Kristallipalatsi

Anna-Kaari Hakkaraisen Kristallipalatsi. Huh-huu. Ihan ok meininki, kuulkaas! Kirjasto ei saa kappalettaan heti takaisin, sillä tämä on pakko lukea uudelleen. Ihan vain tarkistuksen vuoksi.

Kristallipalatsi on herkku vanhalle kirjallisuudenopiskelijalle, koska tarinan monimutkaisuus ja viittaussuhteet (esim. Oscar Wilde henkilönä ja dandynä, Dorian Gray erikseen, blogimaailma ja minäminä-esiintymiskulttuuri jne.) läpsyvät esiin ihan selvinä, mutta silti kirja säilyttää kiinnostavuutensa ylläriloppuun saakka, koska matkan varrella lukija joutuu kysymään esim tällaisia kysymyksiä:
– onkos tämä henkilö nyt oikeasti olemassa vai jonkun mielikuvituksen tuote?
– kuka puhuu nyt?
– onko nämä kaksi henkilöä siis yksi ja sama? jne.

En ole ihan tyytyväinen lopetukseen päähenkilön muka kirjoittaman kirjan osalta. Olisihan siinä saanut olla enemmän draamaa ja vähemmän pelastusta. Mutta kaikkiaan, hitsin hyvä show. Luen uudelleen heti kun ehdin.

PS. Ai niin, olen lukemassa myös toista aivan upeaa kirjaa
Ilkka Hanski: Tutkimusmatkoja saarille

Sepä imaisi

En tiedä, mitä mun päässä on liikkunut kun luin Aikamatkustajan vaimoa ensimmäisen kerran – koska silloin jätin sen kesken! Nyt kun luen toista kertaa, kirjahan imee oikein nätisti mukaansa. Pitäisi vaan saada aikaan joskus sellainen sessio kuin lapsena lukiessa, että paahtaa vaan tuntikausia kirjan kimpussa (Vaimossa on jotain kuusisataa+ sivua, niin että riittää). Nyt tulee luettua vain ennen nukahtamista, liian pieniä pätkiä.

Kirjasta on tehty myös leffa. Pitää laittaa tilaukseen heti kun kirjaston jonoon tulee tilaa. Yritin jo äsken poistaa sieltä jotain tämän leffan hyväksi, mutta kun – ei – pysty. Semmost se on, kun tilaa vain hyviä juttuja! :-D

Mikki merelle lähtenyt

Tuumasin tästä miekkarista ensin, että rajakkivajakkeja on vissiin paikalla kolme, kännissä*) ja yks niin tilhet, että kaverit joutuu raahaamaan sitä. No, rajakkeja oli sentään parikymmentä, poliisien ystävällisesti ympäröiminä. Isolla suulla meuhkattu ”puhdistus” ei näkynyt missään millään lailla, mutta niinhän nää näitten jutut aina menee. Kovasti on melua ja pahaa puhetta etukäteen, ja sitten kun katotaan, kuka oikeasti aikoo tehdä jotain, jotenkin homma vaan hajoaa. Ei synny. Aivopieruiset mämmikourat.

Poliiseja ei ollut ihan vähän. Ratsupoliisejakin kuusi, autoja en jaksanut edes laskea. Myös mellakkabussi ja muita oudomman näköisiä poliisiautoja. Tepastelin huudeilla kolmesta lähtien, koska samoilla nurkilla oli sporttikauppa (klenkkarit ja uudet salihanskat) ja neljältä tapaaminen elokuvan merkeissä. Ihan rauhallista pöpinää oli, kuten Hesarikin kertoo. Suomi ensin -ryhmän päässä oli kolmisenkymmentä ihmistä, turvapaikanhakijoiden päässä satoja. Välissä luistelijoita. (Jotenkin absurdi asetelma, nicht?)

