Askarespaskares

Olipa ihanaa olla töissä nää neljä ekaa päivää! Työkavereitakin oli, ei liikaa mutta tarpeeksi. Tein vain webbihommia kaiket päivät – se oli se osuus joka virman viestintähommasta oli jäänyt kokonaan hoitamatta lomani aikana. Noloa, mut joo. Nyt kaiken pitäisi olla taas ajantasalla ja olen jopa murhannut jotain turhia päällekkäisyyksiä keneltäkään kysymättä. Koska se on järkevää.

Jonain aikaisempina vuosina lomalle jäädessä tein irtioton askartelemalla. Nyt kokeilin taas, maistuisiko. Maistui, mutta tulos eli tapetilla päällystetty laatikko on aika ruma. Silti aion vielä lakata sen, koska tää on nyt se askartelu, ja niin, ja tiks lukkoon. Ei noiden monitahoisten laatikoiden kans ole mitään toivoakaan, pitäisi olla tavallinen ould fäshön kenkälaatikko, niin tekisin siitä helposti nätin. Tapettia, kangasta, pitsiä, nappii ja nepparii.

Sitäpaitsi, nyt ne pennut V ja U jotenkin ehti mennä ihon alle. Sanoin O:lle, että jos sille tulee hätä jossain iltamenossa eikä lapsenvahtia, niin senkun nakkaa ne tänne. Nyt mä voisin sitten olla myös se askarteleva täti, jos vähän saisi otetta taas :-D (Oikeasti, U taitaa olla kissoille allerginen, mut V voisi pärjätä. Ja pillereillä pärjää kuka tahansa sen pari tuntia.)

Mainokset

10+

Eilen tapahtui jotain ihan uutta. Lähdin vierailulle huitsinnevikseen sisarentyttäreni O:n, hänen miehensä J:n ja tenavien V-tyttö 12 vuotta ja U-poika 10 vuotta luokse. Heillä on itse suunniteltu ja rakennettu talo keskellä ei-mitään – ensin mennään lähijunalla puoli tuntia, sitten otetaan oma auto parkista ja ajetaan vielä 10 kilometriä kohti pimeyden ydintä. Mut kämppä on ookoo: siivessä täysimittainen studio ja tarkkaamo, koska vanhemmista kumpikin on muusikoita, ja sit se asuntohommeli siinä vieressä.

En ollut tavannut tenavia koskaan ennen, joten mun piti vähän suunnitella omaa osuuttani, millaisin eväin sinne menisin. Vain kerran voi tehdä ensivaikutelman, ja silleen! O oli kertonut lasten harrastuksista ja toiveista (joita on niin vähän että vanhempienkin on vaikea keksiä nuille joululahjoja). Ajattelin siis tarjota mieluummin elämystä kuin konvehtirasiaa – vaikka senkin vein, O:n toiveesta.

Kävin ekana kattelemassa lasten huoneissa, mitä he mahdollisesti halusivat mulle näyttää. Tyttö näytti piirustuksiaan ja mä näytin mukaani ottamaani Rotring-kynää, kokeiltiin. On meinaan hyvä piirustuskynä. Pyysin häntä keskustelemaan joulupukin kanssa asiasta, jos kiinnostaa. Nuin, ja tyttö oli voitettu. Pojan kanssa kierrettiin vähän pitempää kautta, koska ekana piti kattoo Joulukalenteri teeveestä. Olin aatellut alunperin, että oon oma itteni vaan, kyllä se siitä. Kun ei pennut kerta ole tuon ujompia. Näin se eteni.

Kun oltiin syöty, kerroin lisää itestäni, esim se missä olen töissä ja mitä siellä tehdään. Koska tämä liittyi suoraan siihen, mitä aion heille näyttää uutta elämästä. ”TÄMÄ VOI MUUTTAA KOKO ELÄMÄNNE! Tai sitten ei.” Aloitin näyttämällä tämän filmin ja sitten näytin, millaisia täysin surkeita 10-15 sek animaatioita olin tehnyt Samsungin kameran videolla rec/pause. Pari sekuntia kuvaa, pause, liikuta näyttelijää hiukan, sama uudelleen. Oli hyvä, että näihin kerääntyi kaikki virheet (epävakaa kamera, epävakaa fokus, liian nopea näyttelijä jne. tahallisesti tietenkin …köhköh krööhöhöhKÖHKÖH oho, yskä) koska seuraavaksi pääsin esittelemään ilmaisen softan, jolla voi tehdä oikeasti hyviä pieniä animaatioita ja joka toimii itse asiassa ihan samalla periaatteella kuin ed. animaatiokone, mutta on paljon uudempi: Lego Movie Maker.

