Käyty taas ihmettelemässä

Pekka Lanerva ja Kati Juurus

Olen sanonut ja sanon uudestaan: dokkarit, mikä maailma! Aina kun menee katsomaan dokumenttia, sieltä aukeaa ihan jotain uutta. Harvasta fiktioleffasta muistaa mitään enää parin vuoden päästä, mutta dokkareita viitsii kaivella vielä uudelleenkin näytille juutuubista tai mistä nyt vaan.

Niin kävi eilenkin. Kati Juuruksen dokkari bikinifitnessistä sai paikoin taas alaleuan vaeltamaan kohti polvia. Taisin sanoa seuralle jo kymmenen minuuttia leffan alettua ”Oon ihan pöyristynyt jo nyt!”. Tässä on laji, jossa jatkopaikka tai voiton kriteerit muodostuu aina kunkin tuomariston päässä. Ei kilpailija eika valkku voi tietää, miten menee, jos teet näin tai noin. Aika persiistä, kun ihmiset kuitenkin riehuu salilla ja näännyttää itseään anoreksian rajalle vuosikausia. Ym. ym. Leffa täynnä tyrmistyttäviä juttuja. Vau.

Tämä Muodonmuutoksia on tulossa tuotapikaa telkkariin ja Areenaan, koska teatteriesityksiä ei ole muita.

Tänään ei ole kuin yksi leffa illalla, mutta huomenna istun iltapäivästä iltaan saakka. Pitää varmaan ottaa vähän eväitä mukaan, ei ehdi minnekään syömään välillä.

Sitten meillä kävi myös kissatäti kylässä

Käsi käyp ja vähän jalkakin

Miten voin olla näin ääliö? Olin jostain poiminut ja muillekin jakanut tietoa, että pomon 60-vuotispäivät biletetään tänään puoli neljältä. Eiiii Ana ei! Maanantaina! Hänen oikea syntymäpäivä on tosin tänään, mutta… Onneksi pomon kans osuttiin puhelimeen eilen, niin sain oikean tiedon. Muuten olisin tässä jo punkkupullon kanssa turhaan suuntaamassa taas väärään kaupunkiin. Huoh. Ja sit muistelemaan keille kaikille olenkaan sanonut että perjantaina. Yass.

Nyt alkaa muutenkin taas tapahtua. Lopputalvesta mun elämä on ollut tosi tylsää (lukuunottamatta aurinkopäiviä, jolloin tylsäkin on aurinkoista!), mutta eilen oli yks konsertti – Kimmo Pohjonen on aina terästä ja timanttia! – ja tänään aukeaa Season Film Festival hyvässä seurassa, niin et eitäs mitn. Vieraita luvassa lähiviikoille muutenkin, ja toukokuussa teatteriin kattomaan Hurmeen Hullua. Rahat valuu taas mukavasti käsistä. Mulla ois parit lomapäivätkin ensi viikolla, mutta laskin että tilillä saattaa olla max muutamainen lomaeuro, tai sitten ei. Ei se mitään, ruokatilillä on vielä rahaa ja luottokortti on jo tottunut vinkaisemaan tänä keväänä. HETI kun alkaa liikkua ihmisten ilmoilla, kaikki rahat menee!

Ja sitten tuo Gudrun, pahuksen akka. Aina kun se lähettää tuoteluettelon, se on varmaa että multa lähtee satanen tai vähän yli. Viime läpyskästä, ihme, pääsin ostamatta yhtään mitään, vaikka kissapaita houkutteli! Mutta nyt tää uusin taas vei, en vikissyt… ostin neuletakin. (Samalla totesin, että kissapaidat oliskin olleet liian kylmän tuntuista matskua – voitto!) Kaunis se on, mut siis puuvillaa ja paksu. Onneksi ympäri vuoden kelpaava, niin ei tuu paha mieli myöhemminkään. Gudrunin vaatteista ylipäätään ei tuu.

Semmoista päivää ja tuommoista yötä

Jotain liikettä sentään. Eilen kävin katsomassa Vuosisadan naiset. Äh, niin turhaa. Päähän ei jäänyt mitään. Odotan niin kovasti, että Season Film Festival alkaisi! Mulla on jo kuusi lippua ostettuna, ja aion istua niin hemmetisti.

