Raikas talvisää

Todella komeaa lumisadetta. Noin kun olis putoillut jouluaattona, niin oispa ollut fiilis toinen. Kumma, että ei toimi toisinpäin – nyt ei saa joulufiilistä esiin vaikka kuin. Lisäksi: tiesin tuon sateen aamulla. Silti unohdin ottaa sontsan. Dämmit.

Niin elikkäs töihin palattu pikkuloman jälkeen. Taas kerran huomasin, että ei näille voi jättää pienintäkään – EI PIENINTÄKÄÄN! – tehtävää, jonka tavallisesti teen ite (tästä poikkeus työhuonekaverini, joka on täydellinen), koska vaikka sovitaan, mitään ei ole tapahtunut kun tulen takaisin. Näiltä niinku tippuu käsistä, ei voi suorittaa kun ei oo Ana. VITTU. Aikuiset ihmiset, joille on neuvottu, näytetty ja vannotettu, lisäksi muistutettu vielä lomalta.

Otsaa kutittaa, sieltä on varmaan jokin elin kasvamassa.

SekooPÄÄÄÄÄÄ!

Tänään kun astuin työpaikan ovesta suureen maailmaan, ulkona oli (on!) LÄMMIN! Vedet on sinisiä! Puissa näkyy viherrystä…varmaan jo heti huomenna! SEKOOOOMUSSS! Kevät! Nyt se vihdoin on! On Ananias iloinen!

Huomenna valkoiset vaatteet. Pakko! Tänään oli jo yläosa.

(Te ette näe, mutta mä näen. Kokeilen ekaa kertaa ainakin pariin vuoteen naputella tekstiä iPadille näppäimistöllä. Tää on niin mukavaa, että miksi en aina tee näin? Nuolinäppäimetkin toimii, tekstistä voi etsiä korjattavan kohdan melkein yhtä helposti kuin läppärillä.)

Monia kissoja

En sitten päässytkään eroon villaisista alusvaatteista, kun paukahti tämä pääsiäistalvi. On siinä ihan järjettömän suuri ero, onko jalassa 60 denin sukkahousut vai villaiset kalsarit. Ja sama yläpäässä: puuvillaa vai villaa, ihan eri juttu.

Nyt pyhien ajan käyn huvittamassa ja ruokkimassa naapurin kissaa pari kerrosta alempana. Todistetusti tulen paremmin Prinsessan kanssa toimeen kuin emäntänsä. Kun olen käynyt heillä kylässä, juttelen kissalle arvostavasti ja ystävällisesti, kiinnitän paljon huomiota häneen ja mielellään tuo leikkiikin mun kanssa. Tädillä on itsellään ollut vuosikausia kissoja, mutta en koskaan kuule hänen puhuvan suoraan kissalle, vaikka mä teen niin koko ajan kun olen heillä. Eilisiltana kissa leikki mun ja huiskan kanssa lattialla tosi innokkaasti ja kehräten. Täti ei ole saanut sitä ikinä leikkimään lattialla. Sanon vaan, että liian vähän yritystä. Ei tarviis paljon lisää, että olisi läheisempi kissansa kanssa.

Omat kissat tietysti kärsii liian vähäisestä leikittämisestä … :-D No, siksihän niitä on kaksi, että huolehtisivat vähän toistensa leikittämisestä.

TinTin!

Kampesin varmaan ekan kerran kymmeneen vuoteen TinTin tangoon. Olivat vaihtaneet oven paikkaakin sillä välin. Tintti on kahvila, josta saa erilaisia aamiaispaketteja koko päivän. Kun Töölöön asti lähtee, niin pitäähän se paketti ottaa. Aina on ollut namia – basic aamiainen, kuten vaikka hotellissa, mutta namia. En tarvii kultahileillä koristeltua lakkavaahtoa ollakseni tyytyväinen.

