VR

Mutta ei Valtion Rautatiet vaan se toinen VR – virtuaalitodellisuus…

Pääsin testiryhmään tänään. Olin se idari, joka ei ole koskaan pitänyt datakypärää päässään eikä ole pelannut videopelejä. Tarpeellinen henkilö siis! Aamupäivällä oli yksi puolen tunnin setti, myöhään iltapäivällä toinen. Pyörin samassa ympäristössä koko ajan, mutta iltapäivästä olin jo paljon tottuneempi meininkiin, joten en tiedä miten hyvin mun pörrääminen siellä hyödytti ketään. Meinaan, kun olin selvästi eritasoinen testaaja aamulla ja illalla.

Mutta joo, pystyin kertomaan pari bugia, esim. että joku pitkulainen asia siellä meni mun pään läpi vaikkei ehkä ollut ihan tarkoitus. Ja yhden hahmon jalat upposi osaksi lattiaan. Oli kyllä sinänsä vinkee kokemus, enkä olisi välttämättä halunnut lopettaa siihen puoleen tuntiin toisella kerralla. Kakella pystyi loikkimaan eri pisteisiin ympäristössä. Kerran huomasin istuvani kolmen äijän välissä lattialla, kun he istui tuoleilla. Vinkee oli sekin, että keskusteltiin testaajan kanssa tapahtumista koko ajan, ja hänen äänensä oli jännästi väärässä paikassa, koska ympäristö oli ihan eri.

Josko nuo datakypärät joskus kevenee (tällä kehitysvauhdilla vissiin heti huomenna), olis kiva päästä pörräämään johonkin ”virtuaaliteatteriin” vähän samaan tapaan kuin nyt mennään elokuvateatteriin.

Myö ja työ

Eka viikko loman jälkeen töissä. Melko autiota vielä. Kymmenistä ihmisistä paikalla alle kymmenen.

Tällä viikolla tympääntymiseltä ei pelasta mikään.

Heti viikon aluksi kuultiin, että meikäläisille Hyvin Tärkeä ihminen otti loparit, sai tarpeekseen. Ymmärrettävästi. Onnea ja aplodit hänelle. Mutta silti suuri harmi, hänellä oli just ne erikoisosaamiset, joita ilman me ollaan guzeniinassa.

Koneet sitten.

Mulla on kaksi konetta, mac (läppäri) ja pc (pöytä). Mac oli mulla kotona loman aikana. PC ilmeisesti tunsi itsensä hylätyksi ja kuoli. Kaksi päivää (ma-ti) sitä yritettiin elvyttää, turhaan. Myös printteri/kopiokone vetäisi pahan jumin ja on lisäksi hiukan rikki. Miten nää koneet nyt voi lomien aikana noin ottaa itteensä? Ei niissä mitään vikaa ollut vielä juhannuksena!

PC:ssä on yksi Hyvin Tärkeä ohjelma. Uusi kone on jo tilattu ja toivon mukaan saan sen käyttövalmiiksi heti ensi maanantaina, koska nyt viikko ilman Hyvin Tärkeää ohjelmaa kasaa pientä ruuhkaa ja painetta siihen suuntaan. Oikeastaan se lie ainoa ohjelma jonka vuoksi tarvitsen pc:n. Kokeiltiin takavuosina virtuaali-pc:tä macciin, mutta se ei ollut hyvä. Hidas ja raskas. Paljon parempi erikseen.

Tuo vahvuudesta poistunut Hyvin Tärkeä ihminen on myös tämän Hyvin Tärkeän ohjelman erikoisosaaja. Että näin.

– – – – –

Ahh, ja muistatteko kun puhuin siitä, että jos joku soittaa virman puhelinkeskukseen ja puhuu englantia, keskus menee paniikkiin ja puhelu yhdistetään, ehkä perimätiedon varjolla, mulle? Huolimatta siitä, että meillä on tuhansia ihmisiä töissä ja mä en todellakaan tiedä kenenkään muun kuin meidän oman pikkuputiikin asioista. Nyt se on alkanut taas. Kiinnostaa ihan kympillä :-(

SekooPÄÄÄÄÄÄ!

Tänään kun astuin työpaikan ovesta suureen maailmaan, ulkona oli (on!) LÄMMIN! Vedet on sinisiä! Puissa näkyy viherrystä…varmaan jo heti huomenna! SEKOOOOMUSSS! Kevät! Nyt se vihdoin on! On Ananias iloinen!

Huomenna valkoiset vaatteet. Pakko! Tänään oli jo yläosa.

(Te ette näe, mutta mä näen. Kokeilen ekaa kertaa ainakin pariin vuoteen naputella tekstiä iPadille näppäimistöllä. Tää on niin mukavaa, että miksi en aina tee näin? Nuolinäppäimetkin toimii, tekstistä voi etsiä korjattavan kohdan melkein yhtä helposti kuin läppärillä.)

