Kotosalla

Katossa on jonkin aikaa riippunut tällainen yhdeksänkoukkuinen kissapiparimuottikokoelma – tuulikello, mikä lie… Yksi koukku on uinunut kissattomana kuukausitolkulla, kunnes viimein kamun kanssa jännäkaupasta löytyi se viimeinen erilainen kissa! Koska kuka sitä nyt samanlaisia. Nyt on yhdeksän erilaista, ja tuntuu kuin olisi saanut jotain valmiiksi.

kissatkatossa

Kesä kuluu löpsötellen. Mietin just äsken jamaikalaisessa lounastaessani, että miks ylipäätään pitäisi matkustaa, kun kotiluolan läheltä löytyy äkkiä laskien suomalaisen ja street foodin lisäksi venäläistä, kiinalaista, thaikkua, japanilaista, jamaikalaista, kreolia, istkua ja varmaan jotain muitakin ruokia mitä ei nyt tuu mieleen. Lisäksi tietysti hyvää kasvisruokaa.

Sain vihdoin valmiiksi trad kesäloma-ajatuksen eli keräsin turhia vaatteita ja muita kamoja kirpparille. En jaksa varata pöytää ja myydä, joten vein kahdesta pahasta Fidalle. Mieluummin jeesukset kuin UFFan veivarit.

Mainokset

Teepparikeli jatkuu!

Pienikin loma auttaa siihen, että tulee jumpattua enemmän. Rytmi ja jaksaminen on päivässä ihan erilaista. Olen näköjään alkanut nukkua aamulla pitkään – toki kissat ruokitaan viiden ja kahdeksan välillä – ja on niin siistii, kun voi petissä ihan oikeasti tunnustella, joko on heräämisen aika vai eikö vielä… Joka päivälle on jotain pientä muka-toimitettavaa, mutta silti pystyy jumppaamaan mihin aikaan vaan, koska varsinaisesti ei väsy. Koska loma.

Kiinnostaakin nähdä, toimiiko tää vielä kesälomalla, kun on viikkoja ja viikkoja vain lomaa. Heh. Todennäköisesti ei, koska onhan se jumppaaminen aina kuitenkin vastenmielistä.

Tänään pieni asia toi naamaan hymyä: kävin Kaivarin Kanuunassa ja siihen tarvitaan mennen tullen bussi 24, joka ei suinkaan kulje koko aikaa niinku vaikka kolmosen ratikka. Ja vualaa, sekä mennessä että tullessa osuin pysäkille juuri kun bussi oli tulossa! Niin pienestä se joskus on kiinni, hyvä mieli.

Elän edelleen siinä hehkussa, kun kerran löysin Kanuunasta käyttämättömät Lacosten lenkkarit neljälläkympillä. On meinaan olleet parhaat monot ikinä. Vaan eipä sen jälkeen olekaan ollut mitään superlöytöjä. Tällä kertaa mukaan ei tarttunut kuin pari dvd:tä ja kissoille golfin harjoituspalloja.

Sitten vaatekaappiin. Olisi pikkasen liian rohkeaa kaivaa nyt esiin pelkät kesävaatteet, mutta aloitin silleen pikkuhiljaa. Muutama talvivaate pois kaapista, muutama kesäinen tilalle. Suurin osa mun vaatteista tietenkin on sekä-että, kätevää. Mustat housut jäi vielä kaikki käyttökaappiin, valkoiset laitettiin ylähyllylle odottelemaan sovituksia.

Sovitteluhomma onkin silleen jännää taas, vaikka nuo samat valkoiset housut on mulla olleet aikoja, jotkut niistä yli kymmenenkin vuotta. Ja joka kesä on käytetty. Mutta kun paino hilaa edestakaisin… viime (keväänä ja) kesänähän mä vaan ykäsin kunnes vihdoin pääsin leikkaukseen, eli siinä paino tippui aika mukavasti. Jokainen kilo on nyt tullut takaisin ja tuonut kaverin mukanaan. Sellaisia perkeleitä nuo talvet vaan on :-(( Kun ei kestä pimeyttä ja tylsyyttä!

Retroilemassa

Kävin Kaapelilla Retro & Vintage Design Expossa. Ihmeen väljää! Aurinko oli varmaan vetänyt porukat enemmänkin ulos kuin halleihin. Vanhat, uudelleenverhoillut huonekalut oli kiinnostavimpia. Hinnat liiteli pilvissä, selvä se. Katselin toisella silmällä, oisko baarituolini siellä. Ei tietenkään ollut.

