Tämä puoli ylöspäin

Kaikenlaista. Eilen tietysti Harryn häät Naukulan sohvalla, hyvässä seurassa ml. kissat, hyvää ruokaa. Jotenkin en pystynyt itse häihin suhtautumaan kovin kiinnostuneesti entiseen verrattuna – no, mikäpä mua nykyisin kiinnostaisi oikeasti – mutta tää musta gospel-pappi veti kyllä hyvän shown.

Tänään on kotipuistossa päällekkäin normaali sunnuntaikirppari ja Kallio kukkii. Voin vakuuttaa, että porukkaa on ai-van sairaasti. Käytiin alakerran Rinsessan äiskän kanssa ensin ajelemassa ympäri Helsinkiä: Kulosaari, Hertsikka, Katajanokka, Kaivopuisto… vähän joka puolella. Sitten hain meille kasvispizzan puoliksi jonka jälkeen käytiin vilasemassa tuo puisto. Tavaran paljous siellä on todella ällistyttävä, ei vain ihmisten paljous.

Nyt on hyvä olo, ollut koko päivän. Alkaa varmaan duunikevään rasitukset purkautua, kun ensin oli pari päivää tosi paha olo. Tai mistä mä tiiän, en ole psykiatri. Mutta päiväunet on nukuttu ja taidan tästä lähteä uudelleen tuonne puistoon tai jonnekin ulos. Niin kovin kaunis sää!

Mainokset

Turha päivä

Kumma kun tuntuu, että täysin turha päivä, vaikka olen sentään tehnytkin jotain.

Hiukan ennen puoltapäivää menin tunniksi myymään muutamaa esinettä tuohon Dallapé-puiston kirpparille. Äitienpäivä ei suinkaan ollut vähentänyt porukkaa. Pääsin vain yhdestä rätistä eroon ja 2 euroa. Siis mitä toi nyt kannattaa. Ihan vaikka huutelin ja markkinoin koko ajan. Silti ei mitään. Tunnin jaksoin ja sit takas kotiin.

Vaihdoin kesävaatteita enemmän esille ja talvivaatteita pois. Pienemmät housut mahtuu taas. 4 kpl rättii lähti uffalle. Ihan itse kävelin kassin kanssa Hesarille. Uffan laatikko oli pursuten täynnä ja ihmiset oli heitelleet loppuja kasseja laatikon katolle. Sinne omanikin laukaisin. (On tärkeää kävellä joka päivä, koska nyt mulla on ne kyydit töihin, enkä halua homehtua jaloista.)

Sitten ollaan vaan leikitty pullervoa kissojen kanssa. Lepopäivä, eikös sunnuntai sellaiseksi määritelty? Yritän edelleen elää hetkessä enkä huolehtisi ensi viikosta, mutta siitä on tulossa tosi rankka. Vinkki, että Rinsessan äiti on pyydetty käymään meillä ma-to iltapäivisin, koska en vaan ehdi kotiin ennen kuin illalla :-(

Terveellisiä kirjoja myynnissä

Laitoin feisbuukis tuonne Suur-Kallio kierrättää rennosti -ryhmään myyntiin kehonhuoltoon ja kuntoon liittyviä kirjoja ja keittokirjoja. Turha niitä täällä on roikottaa. Halavalla mennee. Eiku jätin itselleni kyllä muutaman, kaiken varalta. Jos nää menis, niin toisen kerran lisää. Jos ei, niin seuraava yritys puistossa.

Mee kattomaan! Kuvat on ja kaikki. Suorat linkit:

https://www.facebook.com/groups/749927485090004/permalink/1692530060829737/

https://www.facebook.com/groups/749927485090004/permalink/1692526110830132/

Jääkaappi ja muista tavaroista

Mulla on uusi jääkaappi! Sain juuri äsken laittaa töpselin seinään. Mun entinen kaappi oli 32 db mutta luulen, että ajan mittaan siinä lie desibelit lisääntyneet, koska tää uusi on 40 db ja musta kuulostaa max samalta kuin edellinen. Ei tää ainakaan kovempaa kilju.

