Kulkemuksia

Juuson standuppimesta vaihtui, saman omistajan toinen baari hiukan kauempana kotooni, mutta huudeilla kumminkin. Solmusta Silmuun. Käytiin kattomassa neitsytkeikka. Hyvä tila ja hyvä keikka, mistään ei saa vitosella noin paljon noin siistiä tavaraa :-D Koska Juuso oli kävaissyt Enbuskessa (MTV3), nyt oli mukana myös paljon uutta yleisöä.

Kuva on tietenkin huono, mutta linja säilyy, en oo saanut Juusosta ikinä hyvää kuvaa.

Sitä vaan mietin, että Solmuun viitti lähteä talvellakin, kun matka oli niin lyhyt. Mutta jääköhän Silmussa käynnit vähemmän liukkaaseen aikaan – voi olla? Mukavuudenhaluni tuntien. Tai sit pitää vaan rullata pari pysäkinväliä ratikalla, mikä on hiukan noloa, mutta päämäärästä riippuu, onks liian noloa.

Mitäs muuta. No, viime yönä mietin taas sitä Vapriikille lähtöä. Sen voisi toteuttaa ihan lähiaikoina. Salaa menis, ja törmäisi taas tuttuihin jo heti juna-asemalla :-D Eiku oikeasti, tykkään käydä näyttelyissä yksin, koska muuten joudun sopeutumaan sen toisen rytmiin – tai se mun – ja se ei ole kivaa. Varsinkin kun on nää fyysiset rajoitteet.

Mutta nyt täällä on Maailma kylässä. Sinne syömään tuotapikaa kun alue aukeaa. Sitten voisi käydä äppästelemässä myös Suomi ensin -leiriä, joka on kuulemma siirretty yleisten vessojen viereen. Way to go :-D Mun puolesta kummankin leirin tasapuolisesti olisi saanut jo purkaa. Ei nuo enää ole mitään mielenosoituksia. Toinen on pakolaisleiri keskellä kaupunkia, ja toinen on väkivaltaisen juopporemmin leiri keskellä kaupunkia. Jatkuu kuinka pitkään?

Hyvää päivää

No mutta, arvatkaas mitä – on olemassa ihminen, jota kellojen kääntö vihdoin hyödyttää: the meitsi! Olen herännyt siis tolkuttoman aikaisin jo pitkään, mutta kun heräämishetkeeni lisätään tunti, yhtäkkiä se onkin ihan järkevä heräämishetki! Iloinen!

Kävin idolini Tomi W:n hyväntekeväisyyskeikalla Iiriksessä. Juuri äsken kirjoitin, että kaipasin/kaipaan naurua – no, nyt sitä sain!

Eikä se ollut edes päivän ainoa hyvä hetki. Olen saanut tehtyä kotihommia, olen saanut lounaaksi sushia ja punkkua, ja mulla olisi vielä illallakin mahdollisuus pikkasen mennä, jos huvittaa. Tosin hyviä hetkiä on täällä kotonakin, tuolla leffahyllyssä meinaan. Kovasti tuntuu vetoa elokuvaillan suuntaan, nyt kun lattiat on puhtaat, pyykit koneessa ja kehoakin jumpautettu.

Kotona se kotieläin taas istuu

Ei tästä nyt vaan tuu mitään. Taas on se päivä, kun tarviis tallustella lähimpään stand-uppiin peräti korttelin verran, mutta kun ei viiti. Oon ihan varma, että kun kevät etenisi niin viittis. Mutta nyt kun palelee kotonakin… Kuuntelen Jamie McDonaldin ja Juuso Kekkosen stand-uppia podcastina (Eng/su). Uusi ihana puhaltava patteri lohduttaa ja lämmittää. Ehkä tään pitikin mennä näin, eikä sohjon ja sateen ja kylmän kautta.