Olen ihmetellyt, käynkö mä jotenkin omituisiin aikoihin elokuvissa nykyään, kun joka paikassa on niin paljon ihmisiä, meneepä milloin vaan. Mutta joo tosiaan – Rex ja Maxim on poissa pelistä, ja Kino Engel samoin. Kyllähän ne ihmiset jonnekin valuu. Toisaalta Arabianrannassa näkee Sherylissä nykyään samat leffat kuin Finnkinolla, ja Kallioon on tullut tämä Riviera. Orion on eri genreä, siellä ei näe uusia leffoja juuri ollenkaan.

Mutta näitä pieniä korttelikinoja, niitä on 11 viimeisten laskujen mukaan. Toivottavasti asiakkaita riittää niihinkin, eikä vaan tukkimaan Finnkinon vessajonoja!

Tänään, jes, pitkästä aikaa Brunolle. Olen kadottanut tajun siitä, milloin siellä on kirppari ja milloin muuta, mutta nyt taas hokasin kirpparin. Kuten diljoona muutakin, lue: ruuhka. Ostin parit isot harmaasävyiset huivit eurolla kappale, koska niillä voi lämmitellä töissä tai kotona tai laittaa vaikka kissankoppaan, kun kulahtavat tarpeeksi.

Pestyinä jo.

Seuraavaksi sityyn. Etsin ihan yhtä tiettyä juttua lahjaksi ystävälle, mutta aika toivotonta. Löysin välttävän. Samoilla penkomisilla hommasin itselleni lisää paksuja ja ohuita sukkahousuja sekä *PIRHANA – TAAS HERÄTE!* yhdet sukat. Mulla on niiiiiin paljon sukkia, että loppuiäksi, mut en taas voinut olla ostamatta, koska kissakuosi ja mv!

– – –

Muuten elämäni on vaan täynnä syntiä: suklaata, pullaa ja capuccinoja. Jo alan kohta kaivata niitä aikoja, kun ei ollut ruokahalua. Meinaan, vaaka kyllä kertoo, mihin suuntaan numerot juoksee nyt. En ole ikinä tajunnut, miten ihmiset pitää painonsa normaalina. Multa se ei onnistu kuin sairaana tai köyhänä. – Yöt on myös melko persiistä, tai oli ennen kuin aloin tottua. Herään nimittäin toistakymmentä kertaa per yö, ihan lääkinnästä riippumatta. Eikä voi ottaa tabujakaan kovin isolla kädellä, koska pitää päästä ylös aamulla. Tässä nää kaksi ongelmakenttää – nukkuma-aika ja valveillaoloaika. Muuten ihan ookoo nääs.

– – –

Töissä on jotenkin ehkä kevyempää kuin muina keväinä. Tehtäviä on tullut lisää, mutta toisaalta vanhoja juttuja osaa tehdä nopsemmin. Lisäksi yksi softa osaa nykyään ennustaa samat, mitä meidän piti ennen kirjoittaa käsin, ja se nopeuttaa ja ilahduttaa ihan hemmetisti. Vielähän tässä on matkaa ennen kuin on viimeiset parit uunista ulos, mutta rohkeella mielellä olen sesongin suhteen nyt jo. Työkaverit on hyviä ja tuetaan toisiamme. Selvitään tästäkin keväästä!

Ompeluhommoo

The Dressmaker on hemmetin hauska, liikuttava, kiinnostava, visuaalisesti herkku, hyvät näyttelijät ja huh, kaikkea muutakin vielä. Mulle jäi parhaiten mieleen kostofantasiaelementti, sillä kostohan on hieno asia, jos sellaisen pääsee tekemään ja osaa tehdä. Tilly, you ROCK! Kuppa-aivoille tuhoa! Onneksi tämäkin tulee normilevitykseen (15.4.), pääsen raahaamaan jonkun mukaani, kun menen kattomaan toisen kerran. ”This movie is so far outside the paradigm of what we’re used to seeing onscreen that the less you know about it, the better”

Takanani istui kaksi ukkoa, jotka nauroivat tasan oikeissa kohdissa. Valojen sytyttyä hokasin, että no niin, TukkaJukkahan siinä puolisoineen. Hengailtiin hetki, koska matkalla samaan ratikkaan. Hyvää porukkaa. Ja hieno aina semmoinen hetki, kun huomaa, että noitten tai noitten kans huumorintajut osuu yksiin :-)

