Pihajuhla

Talon ensimmäiset pihabileet järkätty ja juhlittu! Ihmisiä tuli puolet vähemmän kuin oli varattu ruokaa ja drinksua, mutta ei se mitään. Talon ainoa lapsi kävi, ja latvialaisperhe, ja uusiseelantilainen komistus. Muiden muassa. Meni kansainväliseksi siis heti kärkeen. Ruokaa ja juomaan riitti loputtomiin. Juuri sopivasti neljä tuntia istuttuamme alkoi tulla tietoa ukkosmyrskyn saapumisesta Kirkkonummelle, joten kasattiin nopsaan kamat sateelta suojaan ja tasan seiskalta alkoi sade. Ehdittiin!

Ukkosmyrskyn ennakkomainonta oli kova, mutta kovin lievää menoa sitten kuitenkin. Ei edes kunnolla jyrissyt. Puita kaatui, mutta niinhän niitä aina. Muistan kyllä lapsuudesta paljon riehakkaampia myrskyjä ja ukkosia – kunnon pauketta!

Nyt ollaan jo aika paljon korjattu kaikkee pois pihalta, mutta vielä olis hiukan pöytien kantelua jne. Viinit ja loput kaljat varmaan jaetaan hallituksen kesken.

Kaikki oli ihan innoissaan, että ekat pileet jee, ensi vuonna järkätään heti toiset! Musta ei nyt niin kauheesti olisi väliksi. Mehän siinä tehdään kaikki työt, ja silti ihmisiä ei tullut kuin parikymmentä. Sitä ylimääräisen safkan määrää…

Turha kesä

Tää kesä on vaan niin turha… eilen oli puoli päivää kesää, sitten tuli taas syksy. Ei merivesi tällä lailla lämpiä ikinä uimakelpoiseksi! Tietenkin helleaalto ponkaisee heti kun loma loppuu. Ehkä tänä vuonna en olisi sairaalassa siihen aikaan. Ehkä pääsisi Unskaan edes kerran! (You wish…)

Kävin Sikalassa syömässä letut ja kävin tosiaan Kaivarin kanuunan uudessa paikassa. Valoisa ja katutasossa, paljon parempi kuin entinen luolasto! Mutta edelleenkään ei mitään mulle. Hinnat on enimmäkseen järkyttäviä, eikä se ole edes ainoa syy välttää koko paikkaa tulevaisuudessakin.

Vasta kotiin tultua havaitsin oman hajuni, eli vaatteet kantoivat edelleen torstaisen kollipojan hajua. Pikkasen ehti hävettää :-( Olisi tietysti pitänyt mennä suihkuun jo edellisenä iltana, mutta en älynnyt. Tyhmä.

Illalla olisi voinut mennä kuuntelemaan urkuja Kallion kirkkoon (en ole ikinä käynyt, btw) mutta päiväunihetki otti vallan siinä kohtaa. Päikyille on niin helppo nukahtaa! Kun se fiilis tulee, vetää vaan viltin päälleen ja taju lähtee samantien! Yöunia taas ei tavoita kuin usein parin tunnin pyörimisen jälkeen, vaikka on laittanut kirjan pois siksi että nukuttaa niin pirusti. Pari kertaa nyt loman aikana olen onnistunut huijaamaan itseni yöunille käyttäytymällä samoin kuin päikyille käydessä: peitto leukaan saakka ja liikkumatta selällään. Vaan ei se aina toimi.

Nyt eli aamulla kone pesee tuolla mainittuja pyykkejä ja mie odottelen lähtöä Porvoon kissamuseon ja eläinsuojeluyhdistyksen suuntaan. Kissabloggaajia mukana kovasti!

Epämiellyttävät viitteet syksyyn poistettu kalenterista

Nyt se on nähty

Pitkin talvea olin merkannut keskiviikkoisin kalenteriin ”20 Rocks”, koska naapurissa järkättiin halvalla stand-upin treeniklubia. Koskaan en sinne asti edennyt, koska työt, väsymys, kamala sää jne. Mutta nyt vihdoin eilen! Menin, ihan oikeasti menin, vailla väsymystä ja mukavassa säässä!

Kunnioitan kovasti noita treenaajia, jotka uskaltaa mennä lavalle. Saisin varmaan kirjoitettua jotain matskua itsekin, mutta en ikinä uskaltaisi mennä omana itsenäni yleisön eteen. IKINÄ.

Olihan siellä ammattilaisiakin. Ihana Jukka Linströmmi, jonka Noin viikon radiota ja sitä toista Noin viikon ihastuksella katselen ja kuuntelen. Mc Jelena :) Kaksi tuoppia join, koska miksei.