Päivän leffana oli viittä tähteä joka paikassa tienannut Manchester by the Sea. Tuntui kestoaan lyhyemmältä, koska oli täyteläinen! Hemmetin hyvä rojekti, mutta ei silleen hollywoodilaisittain happy end. Vähän surullinen olo jäi, vaikka pienenpieni happy end oli havaittavissa. Päähenkilön elämä oli vaan niin hemmetin tiukasti ja pääsemättömästi surullisella vaihteella. Ei semmoisesta toivu.

Nyt ei ole vanhojen Hullujen päivien lippuja enää kuin yksi. Taaskaan en selvinnyt seuraaviin Hulluihin asti kymmenellä lipulla. Pitäisi jo uskoa!

Luettu: Simon Critchley: Bowie
Luen nyt: Lena Dunham: Sellainen tyttö

*) Uudempi informaatio kertoo, että niinpä olivatkin. Itse asiassa niin kännissä että muita rajakkejakin jo hävetti :-D

Lunta tupaan

Pääsin testaamaan uutta lämmintä takkia asiallisissa olosuhteissa: viimassa ja lumituiskussa. Kyllä käy! Alla oli vain pari paitaa tavallisen kolmen sijaan, ja silti oli lämmin mennen tullen. Huppu suojaa pään täydellisesti. Ainoa puute on, että oishan tuossa saattanut olla parit kiristyshihnat varmistamassa lämmöt, mutta ilmankin pärjäsin.

Sain varsinaisesti idean tähän uuden takin hankintaan siitä, kun kattelin Mintun talvilämpöisiä. Näyttivät nimittäin tosi paljon vakuuttavammilta kuin meikän. Ja hyvä niin, koska tarviin näköjään vähän motivaattoria ennen kuin mitään tapahtuu.

Josta puheenollen, taas taisi laiskamato hipsiä aivoon. Olin päivällä ihan vakuuttunut, että lähden illalla tuohon yhden korttelin päähän stand-uppiin. Taitaa vaan taas jäädä lähtemättä kun oon päässyt kodin lämpöön…

Luin pikavauhdilla Risto Isomäen Haudattu uhka. Olisi monenlaista sanottavaa, mutta pitäisi muotoilla paremmin kuin mitä nyt ehdin/jaksan. Isomäkihän on luonnontieteilijä, ja sen kaunokirjalliset on kiinnostavia mutta paikoin ”hiukan” kömpelöitä. Kuitenkin Sarasvatin hiekkaa oli ainoa fiktio/romaani jonka otin mukaani muutossa, kun lähdettiin putkiremppaa pakoon. Niin että kyllä Isomäkiä kehtaa lukea, kunhan antaa anteeksi tekstiin huonosti piilotetut saarnat ja väittämät. Jotka on siis ihan järkeviä – nyökkäilin niska notkeana tätä Haudattua uhkaakin. Mutta kun saarnat ei oikeastaan kuuluisi näkyä niin selvästi kaunokirjallisessa… Dialogissa Isomäki on kehittynyt. Sarasvatin aikaan se oli vielä aika kauheaa, mutta tässä uusimmassa ei huono, lukuunottamatta saarnojen vaikutuksia, jotka jäykistää dialogiakin.

Vaan silti. Taidan olla lukenut kaikki Isomäet, ja meinaan lukea tulevatkin. Monasti sieltä poksuu hirveän hyvää asiaa, varsinkin romaanin ulkopuolelta, epilogeista. Järkevän ihmisen tekstiä siitä, mitä ainakaan ei kannattais jatkaa ja mitä olis järkevämpää tehdä. Isomäki selvästi pyrkii vaikuttamaan fiktiolla poliittisesti, mutta lukeeko näitä juttuja oikeat ihmiset?

Finaaliksi vielä siskosta. Sain siltä 4-sanaisen mailin (kehittyy siitä ekasta yksisanaisesta). On jollain tablettikurssilla, ja siellä näköjään opettelevat näitä juttuja. :-) Siskohan on mitä kirjoittavin ihminen oikeasti, ollut ikänsä. Milloinkahan saan siltä vihdoin jotain enemmän oikean pituista viestintää? :-D Näppiksellä kirjoittaminen sinänsä ei pitäisi olla uutta, koska hän kirjoittaa omaa kolumnipalstaa paikallislehteen. Mutta ehkä maili on vielä niin jännä, että mieli keskittyy tekniseen suorittamiseen?

