Oh joy

Vihdoin yks helpotus elämään. Kaunis ihana Kallion kirjasto, lähikirjastoni, pääsi rempasta ja kaikki varausjonot on saanut kääntää sinne eilisestä lähtien. Hain juuri ruman Pasilan pääkirjastosta viimeisen jonokirjani (ihanan stand-upparin Anna Rimpelän esikoinen!) ja nyt ei enää ikinä sinne. On kyllä työmatkan varrella, mutta silleen typerästi, että joutuu sukeltamaan betoniin korviaan myöten. Ei. Mieluummin kohti Karhupuistoa, toisinaan vehreää vaikkakin nyt valkeaa.

Areenassa kans katsomattomia jaksoja kertyy, kun hitsivie lähettävät niin montaa hyvää sarjaa yhtä aikaa! Yks kaveri tietää ammatin puolesta Sillan lopetuksen. En kestä. Oon kattonut joka jakson kahdesti, ja nyt vielä kaksi olisi jäljellä. Törkeen siisti setti.

Nyt taas nukkumaan, heippa.

”Haloo, kuuluuko?”
Mainokset

Tukossa

Okei, Lähi-S lähtee vasta vuoden loppua kohti, koska hänellä on suma juttuja kesken. Varmaan aika paljon sen loputtoman suman takia hankkiutuikin muualle.

Itselläkin kalenteri on aika tukossa ja työmuisti täynnä. Mulla on nykyisin puhelimessa muistilappu, jonka otsikko on näppärästi TÄNÄÄN, ja lappu on siellä aina, sisältö vaan vaihtuu. Puhelin on sängyn vieressä, niin pystyn illalla tai yölläkin sutaisemaan sinne äkkiä jonkun unohtuneen kikkareen. Sitten päivän mittaan pyyhin niitä pois ja lopuksi alan täyttää tulevaa päivää. En laita itsestäänselviä, vain sellaisia jotka täytyy muistaa ja/tai on erityisiä. Nyt just eletään taas aikoja, jolloin ei oo sama huomennako vai tänään, vaan kaikki on tänään tai mieluummin jo eilen.

Mulla ei ole ikinä ollut tällaista marraskuuta. Yleensä olen pystynyt rauhoittamaan koko kuukauden syksyn juoksujen jälkeen. Nyt ei juoksu lopu. Messuja ja iltamenoja on ollut, Night Visions pitää jättää väliin. Jätän väliin leffafestarin? Kyllä. Juhlia, ihmisten synttäreitä. Terveyspaskaa on ollut ja jatkuu. Jumpannut en oo, venytellyt ehkä kerran kahdessa viikossa.

Eilen kävin lähi-stand-upissa illalla. Syntistä kissoja kohtaan tietysti, koska olin tullut kotiinkin vasta kuuden jälkeen. Mutta tein samalla ruokaostokset, koska Smarket on 24 asti auki. Tänään sitten muistin vasta aamulla, että däääämn: Juuson stand-uppi illalla! Ja jälleen kuuden jälkeen töistä kotio. Eli ei vaan pysty. Lisäksi (nyt päästään kuvaavaan esimerkkiin muistin täyttymisestä) olin tyystin unohtanut kissan lääkinnän. Vasta kun naapuri whatsappasi, että mihinkäs aikaan laitetaan kissaa, muistin. Tää on mielestäni huolestuttavaa. En tavallisesti unohda kissa-asioita enkä varsinkaan terveyteen liittyviä!

Onneksi on etäperjantait. Huomenna on aamusta pätkä Terveystaloa, mutta noin puolestapäivästä taas normihommoo kotona.

Alpakkalanka on täällä… tiiän kyllä. Jospa joku leikittäisi!

Turha viikko, mutta paranee loppua kohti

Viime torstaina siis köpöttelin Kekkosesta kotiin = virhe. Jalat on olleet kipeät siitä lähtien. Otin tiistaina jo lepopäivän kotona, ja keskiviikko mämmäytyi lääkärin ja röntgenin kans, en ehtinyt töihin ollenkaan. Illalla muistin lähteä Roksiin (lähellä) stand-uppiin, mikä olikin hyvä veto, sillä puolivalmiit, valmiit ja raakileet esiintyjät kirvoittivat muutamat spontaanit mielihyvät. Nimi muistiin: Manu Raivio. Tää oli viimeinen esiintyjä ja vei meikit leegoilla, kissoilla ja mäyräkoiralla. Mut ei ollut ainoa hyvä, todellakaan.