Tenavat leijui aika hyvin jo tässä vaiheessa, mutta sitten kaivoin laukusta vielä muovailuvahapänikän ja spatulan. O oli sanonut, että nää on kasvaneet muovailuvahasta yli jo aikoja sitten, mutta koska mun työpaikallakaan ei olla kasvettu muovailuvahasta yli, niin päättelin että asennekysymys. Jo eilen oli helppo huomata että muovailuvaha on rok, ja tänään tuli heti aamusta puhelimeen lisää kuvia, myös miehen taidetta.

Lisäksi annoin tytölle kultaisen korostustussin, kun hän kerta piirtää.

Sit me pelattiin Dixittiä.

Oon niin helpottunut! Tää vierailu meni asteikolla 0-10 jonnekin viiteentoista! Nyt mulla on O:n ja vanhimman siskoni lisäksi kaksi läpimukavaa, vaikkakin pienikokoista sukulaista! Arvokasta. (Mies ei ollut kotona nyt, koska mussiikkihommoo, mutta olen mä hänetkin tavannut pari kertaa.)

Tiedättekö, ihan kuin ois pikkasen kasvanut juuria jalkoihin tai ehkä siiventynkää kantapäähän. On niin mukava olo tuosta kaikesta!

Sukat saapuivat kolisten

Postiluukku kolisi vallan erikoisella tavalla. Sieltähän yritetään tunkea jotain… paksua? En oo tilannut kirjoja. Wot is dis? Ja eiku toinen perään! Avasin jo ovea postinkantajalle, että jos niitä kovasti on sieltä tulossa, niin anna käteen vaan. Ei ollut kuin kaksi. Kirjekuorissa luki ”Anan vasen jalka” ja ”Anan oikea jalka”.

Tää ihanainen tamperelainen wanha waimoseni*) H oli pykännyt mulle sukat. SUKAT! Ite! Mulle! Niillä oli nimetkin: Pirre ja Hansu (epäilemättä viitaten riipukseen jonka olin tyrkännyt hälle vuosia sitten). Hyvät on. Laitoin heti yösukiksi.

Pirre ja Hansu (en oo enää varma, kumpi on kumpi)
Pirre ja Hansu (en oo enää varma, kumpi on kumpi)

Kuvaa ehkis kannattaa selventää. Nuo tuossa päällä on varret. Pupukorvista toinen tulee säären eteen, toinen taakse. Muuten ihan normaali sukkahommeli. Eikö oo söpöt? Kiitos, Helistin!

*) nimitys on ajalta, jolloin neljän naisen kesken totesimme, että jos menestyvän miehen takana on hyvä vaimo, niin pitää se olla menestyvän naisenkin takana. Eli rupesimme toinen toistemme waimoiksi, koska ketkäs muut sitten :-)

Joulukalenteri, ehkis maailman parhaat ideat

Tuli tossa mieleen, että kamuille voisi tehdä joulukalenterin, jossa joka luukusta pomppaisi esiin meikäläisen naama. Wheehee! Jäi vielä miettimättä, olisko aina sama naama (yltiökidutusta) vai satunnaisesti jokin muu versio (jännitys kohoaa) vai kaikki naamat eri. 24.12. olisi tietysti kokoliha seimessä hatarasti peiteltynä.

Kun istuin Miukun kaa mäystämässä tätä, tulikin mieleen vielä parempi idea. Toisin kuin edellisessä, tässä voisi olla edes hento myyntipotentiaali. Joka luukusta tulisi maailmankaikkeuden pahikset alkaen Hitler, Stalin, kaikki Pohjois-Korean ukot, Khomeini, Khamenei … tajusitte. Vitsi, hauskaa! Vaatii toki mustan huumorin tajua. 24.12. olisi kuvassa ehkä pääpahis, joka luonnollisesti olisi kristinuskon jumala koska täällä krist. leveleillä nyt ollaan. Pääpahis ei ole siis Lucifer, koska jumalanhan väitetään olevan kaikkivaltias eli menee yli Luskan. (EDIT! Henna huomasi: jätkät matkii http://yle.fi/uutiset/3-9326882)

Siitä päästiin etenemään ihan oikeasti kohti myyntikelpoista tavaraa. Meikähän hyppää useinkin tuolla stand-upeissa, joten on käsitystä siitä, miten paljon ukkoja ja rouvia on nykyisin niissä hommissa. Miksei ne tee joulukalenteria itsestään? Miks MEIDÄN pitää ajatella nää asiat?

