Menokenkä

Olen viettänyt siis vapaata viikkoa, ihan vain väsymyksen takia. Vaan tiedä tuota, olenko saanut siihen mitään apuja, koska menokenkä. Viime yönä vetelin taas 9 tuntia ja aamulla olisi lisäunet maistuneet, mutta jäi leijumiseksi, koska kissoilla oli asiaa sekä mulle että toisilleen.

Nyt se on vihdoin katsottu: Amos Rex. Oletin, että kun meen torstaina (arkipäivä) vaille 12 niin ei tarvii jonottaa. No, jono ei ulottunutkaan kadulle, mutta tasan ulko-ovelle kylläkin. Ryhmiä, lapsia, eläkeläisiä ja sitten meitä irtolaisia. Sitten jonotettiin joka saliin ja salista pois. Jono jono jono. Kuulemma 500 japanilaista oli väsännyt niitä teoksia. Ja olihan ne varmaan upeita, mutta ihmisten määrä tosiaan ärsytti.

https://youtu.be/ajaqJFTR4Ec

https://youtu.be/e18JOzwz3Wo

https://youtu.be/tLVHrpQ1MC8

Night Visions se on myös ollut päällänsä. Neljä lippua, tänään lauantaina viimeinen katsottava. Nukuttaa jo nyt, mutta meen kun on maksettu. Lisäksi kävin katsomassa Suspirian uuden version eilen. ROAAAAR! Se on peto! Kaksi ja puoli tuntia eli aika pitkä, mutta ei voi valittaa. Alkuperäisen Suspirian näkemisestä on niin pitkä aika, ettei hahtuvaisinta mielikuvaa. Kai siinä on sama juoni ollut, ei kai tämä muuten olisi uudelleenfilmatisointi.

Martin markkinat on myös menossa. Design market myös. Jaksaisiko huomenna? Peti kyllä on ollut niin ihana paikka viime viikkoina. Suorastaan raxtan sitä hetkeä, kun lakkaan lukemasta, sammutan valon ja kiepahdan oikealle kyljelleni. Hymy nousee väkisin naamaan just silleen, että kehräisin jos olisin kissempi!

Mainokset

Paineet

Klinikka alkoi kiinnostua systerisistä ja diabolisista paineistani.

No, ite nyt sanoisin, että mun systeriset paineet rajoittuu siihen, että systeri suunnittelee 80-vuotisjuhliaan ja mua jänskättää lähinnä, elänkö oikeasti sinne asti. Eli tulevan helmikuun alkuun. No siis sit jos elän, niin sitten hollille astuu tietysti paine systerin kuolemisesta yleiseen rapistumiseen.

Diabolista painetta tunnen nyt lähinnä Night Visions -leffafestarin suunnasta, johon olen ostanut vain neljä lippua, vaikka olisihan tuolla ollut enemmänkin katsottavaa. Mutta kumma: Suspiria tulee enskaan kolmessa firmassa yhtäaikaa – Finnkinolla, Kino Sherylissä ja Night Visionsissa. Kiinnostava kisa. Pyrin antautumaan diabooliolle perjantaina joskus päiväsaikaan. Finskillä halvempi kuin noissa muissa. (Loma ja hullujen päivien liput!)

Näitä nyt sitten pitää kytätä viikko illasta ja aamusta. Eihän Night Visons edes kestä niin pitkään. Systeri kyl kestää, just textailtiin.

Vikaa vikaa

Tunnen itseni niin nollaksi. Kulutan duunissa tuolia ja happea. En tajua asioita yhtä nopsaan kuin ennen, enkä jaksa (viitsi) kilpailla pätevyydestä. Enkä viittis koko ajan opetella uusia ja uusia softia. Kokouksissa olen ihan pihalla. Mikä senioriteetti ja nuorempien mentorointi?! Pfffft.

Tässä voi olla sen verran näköharhaakin, että lähin työkaverini – nuori, innokas, hoksaavainen, tietäväinen, mukava – on varsinainen monitoimikone, propellipää ja moottori, juoksee edestakaisin ja lopun aikaa tekee jotain fiksuja juttuja. On erittäin toista laitaa siis kuin meikä! Mun ei tarvinnut edes neuvoa hänelle mitään, se jotenkin imi ilmasta kaikki softien käytöt jne. Nyt jo nolottaa joka kerta, kun joudun kysymään häneltä neuvoa, koska en tajua jotain ilmiselväksi osoittautuvaa. Vaikka nopsaanhan tuo neuvoo, kun vieressä istuu.

Mulla viime kevät oli sellainen, että järki meinasi lähteä duunin määrästä, mutta nyt syksy onkin sellainen että taas meinaa järki lähteä, mutta päinvastaisesta syystä: kun olen käsitellyt postit, voi olla ettei mulla ole pariin päivään mitään järkevää tekemistä.