Sain heti fanin!
Sain heti fanin!
Fanini lähtee kotiin
Fanini lähtee kotiin
Pöytäryhmä nukkekotiin
Pöytäryhmä nukkekotiin
Baarituoli 190e. Sairasta. Oisin voinut maksaa 30e.
Baarituoli 190e. Sairasta. Oisin voinut maksaa 30e.
Täytetty ilffes. Kuka haluaa?
Täytetty ilffes. Kuka haluaa?
Lenin-ryijy!
Lenin-ryijy!

Viereisessä salissa oli porukka, joka meikkasi ihmisiä ja otti kuvia ilmaiseksi. En tajunnut. Menin selvittämään, mitä toi tommonen on. Jotainhan niiden täytyy siitä hyötyä?! No joo, ne kuvat voi lunastaa sitten itselleen, siinä on se rahanliike. Aika ”humanitääristä” silti mun mielestä.

Tavaraa, ihmisiä

Ooh helpotusta! NaukuMamman ihanalla avustuksella pääsin eroon neljä vuotta vanhoista maalinlopuista, vanhasta ompelukoneesta, vanhasta raapimapuusta, yhdestä videonauhurista ja neljästä kassillisesta sekaa. Heti kevyempi olo! Tein isoa kasaa parin päivän ajan, mutta viimetipassa poistin poistettavista vain yhden taulun. Kaunis vanha viinialuekartta, jonka muistoarvo liittyy siihen, että sain taulun silloisen työpaikkani Alkon varastosta. Ihan rämähän se on, vääntynyt, ja roikkunut seinälläni useimmat vuodet jostain 1986 lähtien – nyt ollut kuplamuovitettuna piilossa muutaman vuoden. Vaan enpä malttanut luopua.

Löydettiin ihmemesta Malmilta, Huonekalukirppis. Ta-va-raa en oo nähnyt missään niin paljon. Lelujen ja lelun osien määrä oli jotain sanoinkuvaamatonta. Ja kuitenkin siellä oli ihan siistiä, vaikka ei tuollaisesta paikasta voisi uskoa. Toinen puoli oli siis leluja, toinen puoli huonekaluja. Ei näkynyt baarituoliani siellä, mutta sillä ei ole kiirekään.

Kiva sunnuntaiajelu se.

Viime perjantaina oli taas lomapäivä, ja suorittamiseksihan se meni. Aamulla tuli leffaharrastajapoitsu (Twitteristä tuttu, some rokrok!) hakemaan toimivan videonauhurin. Aamupäivällä laitoin silmät kiinni kaikki loput vhs-nauhani roskiin. En halua tietää, mitä kaikkea ”menetin”. Lainausmerkit siksi, että kaikki on jossain netissä kuitenkin, ja jos ei oo niin sou not.

Sitten taas metsästämään lastia lakuportteria. Tällä kertaa olikin hyvät määrät tarjolla sekä Stokkan että Arabian Alkoissa. Otin pienen lastin itselleni, ja vein pullot myös hierojalleni ja hänen avustajalleen. Olisitte nähneet, miten yks pullo olutta voi ilahduttaa ihmisiä. Kiitokset alkoi mennä jo koomisen puolelle :-D Onneks en ostanut mitään vahvempaa.

Taannoin valitin sitä, että olisi kiva nähdä ihmisiä, mutta kun ei uskalla keltään edes kysyä kun kaikilla on yhtä vähän aikaa kuin itsellä. Bäng-bäng, taika toimi! Heti seuraavana päivänä tapasin kaksikin vanhaa tuttua metodilla sattumalta törmäily. Ja bäng, taas seuraavana päivänä yksi kiva ystävä lisää Kekkosessa. Ja bäng, sitten vielä Mamma. Hyvin sutisee! Muistetaan välillä valittaa!

Villi ja vapaa arkipäivänä

Hämmentävän tuottoisa lomapäivä!