Ja puuh, sain siivottua kunnolla jääkaapin alustan. Järkyttävät pölyt, mutta onhan siitä jo vuosia kun tein sen pienen korokkeen kaapille. En ole sen jälkeen yltänyt koskaan siivoamaan ihan seinän vierestä perältä. Mutta nyt.

Safkat on naapurilla. Haen ne kun kaappi on ollut vaikka tunnin päällä.

Yksi huoli vähemmän! Liedestä ei oo huolta, se on yhtä vanha mutta käytän sitä niin vähän, että ei se kuole. Pesukone saattaa laueta seuraavaksi, mutta se ei olis yhtä dramaattista kuin jääkaapin laukeaminen, koska onhan meillä pesutupa.

– – – –

Tavaroista. Käytiin P:n kaa sunnuntaina kävelemässä Dallepe-puistossa kun oli eka kirppari. JÄRKYTTÄVÄ määrä myyjiä ja tavaraa. Olis tarkoitus itsekin mennä myymään kesällä, ehkä kerran. Pitäis hommata pöytä, koska kamat menee siitä paremmin. Pitäis olla varjossa, ja pitäis laittaa puiden väliin pyykkinaru johon vaatteet. Mulla on taittotuolit. Onneksi P:llä on kesäisin auto! Sit me voidaan huudella sieltä taittotuoleilta: ”TÄÄÄLLÄ ON NE KAIKKI XL:T JA XXL:T VAATTEET, ISOT NAISET TULUKAA TÄNNE!” Koska markkinameininkiä siinä pitää olla. Kaikki istuu nyt vaan hiljaa ja odottaa, jos jotakuta sattuisi jokin kiinnostamaan.

Ostoslistalla: narua ja pyykkipojat. (Jos joku haluaa lahjoittaa omansa tarpeettomana, otan vastaan.)

Tänään: pääsen eroon hiustensuoristusraudasta. Laitoin kaupunginosan kierrätysryhmään että vaihdan raudan kolmeen Frezza Mochaan. Heti meni. Menisköhän siellä noita sanakirjoja ja muuta turhaa myös? Vaihtamalla tai halvalla? Ehkä.

O-ou, taas tulee tavaraa

Edelleen sanon, että fantastista että Brunon kirpparimyyjät pitää järjelliset hinnat eli sellaiset, joilla tavaroista pääsee eroon! Mähän en edes kuuntele musiikkia, mutta on mulla sen verran yleistietoo, että bongaan, jos jollain on siellä levällään pari laatikollista vain hyvää musaa. Voi hertsikuusama. Kyllä piti kattoo joka levy, kun ei meinannut uskoo. Lopulta sitten otin nämä:

Ilona tunkee naamaansa Bob Marleyn 3CD:n päälle

Bob Marleylta ja Billie Holidayltä 3CD:t. Rinneradio. Temptations. Kaksi Prodigyä. Kolme levyä 70-luvun diskoklassikoita. Mustalaisgroovea. KYMPILLÄ. Ihan älytöntä, mut kyl mulle sopii. Joltain toiselta ostin Trainspottingin DVD:n, ois maksanut 20 senttiä, mutta annoin 50 kun ei ollut pienempää. Mitäs me pösörikkaat.

Olen vältellyt kirppareita kuukausitolkulla, kun ei ole tarpeita. Ei nämäkään tarpeeseen tulleet, mutta onpa taas tuntikausia kuunneltavaa, jos sattuis siitä kohtaa ottamaan. Rinneradio soi jo!