Hakala ryömii yllättävän kiven alta

Tästä Antti Hakalasta on ollut pariinkin kertaan jo puhetta täällä blogissa. Nyt se on näköjään puhunut taas uuden ihmisen pyörryksiin ja päässyt kirjaan Älykäs intuitio ja miten käytämme sitä. Niin kauan kun ihmiset ei oikeasti tajua, että Hakala tekee ihan samanlaisia pohjallisia kuin muutkin valmistajat, tämä menee läpi. Ero on lähinnä siinä, että muut valmistajat käyttää esitöihin asiakkaan kanssa aikaa parikymmentä minuuttia, mutta Hakalan penkissä sitä itsekehua ja pälätystä joutuu kuuntelemaan yli kaksi tuntia. Todella vastenmielinen ihminen.

Kirjasta tykkään kyllä. Yritin lukea saman ihmisen väitöskirjaa samasta aiheesta. Se jäi kesken (olisiko voinut arvata?) mutta tämä popularisoitu versio on kerrassaan tuskaton luettava – Hakalaa lukuunottamatta – ja voin suositella kaikille, jotka joskus miettii, mitä sisäisiä ääniä pitäisi kuunnella ja mitkä potkia hitsille.

Toinen nyt luvun alla on Telkänrannan Millaista on olla eläin? ja Susan Cainin Hiljaiset – introverttien manifesti. Jälkimmäisen olen lukenut ennenkin, mutta se on omassa hyllyssä just siksi, että sen voi lukea uudestaan.

Kirjastosta tulee aika hitaasti nyt tavaraa, vähän pakkokin turvautua omaan hyllyyn välillä. Menetin lukijasta kaikki kirjaston feedit paitsi suomenkielisen jännityskirjallisuuden, enkä osaa enää hakea feedejä takas. Kerran osasin, mutta kirjasto on ehkä muuttanut jotain. Eniveis, nyt joudun ottamaan muut kirjallisuusvinkit ihan vain lehdistä ja blogeista.

Lukuhaaste, oma versio

Helmet-lukuhaaste, pongattu
https://elamaajaelamyksia.blogspot.fi/:sta.
Ajattelin tehdä tämän niin, että täytän ”pyynnöt” omasta kirjahyllystä löytyvillä opuksilla. Pyjamapäivä tiedossa, mitäpä sitä muutakaan. Liian kylmä mennä ulos!