Ekana aamulla oli etappi ykkönen: lakuportteri. Nyt sitä ei ole Hellsingissä kunnollisia määriä (enemmän kuin kaksi pulloa) enää kuin yhdessä Alkossa. Tuonne keitaalle oli/on matkaa kotoani puolen tunnin bussissa istumisen verran. HSL:n hauska arvonta – reittioppaaksikin kutsuttu – ehdotti ottamaan bussin x ja vaihtamaan bussiin x, josta jäisi käveltävää enää y. Mietin, että mitä hitsii, ja päätin tarkistaa suoraan kotini edestä menevän bussin reitin. Aivan, sen päätepysäkkihän on kyseisen Alkon vieressä. HSL:n reittiopas – oon puhunut tästä ennenkin

Eniveis! Siellähän sitä oli, ja maistamatta ostin kuusi pulloa että riittää tulevaksikin illaksi. Ja nyt maistettuani voin sanoa: monenlaista hyvää olen juonut, mutta kyllä tää on niin kärkieliitissä. Nami-nami-NAMI!

Toka etappi: käytetty ompelukone. Olin hiukan vilkuillut netistä, mutta paikanpäällähän sen vasta näkee. Menin Eerikinkadulla olevaan liikkeeseen katsomaan kierrätettyjä. Mun ompelutarpeet on varsin vähäiset, ja suora tikki plus siksakki perussettinä ok. Ostin kumminkin semmosen muovisen, kun siinä oli vähiten erilaisia ompeleita. Jos jää etsimään rankempaa kuin muovista, niin sitten saa käyttää aikaa etsimiseen. Myös hinta oli kelpoisa. Kotiutin suorilta.

Kolmas etappi: leffa. Tämä olisi onnistunut paremmin jollain muulla aikataululla. Vältän elokuviin menemistä illalla, koska ääliöt on liikkeellä silloin. Tästälähin pitää muistaa, että perjantaisin klo kolmen jälkeen on jo ilta. Liian levotonta yleisöä. Leffakin oli kyllä niin paska, että ei kauheesti väliä.

Olen kyllä hirveän tyytyväinen tähän päivään! Asioita tulee tehtyä, kun pääsee arkena liikkeelle. Aion ottaa lisää perjantailomia tässä ja ensi kuussa. Ainakin kampaaja ja hieroja jo varattu.

Mikä hamsteripäivä!

Käytiin kamun kanssa Brunolla. Tosi vähän myyjiä, mutta käveltiin läpi ja istuttiin pitkään kahvilassa juttelemassa. Siellä kaiken seassa oli myynnissä yks hirveän houkutteleva… olen vuosia kuolannut, että olispa ihana saada tuo Grimbergin Kansojen historia omaan hyllyyn, kun vanhempien kotona ehdin lukea siitä vain Egyptin ja jotain Kreikkaa ja Roomaa (pentuna ei paljon muu historia kiinnostanutkaan). Nyt se oli, kaikki 25 osaa, siellä myynnissä. Aih ja voih. Eikä ees maksanut mitään, 25 eurolla ne ostin. Oli vähän pakko, kun mietin sitä yhtälöä: 1) olen himoinnut 2) hintaa ei oo mitään 3) kaverin mies on tulossa autolla hakemaan meidät. Hyllymetrihän siitä tuli, mutta olispa kaduttanut melko satasella, jos en ois ostanut nyt just, kun kaikki palaset oli kohdillaan ja tähdet oikeessa asennossa.

Krimperi
Krimperi

Sitten se baarituoli. Kävin Anttilasta ostamassa keittiöjakkaran korvaamaan sitä nyt tilapäisesti. Kun törmään joskus hyvään baarituoliin, ostan sen heti. En vaan nyt jaksa etsiä. Purin vanhan tuolin parissa minuutissa roskikselle kelpaaviin osiin, ja pädäng, hoidettu. Keittiöjakkara maksoi kolmekymppii.

Olen niin tyytyväinen hamsteripäivääni!

Nyt ei o ajasta pula

Yllätyslumi! Ehdin nähdä hetken nyt illalla. Saattaa olla vielä huomennakin, koska pientä pakkasta luvassa. Naapurin päheellä pihalla on tosi sievä, symmetrinen joulukuusi valoineen.

Kävin koklaamassa ulkoilmaa päivällä. Vaikka kaikissa ns. kinkunsulatteluohjeissa edelleen kaikuu paskapään koulun liikunnanopettajan ääni epämääräisestä suunnasta, silti tuntui hyvältä saada sisään happea ja vähän kylmempää ilmaa, ja kävelykin tuntui ihan kivalta. Silloin ei vielä tarvinnutkaan pelätä liukkautta. Liekö ollut viimeinen hetki sitä laatua.

Loma ja lojuminen jatkuu vielä tammikuun neljänteen saakka. Ainoa tiedossa oleva lomavieras tulee vasta 3.1. Jossain kohtaa pitäisi päättää, mitä menis katsomaan leffaan. Useampikin kiinnostava tarjokas. Tai sitten vois vaan kuunnella Sarasvuon saarnoja Yle Puheelta.