Tätä joulukalenteri-ideaa vois käyttää ihan tapahtumamainonnassa. M sanoi, että kansikuva siitä tapahtumasta ja noin 24 tai jotain luukkuja, päättyy tapahtumapäivän ison luukun avaukseen. Vois toimia Helsinki Comedy Festivalissa, tai jossain muussa isommassa stand-up -tapahtumassa. Luukuista vois tulla orgastisia stand-upppareiden naamoja. Viimeisestä luukusta ei ole vielä havaintoa, mutta eiköhän siihen laittais jotain pääjehujen naamoi tai perseidejä.

Näin se vaan rupee virtaamaan kun istuu oikeassa seurassa :-D Tätä pitäis vaan saada lisää, niin pää tuntisi olevansa paremmin elossa!

– – – – – –

(Tää kaikki lähti siitä, että suunnittelin hetken antavani työhuonekaverille ihan normaalin näköisen joulukalenterin, mutta sujauttaisin 19.12. kohdalle oman naamani, koska silloin meen töihin hänen kans.)

Täydennysosa

Retkilläni jossain tuolla Kiseleffin tienoin löysin täydennysosan aiemmin esiteltyyn kissamuottihimmeliin. Varmaa havaintoa ei ole, onko ötökkä kissa vai pöllö, mutta voin sopia nyt keskenäni, että se on kissa. Lasia, sininen.

himmeli1

himmeli2

Sadepäivä. Hyödynsin käymällä Funky Ladyssa hakemassa parit tsissiliivit. Niiden sovittelu on aina enemmän vähemmän hanurista, joten paree ottaa tällainen hetki, kun monet muut ei viitsi lähteä liikkeelle, ja kun itsellä on rajattomasti aikaa. Löytyi nopsaan! Homma hoidettu taas joksikin aikaa.

Napit, nauhat, pitsit ja muut

Mussa saattaa olla perinnöllisesti vähän askarpaskartelijan vikaa. Esim. aina kun käyn Nappitalossa, vaivun kevyeen hurmokseen kaikkien niiden nappien, nauhojen, paikkojen, pitsien ja muun sälän keskellä. Tuntuu, että tarvitsisin välittömästi projektin, johon voin laittaa kaikkea sieltä löytyvää! Kun ei mieleen kuitenkaan tule mitään, täytyy tyytyä mittailemaan nappeja omia takinnappeja vasten, josko voisi edes vaihtaa napit…

Tarttee varmaan ottaa ihan projektiksi, että joskus ottaisi mukaan kasan vaatteita, joihin voisi/haluaisi vaihtaa napit. Menis Nappitaloon ja mittailisi ja katselisi niin pitkään, että löytyy sopivat. Ei siitä muuten mitään tuu. Mulla on nytkin tuolla varastossa odottelemassa sydämenmuotoiset mustat napit, että Joku katsoisi mihin ne voi mennä. Hurmaavat kellotaulunapit ompelin taannoin pyjamaan, kun ei niille ollut muutakaan paikkaa.

Ja nauhoja, voi jestas. Niitähän mulla riittää loppuiän yli. Myös eri värisiä lankarullia. Olen joskus vissiin ommellut enemmän.

Kävin päälle parikymppisenä kotiteollisuuskoulua (en loppuun, koska pääsin yliopistoon). Opin kaavoittamaan ja tekemään – myös korjaamaan – omat vaatteet. 1980-luvulla käytin näitä taitoja muutaman kerran, 1990-luvulla muistaakseni yhden kesäloman aikana kerran. Silloin syntyi kukkahousut, epäsymmetrinen artsupartsu paita, pitkä hame ja siihen alushame. Tavallaan kaipaan ompelutaitoisen ihmisen aikojani melko paljon. Joskus. Mulla on tallessa kotiteollisuuskoulun mappi. Varmasti sieltä selaamalla saisi selville, miten se kaavoitus menikään. Mutta en ole mestari ideoimaan mitään, siksi varmaan teen työksenikin tylsiä hommia.

Toisaalta, kun näen eri medioista, miten vaatteita mietitään ja rakennetaan, niin sovitusnukkehan siinä on aina keskeisenä esineenä. Sen päälle ne villit luomukset tehdään ja napsitaan kiinni neuloilla! Ja sit arvaus: onko mulla ollut ikinä sovitusnukkea? (No ei.) Mutta mulla on kylläkin iso pöytä, silitysrauta&lauta ja sakset, joita ei käytetä muuhun kuin kankaan leikkaamiseen. On sekin enemmän kuin jollain muulla. Nih.

