Tupakki

Pitkä ja polveileva suhteeni tupakkaan on saanut päätöksensä. Tai siis olen ollut välillä polttamatta vuoden, välillä kuukausia, välillä viikkoja ja välillä tunteja. Eli tiedän nyt ihan tarkkaan, miten ”hallitsen” tupakkalakon, jos poltan ”ihan vain yhden” koska mieli tekee tai koska bileet tai koska muuten vaan – mä niin ”hallitsen” (NOT)… Nyt olen ollut kokonaan polttamatta yli vuoden ja tiedän, etten voi enää ikinä polttaa. Yhtään. Tupakka ei kysy lupaa jäämiseen, jos sille antaa yhtään valtaa.

Niin että olipa helvetin kiva katsella viime yönä painajaista, jossa polttelin ihan mukavasti muiden seurassa, kun yhtäkkiä muistin, että mun ei enää ikinä pitänyt sytyttää tupakkaa! Pieni paniikki tuli siinä unessakin, rutistin loput askista ja ihmettelin, miten voin unohtaa moisen asian. – Tämä lähti tietysti niistä illan bileistä, joissa monikin poltti ja mie vaan katselin vieressä kateellisena, että noin se käy, kun ei aseta itselleen turhia rajoja. Voi polttaa niinku aikuiset.

Miten upeeta oli aamulla huomata, että huh, se oli vain unta! ♥

Joskus tekee enemmän mieli tupakkaa, yleensä ei toki ollenkaan. Ja jos tekee mieli, niin on vaan parempi heti muistaa omat kokemuksensa siitä, miten lakot päättyy siihen ”vain yhteen”. Viime syksyn sairaalareissulla pääsin eroon myös nikotiinipurkasta, mikä on suuri voitto. Ei enää koskaan myöskään niksapurkkaa!

Löytö

Mähän olen ihan idari. Varmaan viimeinen ihminen planeetalla, joka hokasi, että Kinaporin palvelukeskuksesta saa kuka vaan lounaan 7-8 eurolla. Ei tarvii olla asukas. En tiiä miten juuri tänään tuli mieleen tarkistaa, mutta joo, näin on. Siellä on erikseen myös kahvila pullapulleroisineen.

Samaisen keskuksen kuntosalille tosin vaaditaan sitten jo 63 ikävuotta taakse, mutta eiköhän sekin tästä, kun ootellaan. Toivottavasti tää helevetin lapanen paranee siihen mennessä, on meinaan kaikki kotikonstit jo kokeiltu enkä oo vieläkään päässyt venyttelyjä isompiin jumppiin käsiksi, koska rannekipu.

Otin kätsänsähköisesti yhteyttä Vallilan arvauskeskukseen, heidän sivulla kun sanotaan että viimeistään seuraavana päivänä he ottaa minuun päin yhteyttä. Ei oo mitään kuulunut vielä. Jos nyt loma-ajat ja muut rassaa heidän aikataulua, niin voishan senkin sinne sivulle päivittää, ei se vie kuin sekunteja.

Lidlin juustokakku, nam

Jännätuppi

Jännetuppitulehdus. Eka kerta, mutta arvasin kyllä nettiin katsomatta. Vahvistuksen sitten otin kylläkin netistä: jep, kipu on pahimmillaan aamuisin, heikkenee päivän mittaan. Ainoa hoito kipugeeli ja yritä olla rasittamatta. No juu! Yritänpä! 23.6. lähtien.

Eiku oikeasti, tämän päivän jälkeen myös tämä viikko kääntyy leppoisaksi. Huomenna oon kotona eikä mun oo pakko koskea koneeseen jos en tahdo. Tosin sitä päivää, etten tahtoisi, ei oo vähään aikaan näkynyt*). Torstaina aamulla kokous ja iltapäivällä lettuja, ja perjantaina jälleen etä. Just hyvä.

*) mietin tuota pilkutusta pitkään! Onkohan se nyt…?

Mitä oikein ajattelin

Ei hajua, mitä oikein ajattelin hakiessani bloggaajapassia messuille. Meinaan, näillä jaloilla, taas messuille? Mutta pitäähän sitä passiakin kokeilla, kun kerta helposti irtosi.

Jalat on tänään palvelleet huomattavasti, vaikka etätyöpäivä. Olen kävellyt Kallion kirjastolta kotiin Pengerkadun kautta, teatterilla paljon (ja melkoisesti portaita), ja lisäksi illalla vielä eläinlääkärille ja takaisin. Olen siis kävellyt pal-jon. Ja se tuntuu. Vedin paria erilaista voidettä pitkin sääriä ja jalkateriä, toivossa että pahat pois ja lisää voimaa huomiseen. Aamulla hölvään varmaan uudestaan. Kuvittelisin, että pressihuoneeseen pääsee välillä lepäämäänkin.

Tänään myös tyhmäilin. Tiputin kotiavaimeni hissikuiluun. Onneksi olen leväyttänyt kahdet vara-avaimet tähän taloon, joten kyllähän mulle avaimia riitti, mutta silti jonkun piti tulla nostamaan ne pois kuilusta. Hissityypit ajoivat Vantaalta saakka, mutta todella nopsaan. Ystävällistä ja ripeää väkeä, eivätkä ottaneet edes hintaa. – On hyvä pitää muutama naapuri siinä määrin hollilla, että ne on lähes kuin kavereita. Taaskin sellaisesta naapurista oli iso ilo sillä aikaa, kun yritin selvittää, kuka kuilua tulee avaamaan ja millä aikataululla.

Ja sitten vaihtamaan avaimenperä isompaan.