Lunta tupaan

Pääsin testaamaan uutta lämmintä takkia asiallisissa olosuhteissa: viimassa ja lumituiskussa. Kyllä käy! Alla oli vain pari paitaa tavallisen kolmen sijaan, ja silti oli lämmin mennen tullen. Huppu suojaa pään täydellisesti. Ainoa puute on, että oishan tuossa saattanut olla parit kiristyshihnat varmistamassa lämmöt, mutta ilmankin pärjäsin.

Sain varsinaisesti idean tähän uuden takin hankintaan siitä, kun kattelin Mintun talvilämpöisiä. Näyttivät nimittäin tosi paljon vakuuttavammilta kuin meikän. Ja hyvä niin, koska tarviin näköjään vähän motivaattoria ennen kuin mitään tapahtuu.

Josta puheenollen, taas taisi laiskamato hipsiä aivoon. Olin päivällä ihan vakuuttunut, että lähden illalla tuohon yhden korttelin päähän stand-uppiin. Taitaa vaan taas jäädä lähtemättä kun oon päässyt kodin lämpöön…

Luin pikavauhdilla Risto Isomäen Haudattu uhka. Olisi monenlaista sanottavaa, mutta pitäisi muotoilla paremmin kuin mitä nyt ehdin/jaksan. Isomäkihän on luonnontieteilijä, ja sen kaunokirjalliset on kiinnostavia mutta paikoin ”hiukan” kömpelöitä. Kuitenkin Sarasvatin hiekkaa oli ainoa fiktio/romaani jonka otin mukaani muutossa, kun lähdettiin putkiremppaa pakoon. Niin että kyllä Isomäkiä kehtaa lukea, kunhan antaa anteeksi tekstiin huonosti piilotetut saarnat ja väittämät. Jotka on siis ihan järkeviä – nyökkäilin niska notkeana tätä Haudattua uhkaakin. Mutta kun saarnat ei oikeastaan kuuluisi näkyä niin selvästi kaunokirjallisessa… Dialogissa Isomäki on kehittynyt. Sarasvatin aikaan se oli vielä aika kauheaa, mutta tässä uusimmassa ei huono, lukuunottamatta saarnojen vaikutuksia, jotka jäykistää dialogiakin.

Vaan silti. Taidan olla lukenut kaikki Isomäet, ja meinaan lukea tulevatkin. Monasti sieltä poksuu hirveän hyvää asiaa, varsinkin romaanin ulkopuolelta, epilogeista. Järkevän ihmisen tekstiä siitä, mitä ainakaan ei kannattais jatkaa ja mitä olis järkevämpää tehdä. Isomäki selvästi pyrkii vaikuttamaan fiktiolla poliittisesti, mutta lukeeko näitä juttuja oikeat ihmiset?

Finaaliksi vielä siskosta. Sain siltä 4-sanaisen mailin (kehittyy siitä ekasta yksisanaisesta). On jollain tablettikurssilla, ja siellä näköjään opettelevat näitä juttuja. :-) Siskohan on mitä kirjoittavin ihminen oikeasti, ollut ikänsä. Milloinkahan saan siltä vihdoin jotain enemmän oikean pituista viestintää? :-D Näppiksellä kirjoittaminen sinänsä ei pitäisi olla uutta, koska hän kirjoittaa omaa kolumnipalstaa paikallislehteen. Mutta ehkä maili on vielä niin jännä, että mieli keskittyy tekniseen suorittamiseen?

Ei ikuista

Oivoi, nysse alkaa tosissaan. Vuonna 2008 käytettynä ostamani pikkukamera ei tahdo aina luovuttaa kuvia tietsalle :-( Tällä kertaa sain yhteyden pelastettua ottamalla kamerasta akun pois ja laittamalla takaisin (en tiedä mikä taika, mutta toimi). Ei varmaan futaa ikuisuuksiin.

Ikävä tässä on myös ikäänkuin se, että en saa puhelimesta siirrettyä videoita mitenkään tietsalle. En bluutuutilla eikä postikaan kuljeta niin isoja. Kamerasta videot siirtyisivät johtoa pitkin, mutta aijoo, kun ei välttämättä siirry mitään enää kertaakaan.

Joskus olin innokas lähtemään ostoksille… nyt tuntuu vaan että kun ei tarviis ikinä mennä edes vaatekauppaan, saati vielä jotain kameraa hakemaan.

Meillä on ollut muutaman kissatädin kans puhetta, mikä on hyvä (pikku)kamera. Täytyy varmaan jutella uudestaan, miten se menikään.

Byhyy.

– – – – –

Sopranosia on jäljellä enää kaksi jaksoa. Jipii. Olen NIIIIN tappiin asti täynnä sitä porukkaa, mutta tää setti katotaan nyt loppuun, kun kerta on aloitettu.

En taas tajua, miksi tehään huonosti

Yks mitä en tajua, on tää Excelin jatkuva väärinkäyttö. Oli lomake mikä tahansa, niin se on tehty Exceliin.

Excel on LASKENTAOHJELMA. Iso ja rankka sellainen! Niinku, NUMEROITA. Se EI OLE TEKSTINKÄSITTELYOHJELMA. Mutta Excelin väärinkäyttö on levinnyt niin laajalle ja ollut kaikkien mielestä tosi ok jo niin monta vuotta, että turha tästä enää mitään valittaa. Tekstinkäsittelyyn olis toi yks Word myös, mutta kun ei jostain syystä kelpaa. Ihan kuin Wordissä ei saisi niitä samoja taulukoita ja rivejä ja sarakkeita kuin Excelissäkin.

