaa, sillä koskaan ei oo varausjonosta tullut yhtä paljon yhtäaikaa – ja mulla oli yksi laukku varakenkiä ja muuta, ja sitten ostoslaukku, joten kuormakamelina poistuin messuilta kahden ja puolen tunnin jälkeen. Satoi edelleen… ja sataa edelleen. Ilma on on kyllä perkeleen kurja, mutta niin kauan kuin sataa, ei ole ainakaan liukasta. Paitsi Pasilassa.

Turha viikko, mutta paranee loppua kohti

Viime torstaina siis köpöttelin Kekkosesta kotiin = virhe. Jalat on olleet kipeät siitä lähtien. Otin tiistaina jo lepopäivän kotona, ja keskiviikko mämmäytyi lääkärin ja röntgenin kans, en ehtinyt töihin ollenkaan. Illalla muistin lähteä Roksiin (lähellä) stand-uppiin, mikä olikin hyvä veto, sillä puolivalmiit, valmiit ja raakileet esiintyjät kirvoittivat muutamat spontaanit mielihyvät. Nimi muistiin: Manu Raivio. Tää oli viimeinen esiintyjä ja vei meikit leegoilla, kissoilla ja mäyräkoiralla. Mut ei ollut ainoa hyvä, todellakaan.

Lievästi viheriänä katoin, kun keikan jälkeen esiintyjät ja niiden kaverit jäi läppäilemään. MÄÄKIN HALUUN! Määkin haluun, että voi heittää läppää baarissa kamujen kaa ja kaikilla on hyvä meininki ja sujuva sana ja nopsa aatos ja hauskaa!

Tänään turha päivä töissä, kuten alla tiivistetty. Lopulta vajosin selvittämään leikearkistomme. Kolme vuotta sitten oli jo onneksi eroteltu vuosittain kaikki suoraan työpaikkaa koskevat leikkeet, iso Stokkan paperikassillinen. Kävin nyt sitten läpi leikkeet, jotka koskettivat duunia ehkä poliittisten päätösten kautta, nimitysten ja ihmisten kautta, eri alojen kehityksen ja taantumien kautta, etiikan kautta jne. Eli 85% niistä roskiin ja lopuista toinen kassillinen. Pomo nimittäin haluaa tehdä niille jotain lähimmän 5-10 vuoden aikana ja meillä on muutto uuteen rakennukseen ensi kesänä, niin että halusin paperit pois nurkistani. Kärräsin kassit pomon ovelle, reh reh. Sorted!

Mihin mä jäin? Joo, jalat. Tänään sitten tuli tuo mähnä taivaalta. En vielä laittanut jarruja kenkiin, koska vissiin plussan puolella, mutta ihan kohta tarvii. Ehkä jo heti huomenna. Mukana kulkevat taas kuukausitolkulla, joko laukussa tai kenguissa. (Tästä artikkelista tykkään kovasti ja suuntaisinkin heti noihin kenkiin, mutta mun huono askellus vaatii vähän toisenlaiset viritykset. Silti kato tuo linkki jos turvalliset kengut kiinnostaa sua normaalijalkaista.)

Huomenna etäpäivä mutta jatketaan myös jaloista. Ultra polvista, ehkä joutuu tyhjentää jotain nestettä ja ehkä kortisonia. Mitä vaan, että pääsen kömpimään Ruoka&Viini -messuille. Tai siis kai ne nyt on. Eikös ne aina ole Kirjamessujen kans? Joka tapauksessa lauantaina taas messukeskusta kohti, oli mitä oli.