Vihdoin

Ylempänä tuo kolmattakymmenettä vuotta vanha musta-violetti paita. (Alemmasta ei kannata välittää, se oli mulla vuoden ja vein kiertoon.) Sen ”parina” oli mustavalkoinen paita, ostettu varhaiskeski-iässäni Lontoosta. Tykkäsin niistä ihan homoottisena. En tosiaan muista milloin kävin Lontoossa ekan kerran. 1990? Jestas, paidat tulee kohta kolmekymppisiksi. Niitä ois leuhka pitää kaapissa vaikka ikuisuuksiin, mutta sehän siinä just on, kun ne on kaapissa. Pidän niitä ehkä kerran tai kaksi vuodessa, just sen verran että pääsee pesemään, silittämään ja ripustamaan takaisin kaappiin. Ne nimittäin loppuu vähän hankalaan kohtaan lantiota. Jännä – ei sillä ennen niin väliä ollut. Mut ei ollut näitä läskejäkään. Vaate muuttuu kun ripustin muuttuu!

Mutta tänään: VEIN NE FIDAAN. Vihdoin! Pystyin! Mutta kyllä sitä alustavaa ajatustyötä olikin tehty. Pitkää ja paksua vetoamista siihen, että mikä ilo niistä on kaapissa, kun joku muu saisi nätit käyttöpaidat. Ja nyt se on hoidettu. Puuh.

Katoin kyllä kaapit läpi muutenkin. Ei löytynyt muuta joutavaa kuin yhdet urheilurintsikat (liian vähän käyttöä), pari tyynyliinaa (uudet ostettu) ja yksi Marimekon pyyhe (saatu pyytämättä ja yllätyksenä, väärä väri).

PS.

Tämä paita taas lähti Sedille, jotka tykkäsivät siitä kovasti. Mahtui mulle harvoin persiin kohdalta näin hyvin kiinni.

Kierrätysrommi!

Koska joku sattui syömään loputkin rommimarjat siitä ekasta purkista, meinasin jotta olisiko mahdollista uusiokäyttää vanha rommi. Koska miksi se muka olisi mennyt jääkaapissa? Tarkistin Alkosta. Sanoivat, että anna mennä vaan. Hain nyt sitten uudet marjat ja kanelitangot. Imeytän sokeria vähän aikaa marjoihin tällä kertaa, vaikka ei tuo edellinenkään metodi huonoo tuottanut.

Hitsi, kohta jännittää :-D

Näin sitä voi myös pysytellä seitinohuessa ihan vain marjoja syömällä. Tsek.

Kenties myös pari aprikoosia. Testing.

Turha kesä

Tää kesä on vaan niin turha… eilen oli puoli päivää kesää, sitten tuli taas syksy. Ei merivesi tällä lailla lämpiä ikinä uimakelpoiseksi! Tietenkin helleaalto ponkaisee heti kun loma loppuu. Ehkä tänä vuonna en olisi sairaalassa siihen aikaan. Ehkä pääsisi Unskaan edes kerran! (You wish…)

Kävin Sikalassa syömässä letut ja kävin tosiaan Kaivarin kanuunan uudessa paikassa. Valoisa ja katutasossa, paljon parempi kuin entinen luolasto! Mutta edelleenkään ei mitään mulle. Hinnat on enimmäkseen järkyttäviä, eikä se ole edes ainoa syy välttää koko paikkaa tulevaisuudessakin.

Vasta kotiin tultua havaitsin oman hajuni, eli vaatteet kantoivat edelleen torstaisen kollipojan hajua. Pikkasen ehti hävettää :-( Olisi tietysti pitänyt mennä suihkuun jo edellisenä iltana, mutta en älynnyt. Tyhmä.

Illalla olisi voinut mennä kuuntelemaan urkuja Kallion kirkkoon (en ole ikinä käynyt, btw) mutta päiväunihetki otti vallan siinä kohtaa. Päikyille on niin helppo nukahtaa! Kun se fiilis tulee, vetää vaan viltin päälleen ja taju lähtee samantien! Yöunia taas ei tavoita kuin usein parin tunnin pyörimisen jälkeen, vaikka on laittanut kirjan pois siksi että nukuttaa niin pirusti. Pari kertaa nyt loman aikana olen onnistunut huijaamaan itseni yöunille käyttäytymällä samoin kuin päikyille käydessä: peitto leukaan saakka ja liikkumatta selällään. Vaan ei se aina toimi.

