O-ou, taas tulee tavaraa

Edelleen sanon, että fantastista että Brunon kirpparimyyjät pitää järjelliset hinnat eli sellaiset, joilla tavaroista pääsee eroon! Mähän en edes kuuntele musiikkia, mutta on mulla sen verran yleistietoo, että bongaan, jos jollain on siellä levällään pari laatikollista vain hyvää musaa. Voi hertsikuusama. Kyllä piti kattoo joka levy, kun ei meinannut uskoo. Lopulta sitten otin nämä:

Ilona tunkee naamaansa Bob Marleyn 3CD:n päälle

Bob Marleylta ja Billie Holidayltä 3CD:t. Rinneradio. Temptations. Kaksi Prodigyä. Kolme levyä 70-luvun diskoklassikoita. Mustalaisgroovea. KYMPILLÄ. Ihan älytöntä, mut kyl mulle sopii. Joltain toiselta ostin Trainspottingin DVD:n, ois maksanut 20 senttiä, mutta annoin 50 kun ei ollut pienempää. Mitäs me pösörikkaat.

Olen vältellyt kirppareita kuukausitolkulla, kun ei ole tarpeita. Ei nämäkään tarpeeseen tulleet, mutta onpa taas tuntikausia kuunneltavaa, jos sattuis siitä kohtaa ottamaan. Rinneradio soi jo!

Mainokset

Vihdoin

Ylempänä tuo kolmattakymmenettä vuotta vanha musta-violetti paita. (Alemmasta ei kannata välittää, se oli mulla vuoden ja vein kiertoon.) Sen ”parina” oli mustavalkoinen paita, ostettu varhaiskeski-iässäni Lontoosta. Tykkäsin niistä ihan homoottisena. En tosiaan muista milloin kävin Lontoossa ekan kerran. 1990? Jestas, paidat tulee kohta kolmekymppisiksi. Niitä ois leuhka pitää kaapissa vaikka ikuisuuksiin, mutta sehän siinä just on, kun ne on kaapissa. Pidän niitä ehkä kerran tai kaksi vuodessa, just sen verran että pääsee pesemään, silittämään ja ripustamaan takaisin kaappiin. Ne nimittäin loppuu vähän hankalaan kohtaan lantiota. Jännä – ei sillä ennen niin väliä ollut. Mut ei ollut näitä läskejäkään. Vaate muuttuu kun ripustin muuttuu!

Mutta tänään: VEIN NE FIDAAN. Vihdoin! Pystyin! Mutta kyllä sitä alustavaa ajatustyötä olikin tehty. Pitkää ja paksua vetoamista siihen, että mikä ilo niistä on kaapissa, kun joku muu saisi nätit käyttöpaidat. Ja nyt se on hoidettu. Puuh.

Katoin kyllä kaapit läpi muutenkin. Ei löytynyt muuta joutavaa kuin yhdet urheilurintsikat (liian vähän käyttöä), pari tyynyliinaa (uudet ostettu) ja yksi Marimekon pyyhe (saatu pyytämättä ja yllätyksenä, väärä väri).

PS.

Tämä paita taas lähti Sedille, jotka tykkäsivät siitä kovasti. Mahtui mulle harvoin persiin kohdalta näin hyvin kiinni.

Kierrätysrommi!

Koska joku sattui syömään loputkin rommimarjat siitä ekasta purkista, meinasin jotta olisiko mahdollista uusiokäyttää vanha rommi. Koska miksi se muka olisi mennyt jääkaapissa? Tarkistin Alkosta. Sanoivat, että anna mennä vaan. Hain nyt sitten uudet marjat ja kanelitangot. Imeytän sokeria vähän aikaa marjoihin tällä kertaa, vaikka ei tuo edellinenkään metodi huonoo tuottanut.

Hitsi, kohta jännittää :-D

Näin sitä voi myös pysytellä seitinohuessa ihan vain marjoja syömällä. Tsek.

Kenties myös pari aprikoosia. Testing.

Turha kesä

Tää kesä on vaan niin turha… eilen oli puoli päivää kesää, sitten tuli taas syksy. Ei merivesi tällä lailla lämpiä ikinä uimakelpoiseksi! Tietenkin helleaalto ponkaisee heti kun loma loppuu. Ehkä tänä vuonna en olisi sairaalassa siihen aikaan. Ehkä pääsisi Unskaan edes kerran! (You wish…)

Kävin Sikalassa syömässä letut ja kävin tosiaan Kaivarin kanuunan uudessa paikassa. Valoisa ja katutasossa, paljon parempi kuin entinen luolasto! Mutta edelleenkään ei mitään mulle. Hinnat on enimmäkseen järkyttäviä, eikä se ole edes ainoa syy välttää koko paikkaa tulevaisuudessakin.