Tuppukylän tädit on vastaanottaneet hiukan stailausta

Tuppukylän tädit on vastaanottaneet hiukan stailausta

Ompelijatar innosti kotiin asti niin pitkälle, että vihdoin uskalsin ottaa esiin tuon uusvanhan ompelukoneeni ja tarttua housuihin, jotka on roikkuneet tuolinselustalla varmaan jo neljä viikkoa odottamassa hetkeään. Jännittävää oli! Miten pärjään uuden koneen kanssa? Langan pujotus jäi arvoitukseksi edelleen, vaikka muka ohjeetkin mukana. Yhteen aikaan huomasin, että tikkiä ei tule ollenkaan, koska ylälanka on karannut jonnekin jo ajat sitten. Vaan sain kuitenkin tehtyä mitä piti. Härregyyd. Nyt pitäis äkkiä keksiä joku useampaa tikkiä ja tuntia vaativa homma, että pääsisi kunnolla tutustumaan vehkeeseen. Tuohan oli pelkkä hipaisu, eikä niitä oo ennenkään laskettu.

Lyhyen ja pitkän aikavälin suunnitelma

Lomapäivä.

Noin sitä omaa harmaata (juurissa näkyy) pikkuhiljaa haetaan vaalentamisen ja harmaiden raitojen kautta. Taas meni kaksi ja puoli tuntia, mutta hinta se vaan laskee – nyt oli enää satanen! Kyllä mie ihmettelen, millä se mies elää.

tukkapaa

Huh, enää ei tarvi käyttää huivia sisällä ja vastailla dyhmiin kysymyksiin! :-D

Seuraavaksi ohjelmassa: verenluovutus ekakertalaisen työkaverin ja hänen kolmen lapsensa kanssa, jotka on melko tuuheesti kiinnostuneita verestä ja suolenpätkistä. Syke lempparitelkkaria!

Ja sitten kohti Season Film Festivalia toisen kamun kanssa. Michael Mooren vilimi.

Sanon jo, että hyvä päivä, vaikka onkin vasta puolivälissä.

Istuu pimmeessä

Jess, Season Film Festival suoritettu! Sieltä on mukavankätevää valita muutama leffa, kun tarjonta ei ole niin poskettomissa mitoissa kuin vaikka R&A:ssa. Nyt nappasin perjantai-illaksi yhden ja la-su kumpanakin päivänä kaksi. Osa leffoista tulee normilevitykseen myös. Valitettavasti Kinky Boots on niin vanha, että sitä tuskin näkee nyt enää missään kankaalla – varsin hyväntuulinen ja voimaannuttava pläiskähdys, lisäksi tosipohjainen. Ihan järjetöntä, mitä kaikkea oikeassa elämässä voi tapahtua :-D parhaista paloista onneksi tehdään elokuvia!

Jaa, seuraavaksi taitaakin olla tulossa taas Night Visions

lolaaa

EDIT: Musikaalina Lontooseen ensi vuonna!
http://www.thestage.co.uk/news/production/2014/01/kinky-boots-musical-set-2015-west-end-run/

Kevään elokuvafestareita – herkkua on siinä monenlaista

Suoraan noitten tiedotteesta:

– – – –

R&A:n pikkusiskona tunnettu Artisokka vaihtaa nimensä Season Film Festivaliksi. Kevätfestivaali (4.-7.4.2013) esittelee ennakkoon levitykseen tulevien elokuvien parhaimmistoa sekä komean joukon uutuuksia, joita ei Suomen teattereissa muuten nähdä. Season Film Festival seuraa naiselokuvafestivaalina vuonna 2001 aloittaneen Artisokan jalanjälkiä antamalla ohjelmistossaan yhä paikan tärkeille naisteemoille, -ohjaajille ja –näyttelijöille.

..clippety-clip…

Muoti- ja designelokuvaa esittelevä Fashion Film Festival siirtyy kesältä keväälle ja lyöttäytyy yhteen Seasonin kanssa. FFF-sarja esittelee muodin maailmaan sijoittuvia elokuvia sekä elokuvia, joissa muoti ja design ovat tärkeä osa kerrontaa. Muotisarjassa nähdään muun muassa Harper’s Bazaar- ja Vogue – lehtien legendaarisesta päätoimittajasta kertova dokumentti DIANA VREELAND: THE EYE HAS TO TRAVEL sekä Berliinin elokuvajuhlilla kiitosta kerännyt FAREWELL, MY QUEEN, joka on veteraaniohjaaja Benoît Jacquot’n (A SINGLE GIRL 1995, VILLA AMALIA 2009) tulkinta kuningatar Marie Antoinettesta Ranskan vallankumouksen alkupäivinä.

– – – –

Ja vielä erikseen Night Visions, Back to Basics 11.-14.4.

Aijai!