Mielihyvät jatkuu

Kokeiltiin taas uusi brunssipaikka, nyt Väinö Kallio. Interiööri ja fiilis mitä ihanin, mutta safkat ei vaan oikein maistuneet muistettavasti. Seura hyppäsi suoraan lämpimien ruokien yli, mikä oli ihan hyvä liike. Tiramisu oli hyvää, ja smoothie. Jälkkärikakkuja oli runsaasti ja polleana ilmoitan, että otin vain kolmea :-D

Lemppari-brunssipaikka? Ei tämä. Ehkä IPI, jos on pakko valita. Tykkään kyllä paljon Tintin Tangostakin, mut se ei ole näillä main.

Annantalolla oli Japani-päivä. Multa oli jäänyt monta vuotta välistä, joten seuraavaksi suunnattiin sinne. Toivoin löytäväni jotain Clifton Karhua, koska se ei ole niin kliseisesti japanilaista kuin monet muut jutut. No, ei ollut.

Toisessa kerroksessa tehtiin viuhkoja ihmisen nimellä. Olin niin viuhkaa vailla jo siinä kuumuudessa, joten ostin. Neito tarjosi etunimelleni neljää erilaista kirjoitusasua, joista valitsin sen, jossa yhdistyy ”rauha” ja ”vihreä kasvi”.

Paljon siellä oli ukkeleita, joilla oli päällä tämä pitkä musta asu, jonka nimeä en nyt tietenkään muista.

Ja taidetta ja astioita ja teetä ja ja ja.

Entisen työkaverin kirjoittamat kirjat! Vähän yllätyin. Olen lukenut noista kaksi, mutta en nyt heti muista, oliko niillä mitään tekemistä Japanin kanssa… Varmaankin, koska ne oli tuolla.

Sitten tietenkin: omat ostokset. Kaksi viuhkaa ja Kissojen valtakunta -dvd.

Kaikkeen sitä rahaa saa menemään kun oikein yrittää.

Viikonloppu on siis paljolti kulunut ostelun parissa. Toisaalta hävettää, kun aikuinen ihminen vetää mielihyvät moisesta. Mutta toisaalta joo, tulihan siitä mielihyvää. Varsinkin noista eilisistä, ja nyt etenkin viuhkasta omalla nimellä. Ja mielihyvähän on tärkee mielenterveydelle, vai mitä?

Mainokset

Barbie!

Lisäsin Barbie-näyttelyn kuvia tuonne –> https://penniajatuksistani.wordpress.com/2018/08/01/puupallo/

Oli huima näyttely. Jos olisi ollut vähemmän tungosta, olisin mieluusti pysähtynyt tunnistamaan kaikki elokuvabarbit nyt vähintäänkin. Mutta komeita olivat ne muutkin!

Mullahan itsellä oli pitkään Barbie, kun kuvittelin tekeväni sille makeita vaatteita. No, en tehnyt. Nuken sai neito, joka oli mukanamme näyttelyssä.

Kauppahalli!

Iik, nukkekotien kamoja Hakaniemen kauppahallissa! Silmät kärventyy!

Tekemistä saisi nyt riittää ettei pää halkee

Tilanne töissä on se, että ollaan muuttamassa uuteen taloon, joka ei ole valmis. Tilavaraukset sinne pitää kuitenkin tehdä nyt. Varaussysteemissä on hatarat tiedot siitä, mitä kussakin huoneessa on, kun taas tilojen käyttäjät ovat jättäneet meille (varaajille) yhtä hatarat mutta toisenlaiset tiedot siitä, mitä he tarvitsee. Lisäohje meille oli, että varataan kevät 2019 ensin, koska because.

No, nyt pääsiäisen aluksi ajattelin helpottaa yleistä ahdistustani alkamalla hommiin, eli tein niitä kevään varauksia. Sinne oli jo moni ehtinyt ennen mua, eli joudutaan sovittelemaan kovasti. Kun olin käynyt kevään läpi, ajattelin olla tosi ovela ja teen ensi syksyn varaukset samantien.

Sainkin aika hyvin tehtyä tilavalloituksia, mutta en suinkaan kaikkia. Joku kollegoista on yhtä pervo kuin miekin ja tekee näköjään syksyä myös! Pääsiäisenä. Mutta mä kyllä ehdin tosi hyvin edelle, itseasiassa.