Tästä päivästä lähtien kaikki pääsee naimisiin (paitsi meitsi, hehe). Valitettavasti meil ei taida olla häitä tulossa lähimmissä piireissä, sillä kaikki ketkä on halunneet sinetöidyn parisuhteen, on järkänneet sellaisen jo vuosia tai vuosiKYMMENIÄ sitten. Mutta noin yleensä ottaen, kiva homma. Kaikki mikä ärsyttää kirkkoa ja perssuomalaisia on lähtökohtaisesti hyvää. Ei haittaa sekään, jos samalla ihmisoikeudet ja tasa-arvo edistyy.

Homostelua, kamustelua ja verta

Nyt saa taas valvoa yöt ja nukkua aamulla niiiiin pitkään kuin ikinä huvittaa! Viisi viikkoa. JESH.

Homostellessa on mennyt tää loman alku. Eilen oli Bottalla tää Priden trad Homojen hommaa -standup, ja tällä kertaa melkoisen paljon tykkäsin. Jussi Simola oli MC, muita esiintyjiä Jamie McDonald, Ali Jahangiri ja Tomi Walamies. Jamie oli tuttu jo Kekkosen Solmu-illoista, tykkään hänen tyylistä kovasti. Hyvä naama, ihan omanlaiset jutut. Alia taas mielellään kuuntelen radiosta (hän saa korvata nyt Vikasietotilan ja Sarasvuon kesätauon ajan), mutta en näköjään sitten oikein tykännyt livenä. Vähän liikaa huutoa. Tomi Walamies taas on mun salainen rakkaus: älykäs ihminen, hauska, käyttää naamaansa hyvin juttujen rytmittämiseen ja korostamiseen, ei huuda. Ihana ihminen.

Huomenna Savoyssa homomusikaali. Lippu on ostettu jo. Väliajan kanssa kolme tuntia, eli joo tulee koko rahalla. Ex-pressamme oli kuulemma katsomassa eilen ja huhujen mukaan nauroi vedet silmissä. Toiveikas olo keikan suhteen!

Tänään oli vähän toisenlainen verenluovutus. Oli sovittu työkaverini S:n kanssa että kolmelta. Menin pisteeseen vähän ennen, ja kas kuka siellä kömpiikään veripenkistä ylös – toinen kaverini K! Hieno ylläri. Jäätiin tietysti juttelemaan, ja kohta tuli myös S. K jäi juomaan mehuja ja kahveja ja odottelemaan meitä.

Luovutus meni ihan hyvin, tai siis itse asiassa nauratti ihan sikaarina, koska levottomat jutut. Siirryttiin siitä sit mehukesteihin K:n luokse, ja hups, S pökräsi.

Pökr!

Pökr! (Wot? Tietenkin otin kuvia!)

No, ainahan siellä joku pökrää. Tästä sukeutui kuitenkin aika kiva sessio, koska S pistettiin penkille lepäämään tunnin ajaksi ja me saatiin siis yllättäen tunti tsättäilyaikaa. Mikä oli hemmetin jepa, koska esim S ja K ei näe kovinkaan usein vaikka tuntevatkin toisensa. Hyvin viihdyttiin ja drinksuja riitti. Mulla oli pakasteita mukana, mutta laitoin ne veripalvelun jätskipakkaseen session ajaksi, joten sekin hoidossa. Kaikki hoidossa, muijat ja oumphit.

Saatoin vielä S:ää kotiin päin jokusen matkaa. K:n kanssa oli jo aiemmin sovittu huomiseksi ruokailu Silvopleessä, ja meen sieltä suoraan Savoyhin. Voi olla, että K lähtisi mukaan? Tänään olis vielä kauniita autoja torilla, mutta on kumminkin silleen vähän uuvatti olo, että en taida lähtee. Samat autot ne on kuin kuukausi sittenkin. Ehtii elokuussakin.

Gekkonen

Käytiin sitten kattomassa Juuso Kekkosen Huijarisyndrooma – Kiusallinen katsaus kuluvaan vuosituhanteen. Vielä ei oo myöhäistä muillekaan, oli meinaan taas uutta tavaraa kahden tunnin verran (ja ne loput, jotka meni yli kahdesta tunnista, on kuultu joskus, muttei haitannut). Kiva nähdä ihminen joka ajattelee, ja osaa ilmaista viihdyttävästi sen mitä on tullut mietittyy.

