Anan superviikonloppu

Ajatelkaa: samaan aikaan Helsinki Comedy Festival, Habitare ja Rakkautta&Anarkiaa. Ja siinä oli vasta sellaiset tapahtumat, jotka mua itseäni kiinnostaa!

Tuo perjantain stand-up -setti oli monella lailla uskomatonta. Ekanakin, mun lemppariukot Ismoa lukuunottamatta kaikki siinä siistissä nipussa! Ekan kerran meikit lähti valumaan silmistä Ilari Johanssonin takia, toisen tuhon teki Jukka Lindström. Se on vaan, kun sen osaa! Hyvä säkä kävi myös paikan kanssa. Melkein kaikki oli myyty kun ehdin osille, joten sain sitten tokarivin reunapaikan. Ajattelin, että eihän sieltä mitään näe, mutta kas, Aleksanterin teatteri ei olekaan mikään Metropolitan, joten istuin polvet melkein lavan reunassa kiinni. Kyllä, toka riviltä! Ja erittäin hyvin näin ja kuulin!

Eilen lauantaina alkoi sitten osaltani R&A. Eiku ensin kävin Habitaressa toiseen kertaan, ja nyt siellä oli uuttakin, esim. Muji-talo ja vain vippikortilla Forma-osasto. Tällä kertaa en enää ottanut kuvia. Mutta sitten tosiaan iltapäivästä elokuviin. Kolmesta yksi oli sellainen, että ymmärrän sen kuuluvan nimenomaan R&A:han; valitettavasti kaksi oli ihan mainstream eikä kovin kummoisia sellaisenakaan. No, tulipa katsottua.

Illalla myöhään oli kaksi leffaa peräkkäin. Oli ottanut vähän eväitä ja käynyt vaihtamassa kotona takin kevyimpään talvitakkiin. Se oli niin oikein tehty, koska yöllä oli jo toiseen tapaan kylmä kuin päivällä! Tänään näyttää taas aurinko paistavan. Nyt on päiväsaikaan kaksi leffaa peräkkäin ja illalla vain yksi. Samat sävelet takin kans, ja eväs päivällä mukaan.

Tämän jälkeen seuraava leffa iskeekin vasta torstaina. Sitä ennen käyn aamuin illoin hoitamassa naapurin Prinsessaa :-) Hän on vähän samanlainen kisu kuin Ilo – ujo, mutta kehittyy koko ajan. Ja sitä kehitystä onkin just kiva seurata ja rohkaista! Voi kun mistään kissahommista saisi yhtään rahaa, niin vaihtaisin työpaikkaa sekunnissa. Vaan eihän niistä saa.

Rinsessa. Häntä saa vähän silittääkin.

Kirjajuttu: valitettavasti Heikki Valkaman Pallokala ei ole dekkari. Se on kirjoittajan Japani-tietouden esittely. Sellaisena hyvin kiinnostava, tykkään lukea Japanilasta vaikka mitä. Mutta tykkään myös lukea dekkareita silleen, että juoni on selvä jatkumo, siinä on hyvät cliffhangerit ja tukka nousee pystyyn ja suusta tipahtaa ”Iyyyyääkeii!”. Ei Pallokalassa.

Mainokset

Syvässä päässä

Kyllä tää syksy niin imee. Taas on alkanut se, ettei voi tietää, mitä laittaa päälle. Aamulla +6 astetta, ok. Seuraavana aamuna onkin +17 astetta, mutta eihän sitä voi tietää, kun on yhtä pimeää ja sateista kuin edellisenäkin aamuna. Ja BOOM! noin sitten oot töissä väärissä vaatteissa koko päivän. Voin kertoo, että se ottaa koppaan. Taiteiluksi menee taas.

Vuodenaikojen vaihtelu nyppii nuppii koko ajan enemmän. Jo näitä talvia ja syksyjä on nähty. En yhtään ihmettele, että porukat muuttaa pysyvästi jonnekin Espanjaan. Portugaliin. Indonesiaan. En ole saanut itsestäni irti edes moisten mahdollisuuksien tutkimista. Googlasin muutama kuukausi sitten, että mun serkku asuu Espanjassa. Just aloin miettii mahdollista kontaktointia, niin se kuoli vanhuuteen. (Ei menny tunteisiin, ollaan viimeksi nähty kun mä olin jotain yli kymmenen.)