Äsken kävi yks ystävä mulle kaupassa ja siskontyttö soitti. On sellaisia pieniä säikeitä, jotka helpottaa ahia. Mutta jotain tässä pitää keksiä pääsiäisen yli, ei nyt vaikuta kovin hyvältä tää mielentila. Töitä kun riittäis niin niitähän sitä tekis.

PS. Arvostaisin kovasti kommentteja, mitä vaan. Näettehän, että olen tosi yksinäinen nyt ja ahistaa.

Palkkio

Tänään oli tehtävänä iso juttu täällä koti/etätyöpisteessä, joten tarvitsin vähän vahvistusta aamusta. Palkitsin itseni ennen yhdeksää etukäteen vaihtamalla yhteen vanhaan villatakkiin napit. No eikö ookin nätimmät nuo uudet (ylempi)? On!

Päivillä saattaa olla kommentti siitä, onko nappien ompelu palkkio ;-)

Sitten sujui sujahteli se iso urakkakin noin vaan. Naapurilla onneksi on printteri, sain siitä hyvän avun. (Vain 2 liuskaa.)

Kuvia nyt vihdoin

Nyt sain vihdoin Habitaren avajaispäivän kuvat tuonne. Jos ny enää ketään kiinnostaa.

Uuu kissoja, mikä yllätys

Sitten on vielä se pukusetti, tenavien eiku nuorten lupausten tekemät vaatteet, jotka kävin Kaapelilla kattomassa samana päivänä. Ne on nyt täällä. Kuvat ei ole hirveän hyviä, mutta jäipä muistoja.

Kunnostushommelit jatkuu

Enimmäkseen vain kesäaikana kunnossapitoa

Tää menee nyt ihan mahottomaksi. Olen pessyt kaikki seinät paitsi keittiö ja kylppäri odottaa vielä (koska niitä on pesty muulloinkin). En tietenkään siirtänyt kirjahyllyä, höh! Mutta muuten – kaikki helpot raivasin tieltä pois. Näyttää siltä, että voin venyttää seinien maalausta vielä vuosia. Värimalliliuskoja on kylläkin hankittu, mutta kun nää omat värit miellyttää eniten, niin mitä täs pakkostailaamaan. Varsinkin kun kuulin, että Matti on pitkällä saikulla polvileikkauksen takia. En mä itse näitä seiniä enää maalaa, liian huonot jalat ja liian vanha ihminen. Vaan ei se Matti paljon nuorempi sekään. (Mutta sillä on poitsu kasvamassa!)

Lisäksi olen maalannut täällä kotona kaksi kohdetta, jotka on odottaneet vuo-si-a. Toinen on odottanut vuodesta 2004, melkein ihmisiän siis. Mutta nyt nekin on sudittu. POWER.

Nyt pitäis loppulomaksi vielä keksiä juttu tai pari.

Onko teillä muuten käytössä semmoisia talokirjoja tai kotikirjoja, joihin kirjaatte aina jos on ollut joku remppa tai vaikka isompi siivous? Mulla on ollut siitä lähtein kun ostin tään oman. Sieltä on helppo tarkistaa, joko kannattaisi pestä lattia tai siivota lattiakaivo :-] Nehän on liian vaikeita lähes mahdottomia nähdä silmällä livenä. Reh reh reh!

Jännätuppi

Jännetuppitulehdus. Eka kerta, mutta arvasin kyllä nettiin katsomatta. Vahvistuksen sitten otin kylläkin netistä: jep, kipu on pahimmillaan aamuisin, heikkenee päivän mittaan. Ainoa hoito kipugeeli ja yritä olla rasittamatta. No juu! Yritänpä! 23.6. lähtien.

Eiku oikeasti, tämän päivän jälkeen myös tämä viikko kääntyy leppoisaksi. Huomenna oon kotona eikä mun oo pakko koskea koneeseen jos en tahdo. Tosin sitä päivää, etten tahtoisi, ei oo vähään aikaan näkynyt*). Torstaina aamulla kokous ja iltapäivällä lettuja, ja perjantaina jälleen etä. Just hyvä.