Ulkona ihmisillä on kummallisia juttuja päällä, tai siis pikemminkin ei ole. Paljaita nilkkoja oli talvellakin, koska pennut on idiootteja, mutta nyt niitä vasta onkin. Mittari millin verran nollan yläpuolella… Paljaat sääret nähty myös. Luulisi kerrasta tajuavan, että vaikka ikkunasta katsottuna aurinko paistaa, niin ilman lämpenemiseen menee vielä viikkoja. Asfaltin ja kiviseinien lämpenemiseen vähintään yhtä pitkään. Että ei ehkä kannattaisi kulkea tissit ja perse paljaana, vaikka se niin seksikästä vissiin onkin. Vaikka paleleva ihminen tuskin on seksikäs, sori vaan.

Lomalla lallalla

Jo helmikuussa kirjoittelin tänne, että eipä musta oikein ole facebook-ihmiseksi. Edelleen samaa mieltä. Luulisi, että fb olisi just hyvä väline päivittää kavereille lyhkäsesti tällaisesta elämästä, mis ei tapahdu mitään. Mutta en vaan tykkää. Blogiin käy tie vaikkei olis mitään kerrottavaakaan.

Kun tulin leffasta illalla, oli ekaa kertaa sellainen olo, että nyt oikeesti. Yheksän asetta lämmintä, voi kävellä takki auki ja ottaa huivin pois päästä, laittaa kaulaan vaan. Eikä tuullut yhtään, mikä vahvisti taikaa todella. Kuin kevät! Ja aurinkokin paistoi vaikka oli ilta. Eli kyllä tää on taas voiton puolella, ei voi mitään.

Olen pienellä lomalla. Pakenin kohti vapautta tiistai-iltapäivällä ja olen nyt vaan katsonut elokuvia ja lukenut. Mikä yllätys, quelle surprise. Vein pari mattoa pesulaan. Ne saa vasta parin viikon päästä! Melko pitkä aika mun mielestä. Pyykkiä on pesty kotonakin – yritän laittaa villaiset alusvaatteet telakalle, mikäli mahdollista. Ainakin tänään pärjäsin ilman.

Verottaja lähetti lapun. Saan pikkasen rahusta takaisin joulukuussa, koska palkkani oli tavallista pienempi pari kuukautta pitkän saikun takia. Happy dance!

Ooooh kevät!

Terminen kevät. Mikä ihana sanapari! Kuulemma tällä viikolla! Ehkä nyt on varmaa, että tänäkin talvena selvittiin liukastumatta, koska nyt tuskin enää tulee jäätä (paitsi jos takatalvi, perkele). Ja etenkin että ei tarvii koko ajan käyttää piikkejä kengissä. Tuntuu kuin ne hidastaisi matkantekoa koko ajan. Vallan nopeeta kun tää köpöttely ei ole muutenkaan. Kevät. KEVÄT! JEEEEEKEVÄÄÄÄÄTTT!

Mihinkään liittymätön kuva. Paitsi että toki tolleen kuvioitu bussi kiinnostaa. Piraattipuolueen auto!

Tänään jouduttiin työhuonekaverin kanssa outoon tilanteeseen, mutta hoidettiin. Saatiin järkyttynyt vinksu, että pitäisi tehdä ehkä interventio yhden tyypin alkoholinkäytön suhteen. No, ihan selvää on että ei se mikään alkkis ole, mutta käytiin kumminkin juttelemassa. Meillä on nimittäin vanhoja peruja työpaikalla vähän useammallakin ihmisellä pulloja, eikä edes niinkään piilossa (olleet ennen, mutta nykyisen natsikomennon aikaan kaikki on laittaneet pullot kaappiin). Jos joku olisi alkoholisti, ei sillä pitkään moiset varastot happanisi. Eli siitä lisätodistetta, että täällä nyt vaan ei ole alkkiksia. Mutta oli pakko käsitellä asia, mieluiten just näin epävirallisella tasolla kun me höntyrät täällä ollaan. Uudet ihmiset ei ole perillä perinteistä…

Itekin maistoin teksua just viime viikolla, kun oli jako yhdessä toisessa huoneessa. Oli vielä itteni ostama pullo (lahjaksi:).