Ompeluhommoo

The Dressmaker on hemmetin hauska, liikuttava, kiinnostava, visuaalisesti herkku, hyvät näyttelijät ja huh, kaikkea muutakin vielä. Mulle jäi parhaiten mieleen kostofantasiaelementti, sillä kostohan on hieno asia, jos sellaisen pääsee tekemään ja osaa tehdä. Tilly, you ROCK! Kuppa-aivoille tuhoa! Onneksi tämäkin tulee normilevitykseen (15.4.), pääsen raahaamaan jonkun mukaani, kun menen kattomaan toisen kerran. ”This movie is so far outside the paradigm of what we’re used to seeing onscreen that the less you know about it, the better”

Takanani istui kaksi ukkoa, jotka nauroivat tasan oikeissa kohdissa. Valojen sytyttyä hokasin, että no niin, TukkaJukkahan siinä puolisoineen. Hengailtiin hetki, koska matkalla samaan ratikkaan. Hyvää porukkaa. Ja hieno aina semmoinen hetki, kun huomaa, että noitten tai noitten kans huumorintajut osuu yksiin :-)

Tuppukylän tädit on vastaanottaneet hiukan stailausta
Tuppukylän tädit on vastaanottaneet hiukan stailausta

Ompelijatar innosti kotiin asti niin pitkälle, että vihdoin uskalsin ottaa esiin tuon uusvanhan ompelukoneeni ja tarttua housuihin, jotka on roikkuneet tuolinselustalla varmaan jo neljä viikkoa odottamassa hetkeään. Jännittävää oli! Miten pärjään uuden koneen kanssa? Langan pujotus jäi arvoitukseksi edelleen, vaikka muka ohjeetkin mukana. Yhteen aikaan huomasin, että tikkiä ei tule ollenkaan, koska ylälanka on karannut jonnekin jo ajat sitten. Vaan sain kuitenkin tehtyä mitä piti. Härregyyd. Nyt pitäis äkkiä keksiä joku useampaa tikkiä ja tuntia vaativa homma, että pääsisi kunnolla tutustumaan vehkeeseen. Tuohan oli pelkkä hipaisu, eikä niitä oo ennenkään laskettu.

Villi ja vapaa arkipäivänä

Hämmentävän tuottoisa lomapäivä!

Ekana aamulla oli etappi ykkönen: lakuportteri. Nyt sitä ei ole Hellsingissä kunnollisia määriä (enemmän kuin kaksi pulloa) enää kuin yhdessä Alkossa. Tuonne keitaalle oli/on matkaa kotoani puolen tunnin bussissa istumisen verran. HSL:n hauska arvonta – reittioppaaksikin kutsuttu – ehdotti ottamaan bussin x ja vaihtamaan bussiin x, josta jäisi käveltävää enää y. Mietin, että mitä hitsii, ja päätin tarkistaa suoraan kotini edestä menevän bussin reitin. Aivan, sen päätepysäkkihän on kyseisen Alkon vieressä. HSL:n reittiopas – oon puhunut tästä ennenkin

Eniveis! Siellähän sitä oli, ja maistamatta ostin kuusi pulloa että riittää tulevaksikin illaksi. Ja nyt maistettuani voin sanoa: monenlaista hyvää olen juonut, mutta kyllä tää on niin kärkieliitissä. Nami-nami-NAMI!

Toka etappi: käytetty ompelukone. Olin hiukan vilkuillut netistä, mutta paikanpäällähän sen vasta näkee. Menin Eerikinkadulla olevaan liikkeeseen katsomaan kierrätettyjä. Mun ompelutarpeet on varsin vähäiset, ja suora tikki plus siksakki perussettinä ok. Ostin kumminkin semmosen muovisen, kun siinä oli vähiten erilaisia ompeleita. Jos jää etsimään rankempaa kuin muovista, niin sitten saa käyttää aikaa etsimiseen. Myös hinta oli kelpoisa. Kotiutin suorilta.

Kolmas etappi: leffa. Tämä olisi onnistunut paremmin jollain muulla aikataululla. Vältän elokuviin menemistä illalla, koska ääliöt on liikkeellä silloin. Tästälähin pitää muistaa, että perjantaisin klo kolmen jälkeen on jo ilta. Liian levotonta yleisöä. Leffakin oli kyllä niin paska, että ei kauheesti väliä.

Olen kyllä hirveän tyytyväinen tähän päivään! Asioita tulee tehtyä, kun pääsee arkena liikkeelle. Aion ottaa lisää perjantailomia tässä ja ensi kuussa. Ainakin kampaaja ja hieroja jo varattu.