*) mietin tuota pilkutusta pitkään! Onkohan se nyt…?

Hyvä yövieras, kyllä ottaisin tänne asumaan

Sain taas yövieraan, sen ainoan saman joka täällä asunnossa on ikinä nukkunutkaan. (Hetkinen, siis nukkunut yhtäaikaa mun kaa. Kissanhoitajia tääl on toki yöpynyt.) Niin hienoa. On kiva nukkua samassa huoneessa tutun hyvän ihmisen kaa. Vaikka eka yö meni kyllä nukkumisen suhteen suteen: valvoin 02-06. Tommonen kun sattuu ennen työpäivää, niin jep. Toinen yö olikin sitten täydellinen: nukuin pillerillä viiteen asti ja ilman pilleriä siitä zzz puoleen yhdeksään. Luksusta.

Minttu teki mulle myös reikihoidon ja tarotit. Reikihän on periaatteessa pelkkää koskettelua ja melkein-koskettelua, mutta kun rentoutuu ja antaa toisen vaan tehdä, niin jänniäkin voi tapahtua. Mä unohdin välillä kokonaan, että Minttu oli siinä, leijuin vaan jonnekin lähemmäs unta. Eka kerta tätä. Ihan jepa keikka!

Taroteista en ole varma, oliko eka kerta. Jotenkin tuntuu, että joku nainen (M?) on tehnyt mulle sen ennen. Eniveis, kiintoisaa. Katellaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, voi vertailla näihin muistiinpanoihin sitten. Joka tapauksessa tulevaisuus saattaa olla nyt mielenkiintoisessa käänteessä. En oo kauhean huolissaan, koska tosiasiat on mitä on, en mä niille tällä istumalla voi mitään. Paitsi tuo ei tietenkään pidä paikkaansa, jos kissa vaikka sairastuu, silloinhan mä meen täällä pitkin seiniä ja häiriköin kaikkia mahdollisia tahoja, kunnes misse on terve taas :-D

Arvostan Mintun käyntejä suunnattomasti. Täysin vaivaton vieras ja tuo hyvää mieltä tullessaan. Ikävää, kun sillä on omakin koti – ottaisin mielellään tänne asumaan :)

Käytiin myös Kallion krijastossa. Siellä on yläkerrassa tämmönen jännä luola.
Käytiin myös Kallion kirjastossa. Siellä on yläkerrassa tämmönen jännä luola.

kirjasto1

Askarespaskares

Olipa ihanaa olla töissä nää neljä ekaa päivää! Työkavereitakin oli, ei liikaa mutta tarpeeksi. Tein vain webbihommia kaiket päivät – se oli se osuus joka virman viestintähommasta oli jäänyt kokonaan hoitamatta lomani aikana. Noloa, mut joo. Nyt kaiken pitäisi olla taas ajantasalla ja olen jopa murhannut jotain turhia päällekkäisyyksiä keneltäkään kysymättä. Koska se on järkevää.

Jonain aikaisempina vuosina lomalle jäädessä tein irtioton askartelemalla. Nyt kokeilin taas, maistuisiko. Maistui, mutta tulos eli tapetilla päällystetty laatikko on aika ruma. Silti aion vielä lakata sen, koska tää on nyt se askartelu, ja niin, ja tiks lukkoon. Ei noiden monitahoisten laatikoiden kans ole mitään toivoakaan, pitäisi olla tavallinen ould fäshön kenkälaatikko, niin tekisin siitä helposti nätin. Tapettia, kangasta, pitsiä, nappii ja nepparii.

Sitäpaitsi, nyt ne pennut V ja U jotenkin ehti mennä ihon alle. Sanoin O:lle, että jos sille tulee hätä jossain iltamenossa eikä lapsenvahtia, niin senkun nakkaa ne tänne. Nyt mä voisin sitten olla myös se askarteleva täti, jos vähän saisi otetta taas :-D (Oikeasti, U taitaa olla kissoille allerginen, mut V voisi pärjätä. Ja pillereillä pärjää kuka tahansa sen pari tuntia.)