Vasta kotiin tultua havaitsin oman hajuni, eli vaatteet kantoivat edelleen torstaisen kollipojan hajua. Pikkasen ehti hävettää :-( Olisi tietysti pitänyt mennä suihkuun jo edellisenä iltana, mutta en älynnyt. Tyhmä.

Illalla olisi voinut mennä kuuntelemaan urkuja Kallion kirkkoon (en ole ikinä käynyt, btw) mutta päiväunihetki otti vallan siinä kohtaa. Päikyille on niin helppo nukahtaa! Kun se fiilis tulee, vetää vaan viltin päälleen ja taju lähtee samantien! Yöunia taas ei tavoita kuin usein parin tunnin pyörimisen jälkeen, vaikka on laittanut kirjan pois siksi että nukuttaa niin pirusti. Pari kertaa nyt loman aikana olen onnistunut huijaamaan itseni yöunille käyttäytymällä samoin kuin päikyille käydessä: peitto leukaan saakka ja liikkumatta selällään. Vaan ei se aina toimi.

Nyt eli aamulla kone pesee tuolla mainittuja pyykkejä ja mie odottelen lähtöä Porvoon kissamuseon ja eläinsuojeluyhdistyksen suuntaan. Kissabloggaajia mukana kovasti!

Epämiellyttävät viitteet syksyyn poistettu kalenterista

Kesä 2017

Eilen oli siis vuoden 2017 kesä. En lähtenyt Unskaan, koska veden lämpiäminen vaatisi muutaman hellepäivän, ja Unska ilman edes mahdollisuutta uimiseen on pikkasen turha. Mutta lähdin kovasti sinne suuntaan: Merikadulle. Josta Kaivarin kanuuna olikin poistunut. HÖH! En lähtenyt etsimään uutta liikettä, vaan tepsuttelin Korkeavuorenkadun, koska siellä on paljon pikkuliikkeitä, joissa ei tule käytyä koskaan. Löysinkin pari hauskaa juttua, ja vältin muutaman herätteen…

Iltapäivällä Leppävaaraan, josta etenimme Mamman kanssa Mankkaalle katsomaan kissanpentuja. Samoja kuin täällä. Ja samalla lailla tarvii munkin sanoa kuin linkin kissatäti: ekaa kertaa ikinä omat kissat oli perusteellisesti kiinnostuneita mukana tulleista hajuista! Mutta tästä varmaan lisää kissablogin puolella.

Tänään Kaivarin kanuunaan oikeasti?

Raivauksia

Löysin just harmaat mokka-streetpopot/lenkkarit. Omasta kotoa. Lähes käyttämättömät. Whatta…? Pitäisi varmaan tutkia noita kenkälaatikoita useammin. No, nyt ainakin tiedän, että mulla on talveksi kolmet kengät, joista kahdet Salomonin eli hyvät. Ja vielä ehdin käyttää harmaitakin ennen kuin talvi tulee.

Seuraavaksi pitäisi uskaltaa vaatekaapin kimppuun. Pakkasin aamulla jo valkoiset housut pois käyttörekiltä ja laitoin tummat tilalle. Loput sesonkivaatteiden terävimmästä kärjestä pitäisi vaihtaa päittäin. Suurin osa kledjuista tietysti on läpi vuoden käytettäviä, ja hyvä niin.

Lähiviikkoina kirpparille on lähtenyt kahdet lenkkarit ja yksi talvitakki, pari mustaa ja pari valkoista puolihihaista teepparia. Jankutan aina, että en pysty luopumaan käyttökuntoisesta vaikka se olis toistakymmentä vuotta vanha, mutta kyllä se piste aina joskus saavutetaan. Muistan, että esim. tuo talvitakki oli Pariisissa mulla päällä noin vuonna 2001, eikä se ollut shiny new silloinkaan. Köh. Ja mistä muistan sen? Siksi, että miespuolisella matkakumppanilla oli samanlainen. En oo siis ihan äsken hokannut miestenvaateosastojen käyttöä.

