Lippuja, lippuja!

Niin kauan kuin lomarahoja on jäljellä… Olen yrittänyt nyt ostaa lippuja joka showhun, joka edes auttavasti kiinnostaa. Lopputuloksena, että syyskuu sutisee ihan himona! Otin Rakkautta&Anarkiaa -sarjakortin täyteen, ja lisäksi on pari stand-uppia ja yks miimikko. Hiukan huolestuttaa, miten jaksan hypätä, mutta kun on liput ostettuna niin pakko. Sitäpaitsi, mitä tulee R&A:han, olen jo oppinut ottamaan eväät mukaan. Aina siinä ehtii jotain haukata päivän mittaan.

Ei kai tätä vuodenaikaa muutenkaan kestäis.

Mainokset

Ei. Edes ’Hullu’ ei.

Ei musta ole nyt teatterissa kävijäksi. Eilen yritin taas, kun kuulosti niin lupaavalta: Hurmeen Hullu Teatteri Jurkassa. Olin lukenut kirjan jne. Tosi pieni tila niillä on siellä! Olen ollut useammassa harrastajateatterissa, joissa kerran törmännyt ”pieneen näyttämöön” joka oli Jurkan kokoinen. Varsinaiset, isot näyttämöt ehkä tuollasta kolme, neljä kertaa suurempia. Eli siis aika sylikkäin oltiin sekä katsojat että esiintyjät ja katsojat.

Esityksessä ei ollut mitään vikaa. Hurme itse toimi maanisena kertojanäänenä (nauhoite). Pääosanesittäjä huhki pää märkänä. En vaan taas pystynyt kuin väliaikaan saakka. Jotenkin se huutaminen ja riehuminen suoraan mun edessä – istuin eka rivissä reunassa – ja toisaalta se, että juttu oli tuttu jo kirjana, ja toisaalta se että olin väsynyt kuten aina iltaisin… Kestoksi luvattiin 2h 40 min. Jo siinä kohtaa tiesin, kuka lähtee väliajalla. KAKSI tuntia NELKYT minuuttia!

Tulipa testattua. Ei tarvi taas iltaisin yrittää minneen. Yheksältä petiin, niin ihminen pysyy kasassa.

Paska show

Nyt kyllä niin vit-potuttaa. Land of the Midnight Fun – mulla olisi pari vinkkiä ison näyttämön musikaalin tekemiseen:

OHJAAJA. Kannattaisi olla! Se tyyppi joka katsoo, ettei esitys laaaaaaaaahaaaaaaaa (kuten tämä laaaaaahasi). Joka katsoo, että esityksessä on RYTMI ja STAMINA (jotka vittu puuttuivat tästä kokonaan). Suurin osa ajasta oli tallustelua ja replikointia TAUKOJEN kanssa. Mitä helvettiä? Se pitää tulla kuin tykin suusta, että päästään eteenpäin!

En jaksanut katsoa edes väliajalle asti, enkä silti ollut ensimmäinen kesken lähtijä.

Ristus että oli paska show. Ja tuosta vielä maksoin rahalla. Ei ois tarvinnut, kun on suhteita. Halusin tukea Hgin gayteatteria. Tukea ne selvästi tarvitseekin, mut en tiedä, juuriko rahallista. Jonkun pitäisi katsoa, että niiden jutut toimii. Nyt ei kukaan ollut katsonut.

Gekkonen

Käytiin sitten kattomassa Juuso Kekkosen Huijarisyndrooma – Kiusallinen katsaus kuluvaan vuosituhanteen. Vielä ei oo myöhäistä muillekaan, oli meinaan taas uutta tavaraa kahden tunnin verran (ja ne loput, jotka meni yli kahdesta tunnista, on kuultu joskus, muttei haitannut). Kiva nähdä ihminen joka ajattelee, ja osaa ilmaista viihdyttävästi sen mitä on tullut mietittyy.

Huoh, en saa ikinä hyviä kuvia J:n keikoilta. Tämmösiä vaan:

juuz

Tylsä akka teatterissa

Stand-upista en ole lähtenyt kertaakaan väliajalla pois. Monesta muusta teatterillisesta jutusta kyllä. Kuten eilenkin. No se Nummisuutarit. Onneksi olin saanut halvan lipun, niin ei varsinaisesti harmittanut.

Esityksellä oli aika vähän tekemistä lähtöni kanssa. Haukottelin, olin väsynyt, olen huono lähtemään illalla (eeee paitsi stand-uppiin :-D), kyllästyn nopeasti, en tykkää edes istua ison lauman keskellä. Ensimmäinen puoliaika, jonka siis näin, oli kerrassaan reipasta menoa, kunhan alun junnaamisesta päästiin eroon. Itse en puukko kurkullakaan pystyisi kuvittelemaan näin toisenlaista toteutusta Kiven kirjasta. Ylipäätään tarvittaisiin se puukko, että viitsisin edes ajatella Kiveä tai muita koulun pakkoluettavia. (OK, myönnytys: olen melko rakastunut Turun Kaupunginteatterin vanhaan Seitsemään veljekseen.) Näin, mitä lavalla tehdään. Näin perusteluja tapahtumisen läpi. Näin subtekstien virtaa ja näin pinnan remakoita ratkaisuja. Ei siinä mitään vikaa ollut sinänsä. Ei vaan ollut sellainen päivä, että olisi tarvinnut toisenkin puoliajan. Eka riitti.

Toisaalta masennuin itekseni jo ratikkapysäkillä. Miksi oon tällainen jurpo? Kun nyt lähtee liikenteeseen, niin eikö vois vetää koko rahalla sitten? Kyllä sitä ehtii kotona istumaan. Mutta aamulla ei masentanut enää yhtään, etten ollut jäänyt iltaan roikkumaan. Nippanappa jaksoin herätä silleen, että olisin puoli kymmeneltä toisessa kaupungissa töissä. Tämä siis normaalilla nukkumaanmenoajalla. Silmät on vähän unessa kai vieläkin.

Toisaalta, pari viikkoa on mennyt jo sellaisella väsymyksellä ettei oo tosikaan. Nukahdan huonosti, pysyn unessa huonosti, herään huonosti. Koita tässä sitten vielä tehdä duunit. Fak.

I detta utrymme

idetta

Otin huomisen pe ihan oikeaksi lomapäiväksi, mutta aloittelin jo tänään töiden jälkeen. Menin hiukan yli kolmen tonne Kansallisteatterin lippukassalle, ko yhet tarjosivat lippuja Nummisuutariin kymmenellä eerolla. Ostin. Kamut on kehuneet Nummisia.

Siitä bussien parkkipaikan yli Atskiin, jossa on Japanomania-näyttely. Sen katoin ihan silmällä, mutta rinnalle valittu Rodin oli mulle aika jooppajoo, sen lähinnä juoksin läpi.

Alkosta pari jännää portteria. Nam. Hyvä, että ehdin luutia Japanomanian tieltä pois jo nyt! Huomenna on aikaa parille muulle, toisenlaiselle hommalle.