En ole viitsinyt vuosiin matkustella kenenkään kanssa, koska mun kävely on mitä on. Yksinään saan kävellä kilometrin tai kolme, ihan miten huvittaa; toisten kanssa pitäisi ottaa huomioon myös heidän liikumistoiveet. Mutta tänään sen keksin, kun luin yhtä matkablogia: mähän voisin olla kolmen tai neljän porukasta se, joka jää leiriin vahtimaan kamoja kun noi muut trekkaa tai kiipeilee. Pääsisi jonnekin Lofooteille tai alppimaisemiin tällaisella konseptilla ehkä. Jee! Ylipäätään liikunnallisilla lomilla tuo toimisi. Kamavahti. Kaupunkilomat, hmmm, no se ei ehkä hirmu hyvin. Kaupunkeihin kyl melkein pitää mennä itekseen.

Virallinen syksyn aloitus

Laitoin aamulla naamariin seerumia JA värivoiteen. Joka EI valunut pois koko päivänä. Eli naama lakkasi hikoilemasta = kesä on ohi. Ei sillä, että tänä kesänä naama olis hikoillutkaan lämmöstä. Se vaan tietää, milloin on kesä, ja silloin se tykkää hikoilla. Kai se on terveellistä, mutta vähän kiusallista. Ei toki ainoo vika siinä naamassa.

Pesin ikkunan. Hirvee rojekti aina. Kissat oli evakossa eteisessä. Viimeksi pesin juhannuksena 2015 (mulla on tällaisista muistilista). Jännä – luulin, että tuona kesänä yrjösin vaan koko ajan, mutta olinkin hyvin voimissani juhannuksen aikaan vielä. Ikkunan peseminen on ehkä raskain tässä asumiseen liittyvä juttu. Ei kyl viiti joka vuosi :(

Ikkunanpesua tahditti eilisestä pinosta mustalaisgroove ja toinen Prodigy.

SAV

Olen haistellut tuulia. Tänä aamuna sen sitten tunsin: s-alkuisen vuodenajan (SAV) breeze. Erilainen kuin kesän tuuli. Selvä kalsa väri. Onneksi olin laittanut hyvin päälle. Ei ollutkaan enää kesä, kuten vielä eilen.

Kävin katsomassa levynjulkkarikeikan Töölön kirkossa. Tiina Sinkkosen tribuutti Mahalia Jacksonille. Alkuperäinen esittäjä iso musta nainen, jolla riitti ääntä kuin alppitorvessa. Miten siis suomalainen laulaja pärjäsi? Noh, sanotaan vaikka niin, että kun olin kuunnellut hänen avaustaan noin sekunnin, tiesin, että voin turvallisesti sulkea silmät ja ihan vain nauttia tunnin. Hieno muija, hieno ääni. Hieno bändi toki myös.

Pukeutumisongelma iski heti kirkosta ulkoistuttua. Pitkä nahkatakki ei riittänyt – paleli! En siis jatkanut matkaa Juuson keikalle, kuten olisin muuten voinut, vaan mahdollisimman äkkiä ratikkaan ja kotio. SAV iski jo toisen kerran samana päivänä (ja Taiteiden yönä). Äh! Onneksi mukana oli edustuslaukku, se lämmitti sisäisesti sentään:

Tuo isompi jäi itselle

Huomenna muistan paitsi takin myös huivin. Huominen on yhtä juoksemista sen lisäksi että etätyöpäivä: Arabia ja kirjasto, yhet Jääskeläiset postista ja yksi Ärrältä, lääkäri, suutari, hieroja. Pitää tehdä marssijärjestys, jotta selviä mahdollisimman vähillä risteilyillä.

Pihajuhla

Talon ensimmäiset pihabileet järkätty ja juhlittu! Ihmisiä tuli puolet vähemmän kuin oli varattu ruokaa ja drinksua, mutta ei se mitään. Talon ainoa lapsi kävi, ja latvialaisperhe, ja uusiseelantilainen komistus. Muiden muassa. Meni kansainväliseksi siis heti kärkeen. Ruokaa ja juomaan riitti loputtomiin. Juuri sopivasti neljä tuntia istuttuamme alkoi tulla tietoa ukkosmyrskyn saapumisesta Kirkkonummelle, joten kasattiin nopsaan kamat sateelta suojaan ja tasan seiskalta alkoi sade. Ehdittiin!

Ukkosmyrskyn ennakkomainonta oli kova, mutta kovin lievää menoa sitten kuitenkin. Ei edes kunnolla jyrissyt. Puita kaatui, mutta niinhän niitä aina. Muistan kyllä lapsuudesta paljon riehakkaampia myrskyjä ja ukkosia – kunnon pauketta!