– – –

Työkaveri, ystävällinen autoilija, roudasi juuri äsken meiän zooplus-tilauksen toisesta kaupungista tänne. Tavallisestihan mä tilaan työpaikalle kamat sillä juonella, että kannan niitä vähitellen kotiin (poistaa mm. säilytysongelman). Nyt kuitenkin tilanne on se, että en ehtisi kantaa niitä kotiin ennen hissiremppaa, ja mähän en nimittäin kanna mitään ylimääräistä sitten kun on pakko kävellä portaita kaksi kuukautta. Jotta hyvin meni tämä näin. Kissat sai taas uuden pahvilaatikon; ensimmäiseen repimisääneen meni ehkä jopa kolme minuuttia. Täytyi vissiin vähän miettii, koska aika paksua pahvia. Hähä!

Kotosalla

Katossa on jonkin aikaa riippunut tällainen yhdeksänkoukkuinen kissapiparimuottikokoelma – tuulikello, mikä lie… Yksi koukku on uinunut kissattomana kuukausitolkulla, kunnes viimein kamun kanssa jännäkaupasta löytyi se viimeinen erilainen kissa! Koska kuka sitä nyt samanlaisia. Nyt on yhdeksän erilaista, ja tuntuu kuin olisi saanut jotain valmiiksi.

kissatkatossa

Kesä kuluu löpsötellen. Mietin just äsken jamaikalaisessa lounastaessani, että miks ylipäätään pitäisi matkustaa, kun kotiluolan läheltä löytyy äkkiä laskien suomalaisen ja street foodin lisäksi venäläistä, kiinalaista, thaikkua, japanilaista, jamaikalaista, kreolia, istkua ja varmaan jotain muitakin ruokia mitä ei nyt tuu mieleen. Lisäksi tietysti hyvää kasvisruokaa.

Sain vihdoin valmiiksi trad kesäloma-ajatuksen eli keräsin turhia vaatteita ja muita kamoja kirpparille. En jaksa varata pöytää ja myydä, joten vein kahdesta pahasta Fidalle. Mieluummin jeesukset kuin UFFan veivarit.

Teepparikeli jatkuu!

Pienikin loma auttaa siihen, että tulee jumpattua enemmän. Rytmi ja jaksaminen on päivässä ihan erilaista. Olen näköjään alkanut nukkua aamulla pitkään – toki kissat ruokitaan viiden ja kahdeksan välillä – ja on niin siistii, kun voi petissä ihan oikeasti tunnustella, joko on heräämisen aika vai eikö vielä… Joka päivälle on jotain pientä muka-toimitettavaa, mutta silti pystyy jumppaamaan mihin aikaan vaan, koska varsinaisesti ei väsy. Koska loma.

Kiinnostaakin nähdä, toimiiko tää vielä kesälomalla, kun on viikkoja ja viikkoja vain lomaa. Heh. Todennäköisesti ei, koska onhan se jumppaaminen aina kuitenkin vastenmielistä.

Tänään pieni asia toi naamaan hymyä: kävin Kaivarin Kanuunassa ja siihen tarvitaan mennen tullen bussi 24, joka ei suinkaan kulje koko aikaa niinku vaikka kolmosen ratikka. Ja vualaa, sekä mennessä että tullessa osuin pysäkille juuri kun bussi oli tulossa! Niin pienestä se joskus on kiinni, hyvä mieli.

Elän edelleen siinä hehkussa, kun kerran löysin Kanuunasta käyttämättömät Lacosten lenkkarit neljälläkympillä. On meinaan olleet parhaat monot ikinä. Vaan eipä sen jälkeen olekaan ollut mitään superlöytöjä. Tällä kertaa mukaan ei tarttunut kuin pari dvd:tä ja kissoille golfin harjoituspalloja.

Sitten vaatekaappiin. Olisi pikkasen liian rohkeaa kaivaa nyt esiin pelkät kesävaatteet, mutta aloitin silleen pikkuhiljaa. Muutama talvivaate pois kaapista, muutama kesäinen tilalle. Suurin osa mun vaatteista tietenkin on sekä-että, kätevää. Mustat housut jäi vielä kaikki käyttökaappiin, valkoiset laitettiin ylähyllylle odottelemaan sovituksia.

Sovitteluhomma onkin silleen jännää taas, vaikka nuo samat valkoiset housut on mulla olleet aikoja, jotkut niistä yli kymmenenkin vuotta. Ja joka kesä on käytetty. Mutta kun paino hilaa edestakaisin… viime (keväänä ja) kesänähän mä vaan ykäsin kunnes vihdoin pääsin leikkaukseen, eli siinä paino tippui aika mukavasti. Jokainen kilo on nyt tullut takaisin ja tuonut kaverin mukanaan. Sellaisia perkeleitä nuo talvet vaan on :-(( Kun ei kestä pimeyttä ja tylsyyttä!