Lievästi viheriänä katoin, kun keikan jälkeen esiintyjät ja niiden kaverit jäi läppäilemään. MÄÄKIN HALUUN! Määkin haluun, että voi heittää läppää baarissa kamujen kaa ja kaikilla on hyvä meininki ja sujuva sana ja nopsa aatos ja hauskaa!

Tänään turha päivä töissä, kuten alla tiivistetty. Lopulta vajosin selvittämään leikearkistomme. Kolme vuotta sitten oli jo onneksi eroteltu vuosittain kaikki suoraan työpaikkaa koskevat leikkeet, iso Stokkan paperikassillinen. Kävin nyt sitten läpi leikkeet, jotka koskettivat duunia ehkä poliittisten päätösten kautta, nimitysten ja ihmisten kautta, eri alojen kehityksen ja taantumien kautta, etiikan kautta jne. Eli 85% niistä roskiin ja lopuista toinen kassillinen. Pomo nimittäin haluaa tehdä niille jotain lähimmän 5-10 vuoden aikana ja meillä on muutto uuteen rakennukseen ensi kesänä, niin että halusin paperit pois nurkistani. Kärräsin kassit pomon ovelle, reh reh. Sorted!

Mihin mä jäin? Joo, jalat. Tänään sitten tuli tuo mähnä taivaalta. En vielä laittanut jarruja kenkiin, koska vissiin plussan puolella, mutta ihan kohta tarvii. Ehkä jo heti huomenna. Mukana kulkevat taas kuukausitolkulla, joko laukussa tai kenguissa. (Tästä artikkelista tykkään kovasti ja suuntaisinkin heti noihin kenkiin, mutta mun huono askellus vaatii vähän toisenlaiset viritykset. Silti kato tuo linkki jos turvalliset kengut kiinnostaa sua normaalijalkaista.)

Huomenna etäpäivä mutta jatketaan myös jaloista. Ultra polvista, ehkä joutuu tyhjentää jotain nestettä ja ehkä kortisonia. Mitä vaan, että pääsen kömpimään Ruoka&Viini -messuille. Tai siis kai ne nyt on. Eikös ne aina ole Kirjamessujen kans? Joka tapauksessa lauantaina taas messukeskusta kohti, oli mitä oli.

Jospa jalat jaksaisi paremmin

Käväisin illalla pitkästä aikaa Kekkos-klubilla. Kuin olisi päässyt kivalle retkelle kaverien kanssa: sielu raikastui ja nauraakin sai. Pieni tauko klubissa teki kai siis hyvää! Kävelin sieltä kotiin, mikä lie ollut virhe, sillä jalkojen kuluttaminen kostautui nyt tänään, kun en jaksanut selata loputtomiin I love me -messuilla. Vähän yli tunti, ja jo ihan hiessä ja rampana. (Vapaapäivä, jee!)

Jotain löysin. Käsivoiteita ostin useamman, koska niitä menee koko ajan ja on oltava saatavilla. (Ja niitä voi käyttää jalkavoiteinakin, hihi) Vähän Madaraa naamariin. Tukkaan jotain suihketta kiharoita innostamaan. Raakasukkulaatia. Siinäpä ne taisi olla. Harmitti oikeasti, kun ei jalat. Sentään Habitaressa olin nähnyt, että kyllä ne jalatkin jaksaa jos ei oo taustalla jotain riehumisia.

Sitten päivän ihastuttavat osuudet! Naapuri on hetken aikaa sairaalassa, joten hoidan Rinsessaa. Hän on siis tämmöinen vähän sosiaalisessa kehityksessä kesken oleva kisu, mutta olen saanut häntä hyvin kesytettyä ja tutustuttua edellisillä hoitokerroilla. Ja nyt, tänään: Rinsessa hyppäsi mun viereen sohvalle heti kun tulin! HYPPÄSI VIEREEN. Tajuatteko, miten iso askel tuo on vieraan kissan kesytyksessä? Tästä ei ole järin monta viikkoa, kun hän vasta oli hypännyt ensimmäisen kerran oman ihmisensä viereen sohvalle. Ja nyt mun!

Hyppäsi mun viereen! GASP!