Vituttaa silti, vaikkei tuolle nyt enää mitään voi.

Ja sitten se Excel-lomakkeitten täyttö. Voi luoja mitä paskaa. Just eilen sain taas kokemuksen siitä, miksi pitää koko ajan painaa save, save, save, vaikka fiksummin tarjottu lomake ei herättäisi hysteriaa. Ehkä siinä onkin just se, että ei saa olla liian helppoa eikä liian fiksua, koska… jaa, en tiedä. Koska ihmiset saattais huomata, että kylläpä meille syötettiin taas paskaa aika monta vuotta?

10+

Eilen tapahtui jotain ihan uutta. Lähdin vierailulle huitsinnevikseen sisarentyttäreni O:n, hänen miehensä J:n ja tenavien V-tyttö 12 vuotta ja U-poika 10 vuotta luokse. Heillä on itse suunniteltu ja rakennettu talo keskellä ei-mitään – ensin mennään lähijunalla puoli tuntia, sitten otetaan oma auto parkista ja ajetaan vielä 10 kilometriä kohti pimeyden ydintä. Mut kämppä on ookoo: siivessä täysimittainen studio ja tarkkaamo, koska vanhemmista kumpikin on muusikoita, ja sit se asuntohommeli siinä vieressä.

En ollut tavannut tenavia koskaan ennen, joten mun piti vähän suunnitella omaa osuuttani, millaisin eväin sinne menisin. Vain kerran voi tehdä ensivaikutelman, ja silleen! O oli kertonut lasten harrastuksista ja toiveista (joita on niin vähän että vanhempienkin on vaikea keksiä nuille joululahjoja). Ajattelin siis tarjota mieluummin elämystä kuin konvehtirasiaa – vaikka senkin vein, O:n toiveesta.

Kävin ekana kattelemassa lasten huoneissa, mitä he mahdollisesti halusivat mulle näyttää. Tyttö näytti piirustuksiaan ja mä näytin mukaani ottamaani Rotring-kynää, kokeiltiin. On meinaan hyvä piirustuskynä. Pyysin häntä keskustelemaan joulupukin kanssa asiasta, jos kiinnostaa. Nuin, ja tyttö oli voitettu. Pojan kanssa kierrettiin vähän pitempää kautta, koska ekana piti kattoo Joulukalenteri teeveestä. Olin aatellut alunperin, että oon oma itteni vaan, kyllä se siitä. Kun ei pennut kerta ole tuon ujompia. Näin se eteni.

Kun oltiin syöty, kerroin lisää itestäni, esim se missä olen töissä ja mitä siellä tehdään. Koska tämä liittyi suoraan siihen, mitä aion heille näyttää uutta elämästä. ”TÄMÄ VOI MUUTTAA KOKO ELÄMÄNNE! Tai sitten ei.” Aloitin näyttämällä tämän filmin ja sitten näytin, millaisia täysin surkeita 10-15 sek animaatioita olin tehnyt Samsungin kameran videolla rec/pause. Pari sekuntia kuvaa, pause, liikuta näyttelijää hiukan, sama uudelleen. Oli hyvä, että näihin kerääntyi kaikki virheet (epävakaa kamera, epävakaa fokus, liian nopea näyttelijä jne. tahallisesti tietenkin …köhköh krööhöhöhKÖHKÖH oho, yskä) koska seuraavaksi pääsin esittelemään ilmaisen softan, jolla voi tehdä oikeasti hyviä pieniä animaatioita ja joka toimii itse asiassa ihan samalla periaatteella kuin ed. animaatiokone, mutta on paljon uudempi: Lego Movie Maker.

Tenavat leijui aika hyvin jo tässä vaiheessa, mutta sitten kaivoin laukusta vielä muovailuvahapänikän ja spatulan. O oli sanonut, että nää on kasvaneet muovailuvahasta yli jo aikoja sitten, mutta koska mun työpaikallakaan ei olla kasvettu muovailuvahasta yli, niin päättelin että asennekysymys. Jo eilen oli helppo huomata että muovailuvaha on rok, ja tänään tuli heti aamusta puhelimeen lisää kuvia, myös miehen taidetta.

Lisäksi annoin tytölle kultaisen korostustussin, kun hän kerta piirtää.

Sit me pelattiin Dixittiä.

Oon niin helpottunut! Tää vierailu meni asteikolla 0-10 jonnekin viiteentoista! Nyt mulla on O:n ja vanhimman siskoni lisäksi kaksi läpimukavaa, vaikkakin pienikokoista sukulaista! Arvokasta. (Mies ei ollut kotona nyt, koska mussiikkihommoo, mutta olen mä hänetkin tavannut pari kertaa.)

Tiedättekö, ihan kuin ois pikkasen kasvanut juuria jalkoihin tai ehkä siiventynkää kantapäähän. On niin mukava olo tuosta kaikesta!