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis – (Tom Kirkwood) Time of Our Lives
2. Kirjablogissa kehuttu kirja – (Henriikka Rönkkönen) Mielikuvituspoikaystävä
3. Suomalainen klassikkokirja – (Mika Waltari) Valtakunnan salaisuus
4. Kirja lisää hyvinvointiasi – (Maarit Huovinen, Ulla Leino) Suomen terveellisin kirja
5. Kirjassa liikutaan luonnossa – (Jean Giono) Mies joka istutti puita
6. Kirjassa on monta kertojaa – ? ei taida löytyä
7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja – ei ole
8. Suomen historiasta kertova kirja – (Anelma Vuorio) Kaksikymmentä vuotta Hvitträskin tähden
9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja – (Merja Salo) Muodin ikuistajat
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis – (Zachary Dodson) Bats of the Republic
11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja – (Juha Hurme) Nyljetyt ajatukset
12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja – (Carl Grimberg) Kansojen historia 1-25
13. Kirja ”kertoo sinusta” – (Susan Cain) Hiljaiset
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella – (Torgrim Eggen) Sisustaja
15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen – (Sam Inkinen, toim) Tekno
16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja – (Umberto Eco) Ruusun nimi
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista – (Jari Tammi) Maammesanakirja
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa – (Jorge Amado) Quincas Vesikauhun kolme kuolemaa
19. Yhdenpäivänromaani – ei oo romaani vaan näytelmä (Samuel Beckett) En attendant Godot
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö – nix
21. Sankaritarina – (Stieg Larsson) Millenium-trilogia
22. Kuvitettu kirja – The Fashion World of Jean Paul Gaultier: From the Sidewalk to the Catwalk
23. Käännöskirja – (Donna Tartt) Tikli
24. Kirjassa selvitetään rikos – (Umberto Eco) Foucaultin heiluri
25. Kirja, jossa kukaan ei kuole – (Juha Hurme) Volvo Amazon
26. Sukutarina – (Gwen Bristow) Uudet tuulet + Keskikesä + Tammikuja
27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja – kaikki Rakkautta&Anarkiaa -katalogit
28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan – (Rudolf Steiner) Henkisen tiedon tie
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia – (Merja Virolainen) Shamanismin ja noituuden käsikirja
30. Kirjan nimessä on tunne – (Irene Kristeri) Tunteet ja syöminen
31. Fantasiakirja – (Carlos Ruiz Zafón) Enkelipeli
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta – (Samuel Beckett) The Complete Dramatic Works
33. Kirja kertoo Intiasta – (Shehzad Husain) Helppoa ja hyvää Intiasta
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt – (Nancy Milford) Zelda – kadotetun sukupolven kuningatar
35. Kirjan nimessä on erisnimi – (Risto Isomäki) Sarasvatin hiekkaa
36. Elämäkerta tai muistelmateos (Helena Lehtimäki) Minä, Helinä Rautavaara
37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta – (Richard Dawkins) The God Delusion
38. Kirjassa mennään naimisiin – nix
39. Ikääntymisestä kertova kirja – (Lenita Airisto) Jatkoaika
40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä – (Carlos Castaneda) Matka Ixtlaniin
41. Kirjan kannessa on eläin – (Jussi Viitala) Älykäs eläin
42. Esikoisteos – (Minttu Hapuli) Selibaattipäiväkirjat
43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään – (Pasi Pekkola) Unelmansieppaaja
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta – (Aira Buffa) Piru periköön ilveilijän!
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja – (Marjo Näkki) Hepoa Tallinnaan
46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja – nix
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit – (Carlos Castaneda) Matka Ixtlaniin
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän – (Emi Kazuko) Sushi
49. Vuoden 2017 uutuuskirja – nix, ei oo ehtinyt!
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja – nix

Huh, tää oli vaikee! Laitoin kehräysmoottorin päälle ja aloin hypätä kirjahyllyn ja tietsan väliä. Olen laittanut niin paljon pois kirjoja… oli pakko turvautua myös keittokirjoihin ja tietokirjoihin ja näytelmiin tässä kisassa, sillä romaanit ei millään riittäneet! ”Nix” tuli sellaisiin, jotka olisin ehkä saanut toistamalla jonkin jo mainitun kirjan, mutta en viitsinyt. Ainoa toisto on kohdassa 47.

Vuodenvaihde

Nyt kokeilen semmosta cocktailia, että yks Norgesic ja yks viisimillinen melatoniini. Pelkkä melatoniini kun ei riitä enää. Ei voi alkaa työaikaan sellaisia öitä, että herään kahdelta ja en sitten nuku enää ennen kuin joskus päikyt. Tai sitten meen suoraan siihen, että Zopinox viis kertaa viikossa.

Aivan, olen ”hiukan” huolissani näistä öistä.

Uudenvuodenaatto. Wanha kaveri tuli ilmoittelematta käymään! Olen tosi iloinen, ihmiset tekee sellaista ihan liian vähän nykyään. Kaikken kanssa pitää sopia kaksi kuukautta etukäteen. Muuta ihmeellistä ei ole luvassa tänään. Yritän vaan nukahtaa.

Olen lukemassa Telkänrannan kirjaa Millaista on olla eläin?. Asiallista, viihdyttävää, hirveän kiinnostavaa. Haluan suositella kaikille, vaikka oon lukenut vasta jotain 50 sivua :-)