Sitten otin taas surkeat jalat alleni ja kipittelin vihdoin naapurissa asuvan Aruzelin luo kahville ja laitelmia katselemaan. (Vihdoin naapurissa = ostaneet asunnon ajat sitten, mutta nyt pääsivät vasta muuttamaan)

Ja sieltä hierojalle. Yllärinä S vetäisikin imukuppihieronnan. Tai siis, se alkoi siitä kun hän haluisi kokeilla imukuppia mun kipeään käteen, mutta levisi sitten koko podille. Ikivanha kiinalainen juttu, mutta S oli käynyt koulutuksessa vasta nyt, jotta uskalsi alkaa tehdä. Kaipa se oli ihan tavallisen hieronnan vertainen: niitä lihaskalvoja sieltä paukkui auki ehkä hiukan vähemmän tuskallisesti kuin käsin tehdessä, ja muutenkin oikein miellyttävä kokemus.

Tästä kohta taas Risnsessaa kohti. Varmaan jutellaan raksuista ainakin. Ja vähän leikitään.

Hyvää kuin huonoakin

Jo mä ihmettelin, miten All female panel täyttää salit loppuun asti kerta toisensa jälkeen. Kun mulle stand-up Manalassa on se iso sali, joka on ollut Priden stand-upeissa! Että jopa myy! Mutta eihän se niin mennytkään – muijille oli murto-osan kokoinen sali yläkerrassa. Ymmärrän jo loppuunmyynnin.

Illassa oli hyvät puolensa ja kiusalliset samoin. Pikkuiset tilapäistuolit on aina huono juttu, koska verenkierto pysähtyy, mutta jotenkin ne tuolit on paremmin kelvanneet siellä isossa salissa. Nyt ei ollut hyvä. Kiusallista oli myös kun huomasin käyneeni ihan liikaa stand-upissa, sillä ei ollut meikkien lähtö lähelläkään – muistin jutuista suurimman osan. Ja vaikka edelleen pystyin nauttimaan juttujen rakenteesta, ei ne silleen hulluna naurattaneet.

Oli kaksi esiintyjää, joita en ollut nähnyt. Toinen oli epäkiinnostava, toinen oli ihan huippu: Anna Rimpelä! Jännästi sen eleet ja ilmeet oli vähän kuin Krissellä, mutta ei niin korostetusti – jutut taas oli ihan muuta. Hassuja kulmia, aidosti taas jotain uutta ja omanlaistaan. Ai lav juu, Anna Rimpelä.

Anna Rimpelä itte (pöllitty kuva)

Hyviin puoliin voidaan lukea myös huoletta esiin lätkityt ”epänaiselliset” morbidit aiheet sekä pissakakkajutut. Huonoihin puoliin laskisin sen, että jokainen koomikko kiinnitti paljon huomiota yleisössä olleisiin harvoihin miehiin. Toki pari naistakin sai huomiota, mutta kun nyt kuitenkin oli vähän kuin naisten iltaa, niin miks. Jos miehet kiinnostelee, alakerran Urhon pubi on niitä täynnä eikä ole jonoa naistenvessaan (kävin kyllä).

Hyvänä puolena myös pari juttelunpätkää Lauran kanssa. Ollaan viimeksi nähty 2004 sfnetin 20-vuotisjuhlassa. Niin se aika loikkii. Laura ei vanhene, henmetin Dorian Gray. Edelleen raikas kuin persikka.

Niin. All Female Panel. Ihan ok kertakokemuksena, mutta en tunne suurta draivia hankkiutua uudestaan paikalle. Vielä on tuoreessa muistissa, miten Helsinki Comedy Festivalin all male panel vei meikit silmistä. Ei vienyt All Female Panel.

Anan superviikonloppu

Ajatelkaa: samaan aikaan Helsinki Comedy Festival, Habitare ja Rakkautta&Anarkiaa. Ja siinä oli vasta sellaiset tapahtumat, jotka mua itseäni kiinnostaa!

Tuo perjantain stand-up -setti oli monella lailla uskomatonta. Ekanakin, mun lemppariukot Ismoa lukuunottamatta kaikki siinä siistissä nipussa! Ekan kerran meikit lähti valumaan silmistä Ilari Johanssonin takia, toisen tuhon teki Jukka Lindström. Se on vaan, kun sen osaa! Hyvä säkä kävi myös paikan kanssa. Melkein kaikki oli myyty kun ehdin osille, joten sain sitten tokarivin reunapaikan. Ajattelin, että eihän sieltä mitään näe, mutta kas, Aleksanterin teatteri ei olekaan mikään Metropolitan, joten istuin polvet melkein lavan reunassa kiinni. Kyllä, toka riviltä! Ja erittäin hyvin näin ja kuulin!