No, nyt se on nähty. Enää en kauheesti harmittele, ettei tullut aiemmin lähdettyä. Talvella harmittelinkin. Ei toi nyt niin kova ollut, että siellä tarviis joka viikko käydä.

– – – –

Olen aktiivisesti ollut ( yrittänyt) moittimatta säätä, koska vaihtelee se kumminkin silleen, että välillä aurinkokin kurkistaa. Mutta rehellisesti nyt alkaa pikkasen pänniä tää pilvien ja sateen ylivalta. Itepäisesti teen kaikkea mitä tekisin aurinkoisellakin kelillä – paitsi Uunisaari – mutta ei se oo sama. Ei oo sama. Alkaa vituttaa.

Ei ihan nappiin

En kuvittelekaan, että kumpikaan lukijoista olisi menossa katsomaan Salaisuuksien illallista, mut sanon nyt silti, että ei kannata.

Pariskuntaillalliset. Ensin pöljät avaavat leikin, jossa paljastuu, että kaikki on pettäneet kaikkia, sitten rypistellään nyrkkejä ja huudetaan vähän aikaa, ja lopuksi tilanne palautetaan alkuun, eli kaikki antaa kaikille anteeksi ja pöljät hyppäävät autoihinsa ja ajavat kotiinsa. VMP. Onneksi vain puolitoista tuntia. Ahh, ja tosiaan: itsku. Eli teatraalista on.

Mutta näinkin voi käydä, jos kaikki hyvät tuli jo katsottua ja mieli palaa pimeään istumaan. Kirjasto on syöttänyt viime aikoina hyvin leffaakin, ja katson tosi mielelläni kotona, mutta onhan se eri asia päästä saliin. Tulispa jotain katsottavaakin.

– – – –

Aloitin tosiaan loman ompelemalla, kuten suunnitelma oli. (Jännetuppitulehdus edelleen…) Oli hienoa saada ote omasta ompelukoneestaan – en ollut käyttänyt sitä kuin kerran ennen tätä ja olin tietysti ihan ulalla. Mutta nyt me tullaan toimeen! Haluaisin niin kovasti ommella lisää, mutta nyt ei ole mitään ideoita, kun ei ole tarpeita. Mulla on vaan niin paljon kaikkea jo…

Mutta yritän saada tähän lomaan nyt ajettua paljon kaikkea tekemistä ja kokemista. Talvi oli pitkä ja pimeä ja saatanasta. Kaksi edellistä kesää on mennyt osin ihan pyllyyn syövän takia, mutta nyt justiinsa ei ole sitä huolta. Tarviis saada tuo sää vaan siihen ruotuun, että voi ihminen olla ja nauttia!

Mutta kuka on oikeasti

Aurinkoinen ja varjoisa iso parveke, muurinpohjalettuja ja kaksi lähintä työkaveria. Simaa (just sitä hyvää, Kaskein), oikeaa siideriä, raparperimehua ja GT:tä. Ei lapsia, ei puolisoita. Jes.

Kerroin mielestäni loistavan vitsin, jonka olin lukenut twitteristä ja hihitellyt sille niin kuin vain vinoon kasvanut voi. Jouduin kertomaan sen kahteen kertaan ja sitten vielä purkamaan osiin. Mut eihän tämä ole niin vaikee?

”Keittiövälineitten yläasteella on aina pientä kisaa siitä, kuka on oikeasti pannu.”

No, ehkä se on luettuna helpompi.

Mut loistava se on.

Raikas talvisää

Todella komeaa lumisadetta. Noin kun olis putoillut jouluaattona, niin oispa ollut fiilis toinen. Kumma, että ei toimi toisinpäin – nyt ei saa joulufiilistä esiin vaikka kuin. Lisäksi: tiesin tuon sateen aamulla. Silti unohdin ottaa sontsan. Dämmit.

Niin elikkäs töihin palattu pikkuloman jälkeen. Taas kerran huomasin, että ei näille voi jättää pienintäkään – EI PIENINTÄKÄÄN! – tehtävää, jonka tavallisesti teen ite (tästä poikkeus työhuonekaverini, joka on täydellinen), koska vaikka sovitaan, mitään ei ole tapahtunut kun tulen takaisin. Näiltä niinku tippuu käsistä, ei voi suorittaa kun ei oo Ana. VITTU. Aikuiset ihmiset, joille on neuvottu, näytetty ja vannotettu, lisäksi muistutettu vielä lomalta.

Otsaa kutittaa, sieltä on varmaan jokin elin kasvamassa.