Meillä

Gaaaawdddämmit, flunssaa pukkaa, kun päästin C-vitamiinit loppumaan purkista pari viikkoa sitten! Mulla ei ”ikinä” ole flunssia (kop-kop) ja en viitsinyt ostaa lisää ceetä, kun taannoin olin lääkärin määräyksestä ilman purkkikamoja melkein puoli vuotta, ja ihan ok meni se. Niin meinasin, että syön nyt nää vitskut loppuun mitä mulla on täällä, enkä osta uusia. Vaan mitä, jos nyt rupee tolleen että pipiä tulee, niin eihän sekään käy. Ostin lisää ceetä, ja myös yskänlääkettä.

Kuplapannari

Kuva edustaa keittiödramatiikkaa. Laitoin kissan synttäreille pannukakkua ihan perinteisimmän kaavan mukaan, eli älyttömästi rasvaa ja kaikkea muutakin tuhoisaa. Hienosti kupli uunissa! Ja maku… sehän suli suuhun, voi hyvänen aika. Vaik ite sanonkin. Niin järkyttävän hyvää!

Nyt kun vihdoin on palkkapäivä, ostin myös narua kissojen kynsistudion paikkaamiseen. Saa nähdä, tulisiko tuo tehtyä pääsiäisen aikana. Olen paikannut vain tuota puu-puuta aiemmin, ei ole kauheesti tietoa näistä kaupan puista. Mutta kaverin esimerkillä mennään.

Ei tätä menoa vegaaniksi kylläkään

Eihän nuo villaiset alusvaatteet (Partioaitta, Outdoors) koskaan mene varmaan isoon aleen, koska niistä ostaa kaikenmaailman naparetkeilijät ympäri vuoden. Mutta on niissä nyt pieni alennus, joten kävin hakemassa toiset pitkälahkeiset housut ja pitkähihaisen paidan. Ehkä vähän kevyempi matsku, mutta jos nyt kevättä kohti uskaltaisi. Myös villaiset ohuet sukat tarjouksessa! Vink vink. Mua ihan itkettää, että tajusin villan vasta nyt. Ihan helvetin hyvä matsku ihoa vasten, ja lämmin. Puuvilla ei ole yhtään samalla lailla lämmin.

Kävin myös ekaa kertaa yli puoleen vuoteen hierojallani (nyt vasta voi olla huoleti mahallaan). Olihan jumit taas omaa luokkaansa, varsinkin kun oon ollut niin kovin laiska sekä venyttelyssä että muussa jumputuksessa. Jos viikonloppuna jotain jaksa-viitsinyt, niin ehkä, mut ei työpäivän jälkeen. Ei. – Mut se oli kiva, kun hierojan mies kävi hakemassa koiran. Luontui pientä läppää siinä, ja spontaanisti käkätellessä muistin taas, miten liian LIIAN vähän nauran nykyisin. Pitäis löytää paljon enemmän juttuja ja ihmisiä, jotka naurattaa!

Huonon äidin iltarimpsat

Finnkinolla on tämmöinen konsepti ku Event Cinema. Siinä elokuva näytetään vain kerran, ja siihen on kalliimmat liput. Olen käynyt katsomassa Bowie-dokkarin ja Queenin konsertin Eventissä, ja nyt eilen Bowien konserttitaltioinnin vuodelta 1973 Ziggy Stardust. Seuranani työkaveri, joka ei ollut vielä edes syntynyt 1973 :-D Mie sen sijaan muistan kyllä, että yhtäkkiä kaikilla piti olla samanlainen tukka kuin Bowiella. Tai Ziggyllä, kummin vaan. Siihen aikaan edes edes tiennyt enkä välittänyt popmusiikista, aloin vasta myöhemmin tajuta, että siitä kiinnostuminen edes hiukkasen-piukkasen kuuluu ikäänkuin yleissivistykseen. Vähän kuin punaviini, jonka juominen piti opetella naama rutussa. Ja vähän niin kuin olut, jota lipaisin vasta yli kolmekymppisenä.

Nyt tänään on taas se päivä, kun muutaman askelmerkin päässä kotoani olisi stand-uppia. Jännityksellä seuraan, mitä keksin illalla, ettei tarviis lähteä. Onhan tuo keli tietysti aika paska – kevät kävi kurkistamassa mutta sanoi heihei samantien. Keli, aina hyvä tekosyy.

Huomenna, illaksi, olen varannut ihan työterveyden ulkopuolisen lääkärin vastaanoton (ei kamalia), koska työterveys on vaan niin hillittömän paska mesta. Olen saanut sieltä parin vuoden aikana vajaat kymmenen väärää diagnoosia, ja alle vuoden aikana kolme turhaa antibioottikuuria. En tiedä, millaisilla papereilla Diacoriin pääsee töihin, mutta tulosten perusteella pahvit lie muropaketista leikattuja.

Ja vielä yksi iltameno olisi tyrkyllä – siskontyttöni miehen pumppu esiintyy keskellä kaupunkia, levynjulkkarikeikka sunnuntaina. En ole koskaan nähnyt heitä livenä, mutta tää on ehkä niin pakollinen, että… pakollinen. En ole vielä ostanut lippua. Vähän jänskättää, milloin pitäisi.

Yhtään ei harmittaisi, jos mulla olisi lyhyemmät työpäivät. Mutta kun nyt lähden illalla jonnekin, niin en ehdi yhtään olla kissojen kaa. Eilenkin tulin elokuvista ja siitä sitten suoraan petiin. HUONO ÄITI. Silti pitäis mun välillä käydäkin jossain, ettei ihan ala kasvaa sammalta.

Mietin näitä nyt sitten.