10+

Eilen tapahtui jotain ihan uutta. Lähdin vierailulle huitsinnevikseen sisarentyttäreni O:n, hänen miehensä J:n ja tenavien V-tyttö 12 vuotta ja U-poika 10 vuotta luokse. Heillä on itse suunniteltu ja rakennettu talo keskellä ei-mitään – ensin mennään lähijunalla puoli tuntia, sitten otetaan oma auto parkista ja ajetaan vielä 10 kilometriä kohti pimeyden ydintä. Mut kämppä on ookoo: siivessä täysimittainen studio ja tarkkaamo, koska vanhemmista kumpikin on muusikoita, ja sit se asuntohommeli siinä vieressä.

En ollut tavannut tenavia koskaan ennen, joten mun piti vähän suunnitella omaa osuuttani, millaisin eväin sinne menisin. Vain kerran voi tehdä ensivaikutelman, ja silleen! O oli kertonut lasten harrastuksista ja toiveista (joita on niin vähän että vanhempienkin on vaikea keksiä nuille joululahjoja). Ajattelin siis tarjota mieluummin elämystä kuin konvehtirasiaa – vaikka senkin vein, O:n toiveesta.

Kävin ekana kattelemassa lasten huoneissa, mitä he mahdollisesti halusivat mulle näyttää. Tyttö näytti piirustuksiaan ja mä näytin mukaani ottamaani Rotring-kynää, kokeiltiin. On meinaan hyvä piirustuskynä. Pyysin häntä keskustelemaan joulupukin kanssa asiasta, jos kiinnostaa. Nuin, ja tyttö oli voitettu. Pojan kanssa kierrettiin vähän pitempää kautta, koska ekana piti kattoo Joulukalenteri teeveestä. Olin aatellut alunperin, että oon oma itteni vaan, kyllä se siitä. Kun ei pennut kerta ole tuon ujompia. Näin se eteni.

Kun oltiin syöty, kerroin lisää itestäni, esim se missä olen töissä ja mitä siellä tehdään. Koska tämä liittyi suoraan siihen, mitä aion heille näyttää uutta elämästä. ”TÄMÄ VOI MUUTTAA KOKO ELÄMÄNNE! Tai sitten ei.” Aloitin näyttämällä tämän filmin ja sitten näytin, millaisia täysin surkeita 10-15 sek animaatioita olin tehnyt Samsungin kameran videolla rec/pause. Pari sekuntia kuvaa, pause, liikuta näyttelijää hiukan, sama uudelleen. Oli hyvä, että näihin kerääntyi kaikki virheet (epävakaa kamera, epävakaa fokus, liian nopea näyttelijä jne. tahallisesti tietenkin …köhköh krööhöhöhKÖHKÖH oho, yskä) koska seuraavaksi pääsin esittelemään ilmaisen softan, jolla voi tehdä oikeasti hyviä pieniä animaatioita ja joka toimii itse asiassa ihan samalla periaatteella kuin ed. animaatiokone, mutta on paljon uudempi: Lego Movie Maker.

Tenavat leijui aika hyvin jo tässä vaiheessa, mutta sitten kaivoin laukusta vielä muovailuvahapänikän ja spatulan. O oli sanonut, että nää on kasvaneet muovailuvahasta yli jo aikoja sitten, mutta koska mun työpaikallakaan ei olla kasvettu muovailuvahasta yli, niin päättelin että asennekysymys. Jo eilen oli helppo huomata että muovailuvaha on rok, ja tänään tuli heti aamusta puhelimeen lisää kuvia, myös miehen taidetta.

Lisäksi annoin tytölle kultaisen korostustussin, kun hän kerta piirtää.

Sit me pelattiin Dixittiä.

Oon niin helpottunut! Tää vierailu meni asteikolla 0-10 jonnekin viiteentoista! Nyt mulla on O:n ja vanhimman siskoni lisäksi kaksi läpimukavaa, vaikkakin pienikokoista sukulaista! Arvokasta. (Mies ei ollut kotona nyt, koska mussiikkihommoo, mutta olen mä hänetkin tavannut pari kertaa.)

Tiedättekö, ihan kuin ois pikkasen kasvanut juuria jalkoihin tai ehkä siiventynkää kantapäähän. On niin mukava olo tuosta kaikesta!