Nyt eli aamulla kone pesee tuolla mainittuja pyykkejä ja mie odottelen lähtöä Porvoon kissamuseon ja eläinsuojeluyhdistyksen suuntaan. Kissabloggaajia mukana kovasti!

Epämiellyttävät viitteet syksyyn poistettu kalenterista

Kesä 2017

Eilen oli siis vuoden 2017 kesä. En lähtenyt Unskaan, koska veden lämpiäminen vaatisi muutaman hellepäivän, ja Unska ilman edes mahdollisuutta uimiseen on pikkasen turha. Mutta lähdin kovasti sinne suuntaan: Merikadulle. Josta Kaivarin kanuuna olikin poistunut. HÖH! En lähtenyt etsimään uutta liikettä, vaan tepsuttelin Korkeavuorenkadun, koska siellä on paljon pikkuliikkeitä, joissa ei tule käytyä koskaan. Löysinkin pari hauskaa juttua, ja vältin muutaman herätteen…

Iltapäivällä Leppävaaraan, josta etenimme Mamman kanssa Mankkaalle katsomaan kissanpentuja. Samoja kuin täällä. Ja samalla lailla tarvii munkin sanoa kuin linkin kissatäti: ekaa kertaa ikinä omat kissat oli perusteellisesti kiinnostuneita mukana tulleista hajuista! Mutta tästä varmaan lisää kissablogin puolella.

Tänään Kaivarin kanuunaan oikeasti?

Raivauksia

Löysin just harmaat mokka-streetpopot/lenkkarit. Omasta kotoa. Lähes käyttämättömät. Whatta…? Pitäisi varmaan tutkia noita kenkälaatikoita useammin. No, nyt ainakin tiedän, että mulla on talveksi kolmet kengät, joista kahdet Salomonin eli hyvät. Ja vielä ehdin käyttää harmaitakin ennen kuin talvi tulee.

Seuraavaksi pitäisi uskaltaa vaatekaapin kimppuun. Pakkasin aamulla jo valkoiset housut pois käyttörekiltä ja laitoin tummat tilalle. Loput sesonkivaatteiden terävimmästä kärjestä pitäisi vaihtaa päittäin. Suurin osa kledjuista tietysti on läpi vuoden käytettäviä, ja hyvä niin.

Lähiviikkoina kirpparille on lähtenyt kahdet lenkkarit ja yksi talvitakki, pari mustaa ja pari valkoista puolihihaista teepparia. Jankutan aina, että en pysty luopumaan käyttökuntoisesta vaikka se olis toistakymmentä vuotta vanha, mutta kyllä se piste aina joskus saavutetaan. Muistan, että esim. tuo talvitakki oli Pariisissa mulla päällä noin vuonna 2001, eikä se ollut shiny new silloinkaan. Köh. Ja mistä muistan sen? Siksi, että miespuolisella matkakumppanilla oli samanlainen. En oo siis ihan äsken hokannut miestenvaateosastojen käyttöä.

– – –

Työkaveri, ystävällinen autoilija, roudasi juuri äsken meiän zooplus-tilauksen toisesta kaupungista tänne. Tavallisestihan mä tilaan työpaikalle kamat sillä juonella, että kannan niitä vähitellen kotiin (poistaa mm. säilytysongelman). Nyt kuitenkin tilanne on se, että en ehtisi kantaa niitä kotiin ennen hissiremppaa, ja mähän en nimittäin kanna mitään ylimääräistä sitten kun on pakko kävellä portaita kaksi kuukautta. Jotta hyvin meni tämä näin. Kissat sai taas uuden pahvilaatikon; ensimmäiseen repimisääneen meni ehkä jopa kolme minuuttia. Täytyi vissiin vähän miettii, koska aika paksua pahvia. Hähä!