Retroilemassa

Kävin Kaapelilla Retro & Vintage Design Expossa. Ihmeen väljää! Aurinko oli varmaan vetänyt porukat enemmänkin ulos kuin halleihin. Vanhat, uudelleenverhoillut huonekalut oli kiinnostavimpia. Hinnat liiteli pilvissä, selvä se. Katselin toisella silmällä, oisko baarituolini siellä. Ei tietenkään ollut.

Sain heti fanin!
Sain heti fanin!
Fanini lähtee kotiin
Fanini lähtee kotiin
Pöytäryhmä nukkekotiin
Pöytäryhmä nukkekotiin
Baarituoli 190e. Sairasta. Oisin voinut maksaa 30e.
Baarituoli 190e. Sairasta. Oisin voinut maksaa 30e.
Täytetty ilffes. Kuka haluaa?
Täytetty ilffes. Kuka haluaa?
Lenin-ryijy!
Lenin-ryijy!

Viereisessä salissa oli porukka, joka meikkasi ihmisiä ja otti kuvia ilmaiseksi. En tajunnut. Menin selvittämään, mitä toi tommonen on. Jotainhan niiden täytyy siitä hyötyä?! No joo, ne kuvat voi lunastaa sitten itselleen, siinä on se rahanliike. Aika ”humanitääristä” silti mun mielestä.

Tavaraa, ihmisiä

Ooh helpotusta! NaukuMamman ihanalla avustuksella pääsin eroon neljä vuotta vanhoista maalinlopuista, vanhasta ompelukoneesta, vanhasta raapimapuusta, yhdestä videonauhurista ja neljästä kassillisesta sekaa. Heti kevyempi olo! Tein isoa kasaa parin päivän ajan, mutta viimetipassa poistin poistettavista vain yhden taulun. Kaunis vanha viinialuekartta, jonka muistoarvo liittyy siihen, että sain taulun silloisen työpaikkani Alkon varastosta. Ihan rämähän se on, vääntynyt, ja roikkunut seinälläni useimmat vuodet jostain 1986 lähtien – nyt ollut kuplamuovitettuna piilossa muutaman vuoden. Vaan enpä malttanut luopua.

Löydettiin ihmemesta Malmilta, Huonekalukirppis. Ta-va-raa en oo nähnyt missään niin paljon. Lelujen ja lelun osien määrä oli jotain sanoinkuvaamatonta. Ja kuitenkin siellä oli ihan siistiä, vaikka ei tuollaisesta paikasta voisi uskoa. Toinen puoli oli siis leluja, toinen puoli huonekaluja. Ei näkynyt baarituoliani siellä, mutta sillä ei ole kiirekään.

Kiva sunnuntaiajelu se.

Viime perjantaina oli taas lomapäivä, ja suorittamiseksihan se meni. Aamulla tuli leffaharrastajapoitsu (Twitteristä tuttu, some rokrok!) hakemaan toimivan videonauhurin. Aamupäivällä laitoin silmät kiinni kaikki loput vhs-nauhani roskiin. En halua tietää, mitä kaikkea ”menetin”. Lainausmerkit siksi, että kaikki on jossain netissä kuitenkin, ja jos ei oo niin sou not.

Sitten taas metsästämään lastia lakuportteria. Tällä kertaa olikin hyvät määrät tarjolla sekä Stokkan että Arabian Alkoissa. Otin pienen lastin itselleni, ja vein pullot myös hierojalleni ja hänen avustajalleen. Olisitte nähneet, miten yks pullo olutta voi ilahduttaa ihmisiä. Kiitokset alkoi mennä jo koomisen puolelle :-D Onneks en ostanut mitään vahvempaa.

Taannoin valitin sitä, että olisi kiva nähdä ihmisiä, mutta kun ei uskalla keltään edes kysyä kun kaikilla on yhtä vähän aikaa kuin itsellä. Bäng-bäng, taika toimi! Heti seuraavana päivänä tapasin kaksikin vanhaa tuttua metodilla sattumalta törmäily. Ja bäng, taas seuraavana päivänä yksi kiva ystävä lisää Kekkosessa. Ja bäng, sitten vielä Mamma. Hyvin sutisee! Muistetaan välillä valittaa!