Eilen lauantaina alkoi sitten osaltani R&A. Eiku ensin kävin Habitaressa toiseen kertaan, ja nyt siellä oli uuttakin, esim. Muji-talo ja vain vippikortilla Forma-osasto. Tällä kertaa en enää ottanut kuvia. Mutta sitten tosiaan iltapäivästä elokuviin. Kolmesta yksi oli sellainen, että ymmärrän sen kuuluvan nimenomaan R&A:han; valitettavasti kaksi oli ihan mainstream eikä kovin kummoisia sellaisenakaan. No, tulipa katsottua.

Illalla myöhään oli kaksi leffaa peräkkäin. Oli ottanut vähän eväitä ja käynyt vaihtamassa kotona takin kevyimpään talvitakkiin. Se oli niin oikein tehty, koska yöllä oli jo toiseen tapaan kylmä kuin päivällä! Tänään näyttää taas aurinko paistavan. Nyt on päiväsaikaan kaksi leffaa peräkkäin ja illalla vain yksi. Samat sävelet takin kans, ja eväs päivällä mukaan.

Tämän jälkeen seuraava leffa iskeekin vasta torstaina. Sitä ennen käyn aamuin illoin hoitamassa naapurin Prinsessaa :-) Hän on vähän samanlainen kisu kuin Ilo – ujo, mutta kehittyy koko ajan. Ja sitä kehitystä onkin just kiva seurata ja rohkaista! Voi kun mistään kissahommista saisi yhtään rahaa, niin vaihtaisin työpaikkaa sekunnissa. Vaan eihän niistä saa.

Rinsessa. Häntä saa vähän silittääkin.

Kirjajuttu: valitettavasti Heikki Valkaman Pallokala ei ole dekkari. Se on kirjoittajan Japani-tietouden esittely. Sellaisena hyvin kiinnostava, tykkään lukea Japanilasta vaikka mitä. Mutta tykkään myös lukea dekkareita silleen, että juoni on selvä jatkumo, siinä on hyvät cliffhangerit ja tukka nousee pystyyn ja suusta tipahtaa ”Iyyyyääkeii!”. Ei Pallokalassa.

Lippuja, lippuja!

Niin kauan kuin lomarahoja on jäljellä… Olen yrittänyt nyt ostaa lippuja joka showhun, joka edes auttavasti kiinnostaa. Lopputuloksena, että syyskuu sutisee ihan himona! Otin Rakkautta&Anarkiaa -sarjakortin täyteen, ja lisäksi on pari stand-uppia ja yks miimikko. Hiukan huolestuttaa, miten jaksan hypätä, mutta kun on liput ostettuna niin pakko. Sitäpaitsi, mitä tulee R&A:han, olen jo oppinut ottamaan eväät mukaan. Aina siinä ehtii jotain haukata päivän mittaan.

Ei kai tätä vuodenaikaa muutenkaan kestäis.

Nyt se on nähty

Pitkin talvea olin merkannut keskiviikkoisin kalenteriin ”20 Rocks”, koska naapurissa järkättiin halvalla stand-upin treeniklubia. Koskaan en sinne asti edennyt, koska työt, väsymys, kamala sää jne. Mutta nyt vihdoin eilen! Menin, ihan oikeasti menin, vailla väsymystä ja mukavassa säässä!

Kunnioitan kovasti noita treenaajia, jotka uskaltaa mennä lavalle. Saisin varmaan kirjoitettua jotain matskua itsekin, mutta en ikinä uskaltaisi mennä omana itsenäni yleisön eteen. IKINÄ.

Olihan siellä ammattilaisiakin. Ihana Jukka Linströmmi, jonka Noin viikon radiota ja sitä toista Noin viikon ihastuksella katselen ja kuuntelen. Mc Jelena :) Kaksi tuoppia join, koska miksei.

No, nyt se on nähty. Enää en kauheesti harmittele, ettei tullut aiemmin lähdettyä. Talvella harmittelinkin. Ei toi nyt niin kova ollut, että siellä tarviis joka viikko käydä.

– – – –

Olen aktiivisesti ollut ( yrittänyt) moittimatta säätä, koska vaihtelee se kumminkin silleen, että välillä aurinkokin kurkistaa. Mutta rehellisesti nyt alkaa pikkasen pänniä tää pilvien ja sateen ylivalta. Itepäisesti teen kaikkea mitä tekisin aurinkoisellakin kelillä – paitsi Uunisaari – mutta ei se oo sama. Ei oo sama. Alkaa vituttaa.