Huoh, en saa ikinä hyviä kuvia J:n keikoilta. Tämmösiä vaan:

juuz

Pitkää komiikkaa

Juuso ja kumppanikoomikot eilen Valtimonteatterilla. Vieraat oli yllättävän hyviä! Ja yleisöä oli todella vähän. Viitisen pöydällistä, meitsait mukaanlukien. Mietin vähän, onks se kauheeta ja kenen kannalta, mutta ei ollut.

Lopuksi…

podcast

… ensimmäinen liveyleisön edessä nauhoitettu podcast. Tulos on varmaan kohta tai jo olemassa. Tuolla marginaalissa on linkki muutamiin, klikkaa vaikka Kekkosen podcastit. Sieltä pitäis löytyä.

– – – – – –

Duunissa on alkamassa the kevät. Tänään eka semmonen päivä, että itkettäis jos ei naurattais vai miten päin se oli. Kyl se tästä vielä kiihtyy.

Aamulla ajattelin, että enpä laita enää piikkejä kenkiin, kun kaduilla on jo paljon sulaa. Otin piikit mukaan, ja ajattelin, että laitan ne kun hyppään bussista ulos täällä Espoon Synkmetsässä. En sitten laittanut. Kohta mietinkin jo jossain helevetin pienenpienellä jäätikönpalasella, miten tästä eteenpäin, kun yhtään ei uskaltanut liikkua. Ois voinut odottaa, että joku kävelee ohi ja antaa käsivarren. Mutta ei, suomalainen nainen pärjää ite! Uhalla loikkasin hiekalta näyttävään kohtaan, vaikkei käytännössä mitenkään voinut edes. Mut loikkasin.

Kyllä niin laitan piikit taas lähtiessä. Saatana, heti kun joutuu sivistyksen eli ratikkareittien ulkopuolelle, kuolema uhkaa.

Muista aina liikenteessä

Eihän se sunnuntai-iltainen Lepakkomies mikään kuningasidea ollut. Esiintyjät oli just mitä oli luvattu, ja enemmänkin: myös lipunmyyjä Walamies pääsi lauteille! Ja se on hyvä. Tykkään hänestä kovasti, ja tällä kertaa hän olikin ainoa, jolla oli kokonaan tuore setti. Oli meinaan revitty päivän lehtien otsikoista.

Mutta tila oli matala ja suht vähähappinen. Kuuma. Paikalle olisi pitänyt tulla jo ennen seitsemää jos olisi meinannut saada selkänojallisen (huteran, muovisen) istuimen. Istuin korkealla baarituolilla kaksi ja puoli tuntia. Onneksi seinän vieressä oli edes kaide, johon laittaa muki.

Nukkumaan pääsin vasta puoli kahdentoista maissa. Aamu ja aukeva päivä oli ja on sitten mitä on. Kärsimysväsymys!

Noista aamubusseista, mieli tekisi huutaa joka (maanantai)aamu ”OTTAKAA NE PERKELEEN REPUT POIS SELÄSTÄ, ETTEKÖ TE TAJUA ETTÄ VIETTE RUUHKABUSSISSA KAHDEN IHMISEN TILAN??!” Oon meinaan jäänyt pysäkillekin näiden fakin reppuselkien takia. Onhan mulla itelläkin reppu, mutta myös järkeä ottaa se pois selästä bussissa ja hississä. En voi olla ainoa niin huippuälykäs, enhän? Eihän tuo ihan kovin paljon järkee vaadi? Sama kuin aiemmin saarnasin niistä sateenvarjojen piikeistä. Ihan pikkasen ajattelua: ”Onko piikki nyt silleen, että näen mihin se osuu, vai sohinko sillä sokkona taaksepäin?” Noin, ja oikea vastaus on ilmeinen.