Että voisinko auttaa kavereita? Noh. Heidän jutut on nimenomaan heidän. Siis en pystyisi auttamaan, toisinsanoen, koska ei sisältöymmärrystä. Kokeiltiin jo keväällä, kun yhdelle toiselle ja mulle määrättiin just niitä toisien – hullujenhuoneelta pois karanneiden – tehtäviä pakolla tehtäväksi, omien töiden lisäksi. Ei vienyt mielenterveyttä hyvään suuntaan sekään.

(Jokuhan sairastuneitten työtkin tekee, mutta se on taas toinen juttu se.)

**************

Käyty toisen kerran mindfulness-koulutuksessa. Toivoisin niin, että saisin sieltä jotain eväitä onnettomaan impulssikontrolliini, tai siis sen puutteeseen. Ongelmana on karkki ja pulla, kuinkas muuten. Ja lihon nyt muutenkin – kun Ketipinor silloin kesällä palautti ruokahalun, niin se ei ole kadonnut sen jälkeen. Ja uusi ravintola töissä tekee NIIIIN hyviä kasvisruokia. Joka päivä yllätyn innovoinnista ♥ Pitäisi vaan malttaa syödä sen verran kun söin silloin, kun ruoka ei maistunut (eli koko kevään). En malta. Suu tykkää makuelämyksistä ja mässyttämisestä.

Myös olisi hyvä alkaa nyt vihdoin taas venytellä ja tehdä jotain jumppaa kotona, kun nyt juuri ei ole mitään suuria fyysisiä estoja tai tragedioita menossa. Tällaista impulssia taas saa hakea pinseteillä, eikä löydy. Hyvä on kontrolli siinä kohtaa. Silleen huono asia, että lihasvoima lie kuitenkin eniten vanhuuden laatuun vaikuttava tekijä. Lihasvoimaa kun on, voi mennä kävelylle vaikka olisi paskat jalat ja syöpä. Ilman lihasvoimaa on vain paskat jalat ja syöpä.

***************

Rakastan mun petiä ihan hulluna nykyisin. Se hetki, kun tabut alkaa vaikuttaa, pitää lopettaa lukeminen ja sammuttaa valo… Siinä kun kellahtaa poski vasten pehmeää tyynyä, niin väkisin nousee naamalle hymy :-) Oma peti! Oma rauha! Nirvana tietty haihtuu siinä kohtaa, jos ei vielä puoleentoista tuntiin ole saanut unta, mutta jos uskaltaa ottaa lisää tabua, niin kyllä unet vielä järjestyy.

***************

Tabusta puheenollen, tykkäisin nyt mainostaa Kaurismäen Ryhmäteatteri-dokkaria. En tiedä milloin teeveessä, mutta Areenassa nyt. Maksat YLE-veroa, katso toki.

Kunnes nukkumatti

Pidin viimeksi kirjaa menoistani ja tuloistani, kun valmistelin asunnon ostamista ja jänskätin, miten rahat riittää. Nyt oli pieni pakko aloittaa uudestaan, koska hemmetin kiva pikku ostoskeskus työpaikalla tuntuu imevän rahaa sojona, ja muutenkin… Nyt tällä kertaa en välitä loppusummista sinänsä, enkä seuraa kulutusta muuten kuin sen mukaan, mihin rahat valuu. Eli olen tehnyt sarakkeet todennäköisimmille elämän sulostuttajille ja merkkaan sinne päivittäin, mitä tuli tehtyä. Toistaiseksi ruoka ja sekalaiset näyttää napsivat johtosijat. Sekalaisissa kun on sekä teatterilippua että Elizan laskuja ja matkakorttia ja, no, sekalaista.

Viime viikkoina on ilmennyt sellaista, että olen tolkuttoman väsynyt yhtenä päivänä viikossa – haukottelen koko päivän vaikka nukkunut hyvin – ja nukun sitten kellon ympäri. Saatan silti herätä väsyneenä. Tänään oli jonkinlainen ennätys ehkä: ensin 11 tuntia unta, sitten kaksi tuntia horrosta. Olin niin väsy aamulla, että en uskonut pääseväni ollenkaan liikkeelle. Mutta vualaa, ylläri, klo 10 pirteänä ylös ja kohti leffoja! Nyt kun vihdoin sain Hulluilta päiviltä nipun lippuja, kävin kahdesti elokuvissa. Päivemmällä The miseducation of Cameron Post (oli R&A:ssa mutta en nähnyt siellä) ja illalla Tyhjiö. Myös ostin siinä välissä Three billboards outside Ebbing, Missouri – dvd:n. Se leffa ei heti kulu parista katsomisesta. Nähtiin se kaverin kans maaliskuussa ja todettiin että jännää, vuoden paras leffa jo ensimmäisellä kvartaalilla. Ja näin se taitaa mennä. Ellei Queen yllätä vielä suuremmalla teholla.