Nyt ollaan jo aika paljon korjattu kaikkee pois pihalta, mutta vielä olis hiukan pöytien kantelua jne. Viinit ja loput kaljat varmaan jaetaan hallituksen kesken.

Kaikki oli ihan innoissaan, että ekat pileet jee, ensi vuonna järkätään heti toiset! Musta ei nyt niin kauheesti olisi väliksi. Mehän siinä tehdään kaikki työt, ja silti ihmisiä ei tullut kuin parikymmentä. Sitä ylimääräisen safkan määrää…

Turha kesä

Tää kesä on vaan niin turha… eilen oli puoli päivää kesää, sitten tuli taas syksy. Ei merivesi tällä lailla lämpiä ikinä uimakelpoiseksi! Tietenkin helleaalto ponkaisee heti kun loma loppuu. Ehkä tänä vuonna en olisi sairaalassa siihen aikaan. Ehkä pääsisi Unskaan edes kerran! (You wish…)

Kävin Sikalassa syömässä letut ja kävin tosiaan Kaivarin kanuunan uudessa paikassa. Valoisa ja katutasossa, paljon parempi kuin entinen luolasto! Mutta edelleenkään ei mitään mulle. Hinnat on enimmäkseen järkyttäviä, eikä se ole edes ainoa syy välttää koko paikkaa tulevaisuudessakin.

Vasta kotiin tultua havaitsin oman hajuni, eli vaatteet kantoivat edelleen torstaisen kollipojan hajua. Pikkasen ehti hävettää :-( Olisi tietysti pitänyt mennä suihkuun jo edellisenä iltana, mutta en älynnyt. Tyhmä.

Illalla olisi voinut mennä kuuntelemaan urkuja Kallion kirkkoon (en ole ikinä käynyt, btw) mutta päiväunihetki otti vallan siinä kohtaa. Päikyille on niin helppo nukahtaa! Kun se fiilis tulee, vetää vaan viltin päälleen ja taju lähtee samantien! Yöunia taas ei tavoita kuin usein parin tunnin pyörimisen jälkeen, vaikka on laittanut kirjan pois siksi että nukuttaa niin pirusti. Pari kertaa nyt loman aikana olen onnistunut huijaamaan itseni yöunille käyttäytymällä samoin kuin päikyille käydessä: peitto leukaan saakka ja liikkumatta selällään. Vaan ei se aina toimi.

Nyt eli aamulla kone pesee tuolla mainittuja pyykkejä ja mie odottelen lähtöä Porvoon kissamuseon ja eläinsuojeluyhdistyksen suuntaan. Kissabloggaajia mukana kovasti!

Epämiellyttävät viitteet syksyyn poistettu kalenterista

Nyt se on nähty

Pitkin talvea olin merkannut keskiviikkoisin kalenteriin ”20 Rocks”, koska naapurissa järkättiin halvalla stand-upin treeniklubia. Koskaan en sinne asti edennyt, koska työt, väsymys, kamala sää jne. Mutta nyt vihdoin eilen! Menin, ihan oikeasti menin, vailla väsymystä ja mukavassa säässä!

Kunnioitan kovasti noita treenaajia, jotka uskaltaa mennä lavalle. Saisin varmaan kirjoitettua jotain matskua itsekin, mutta en ikinä uskaltaisi mennä omana itsenäni yleisön eteen. IKINÄ.

Olihan siellä ammattilaisiakin. Ihana Jukka Linströmmi, jonka Noin viikon radiota ja sitä toista Noin viikon ihastuksella katselen ja kuuntelen. Mc Jelena :) Kaksi tuoppia join, koska miksei.

No, nyt se on nähty. Enää en kauheesti harmittele, ettei tullut aiemmin lähdettyä. Talvella harmittelinkin. Ei toi nyt niin kova ollut, että siellä tarviis joka viikko käydä.

– – – –

Olen aktiivisesti ollut ( yrittänyt) moittimatta säätä, koska vaihtelee se kumminkin silleen, että välillä aurinkokin kurkistaa. Mutta rehellisesti nyt alkaa pikkasen pänniä tää pilvien ja sateen ylivalta. Itepäisesti teen kaikkea mitä tekisin aurinkoisellakin kelillä – paitsi Uunisaari – mutta ei se oo sama. Ei oo sama. Alkaa vituttaa.