Myyn maanantaina pari taulua ja saan pari seteliä.

Puuttuvat klassikot, jatkuu

En ole katsonut myöskään Ilmestyskirja. Nyt., koska Vietnam. Sotaleffat ei vaan oikein uppoa. Mutta koska yritän suoritella katsomattomat klassikot, niin täytyy tämäkin. Redux = 50 minuuttia alkuperäistä pitempi. Summaa kolme tuntia ja neljätoista minuuttia. Pieni aika elämästä, mutta melkoinen lohkare viikonlopusta!

Bruno tuotti eilen vain huivin, mutta tänään kävin uudestaan, sillä kelvollisten dvd:iden puute jäi kummastuttamaan. No mut kato, tänään ne olikin paikalla: ostin viisi (per euro, kohtuullista), joista kaksi näkemätöntä Bondia ja yksi todella hyvä suomalainen. Pari näistä jäänee omaan hyllyynkin. Brunolta ostetut on ylipäätään niin halpoja, että ei tee pahaa laittaa kiertoon.

Kirjat, messut

No niin, kävin kirjamessuilla kun sain vaparin. En ois muuten. Se on vaan niin tur-haa, kun ei halua lisää kirjoja! Kävelin äkkiä läpi osan kustantajien pöydistä ja menin sitten etsimään niitä muita, jotka myisivät mulle esim. joulukalenterin, kortteja tai muuta pientä. Onneksi niitäkin löytyi. Sain mm. juuri sen esineen, jota olin eilen kaupassa ajatellut. Olisin ostanut Tartex-tahnaa, mutta kun en näillä näppivoimilla voi sille jääkaappikylmälle tuubille mitään. Kirjamessuilta löytyi tuubin voittaja!

Mietin eilen illalla sitäkin, pitäisikö haastaa ittensä oman kirjahyllynsä suhteen. Koska jokainen kirja ja elokuva on hankittu sitä varten, että a) sieltä on ottaa tarvittaessa (keittokirjat, kissojen terveys) tai b) kirja luetaan / leffa katsotaan vähintään kahteen kertaan. Niin että pitäiskö huvikseen alkaa tuota b:tä? Ihan vaan roisisti kävisi läpi sen, mitä omasta hyllystä löytyy. Jos ei jotain kirjaa jaksaisi lukea tai leffaa katsoa, se joutuisi poistoon.

Muuten hyvä, mutta kirjaston uutuudet houkuttelee liikaa. Se virta pitäisi pysäyttää kuukausiksi, että saisin tehtyä tuon läpikäynnin. Kun ei vaan voi! No, ehkä sen voi järkätä jotenkin kevyemmällä otteella. Katellaan…

kuvakirja

Mikrobitissä lokakuu/2015 (nyt kaupoissa) on juttua ns. sosiaalisen median vanhimmista nurkista. Nostalgiaa. Siellä puhutaan just niistäkin mestoista, joissa itse olen pyörinyt aikoinaan. Vähän hassusti samassa limpussa puhutaan myös blogeista, vaikka nehän nyt on somen uudempaa kerrosta joka tapauksessa. Ookoo Birdy piti blogia jo 1995, mutta varsinaiset blogialustat kaiken kansan käyttöön tuli kyllä vuosia myöhemmin.

Viikonloput vois olla pidempiä

Oli kyllä ihan jepa viikonloppu. Sunnuntaina Bruno toimitti taas kolmisen tarpeellista tavaraa. Myös korkattiin – tai mä korkkasin, seuralle oli tuttu – Kinaporinkadun Happy Garden. Kerrassaan hyvän oloinen kinkkimesta, ja trad. friteerattu bansku plus jäde parempaa kuin missään tähän asti kokeillussa kinkissä.

Tiedotus! Juuso Kekkonen heittää keikkaa kotikulmillani! On niin lähellä, ettei kehtais olla menemättä, mutta olisinhan muutenkin toki menossa.

Juuso
Juuso

Sain lipun kirjamessuille. Eli kai sinne on sitten mentävä kuitenkin. Lemmikki- ym.messut iskee heti sen jälkeen. En tiiä, kovin lyhyiksi käy viikonloput, jos niitä viettää vaan poissa kotoa. Pitäis tavata noita asuinkumppaneitakin välillä…