Mulla on diskovalo kotona :-D tää on niin siistii! Clas Ohlssonilta marmorinen lampunjalka ja siihen pörinälamppu. Käy myös jouluvaloista! Istun nytkin pimeessä, jotta virtaava valo pääsee oikeuksiinsa. Joskus vielä muistan mennä katsomaan, miltä se näyttää ulkopuolelta!

Mammo

Mammografiakutsussa: ”Puristus voi tuntua epämiellyttävältä, mutta se kestää kerrallaan muutaman sekunnin.”

Joo kiitos, olen käynyt kerran enkä mene uudestaan. Mitäpä jos miesten kivessyöpää tutkittaisiin puristamalla pallit ”muutamaksi sekunniksi” lasilevyjen väliin? Ei olisi ikinä päädytty moiseen tutkimusmuotoon. Kyllä niin hellästi silkkihanskoin kuljetettaisin ultraan ja magneettiin. Laulettaisiin matkalla havajilaisia kehtolauluja leit kaulassa. Mutta mitäs väliä akoista, nehän synnyttääkin, kyllä ne kestää.

Nyt se myrkyn lykkäs

Planeetan huonoin idea. No ehkä toisekshuonoin. Alko Otaniemeen. Todennäköisesti meidän taloon, koska se on uusi ja sinne on tullut muitakin liiketiloja. (EDIT Juu, sama talo mutta eri osoite… :-0 )

”Otaniemen Alko” on pörrännyt teekkarihuumorissa vuosikymmeniä. Juuri siksi, ettei kukaan uskonut sen toteutuvan, vaikka kaikilla on niin kova jano. Mielestäni tämä Alkon avaaminen olisi sopinut niin hyvin aprillipäivään, jos se nyt oli pakko tuoda Otskiin. Oon nimittäin nähnyt alkoholisoituneita teekkareita kuin muitakin opiskelijoita ihan tarpeeksi älytäkseni, että ei sitä alamäkeä nyt tälleen tarvitsisi helpottaa. Sinne ei kukaan mee hakemaan risottovalkkaria, vaan kyykkyjä ja muuta halpaa ja helppoo. Mitä useammin, sen ikävämpi vaaravyöhyke.

En oo tiukkapipo siinä mielessä, että on tuota viinaa tullut itsekin myytyä viitisen vuotta. Enkä kuivin suin istunut omiakaan opiskeluvuosia. Olen kuitenkin viisastunut siitä. Alko Otskissa on kuin terrieri ankanpoikien keskellä – tuhoa tulee. Ei jatkoon :-(

https://yle.fi/uutiset/3-10377695

Töttöröö

Saavutin aamulla talon pökälekuninkuuden: neljä kertaa vessassa ennen kuin taksi tuli. Semmost se on, kun edellisenä päivänä vetää vain heduja ja marjoja. Lisäksi oli silleen kuvottava olo, että varasin muovipussin mukaan. Taksia ulkona odotellessa meinasin pökrätä (varjossa). Kun pääsin Kampin Huslabbiin, olo oli hetken varsin normaali. Nyt taas kun olen kotona, on vaan heikko olo. Joojoo, syön ja juon. Vaan silti ihan töttöröö.

Kolmen pisaran päivä

Mainio päivä eilen. Senhän piti olla läpeensä aurinkoinen ”viimeinen kesäpäivä vähään aikaan” mutta kyllä silloinkin satoi sen kolme pisaraa. Pilvet antoivat ymmärtää enemmänkin.

Otettiin P:n auto ja ajettiin ekana Ondaan lounaalle. Eiks tää ole sama kuin Siltanen? No, joka tapauksessa vähän yli kympin ja hyvää oli, just punaviheriän kuplan mieleen kaikkia jänniä salaatteja ja muuta.

Varsinainen tarkoitus oli mennä kaupoille Arabiaan, mutta koska auto oli alla, käytiin ekana katsomassa Kalasataman perällä oleva Ihana-kahvila. Olihan se ihana omalla tavallaan, konttikahvila ja pöytiä pihalla, meri ihan vieressä ja Kalasataman loputon rakennustyömaa toisella puolella (tarpeeksi kaukana). Tuuli kipakasti vaikka aurinko paistoikin. Ja sitten tuli ne kolme pisaraa, joten mentiin autoon juomaan loput kahvet.