Täysi päivä

Eilinen olikin täysi päivä. Illalla KAKSI standuppia! Ekana Juuson poppoo Silmussa, noin tunti. Sitten taksilla Bottalle Homojen hommaan varaamaan hyvä paikka. Lippu oli toki ostettu jo ajoissa, mutta hyvä paikka on tietenkin yhtä tärkee.

Ihme on tapahtunut. Olen käynyt Homojen hommassa joka vuosi, ja siellä ei ole koskaan ollut ketään tuttua. Ja NYT neljä, NELJÄ tuttua, joista yksi lavalla! Ja ne tutut jopa ryhmittyivät samaan, mistä olin varannut itselleni ensin paikan. Tosi merkillistä. Kiitollinen tunne myös – olen vaahdonnut stadupista vuosia, ja vaikka nää ei tulleet paikalle mun vaahtoomisen takia, niin kuitenkin hitusen hieno fiilis. Tupa on jälleen myyty täyteen ja ylikin. Kuten aina :-)

Esiintyjät oli tällä kertaa kaikki naisia paitsi Jamie, joka on jo sitä viimeistä siivua vaille mies. Vain osan naisista tiesin etukäteen. Laatukamaksi osoittautuivat kaikki. Standuppia on niin kiehtovaa katsoa, kun se on sellainen taidemuoto, että esittäjällä täytyy olla tosi hyvä ällipää, kekseliäisyys, hyvä rytmitaju ja sitten vielä se itseluottamus, että on lavalla kotonaan. Ja ne jotka päätyy näin isoille kinkereille lavalle, ne jo osaa tuon kaiken. Nautinnollista! Tällä kertaa eniten tykkäsin kuitenkin Raisasta (tuttu jo vuosien takaa toisista piireistä) ja Jamiestä.

Kuvat on huonoja mutta eihän niitä oo pakko katsoa:

Olin kotona vasta puoliyön jälkeen, ihan liikaa kävelleenä. Kolme tuoppiakin olin juonut illan mittaan, eli tuntui kuin oisin tuhlannut kaikki vähätkin rahat. No mut johonkinhan ne kuluu kuitenkin, ja ilta oli sentään toppen!

Tänään karsea tuuli sai pitkälti pysymään sisätiloissa. Pesin lattian! Eka kerta ehkä puoleen vuoteen. Eiku olenhan mä osia lattiasta pyyhkinyt aina välillä, mutta nyt päräytin koko läänin. Hyvä minä! Sitten taas päiväunille kisun viereen. Purrr!

Kulkemuksia

Juuson standuppimesta vaihtui, saman omistajan toinen baari hiukan kauempana kotooni, mutta huudeilla kumminkin. Solmusta Silmuun. Käytiin kattomassa neitsytkeikka. Hyvä tila ja hyvä keikka, mistään ei saa vitosella noin paljon noin siistiä tavaraa :-D Koska Juuso oli kävaissyt Enbuskessa (MTV3), nyt oli mukana myös paljon uutta yleisöä.

Kuva on tietenkin huono, mutta linja säilyy, en oo saanut Juusosta ikinä hyvää kuvaa.

Sitä vaan mietin, että Solmuun viitti lähteä talvellakin, kun matka oli niin lyhyt. Mutta jääköhän Silmussa käynnit vähemmän liukkaaseen aikaan – voi olla? Mukavuudenhaluni tuntien. Tai sit pitää vaan rullata pari pysäkinväliä ratikalla, mikä on hiukan noloa, mutta päämäärästä riippuu, onks liian noloa.

Mitäs muuta. No, viime yönä mietin taas sitä Vapriikille lähtöä. Sen voisi toteuttaa ihan lähiaikoina. Salaa menis, ja törmäisi taas tuttuihin jo heti juna-asemalla :-D Eiku oikeasti, tykkään käydä näyttelyissä yksin, koska muuten joudun sopeutumaan sen toisen rytmiin – tai se mun – ja se ei ole kivaa. Varsinkin kun on nää fyysiset rajoitteet.

Mutta nyt täällä on Maailma kylässä. Sinne syömään tuotapikaa kun alue aukeaa. Sitten voisi käydä äppästelemässä myös Suomi ensin -leiriä, joka on kuulemma siirretty yleisten vessojen viereen. Way to go :-D Mun puolesta kummankin leirin tasapuolisesti olisi saanut jo purkaa. Ei nuo enää ole mitään mielenosoituksia. Toinen on pakolaisleiri keskellä kaupunkia, ja toinen on väkivaltaisen juopporemmin leiri keskellä kaupunkia. Jatkuu kuinka pitkään?