PS. Kävin muuten todellakin sunnuntai-iltana siellä konsertissa. Tuli pöydällinen uusia sukulaisia – siskontytön miehen vanhemmat ja veli vaimoineen. Kaikki paikalla, koska nää esiintyy niin harvoin Suomessa. Enimmäkseen kiertävät mualimoo. Nytkin jo kaukana Suomesta.

Sväng koti
Sväng Kultakuumeessa 14.3.

Lunta tupaan

Pääsin testaamaan uutta lämmintä takkia asiallisissa olosuhteissa: viimassa ja lumituiskussa. Kyllä käy! Alla oli vain pari paitaa tavallisen kolmen sijaan, ja silti oli lämmin mennen tullen. Huppu suojaa pään täydellisesti. Ainoa puute on, että oishan tuossa saattanut olla parit kiristyshihnat varmistamassa lämmöt, mutta ilmankin pärjäsin.

Sain varsinaisesti idean tähän uuden takin hankintaan siitä, kun kattelin Mintun talvilämpöisiä. Näyttivät nimittäin tosi paljon vakuuttavammilta kuin meikän. Ja hyvä niin, koska tarviin näköjään vähän motivaattoria ennen kuin mitään tapahtuu.

Josta puheenollen, taas taisi laiskamato hipsiä aivoon. Olin päivällä ihan vakuuttunut, että lähden illalla tuohon yhden korttelin päähän stand-uppiin. Taitaa vaan taas jäädä lähtemättä kun oon päässyt kodin lämpöön…

Luin pikavauhdilla Risto Isomäen Haudattu uhka. Olisi monenlaista sanottavaa, mutta pitäisi muotoilla paremmin kuin mitä nyt ehdin/jaksan. Isomäkihän on luonnontieteilijä, ja sen kaunokirjalliset on kiinnostavia mutta paikoin ”hiukan” kömpelöitä. Kuitenkin Sarasvatin hiekkaa oli ainoa fiktio/romaani jonka otin mukaani muutossa, kun lähdettiin putkiremppaa pakoon. Niin että kyllä Isomäkiä kehtaa lukea, kunhan antaa anteeksi tekstiin huonosti piilotetut saarnat ja väittämät. Jotka on siis ihan järkeviä – nyökkäilin niska notkeana tätä Haudattua uhkaakin. Mutta kun saarnat ei oikeastaan kuuluisi näkyä niin selvästi kaunokirjallisessa… Dialogissa Isomäki on kehittynyt. Sarasvatin aikaan se oli vielä aika kauheaa, mutta tässä uusimmassa ei huono, lukuunottamatta saarnojen vaikutuksia, jotka jäykistää dialogiakin.

Vaan silti. Taidan olla lukenut kaikki Isomäet, ja meinaan lukea tulevatkin. Monasti sieltä poksuu hirveän hyvää asiaa, varsinkin romaanin ulkopuolelta, epilogeista. Järkevän ihmisen tekstiä siitä, mitä ainakaan ei kannattais jatkaa ja mitä olis järkevämpää tehdä. Isomäki selvästi pyrkii vaikuttamaan fiktiolla poliittisesti, mutta lukeeko näitä juttuja oikeat ihmiset?

Finaaliksi vielä siskosta. Sain siltä 4-sanaisen mailin (kehittyy siitä ekasta yksisanaisesta). On jollain tablettikurssilla, ja siellä näköjään opettelevat näitä juttuja. :-) Siskohan on mitä kirjoittavin ihminen oikeasti, ollut ikänsä. Milloinkahan saan siltä vihdoin jotain enemmän oikean pituista viestintää? :-D Näppiksellä kirjoittaminen sinänsä ei pitäisi olla uutta, koska hän kirjoittaa omaa kolumnipalstaa paikallislehteen. Mutta ehkä maili on vielä niin jännä, että mieli keskittyy tekniseen suorittamiseen?