Sitten kierreltiin vähän Kulosaaren puolessa ja sieltä Arabiaan. Kätevin kauppakeskus ikinä. Maksuton parkki, ruokakauppa, Alko, apteekki ja muutama muu liike samassa, kuten vaik vaatekauppoja ja Tokmanni. Eli käytännössä sieltä saa ”kaiken”. Mulla lie nyt einekset juhannuksen yli, jotain tuorehommaa ehkä pitää käydä vielä ostamassa. Varvas kyllä tykkäisi parantua ihan ilman kävelyjä, mutta nyt sille ei voi sellaista tarjota.

Se oli viides päivä peräkkäin ilman ahdistuskohtauksia. Jokin alkaa toimia.

(nää kaikki on P:n ottamia kuvia)

Meidän talossa kuuluu toisinaan sellainen ääni kuin joku nojaisi ovisummeriin, tauko, ja taas pitkä soitto. Joskus tauko voi olla pitempikin esim. illalla. Aloin ihmetellä tätä talon ryhmässä eilen, kukaan muu ei myöntänyt kuulleensa ääntä. Sit eilen istuin pihalla puoli tuntia ja kuulin äänen pitkillä tauoilla myös siellä. Eli päättelin, ettei sen välttämättä ole meidän talosta.

No, kuitenkin. Illalla yli yhdeksän taas kuulin sen kahdesti, hyvin pitkä tauko välissä. Taloyhtiön hallituksen pj keksi lopulta, mikä se saattaisi olla: ehkä alakerran ravintolan ilmastointikone. Sehän kuuluisi myös ulkona, koska niitä vehkeitä on tuolla porttikongissa. Pyysi isännöitsijää tutkimaan asiaa.

Matava maanantai

Lauantaina koko päivä Somerolla kaverien luona. Ylellistä. Siis kyyti, tarjoomukset, kaikki mitä sai katsella. He on noin viidessätoista vuodessa korjanneet vanhaa omakotitaloa tosi paljon ja niin kauniiksi. Samoin pihapiiriä ja kasvillisuutta. Tuoneet isoja kaappeja Japanista, valinneet upeita rohkeita värejä seiniin ja lattioihin.

Tämä päivä kääntyy suorastaan seikkailulliseksi (ironiaa elämäni loputonta tylsyyttä kohtaan) koska aamulla kävin Sörnäisissä ja toinen retki aukeaa ip. Sörnäisiin kävely otti kunnon päälle tosissaan, varpaan takia en ollut kävellyt ulkona juuri yhtään keskiviikosta lähtien. Nyt ihan hien pukkasi ja kovaa. Kävin siis Mustissa & Mirrissä tilaamassa hiekkakuljetuksen, K-kaupasta vähän ruokaa ja apteekissa kisulle masupillereitä. Sörkka on aina omanlaisensa elämys, siellä on ne tyypit joihin ei törmää muualla. Nytkin yksi tuli kauppaan pää edellä ovenpieleen ja katottiin, tarviiko ambulanssia, muuta apua jne. Tää ei edes ollut niitä ”tyyppejä” vaan enemmänkin tavallisen oloinen ihminen. Että osaa sitä muutkin.

Toinen retki aukeaa, kun lähden viemään kisua hammaskiven poistoon nyt iltapäivällä. Olen tilannut sossukyydin nyt menomatkalle mutta takaisin tullaan tavallisella taksilla. Kisu on nyt ihmeissään kun ei saa ruokaa aamiaisen jälkeen, mutta sellaista se joskus on.

PS. Aloin lukea kirjaa, jossa yksin asuva tyyppi toteaa elämänsä vitun tylsäksi. Hänen syöpänsä on toistaiseksi kurissa, mutta ei tiedä, kuoleeko kahden kuukauden vai kahdenkymmenen vuoden päästä. MIKSI edes luen kun tuo on suoraan kuin mun omasta elämästä?! :-D

Tuplasaikkua petissä tuijotellen

Se on kyllä jännä, että joskus aika ei kulu millään ja joskus taas, kuten nyt, voi käyttää käytännössä päiväkausia siihen, että tuijottaa ikkunasta ulos, jalat tyynypinon päällä ja muuten selällään. Välillä nukkuis vähän, välillä syötävä jotain, mutta muuten perusasetelma tämä. Ei tarvitse välttämättä mitään lukemistakaan, omat ajatukset riittää. Mutta mähän olenkin sairauslomalla.

Jalat ylös -asetelma oli valmis jo ennen kuin siihen tuli pieni pakko, eli nyt kun jalkaan on tehty pieni operaatio, jalat kuuluukin pitää siellä korkealla. Tai kuten nyt, kirjoittaessa pöydällä.

Oho, olen tupla-sairauslomalla!

Onneksi perjantaihin ja lauantaihin on jo sovittu ihmisten tapaamista, kun ei tästä varsinaisesti pääse edes kävelylle vielä muutamaan päivään. Onneksi on kissat, ne niin mielellään lojuu mun kans petissä :-)